1955-10-29-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
—Mitä hän kotonakaan Palvelijat
«aavat tehdä. työt. Antaa tytön
anennä, hyvä ammattihan se ainakin on
rauhankin a\'can3. '
N i i n lähtivät tytöt kohti läheisen
(kaupungin sairaalaa. Siellä he sitten
akHttivatyelämänuransa.
Kului aika ja sodan viestit eivät
osoittautuneet valheellisiksi ennakko-luuloiksi.
Pian sai moni kutsun armeijaan
ja aina vain useamipia joutui lähtemään.
Odotettiin vain asiain kehitystä.
*
Sairaalassa touhusivat toverukset
JUSSI JA MANTA
Kerrompa teille Jussista j a Mantasta
jutun, joka saattaa monesta teistä tuntua
omakohtaiseltakin aiheensa vuoksi-
Jussi ja Manta ovat jo keski-iän ylittäneitä,
vielä päällepäätteeksi leski-ihmi-sia.
^ He olivat kumpikin puolustaneet les-työnsä
parissa. Kovalta ja hermoja keyttään urhokkaasti kahdeksan pitkää
kuluttavalta se ensin tuntui, jopa inka
joskus sanoi katuvansa, mutta tarmokas
Anna houkutteli ja pyyteli häntä
mukautumaan. He olivat jo parisen
vuotta oHeet harjoittelijoina, kun ensimmäiset
tykit jyskähtelivät rajalla.
Haavoittuneita tuli ja hoitajia tar-
«vittiin lähempänä rajaa. Inkan \iclikin
oli'jo joutunut lähtemään. Tytöt tuumivat
ensin, olisiko lähdettävä autta-
Qiiaan noita kärsiviä ja niin he pian saivat
siirtyä kenttäsairaalaan . . . Täällä
tanitaan tarmokkaita auttajia, sanoi
eräs nuori sotilaslääkäri nähdessään
uudet sairaanhoitajat. Näytätte kovin
nuorilta . . . Mitä «voitte tehdä?
— Teemme kaikkia alaamme kuuluvaa,
ehkä enemmänkin. Olemme nähneet
jo enemmän kuin luulettekaan, sanoi
Anna.
Jo sanama yönä saivat tytöt näyttää
mihin pystyivät, sillä sairaalaan tuotiin
rintamalta yhtä mittaa haavoittuneita
. . . Tuotiin nuoria kauhun lamautta-miiä
poikia, joiden paikka olisi ollut kotona
tai koulun penkillä . . . "
Moni heistä nukkui pois tuskan vää-
•ristämin kasvoin. Monj huusi viimeiseksi
äitiään, joku morsiantaan . . . joku
kuiskasi hiljaa rukouksen vaipues-saan
viimeiseen uneen. Uljaina liikkuivat
tytöt. He otivat vamioutune«t auttamaan,
antamaan kaikkensa rakkaiden
miaanmiestensä kanssa.
Aamuyöllä oli hetken rauhallisempaa
. . . Tuontiin vielä pari nuorukaista.
Joista toinen pyysi toimittamaan terveiset
äidille, köyhälle, yksinäiselle ja su-
•revalle äidille. Hänen ainokaisensa oli
menettänyt jalkansa, jotka täytyi heti
leikata . . . Nuorukainen ei heriinnyt
enää. vaan vaipui suureen tuntemattomaan.
Toinen pojista katseli tuskai.sin lapsen
silmin ja kertoi: — Olen orpolasten
kodissa ollut, eikä minua kukaan kaipaa.
Hänelle taittoi Anna kauniin kotona
tuomansa ruusun . . . Siihen nukkui
poika, .\nnan käsi kylmenevällä otsalla.
Oli hiljiiinen hetki juuri ennen päivänkoittoa.
Tytöt seisoivat avoimella
ovella sairaalan eteisessä . . . Silloin
alkoi kuulua anununtaa. Ylhäällä kiiti
pommittaja ja ennenkuin tytöt käsittivät
ja ehtivät suojautua, iski iM>mmi
eteiseen. ^lolemmat he hautautuivat
palavaan raunioon. Heidän ra*unloista
pelastetut rluimiinsa vietiin kotipitäjän
kirkkomaahan. Urhoolliset toverukset
olivat aukuieet eliimänsä kotimaan puolesta.
Loppuillan sota sitten joskus. Loppui
— mutta liian kallis oli tyhmyyden
alinta. -Moni menetti rakkaimpansa,
moni oman elämänsä — nuoren sykkiviin
elämänsä. Mitään ei sillä \-oitettu
. . . Me ajattelemme, kaikki uhrit olivat
turhia.
Rauhaa, rauhaa, pj-ytää ihmiskunta!
TMo^pilaat päättivät
Oxfordin yli(^iston kuuluisimman
osakunnan Balliolin oppilaat päättivät
foks^uun 17 pnä irtisanoa sanomalehtien
tilaukset siäen asti, kunnes prinsessa
Margaretin yksityiselämä lakkaa
olemasta etusi\-un uutinen. Armon saivat
kuitenkin Times, Manchester Guardian,
Sunday Timesejä Obserxer.
kätensä papan kaulaan ja toivottaa onnea
matkalle.
Hyvmhän se Jussin matka onnistui,
vaikka oli siinä pituutta, monta mutkaa
ja paljon suoraakin.^ Kun mittari alkoi
näyttää lähes 3,000'mailia matkatuksi,
alkoi Jussi katsella paikkoja, joiden
nimistään päätellen piti olla lähellä
osoitteessa mainittua paikkaa.
Jussi pysäyttää auton. Oli kysyttävä.
—Ölet ajanut ohi. Vastataan. Aja
takaisin pari mailia, niin" löydät paikan
helposti.
Löysihän se Jussi nyt etsimänsä paikan
helposti. On jo myöhäinen ilta.
Talossa ollaan nukkumassa, mutta kun
Jussi törryyttää torvea, niin pian syt-tjrvät
valot sisällä.
Tämä kertomus loppuu tähän. Mainitsen
vain, että Manta ja Jussi nukkuivat
saman peitteen alla ja — ovat
sen jälkeen nukkuneet monen monta
yötä . . . ja sopivat yhteen "kuin vakka
ja kansi ja lupsaus päälle".
ASARIAS.
Jotakm muistejen
vuotta kaikkia lihanhimon viettelyksiä
vastaan, mutta nyt se oli iskenyt heihin
kavalat kyntensä sananmukaisesti. Syynä
oli eräs juttu, joka oli vahingossa
päässyt sanomalehden palstoille.
. Kun Manta oli lukenut jutun, pälkähti
hänen päähänsä kirjoittaa tuolle henkilölle.
Mutta kun siinä ei ollut oikeaa?
nimeä, eikä edes osoitetta, niin kuinka
hänelle kirjoittaa? Tuntuisi hullunkuriselta
pyytää osoitetta lehden toimitukselta,
»mutta kun muuta lähdettä ei
ollut, niin se keino oli ainoa.
Niinpä Manta istui eräänä iltana kirjoituspöydän
ääreen laatimaan kirjettä
Jussille, joka muuten tuntui tutulta kuin
olisi hänet jossakin nähnyt, tai ainakin
lukenut hänen aikaisempia juttujaan.
Noita seikkoja ajatellessa syntyi Mantalta
seuraavanlainen kirje:
"Arvoisa Jussi Meikäläinen!
Luettuani lehdestä kirjoituksesi, että
olet samaan luokkaan kuuluva yksinäinen
leski-ihminen, rohkenen ehdottaa
kirjeenvaihtoa keskenämme. Olen ollut
leskenä jo kahdeksan vuotta ja nyt tuntuu
siltä, että pitäisi olla ainakin riita-kaveri,
jos ei muuta, ettei illat tulisi
pitkiksi Ja ikäviksi niin kuin ne nyt
ovat.
Jos et ole onnistunut löytämään tuo*
ta kaivattua riitakaveria niin kirjoltahan
minulle. Eiköhän minusta löytyisi
noita hyviä puolia — jos pahojakin.
Vastaustasi odotti*^,
Mrs. Manta Teikäläinen^
Box 485,
Kalamaa, Wash."
Jussi vastasi:
"Kirjeesi johdosta saan ibnoittaa,
että olet osunut oikeaan. Olen vapaa
alkaaksemme välien selvittelyn. Luen
rivien .välistä paljon enemmän kuin olet
kirjoittanut. Näen siitä, että meillä on
paljon yhteistä — yhteistä elämässä ja -
toiminnassa. Eiköhän nuo riitajutut
tarkoita vallan toista ylö.salaisin. Siksi
vastaan kirjeesi ensi postissa ja seuraavalla
kerralla kirjoitan pitemmästi, jos
saan tähän vastauksen.
Ystävyydellä,
Jussi Meikäläinen,
Rt. 2, Box 140,
Cascade. Mich."
Siitä se alkoi Jussin ja Mantan välien
selvittäminen, joka vähitellen kiihtyi
niin kuumaksi, että ta^htoi postimerkki
palaa kirjekuoressa. Tarpeetonta sanoa,
että luonto alkjii kiihkeästi vetää puoleensa
niin puolelta kuin toiseltakin,
kunnes eräänä päivänä näimme Jussin
kantavan kapsäkkejä autoon.
. — Minnekäs se pappa nyt on lähdössä,
kun noin varustautuu? kysytään
Jussin kotona.
— Se asia on nyt sillä tavalla, että
lähden kaukaiseen länte«i, jossa minulla
on kirjeenvaihtotoveri, ipitää
mennä häntä katkomaan . . . ja voi olla vikin kaunista, kun lumivaippa on^täy-mahd<
dli3ta, että jään sinne ainakin tai- dellinen s<» :~
•ven ajaksi, ehkä pitemmäksikin —
kuinka sovitaan; vaikka isännäksikin
Kirjoitanpa taas jonkin rivin teille
Liekin ystävät täältä aurinkoisesta .Al-bertasta.
Aurinkoista täällä on nyt ollutkin
ja se on ollut hyvään tarpeeseen
kovien sateiden jälkeen. Melkein joka
paikassa on kuitenkip jo viljat korjattu.
Muistuu tässä mieleeni ajat entiset,
jolloin oli työssä 14—15 miestä. Jo neljältä
aamulla nousivat miehet hevosiaan
ruokkimaan puintiaikana. Se oli eri hulinaa,
mutta silti hauskaa. Nyt ovat jo
asiat toisin. On vain pari.kolme miestä,
eikä niitä hepoja nousta niin aikaisin
aamulla Ruokkimaan. Paljon onkin jo
sellaisia paikkoja, joissa ei ole hevosia
ollenkaan.
Paljon on tämä farmielämä muutenkin
muuttunut - entisistä ajoista. Nyt
painetaan nappulasta valo^ ja ajetaan
autolla. Ei siinä luulisi kenenkään kaipaavan
Entisiä aikoja. Niin se kuitenkin
Vain on, että paljon oli hauskaa kun
ajeltiin hevosella pieni reki perässä. Sillä
tavalla sitä mentiin tansseihin talvipakkasella,
että lumi lensi. Tällaisia on
vieläkin' hauska muistella.
Viikon kttuhnusia
mkkelikylibtä
Klr), SUDBURYX FUKKA
Sunnuntaina haaiaiamtne
Mimmin sakki rehki,
salin täysi katsopa
sinne myöskin eHti,
LUi Mimmin paikan silloin
vallan hyvin täytti,
jarrumiestä Aarne samoin
onnistuen näytti.
Muurarina UUMA oli
aivan paikattansa,
SinQSta taas rapparina
piti koko kan^q,
Eila-rouvan espanjatar ?
oli ihmeen sievä,
mitstalaisna lVili taasen
kätevä ja kierä.
PovarJna mainiona
Martha hääri siellä,
Ensiomme ansioita
emme myöskään kiellä.
Elvi, Nancy, Myrna-tyttö
keijukaisna keinui,
Kassu konduktöörim myös
siellä väliin heilui.
Säestyksen hoiti Helen
hyvin — senhän tietää,
ohjauksestansa Rauha
kiitoksemme sietää.
Entä ne marjareissut siellä Twin
Lakesilla,kaksoisjärveliä? Vettä siellä
satoi kuin saavista kaataen — muistatko
. .. . ? Se oli silloin kun Elsi ja minä
nukuimme pöydän alla ja toiset kärry-laatikossa.
E i ole vieläkään tullut haetuksi
sitä lampunlasia — mutta siellähän
on korjussa. Jos joku ihmettelee
että mitä metsässä tehtiin "lampunlasil
la, voin sanoa; että meidän piti yöpyä
välillä ja sitten aamulla jatkaa matkaa
kaksoisjärvelle, missä oli pieni kesähuvila
ihanalla paikalla järveen rannalla.
Oli täydenkuun aika ja kesä parhaira
millään, joten eihän sitä lampunlasia
kaivattu, tuskin muistettiinkaan, kun oli
niin hauskaa.
Tästä voisi tulla pitkä kertomus, joten
lopetan vanhalla laulunpätkällä::
Muistojen mailla mun aatokset liitäi,
siellä ne hetkisen viihtyä voi . . .
LÄNNEN FLIKKA.
TERVETULOA TALVI!
Luettuani Helenan kauniin kirjoituksen
"Hy\"ästi kesä*', sain aiheen tähän
pakinaani. Toivon myöskin pääseväni
mukaan Liekin 20-vuotisnumeroon, josta
luulen tulevan oikein suurenmoisen.
Odotan siinä näkeväni kirjoituksia niil-täkin,
joiden kynät ovat saaneet odottaa
käyttäjiään jossakin pöytälaatikossa
tai muualla.
Niin, siitä talvestahan minä aioin pakista,
vaikka moni ehkä ajatteleekin,
ettei sitä nyt passaa toivottaa ter\'etul-leeksi.
Mutta ei se kesän hellekään ole
aina kovin mieluista, varsinkin, jos se
olisi aina meitä lämmittämässä. »Mutta
kun sen saamme kylmän talven jälkeen,
on Se kuin hjvitys siitä, että olemme
joutuneet talvella vilua kärsimään.
Jos kesän vihreys ön ihanaa^ on tal-
— Niin no . . , Onneksi olkoon J Vai
sillä tavalla?-
Niin sanottiin ^.Jussin kotona ja samalla
kaikki aHconrat täydentää papan
matkavarusteita. Viimeisenä tuo papan
pojan pieni tyttö papan piipun, kiertää
j a perttifö metsät ja maan.
Kaupungeissa ei t^dvi-kuitenkaan tuo
suuriakaan nähtävyyksiä, mutta abiahan
ihmiset pääsevät ulos luontoon talvellakin.
Autoissa: on hyvuaJelUu maanteillä
j a ihailla lumen peittämiä suuria
metsän puita, jotka joskus lumimyrskyn
jälkeen o\at aivan silmää hivderan
kauniita valkovaipassaan.
Lapset varsinkin odottavat aina hartaasti
talven tuloa ja ensilumi saa heidät
riemuiten rientämään ulos suksineen
tai kelkkoineen. He ovat pahoillaan,
kun lumi jo ehkä iltapäivällä sulaakin
pois. Yhtä ilahduttavalta kuin kevi
muuttolintujen saapuessa tuntuu se, kun
alkaa kuulua vanhastaan tuttu tiu, tii-tii
pihamaaltamme. Jos alamme ruokkii
noita piipittäjiä, saamme koko talvea
nauttia niiden seurasta.
Nuorisolla on hauskaa lähteä ulo?
suksilla tai luistimilla. Se voi korvaU
monta kesäistä kalastus- ja saarimatkai
Talvella ei myöskään tarvita matki-lupia
eikä ole tarvis pelätä metsäpaloja
Kaikki nämä. seikat huomioon ottaea
toivon Liekin lukijain voivan kanssaoi
lausua talvenkin taas tervetulleeksi P";
meän ja sateisen syksyn jälkeen. Si^
mielessätoivötankin hauskaa talvea kaikille
liekin muurahaisille ja sen
relle lukijapiirHle. Toivon samallanij^
kin Lieknie menestystä seuraavin*^
sikymmeninä. - ^
. Lopuksi pistän tähän koulussa OPF
mani runon ."Hiihtäjälapsef:
Minä hnhteletp hankia hU'^^^'
minä hohtelen siskojen kanssa.
KatituoUa sevUkkuvi kuttaff^'
Sivu S Lftuaiii«ina« lokakuun 29 |>iiTiiii« 195S u a t-, i . 1.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 29, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-10-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551029 |
Description
| Title | 1955-10-29-06 |
| OCR text | —Mitä hän kotonakaan Palvelijat «aavat tehdä. työt. Antaa tytön anennä, hyvä ammattihan se ainakin on rauhankin a\'can3. ' N i i n lähtivät tytöt kohti läheisen (kaupungin sairaalaa. Siellä he sitten akHttivatyelämänuransa. Kului aika ja sodan viestit eivät osoittautuneet valheellisiksi ennakko-luuloiksi. Pian sai moni kutsun armeijaan ja aina vain useamipia joutui lähtemään. Odotettiin vain asiain kehitystä. * Sairaalassa touhusivat toverukset JUSSI JA MANTA Kerrompa teille Jussista j a Mantasta jutun, joka saattaa monesta teistä tuntua omakohtaiseltakin aiheensa vuoksi- Jussi ja Manta ovat jo keski-iän ylittäneitä, vielä päällepäätteeksi leski-ihmi-sia. ^ He olivat kumpikin puolustaneet les-työnsä parissa. Kovalta ja hermoja keyttään urhokkaasti kahdeksan pitkää kuluttavalta se ensin tuntui, jopa inka joskus sanoi katuvansa, mutta tarmokas Anna houkutteli ja pyyteli häntä mukautumaan. He olivat jo parisen vuotta oHeet harjoittelijoina, kun ensimmäiset tykit jyskähtelivät rajalla. Haavoittuneita tuli ja hoitajia tar- «vittiin lähempänä rajaa. Inkan \iclikin oli'jo joutunut lähtemään. Tytöt tuumivat ensin, olisiko lähdettävä autta- Qiiaan noita kärsiviä ja niin he pian saivat siirtyä kenttäsairaalaan . . . Täällä tanitaan tarmokkaita auttajia, sanoi eräs nuori sotilaslääkäri nähdessään uudet sairaanhoitajat. Näytätte kovin nuorilta . . . Mitä «voitte tehdä? — Teemme kaikkia alaamme kuuluvaa, ehkä enemmänkin. Olemme nähneet jo enemmän kuin luulettekaan, sanoi Anna. Jo sanama yönä saivat tytöt näyttää mihin pystyivät, sillä sairaalaan tuotiin rintamalta yhtä mittaa haavoittuneita . . . Tuotiin nuoria kauhun lamautta-miiä poikia, joiden paikka olisi ollut kotona tai koulun penkillä . . . " Moni heistä nukkui pois tuskan vää- •ristämin kasvoin. Monj huusi viimeiseksi äitiään, joku morsiantaan . . . joku kuiskasi hiljaa rukouksen vaipues-saan viimeiseen uneen. Uljaina liikkuivat tytöt. He otivat vamioutune«t auttamaan, antamaan kaikkensa rakkaiden miaanmiestensä kanssa. Aamuyöllä oli hetken rauhallisempaa . . . Tuontiin vielä pari nuorukaista. Joista toinen pyysi toimittamaan terveiset äidille, köyhälle, yksinäiselle ja su- •revalle äidille. Hänen ainokaisensa oli menettänyt jalkansa, jotka täytyi heti leikata . . . Nuorukainen ei heriinnyt enää. vaan vaipui suureen tuntemattomaan. Toinen pojista katseli tuskai.sin lapsen silmin ja kertoi: — Olen orpolasten kodissa ollut, eikä minua kukaan kaipaa. Hänelle taittoi Anna kauniin kotona tuomansa ruusun . . . Siihen nukkui poika, .\nnan käsi kylmenevällä otsalla. Oli hiljiiinen hetki juuri ennen päivänkoittoa. Tytöt seisoivat avoimella ovella sairaalan eteisessä . . . Silloin alkoi kuulua anununtaa. Ylhäällä kiiti pommittaja ja ennenkuin tytöt käsittivät ja ehtivät suojautua, iski iM>mmi eteiseen. ^lolemmat he hautautuivat palavaan raunioon. Heidän ra*unloista pelastetut rluimiinsa vietiin kotipitäjän kirkkomaahan. Urhoolliset toverukset olivat aukuieet eliimänsä kotimaan puolesta. Loppuillan sota sitten joskus. Loppui — mutta liian kallis oli tyhmyyden alinta. -Moni menetti rakkaimpansa, moni oman elämänsä — nuoren sykkiviin elämänsä. Mitään ei sillä \-oitettu . . . Me ajattelemme, kaikki uhrit olivat turhia. Rauhaa, rauhaa, pj-ytää ihmiskunta! TMo^pilaat päättivät Oxfordin yli(^iston kuuluisimman osakunnan Balliolin oppilaat päättivät foks^uun 17 pnä irtisanoa sanomalehtien tilaukset siäen asti, kunnes prinsessa Margaretin yksityiselämä lakkaa olemasta etusi\-un uutinen. Armon saivat kuitenkin Times, Manchester Guardian, Sunday Timesejä Obserxer. kätensä papan kaulaan ja toivottaa onnea matkalle. Hyvmhän se Jussin matka onnistui, vaikka oli siinä pituutta, monta mutkaa ja paljon suoraakin.^ Kun mittari alkoi näyttää lähes 3,000'mailia matkatuksi, alkoi Jussi katsella paikkoja, joiden nimistään päätellen piti olla lähellä osoitteessa mainittua paikkaa. Jussi pysäyttää auton. Oli kysyttävä. —Ölet ajanut ohi. Vastataan. Aja takaisin pari mailia, niin" löydät paikan helposti. Löysihän se Jussi nyt etsimänsä paikan helposti. On jo myöhäinen ilta. Talossa ollaan nukkumassa, mutta kun Jussi törryyttää torvea, niin pian syt-tjrvät valot sisällä. Tämä kertomus loppuu tähän. Mainitsen vain, että Manta ja Jussi nukkuivat saman peitteen alla ja — ovat sen jälkeen nukkuneet monen monta yötä . . . ja sopivat yhteen "kuin vakka ja kansi ja lupsaus päälle". ASARIAS. Jotakm muistejen vuotta kaikkia lihanhimon viettelyksiä vastaan, mutta nyt se oli iskenyt heihin kavalat kyntensä sananmukaisesti. Syynä oli eräs juttu, joka oli vahingossa päässyt sanomalehden palstoille. . Kun Manta oli lukenut jutun, pälkähti hänen päähänsä kirjoittaa tuolle henkilölle. Mutta kun siinä ei ollut oikeaa? nimeä, eikä edes osoitetta, niin kuinka hänelle kirjoittaa? Tuntuisi hullunkuriselta pyytää osoitetta lehden toimitukselta, »mutta kun muuta lähdettä ei ollut, niin se keino oli ainoa. Niinpä Manta istui eräänä iltana kirjoituspöydän ääreen laatimaan kirjettä Jussille, joka muuten tuntui tutulta kuin olisi hänet jossakin nähnyt, tai ainakin lukenut hänen aikaisempia juttujaan. Noita seikkoja ajatellessa syntyi Mantalta seuraavanlainen kirje: "Arvoisa Jussi Meikäläinen! Luettuani lehdestä kirjoituksesi, että olet samaan luokkaan kuuluva yksinäinen leski-ihminen, rohkenen ehdottaa kirjeenvaihtoa keskenämme. Olen ollut leskenä jo kahdeksan vuotta ja nyt tuntuu siltä, että pitäisi olla ainakin riita-kaveri, jos ei muuta, ettei illat tulisi pitkiksi Ja ikäviksi niin kuin ne nyt ovat. Jos et ole onnistunut löytämään tuo* ta kaivattua riitakaveria niin kirjoltahan minulle. Eiköhän minusta löytyisi noita hyviä puolia — jos pahojakin. Vastaustasi odotti*^, Mrs. Manta Teikäläinen^ Box 485, Kalamaa, Wash." Jussi vastasi: "Kirjeesi johdosta saan ibnoittaa, että olet osunut oikeaan. Olen vapaa alkaaksemme välien selvittelyn. Luen rivien .välistä paljon enemmän kuin olet kirjoittanut. Näen siitä, että meillä on paljon yhteistä — yhteistä elämässä ja - toiminnassa. Eiköhän nuo riitajutut tarkoita vallan toista ylö.salaisin. Siksi vastaan kirjeesi ensi postissa ja seuraavalla kerralla kirjoitan pitemmästi, jos saan tähän vastauksen. Ystävyydellä, Jussi Meikäläinen, Rt. 2, Box 140, Cascade. Mich." Siitä se alkoi Jussin ja Mantan välien selvittäminen, joka vähitellen kiihtyi niin kuumaksi, että ta^htoi postimerkki palaa kirjekuoressa. Tarpeetonta sanoa, että luonto alkjii kiihkeästi vetää puoleensa niin puolelta kuin toiseltakin, kunnes eräänä päivänä näimme Jussin kantavan kapsäkkejä autoon. . — Minnekäs se pappa nyt on lähdössä, kun noin varustautuu? kysytään Jussin kotona. — Se asia on nyt sillä tavalla, että lähden kaukaiseen länte«i, jossa minulla on kirjeenvaihtotoveri, ipitää mennä häntä katkomaan . . . ja voi olla vikin kaunista, kun lumivaippa on^täy-mahd< dli3ta, että jään sinne ainakin tai- dellinen s<» :~ •ven ajaksi, ehkä pitemmäksikin — kuinka sovitaan; vaikka isännäksikin Kirjoitanpa taas jonkin rivin teille Liekin ystävät täältä aurinkoisesta .Al-bertasta. Aurinkoista täällä on nyt ollutkin ja se on ollut hyvään tarpeeseen kovien sateiden jälkeen. Melkein joka paikassa on kuitenkip jo viljat korjattu. Muistuu tässä mieleeni ajat entiset, jolloin oli työssä 14—15 miestä. Jo neljältä aamulla nousivat miehet hevosiaan ruokkimaan puintiaikana. Se oli eri hulinaa, mutta silti hauskaa. Nyt ovat jo asiat toisin. On vain pari.kolme miestä, eikä niitä hepoja nousta niin aikaisin aamulla Ruokkimaan. Paljon onkin jo sellaisia paikkoja, joissa ei ole hevosia ollenkaan. Paljon on tämä farmielämä muutenkin muuttunut - entisistä ajoista. Nyt painetaan nappulasta valo^ ja ajetaan autolla. Ei siinä luulisi kenenkään kaipaavan Entisiä aikoja. Niin se kuitenkin Vain on, että paljon oli hauskaa kun ajeltiin hevosella pieni reki perässä. Sillä tavalla sitä mentiin tansseihin talvipakkasella, että lumi lensi. Tällaisia on vieläkin' hauska muistella. Viikon kttuhnusia mkkelikylibtä Klr), SUDBURYX FUKKA Sunnuntaina haaiaiamtne Mimmin sakki rehki, salin täysi katsopa sinne myöskin eHti, LUi Mimmin paikan silloin vallan hyvin täytti, jarrumiestä Aarne samoin onnistuen näytti. Muurarina UUMA oli aivan paikattansa, SinQSta taas rapparina piti koko kan^q, Eila-rouvan espanjatar ? oli ihmeen sievä, mitstalaisna lVili taasen kätevä ja kierä. PovarJna mainiona Martha hääri siellä, Ensiomme ansioita emme myöskään kiellä. Elvi, Nancy, Myrna-tyttö keijukaisna keinui, Kassu konduktöörim myös siellä väliin heilui. Säestyksen hoiti Helen hyvin — senhän tietää, ohjauksestansa Rauha kiitoksemme sietää. Entä ne marjareissut siellä Twin Lakesilla,kaksoisjärveliä? Vettä siellä satoi kuin saavista kaataen — muistatko . .. . ? Se oli silloin kun Elsi ja minä nukuimme pöydän alla ja toiset kärry-laatikossa. E i ole vieläkään tullut haetuksi sitä lampunlasia — mutta siellähän on korjussa. Jos joku ihmettelee että mitä metsässä tehtiin "lampunlasil la, voin sanoa; että meidän piti yöpyä välillä ja sitten aamulla jatkaa matkaa kaksoisjärvelle, missä oli pieni kesähuvila ihanalla paikalla järveen rannalla. Oli täydenkuun aika ja kesä parhaira millään, joten eihän sitä lampunlasia kaivattu, tuskin muistettiinkaan, kun oli niin hauskaa. Tästä voisi tulla pitkä kertomus, joten lopetan vanhalla laulunpätkällä:: Muistojen mailla mun aatokset liitäi, siellä ne hetkisen viihtyä voi . . . LÄNNEN FLIKKA. TERVETULOA TALVI! Luettuani Helenan kauniin kirjoituksen "Hy\"ästi kesä*', sain aiheen tähän pakinaani. Toivon myöskin pääseväni mukaan Liekin 20-vuotisnumeroon, josta luulen tulevan oikein suurenmoisen. Odotan siinä näkeväni kirjoituksia niil-täkin, joiden kynät ovat saaneet odottaa käyttäjiään jossakin pöytälaatikossa tai muualla. Niin, siitä talvestahan minä aioin pakista, vaikka moni ehkä ajatteleekin, ettei sitä nyt passaa toivottaa ter\'etul-leeksi. Mutta ei se kesän hellekään ole aina kovin mieluista, varsinkin, jos se olisi aina meitä lämmittämässä. »Mutta kun sen saamme kylmän talven jälkeen, on Se kuin hjvitys siitä, että olemme joutuneet talvella vilua kärsimään. Jos kesän vihreys ön ihanaa^ on tal- — Niin no . . , Onneksi olkoon J Vai sillä tavalla?- Niin sanottiin ^.Jussin kotona ja samalla kaikki aHconrat täydentää papan matkavarusteita. Viimeisenä tuo papan pojan pieni tyttö papan piipun, kiertää j a perttifö metsät ja maan. Kaupungeissa ei t^dvi-kuitenkaan tuo suuriakaan nähtävyyksiä, mutta abiahan ihmiset pääsevät ulos luontoon talvellakin. Autoissa: on hyvuaJelUu maanteillä j a ihailla lumen peittämiä suuria metsän puita, jotka joskus lumimyrskyn jälkeen o\at aivan silmää hivderan kauniita valkovaipassaan. Lapset varsinkin odottavat aina hartaasti talven tuloa ja ensilumi saa heidät riemuiten rientämään ulos suksineen tai kelkkoineen. He ovat pahoillaan, kun lumi jo ehkä iltapäivällä sulaakin pois. Yhtä ilahduttavalta kuin kevi muuttolintujen saapuessa tuntuu se, kun alkaa kuulua vanhastaan tuttu tiu, tii-tii pihamaaltamme. Jos alamme ruokkii noita piipittäjiä, saamme koko talvea nauttia niiden seurasta. Nuorisolla on hauskaa lähteä ulo? suksilla tai luistimilla. Se voi korvaU monta kesäistä kalastus- ja saarimatkai Talvella ei myöskään tarvita matki-lupia eikä ole tarvis pelätä metsäpaloja Kaikki nämä. seikat huomioon ottaea toivon Liekin lukijain voivan kanssaoi lausua talvenkin taas tervetulleeksi P"; meän ja sateisen syksyn jälkeen. Si^ mielessätoivötankin hauskaa talvea kaikille liekin muurahaisille ja sen relle lukijapiirHle. Toivon samallanij^ kin Lieknie menestystä seuraavin*^ sikymmeninä. - ^ . Lopuksi pistän tähän koulussa OPF mani runon ."Hiihtäjälapsef: Minä hnhteletp hankia hU'^^^' minä hohtelen siskojen kanssa. KatituoUa sevUkkuvi kuttaff^' Sivu S Lftuaiii«ina« lokakuun 29 |>iiTiiii« 195S u a t-, i . 1. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-10-29-06
