1943-04-17-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
laallakiD
Kirj. M A R K TWAIN,
;o
. i ^ EN kaikkiaan mdllä oli v.
ViS67 miellyttävä kymmenen
äi,in matka N'ew Yorkista Azorien
^ille _ ei tosin nopea, sUä väliä
n vain kaksituhattaneljäsataa mai-
— mutta pääasiassa aika miellyt-
Tosin meillä oli vastatuuli ko-ajan
ja useita myrskykokemuk-
^ jotka ajoivat viisikymmentä
^senttiä matkustajista kannen al-e
sairastamaan ja saivat laivan näyt-äniään
kaamealta ja hylätyltä. —
nvTskykokemuksia, jotka jokainen,
aiätaa, joka ne koki alati kaatuval-
1 kannella ja sai osansa niistä mah-ivista'
tyrskyläikistä, joita tuon
iostakin syöksähti korkealle ilmaan
eidan tuulen päälliseltä puolelta ja
Quhloi laivaa kuin ukkosvaatu; ;
lutta enimmäkseen meillä oli vir-stäm
kesäilmaa ja yöt olivat vielä
iiviäkin kauniimmat. Saimme näh-i
sen tumman, että täys&uu joka
i samalla hetkellä oli^aivan samal-paikalla
taivaalla. Ensin emme
yiineet syytä tähän kuun-omitui-m
käytökseen, mutta se selvisi pe-itäpäin,
kun ajattelimme, että joka
ivä voitimme aikaa parikymmentä
nuuttia, me kun niin nopeaan kulune
itää kohti — voitimme joka
ivä juuri sen verran, että pysyim-kuun
rinnalla. Se oli muuttunut
Aaksi kuuksi ystäville, jotka oli-rannalle
jääneet, mutta "meille
isuoille se seisoi alaUaan. samalla
kalla ja pysyi aina samana.
Juorelle mr Blucherille, joka on
likaisesta Lännestä ja ensi .mätään,
tuotti muuttumistaaii muut-i
"laiva-aika" paljon päänvaivaa.
1 oli alussa ylpeä uudesta.kellos-
1 ja veti sen taskustaan paikalla,
puolenpäivän aikaan soitettiin
deksan lasia, mutta jonkun ajan
ittua bän alkoi näyttää siltä kuin
hän menettänyt luottamuksensa
in.. Kun oli oltu matkalla New
kista seitsemän päivää, tuli hän
aelle ja sanoi jyrkästi ja varmas- -
rämä on petoskauppa!"
tfikä on petoskauppa?"
^likä, tämä kelk) tietysti. Ostin
Iliinoisissa — annoin siitä ISO
"ia — ja otaksuin, että se oli
i. Ja Yrjön nimessä, se on h>-vä
Ha, mutta mikä lienee kun. se ei -
kutiaan veden päällä;— taitaa •
merikipeäksi. Se hyppää; käy
i kylläkin säännöUisesU siksi
»likä aika?"
lukautan oven kiinni tavallista
ja astelen lumista polkua.-
i on satanut ja tuuli tempoilee
ti. Minä hymyilen: **kesä vain
urkan takana".
^ sitten olemme valmiit läh-
Emäntä sanoo:
änä menee Sirpa-serkkukin kau- -
im, ajetaanpa ohi,.että nähdään
pääministeri mukana." - -
^ ajattelen, että varmaan on
^jotakin, kuu serkkukin on
«Uä. Ehdotan, että ka:tsotaan-fin
mitä on haaUlla ja sitten
« pojat teatteriin, mutta pojat
nielun ja emäntä ehdottaa
a erään tuttavah luo, joka veisi
teatteriin ja me voishnme itse
^ haaliUa. Mutta tavatta- -
ei ollut vielä tuttavienkaan tut-joten
meidän oli tunkeudutta-y-
nnä olevaan teatteriin. Minä
inutisin, mutta poika vilkaisi
^ajavastasi: "Summer is just
toe comer."
kuin kello on puoli kaksitoista, mutta
sitten aivan äkkiä laskee takaperoa.
Olen kääntänyt rukkuuvartta yhä
nopeampaan ja lopulta aivan ympäri
koko kehän, mutta siitä ei ole apua;
se jättää nyt jälkeensä joka kellon
mitä on koko laivalla ja mennä huristaa
ihmeteltävää luikua puoleenpäivään
asti, mutta ne kahdeksan lasia
vain aina pääsevät siitä kymmenkunnan
minuuttia edelle. En ymmärrä,
mitä sille tekisin. Se koettaa
parastaan — käy kaikkein parasta
luikuaan, mutta siitä ei pelastusta.
Tiedättekös, ei ole koko laivassa kelloa,
joka joutuisi paremmin kuin tämä:
mutta mitä se merkitsee? Kun
kahdeksatt lasia soitetaan, niin aina
siltä puuttuu melkein tarkkaan kvni-menen
minuuttia oikeasta ajasta.
Laiva voitti aikaa täyden tunnin
, aina kolmessa päivässä, ja tämä mies
koetti saada kellonsa kulkemaan
siksi nopeaan, että pysyisi rirmalla.
Mutta hän oli nyt työntänyt rukkuu-viisadin
niin pitkälle kuin se meni ja
kello kulki "parasta luikuaan", eikä
hänellä nyt sen \aioksi ollut muuta
neuvoa kuin panna kätensä ristiin ja.
antaa laivan voittaa kilpailunsa. Lähetimme
hänet kapteenin luo, joka
hänelle selitti "laiva-ajan" salaisuuden
ja rauhoitti hänen häiriintynyttä
mieltään. Tämä nuori mies kyseli
koko joukon meritaudista, enneU'
kuin matkaan lähdettiin, ja halusi
saada tietää, mitkä sen luonnepiir-teet
olivat, ja mistä hän saattoi tietää,
koslaa hän oli sen saanut. Ei
hänen tarvitse enää kysyä.
Näimme tavanmukaiset haikalat,
mustekalat, delfiinit y.m., tietysti,.ja
vähitellen liitettiin suuret parvet por- ,
tugalilaisia "manuvaarejakin" sään-,
nöllisten meri-ihmeitten luetteloon.
Toiset olivat valkoisia, toiset kirkkaan
veripunaisia. Nautilus ei ole
muuta kuin läpikuultava hyytelöku-dos,
joka levittää itsensä tuulen katn-nettavaksi
ja perässään uittelee jalan
tai parin mittaisia lihamaisilta näyttäviä
nauhoja, jotka pitävät sitä vedessä
vakavana. Se on täysin oppinut
merimies ja sillä on hyvä merimiehen
älli.^ Kun mjTsky uhkaa tai
käy nayakankinlainen tuuli,, reivaa
se purjeensa ja käärii ne .aivan kokoon
täyden myrskyn raivotessa ja
sukeltaa sjrvyyteen. Tavallisesti se
kasteleekin purjeensa kääntymällä
ympäri ja upottamalla sen hetkeksi
veteen. Merimiehet sanovat, että
nautilusta on vain näissä vesissä
35:nnen 45:nnen leveysasteen välillä.
Kello kolmen aikaan aamulla kesäkuun
21 p:nä meidät herätettiin sil- .
lä tiedolla, että Azorit olivat näkjrvis-sä.
Minä sanoin, etteivät minua huvittaneet
mitkään saaret kello kolmen
aikaan aamulla. Mutta sitten tuli.
toinen kiusaaja ja sitten taas yksi ja
löpulU tultuani, vakuutetuksi siitä,
ettei yleinen innostus sallisi kenenkään
nukkua, pääsin minäkin jalkeil-.
leni ja lahdin unisena kannelle. Kello
oli nyt puoli kuusi; raaka, pauhaava
aamu.. Matkustajat olivat sullou- -
tuneet savupiippujen luo jä varustautuneet
ilmatorvien taa ja kaikki
olivat pukeutuneet talvivaatteisiin ja
näyttivät unisilta ja onnettomilta -
armottomassa myrskyssä ja kastavassa
"roiskeessa.
Näkyvissä oleva saari oli Flores.
Se ei näyttänyt sen kummemmalta
kuin kuraläjältä siellä meren kolkkojen
huurujen keskellä. Mutta kun
ajoimme jiäin sitä ,tuli aurinko näkyviin
ja teki siitä kauniin laulun
kaikki \Thantina viljelyksinä ja niittyinä,
jotka kumpusivat viidentoista
sadan jalan korkeuteen ja yläreunallaan
sekaantuivat pihiin. Teräviä,
jyrkkiä harjanteita kaartoi rinteillä,
kapeat rotkot halkoili\^t niitä, ja
siellä täällä kukkuloilla matkim i l maan
pistävät kallioryhmät linnoja
ja muureja; ja pihien repeämistä
syytti päivä leveitä N^alosääriä, jotka
kirkasti\'at kukkulat ja kaltaat ja sy-
\^t notkot tulivyöhykkeihin, jättäen
väliin sy\iä varjovöitä. Ikäänkuin
olisi hyisen navan revontulet karkoi-tettu
tärme kesän maahan!
Kiersimme kaksi kolmannesta saaren
ympäryksestä neljän mailin päässä
rannasta, ja kaikkia teatterikiiksp
reita, mitä laiskalla oli, \'aadittiin nyt
ratkaisemaan semmoisia kiistan alaisia
asioita kuin oli\^tko ylämaan sammalen
tapaiset pälvet lehtoja vai
rikkaruohoa, taikka olivatko nuo valkoiset-
kylät alhaalla meren paartees-sa
todella kyliä, A^aiko vain kalmistojen
hau tapatsasry kelmiä! Lopulta
taas käännettiin kokka ulos merelle
ja suunnattiin San Migueliin, ja Flores
tuota pikaa taas oli \-ain kurake-ko
ja vaipui huuruihin ja katosi. Mutta
monesta merikipeästä matkustajasta
tuntui kovin hy^-ältä taas katsella
\ihantia mäkiä ja kaikki olivat tämän
välikohtauksen jälkeen taas rattoi-semmalla
päällä kuin kukaan olisi
osannut odottaa heidän olevan siihen
nähden, miten syntisen varhain oli
noustu ylös.
Mutta San Migueliin nähden meidän
täytyi luopua aikomuksestamme,
sillä puolenpäivän aikaan puhkesi
myrsky, joka siihen määrään heitteli
ja.reutoi alusta, että tavallinen järki
vaatimalla vaati -suojaa etsimään,
l^äänsimme sen vuoksi saariston lähintä
maata — Fauyalia kohti. Kävimme
ankkuriin Hortan avoimelle
redille, puolen mailin päähän rannasta.
Kaupungissa on kahdeksasta
kymmeneentuhanteen asukkaaseen.
Lumivalkoiset talot kurkistelevat somasti
raikkaan \ihannan kasvuvaipan
poimuista, eikä voisi kylä näj^tää somemmalta
eikä puoleensa vetäräm-mältä.
Amfiteatteri kukkuloita sulkee
sen helmaansa ja näiden rinteet
kohoavat mikä kolme, mikä seitsemän
sataa jalkaa korkeuteen ja ovat
huolellisesti \iljellyt laelle saakka —
ei jalan vertaakaan maata ole vapaata.
Jokainen tila, joka tynnörinaJa
maata on jaettu pieniin nelikulmaisiin
lokeroihin kiviaidoilla, joiden tehtävä
on suojella kasvajia täällä puhaltavilta
tuhoisilta myrskyiltä. Nämä sadat
viheriöitsevät, mustilla laava-aidoilla
piirretyt ruudut saavat rinteet
muistuttamaan suuria sakkilautoja.
Saaristo kuuluu Portugalille ja
Fayalissa onkin kaikessa portugalilai-suuden
leima. Siitä kohta enemmän.
Parvi mustanpuhuvia, meluavia, valehtelevia,
olkapäitään kohottelevia,
käsillään viittovia portugalilaisia ve-nemiehiä,
messinkirenkaat korvissaan
ja petos sydämessään, kapusi laivaan
ja meikäläisiä joukolla heidän kanssaan
kauppoja tekemään maihin
pääsystä, sopien hinnan päätä myöden,
.minkä maan hopearahassa tahansa.
Siinä paikassa, jossa meidät
vietiin maihin, oli pieni linna nmu-rineen
ja patterineen, joita Horta
kahdentoista ja kolmenkymmenen
naulan tykkineen piti sangen hirmuisena
laitoksena, mutta jos meidän
joskus pitäisi lähteä sitä tunnustelemaan
jollain torniniekalla monitorillamme,
niin saisivat varmaan muuttaa
sen pois jonnekin maaseudulle,
jos tahtoisivat viedä sen semmoiseen
Puurokauhani
Xltut kditiom kaapissa
on muuan rautanaula
ja siinä roikkuu kotncasH
iHtincn puttrokaufta.
En kätevämpää kapinetta '
ma tuskin tiedä lainkaan,
Mut kuinkas puurokauka$n
im itselleni sainkaan?
Se matkusti mun luokseni
ain synnyinmaasta asti,
siksi kai mun katseeni
saa siihen useasti.
Se on niin sievän maUinen
ja kcjyt käsitellä,
ei puurokaultaa sirompaa,
ma luulen, ote kellään.
Se on kuin hyvä toveri
nti mieUänsä ei mutaa.
Tuo rakas puurokauhani
on Suomen koivupuuta.
IRIS.
paikkaan, mistä löysäisivät, kun taas
tarvitsisivat. Se joukko, joka oli ran-tasillalla,
oli ruostunutta romua —
miehiä ja vaimoja, poikia ja tyttöjä,
kaikki repaleisia, paljain jaloin, kam-paamattomia
Ja likaisia, ja vaistoltaan,
kasvatukseltaan ja ammatil-tan
kerjäläisiä. Ne parveilivat perässämme,
emmekä sen koommin
päässeet heistä erillenmie, niin kauan
kuin Fayalissa viiviyimme. L^dim-me
nousemaan pääkadun keskustaa,
ja ne piirittivät meidät joka puolelta
ja mulkoilivat meitä; ja vähän väliä
ampui kiihtyneitä pareja tämän jonon
edelle nähdäkseen paremmin taakseen,
aivan samoin kuin meillä kylän
pojat tekevät saatellessaan elefanttia
sen reklaamikävelyllä kadulta kadul-ieä
Minusta tuntui erikoisen mairittelevalta,
kun kuuluin näin suurta
huomiota herättävään kokoelmaan.
Siellä täällä näimme ovissa naisia,
joilla oli päässään muodin mukainen
portugalilainen myssynsä. Tämä
myssy on tehty paksusta sinisestä
vaatteesta, kiinnitetty sama^ vaatteesta
tehtyyn kaapuun ja se on rumuuden
ihme. Se törröttää korkeana
ja rehentelee leveänä ja on mittaamattoman
syvä. Se sopii kuin sirkus-teltta
ja naisen pää katoo siihen samalla
tavalla kuin teatterissa kuiskaajan
pää koppiinsa. Tässä luonnottomassa
kapotissa, joksi sitä sanotaan,
ei ole ainoatakaan somaa
kohtaa — se ei ole muuta kuin koruton
ruma kuoUeensininen paljous purjetta,
ja kun naisella on semmoinen
päässään, niin voineeko poiketa kah- -
deksaakaan v i i v ^ tuulen suunnasta;
hänen täytyy kulkea myötätuuleen
tai olla kokonaan kulkematta. Kapo-tin
yleinen malli on kaikilla-saarilla
sama ja jää siksi seuraavaksi vuosikymmeneksi,
mutta jos saari muodostaa
kapottinsa kuitenkin sen verran
erikoiseesi, että katsoja yhdellä silmäyksellä
huomaa, mikä erikoinen
saari saa hienohelman omakseen sanoa-
Portugalin pennit eli r^t ovat oikeita,
tuhlaripojan rahoja. Niitä menee
tuhannen reitä yhteen dollariin,
ja kaikki kustannusarviot lapetaan
reissä. Me emme tasta tienneet, ennenkuin
Bludierin toimesta pääsimme
asian perille. Blucher sanoi olevansa
niin mielis^än ja kiitollisuutta
täynnään, kun taas oli päässyt kovalle
maalle, että. hän halusi sitä juhlia
— sanoi kuulleensa, että tämä oli
halpa maa, minkä vuoksi hänen täy- -
tyi panna toimea suuret pidot. Hän
kutsui niihin kymmenen miestä, ja
me söhnme parhaassa hotellissa erinomaisen
(ivallisen. Kesken hyväin
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 17, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-04-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430417 |
Description
| Title | 1943-04-17-07 |
| OCR text | laallakiD Kirj. M A R K TWAIN, ;o . i ^ EN kaikkiaan mdllä oli v. ViS67 miellyttävä kymmenen äi,in matka N'ew Yorkista Azorien ^ille _ ei tosin nopea, sUä väliä n vain kaksituhattaneljäsataa mai- — mutta pääasiassa aika miellyt- Tosin meillä oli vastatuuli ko-ajan ja useita myrskykokemuk- ^ jotka ajoivat viisikymmentä ^senttiä matkustajista kannen al-e sairastamaan ja saivat laivan näyt-äniään kaamealta ja hylätyltä. — nvTskykokemuksia, jotka jokainen, aiätaa, joka ne koki alati kaatuval- 1 kannella ja sai osansa niistä mah-ivista' tyrskyläikistä, joita tuon iostakin syöksähti korkealle ilmaan eidan tuulen päälliseltä puolelta ja Quhloi laivaa kuin ukkosvaatu; ; lutta enimmäkseen meillä oli vir-stäm kesäilmaa ja yöt olivat vielä iiviäkin kauniimmat. Saimme näh-i sen tumman, että täys&uu joka i samalla hetkellä oli^aivan samal-paikalla taivaalla. Ensin emme yiineet syytä tähän kuun-omitui-m käytökseen, mutta se selvisi pe-itäpäin, kun ajattelimme, että joka ivä voitimme aikaa parikymmentä nuuttia, me kun niin nopeaan kulune itää kohti — voitimme joka ivä juuri sen verran, että pysyim-kuun rinnalla. Se oli muuttunut Aaksi kuuksi ystäville, jotka oli-rannalle jääneet, mutta "meille isuoille se seisoi alaUaan. samalla kalla ja pysyi aina samana. Juorelle mr Blucherille, joka on likaisesta Lännestä ja ensi .mätään, tuotti muuttumistaaii muut-i "laiva-aika" paljon päänvaivaa. 1 oli alussa ylpeä uudesta.kellos- 1 ja veti sen taskustaan paikalla, puolenpäivän aikaan soitettiin deksan lasia, mutta jonkun ajan ittua bän alkoi näyttää siltä kuin hän menettänyt luottamuksensa in.. Kun oli oltu matkalla New kista seitsemän päivää, tuli hän aelle ja sanoi jyrkästi ja varmas- - rämä on petoskauppa!" tfikä on petoskauppa?" ^likä, tämä kelk) tietysti. Ostin Iliinoisissa — annoin siitä ISO "ia — ja otaksuin, että se oli i. Ja Yrjön nimessä, se on h>-vä Ha, mutta mikä lienee kun. se ei - kutiaan veden päällä;— taitaa • merikipeäksi. Se hyppää; käy i kylläkin säännöUisesU siksi »likä aika?" lukautan oven kiinni tavallista ja astelen lumista polkua.- i on satanut ja tuuli tempoilee ti. Minä hymyilen: **kesä vain urkan takana". ^ sitten olemme valmiit läh- Emäntä sanoo: änä menee Sirpa-serkkukin kau- - im, ajetaanpa ohi,.että nähdään pääministeri mukana." - - ^ ajattelen, että varmaan on ^jotakin, kuu serkkukin on «Uä. Ehdotan, että ka:tsotaan-fin mitä on haaUlla ja sitten « pojat teatteriin, mutta pojat nielun ja emäntä ehdottaa a erään tuttavah luo, joka veisi teatteriin ja me voishnme itse ^ haaliUa. Mutta tavatta- - ei ollut vielä tuttavienkaan tut-joten meidän oli tunkeudutta-y- nnä olevaan teatteriin. Minä inutisin, mutta poika vilkaisi ^ajavastasi: "Summer is just toe comer." kuin kello on puoli kaksitoista, mutta sitten aivan äkkiä laskee takaperoa. Olen kääntänyt rukkuuvartta yhä nopeampaan ja lopulta aivan ympäri koko kehän, mutta siitä ei ole apua; se jättää nyt jälkeensä joka kellon mitä on koko laivalla ja mennä huristaa ihmeteltävää luikua puoleenpäivään asti, mutta ne kahdeksan lasia vain aina pääsevät siitä kymmenkunnan minuuttia edelle. En ymmärrä, mitä sille tekisin. Se koettaa parastaan — käy kaikkein parasta luikuaan, mutta siitä ei pelastusta. Tiedättekös, ei ole koko laivassa kelloa, joka joutuisi paremmin kuin tämä: mutta mitä se merkitsee? Kun kahdeksatt lasia soitetaan, niin aina siltä puuttuu melkein tarkkaan kvni-menen minuuttia oikeasta ajasta. Laiva voitti aikaa täyden tunnin , aina kolmessa päivässä, ja tämä mies koetti saada kellonsa kulkemaan siksi nopeaan, että pysyisi rirmalla. Mutta hän oli nyt työntänyt rukkuu-viisadin niin pitkälle kuin se meni ja kello kulki "parasta luikuaan", eikä hänellä nyt sen \aioksi ollut muuta neuvoa kuin panna kätensä ristiin ja. antaa laivan voittaa kilpailunsa. Lähetimme hänet kapteenin luo, joka hänelle selitti "laiva-ajan" salaisuuden ja rauhoitti hänen häiriintynyttä mieltään. Tämä nuori mies kyseli koko joukon meritaudista, enneU' kuin matkaan lähdettiin, ja halusi saada tietää, mitkä sen luonnepiir-teet olivat, ja mistä hän saattoi tietää, koslaa hän oli sen saanut. Ei hänen tarvitse enää kysyä. Näimme tavanmukaiset haikalat, mustekalat, delfiinit y.m., tietysti,.ja vähitellen liitettiin suuret parvet por- , tugalilaisia "manuvaarejakin" sään-, nöllisten meri-ihmeitten luetteloon. Toiset olivat valkoisia, toiset kirkkaan veripunaisia. Nautilus ei ole muuta kuin läpikuultava hyytelöku-dos, joka levittää itsensä tuulen katn-nettavaksi ja perässään uittelee jalan tai parin mittaisia lihamaisilta näyttäviä nauhoja, jotka pitävät sitä vedessä vakavana. Se on täysin oppinut merimies ja sillä on hyvä merimiehen älli.^ Kun mjTsky uhkaa tai käy nayakankinlainen tuuli,, reivaa se purjeensa ja käärii ne .aivan kokoon täyden myrskyn raivotessa ja sukeltaa sjrvyyteen. Tavallisesti se kasteleekin purjeensa kääntymällä ympäri ja upottamalla sen hetkeksi veteen. Merimiehet sanovat, että nautilusta on vain näissä vesissä 35:nnen 45:nnen leveysasteen välillä. Kello kolmen aikaan aamulla kesäkuun 21 p:nä meidät herätettiin sil- . lä tiedolla, että Azorit olivat näkjrvis-sä. Minä sanoin, etteivät minua huvittaneet mitkään saaret kello kolmen aikaan aamulla. Mutta sitten tuli. toinen kiusaaja ja sitten taas yksi ja löpulU tultuani, vakuutetuksi siitä, ettei yleinen innostus sallisi kenenkään nukkua, pääsin minäkin jalkeil-. leni ja lahdin unisena kannelle. Kello oli nyt puoli kuusi; raaka, pauhaava aamu.. Matkustajat olivat sullou- - tuneet savupiippujen luo jä varustautuneet ilmatorvien taa ja kaikki olivat pukeutuneet talvivaatteisiin ja näyttivät unisilta ja onnettomilta - armottomassa myrskyssä ja kastavassa "roiskeessa. Näkyvissä oleva saari oli Flores. Se ei näyttänyt sen kummemmalta kuin kuraläjältä siellä meren kolkkojen huurujen keskellä. Mutta kun ajoimme jiäin sitä ,tuli aurinko näkyviin ja teki siitä kauniin laulun kaikki \Thantina viljelyksinä ja niittyinä, jotka kumpusivat viidentoista sadan jalan korkeuteen ja yläreunallaan sekaantuivat pihiin. Teräviä, jyrkkiä harjanteita kaartoi rinteillä, kapeat rotkot halkoili\^t niitä, ja siellä täällä kukkuloilla matkim i l maan pistävät kallioryhmät linnoja ja muureja; ja pihien repeämistä syytti päivä leveitä N^alosääriä, jotka kirkasti\'at kukkulat ja kaltaat ja sy- \^t notkot tulivyöhykkeihin, jättäen väliin sy\iä varjovöitä. Ikäänkuin olisi hyisen navan revontulet karkoi-tettu tärme kesän maahan! Kiersimme kaksi kolmannesta saaren ympäryksestä neljän mailin päässä rannasta, ja kaikkia teatterikiiksp reita, mitä laiskalla oli, \'aadittiin nyt ratkaisemaan semmoisia kiistan alaisia asioita kuin oli\^tko ylämaan sammalen tapaiset pälvet lehtoja vai rikkaruohoa, taikka olivatko nuo valkoiset- kylät alhaalla meren paartees-sa todella kyliä, A^aiko vain kalmistojen hau tapatsasry kelmiä! Lopulta taas käännettiin kokka ulos merelle ja suunnattiin San Migueliin, ja Flores tuota pikaa taas oli \-ain kurake-ko ja vaipui huuruihin ja katosi. Mutta monesta merikipeästä matkustajasta tuntui kovin hy^-ältä taas katsella \ihantia mäkiä ja kaikki olivat tämän välikohtauksen jälkeen taas rattoi-semmalla päällä kuin kukaan olisi osannut odottaa heidän olevan siihen nähden, miten syntisen varhain oli noustu ylös. Mutta San Migueliin nähden meidän täytyi luopua aikomuksestamme, sillä puolenpäivän aikaan puhkesi myrsky, joka siihen määrään heitteli ja.reutoi alusta, että tavallinen järki vaatimalla vaati -suojaa etsimään, l^äänsimme sen vuoksi saariston lähintä maata — Fauyalia kohti. Kävimme ankkuriin Hortan avoimelle redille, puolen mailin päähän rannasta. Kaupungissa on kahdeksasta kymmeneentuhanteen asukkaaseen. Lumivalkoiset talot kurkistelevat somasti raikkaan \ihannan kasvuvaipan poimuista, eikä voisi kylä näj^tää somemmalta eikä puoleensa vetäräm-mältä. Amfiteatteri kukkuloita sulkee sen helmaansa ja näiden rinteet kohoavat mikä kolme, mikä seitsemän sataa jalkaa korkeuteen ja ovat huolellisesti \iljellyt laelle saakka — ei jalan vertaakaan maata ole vapaata. Jokainen tila, joka tynnörinaJa maata on jaettu pieniin nelikulmaisiin lokeroihin kiviaidoilla, joiden tehtävä on suojella kasvajia täällä puhaltavilta tuhoisilta myrskyiltä. Nämä sadat viheriöitsevät, mustilla laava-aidoilla piirretyt ruudut saavat rinteet muistuttamaan suuria sakkilautoja. Saaristo kuuluu Portugalille ja Fayalissa onkin kaikessa portugalilai-suuden leima. Siitä kohta enemmän. Parvi mustanpuhuvia, meluavia, valehtelevia, olkapäitään kohottelevia, käsillään viittovia portugalilaisia ve-nemiehiä, messinkirenkaat korvissaan ja petos sydämessään, kapusi laivaan ja meikäläisiä joukolla heidän kanssaan kauppoja tekemään maihin pääsystä, sopien hinnan päätä myöden, .minkä maan hopearahassa tahansa. Siinä paikassa, jossa meidät vietiin maihin, oli pieni linna nmu-rineen ja patterineen, joita Horta kahdentoista ja kolmenkymmenen naulan tykkineen piti sangen hirmuisena laitoksena, mutta jos meidän joskus pitäisi lähteä sitä tunnustelemaan jollain torniniekalla monitorillamme, niin saisivat varmaan muuttaa sen pois jonnekin maaseudulle, jos tahtoisivat viedä sen semmoiseen Puurokauhani Xltut kditiom kaapissa on muuan rautanaula ja siinä roikkuu kotncasH iHtincn puttrokaufta. En kätevämpää kapinetta ' ma tuskin tiedä lainkaan, Mut kuinkas puurokauka$n im itselleni sainkaan? Se matkusti mun luokseni ain synnyinmaasta asti, siksi kai mun katseeni saa siihen useasti. Se on niin sievän maUinen ja kcjyt käsitellä, ei puurokaultaa sirompaa, ma luulen, ote kellään. Se on kuin hyvä toveri nti mieUänsä ei mutaa. Tuo rakas puurokauhani on Suomen koivupuuta. IRIS. paikkaan, mistä löysäisivät, kun taas tarvitsisivat. Se joukko, joka oli ran-tasillalla, oli ruostunutta romua — miehiä ja vaimoja, poikia ja tyttöjä, kaikki repaleisia, paljain jaloin, kam-paamattomia Ja likaisia, ja vaistoltaan, kasvatukseltaan ja ammatil-tan kerjäläisiä. Ne parveilivat perässämme, emmekä sen koommin päässeet heistä erillenmie, niin kauan kuin Fayalissa viiviyimme. L^dim-me nousemaan pääkadun keskustaa, ja ne piirittivät meidät joka puolelta ja mulkoilivat meitä; ja vähän väliä ampui kiihtyneitä pareja tämän jonon edelle nähdäkseen paremmin taakseen, aivan samoin kuin meillä kylän pojat tekevät saatellessaan elefanttia sen reklaamikävelyllä kadulta kadul-ieä Minusta tuntui erikoisen mairittelevalta, kun kuuluin näin suurta huomiota herättävään kokoelmaan. Siellä täällä näimme ovissa naisia, joilla oli päässään muodin mukainen portugalilainen myssynsä. Tämä myssy on tehty paksusta sinisestä vaatteesta, kiinnitetty sama^ vaatteesta tehtyyn kaapuun ja se on rumuuden ihme. Se törröttää korkeana ja rehentelee leveänä ja on mittaamattoman syvä. Se sopii kuin sirkus-teltta ja naisen pää katoo siihen samalla tavalla kuin teatterissa kuiskaajan pää koppiinsa. Tässä luonnottomassa kapotissa, joksi sitä sanotaan, ei ole ainoatakaan somaa kohtaa — se ei ole muuta kuin koruton ruma kuoUeensininen paljous purjetta, ja kun naisella on semmoinen päässään, niin voineeko poiketa kah- - deksaakaan v i i v ^ tuulen suunnasta; hänen täytyy kulkea myötätuuleen tai olla kokonaan kulkematta. Kapo-tin yleinen malli on kaikilla-saarilla sama ja jää siksi seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta jos saari muodostaa kapottinsa kuitenkin sen verran erikoiseesi, että katsoja yhdellä silmäyksellä huomaa, mikä erikoinen saari saa hienohelman omakseen sanoa- Portugalin pennit eli r^t ovat oikeita, tuhlaripojan rahoja. Niitä menee tuhannen reitä yhteen dollariin, ja kaikki kustannusarviot lapetaan reissä. Me emme tasta tienneet, ennenkuin Bludierin toimesta pääsimme asian perille. Blucher sanoi olevansa niin mielis^än ja kiitollisuutta täynnään, kun taas oli päässyt kovalle maalle, että. hän halusi sitä juhlia — sanoi kuulleensa, että tämä oli halpa maa, minkä vuoksi hänen täy- - tyi panna toimea suuret pidot. Hän kutsui niihin kymmenen miestä, ja me söhnme parhaassa hotellissa erinomaisen (ivallisen. Kesken hyväin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-04-17-07
