Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 23, 1944

              Kirj. ISPAPFUUV
VfäKKO Pelkoila <Ai syntynyt'
Suomessa ja tullut ikalhdea vuo­den
itäisenä vanhempiensa mukana
C^daan. Hänen varihempansa oli­vat
vain tavallisia työläisiä; joiden
toimeentulo ei ollut kövi«kaän ke-;
liuttava Suomessa, jofoka jotainen
sjejtä tähän maahan tulliit tietää. "
Ajat ovat vierineet. Pelkolät asu­vat
omassa talossaan eräässä Canadan
kaupungissa. Verkko on ^kasvanut
nuorukaiseksi ja - työsikentelee erään
suuren liikkeen paivelulksessa. Suo­messa
olleet ainaiset huolet ovat
tyystin kadonneet Pelfeqlan. periieen
elämästä. Heidän elämänsä^ oli kai­kin
puolin tyydyttävää.^^ ,. -
Veikko oli innote;/ nuorisbiklubi-
: lainen. Hän oli saanut; pqhjäjkasva-tufcsen
varihemmiltaan, jotka jo lap­suudestaan
saakka .nK)kmmat ti ,
•e^ kahden maailma^ VäMlä, Vei-kossa
ei siemen langennut ,buonöon
»ma^an. Jo aikaisin HK
fiesii kummalle- puolelfcrMtäa' lian
kuuluu.. ; . - ;-;•>'•-'--' " '
Maailmaa ui&aavat sjrnfkät pilvet
aJkpivät kofcoontuä taiyaafe £i ai-
: faakaan kuhf Hitler päästi laumansa •
Valtoilleen ja toinen maaamansoti oli
alkanut. Suuri.innostiis valtasi Vei­kon
kotifcaupungm nuoret nifehet Se
sai myöstkin. Veikon valtoilhinsa ja
tfetoisena fasisnuvastaisena taisteli-
• ,fana hän meni väi*väystoimistoon ja
värväytyi Canadan aisneijaan. Hän
ei kuitenkaan. tehnyt sitä ilman van-fcernpiensa
suostumusta. - Raskas oli
isän ja äidin antaa suostumustaan,
mutta käsittäen, että Hitlerin'laumo-jra.
iyöstökulkua ei lopeteta -silläj
että istutaan >kädet ristissä kotona,,
he antoivat Veikoöehivan ottaa osaa
maailman suurimpaan yaipiaustaiste-joutunut
saksalaisten vangiksi.
Sairaanhoitajatar tuli hänen luok­seen,
kysyen jotain saksaksi. Vefliko
ei ymmärtänyt hänen puheestaan mi­tään,
vaan kysyi, jodco nainen pu­huu
englantia. Nainen pudisti pää­tään
ja meni pois. Mies-Veikon vie­ressä
kohottautui vuoteessaan ja ky­syi,
oliko Veikiko englantilainen. Mies
puhui suijuvaa englantia.
Veikko«sanoi olevansa canadalai-nen.
; Mies. hymähti ja rupesi puhu­maan
toisille haavoittuneille. Pian
kuului puheensorinaa kaikkialla ja
Veikosta tuntui, että ikaifcki puhuivat
hänestä. Hän alkoi pelätä, että sak­salaiset
ehkä hyökkäävät hänen kinip-puunsa,
sillä hän oli kuuilut jutun,
kuinka eräs englantilainen, joka oli
kuin uiheilijasta tuntuu verryttely ja P"tunut vangiksi ja ollut samassa
aikaa voittaen Veikko, samnin tuin sairaalassa saksalaisten haavoittunei­den
kanssa, oli joutunut pahoinpite-luun.
Aika 'kului-nopeasti. Alussa soti­laselämä
tuntui vähän orjuuttavalta
ja toisinaan kovaltakin, sillä harjoi­tukset
olivat ankaria, mutta Veikko
fiesi, että näin täytyy olia, jos mieli
tuUa kunnon sotilaaksi. Pitkät mars­sit
jo lopulta tuntuivat samanlaiselta
voittaen Veikko, samoin kuin
koko hänen lykmenttinsäkin miehet,
oli täydellisesti harjoitettu sotamies.
Matka meren yli sujui kaikin puo-
Im hyvin. Useat pojat olisivat halun­neet,
että matkalla olisi ollut jotain
jännittävää, mutta mitään ei tapah­tunut.
, ^,
Nyt vasta alkoi harjoitus. Veikos­ta
tuntui, että hän ei ole oppinut Ca-nadassä
^harjoituksissa ollessaan vielä
mitään. Nyt otettiiii miehestä irti
kaikki se mikä-hänestä saatiin. Hei-'
Sommat eivät kestäneet ankaria hät--
jöitirksiä. Heidät joko palaiitettiiia .
takaisin Ganadaah tai sijoitettiin yä- •
hemmän kestävjryttä kysyviin toimiin-rykmentissä.
.
Veikko^kcsti kuitenkin kaikki, siHä-hän
tiesi, että tulevat taistelut, mitkä-ovat
edessä, vaativat mieheltä kuntoja.'
Että näin todella oli, hän sai pian ko- jäsönoii olivat kuitenkin ehjät kello
lyn uhriksi ja olisi ehkä joutunut
pahaankin tilanteeseen, sillä hän ei
pahoin haavoittuneena voinut puo­lustaa
itseään, ellei eräs saksalainen
lääkäri olisi ehtinjrt väliin.
' Saksalaiset eivät kuitenkaan osoit­taneet
mitään vihamielisyyttä häntä
kohtaan. Hänen vierustoverinsa sa-h6i
leikillisesti:
" "Sinä voit olla sama mies, joka
aanpiii nrinua sääreen ja voi olla, että
minä juuri ammuin sinua. Mihin
siliä olet-haavoittunut?"
"En tiedä, sillä menetin tajimtani.
Turisin vain, että lensin ilmaan jai
Isittieh en muista mitään. Luulen
ja&ani olevan haavoittuneen, sillä sii­hen
koskee kovasti!"
"Köslka sinä haavoituit?"
"En tiödäi mutta torstaina minun
täytyivät mallikelpoisesti häntä koh­taan.
Huonompaakin kohtelua hän
oli odottanut.
Eräänä päivänä hänet .vietiin sai«
raalan lähellä olevaan rakennukseen.
Veikko arxrasi, että nyt. häntä ryh«
dytään kuulustelemaan. Hän kuir
•tenkin tiesi, miten tulee esiint>'ä.
Huoneessa oli kaksi saksalaista up­seeria
ison pöydän päässä. Toinen
heistä viittasi tuoliin ja käski V^eikon
istua., MidieUä oli iso kasa pape­reita
edessään.
**Nimi?" kysyi upseeri lyhyesti.
Veikko sanoi nimensä, vauikka hän:
tiesi sen jo olevan kuuhistelijam tie­dossa,
sillä hän kaulassaan kannetta­vasta
henkilöHisyysievystään oli otet­tu
se osa, njikä tavallisesti otetaan
\'angiksi joutuessa.
Tavallisten muodollisten kv^symys-ten
jäikeen kysyi upseeri, kuinka
paijon miehiä oli sillä lohkolla, missä
V^eikon joukko-osasto oli.
"Minulla ei ole oikeutta vastata
enempää kuin mitä olen jo vastan­nut,
eikä teillä ole oikeutta kyseillä
enempää", vastasi Veikko,
"Meillä on oikeus kysyä mitä ha­luamme",
sanoi upseeri töykeästi.
"Jos haluatte välttää pahempia seu­rauksia,
on parrasta hellittää kielen-kea.
Viimeinkin koitti ^hetki, j<^ip-
Veikko sai-ensimmäisen tulikasteensa.
Häh oli niiden canadalaisten joukko­jen
mukana, jotka kuuluisan, Afrikan -
taistelut läpikäyneen ja Rommelin
-laumat lyöneen brittiläisen 8.-armei­jan
ja yhdysvaltalaisten joukkojen,
kanssa nousivat maihin Sisiliassa.
Sisilian taistelut kestivät 38 päivää.'
'Kökö ajan oli Veikko taisteluissa ja
onni oli hänen mukanaan. Sisilian
valtauksen -jälkeen seurasi hyölkkäys
Italiaan. Onni näytti seuraavan
Veikfeoa ja hän oK jo tottunut vete­raani.
Sitten tapahtui jotain. Campc*>as-
II saakka illalla." > .
"Torstaina 1 Nyt on lauantai.
-^etkö^Smä sitteh^niih kauan maan-
. Uusi laki ei- puhu^niitään syntyväi-
"syyskontrollistö. \ Eikä st • mainitse
poliisista avioliitöiste mitään ja se
ei sekaannu vanhempien asioihin, jot­ka
haluavat kastattaa: västa^tyneet «on lähellä joutui Veikko tiedustelu- •
•lapsensa. retkelle. Oli pimeä yö ja hän joutui
Hindus uskoo lailla <)levaft kauas- jotenkm eroon tovereistaan. Saksa-lantoiset
yhteiskunnalliset ja psyko- laiset ampuivat .umpimähkäiji kra-logiset
seuraukset: Avioliitto sana
pelkästään tulee paljon merkitseväksi.
Pariskunnat, jotka eivät ole avioliitos-a
olkoot eläneet yhdessä onnellisina
ttuten kauan tahansa, varmaan kiireh­tivät
laillistuttama^-lutto^ .
% ole olemassa suurempaa oraiea
luonnossa kuin äitiyden onni», sanoi
Pravda lehti toimituskirjoituksessaan
fäsitellessään kysymystä. "Äitiys on
^imillisen hurmion ehtymätön läh-naatteja
liittolaisten linjoja kohti jä
yksi sattui putoamaan lähelle sitä
paikkaa, missä Veikko makasi. Hän
kuuli kovan jysäyksen ja tunsi lentä­vänsä
ilmaan, mutta sitten hän ei
enää muistanut mitään.
VeJkko heräsi hämärästi valaistus­sa
huoneessa. Hänen ympärillään oli
pieniä vuoteita, joilla makasi micAiä.
Toiset valittivat, ja toiset kiroilivat
— saksaksi. Missä hän oli? Miten
Lehti lainaa Maxim Gorkin kuu- hän oli joutunut sa-ksalaisten pariin?
Juisan kunnianosoituksen äitiydelle: Hän koetti muistella tapauksia siitä
saakka, jolloin hän lähti neljän tove­rinsa
kanssa tiedusteluretkelle pää­määränään
eräs pieni kukkula- Hän
muisti kaildci, kuinka hän joutui e-roon
tovereistaan, kranaatinräjähdyk-sen
lähellään ja kuinka hän kohosi
ilmaan, mutta siinä kaikki.
Hänen jalkaansa särki. Hän koet­ti
liikauttaa sitä, mutta siihen koski
niin kovasti, että hän melkein huusi
Ilman auringonpaistetta ei ole ole-
" j ^ kukkia. Ilman rakkautta ei
oi€ olemassa onnea. Ilman naista
«i ole olemassa rakkautta. Ilman äi-
€i ole olemassa runoilijaa eikä
sankaria."
Eikä Pravda yksin ylistä äitiyttä.
Jzvestia ja Punatähti eivät ole vä-
^emmiin sanarikkaita.
, "^n^iskielessä",- sanoo Izvestia, "ei
mitään puhtaampaa ja ylevämpää,
/nrtään hellempää ja pyhempää
. nut tiedottomassa tilassa?"
''Xuultavasti." Veikko ei
hut puhella pitemmästi, sillä saksalai­nen
voi urkkia ties mitä. Hän sa­noi
olevansa väsynyt ja haluavansa
nukkua. Saksalainen ei myöskään
enää vaivannut Verkkoa.
Aamulla tuli lääkäri huoneeseen,
jossa dli fcDlmisenkynunentä miestä.
Lääkäri kysyi hyvällä englanninkie­lellä-
Veikon vointia. Veikko vastasi
voivansa kohtalaisen hyvin, ja hahisi
tietää; miten pahoin hän oli haavoit­tunut.
- ^
- "Ei kovmkaan pzöiasti, jalkasi on
vain katkennut juuri nilkan yläpuo­lelta",
vastasi lääkäri.
"Paraneeko se entiselleen?" kys3d
Terkko hätäisesti.
"Tietysti, mutta mahdollisesti ei
sinusta enää meidän vastustajaksem­me
ole", sanoi lääkäri hymyillen.
Veikko epäili kuitenkin, että mah­toiko
tuo. saksalainen lääkäri, joka
kaiketi on natsi, puhua totta. Hän
ei kuitertkaan halunnut sillä hetkellä
ajatella koko jutusta sen enempää,
sillä hänen ajatuksensa menivät muu­alle.
.
Mitähän he mahtavat hänelle teh­dä,
ajatteli Veikko. Kuljettavat tie­tysti
Saksaan vankileirille, jossa saa
virua sodan loppuun saakka. ' Olisi­kohan
sitteirkin ollut parenrpi, että
olisi kuollut? Kuka tietää, minkä­laiset
kärsimykset ovat vielä edessä.
IMutta elävänä ollessa on sentään
toivoa, ajatteli Veikko.
Veikko oli jo parantunut niin pal­jon,
että voi olla jalkeilla aina jonkun
aikaa päivästä. Haavoittuneita oli
siirretty muutaman päivän aikana jo
kolmasti, josta Veikko päätteli, että
liittolaisten joukot eteneväti Muuta-kuin
sana, äiti."
tuskasta. Valkoisiin puettu nainen _
tuli huoneeseen ja puhui saksankiel- mat saksalaiset haavoittuneet prlkka-tä.
Nyt selvisi Veikolle, että hän oH srvat Veikkoa, mutta yleensä he käyt-ne.
Veikko ei puhunut mitään. Hän
päätti itsekseen, että hän ei anna:
natsiupseerille mii&äänlaisiä vast^us^
ta, mikä voisi hyödyttää natseja.
Upseeri rummutti sormHlaan pö>^
tää ja katseli kiinteästi Veikkoon fciil-miensa
alta. Vähän ajan kuluttua
hän kysyi:
"Mitä kansallisuutta te olette?"
. "Canadalainen." .
"Teidän nimenne ei ole englanti­lainen
nimi."
Veikko ei ensin tiennyt, mitä teh­dä,
ilmaistako suomalaisen alkupe­ränsä
tai ei. Hetkisen tuumittuaan
hän ajatteli, että oikean sukuperänsä
ilmaisemisesta ei ainakaan kennellä-kään
muulle ole vahinkoa ellei hä­nelle
itselleen.
"Minun vanhempani ovat suoma­laisia",
sanoi hän hetkisen vaitiolon
jälkeen.
"Silloin te myöskin olette suoma­lainen",
sanoi upseeri.
"Minä olen canadalainen."
"Te olette suomalaimn, kuulette­ko!"
karjaisi upseeri ja lisäsi: "Ette­kö
te tiedä, että suomalaiset ovat
meidän liittolaisiamme?"
"Tiedän, mutta minä eh ole."
"Eikö teidän mielestänne ole ri-.
kollista taistella omaa kansallisuut­tanne
vastaan?"
"Ei, sillä minä olen canadalainen
ja taistelen maani puolesta", vastasi
Veikko varmana.
"Mutta suomalaiset, jotka taistele­vat
meidän rinnallanne, ovat teidän
veljiänne."
''Minulla ei ole veljiä suomalaisten;
joukossa ja jos olisikin, niin uskon,
että he eivät taistelisi fasismin puo­lesta.-"
.f
Upseeri hymähti ja siihen loppui
keskustelu.
Jonkun päivän perästä Veikko vie­tiin
uudestaan kuulusteltavaksi.
"Joko suostutte vastaaniäan aikai­semmin
tekemääni kysymykseen?"
kysyi natsiupseeri.
"En."
"Siinä tapauksessa minä lähetän
teidät Suomeen ja te tiedätte, miten
teitä siellä kdhdellaan."
^ "Se ei muuta asiaa, mihin minut
lähetätte", vastasi Veikko ja taas lo­petettiin
kuulustelu.
Canadalaisia ja brittiläisiä sota-