Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 11, 1940

              sivu 4 - LAUANTAINA, TOUKOKUUN 11 PÄIV^ANÄ 1941
Kirj: MICHAEE GOLD
N E\V Yorkin East Side - on
I kuuluisa JMjyhäHstön kaupun-
'rgino^, suuriimxaksi osaksi ;|uuta<-
:!laisten^ ^itäliäka^ten -y.Tn; '.iäkomaa*
'lahta alkuperää olevien 'tj^^^ten
'esustama. —Jilinuset ostavatdtudka-xiViä
isokiem, ^ d e l f ö seniiliä tvötta,
•kä&en^ p^min »eri^. ^ iiJjr^a; e^on-j
.korjuun?jält^ -tuoksuva :jutiialäiHen
'muste- :leipQ :vlökataan ;tii5ln9an ^ri
Vosaan -Ja riJäjjcydaän >pen^ TMutta
iäiira talvena i » n i i e |^ .oli vtiit^Iti.
' Wall.^tiaÄÖim oli,paniadii.^Ty6t^
\ica0. JÖU fjiiukcrttäin; 'Oli <}äkko|ay it«
.^semurllia ;i|a raokainelläkoita. -ProS'
^iltuutit ^kiil|eksivat rkaduUamme kuin
Isudet; el koskaan ollut kilpailu ollut
tniin ankara heidän keskuudessaafi.
kuolonharmaalta taivaalta. ^ Kadut
Elämä jähmettyi. Aurinko katosi
>olivat lumen ja rännän peitossa. Hää­töjä
toimitettiin sadottain. Kuljin
'katua pitkin vuokrakasarmien vettä
'tippuvien seinien välissä. Saastainen
•moska tunkeutui kenkieni l ^ i . Tuuli
.pieksi kasvojani. Näin huonekalu-läjän
vuokrakasarmin edustalla: pöy­tiä,
tuoleja, vuodevaatteilla ja savd-astioilla
täytetty pesupunkka, luuta,
ipiironki, lamppu.
Ne olivat lumen peitossa. Lunta
satoi myös pikku juutalaisen ja hä-rnen
vaimonsa ja kolmen lapsensa
päälle. He kyyröttivät surullisena
«ryhmänä omaisuutensa vierellä. He
iblivat asettaneet lautasen yhdelle
'pöydälle. Vanha, toripussia kantava
nainen mumisi rukouksen ohikulki­essaan.
Hän pudotti pennin lauta­selle.
Eräät muut ihmiset tekivät sa­moin.
Joka kerralla häädetty perhe
loi silmänsä maahan häpeästä. He
eivät olleet kerjäläisiä vaan "kunni­allisia"
ihmisiä. Mutta jos kylliksi
pennejä kerääntyi lautaselle, heillä
ehkä oli vuokra uutta kotia varten.
Tämä oli ainoa toivo, mikä heillä oli
:jälellä.
Talvi. Eräänä aamuna luniilinnaa
rakentaessamme, me pojat kaivoim­me
esiin paleltuneen kissapoikueen ja
niiden emän. Poikaset olivat vielä
sokeita. Ne olivat syntyneet maail-
• maanmie mutta eivät olleet milloin­kaan
nähneet sitä.
Muitakin koiria ja kissoja oli pä-'
leltunut. Miehiä ja naisia myös löy­dettiin
porraskäytävistä ja laitureil­ta.
Mary Sugar Bum sai loppunsa
takajj^nhalla.^; Hänet ^ löydettiin puolt-alastomana
pttrlstamassa trhi^ky^pul-loa
sinisessä -kourassaan. ;Täinä tjlt'--
hänen ^imeinen "rakkaHs''^Qkkai- ,
lunsa..
Hevosia kconpastucjäi^llä^fkivityk-sellä
Ja nytkähteliväl sieUä sääret
poikki tuntikausia, kunnes pölusi-saa-pui
niitä.^ampumaan*
Pojat rakensivat iumiukkoa. Sen
silminä foli'4caksriiiilenpalasta;--^
nä peruna. -Sälä oli f ^ ^ ä n ^knalli
ja suussaan maissinvarsVpiippu. Sen.
käsivarret <äivat levällään; yhdessä
kädessä sillä oli lutita |a toisessa sa-nomaiebti.
:Tämä Golem,' hämmästy­neen
naköisine sUmineen |a idiootti-malsine
inastyksineen, hu\^tti mei­tä
koko iltapäivän.
Seuraavana aamuna me tapasimme
sen oudosti r muuttuneena. SHmät ja
nenä -olivat pcHS-evityt; ^jrK^tys
murskattu: kuin-sodan JUhcyia.^^K^
oli t^nyt tämän fcepp<»en?^ITi^vi-_
nen tuuli. - ^ '
Mrs, RcKsenbaum omisti ruokata­varakaupan
katumme v a r r ^ . Hän
oli leskiy Jolla oli neljä lasta ja hän
asui puodin perällä olevissa ^kahdessa
iluoäeessa. raatoi auringonnou-
^susta puoleäaycäiön; iso, kön^lö-
, fcpkpinen nainen halkeUle^
;n^n järi^äsiistdne hiostu^
alituiseen riuristen, * voivotellen ja
juoruillen sairauksistaan. Toisinaan
Mn oli hermostunut ja kirkui lap­silleen
ja pieksi niitä. Mutta hän
öli hy\äsydämminen nainen ja kärsi
aika paljon tuona talvena. Kaikki
"olivat hyvin köyhfä,' ja hän öli liian
hyv^änluontoinen ollakseen antamatta\
'heille ruokatarpeita velaksi,
"Olen hullu kun teen s e n ! h än
nurisi-jäisessä puodissaan, "e^eh nar­ri!"
Mutta kun lapsi tulee hake­maan
leipää, ja minulla on ja tiedän
hänen kotonaan kärsittävän nälkää,
kumka voin kieltää ? Mutta minun
täytyy ajatella omien lastenikin koh­taloa!
Olen perikadossa? Puotini
tyhjennetään! En voi maksaa lasku-
Jani!" V'"'.-'
Hän oli hyväsydämminen. Hyvä-sydämmisyys
on eräänlainen itsemur-lianmoto
kilpailun laille perustuvas­sa
maailmassa.
~ Eräänä päivänä me katselimme
hyväsydämisyyden p a Ik i t semista.
Sheriffin miehet saapuivat ottamaan
haltuunsa -Mrs. Rosenbaunnn kaup­paa.
He repivät alas hyllyt; ja lait­teet'
panivat fcärrjdUe voiastioita, pa-lo-
öljykannuja, riisiryyni-, jauho- ja
perunasäkkejä.
Mrs.''Rösenbaum seisoi syrjässä
katselemassa omia hautajaisiaan, Hä-neA
lihäyaty ystävälliset kaSV6hsä oli-
V£|t itkusta turvoksissa kuin^hammas-
_säryssa: Hänen silmänsä vilkkuivat
hämmennyksestä. Hänen lapsensa
tarrautuivat hänen hameisiinsa ja it­kivät.
Lunta putoili taivaalta, väki­joukko
murahteli myötätuntoisesti,
poliisi pyöritteli patukkaansa'
En tiedä"mitä sitten tapahtui. Eh­kä
armeiiaisuusjärjestöt auttoivat
häntä; tai. ehkä hän kuoli. Oi sinä
ruoansulatushäiriöistä kärsivä kul­tainen
Amerikan Jumala, olit pahalla
tuulella tuona talvena. Olimme köy­hiä,
ja rankaisit meitä ankarasti täs­tä
synneistä pahiioniasta. •
Isäni makasi. vuoteessa.' Hänen
runneltujen ja&ojensa jokaista luuta
särki. Hänen maalarin-tautinsa pa­jasi
häheent hän kärsi keuhko- ja
munuaiskivuista.
Hän oli aina raskasmielinen. Hä­nen
ainoana unohduskeinonaan oli
lukea juutalaisia sanomalehtiä, ja il­taisin
ylläpitää synkkää keskustelua
itsemurhista^ nälkäisistä perheistä,
ryöstöistä, murhista ja onnettomuuk- •
sista, joista ssinomalehdet kertoile-
Arat. .
*'Loppu on tulossa!" sanoi isäni.
*^Ih|hispt muuttuvat susiksi! , Pian
s>'6vättoisiaan! -Hettrfevat häjoitta-toa^
maan^ tasalle kaupungit ja tu-hoamaan
. maailman - tuleen ja ve-
BfooklynilSinen Elaine Atlev> on nim rcririomaimn valo­kuvaajain
kohde y että hän on nyt pSJkkalktAlh pamimt^
tulotlapsimällina,-— vaikka ei hän iise:iaidflnn!ä€n.mA
paljon puuttua.
\ **Juohan ^ te^i'\ äitini sanoi roh­kaisevasti,
Jumala on Anelä maail­massa.
Paranet ja teet t w t ä ja nau-ratkin
Jä|leen. säkäämme n^enettä-kö
rohkeöttamme."
Isäni oli ärtyisä ja hermostunut
inx-aliidinpelkonsa \-allassa.
t E n t ä ^ jos meidät häädetään,
^lätiÖ'@^§^--^-
^ ;*Ei-meidiJiää^tä niirikauan kuin
minullalön kaksi kättäni ja kykenen
työtä tekemään," sanoi äjtijtii.
**1\Iutta en tahdo sinun tekevän
työtä!" isäni huusi. "Se hävittää ko­timme!"
"Ei hävitä!" äitini sanoi. "Minul­ta
riittää-aikaa ja voimia kaikkeen."
Ensin äitini oli pelännyt mennä
työhön ruokalaan kristittyjen jouk­koon.
Mutta muutamassa päivässä
hän helposti koteutui monikielisen
keittiön elämään ja oppi taistele­maan,
torumaan Ja ottamaan äidilli­seen
suojelukseensa- puolalaiset, sak­salaiset,
italialaiset, irlantilaiset ja
neekerit, jotka siellä työskentelivät.
He pitivät hänestä ja pian kutsuivat
häntä '•mammaksi", mikä teki hänet
itserakkaaksi.
"Kuulisit kuinka eräs iso, musta
astiainpesijä nimeltä Joe, tulee luok­seni
tänään Ja sanoOj,"Man\ma, mei­naan
jättää paikkani. Jokainen täällä
on minua vastaan siksi, että olen
musta", hän sanoo. 'Kokoy maailma
on meitä mustia vastaan^"
"Ja minä sanoin Jiänelle, - Joe, minä
en ole sinua vastaan. -Älä ole narri,
älä lähde J;atiulle - hampparoimaan
jälleeni Mikä sinussa <m vikana on
se, että ölet laiska. Jos tekisit työtä
kovemmin, tois^iU; pitäisivät sinus­ta."
Niin hän sanoi, "Hy\'ä on,
Älammaminä) jään.'' * Näin on siellä
ravintolassa. Ne kutsuvat ; minua
Mammaksi, jopa.mustatkin."
Se :Gli.suuri, skalliähintainen, liike­miehille
s tarkoäettu ruokala, ala-,
Bro3dway n. varrella. A^ini ölt kokin
apulainen ja r<hän -kuori ja -perkasi
tqnniltain vihanneksia keitettäviksi.
Hänen palkkansa ölv seitsemän dolla­ria
viikossa.
Hän heräsi vviideltä, valmisti aa­miaisemme
kotona,-sitten hänen täy­tyi
kävdiä maSlinverrari työhönsä.
Hän tuli .kotiin puoli -kuudfelta, ja
\'almisti aiallisöi,..^TOd: tM
haili jalkeilla :maatamenoQn ^saakka.
Isäni miehesy-lpeyiiä loukkasi ;nähdä
vaimonsa tekevän. p^katyöfö.JHut-ta
äitini piti siitä: hän oii ylpeä
voidessaan angaita rahaa, ja h ^ piti
taisteluistaan ravintolassa.
R^as, väsymätön, pi_eni tummä-kasvoinen
äitini! Miksi hänen tävtj^i
aina taistella? Miksi hänen piti tuot­taa
isälleni - uudenlaatuista päänvai­vaa
kertoilemalla taisteluistaan oi­keuden-
puolesta; ruokgilagsä? Ruoka­lan
johtaja oli lihava," vaalea ruotsa­lainen,
jolla oli Saksan keisarin' viik­set
ja Mussolinin tavat. Kaikki, työ­läiset,
paitsi äitini, pelkäsivät tätä
häränniskaista tyrannia. Äitini sanoi
hänelle "suorat sanat". Milloin liha
oli mätää, milloin viemärit olivat tuk­keutuneet
ja haisevat, tai astiainpe-sijät
ylirasitettuja, hän sanoi sen suo­raan.
Hän tOruSkeli häntä aivan
kuin lastaan, ja niies kuunteli nöy-räsri.
Muut työläiset ottivat tavak-seei\
esittää valituksensa äidilleni, ja
hän tiosti ne ruotsalaiselle johta­jalle.
*.^Hän tarvitsee-minua", sanoi äiti­ni
ylpeänä, 'msi häh antaa minun
haukuskeila häntä. Minä olen yksi
hänen parhaiijiraista työläisistään;
hän-voi luottaa nainuun kiireen tulr
Ien. -Ja hän tietää, että en ole kuten
muut keittiöapulaiset; ne teke\ät
työtä päivän pari; sitten lähtevät,
mutta m i n ä pysyn paikallani. Siksi
hän ei uskalläaritaa minulle potkuja,
Ja minä sanon hänelle asiat suo­raan."
:Se oli-yksi noista hienommista ruo­kaloista,
Jossa oli kukkia pöydillä,
jouhiorkesteri päivällistunnin aikan^
ja muita hienouksia. ;.^Iutta äitini ei
tuntenut A^^hääkään kunnioitusta si­tä-
kohtaan. Hän ei miUoinkaan 5}T)-
nyt "lunchia", jota sieUä tarjoiltiin
henkilökunnalle,.vaan otti mukaansa
kaksi juusto\x)ileipää kotoa.
'"Teidän ruokanne on moskaa, se
kelpaa vain sikojen syötä\'äksi*:. hän
sanoi suoraan johtajalle. kerrg?
häa itukoiliminua lupaamaan, ettsn
isoksi tultuani milloinkaan söisi hani-bmger
steakla ravintolassa.
''Vanno minulle, Mikey!" hän sa-