Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 29, 1947

              Sivu to
LAUANTAIXA MAALISKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1947
Pakinaa rapukult-fuurista
Tämä on r^ujen aikaa. Ravun
syönti ei itse asiassa ole mitään syö­mistä.
Se on pikemminkin huvitte­lua
tai leikittelyä. Jotkut syövät
rapuja, koska se on hienoa ja samalla
katsotaan kuuluvan asiaan saada
r30'pätäkin. Hyvin monet-kuitenkin
syövät rapuja siksi, että saavat syö­dä
sormin. Pöytätavat ovat vain
ulkonaista tekokiiltoa. Syvin luon-teemme
kaipaa alkuasukasmaista ah­mimista.
Sormin kaivelemista, röyh-täämistä,
sillä silloin tuntee tästä
pääelinkeinostaan, syömisestä, todel­la
nauttivansa. Valitettavasti vain
emme ole niin rohkeita ja itsenäisiä,
€ttä uskaltaisimme yleensä näin vaa­timattomasti
nautiskella. 'Siksi ra­vut,
jotka samoinkuin kananjalat saa
mutustella koiramaisen huolettomas­ti
käpäliensä välistä, ovatkin nykyih­miselle
unelmien ja haaveiden puna-ruusurthohteinen
nautintojen kulta-reunaineu
pihikruunu.
Edison keksi sähkölennätiimen ja
Kolumbus Amerikan, mutta hekään
ei^rät olleet kyllin kekseliäitä keksi­äkseen
ra\'ut. Rapu oli kyllä silloin
jo keksitty, mutta sitä ei vielä sjoty.
Vanhan ajan kansojen uskomuksissa
oli vaistomainen tietoisuus ravun ih-meominaisuuksista.
Niinpä habylo-nialaiset
tähtitieteilijät pitivät rapua
pyhänä eläimenä ja sijoittivat sen
melkein keskitaivaalle — ei nyt ihan
itse rapua, vaan sen symbolin. Rapu
taivaalla hallitsi kauppaa ja meren­kulkua,
ja planeettojen kohdatessa
ravun merkeissä oli maailmanpalo lä­hellä.
Tällaista pyhää olentoa oli
tietenkin sopimatonta syödä, joten
pöytätavat olivat silloin paljon anka­rammat
kuin nyt. Nykyäänhän syö­misellä
osoitetaan eläimille kunnioi­tusta
— kukapa ei kunnioittaisi si­kaa
ja lamma^sta, ja rapua aivan eri­tyisesti!
Seuraava luku rapujen historiassa
on nimeltään ravut ja keskiaika.
Munkit, jotka ovat keksineet muita­kin
samanlaisia paheiksi kutsuttuja
nautintoja, alkoi\'at myöskin naut­tia
ravuista niitä salaa syömällä. Tä­mä
on kuitenkin vain huhua. Lääk­keitä
oli ravuista valmistettu jo Roo­man
aikoina. 1500-luvulla \-almis-tettiin
ra\-uista kuumelääkett» -'liff^
sens watn nz camfora*', jonka resepti
oli seuraava: elä\-ät ra\-ut hakataan
hienoksi, liemi siivilöidään ja sekaan
pannaan punaviiniä ja kamferia.
Juodaan. Jos potilas kuolee, on se
hänen yksityisasiansa. Laastarina
on hienonnettu rapu hunajan kanss^i
erinomaista. Rapukivet ovat erikoi­sen
terveellisiä, varsinkin silmätau-deiski.
Erik XIV oli ensimmäinen, joka
söi rapuja, hänen veljensä Jt)han en­simmäinen,
joka niisiä osasi nauttia.
Ja siitä alkoi rapukultiuurin huim.-^
nousu.
Nykyään on kulttuuri sitä, että
palataan luontoon — se on realis­mia.
Täten <iis rapujen syönti on
korkeinta kulttuuria — puuttuu
vain, että ne syöiäisi elävinä, niin
kuin osterit. Mutta keiteiäänhän
ne sentään clä\-inä. on lohdutus.
Kulttuuri-ihminen siis ahmii, imeksii
ja hörppii rapuja käyttäen apuna
sormiaan, naamaansa, rintapieliään
ja veistä, jonka saa myiis panna o-maan
suuhunsa — ei mielelliiän toi­sen
kurkkuun. Röyhtäisy lienee
ten sivistyksen huippu. Ravun syi»-
Rooseveltejä
V. 1797 James I. Roosevelt, van­han
Claes Martenszen van Roosevel­tin,
tämän kuuluisan suvun ensim­mäisen
amerikkalaisen edustajan po-jan-
pojan-pojan-poika, avasi rauta-kaupan
Maiden Lanella, siis siinä o-sassa,
missä nyt on New Yorkin fi­nanssikeskus.
Jamesin pojat Corne-lius
van Schaack ja James nuorempi
laajensivat sen hj^vin edistyväksi im-porteerausliikkeeksi.
Sen erikois­alana
oli ikkunalasi. Kun varallisuus
lisääntyi, he haaraantuivat kiinteis-töliikkeeseen,
pankki- ja vakuutusa­lalle.
V. 1887, jolloin James Alfred Roo­sevelt
oli liikkeen päämiehenä, firma
oli h>-vin huomattu sijoituspankkiliik-keenä.
V. 1933 Franklin Delano
Rooseveltin, suvun toisen haaran
' miehen, ajama reformilirke sai Roo­sevelt
& Son liikkeen jäämään eroon
sijoituspankkitoiminnoista ja rajoit­tamaan
toimintansa rahastojen ja
trustivarojen hoitoon. V.'1939 In-vestors
Management Company, jon­ka
Roosevelt & Son oli perustanut
viisitoista vuotta sitten, otti johtaak­seen
Fundamental Investors, Incor-poratetin.
Sen seurauksena R<^se-velt
& Son liike johtaa nyt yli 100
miljoonan dollarin nousevia kassoja.
Äsken George Emien ja John Kean
Roosevelt, liikkeen nyk>-iset omista­jat,
viettivät liikkeen ISO vuosipäi­vää.
Tuolla ajalla liikkeen konttori
on muuttanut paikkaa kolme kertaa
— ensin taloon 30 Pine katu, sieltä
rakennukseen 38 Wall katu ja sieltä
takaisin uuteen rakennukseen 30 Pine
katu.
Niistä legendoista, joita on kehit­tynyt
Roosevelt & Son liikkeestä, yk­si
on vuodelta 1934 ja se nähtävästi
ei ole totta. Kertomuksen mukaan
edesmennyt Philip Roosevelt kirjoitti
kaukaiselle serkulleen, Franklin De­lano
Rooseveltille: ^-Ottamalla huo­mioon
hallituksen suhtautumisen y-leishyötyteollisuuteen,
mitä esittäisit­te
meidän tekevän Mrs. Rooseveltin
tekemille sijoituksille yleishyöty-yh-tiöissä?"
Presidentin, kertomuksen
mukaan, piti vastata siihen: "Rahan
sijoitus on teidän busineksenne, eikä
minun.-' Roosevelt & Son kirjoitti
uudelleen: Me olemme likvideeran-neet
yleishyöty-yhtiöiden sijoitukset
ja sijoittaneet rahat hallituksen bon-delhin.
Nyt se on teidän busineksen-ne.
misen mestarit selittävät-, että tässä­kin
urheilussa on sääntönsä: miten
rapu keitetään ja maustetaan, miten
rapu rikotaan, mita siitä syödään.
Kultivoitu ravunsyöjä pitää eniten
päästä, joka on epäsiistein syötävä
eikä sisällä jxiljon mitään. Mutta
jos joku syö jalat, ei hän ole kult­tuurihenkilö.
Häntään ihastuminen
on myös sopimatonta, se s^-ödään
vain ohimennen. Pääasia on. että
osaa kuuluvasti imeksiä ja taidok­kaasti
sotat*!. Lopuksi liotetaan tah­riintuneet
sormet vesikupissa—jotkut
myös veden juovat, multa sivisly-neempää
on juoda ryyppyjä.
Villisiat eivät ole vielä yhtä kehit­tyneitä
syömiskulttuurissa kuin ih­miset.
Ne näet käyttävät rapuja
va:n lääkkeenä käärmeenpuremaa
vastaan.
'Merijunalinja" avattu
uudelleen käytäntöön
Seatrain Lines, jonVk lotjat 'kul­jettavat
tavarajunia Atlantin r^-
nikkoa pitkin New Yorkista New Or­leansin
ja Texasin satamiin, on alka­nut
viisi vuotta keskeytyksissä olleen^
toimintansa. ''Seatrain Texas" lähti
viime viikolla New Yorkista New
Orleansia kohden lastinaan lähes sa­ta
täydessä kuormassa olevaa rau­tatievaunua.
Laiva on nelikerroksi­nen.
Kaksi suurta nostokurkea, jotka
kumpikin nostavat 125 tonnia yhdel­lä
kertaa, nosti vaunut laivaan.
y. K:n kengänkifUottaja
Kun kengänkiillittaja James Ri-naldi
kuuli, ettei kukaan ole huo­lehtimassa
3,000 diplomaatin ja sih­teerin
jalkineista Y.K: n päämajassa
Lake Successissa, hankki hän itsel­leen
virallisen luvan ja kengänkiil-lottajan
laukun ja niin hänellä on nyt
se monopoli. Mutta koska Y.K:n'ih­miset
erehtyivät-pitämään häntä jo­nakin
korjaustyöläisenä,'maalasi hän
laukkunsa toiseen päähän sanat
'•Shoeshines" ja toiseen "Cirage des
chaussures". Mutta Rinaldi ei rajoit­tunut
vain kahteen kieleen, vaan :on .
opetellut tervehtimään kaikkia asiak­kaitaan
heidän omalla kielellään.
Farmarin testamentti
Kun Jeremiah Hilbum niminen
farmari kuoli West Minotissa, Mai-riessa,
20 vuotta sittenj määräsi hän
testamentissaan osan omaisuudestaan
käytettäväksi kylässä pidettävän
vuotuisen juhlan ja tanssiaisten kus­tannuksiin.
Niinpä farmari Hilbur-nin
testamentin mukaan kylän vär
estö kokoontui aina joulukuun lo­pulla
Grange järjestön haaliin tans­simaan
ja pitämään iloa. Tanssi ja
ilonpito keskeytetään »itten hetkeksi
ja kuolleen miehen leski, joka nyt
on 73-vuotias, johtaa" yhden hetken
hiljaisuutta poismenneen muistoksi.
- Korealainen tyttö, päälaellaan jo.
kin kantamus, mikä on hyvin taiQl.
Unen nähtävyys skllU.
• ' ' J i
Omalaatuinen vaaliehdokas
Äskettäin . oli Carbondalessa,
Ohiossa, seiUÄttavana omituinen
vaalikamppailu.: Elmer Tuegel,
joka ^anoi "heikolla hetkellä"
suostuneensa pyrkimään kau­pungin
pormestariksi, kehoitti
julkisesti äänestäjiä äänestämään
hänen ainoata vastaehdokastaan..
Mutta kun hän huomasi,^ että hä­nen
ystävänsä toimivat hyvin ak­tiivisesti
hänen puolestaan, niin
hänqn täytyi kulkea talosta ta­loon
tehdäkseen hyvien ystävi­ensä
työn mitättömäksi. — Ää­nestys
on nyt ohi ,mutta emme
ole sattuneet huomaamaan, mi­ten
siinä on käynyt.
Suurkaupungin
mittasiditeet
katselipa niitä miltä puolen ta­hansa,
ovat aina pikkukaupun-keihin
verrattuna hämmästyttä-*
viä. Esim. New Yorkin kaupun­gissa
on viime vuoden aikana a-loitettu
40,9.80 asuinrakennusta,
joista yhden perheen taloja 15,-
080, kahden perheen 5,450 ja
apartmenttitaloja 20,000. Yhtei­nen
kustannusarvio noin $307,-
000,000.
Tässä yhteydessä voidaan mai­nita,
että toisella viikolla satanut
lumi, jota tuli jalan verran, mak­soi
New Yorkin kaupungille $1,-
300,541.
POIKA LÖYSI AARTEEN
Äskettäin eräs neljän vuoden
ikäinen poika Gradassa, Ruotsis­sa,
tuli kotiinsa taskut täynnä
hopearahoja, jotka hän sanoi löy­täneensä
isoisänsä tontilta. Paik­kaa
lähemmin tutkittaessa näh­tiin
aarteen käsittävän 70 arabia­laista
rahaa, 113 rahan kappalet­ta
sekä 10 hopeakivien ja -koris­teiden
kappaletta, kaikki vuosil­ta
800—lÖ5a.
NIIN ON LAITA
"Kaikkien tekojen joukossa
miehen elämässä avioliitto on
sellainen teko, joka vähiten, tai
ei rahtuakaan kuulu sivullisille,
sillä itse hän vastaa kuormasta ja
kärsimyksistä, itse kantaa petty­myksensä
niinkuin o n n e nsa.
Mutta kaikkien tekojen joukossa
avioliitto on juuri se, joka eniten
askarruttaa a s i a ankuulumalto-mia
sivullisia." — John Seldon.
VANKILA PUUSSA
Eräs maailman omalaatuisiin-mistä
vankiloista on järjestetty
onttoon jättiläispuuhun lähellä
Wyndhamia Länsi-Australiassa.
Puim ympäryysmitta on lähes 18
metriä, ja kopin oven muodostaa
rungossa oleva aukko. Ilman­vaihto
tässä luonnon omassa van­kilassa
on erinomainen, koska
puu on avoin ylhäältä. Virano­maiset
käyttävät sitä väliaikaise­na
pidätyskoppina.
W.\R .X.S.SKST.S Corpv^ration möi
helmikuun aik.m.i sotaylijäiiminii 90
iaiv;i,i. .irv.ilMan noin 33,300,000.
X A I X K X ei joskus ilmaise ikään­sä
vaikk.i hänet käärmeen pihtiin
pantaisiin. Sen näytti iiskettäin eräs
oregonilainen nainen, jolca luvatto­masta
auton.ajosta kiinni joutuneena
suostui menemään ennen kuukaudek­si
linnaan kuin ilmaisi ikänsä.
"FALA" SAI KIRJASTON
Edesmenneen presidentti F. D-Rooseveltin
koira "Fala" on saa­nut
erikoisen kirjastonsa, silla
kaikki ne yksityisten kirjoitta­mat
kirjeet ja postikortit joita
Rooseveltin koiran ihailijat oli­vat
lähettäneet Washingtoniift
on nyt koottu yhteen ja säilyte­tään
Rooseveltin kirjastossa Hy­de
Parkissa nimellä. "Fala
pers."
»