Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1949

              -airaalan käytävässä oli h ä j j ^ Oli­han
lauantai-ata ja kaikki pojat, jotka
vain jaloilleen kykenivät, lähtivät k a u -
pungiile. Eräät kainalosauvojen tUCTin,
10! housunlahkeen heauessatyhjäiiä,
ioikut ontuen kepin v-arassa; Kenellä
iaas ialat olivat talldla, ei eh^<Jlut
kättä . - •
He olivat invaliideja. M u t t a iloisia
PIIpLOLA
. . . • ' . . • • ^
varähteleran ikäänkuin jotsdun sanoak­seen.'
.
— Vastaa toki, rakas . . .
•Hoitajatar di juuri silloin äänettö­mästi
saapunut huoneen ovelle. Häm-mäkyksdbeealmhkuun
Mäkelän Erkin
kiaikeän yksinpuhelun J a näki pojan
tuijottavan valokuvaan. Hän aikoi hie­notunteisesti
poistua yhtä äänettömästi
juttuja ja naurua k(Aosi heiden h u u | i l - ^ W n ^ l i - f ^ ^ silloin
taan käytävän täydeltä niinkuin tCTveil- hiuksist|irto^^
taen lattialle. Erkki piilotti salaman­nopeasti
valokvan tyynynsä alle ja kään­tyi
häiritsijään päin. Sisar Anja eleh­tinyt
vetäytyä ovelta.
tä ikään. Heidän henkinen ryntiösä
oli haavoittumaton. Pystyssapäin, sää­liä
kaipaamatta he suunnistautuivat
keskikaupunkia kohden. Joukossa kul­ki
myös kainalosauvojen varassa Aholan
M a r t t i , joka ennen öli ollut pitäjän suo­situin
poika. Ei ollut ennen tansseja,
joissa M a r t t i ei viimeisenä olisi tyttöjä
tanssittanut. Hänen seurassaan oli ap­teekkarinkin
ylpeä p o i k a , m u t t a luonto
lauhtuneena.
Kadulla pojat vilkuilivat ohisipsutte-leviin
neitosiin.
— Anteeksi, hän sanoi. — Xuulin tä­män
huoneen poikien menneen yhdessä
kaupungille. Eikö teitä huvittanutkaan
lähteä?: .
Erkki hymyili suopeasti nähdessään
tulijan. Sisar Anja oli kerroksen kaik­kien
poikien suosikki. Hän oli kovin
nuori, vaalea j*a hento. Kukapa ei
Vanhana hurmurin^ häneen olisi ihastunut. Aina hän oli
]^Iartti, e i voinut oUaAvei^telemäUä-^
kavia. joista hilloin tällöin sai taakseeh-katsovilta
neitosilta hymyn. \^
Poikien mentyä säirassaleihin palau­tui
hiljaisuus. Vuodepotilaat lueskeli-
^•at tai keskustelivat.
lisivat biljardipallot parin vammaisen
kuluttaessa aikaansa. Hoitajattarien,
puolelta kuului hiljaista pianonsoittoa.
Kaunis, tumma ^tyttö-hymyili ^Erkille
yöpöydällä olevassa valokuvassa . . ,
Heti poikien lähdettyä Erkki oli ottanut
valokuvan tyynyiisa alta, .niinkuin m^
nena iltana ennenkin, ^ l e e n hän oli_
kahdenkesken rakkaan Aiinikkinsa k a n sr
sa. ., •• .
— .\nna anteeksi. A n i ! Epäilin syyt-tiiä
s i n u a . ' Pahat ihmbet haavoittavat
toisiaan muuallakin kuin sodassa. A n ­nathan
anteeksiP^^V" ...V ; : -
Eihän kuva voinut vastata,. :mutta
E r k k i oli sittenkin näkevinään kyynel-,
ten vierivän Annikin poskille ja huulten
vartiolaivoja. ^
Jo maailmansodassa oli^ K y p r os
liittoutuneitten tärkeä i t u J a k o h ^ -i
Siellä o l i Ranskan itäisen armeijan
päämaja, j a s i n i i e perustettiin; myös
suuri s o t a v a n k i l e i r i . luukuisia K y p ­roksen
asukkaita t a i s t e l i l i i t t o u t u ­neiden
riveissä U n g l a n n i n sotavoi­missa,
jossa öli kokonainen kyi>ro-lainen
r y k m e n t t i Heitä tapaa myös
ranskalaisissa j o u k k < > - o s a s t o i s s a .
K y p r o l a i s i a o l i ensimmäiassä s i i r -
tomaajoukoissa, j o t k a tämän sodan
aikana saapuivat^Hahskaan.^
Kypros o l i erisimmäisiä-Euroopan
maita joka^ omaksui kristinuskon^
ja monet v a r h a i s i m n i i s t a p y h i m y k ­sistä
ovat käyneet .siellä. "Vanhan
iloineii j a ystävällinen; vaikka pojat oli­vatkin
toisinaan varsin happamia. Ar­vaten
häiritsevänsä hän oli aikonut pois­tua,
mutta Erkki huudahti:
— Älkää menkö, ellei teillä Ole k i i ­rettä.
— E i oikeastaan'. . .
—• Istukaa hetkinen minun seurassa­ni.
Jutellaan • vähän, kun kerran mei­dät
jättivät kötiniiehiksi. 'Niin . . .
hän on mprsiameni, mitä tminä hänen
kuvaansa turhia piilottelen. Tai oikeas­taan
hän o l i . . .
fen otti valokuvan tyynynsä alta ja
ojensi sen hoitajattarelle. . ^
, Kuva esitti nuorta, parissakymme-hissä
olevaa "tyttöä. Silmät kimmelsi­vät,
valkea hammasrivi rhohti hymyile­vien
huulien raosta j a kaulalle kiertyi
kaunis ;ketjukoru. Vinosti oikeaan ala­kulmaan
öli kirjoitettu sanat: Erköle
Anilta . . .
— Sanoitteko, että hän oli? Miksi
-ei ole enää? Jättikö hän teidät, kun
sai tietää ; . . E i , sitä en voi uskoa tä­män
kuvan nähtyäni. Hän ei ole vpi-nut
. ^ ^
— ' E i , hän ei jättänyt. •Minä jätin
hänet .
Erkki Käkelä painoi kasvonsa
siinsä. •.,
Sisar Anja asetti varovaisesti kuvan
vuoteelle.
1—Älkäähän toki olko allapäin. Aika­naan
kaiHu järjestyy h5^n.
-r-* Järjestyy . . . IQiilfen sen jälkeen
. . . . M u t t a ettehän te tiedä koko asias­ta
mitään.. Nähkääs, olimme seurustel­leet
neljättä kuukautta. Tapasimme
toisemme melkein joka ilta. Hän ph
erikoisin tyttö, minkä olen tavannut,
sillä hän ei viihtynyt ravintploissa tai
.perintätiedoti^iiiukaan ;Ä Jä jps joskus niihin
paimen .kerran sieltä alkuperäisen menimmekin, hän halusi aina ehdottö-kappäleen
JMate^ksen : e \^
mia, minkä johdosta^^pa^ .hän -laliti Itaye^^
saarelle i t s e h a i i i ^ ^ niyös satamassa katscr
o i k e u k s i e n a m i k a a i ^ ^aivpjen^ I^steusta,^mmnie. m^
sai kirjoittaa^^^iÄ ;
musteölla;^mikä-^öyi^^ ^ ' /
sadalla o l i k c d ^ ä ^ ^ ^iErosinimekö? ISitakö tarkoitaUe? •
Tämä v ä i ^ yhä ihmettelen. Joudjiin
vielä täiiäkini^ä^^br^
Saareai^aMiili^^stt^^ tapasinmie
nollista ja;^^äj3St^
oppilaitoks^ta
kininaasia, 11 Jkorkeampaa oppikou­lua
ja lioin äÖOiristif^ä alkeiskou­lua
sekä yli:24Ö iiiiban^^
Ensimmäir
sellä lomalla hariet sitten nähdes^ni
hämmästyin, niin paljon kärsineeltä hän
näytti. Sotaa kesti kauan. Ja sitten
szpri-khj^h eräältä tytöltä, joka asui
samaäsa talossa kuin Äii. Hän kertoi
1925 se on toulunut ^suoranaisesti kafkeasanaisen kirjeen ja manoin kaiken
Englannille. Sen o l o j a on tänä a i - olevan lopussa. Viikkoa myöhemmin
kana suuresti köhdt^tty,Ja^t^
suus j a m a a n v i l j e l y s ovat päässeet - — Tarkoitatteko, että hylkäsitte Anui^
yhä paremmälleJkannalle. j^den ainoan-kirjeen takia Ettekö
lankaan ajatellut^ että lOrjeen kirjoit­taja
koetti jdika erottaa
ihmistä. Sellaiset kirjoittajat voivat
oUa^salakavalia kuin miinat .
— Juuri tuota olen miettinyt pit­kien
~sairaalakuukausieni aikana.
— Ettekä kuitenkaan ole rj'htynyt
mihiidcään tavataksenne tyttönne. Sie-täisittepä
kunnon selkäsaunan. Säästän
sen itämisen ilon Anille, kunhan ensin
löydänune hänet .
Sinä rauhallisena lauantai-iltana sol­mittiin
sisar Anjan j a Mäkelän välille
salalutto. Myöhään yöhön -he keskus­telivat.
iMäkelässä syttyi uudelleen se-
-kä usko elämään että salaisesti rohkcfa
toivo myös Annikin rakkauden uudel­leen
voittamisesta.
Mutta missä Annikki oli? J
Pojat keksivät pian, että Anjan ja
Mäkelän välillä oli pientä muhinaa.
Martti sai siitä anainion aiheen joka a.»-
mu kiusotellakseen sisar Anjaa. — E n ­pä
olisi uskonut, että Mäkelä ehti ensik­si
f riiata. Ja minä kun jo piin tilaillut
sisar .Anjaa . . . Mutta mukava poika­han
Mäkelä on. Anja-siskolla ^on to­tisesti
hyvä maku . . .
Sisar Anja poistui salista välittämättä
poikien jutuista. Nyt öli tärkeintä löy­tää
Mäkelän rakastettu Ajii. Ensiksi
Anja pistäytyi osoitetoimistossa. Siellä
ei kuitenkaan sennimistä tunnettu. Mo­nien
pj^telyjen jälkeen virkailijat suos­tuivat
etsimään edellisten vuosieaJuet-teloista
j a sieltä Anin osoite löytyikin.
Mutta se oli sama, "jonka Mäkelä jo
tiesi. Se ei johtanut tytön jäljille, sillä
siinä talossa kukaan ei tiennyt, niihne
Annikki oli muuttanut.
.Alakuloisensa sisar Anja palasi sai­raalaan,
Mäkeslän innostus alkoi haih-
• • tua. •
— Lopettakaa jo, sisar^ hän sanoi.
— Hän ei varmastikaan enää minusta
välitä, vammaisestaj vaikka tapaisim-mekin.
Tuskin enää muistaakaan . . .
Luultavasti hän elää uusissa olaissa jos­sakin
muualla. V
Tietysti pojat huomasivat Erkissä
tapahtuneen muutoksen. Hän oli muu*^
tunut omituisen hiljaiseksi. Silloin täl­löin
hän yksinään lähti kaupiingille. S i ­sar
Anja tiesi syyii hiljaisuuteen, eikä
hän sitä ihmetellyt. Mutta hän kärsi,
sillä hän oli aina tottunut auttamaan
hoidokkejaan ja helpottamaan heidän
vaivojansa. Mutta nyt hänestä ci ollut'
auttajaksi eikä lohduttajaksi.:
Toiveisteanhän ei silti luopunut. Hä^n
lähetti lehtiin ilmoituksia, pyytäen
Ania, ilmoittamaan psoitteensa.-Ja jos­kus
hän salaisesti p i ^ y t y i tanssipaikois­sa
löytääkseen Anin, jonka uskoi tunte­vansa
valokuvan perusteella. Tjirliaan
hän kaiken sen teki. * •
Kesä lähestyi. Eräät pojista terveh­tyivät
ja he pääsivät kotiin. Eräänä
päivänä v sisar Anja saattoi Ei kirikin
asemalle. Juhan lähtiessä Erkki heilut­ti
%ättään ja huusi: : - ' •
—- Näkemiin, sisar, tulen joskus ke­sällä
tervehtimään! - ^
: ehtiserr vilk-'
kautehsa.' Ja sitten-^räänä päivänä' pos­ti'toi
kortin, jossaoli lyhyt Hmpitus:.
* sinua tervehtimään. Anja
•''k.'^;rt::::;';:.;^ "v: -'^^
Erkki jäi y^mmäHe. "Tulemnie"v sjinä
sänottiiri.' Siis Anja ei tiilen yksin, i.
yaanjonktin toisen kanssa . . .
'^Sseuraa\^ sai toisen
kprtiii, jossa säilöttiin '
"Tule asemalle pohjoisen junan tul­lessa'lauantai-
iltana^^ ^
. Erkki meni määrättynä aikana ase-
.malle ja kiihkeänä odotti junan tuloa.
Ja se tuli, pysähtyi.
" A n i ! " — " E r k k i !"
Yhtaikaa he huudahtivat toistensa n i ­met,
Icun 'Erkki näki Annikin seisovan
junan rportailla. Itse hän hermostu­neena
^puristi kainalosauvoja. Hänestä
tuntui nyt juuri siltä, kuin he olisivat
i-fcrotineet. vasta: eileny|a..-k.uiterekin siitä ^
dli kulunut j » k s i v u o t t a . .
Sisar ^ j a ' ilmestyi Anin taakse ja
hymyili yhtä miellyttävästi kuui ennen-
^.'Erld^oliMmiUään. Hän ei tien­nyt,
khmpi tunne oli nyt surempi, rak­kaus
Aniin vaiko kiitollisuus "Anjaa kohr
'taan. •• .
Ani lähestyi hämillään. Sisar Anja
oli Hienotunteisesti jään;^ h ä ^ t ä muu­taman
askeleen. ' i.
— Tässä minä nyt olen, E r k k i Sinä
oletkuulenima kaivannut minua.
•— N i i n <den, rakas. Oletko \niela
vihainen minulle? £n die enää entinen
JErMti, ymmärräthän . . . E r k k i kohotti
leikattua jalkaansa.
— Älä puhu noin, E r k k i ! Minun lai­tani
on huonompi. Minäkin olen haa­voittunut.
Olin kokonaisen vuoden nai­misissa
. . .
— Sinäkö? . i •
— Menin naimisiin sinun kirjeesi jäl­keen.
Olin silloin kp\an onneton. Mut­ta
aviönitto teki elämäni vallan sietämät­tömäksi.
Olinpa jo vähällä^ päättää
päiväni. Sitteil mieheni löysi toisen,
parerhman kaiketi, ja jätti minut . . .
Anin poskille vierähti pari kyyneltä.
Erkki siveli hiljaisena kainalosauvojaan
ja tuijotti muuraiiai^ten vaellusta hie­kassa.
yJRatapihäila veturit viheltelivät,
kuölui kolinaa ja huutoja vaunujen las-tauslaiturilta.
Erkki tarttui hellä
Anin käteen ja hyväili sitä.
•--Rakastatko vielä niinua, Ani? Täl­laisenakin
. * .
— sMinä myös ole velvollinen niin
kysymään. Tosin olet iiiyaliidi, tmutta
sydämes^orI niinkuin rakkautenime ensi
hetkinä. Minun sydämeni sensijaan ön
haavPittunut . . . • .f^
— Vpij älä puhu noin minylle. V M lk
turhan takia ripittäydymme. Taidam­me
olla kumpikin haavoittuneita, ehkä
onneksemme . . .
Hän kiersi vapaan kätensä Anin vyö­tärölle
ja tunsi tavoittavansa Anin kuu-
/mät, täyteläiset >huulet.
Sisar Anja sensijaan 'tuijotti ratapi­haan,
kun hänen silmänsä sumentuivat
kyynelistä . . .
Nykyajan amerikkalaiset eivät s u i n ­kaan
ole vanhoillisia eikä turhantaddko-ja,
eivätkä liiat sovinhaisuussäännöt hei­tä
sido. Aikoinaan ovat kuitenkin hy­vinkin
ai&arat tuulet puhallelleet
Amerikan maassa, niinä aikoina; jolloin
mannert^ asutettiin j a siirtolaisten hur­jia
lapoja öli pidettävä aisoissa. Tuol­ta
ajalta peräisin öri Amerikan eri puo­lilla
vielä jpukkp varsin eriskummalli­silta
tuntuvia järjestysmääräyksiä, jois­ta
mpnetPvät vielä lainvoimaisia, kun
ovat jostakin syystä unohtuneet tai jää­neet
kumPamatta. Näiden mukaan Vöi-
12^1^0 sokeripitoinen
..^ -.^ jnaKea . t P - .
mm: tnäsLtti, jonka moniet'he­delmät
ylittävät 12%
sokeripitoisuuden, JKös-.
kaäh aikaisemiriin el öle
"tunnettu sellaista. Huor
matkaa ^sen terttujen
kauneus j a symetrla—•
kaksikin jalkaa /pitkät.
Ne ovat pienempiä k u i n :
tavalliset tomaatit, mu't*
ita-nllden makeus ?ja ala­ako,
; tekevät %Sok€rito-
-maatistä vuosikausiin
ctimnetun; kauneimman
kasvikisen. Kasvaa huo­mattavasti
jä sopii e r i n ­omaisen
fijrvmaaulcfcai- .
slin ruokiin, kuten sa­laatteihin,
ka^tUdcelhin,
-mehuun jne. Vastusta­maton.
Olkaa ensim-
' maisten joukossa tilaa­maan
se. Tilatkad nyt.
m 15 senttiä päfceUl
-postikuluineen.
VAPAASI meidäa iso V. 1949 siemen- ja
.taimilaettelonaiae. -7- Isompi kuin kositaan
ennen.
DOMINION SEED HOlTSE
-J Georgetoum, Oniarib ;
1?:
L A U A N T A I N A , T A M M I K U U N 15 PÄIVÄNÄ, 1949 S I V U 9