Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 11, 1940

              1940,
LAUAXTAIXA^TQUKQKUrx n PÄR^X'' " ^ ' ' Sivu S
(Jattqa)
"Entä kuka on tämä.
käske Ilarien p i i e a l i ä n e t kunnolli-seen
asuun — Marien A-aaUeiaeh;pk
henkilö?:' tiedusti hän vihidöin k#"^^^^^ suunnilleen sopia,hänelle;' Hä-mästi.
pitäen silmälasejaan silmiensä äänestään soinnahii n>tenem-edessä
luodessaan, kulnia1ian'at kp- """^"-^^^^TO^^ ja surua.kuin kiukr
holla paheksuvan katseen Kadaraan. ' --
Tyttö ypimärsi p^reran^in vänhem- ; Herra; Smiöi-Jpnes, saattoi. X'^da-man
naisen käytöksen, kuin;'sanat.ja "^'^^^ hytistä;- ja, kutsui hänen
oikaisiljeylpeästi::.Herra,Snuth-Jones; *Mokseen;-;NIajien^rautta;>^dara:S^^^
rykäisi ja pun^tuj,. Hän .astui Na-;^ ^änen suunnit^lipansajlmpn
daran luokse ja; laski kätensä hänen ' ^alua\^nsa.palata.rannalle,
hartioilleen, . ; " ''Hän:Hp|dä,^minu§t^^V5anpi hän^
"Hän on raikastanut Waldpä':, sa-.; nyökäten, rouva v Smith Jonesin, hyt-noi
hän koruttomasti. . Pä^ '*enkä minä, tahdp Jäätyä,
"Mokoma julkea tuhkimo r V i y a h - ' tänne",
ti rouva S m i t M o n e s ; ^ ] ^ ^ ^ ä ^ ^ Ai^en Sm^thjpnes taicvitsi
kastaa Sraitfi^pneöläf ^''^"•'^^ taiyuttaakseen tytöa;
' miiiattamaan mieltään. Hän huo­mautti
vainionsa olevan hyvin ra­sittuneen
ja järkkyneen WaIdon'kuo­leman
johdosta ja vakuutti hänen
pohjaltaan olevan hyväntahtoisen
naisen ja. pian katuvan käytöstään
tyttöä kohtaan. Ja lopulta Nadara
suostui jäämään Priscillaan. Mutta
kun Marie olisi pukenut hänet sivis^
tysmaaiknan mukaiseen asuun, pani
hän jyrkästi vastaan — halveksien
inhoittavaa ja epämukavaa vaäte-
'•No, no, Louisa!" t3^nytteli hä­nen
puolisonsa, "aluista, että. hän^
kin k ä r s i i— äJä tee hänen murhet­taan
vieläkin- katkeramraaksi! Hän
on rakastanut poikaaiiMniej ja ^V^ldo
on vastannut hänen rakkauteensa."
"Mistä sen tiedät?"
"Hän kertoi sen minulle'', vastasi
mies. -
. "Se ei ole t o t t a ! I m u s i rouva
Smith-Jones, "Se; ei ol^, tottaj Wal-dp
Emerson ei ;^ olisi; ikinä;, alentunuttusta-rakastaniaan
sellaista naistaj joka ei
kuulu hänen oniaan.ylhäiseen yhteis­kuntaluokkaansa...
Kvily.a.on tämä.nai­nen,
ja mitä\ todistuksia., sin.ulla on
siitä, että Waldp. on rakastanut hän-
•tä?-' • • . , . , X- /,
"Olen Nadaira'V.lausui: tyttö, vas-
Vasta kahden päi\'än, kuluttua lä-.
hetti rouva Smith-Jones noutamaan
häjiitä,luokseen. Kun häji astui rou­van
hyttiin, pääsi viimemainitulta
heti paheksumisen huudahdus - hänen
barbaarisen asunsa, tähden;
"Annpinhaij määräyksen^ että .Ma:^
oli johtunut: virheeUisestä. p ä ä l e l n^T
tä. ifän oli unohtanut, etteivät toi­set
tienneet W^ldQn j a T^ndarin
olevaji saraan JienkiKäfe.. Nyt hän tus­kin
malttoi; pidättyi; h ^ ^
huvitei\una ja vastustaa^: kiusausta
käyitää; harvaksensa _ rpu\ra," Sniith;
Jpnesiir tietänjättönii^-ttä ja ärsyt-tääksensä;
häntä, yha;:eiie'mmajö^ ' ;:
•Oliko, sinulla tcunenkm^
^Valdoi}; lisäksif' uediisU 'hei^^^
SmirhjOpnes. • ^ • :
" Rakastin Thandaria^^jvasia^
t ö. " Thandar oli kansani kuningas^
Han rak^a^ti inainua»! Ifän t a ^ i , Na;;;
gpolan, minun tähteni j a aploi injinujl^^^
sen, taljan/ Hän surinasi myöskin.
Jvprthiii ja Lättäjalanv He tahtoivat,
minua omakseen^ mutta Thandar sur­masi
h e ^ t , Ja myöskin Ispnyrkin
hän kaasi j a Sagin^ surmaajan—^,
oi, Thandar oli valtava taistelija, On-=
ko teistä ihme, että rakastin h ä n t ä ?'
""Hän oli kammottava murhaaja!"
kivahti rouva Smith-Jones. "Ja aja­tella,
että WaIdo-parkani, arka^ hel­läsydäminen
\Valdo-raukkani oli tuo­mittu
elämään sellaisten raakalaisten
parissa! Voi, se on liian hirveätä!"
Nadaran silmät menivät levälleen.
Xyt olj; hänen \"uorpnsa tyrmistyä,
"Aikä ,helläsydärain^n Waldo-rauk-ka!"
Oliko h ä n kuullut oikein, Saat-toivätkp
he kuvailla sauiaa miestä?
Tässä, piili varmasti erehdys.
että rakastit
herra Snuth-taten
itse..omasta., puplestaan.,. "ja,. tä.T. rienolji; vaatetettava teidät kmuiolH-mä
todistaa, että^hän; rakasti ininua,, sesit. Pukunn.e.on sopimaton'', moitti
Hän mainitsi,. e t t ä täjnä,. on • meidäp
välillämme, uskollisuuden mjjrkkinäj,
kunnes pääsisimme -hänen maahansa
ja voisimme, sölmi.ta. ayioliitpn sikä­läisten
tappj^n m.ukafeesti,'' Hän
ojensi vasenta. kättää|i,,jo.nJca nimet­tömässä
sormessa säfljkyi Isp timantT
ti. Rpuya Smjth-Jpnes tunsi, jaloki­ven
heti.
"Antoiko hän teiH^; tupn?" kysyi
haa. • " "'•'.•:•'-.
Sitten hän: k ä a p t j ^ tioi^^^
leen ja tiedusti: i
^ l i t ä aiot t^hdatalle
''Vien hänet k o t i i t t " , V^
"Hänen pitäisi olla tyttäremine,siira
Waldo olisi tehnyt hänet S^tarek-semme,
jos oilsi:€iäa5^ i f ä^
jäädä tälie saarelte. K ^ k k i hänen,
läheisensä. saivat sucniänsa maanjä-:.
ristyksessä, joka tukbstv Vedonkin.
Hän on ahtuisessa;ivaärassa^ sflläiJi^
tä väijyvät i vMt; peck)t i ja^ Vidä Tilr
limmät ihmis^^ JVf^idäp-ei sovi
häiitä tänne^ j a VaiÄ^sopikisiny en .
hän. "Tuo karhunnahka loukkaa si­veellisiä,
tunteita,"
Nadara keikautti päätänsä, ja hä-.
nensilniänsä; leimahtivat.
"En ikinä käytä narrirriaisia puku­janne",
htiusi hän. "Tämän antpi
Tliandar nunulle — omin käsin hän
surmasi Nagoolao, mustad pantterin,
ja antoi taljan minulle, tulevalle puo­lisolleen;
Luuletko minun vaihtavan
sen noin kelvottomiin tamineifain
kuin nuo ovat ?'' Halveksivasti hei­lauttaen
kättänsä hän^osoitd rouva
SnutliTjonesiii kalfeta aapiupul^ia.
Vanhempi napieniinphti loukatun
arvpkkuutepsa saadessaan t3rtön. sa­noista
vihjauksen, miten pääsisi hä­nestä
eroon ensimmäisessä, sopivassa
tilaisuudessa, Nadara oli maininnut
IliandarTnmiisen miehen ja julkeasti
kerskunut, että jtäniäThandar oli tap­panut
pedon j jonka taljaa hän käytti,
ja antanut nah^n hänelle yaatteuk- .
seksi. Hän oli myöntänyt, että. hä­nestä
piti tuUa.täniän miehen "pup-
, "Tiesikö \Valdo,
Thandaria?" kysyi
Jones.
"Thandar pii Waldp'-,, vastasi;Na­dara.
"Thandarin ninien annoin mi­nä
hänelle -r- se .merkitsee yiiljasta.
Hän oli hyvin uljas", huusi hän.
•Hän ei ollut 'arka\ ja .'helläsydä­minen'
liän oli vain naisia ja lapsia
kohtaan.''
Rouva Smith-Jones ei ollut ennen
niin pahasti kauhistunut koko elä­mänsä
aikana.
"Pois hytistäni!" kiljaisi hän. " O i ­vallan
ohtpn valheesi, peranp^Jtn.
-Ajattelemattomuudessasi paljastit itr
sesi ja. halvan siveeitömyytesi ja nyt
koetat turvautua halpaan., parjauk­seen
Alittamalla, että armas, poikar
s^ainajani oli. kamalia, raalu)ja^pä^
liköitänne. Enää et minua petä. Pois
hytistäni!"
Herra Smith-Jones seisoi kvm halr
va^mtuneepa, HiMtt V ei vojij,ut uskoa,
tytön esiint3nieen petollisesti — tun­tui
mahdottomalta^ että, Nadara olisi
voinut pettää hänt^ niin pahasti
nxutta ei IränmyifekäänA-oinut epäillä
omia korviaan. Oli luonnplUsestikiu
ihaix liian järjetöntä koettaakaaa us­koa,
etiä^ Waldo Elmerson ja pejoit-tav-
a Thaijidar olivat olleeit sama hen-k
i l a T5'ttö oli mennjt.lii^^^^^^
miiUa sittenkään Snu .voi­nut;
uskoa, häntä. pahaksi. Tnniän
täy(yf ollia seliteitäyissä.
. TäUä väliU; o l i ; Nad^r?; pin^tvuut
hupAie^ta. pieni, leuk^VkprkeaUe^
tfltvuaa^ E;iipi;hän^ ei ikinä, niij^tliä
päättir alistufei Thaijdjai^ii .äic^ip.iherr
jattaN^afcsi.: Hän; raieiu kaijnejJ^,.. Hä­nen
oli käyiy^rt vaijkeiilfsl, olJa; päi-viiUa
k a j ^ n alla. Hän, kaipasi; rai­tista
ilniaa; j a . ylh3,{iy.ä tafjou.mvaa
vitkjstysiä,' I^ällystö ol( ollijt; hyvin
y^täVÄUijii^; Ijästä; fepfet^an;.; S|ark
oli; paljon, hänen seurassaan^ ^ Mies
oU silmittömästi rakastunut puöHvMl-liin
" tyttöön. Saavuttuaan rouva
Smith-Jonesin hytistä tullessaan kan­nelle
sattui hän ensiksi kohtaamaan
Starkin. Hän oli§i mielui^njimin pllut..^
yksin suruineen ja suuttumuksineen,
mutta mies tuli hänen seuraansa.
Yhdessä he seisoi^rat; Jcaiteeseen
nojaten ja katselivat synkkien pilveen
lähestymistä. Oli tulossa-myrsky,
jonka. haudetta oli ollut ilmassa jo
useiden päivien aikana
Stark ei tiennyt mitään siitä, mitä;
kannen alla oli tapahtunut, muitta,
näki tjnön olevan pahpillaan ja koet­ti
Iphduttaa häntä. A^hdoin hän•,
tarttui Nadaran käteen ja silitti sitä
hyväilevästi puhellessaan. Ennen­kuin
tyttö aavisti, mitä toisella oli
mielessä, fcöisktutti Stark intohimoi-
.sia lemmensatM)3a hänen korvaansa,
Nadara vetäytyi kauemmaksi, ja.häv
nen. otsansa .rypistyi häxnraästyksestä.
"Älä, puhu Nadaralle tuollaista! '*
kielsi hän* "Hän ei • rakasta. sinua." >
Ja-sitlen hän poistui hyttiinsä.
Stark katseli poistuvan tytön jäl­keen.
Hänen luontonsa__ oli kiihdyk-,
sissä pohjiansa myöten. Mikä oli tuo,
raakalaistyttö hyljeksiäkseen häntä?
Mikä.olisi Nadaran kohtalo tJflut UT
man hänen hyvin tähdättyä laukaus­taan?
Eikö häntä ahdistanut inies.
oUjyH, vain noudattanut. hän:en viUin^,
kansansa tapoja? Hän olisi ottanut
tj^ön..omakseen väkisin^ Ja.sillä,ta-r.
v'oia hänet :<^isi aina otettu^ jos hä-r.
net; olisi • j ä t e t ty omaan saareensa.
[Muunlaisia, kosunistapoja hän ei-;
tuntenutkaan. Juuri sftllaista Nadara.
ms
si^,. äHäi; p o ä ^ ^ m ^ ^ i i s o V R m i v ä ^ ^^
tähden olenjme. velvoiijset. huolehti: Samassa astui herra Smith Jon^^^^
»naan hänestä^ kuten WaldOfölia.huor;
lehtiaut ja meaiä o n v i d ä k b suu^.
rempi velvollisuus shäntäikphtoan,''
''Mmun - on, saataira- oUary^sin".
Muuta: ei rouvaiiSiniÖiyfonfö^ivastan-:
^ t ; -Vie hänet pois^Johöf: Luovuta.
gPell^.tämäanvieres^^leva hvtti ia;
Että et miUoinkaan syö ham-
«tirgeria!"
vannon sen, ..mamma."
tiin. Hän hymyili hupaisesti Nada­ralle
ja sitten naisten asennoista.,
nähdessään joutuneensa taistelunäyt-tämölle
katsoi kysyvästi vaimoonsa.
"Mitä nyt, Louisa?" tiedusd hän
hieman terävästi,
" K y l l i n paljon,^ John",. huudahti
rouva, "todistamaan oikeaksi alku­peräisen
väitteeni, että tämän naisen
ottaminen mukaamme oli hyvm ajat-tdematon
teko — juuri äsken, hän
.^Myrkkyä!" hän jatkoi kiihkeästi, myönsi lupautuneensa jonkun Than-eivät
pidä väliä vaikka myr- dariksi nimittämänsä henkilön 'puo­ltai"
ssiivvaätt iihhmmJäi«s»eft , kun .v.a«m;w a nsait- lisoksi'. Hän on julkea
^'at rahaa. Olen nähriyt omm sfl-f^-
Jos voisin kirjoittaa englannin-
^ t ä , khjoittaian kirjeen kaikille sa-nonialehdme/'
'Huolehdi onrista aäoistasi!'' i ^ -
niurisi. «Se a m « i k k a t e t e n teh-tava.
'
puo­mina
en
salli hänen tuHa kotiini,. eikä hän
saa viipyä Pr/sc/ff^Jifl kauempaa kuin
on välttämätöntä jattääksemme hä­net
ensimmäiseen sivistyneeseen sa­tamaan.''
Berta Smith-Jones katsahti kysy-
Se on heidän maansa j a heidän västi Nadaraan. Tyttö oli arvannut,
^ ^ g e r steak'insa." s ' että rouva Smith-Jonesm kiihtymys
Valosotaas:'otaksuen tm, U^xuät^iO^
otin vapaaden tateea iktmiasta sisään sanoalrecni; ettei taUpal^^
aie väbtäKiseSir J
I i i i