1949-01-15-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Pohjoisen laki
}don£U oli kiivas luomie, aivai&uin kasi aivankuin jäinen viima. "Sinä iis-r^<\
oka \apisutti ikkunoita rie^- koit, sinä rautainerP mies pohjolaa tiet-i^^
n ulkona. 3lyi?kyvaimMta%^^^
— "Tämä riittää, Mona!" Punchiu sil-
.^mät olivat 1iovat.peIoifctavat:
-^•'Minulla on vielä paljon sanottavaa
ja s'nä kuuntelet. Sinä jätät vaimosi
aina rakkaan ystäväsi huostaan, entisen
lentäjä toverisi Boyd Listeriiv huostaan.
Boyd Lister ja Pnch .\ckroyd, jotka
ov:^ataina-näin''— Mona piti kahta
sevaa sormeaan yhdessä. 'Mutta ehkä
Boyd Lister ja mrs. Punch olekaan
juuri niin . . ." '
*^Mona; jos sinä yrität sepittää yalei- ^
ta, voidaksesi siten himmentää ystävyyttäni
Boyd Listerin-ianssa, niin . . ."
Puhelin, joka oli yhdistetty Punda
Ackroydin majaan Rouse Lake-yhtiön
pääkonttorista, soi.
Punch tarttui kuulotor\een. Hän ei
puhunut mitään pitkään aikaati, nyökkäili
vain päätään. ^'Jaa", sanoi hän
.lopulta ja sitten: "Minä pääsen perilje
>Ionan kiukku oli kohonnut korkeimpaan
pisteeseen, ilutta se alkoi
Jaskea^kkiä. Hänen eänensä oli jo
melkein normaali kun hän kysyi:
"Lähdetkö sinä lennolle täiiä iltana,
laa.
iiiana netkiseksi^ liuului vam
n kius-^!"^en puiden synnyttämää na^
,31 Mutta seuraavana hetkfena'«^i.
i a s k u i n kaikki hornan vallat olisivat
ääfseei irralleen. - .
^lona luki kirjaa ja siroissa tbhveleis-olevat
jalkansa olivat ojennetut kohti
kkavalkeaa, kosketellen silloin tällöin
unon: Punch AckK^rdin koiran iurk-ia.
-Mutta seuraavassa hetkessä kirja
jnsi takkaan, Mona hypähti jaloaieen
a hänen silmänsä loistivat kilpaa tiäen
anssa. •
]uno h.vpähti myöskin ylös; 'Pun<di
'.ckroyd ei liikahtanut hetkeen aikaan,
utta sitten hän nosti silmänsä lukeistaan
aikakauslehdestä ja katsoi Mo-
Hän tiesi, mistä on kysymys.
Luuden kuukauden oleskelu Rpu^ La-
,en kaivoksella oli opettanut härieile
aIjon Monan luonteöiorrtihaisiiaksista.
•Minä tiedän, Möna'','sati^^^^
meästi. 'Koeta o^laicä^^
hetkinen, rakas; öitten meia^^
realiin ja tämä pohjbisiBn ilimakuijetus-hbnima
jää kaikki -taafeemm^^^
olen kyllästyiiyt tääUäolöon aivan sa-
-moin kuin silläkin' finutM^^^^ to
tiedät, ansaitsenime hjryin." T :. ; ; ~ !
Kuulehan ^^^^^''.huuäal^
"Minä olen kyllästjaij^ käal3«^
iiä olen oUut kyllästynyt'sihaihetk^
saakka kuin tuMminc lännef'täi^
majan hylkääJTlääinpaötkaam^^k«
kautta sitten. Sinun on vietävä niiniiit
pois täältä ja eliöt sitä tte; menen minä
yksin. Minä cn-kestä, enempää; kiiu-letko!
Ilta illan: perään • minun OGI Istuttava,
täällä yksin ja; äjatdtavä, missä
sinä kulk>iiikin oletija^uletko enää koskaan
takaisin. Tällainen yksiholo tekee
minut kokonaan väinpitämättömäk-siy
tuletko takaisin vaiko et. "lilinkä^^
laista elämää tämä on naiselle ? - - Mitä
ajattelet siitä?" • . -
"Minä sanoin .sinuUe mikä sinua
odottaa, mennessämme; naimisiin.^^
uskoin . . .. .• , ',\r\'y:' y
'Niin, sinä us^oh^^! "JSIohän äärii leik-
'^MM;?! mäiivietta tapsOitiu Websters
1 Corilersissa, B.C. talvella v. 1911-
jaJ^ ylös maasta j2iiiaipsautti kuin lau-tu^^
t vjjstaklcain,, jättäen heidät tun-iiattbrnitr^
kätukäytU#lle makaamaan.
K«iteiikix\ närnä •'kotoiset" Websters
Cornersllivoimamiehet jäivät vain pie*
niksi |>eipposiksi liiihinA^errattun^, niitä
yfesi ja t^nen meistä miehisistä miehistä
«nuistoist^aii ja kuulemistaan kukin vuo-roÖaaii
esiin toi.
^ uut^ tulee ottaa huomioon^ että
12. Urho Teppo ,talon i^ntä (oikeas-
'laan hänctn nimensä oli Skyttä, sillois-:
ten "Sammon takojien'' Skytän vanhin,
poika, joka kaikkia maailmani sääntöjä
vastaan naimisiin mentvään otti x^ai-nvonsanrmen
Teppo, sditellen, että näitä
Skyttiä ön jo kyjllin paljon ja jotta
saahan se akankin nimi elää) vietti tu-paaptulijaisia
uudessa pienessä bunga-" Jaljiri tahäö ^maan aika^
loTv-talossaan, jo^ oli rakennettu lä-li^
Tle valtamaantietä, eikä sinne rotkoon,
puron varrelle^ jossa v ä c ^ Skyttälä
sijaitsi. Talo oli kuin 'kyyhkysen pesä',
piem, muttasievä ulkomuodoltaan sekä
k%tmuiöllinen sisältä, ajan vaatimuksien
mukaan. Olihan sen sommitellut
ja rakentanut huomattu rakennus-,
mies Vihtori Rossi.
'Näitä "voimamiehTä" siihen aikaan
oli Websters Cornerissä kaksi. Toinen,
"Airo nimeltään, ölLsuuifi, muistaakseni
hyvästiyli kuuden
piti iloa^ köykinpuolella kattiloittansa
j^ paunHje»»^ kaössa . . . ja hauskaa
heillä kaiiiasti hiellä olevankiir.
niiii. ^Sattui min, että juuri samainen
Airo ja Jackson oKvat myös
odottajia tähän voimamiesten keskusteluun.
SfQpätähdeä ei juttu oikein
ottanut l^ist^akseen, kuti asianomaiset
o/ivat paikalla. Allekirjoittanut alkoi
puhella ^umiialaisesta suuresta voima-it
««best^ rilakoffist% joka; juuri sa-
«Jaaii aika^ oli Vancouverissa eräässä
hartiat: kiiih Atläksiellä ja -joka noin
I^denkym^mehen jalan pituisia tuoreita
latiianiskasiä rakennuksella käsitteli
kuin tavallinen mies käsitt^ee tulitikku-tuollaisessa^
myrskyssä? Jätätkö taas Ja,; Toinen, Jacksoh nimeltään, ei ollut
kum noin viiden ja puolen jalan mies
pituudeltasmj^^^ n^^ sellainen,
joka ntahtuu pöydän alle seiso-nriaan,
vaaii ei makaamaan. JlsKikson
oli kökki^amniatUtaan ja hänen voimiensa
määrää ön kenenkään vaikea^ tietää.
Hten painonsa oli silloin kun Tepon
taloa rakennettiin ja kiin h ^ kantoja
ja Juuria maasta repi 28Öpaunaa.lEiä-minut
yksin? Jos teet sen, et koskaan
näe minua enää. Minä menen suoraan
Böyd": Listerin luo ja lähden häaien
kanssaanpois täältä.''
. "oletko niin varma, että hän haluaa
sinut?" Punchin ääni värisi hieman.
MonaTiaufaliii <kevyesti.
'^Hyvästi Mona."
Ovi sulkeutui Punchin jälkeen. Mona
seisoi kauan paikallaan. Lopulta hän
meni puhelimeen ja yritti soittaa Boyd
Listerin majaan.. Hän ei kuitenkaan
saanut yhdistystä. Vasta tunnin yritettyään
kuului Listerin majasta vastaus.
Puhelimessa oli Gustav, Listerin kokki.
"Niin monsieur Lister . . . Ettekö ole
kuullut, madame? Hän loukkaantui
kaivoksessa ja hän olisi kuollut, ellei
häntä olisi heti lähdetty viernään sairaalaan
kaupunkiin , . - Punch .^ckroyd
— urhea Punch — lupasi viedä mon-nen
painonsa mittaansa ^rrattnna ei
ollut löysää "ihraa" vaan kovia lihaksia.
Kerran Vancouverissa kaksi rosvoa aikoi
eräänä yönä puhdistaa Tafcksonin
v$äiHiellwi pari tuuman: levyisiä ja
puolen tuuaian vahvuisia terä,skiskoja
r^nerertcaaksi kalvosensa ympäri, katkaisten
kerralla pari korttipakkaa jne.
TäiJ^n jouuutt meidän websters-cPmers^
Uainen voiinamiehetnme .\ii'o
sydänie^tään innostui. Hän kun^oli
rilakortin sirkuksessa Suomessa ollut
hänen västapaimjanaan, esitellyt voi-rtian^
jrtt^i^, niin Hän todellä^ aivan ju-i0ak>
ic^aKo^a ja.hänen voimaansa.
Kun^iial?pffin voimat ja hyveet oli
I^avkki .-esimtuotu, joku. siirtyi puhu-löaan-
^liuresita ja väkevästä Viipurin
Malista^^i Hänellä kun kertojan mukaan
<^ voimia niin paljön^^että näiden
voiniieh rajojai ei ollenkaan kukaan
voinut totuudella tietää. Matti, ollen
liioista rahoistaan, käyden kumpaiyen- iMeman yksinkertainen jai-jesjuoksul-kin
l^imu Mnen käsivarsiinsa ja alkaen
kopeloida-hänen täskujaan, vaan Jackson
kävi heitä riveleihin kiinni, nosti
sieur Listerin lentokoneella kaupunkiin,
pelastaakseen monsieurin hengen. Olen
varma, että Punch tekee sen . .
taäo, <^^sfcaantufleena anestariinsar oli
ratapihalla siepannut junan vaunun-f>
yörätj jot^ olivat: yhteydessä akselin
Kanssa ja tiakanUut^Jökötyksen menemään
c»lkaösa^ ja mestarin pään yli radan
yieruKselta rotkoon, osoittaen tällä
voimat^mpuliaan/ että mestarin ei tarvitse
talla häntä komentelemaan.
Niistä voimamiehistä y^
kertoi tissä samaisessa illanvietossa nai-,
tä kunnollisimpia konsteja ja suuren
A-oimau osoituksia. Koko tämän ja
kaikkien kertomuksien ajan päivämme
pääsankar» Urho Teppo (hänkin on jo
o^\st vuosikymmeniä onnellisten, met-
59stysiflailla) imeskeli vain piippun^-
sääosä^ jossa ei edes ollut tulta. Hy-mähtel
» välistä, vieläpä^ näurahtikin.
Loppujen lopuksi kukaan ei enää muististaan
löytänj^t Vuimamiestä, joka olisi
ollut edellistä etevämpi. Pienen tauon
jälkeen iTrKo Teppo kopautti piipustaan
^jorot kenkänsä kantapäähän ja ry-
Me-^tä jokainen tiesi, että Urho oli
Paljon maailmaa kokenut mies. Kuljeskellut
pienestä pojasta aikain '^ripa-kyydillä"
kaikilla mahdollisilla suomalaisten
asutuksilla' Amerikassa. Myös
tiesimAie hänet kehittyneeksi ja lukeneeksi
mieheksi. Olipa hän kirjoitellut
Useita kertomuksiakin seikkailuistaan
Suomalaisiin sanomalehtiin. Ja kun
Urha i^ykäisi, se tarkoitti, että hänellä
oli jotakin sanomista. Hiljaisuus tuli
huone^e^een. Kukaan ei ääntäkään päästänyt
koko ajalla kun Urho piippuansa
uudelleeri latasi- Ainoastaan joku ki-nieä-
ääninen^ emäntä sieltä kyökin puo-
Vusi vuosi alkoikaunmaM^ paikoin, missä sUä emien eioVut, ja houkutteU Juojat ja tytöt,miehet ja naiset
suksineen läihtelemmn-tai mäkemaskemaan. Tämä kaunis kuva on Comngwoodista,qnt.,ja siinä on^innostunutta jouk^
koa maikalla Blue Mountaimtte. •
-k
"•mi
i "1
1 \i-i
t 0
(f
q1
- .
LAUANT.\INA, TAMMIKmJN-15 PjUVÄNT^X, 1949 SIVU 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-01-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490115 |
Description
| Title | 1949-01-15-07 |
| OCR text |
Pohjoisen laki
}don£U oli kiivas luomie, aivai&uin kasi aivankuin jäinen viima. "Sinä iis-r^<\
oka \apisutti ikkunoita rie^- koit, sinä rautainerP mies pohjolaa tiet-i^^
n ulkona. 3lyi?kyvaimMta%^^^
— "Tämä riittää, Mona!" Punchiu sil-
.^mät olivat 1iovat.peIoifctavat:
-^•'Minulla on vielä paljon sanottavaa
ja s'nä kuuntelet. Sinä jätät vaimosi
aina rakkaan ystäväsi huostaan, entisen
lentäjä toverisi Boyd Listeriiv huostaan.
Boyd Lister ja Pnch .\ckroyd, jotka
ov:^ataina-näin''— Mona piti kahta
sevaa sormeaan yhdessä. 'Mutta ehkä
Boyd Lister ja mrs. Punch olekaan
juuri niin . . ." '
*^Mona; jos sinä yrität sepittää yalei- ^
ta, voidaksesi siten himmentää ystävyyttäni
Boyd Listerin-ianssa, niin . . ."
Puhelin, joka oli yhdistetty Punda
Ackroydin majaan Rouse Lake-yhtiön
pääkonttorista, soi.
Punch tarttui kuulotor\een. Hän ei
puhunut mitään pitkään aikaati, nyökkäili
vain päätään. ^'Jaa", sanoi hän
.lopulta ja sitten: "Minä pääsen perilje
>Ionan kiukku oli kohonnut korkeimpaan
pisteeseen, ilutta se alkoi
Jaskea^kkiä. Hänen eänensä oli jo
melkein normaali kun hän kysyi:
"Lähdetkö sinä lennolle täiiä iltana,
laa.
iiiana netkiseksi^ liuului vam
n kius-^!"^en puiden synnyttämää na^
,31 Mutta seuraavana hetkfena'«^i.
i a s k u i n kaikki hornan vallat olisivat
ääfseei irralleen. - .
^lona luki kirjaa ja siroissa tbhveleis-olevat
jalkansa olivat ojennetut kohti
kkavalkeaa, kosketellen silloin tällöin
unon: Punch AckK^rdin koiran iurk-ia.
-Mutta seuraavassa hetkessä kirja
jnsi takkaan, Mona hypähti jaloaieen
a hänen silmänsä loistivat kilpaa tiäen
anssa. •
]uno h.vpähti myöskin ylös; 'Pun |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-01-15-07
