1956-12-08-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tila"
robli
•a ole
illa
iin
ara
otii^,
am
ui
josi
ttc
sä.
bton
Tvit
:a
•s ma
i el:
.apauil
;apau
potik
:euksii
atel
dino naa
Kukapa .ei olisi -luk&iut nykypäivän:
suomalaisen • kirjallisuuden
luetuinta ja pidetyimä—r- myöskin
vihatuinta —r teofitai Väinö Lfttnan
Tuntematonta Sotilasta". Okeelli^
seriä haastattelu/'jonka ] ohjjsiiorit-taniii
N-B. S. i,
/' f
' W JOO, kaiken tämän jälkeen voit kai
• •^ jo ruveta odottamaah, että sinut
aikanaan haudataan" valtion kustannuksella?
^ " , •
— Hm, pikemminkin kai kunnan.
Paljon tavallisempaa, kun on kysymyksessä
suomalainen kirjailija.
Vastaus tulee salamannopeasti, ja vei-tikkamainen
välke silmäkulmassa va]!a'-
see ylfyleensä noita totisia, hieman
raskaita piirteitä. Hän ei ole vielä 34
vuotta vanhempi, mutta vaikuttaa vähintään
40-vuotiaalta'. Kasvoihin, ja
koko tuohon lyhyenläntään, hieman
kyyryselkäiseen olemukseen on kuin kirjoitettuna
ettei häneii eläfnänsäole suinkaan
ollut i-uuSUillatanssittiista. Käsi,
sen luja ja rauhallinen puristtis on työmiehen
känsäinen kotira,^ vudrbin unek-sivan
verhoutunut^'«viiotöin tierävä, lä-liteM
I pitunkeva katse on runoilijan ja ihmistuntijan
katse; hyvin muotoillut, mötta
koruttomat sanankäänteet paljon Jiike-neen
miehen. •
Kiinnostavatkirjailijat eivät ole suinkaan
aina, kiehtovia ja ^idiättäviä yksityishenkilöinä.
Mutta Väinö Linna,
"Tunteraattomaii sotilaan' ''luojaron sellainen
mita suurimmassa määrin. Entiset
rintamatoverit ja ylipäänsä tuttavat
luonnehtivat häntä hiljaiseksi, vaiteliaaksi
mieheksi. Ilmeisesti hän eniai-mäkseen
sellainen pnkin. Mtitta hän
pystyy osoittamaan kuniiioitusta herättävää
iskuvahniutta kun niikseen on — -
ut ai
Iin et
le, e'
ym
agisi
i pitkj
n ,
immal
käsi
skun
sn vai
joka
iraal4 \
kaudi
lyva:
selvi
»tllaall
halut \
1
arvitse \
an alai \
tu pää
jtelfni
53 po
lelline
nust
tamau
timise
maa
)erhec
hdost:
•askaa; >i
niinkuin muuten tässä alussa kerrotusta
vastauksesta käy selville.
Väinö Linna on varhäisimmasta nuoruudestaan
saakka hankkinut elatuksen
ruumiillisella työllä ja astelee edelleen
joka aamu ennen seitsemää, huolimatta
kaikesta kertyneestä kunniasta ja
maineesta ynnä siitä seuranneista rahallisista
eduista, Findaysonille asentaja-työhönsä.
Hän ei ole käynyt päivääkään
muuta koulua Jiuin kansakoulun,
mutta on enemmän lukenut ja katsellut
imisk'
taäiifi- ympärilleen kuin useiriimat muut .
Jos Linnan kanssa syventyy esteettisiin
valtiolUsiin tai yleensä elämänkatsomuksellisiin
keskusteluihin, on omansa
hämmästyttämään, miten selvästi,
järkevästi ja mukaansa tempaavasti hän
kehittelee mielipiteitään ja* kantojaan.
Hänen ajatuksenkuluissaan on väkevän
persoonallinen, usein jopa kärkevä sävy,
mutta samalla ne usein todistavat tanakkaa
teoreettista pohjaa. Koko hänen
olemuksestaan säteilee harvoin yh-tlellä
kertaa nähtyä runoilijaa, älyllistä
juttelijaa ja teeskentelemätöjitä, rehtiä
j , t y ö m i e s t ä , joka elää ulkoista elamään-a
P^|?| sä aivan tavallisen ihmisen tavoin toisten
tavallisten ihmisten parissa. Tästä
asiasta hänellä on muuten sanottavana
yhtä ja toista ajattelemisen arvoista.
— En minä voi, huomata mitään ihmeellistä
siinä, että yhdistää keskenään
kirjaili jantoiminnan ja tehtaantyön.
1'seimpien Suom^ kirjailijoiden on
pakko tehdä.samaUa-leipätyötä. Niin
minunkin,- ja sellaisena se asia pysyy.
Sillä en usko "Tuntemattoman sotilaan"
saavuttaman, menestyksen muuttavan
niinuneläniäntapani perusteita. Enkä
sitä tahdotaan. *
— Ja" sitten on vielä toinen tärkeä
kohta: olen vapaa mies. Varmastikin
suuremmaksi eduksi taiteeUisen tuloksen
kannalta on olla tehtaan orja kuin
kirjallisuuden orja. Tottahan toki voi
runollisesti puhua, miten lähtee- rohke-ä^
ti^elan^ ja heittäytyy tuul-tenajeltävaM,
Jos vain onnistuu punnitsemaan
tuumiillisen työn ja luovan
työn oikeat suhteet, niin etteivät voimat
lopu kesken, silloin se ei tee. mitään
muuta kuin hyvää.
Koskaan ennen ei ole vielä Suomessa
myyty mitään kir^a kolmessa kuukaudessa
100,000 kappaletta. *'Tuhtematon
sotilas? on nyt päässyt tuohon lukuun,
eikä kysyntä ole .vielä osoittanut pienintäkään
pysähtymisen merkkiä. Eivät
ainoastaan painoksen numerot vaan
myös kirjan nostattama harvinaisen kiivas
ja pitkällinen väittely — se väittely
jatkuu yhä vähentymättömällä voimalla
suomenkielisten sanomalehtien
yleisönosastoissa — todistaa, että Linna
on tavannut suomenkielistä kansanosaa
paljaaseen ja arkaan hermoon.
Häntä on verrattu Aleksis Kiveen, toisaalta
taas syytetty ylevien kansallisten
arvojen ja ihanteiden lokaan raastamisesta.
— Minä kirjoitin romaanin siitä, miten,
yksilöt elivät ja kokivat sodan, miten
se heihin vaikutti ja miten he siinä
toimivat, en suinkaan selvitystä minkään
erityisten ammattiryhmien tai järjestöjen
osuudesta siinä. Koskaan ei
juolahtaisi mieleenikään väittää, että
kaikki ammattiupseerit olivat muka
samanlaisia kuin luutnantti Lammio tai
lottajärjestö sellaisia kuin Raili Kotilainen.
Molemmillahan muuten on kirjassa
myönteisesti kuvattuja "vastapainoja",
ja lisäksi ei ainoakaan heistä ole
yksinomaan eikä edes etupäässäkään
nähty epäedullisessa valossa, sanoo Linna.
— Puheen ollen esikuvista, joista on
ollut kovin paljon kohiia, on tietenkin
selvää, että kirjan henkilöillä on selvät
esikuvat. Mutta siitä hetkestä lähtien, '
jolloin otin heidät romaaniini,, he ovat
olleet juuri ne henkilöt, jotka he ovat
kirjassa. Taidehan on puhdasviljelyä
ja tyylittetyä ja yhdistelyä, epäolennaisten
yksityiskohtien ja pikkuasioiden
ja ulkonaisten seikkojen pois jättämistä
olennaisen pialjastamiseksi.
Kirjallisista tulevaisuudensuunnitelmistaan
Linna ei halua puhua paljoakaan:
— Sen verran voin sanoa, että minulla
on varsin kiinteästi hahmotellut pii^
rustukset, joiden uskon riittävän koko
loppuelämäkseni. Vaikkapa sitä sattuisi
riittämään pitemmältikin. Sen
enempää en tohdi kertoa, sillä se, joka
seuraa luovien ihmisten elämänkoh-taloita,
havaitsee heidän huomattavimmaksi
tuntomerkikseen oikullisuuden.
Missä vielä eilen oli voimakas sielu ja
hedelmälliset aivot, voikin ehkä tänä
päivänä olla jäljellä enää pelkät rauniot
jotka ovat voineet joskus taas yhtäkkiä
muuttua lujemmaksi, kestävämmäksi
rakennukseksi kuin konsanaan.
N-B. S.
mm
— Ihmisen elämä on kuin päiväkirja,
johon hän kirjoittaa kokonaan toisenlaisen
tarinan kuin on aikonut. Nöyryyttävin
hetki elämässä on se, kun hän vertailee
kirjoittamaansa siihen, mitä olisi
tahtonut kirjoittaa. — Barrie.
Maaret ^ Eila Pehkonen, elokuvassa "Maaret — tunturien tyttö**.
Tämä elokuva on filmattu Suomen Jupissa ja levittäytyy siinä katsojan
eteen vaikuttavat Lapin maisemat, Imnihuippuiset tunturit,
metsät ja lakeudet. Filmi on kaunis ja mielenkiintoinen. Sitä esitetään
parhaillaan Ontariossa Canadian Finnish Moviesin toimesta.
Jospa nyt kerran antaisin kuulua tämänkin
kylän olemassaolosta. Ei täällä
kyllä tällä kertaa ole oikein hyviä uutisia,
kun kuolema on vieraillut kylässämme
kolme kertaa vajaan kahden viikon
sisällä.
Vainaja kuului Suomessa järjestynein
siin ihmisiin. Sitä todisti sekin, että vai<
najan hautajaisiin ehti tervesdyssähke
Äännekosken naisjaoston SO-vuotisjuh-lista.
Hilma mummo oli ollut mainitun
osaston perustavia jäseniä. Eivät
Ensiksi kuoli aivan äkkiä paikkakun- tienneet juhlassa olijat, että mummo
tahime vanha asukas John Pulkkihön.
illalla mies vielä istui illallispöydässä ja
siinä alkoi valittaa päänkipua ja aamulla
oli vainaja. Se oli kova isku hk-nen
vaimolleen Almalle ja suurelle lapasi
joukolle jai heidän perheilleen. Mutta
se vieras, kuolema nimittäin, ei kysele
onko tervetulhit vai eikö. Ei liioin si-.
täkään, oletko nuori tai vaiiha. Koko
ympäristö ottaa osaa Alman suruun ja
toivoo, että lastesi turvin voit kestää
tämän suuren menetyksen.
Tuskin edellinen saatiin hautaan,
kun taas tuli tuonelan viesti. Tällä
kertaa se ei kuitenkaan tullut odottamatta,
sillä nyt oli vuorossa tämän ympäristön
ehkäpä vanhin asukas, mrs.
Hilma Ritari (Hänninen). Tämä Hännisen
savun kanta-äiti oli jo ikänsä puolesta
elämän ja kuoleman rajalla. Hän
nimittäin oli 95 vuoden ^ kk. ikäinen.
Sairastellut hän oli tuon tuostakin, vaik-ka
ei tällä kerralla vakavammin. Sydän
vain hiljaa heikkeni ja riiih paljon ko- -
kenut vanhus nukkui pois.
Ihminen, joka saavuttaa ni»nkin
korkean iän, on ehtinyt paljon nähdä ja
kokea elämässään. Niin oli läiiäkin
vanhus. Hän meni Suomessa nairaisrn
1881. Tämä ensimmäinen avioliitto,
kesti 30 vuotta ja siitä jäi eloon S lasta,
kolme poikaa — Walpas, Vikki ja
Arthur — viisi^ tytärtä — Aini Calgaryssa,
Hehni Suomessa, Siiri ja Sylvia
Californiassa ja Ida Long Lakella. -Viimeksimainitun
luona mummolla oli koti
lähimain 13 vuoden* ajan ja nyöskio
kuoli.
jo silloin oli vainaja, kun sähke lähetettiin.
Tähän maahan vainaja tuli V. 1912
nuoremman tyttärensä Sylvin k.inssa.
Täällä hän myöskin meni uudeiieea
naimisiin v: 1914 Thomas Ritaria kanssa.
Tämäkin avioliitto kesti kauniin
ajanjakson, sillä leskeksi häh jäi uudel*
leen v. 1935.
Jälkeläisiä mummolta jäi niin paljon,
että se on tavallaan luettava ennätykseksi,
sillä niitä jäi kaikkiaan 96, niisiä
15 viidennessä polvessa.
Mielipiteeltään hän aina kallistui
edistysmielisiin, luki fehtiä niin kauan
kuin näki ja kun ei enää itse nähnyt lukea,
niin pyysi toisia lukemaan. Copper
Gliffissä ollessaan hän liittyi suomalais'
ten luterialaiseen seurakuntaan, jonka
jäsen hän oli kuolemaansa saakka, viimeiset
vuodet kunniajäsenenä.
Paljon sai vanhus kärsiä, kuten y-leensä
kaikki työläisäidit. Lapsijoukkokin*
oli suuri, neljä kuoli jo pienenä ja
kahdeksan jäi eloon. Ensimmäinen laes
sairasti toistakymmentä vuotta ja toinenkin
jonkin aikaa. Mutta.vanhus oli
niitä vanhan kansan tervaskantoja. Itse
hän ei paljon sairastellut, A^aikka saikin *
ahtaissa oloissa viedä perhettään eteenpäin.
Kunnia hänen muistolleen! ^
Kolmas vainaja Aino Kivinen, ei ollut
sanan täydessä merkityksessä tä-mäii
paikkakunnan asukas, miitta oli
kuitenkin jonkin aikaa täällä Long Lakella
veljensä perheen hoidossa. Hän
asui Anni ja Vilho Vihurin luona> josta
hänet vietiin sariaalaan, jossa hän kuoli
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 8, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561208 |
Description
| Title | 1956-12-08-03 |
| OCR text | tila" robli •a ole illa iin ara otii^, am ui josi ttc sä. bton Tvit :a •s ma i el: .apauil ;apau potik :euksii atel dino naa Kukapa .ei olisi -luk&iut nykypäivän: suomalaisen • kirjallisuuden luetuinta ja pidetyimä—r- myöskin vihatuinta —r teofitai Väinö Lfttnan Tuntematonta Sotilasta". Okeelli^ seriä haastattelu/'jonka ] ohjjsiiorit-taniii N-B. S. i, /' f ' W JOO, kaiken tämän jälkeen voit kai • •^ jo ruveta odottamaah, että sinut aikanaan haudataan" valtion kustannuksella? ^ " , • — Hm, pikemminkin kai kunnan. Paljon tavallisempaa, kun on kysymyksessä suomalainen kirjailija. Vastaus tulee salamannopeasti, ja vei-tikkamainen välke silmäkulmassa va]!a'- see ylfyleensä noita totisia, hieman raskaita piirteitä. Hän ei ole vielä 34 vuotta vanhempi, mutta vaikuttaa vähintään 40-vuotiaalta'. Kasvoihin, ja koko tuohon lyhyenläntään, hieman kyyryselkäiseen olemukseen on kuin kirjoitettuna ettei häneii eläfnänsäole suinkaan ollut i-uuSUillatanssittiista. Käsi, sen luja ja rauhallinen puristtis on työmiehen känsäinen kotira,^ vudrbin unek-sivan verhoutunut^'«viiotöin tierävä, lä-liteM I pitunkeva katse on runoilijan ja ihmistuntijan katse; hyvin muotoillut, mötta koruttomat sanankäänteet paljon Jiike-neen miehen. • Kiinnostavatkirjailijat eivät ole suinkaan aina, kiehtovia ja ^idiättäviä yksityishenkilöinä. Mutta Väinö Linna, "Tunteraattomaii sotilaan' ''luojaron sellainen mita suurimmassa määrin. Entiset rintamatoverit ja ylipäänsä tuttavat luonnehtivat häntä hiljaiseksi, vaiteliaaksi mieheksi. Ilmeisesti hän eniai-mäkseen sellainen pnkin. Mtitta hän pystyy osoittamaan kuniiioitusta herättävää iskuvahniutta kun niikseen on — - ut ai Iin et le, e' ym agisi i pitkj n , immal käsi skun sn vai joka iraal4 \ kaudi lyva: selvi »tllaall halut \ 1 arvitse \ an alai \ tu pää jtelfni 53 po lelline nust tamau timise maa )erhec hdost: •askaa; >i niinkuin muuten tässä alussa kerrotusta vastauksesta käy selville. Väinö Linna on varhäisimmasta nuoruudestaan saakka hankkinut elatuksen ruumiillisella työllä ja astelee edelleen joka aamu ennen seitsemää, huolimatta kaikesta kertyneestä kunniasta ja maineesta ynnä siitä seuranneista rahallisista eduista, Findaysonille asentaja-työhönsä. Hän ei ole käynyt päivääkään muuta koulua Jiuin kansakoulun, mutta on enemmän lukenut ja katsellut imisk' taäiifi- ympärilleen kuin useiriimat muut . Jos Linnan kanssa syventyy esteettisiin valtiolUsiin tai yleensä elämänkatsomuksellisiin keskusteluihin, on omansa hämmästyttämään, miten selvästi, järkevästi ja mukaansa tempaavasti hän kehittelee mielipiteitään ja* kantojaan. Hänen ajatuksenkuluissaan on väkevän persoonallinen, usein jopa kärkevä sävy, mutta samalla ne usein todistavat tanakkaa teoreettista pohjaa. Koko hänen olemuksestaan säteilee harvoin yh-tlellä kertaa nähtyä runoilijaa, älyllistä juttelijaa ja teeskentelemätöjitä, rehtiä j , t y ö m i e s t ä , joka elää ulkoista elamään-a P^|?| sä aivan tavallisen ihmisen tavoin toisten tavallisten ihmisten parissa. Tästä asiasta hänellä on muuten sanottavana yhtä ja toista ajattelemisen arvoista. — En minä voi, huomata mitään ihmeellistä siinä, että yhdistää keskenään kirjaili jantoiminnan ja tehtaantyön. 1'seimpien Suom^ kirjailijoiden on pakko tehdä.samaUa-leipätyötä. Niin minunkin,- ja sellaisena se asia pysyy. Sillä en usko "Tuntemattoman sotilaan" saavuttaman, menestyksen muuttavan niinuneläniäntapani perusteita. Enkä sitä tahdotaan. * — Ja" sitten on vielä toinen tärkeä kohta: olen vapaa mies. Varmastikin suuremmaksi eduksi taiteeUisen tuloksen kannalta on olla tehtaan orja kuin kirjallisuuden orja. Tottahan toki voi runollisesti puhua, miten lähtee- rohke-ä^ ti^elan^ ja heittäytyy tuul-tenajeltävaM, Jos vain onnistuu punnitsemaan tuumiillisen työn ja luovan työn oikeat suhteet, niin etteivät voimat lopu kesken, silloin se ei tee. mitään muuta kuin hyvää. Koskaan ennen ei ole vielä Suomessa myyty mitään kir^a kolmessa kuukaudessa 100,000 kappaletta. *'Tuhtematon sotilas? on nyt päässyt tuohon lukuun, eikä kysyntä ole .vielä osoittanut pienintäkään pysähtymisen merkkiä. Eivät ainoastaan painoksen numerot vaan myös kirjan nostattama harvinaisen kiivas ja pitkällinen väittely — se väittely jatkuu yhä vähentymättömällä voimalla suomenkielisten sanomalehtien yleisönosastoissa — todistaa, että Linna on tavannut suomenkielistä kansanosaa paljaaseen ja arkaan hermoon. Häntä on verrattu Aleksis Kiveen, toisaalta taas syytetty ylevien kansallisten arvojen ja ihanteiden lokaan raastamisesta. — Minä kirjoitin romaanin siitä, miten, yksilöt elivät ja kokivat sodan, miten se heihin vaikutti ja miten he siinä toimivat, en suinkaan selvitystä minkään erityisten ammattiryhmien tai järjestöjen osuudesta siinä. Koskaan ei juolahtaisi mieleenikään väittää, että kaikki ammattiupseerit olivat muka samanlaisia kuin luutnantti Lammio tai lottajärjestö sellaisia kuin Raili Kotilainen. Molemmillahan muuten on kirjassa myönteisesti kuvattuja "vastapainoja", ja lisäksi ei ainoakaan heistä ole yksinomaan eikä edes etupäässäkään nähty epäedullisessa valossa, sanoo Linna. — Puheen ollen esikuvista, joista on ollut kovin paljon kohiia, on tietenkin selvää, että kirjan henkilöillä on selvät esikuvat. Mutta siitä hetkestä lähtien, ' jolloin otin heidät romaaniini,, he ovat olleet juuri ne henkilöt, jotka he ovat kirjassa. Taidehan on puhdasviljelyä ja tyylittetyä ja yhdistelyä, epäolennaisten yksityiskohtien ja pikkuasioiden ja ulkonaisten seikkojen pois jättämistä olennaisen pialjastamiseksi. Kirjallisista tulevaisuudensuunnitelmistaan Linna ei halua puhua paljoakaan: — Sen verran voin sanoa, että minulla on varsin kiinteästi hahmotellut pii^ rustukset, joiden uskon riittävän koko loppuelämäkseni. Vaikkapa sitä sattuisi riittämään pitemmältikin. Sen enempää en tohdi kertoa, sillä se, joka seuraa luovien ihmisten elämänkoh-taloita, havaitsee heidän huomattavimmaksi tuntomerkikseen oikullisuuden. Missä vielä eilen oli voimakas sielu ja hedelmälliset aivot, voikin ehkä tänä päivänä olla jäljellä enää pelkät rauniot jotka ovat voineet joskus taas yhtäkkiä muuttua lujemmaksi, kestävämmäksi rakennukseksi kuin konsanaan. N-B. S. mm — Ihmisen elämä on kuin päiväkirja, johon hän kirjoittaa kokonaan toisenlaisen tarinan kuin on aikonut. Nöyryyttävin hetki elämässä on se, kun hän vertailee kirjoittamaansa siihen, mitä olisi tahtonut kirjoittaa. — Barrie. Maaret ^ Eila Pehkonen, elokuvassa "Maaret — tunturien tyttö**. Tämä elokuva on filmattu Suomen Jupissa ja levittäytyy siinä katsojan eteen vaikuttavat Lapin maisemat, Imnihuippuiset tunturit, metsät ja lakeudet. Filmi on kaunis ja mielenkiintoinen. Sitä esitetään parhaillaan Ontariossa Canadian Finnish Moviesin toimesta. Jospa nyt kerran antaisin kuulua tämänkin kylän olemassaolosta. Ei täällä kyllä tällä kertaa ole oikein hyviä uutisia, kun kuolema on vieraillut kylässämme kolme kertaa vajaan kahden viikon sisällä. Vainaja kuului Suomessa järjestynein siin ihmisiin. Sitä todisti sekin, että vai< najan hautajaisiin ehti tervesdyssähke Äännekosken naisjaoston SO-vuotisjuh-lista. Hilma mummo oli ollut mainitun osaston perustavia jäseniä. Eivät Ensiksi kuoli aivan äkkiä paikkakun- tienneet juhlassa olijat, että mummo tahime vanha asukas John Pulkkihön. illalla mies vielä istui illallispöydässä ja siinä alkoi valittaa päänkipua ja aamulla oli vainaja. Se oli kova isku hk-nen vaimolleen Almalle ja suurelle lapasi joukolle jai heidän perheilleen. Mutta se vieras, kuolema nimittäin, ei kysele onko tervetulhit vai eikö. Ei liioin si-. täkään, oletko nuori tai vaiiha. Koko ympäristö ottaa osaa Alman suruun ja toivoo, että lastesi turvin voit kestää tämän suuren menetyksen. Tuskin edellinen saatiin hautaan, kun taas tuli tuonelan viesti. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tullut odottamatta, sillä nyt oli vuorossa tämän ympäristön ehkäpä vanhin asukas, mrs. Hilma Ritari (Hänninen). Tämä Hännisen savun kanta-äiti oli jo ikänsä puolesta elämän ja kuoleman rajalla. Hän nimittäin oli 95 vuoden ^ kk. ikäinen. Sairastellut hän oli tuon tuostakin, vaik-ka ei tällä kerralla vakavammin. Sydän vain hiljaa heikkeni ja riiih paljon ko- - kenut vanhus nukkui pois. Ihminen, joka saavuttaa ni»nkin korkean iän, on ehtinyt paljon nähdä ja kokea elämässään. Niin oli läiiäkin vanhus. Hän meni Suomessa nairaisrn 1881. Tämä ensimmäinen avioliitto, kesti 30 vuotta ja siitä jäi eloon S lasta, kolme poikaa — Walpas, Vikki ja Arthur — viisi^ tytärtä — Aini Calgaryssa, Hehni Suomessa, Siiri ja Sylvia Californiassa ja Ida Long Lakella. -Viimeksimainitun luona mummolla oli koti lähimain 13 vuoden* ajan ja nyöskio kuoli. jo silloin oli vainaja, kun sähke lähetettiin. Tähän maahan vainaja tuli V. 1912 nuoremman tyttärensä Sylvin k.inssa. Täällä hän myöskin meni uudeiieea naimisiin v: 1914 Thomas Ritaria kanssa. Tämäkin avioliitto kesti kauniin ajanjakson, sillä leskeksi häh jäi uudel* leen v. 1935. Jälkeläisiä mummolta jäi niin paljon, että se on tavallaan luettava ennätykseksi, sillä niitä jäi kaikkiaan 96, niisiä 15 viidennessä polvessa. Mielipiteeltään hän aina kallistui edistysmielisiin, luki fehtiä niin kauan kuin näki ja kun ei enää itse nähnyt lukea, niin pyysi toisia lukemaan. Copper Gliffissä ollessaan hän liittyi suomalais' ten luterialaiseen seurakuntaan, jonka jäsen hän oli kuolemaansa saakka, viimeiset vuodet kunniajäsenenä. Paljon sai vanhus kärsiä, kuten y-leensä kaikki työläisäidit. Lapsijoukkokin* oli suuri, neljä kuoli jo pienenä ja kahdeksan jäi eloon. Ensimmäinen laes sairasti toistakymmentä vuotta ja toinenkin jonkin aikaa. Mutta.vanhus oli niitä vanhan kansan tervaskantoja. Itse hän ei paljon sairastellut, A^aikka saikin * ahtaissa oloissa viedä perhettään eteenpäin. Kunnia hänen muistolleen! ^ Kolmas vainaja Aino Kivinen, ei ollut sanan täydessä merkityksessä tä-mäii paikkakunnan asukas, miitta oli kuitenkin jonkin aikaa täällä Long Lakella veljensä perheen hoidossa. Hän asui Anni ja Vilho Vihurin luona> josta hänet vietiin sariaalaan, jossa hän kuoli |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-08-03
