1949-10-22-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
K\1XÄ nyt asia oli s U l ä t ^^
Kustaava Kasurisen oli otettava
ratkaiseva askel.
Eihän siihen mitään pakkoa olisi ollut,
sillä siivosti ja nuhteettojnastihan
Kustaava oli tätä maallista; polkuaan
vaeltanut, eikä hänelle mitään vahinkoa
ollut tapahtunut, niin jotta sen tak
i a olisi tarvinnut, mutta muuten oli
ruvennut panemaan siltä paikalta, että
nyt lupsahtaa kiinni se kauppa, naiminen
kauppa näet, jos kerran yleensä m i l loinkaan
on lupsahtaakseen.
Kustaava oli nyt ihan varma, että hän
oli iöytänjrt sen miehen, jonka kylkiluusta
hänet oli veistetty, ja kun ker-jan
näin oli tapahtunut, niin ei enää
saanut virastella. Se ylkämies oli Uatu
eli Aatami Kääriäinen, ilmanaikojaan
itsellinen, kuten tämä Kustaavakin. Se
mistä lie hiljan tullut Virmaan takaa se
Uatu, mutta eipähän se miestä pahenna.
Semmoinen se oli vain Kääxiäineii^ mutta
kun kerran oli kätevä työmies> niin
mikäpähän siinä; ei sumkaan tämä
Kustaavakaan ollut muuta kuin tavalli-aien
työihminen, v^kka olikin jo isomman
aikaa asunut kirkonkylän laidassa,
Viinamäellä. •
«olisivathan ne silloin, kun Uatu
kirkonkylälle ojatyöhön ilmestyi, jottei
muka sen järki ollut kaikkein vinkedritä
tekoa, mutta niine järkineenpä tuo oli
jo vuosikymmeniin päässyt, e%ä; ollut
tiettävästi vielä siihen ikäänsä naisväkeen
hömpsähtän3rt, nim jotta olipahan
-vain kiusaukset kestänyt ja omillaan
toimeen tullut. Ja mitäpähän tämän
työihmisen järjelFä on niin väliäkään,
vaikka se vähän paakkuina kulkeekin,
kunhan hintan verran liikkeellä
on.
Jä olipahan sitä Rustaavalla, omasta
•mielestään;- järjenpuoltakin ihan tarpeeksi
kahden työstään . elä\^n ihmi;
sen huusholliin, semminkin kun ehnkt
kumpikaan olleet enää ihan penikka-
Tässä. Vähäkuuloiseksihan ne hokivat
tätä Rustaavaa, ja kyllä kai siinä perää
noi hän. '^Katsokaahan tuota vanavettä,
miten se vielä kohisee. Ja kuitenkin
siinä on jotain järkyttävää, sillä
pian se lakkaa kohisemasta, sitten kun
S/S Mogaldo painuu syvyyteen,"
"Se on' kauheaa*', vaikeroi mr. Sa-muelson
väristen. "Miksi ei kapteeni
anna määräystä jättää laivaa?? Räjähdys-;^.;"
.. ' , :
"Hahhahhaa, te pelkäätte, mr. Samu-elson",
sanoi mr, Allison nauraen.
"Olisitte valinnut matkustajalaivan, ne
ovat turvallisempia."
Kello tuli.. 22.30. Sitten 23.30, mutta
räjähdystä ei vain kuulunut. Koko
yön ja sitä seuraavan päivän vallitsi
jännittynyt odotus. Se jatkui aina siihen
saakka, kunnes laiva laski onnellisesti
Sän Franciscon satamaan.
Tapaus ei kuitenkaan jäänyt arvoitukseksi.
Se selvisi kapteeni Hawthor-».
nelle osoitetusta seuraavasta kirjeestä:
"Parakin kapeeni Hawthome.
Suonette anteeksi pilani. Kirjoitan
juuri kirjaa f jonka nimeksi tU"
Ue 'Sabotaasi merellä* ja tarvitsin
siihen väritystä. Varsinkin mr. 5a-muelson
saa .kkjassani huomattavan
sijan humoristisena sivuhenkUonä,
]Kiit(^UsuudeiS', osoittUi:seksi hyvä
kapteeni lähetän teUle kirjani tekijän
omistuskirjpitukselkt varustettu'
na, :
Teidän
olikin, koska se usein pakkasi toisten
puheen aikana siirtämään sivuun huivia
oikean koryah päältä.
Kylällä ei kukaan tietän3rt, (minkälaiset
alkuvalmistukset Rustaavalla oli
ollut tähän tärkeään ja ratkaisevaan
askeleeseen. Eipä Heitä oltu juuri nähty
yksissä ijatun kanssa, eikä valittu
sulhasmies yleensä haastellut muistakaan
asioistaan syrjäisten kanssa —
siitä tuo lie sen järjeltään mynnähtä-neen
tnaineenkin saanut. Rustaavalle
kyllä oli puheenlahjaa suotu, mutta sekin
vain höklyytti muita asioHa, eikä
ollut tietävinäänkään tästä ratkaisevasta
askeleesta, vaikka oli sen ihan tuossa
paikassa astumaisillaan.
Julkiseksi tämä asia tuli vasta ihan
viimeisessä nipukassa, jolloin se Vähti
jo kulkemaan paremmin virallisia teitä.
Muuanna kesäisenä perjantai-iltana
Kustaava Kasurinen tuli kylissä, j a koko
pitäjässä tunnetun kellosepäii j a va-lokuvantekijän
Särkän TaaWtin liio sen
näköisenä, jotta nyt tässä ön kysymys
vähän korkeammasta kuin kellon korjuusta
tahi vaikkapa valokuvankin ottamisesta.
Sitä paitsi ei Kustaava ollut
milloinkaan liikkunutkaan sellaisilla
asioilla, jotka koskivat Taavetin
ammattialaa. Hänen nenänsä, joka oli
ihmeeliiseii liikkuvaa l^jia, nujusl tällä
kertaa tavallistakin enemmän ylos, alas
ja kiipeelle kummallekin. Siitä nenän
liikunnasta sen jo näki, jotta tosi oli
kysymyksessä. Sitä paitsi Kustaava
siirti heti huivin oikean korvansa päältä
sivuun, mika myöskin merkitsi, jotta
tässä nyt tulee talonväen kanssa puhetta
siiurista asioista.
Hyvän päivän tulija sanoa hokaisi
nopeasti km'n henkensä hädässä j a sitten
pyytämättä istui ihan Taavetin
mestaripöydän ääreen, mikä niinikään
oli tavallisuutdesta poikkeavaa, sillä en-neh
käyciessään oli Rustaava toki tyytynyt
istumaan ovensuupenkallä.
Sitte?! se pyöritteli tovin peukaloitaan,
kuten on .tapana monellakin ak-kaisella
ihmisellä silloin, kun sisuksissa
kangertaa jokin syvälle käypä ja mutkallinen
kysymys, ja se nenä sitten oli
semmoisessa, villissä, jotta olisi sen luullut
kinpipbavan pois vakinaiselta paikaltaan^
Lopuksi Rustaava hiveli kämmenpohjallaan
oikeata polveaan ja sai sanoiksi:
• — Jos ei tää mestari tykkää pahaa,
niin minä olisin häntä pyytänyt niin
kuin puhemieheksi . . .
Mestari Taavetti hämmästyi: no, johan
nyt; eihän tästä koko jutusta ollut
kuulunut höykösen pölähtävää, ja k y l läpä
ne tavallisesti naima-asiat oli k y lällä
etukäteen vafupassattu. Mutta
eihän nyt toki sopinut kieltä3rtyäkään.
— M ikäpähän siinä. Nö, kenenkäs
kanssa tämä Kustaava nyt sitten aikoo
sen askelen ottaa?
—^ K a , seri Kääriäis-Uatun, vaivat-tavan,
sen kanssahan tässä olisi ^hiin
kuin meininki,
— No; onkos se Uatu suostuvainen?
— En minä tuolta ole kylläkään k y synyt,
mutta mitäpähän sUlä vastaankaan.
Akaidian tuo sekin, onneton,
tarvitsisiy ja johan sillä on semmoinen
ikäkin, kaipa sitä on minunkin Ic^uka
mentävä siihen a v i o ^ t y y n , jos kerran
m i e l i . ,
— Pitäisi olla kuitenkin sen Uatun
täällä, Jotta voitaisiin asia järjestää molempien
läsiuLolIessa . . . Se on niin par
' ha, jos ttdee peräpi&ota, ja pitäähän
sen kuitei^m rovastilassa oUa mukana.
' — No, hyvänen aika, totta k ^ e t i
sisältäen scmd /a masiiftin
POUCKA SAARNid vihko No.8 —s
ÄÄNILEVYISKELMIÄ. viliko No. 1 — sisältää 17 kpl.
Henry Theelih ja ToivoICäijen-ohjelmistoa ..^^
ISKELMÄ AITTA, vihko No. 2 — sisältää 24 kpl.
parhaimpia tarfesiuutuuksiä
POLKKA SAAJEINIO, vihko No. 7 — sisältää 4 kpl.
pianosovituksia .„..„..„.....-......—......^...;.....„...75^
J. ALFR. TANNERIN "'SUOSITTUJA LAtJLUJA",
vihko No. 1 ~ sisältää 2Q kpl. pijmolle tai
harmonikalle ...... — — 1B35
J. ALFR. TANNERIN "KUOLEMATTOMAT KUPLE- *
TIT" sisältää 103 kappaletta. ......................:..-sid. 3.50
POLKKA SAARNIO, vihko No. d — sisältää 8 kpl.
säveleitä näytelmästä "Kaimis Veera" y.m. ....^JSS^
TÄHTI-kOKOELMA; vihko 'No. 1 — sisäitää 17
valikoitua möiiidst^
KOKOELMA VALIOISKELMIA — sisältää 14 kpl. l . SO
ISKELMÄ KALENTERI — sisältää 19 kappaletta 75^
TILATKAA OSOITTEELLA;
Bo«69 Sudbury. Önt.
JOULU LÄHESTYY!
Muistakaa omaisianne ja
ystäviänne Suomessa
Kahvipaketilla
PAKETTI SliSALTAA 6 PAUNAA
jauhettua^ikoisk£divia ilmatiiviisti pakatuissa
peltirasioissa, käärittyinä vahvoihin pahvikarton-keihin,
joiden ymp&rillä on tefäsvanne. Koko-,
naispaiho: 10 paunaa.
Nopea ja luotettava perille toimitus.
VAIN
$ 6 . 25
Sisältää
toliin
Kuulkaa, mitä sanovat tyytyväiset pakettien
vastaanottajat:
Jyväskylä, Suomi 2S^ 9, 1949
Mitä parhaimmat kiitokseni siiiä
"Valkoisesta ruususta^ toisin sanoen,
siitä erittäin hyvästä kahvista, jonka
saimme tässä joku päivä -sitten,'KyUä
oli hyvää ja vielä se komea purkki saa
silmät loistamaan. Muut purkit ovat jo
lähteneet kohti Saarijärveä. Kait sielläkin
ovat kahvipannut -hellalla porisemassa"
Jyväskylä, Suomi 25. 9. 1949
Monet lämpimät terveiset' ja iniljoo-riat
kiitokset siitä paketista, joka saapui
loistokunnossa pari päivää sitten.
Kyllä ne kahvit ovat hyviä^ oikein lois-ioainetta.
Minä hain oikein hyvää kermaa
ja sitten sitä herkuteltiin ja hyviä
ne olivat."
LXHETTAKXA BÄKETTmiAUKSENNE OSOriTEELLA:
T R A V E L A G E N CY
Box 69
. - E D w m SUKSI - '•^
^Valtantettb «siäaBics
Sudbury. Ont.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 22, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-10-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491022 |
Description
| Title | 1949-10-22-10 |
| OCR text | K\1XÄ nyt asia oli s U l ä t ^^ Kustaava Kasurisen oli otettava ratkaiseva askel. Eihän siihen mitään pakkoa olisi ollut, sillä siivosti ja nuhteettojnastihan Kustaava oli tätä maallista; polkuaan vaeltanut, eikä hänelle mitään vahinkoa ollut tapahtunut, niin jotta sen tak i a olisi tarvinnut, mutta muuten oli ruvennut panemaan siltä paikalta, että nyt lupsahtaa kiinni se kauppa, naiminen kauppa näet, jos kerran yleensä m i l loinkaan on lupsahtaakseen. Kustaava oli nyt ihan varma, että hän oli iöytänjrt sen miehen, jonka kylkiluusta hänet oli veistetty, ja kun ker-jan näin oli tapahtunut, niin ei enää saanut virastella. Se ylkämies oli Uatu eli Aatami Kääriäinen, ilmanaikojaan itsellinen, kuten tämä Kustaavakin. Se mistä lie hiljan tullut Virmaan takaa se Uatu, mutta eipähän se miestä pahenna. Semmoinen se oli vain Kääxiäineii^ mutta kun kerran oli kätevä työmies> niin mikäpähän siinä; ei sumkaan tämä Kustaavakaan ollut muuta kuin tavalli-aien työihminen, v^kka olikin jo isomman aikaa asunut kirkonkylän laidassa, Viinamäellä. • «olisivathan ne silloin, kun Uatu kirkonkylälle ojatyöhön ilmestyi, jottei muka sen järki ollut kaikkein vinkedritä tekoa, mutta niine järkineenpä tuo oli jo vuosikymmeniin päässyt, e%ä; ollut tiettävästi vielä siihen ikäänsä naisväkeen hömpsähtän3rt, nim jotta olipahan -vain kiusaukset kestänyt ja omillaan toimeen tullut. Ja mitäpähän tämän työihmisen järjelFä on niin väliäkään, vaikka se vähän paakkuina kulkeekin, kunhan hintan verran liikkeellä on. Jä olipahan sitä Rustaavalla, omasta •mielestään;- järjenpuoltakin ihan tarpeeksi kahden työstään . elä\^n ihmi; sen huusholliin, semminkin kun ehnkt kumpikaan olleet enää ihan penikka- Tässä. Vähäkuuloiseksihan ne hokivat tätä Rustaavaa, ja kyllä kai siinä perää noi hän. '^Katsokaahan tuota vanavettä, miten se vielä kohisee. Ja kuitenkin siinä on jotain järkyttävää, sillä pian se lakkaa kohisemasta, sitten kun S/S Mogaldo painuu syvyyteen," "Se on' kauheaa*', vaikeroi mr. Sa-muelson väristen. "Miksi ei kapteeni anna määräystä jättää laivaa?? Räjähdys-;^.;" .. ' , : "Hahhahhaa, te pelkäätte, mr. Samu-elson", sanoi mr, Allison nauraen. "Olisitte valinnut matkustajalaivan, ne ovat turvallisempia." Kello tuli.. 22.30. Sitten 23.30, mutta räjähdystä ei vain kuulunut. Koko yön ja sitä seuraavan päivän vallitsi jännittynyt odotus. Se jatkui aina siihen saakka, kunnes laiva laski onnellisesti Sän Franciscon satamaan. Tapaus ei kuitenkaan jäänyt arvoitukseksi. Se selvisi kapteeni Hawthor-». nelle osoitetusta seuraavasta kirjeestä: "Parakin kapeeni Hawthome. Suonette anteeksi pilani. Kirjoitan juuri kirjaa f jonka nimeksi tU" Ue 'Sabotaasi merellä* ja tarvitsin siihen väritystä. Varsinkin mr. 5a-muelson saa .kkjassani huomattavan sijan humoristisena sivuhenkUonä, ]Kiit(^UsuudeiS', osoittUi:seksi hyvä kapteeni lähetän teUle kirjani tekijän omistuskirjpitukselkt varustettu' na, : Teidän olikin, koska se usein pakkasi toisten puheen aikana siirtämään sivuun huivia oikean koryah päältä. Kylällä ei kukaan tietän3rt, (minkälaiset alkuvalmistukset Rustaavalla oli ollut tähän tärkeään ja ratkaisevaan askeleeseen. Eipä Heitä oltu juuri nähty yksissä ijatun kanssa, eikä valittu sulhasmies yleensä haastellut muistakaan asioistaan syrjäisten kanssa — siitä tuo lie sen järjeltään mynnähtä-neen tnaineenkin saanut. Rustaavalle kyllä oli puheenlahjaa suotu, mutta sekin vain höklyytti muita asioHa, eikä ollut tietävinäänkään tästä ratkaisevasta askeleesta, vaikka oli sen ihan tuossa paikassa astumaisillaan. Julkiseksi tämä asia tuli vasta ihan viimeisessä nipukassa, jolloin se Vähti jo kulkemaan paremmin virallisia teitä. Muuanna kesäisenä perjantai-iltana Kustaava Kasurinen tuli kylissä, j a koko pitäjässä tunnetun kellosepäii j a va-lokuvantekijän Särkän TaaWtin liio sen näköisenä, jotta nyt tässä ön kysymys vähän korkeammasta kuin kellon korjuusta tahi vaikkapa valokuvankin ottamisesta. Sitä paitsi ei Kustaava ollut milloinkaan liikkunutkaan sellaisilla asioilla, jotka koskivat Taavetin ammattialaa. Hänen nenänsä, joka oli ihmeeliiseii liikkuvaa l^jia, nujusl tällä kertaa tavallistakin enemmän ylos, alas ja kiipeelle kummallekin. Siitä nenän liikunnasta sen jo näki, jotta tosi oli kysymyksessä. Sitä paitsi Kustaava siirti heti huivin oikean korvansa päältä sivuun, mika myöskin merkitsi, jotta tässä nyt tulee talonväen kanssa puhetta siiurista asioista. Hyvän päivän tulija sanoa hokaisi nopeasti km'n henkensä hädässä j a sitten pyytämättä istui ihan Taavetin mestaripöydän ääreen, mikä niinikään oli tavallisuutdesta poikkeavaa, sillä en-neh käyciessään oli Rustaava toki tyytynyt istumaan ovensuupenkallä. Sitte?! se pyöritteli tovin peukaloitaan, kuten on .tapana monellakin ak-kaisella ihmisellä silloin, kun sisuksissa kangertaa jokin syvälle käypä ja mutkallinen kysymys, ja se nenä sitten oli semmoisessa, villissä, jotta olisi sen luullut kinpipbavan pois vakinaiselta paikaltaan^ Lopuksi Rustaava hiveli kämmenpohjallaan oikeata polveaan ja sai sanoiksi: • — Jos ei tää mestari tykkää pahaa, niin minä olisin häntä pyytänyt niin kuin puhemieheksi . . . Mestari Taavetti hämmästyi: no, johan nyt; eihän tästä koko jutusta ollut kuulunut höykösen pölähtävää, ja k y l läpä ne tavallisesti naima-asiat oli k y lällä etukäteen vafupassattu. Mutta eihän nyt toki sopinut kieltä3rtyäkään. — M ikäpähän siinä. Nö, kenenkäs kanssa tämä Kustaava nyt sitten aikoo sen askelen ottaa? —^ K a , seri Kääriäis-Uatun, vaivat-tavan, sen kanssahan tässä olisi ^hiin kuin meininki, — No; onkos se Uatu suostuvainen? — En minä tuolta ole kylläkään k y synyt, mutta mitäpähän sUlä vastaankaan. Akaidian tuo sekin, onneton, tarvitsisiy ja johan sillä on semmoinen ikäkin, kaipa sitä on minunkin Ic^uka mentävä siihen a v i o ^ t y y n , jos kerran m i e l i . , — Pitäisi olla kuitenkin sen Uatun täällä, Jotta voitaisiin asia järjestää molempien läsiuLolIessa . . . Se on niin par ' ha, jos ttdee peräpi&ota, ja pitäähän sen kuitei^m rovastilassa oUa mukana. ' — No, hyvänen aika, totta k ^ e t i sisältäen scmd /a masiiftin POUCKA SAARNid vihko No.8 —s ÄÄNILEVYISKELMIÄ. viliko No. 1 — sisältää 17 kpl. Henry Theelih ja ToivoICäijen-ohjelmistoa ..^^ ISKELMÄ AITTA, vihko No. 2 — sisältää 24 kpl. parhaimpia tarfesiuutuuksiä POLKKA SAAJEINIO, vihko No. 7 — sisältää 4 kpl. pianosovituksia .„..„..„.....-......—......^...;.....„...75^ J. ALFR. TANNERIN "'SUOSITTUJA LAtJLUJA", vihko No. 1 ~ sisältää 2Q kpl. pijmolle tai harmonikalle ...... — — 1B35 J. ALFR. TANNERIN "KUOLEMATTOMAT KUPLE- * TIT" sisältää 103 kappaletta. ......................:..-sid. 3.50 POLKKA SAARNIO, vihko No. d — sisältää 8 kpl. säveleitä näytelmästä "Kaimis Veera" y.m. ....^JSS^ TÄHTI-kOKOELMA; vihko 'No. 1 — sisäitää 17 valikoitua möiiidst^ KOKOELMA VALIOISKELMIA — sisältää 14 kpl. l . SO ISKELMÄ KALENTERI — sisältää 19 kappaletta 75^ TILATKAA OSOITTEELLA; Bo«69 Sudbury. Önt. JOULU LÄHESTYY! Muistakaa omaisianne ja ystäviänne Suomessa Kahvipaketilla PAKETTI SliSALTAA 6 PAUNAA jauhettua^ikoisk£divia ilmatiiviisti pakatuissa peltirasioissa, käärittyinä vahvoihin pahvikarton-keihin, joiden ymp&rillä on tefäsvanne. Koko-, naispaiho: 10 paunaa. Nopea ja luotettava perille toimitus. VAIN $ 6 . 25 Sisältää toliin Kuulkaa, mitä sanovat tyytyväiset pakettien vastaanottajat: Jyväskylä, Suomi 2S^ 9, 1949 Mitä parhaimmat kiitokseni siiiä "Valkoisesta ruususta^ toisin sanoen, siitä erittäin hyvästä kahvista, jonka saimme tässä joku päivä -sitten,'KyUä oli hyvää ja vielä se komea purkki saa silmät loistamaan. Muut purkit ovat jo lähteneet kohti Saarijärveä. Kait sielläkin ovat kahvipannut -hellalla porisemassa" Jyväskylä, Suomi 25. 9. 1949 Monet lämpimät terveiset' ja iniljoo-riat kiitokset siitä paketista, joka saapui loistokunnossa pari päivää sitten. Kyllä ne kahvit ovat hyviä^ oikein lois-ioainetta. Minä hain oikein hyvää kermaa ja sitten sitä herkuteltiin ja hyviä ne olivat." LXHETTAKXA BÄKETTmiAUKSENNE OSOriTEELLA: T R A V E L A G E N CY Box 69 . - E D w m SUKSI - '•^ ^Valtantettb «siäaBics Sudbury. Ont. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-10-22-10
