Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 8, 1956

              (Jatkoa)
AIN r^hiipl käytävää pitkin, livahti
äänettömästi studion ovesta sisälle
ja asettui stadistiryhmän taakse, tu­vaksi
muodostetun lavastusrakenncl-man
äärelle. Lavalla oli juuri pari näyt­telijää
valokuvauskoneiden ja kirkkai­den
lamppujen valossa.
Äkkiä Aini hätkähtää. Toinen ty­töistä
näytti tutulta ja samalla hetkellä
kun tuo ajatus välkähtää hänen aivois­saan,
tuntee hän tytön tehtailija Vaaran
Emmi-neidiksi.
. — Ei, neiti Vaara . . .Ettekö voisi
vapautua noista mannekiini-ilmeistän­ne?
Te olette nyt maalaistyttö, ;joka
välittömästi ja herkästi ~hämmä*Jtyy,
nähdessään sulhasensa odottamatta or­sien'päällä
katbh vaiheilla. ' Unohta­kaa
itsenne. Olkaa talkootansseista
murheellisena palannut 'Maalaistyttö.
Isänne on kieltänyt sulhasta tulemasta
taloon ja te luulette, että ette häntä
enää sinä iltana tapaa. Sitten kuulette
vihellyksen, katsotte ylös ja huomaatte
5* hänet . . . No niin, otetaan se uudel­leen.
Se on pieni kohtaus, mutta tär­keä.
Niin selittää ohjaaja.
Aini seuraa kohtausta jännittyneenä.
Siinä bn ylpeä Emmi Vaara, jota ^ i .
täällä kuitenkaan näytetä kunnioitetta­van
enempää kuin ketä muuta hyvänsä.
Mikä kohtalon järjestämä kuje. Lievä
väristys kulkee muistojen mukana läpi
Ainin koko olemuksen. Niin toisenlai­nen
kuin Emmi onkin noissa vaatteissa,
muistuttaa hän kuitenkin veljeään siinä
määrin, ettei Aini voi olla sitä tajuamat­ta.
-r^- Ei, herran tähden! kajahtaa oh­jaajan
kärsimätön huuto. Tehän, näy­tätte
kuin näkisitte siellä katon vaiheil­la
peikon ettekä rakastettunne. Tämä
alkaa käydä jo hermoille . . . Vielä
kerran. Hämmästykää hitaasti, riemul­lisesti!
Taas on ympärillä hiirenhiljaista. Ai­nin
valtaa jännitys. Huomaamattaan
on hän työntäytynyt kohtausta seuraa­van
stadistijoukon eteen, katse naulat­tuna
Emmi Vaaraan, joka seisoo kuin
kivettyneenä keskellä tuparakennelman
suurempi. Onhan niitä paremminkin
palkattuja, mutta olen tässä ottanut
huomioon vain tavallisen raskaantyön
tekijät. Onnen poika siis hän, joka siel­tä
pois pääsee, niin ainakin minä aja.-
telen.
Eipä siis tällä kerralla muuta kuin
hauskaa syksyä kaikille Liekin lukijoil­le.
Jatkan vielä seuraavalla kerralla ja
sitten onkin Suomimatka huomiot ker­rottu.
M. K .
Kirj. VIHURI
lattiaa ja tuijottaa tuskaisena, syvästi
iuukaituna lattiaan. Seuraava yritys
on niin kurjaj että ohjaaja kääntyy pois­päin
ja pyyhkäisee tuskastuneena ot­saansa.
— Kuka tahansa tyttö täällä tekisi
tuon paremmin, kiukustuu hän . . -
Ihan varmasti kuka muu tahansa, vaik­ka
ei ole käynyt; päivääkään filmikou-lua
. . .1 -Hei, te - vaikoesiliinainen siel­lä
L^riOlenvarmaj^ että.tämä uu
tyttörnni.ekin osaa. hämmästyä ja ilos-
. tua paremmin kuin te.
Jotkut innokkaat kädet ovat työntä­neet
Ainin keskelle lattiaa. Häri seisoo
hämillään ja punottavin poskin siinä
ohjaajan edessä. Sydän takoo: kuin hal­jetakseen.
Emrni-heidiii silmät tuijot^^
tavat häneen hämmästyksestä jä vihas­ta
kipinöiden y . . Sitten Aini näkee
'. häneii yetäytyyän' siyumriaalle^^
taen- kohtalon pakoituksesta"^^
" h ä n e l l e , - ' ^ ^ . { ^ ^ •'"•v - ,
' T i - - Kas nUn^ te siefe^
prsieri päänä pitä^ olliäf sulhasehiie,
josta paljon pidätte. Tosin siellä tällä
kerralla on vain sähkömiehiä työssään,
sillä sulhaspoika kuvataan vasta myö­hemmin.
Teidän kuitenkin tulee nyt
; olettaa,, että hän on siellä, selittää oh­jaaja.
"Aini seisoo hetkisen paikallaan yllä­tyksen,
ja sekaannuksen vallassa. Hän
tajuaa vähitellen tilanteen tärkeyden.
Nuo kymmenet silmäparit ovat tähdät­tyinä
häneen ja jostain läheltä hän tun­tee
Emmin pistävän katseen, feaiken
keskeltä syöksähtää hänen mieleensä
rajusti ajatus: Minun täytyy suoriutua
tästä paremmin kuin tiiö ylpeä Emmij
joka ennätti niin monella tavalla minua
nöyryyttää tuona lyhyenä bloaikanani
Vaaralla. Muistellen aikaansa Vaaran
perheessä, hän rauhoittuu jä luo odotta­van
katseen ohjaajaan.
Ympärillä on kuoleman hiljaista.
Kuuluu vain valolaitteiden hiljainen na­tina,
kun lamppuja suunnataan häntä,
kohti. Sitten sekin natina loppuu ja
hiljaisuus on täydellinen. Hän tavoit­taan
kasvoilleen masentuneen, surullisen
ilmeen, astuu pari askelta ikkunaa koh­ti,
niinkuin oli äsken nähnyt Emmin
tekevän. Sitten kuuluu heikko vihel­lys.
Hän hätkähtää, suuntaa katseensa
etsien kohti orsia, hämmentyy sydän­juuriaan
myöten ja jää tuijottamaan
ylös. Sieltä, suuren lampun viereltä
Syvällä surulla ja Icaipauksella ilmoitan, että rakas poikani
ARVO ALEXANDEil 6ÄGKMAN
kuoU auto-onnettomuudessa lokafcnmi 9 päivä. 1956, Chicago Heights, Illinois,
U.S.A. . Arvo oU sgmtynyt Yppärinkylassä. Öiilim läänissä» Suonuissa, joulu­kuun
24 päivänä 1922. ^ ^^^^^^^ ^^^^ . _
Lähinnä suremaan jäi hänen vaUnonsa Paula Marjatta, USAzssa, äiti Hihna
Aho ja veUpuoU Harry Aho, Wawa, Ont, 1^ ja kaksi siskoa, Conn., USA ja
laaja sukulais- ja tuttavapiiri Sttomessa^ Cänadässa ja. YhäysvaUoissa.
H^tauksen toimitti pastori Viljo Hetanan, W<»vester, Mass., Hope Cemetery-hautausmaahan.
Olit fkohtalo kylmä ja julma.
veit rakkaani poikani.
Ei sun onnesi kestää suotu.
kuolon keUot sen viestin toi.
Vaan imuistosi onulla ikauniina säilyy,
sua surulla kaipaamaan jäin.
Lepo sulia on raitainen.
ÄIU ja Gus.
Niin hetken sai kestää yhteinen
tiemme,
olet poissa isä luöfeani raadcain.
Kaihon acalpaus ön jälelTä
sydäihessäni.
sua imhoittaa en voi ifcoekaan.
Vaimosi Paula.
Emme uskoa olisi voineet,
kun luonaiftme vierailit,
että viimeisen kerran Sinut
veljeni 'hyvästi jättelimme.
Veljesi Hany ja perhe.
K I I T O S
^ '
fTahdon lausua kauniit kiitokseni Sault Ste. -Marien ja Wawan ystäville
kauniista kukkalaitteista, 'jotka kaunistivat Arvon hautaa.
KUtollisuudella. ,
MRS. HUJIIA AHO
*P- j»„ »n-, it^; ML
suuntautuu häntä kohti ttittu, Ihana
hymy ja nuori mies, joka hoitaa suurta
lamppua, lähettää hänelle salaisen, poi­kamaisen
tervehdyksen, joka on täynnä
yllätyksellistä, jälleennäkemisen iloa. _
Silmänräpäyksen "ön Aini unohtanut
kaiken olevaisen. Studion jännittynyt
ilmapiiri hänen ympärillään katoaa. Hä­nen
tietoisuudessaan on selvänä yain
se, että mies tuolla ylhpllä-on samai,
jonka kanssa hän tuli kaupunkiin ^a.-
mässa junassa ja että kaunis kiehtova
hymy, joka jo oli häipymässä unohduk­siin,
on jälleen tullut hänen elämäänsäv
Pojan juhla-asu on nyt poissa. Hänen
yllään on tavalliset työmiehen vaatteet.
• Kauniit kasvot ovat hikiset, mutta pe
ovat kuitenkin samat kasvot ja enrien-käikkea
hymy on sama, johon hän jo
, junamatkalla ihastui. : Täm^än jälleen­näkemisen
onnelliset tunteet .9vat Ainin
. kasvoilla kuyas^neet:ja vaihdelleet hi­taasti,
muuttueii säteileväksi riemuksi.
^ Hyvä! : Sanoinhan; että kuka ta^
hansa suorittaisi ;sen';{^remn^ Aiiii
kuulee ohjaajan puhelevan^ näin vierel­lään
ja herää täydelliseen todellisuuden
tajuntaan . . . Se oli erittäin hyvä suo­ritus.
Ilman muuta te voittekin näy­tellä
tämän pikku osan, joten leiti
Vaara voi luovuttaa pukunsa tälle nei­dille.
Ikävä kyllä, mutta meillä ei öle
, aikaa odottaa milloin teidän'lahjakkuu­tenne
puhkeaa kukkaansa.
— Minä en voi. missään tapauksessa
ottaa osaa vastaan, sillä en ole milloin­kaan
näytellyt, virkahtaa Aini. Hän
tuntee pahoittelua sen johdosta, että
.* ohjaaja niin säälimättömästi kohteli
Emmiä.
—• Se ori niin pieni osa, että voitta
harjoitella sen aivan vaivattomasti
työnne ohella, sanoo ohjaaja, kääntyen
jo valokuvaajan puoleen uusine mää­räyksineen.
Ainilla ei öle muuta mah­dollisuutta,
kuin rientää Emmin jäl­keen
pukeutumishuoneeseen.
Emmin kasvot näyttävät vaaleilta
maskeerauksenkin läpi, kun hän kiihty­neenä
vaihtaa pukuaan. Säälin ja
myötätunnon ilmein seisoo Aini ovella.
— Tämä ei ole minun syyni, aloittaa
Aini, mutta Emmin vihainen katse my­kistää
hänet. Hetken kuluttua lentää
maalaistytön puku suoraan hänen kas­voilleen.
,
— Hävytön ihminen! Järjestitte en­sin
perheessämme skandaalin ja nyt
olette taas tielläni! Toivon voivani
joskus kostaa teille niin että tuntuu . . .
Emmi näyttää taistelevan itkua vas­taan,
kun hän ryntää Ainin ohitse pois
pukeutumishuoneesta.
Hanimästyneenä ja lamaantuneena
katsoo Aini hänen jälkeensä. Samassa
tulee pari muuta tyttöä pukeutumishuo­neeseen.
He ryntäävät nauraen katso­maan
ikkunasta, miten Emmi-neiti kii­rehtii
pieneen autoonsa ja ajaa pois.
— Älkää oiko millännekään, hyvä et­tä
meni. Ohjaajalla on on ollut hänestä
paljon vaivaa. Tuolla tytöllä on vaiku­tusvaltaisia
voimia takanaanj'a juuri ne
työnsivät hänet tänne, kuten rikkailla
on aina-tapana. Mutta hänestä ei ol­lut
mihinkään. On jäykkäkin kuin
puuhevonen, eikä hänellä ole minkään­laisia
ilmeitä, vaikka filmitähdeksi olisi
pitänyt päästä. Oli aivan oikein, että
hän sai sillä mitalla kuin kuuluikin.
Aini kuuntelee tyttöjen puhelua pu­keutuessaan.
Säälikin häviää mielestä
. . . Sellainen nolo loppu-tuli Emmi-neidin
suurijle filmi-unelmille, joista jo
keittiössäkin oli kohistu. Nyt hänet
oli ajettu pois täältä niin monen nuoren
tytön uneksimasta kaikkien mahdoUi-stiuksien
maailmasta. Mikä kohtalon
oikku, että hän, jota Emmi oli pjtänn
: -mab)sta.km Ijalve^ j^^^
tunut siksi valilvappäleeksi, jolla hänet'
oli nöyryytetty.
-•^vostan niin että tuntuu'', kertaili
Aini mielessään Emmin sahoja. Siihen
häri ei kuitenkaan pystyisi, sillä niin
. kaukana hän jo oli Vaaran perheestä,
Aini oli jälleen yksin ja tunsi suurta
onnea. — Oi, tällaisia päiviä! huoahtaa
hän posket punoittaen. Katse harhai-lee
verisevään riippakoivuun studion pi-halla
ja siniseen kesätaivaaseen, joka
kaartuu ympäri kuin leppoisa silkki-
• vaate. .
Ovelta kuului hätäinen koputus.
- -^Saanko tulla väin pieneksi hetkek­si?
k\':syy nuorimies jä" astuu yli kyn­nyksen.
^ - . ' - • - • ^ , .
Oli niinkuin Aini olisi tiennyt miehen
tulevan. He seisoivat hetken silmä sil­mää
vasten, katsellen toisiaan häm­mentyneinä.
'
— Arvaatte, että hämmästyin, kuö
yhtäkkiä näin teidät täällä;
Minun hämmästykseni ei suinkaan
ollut vähäisempii, vastaa Aini, katsees­sa
utelias ja arka välke. ' <
— Te olette täällä ensimmäistä
vää^; niin minulle aintakin kerrottiin, sa-
;viiop nuorukainen, ^c^a; yhä ihmettelee
sitä-että hänen edessääri seisoi tyttö,
joka oU lumonnut hänet junassa ja sa-.
möin nyt taas.
—Tulin tänne tänä aamuna, sanoo
Aini sydäft ilosta pamppaillen.
— Tervetuloa! Tämä tapaaminen
suisti minut aivan raiteiltani, puhelee
nuori mies iloisesti, silmien kertoessa
vakuuttavasti siitä. Hänen ihonsa on
ruskea kuin männyn kylki ja soveltuu
niin hyvin ruskeaan työpukuun. Kä­det,
vaikka ovatkin, hyvän näköiset,
•kertovat työnteosta; ja juuri tuollaisina:
tuntee Aini pitävänsä niistä kaikkein
eriiten.
—^^linun on riennettävä takaisia
työhöni, sillä työ studiossa jatkuu.
Mutta kai tapaamme työpäivän päätyt-
/ tyä?
— Kyllä, vastaa Aini ja hänen siniset
silmänsä ovat pelkkänä iloisena liekki.-
na .
— Se meistä, joka vapautuu aikai­semmin,
odottaa toista tuolla ulkona, ei­kö
niin? ratkaisee poika nopeasti.
— Niin, hyvä niin, virkkaa Aini ja
rientää pojan mentyä keittiötä kohti.
— Sinä tunnet kai ennestään tuon
• monttööri Metsälän kys3y toinen keit­täjän
apulaisista, kun Aini tulee keit-
- tiöön.
Kansalliseepoksemme Akseli Gäl-len-
Kallelan somistamana loisto-panoksena.
Nahkaselkä-kansL
»a sid. $8M
ALEKSIS KIVEN
Seitsemän Veljestä
Lolstopainos nahkaselkäkansisss
Somistanut Akseli Callen-Kallela
Hinta $7M
ALEKSIS KIVEN
Valitut Teokset
on sidottu koviin nahkakansiin.
Sidoksen selkä on varustettu ko-hokkein.
Sekä kannessa että
selässä onlukuisia vignettejä. Ylä.
syrjä kullattu.; Hienossa kotelossa.
Hinta $8.50
Tilatkaa osoitteeni^:
VAPAUS PUBLISHING
COMPANY IJMTED
Box 69 . Sadlrory, Ont