Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 29, 1944

              I9M H ^ l ^ f f i ^ m m K U U N 29 PÄIVÄNÄ Sivu $
[0
74^' Venusvefsiam^-
^asulle jumaias?
Y(ji(»set häntiä tuoikukseUai
f^iinoHtän parhain iärkasteUa:
gfyaarähetkin Venuksm
J.B.ERKKO,
Jos iötte valtaa ihTmskäsHtätgh-kiveltä,
kuin se
olisi Jkkiä karahtanut tulikuumaksi.
"Kukapuhuu?" (huudahtiihan kau­husta
kalveten, vaikka äsken juuri
pääsi vakuuttamasta, ettei hän kum-mitukaiin
usko.
«Minä puhun."
liähmseaioivun juureHa seisoi pit-kämies.
mtanHllö tehdään sadak vuoden ktf-luttm?
X)
"Nauta!"
*'P«hu kunnioituksella sulhasesta­ni!
Hän on parhaita ihmisiä, mitä
nykyisin maankamaralla kulkee,"
*^Sinä menet hänelle rahojen täh­den."
"Niin ja yhteiskunnallisen aseman
tähden."
. • •
--.J-'XipuK,.siBä.€t-voi oHa-noinTaipu-maton,
sinä et voi kiusata minua, et
Tipuli katsahti häneen tutkivastii
Hän ei tiennyt, mitä piti ajatel^
laisesta muutoksjesta.: r y
Vihdoin tee oli valmis. Erkillä ei
ollut kuin^ksi kupfM. Tipuli sai ^uo-da
siitä ensin. Mutta vinkuvajO&l&ä"
oE poissa. Hän tuskin Jak^wm>nä
teen: l»ipä tuntui .juuttuva» kurk«
kuun. Kädet vapisivat tiiin, ettei häa
uskaltanut kuppia pöydättä kohottaa.
Juotuaan Tipuli a i k o i Ä t e ä huuh-tcraui^
kuiB^
ta Erkki otti kupin, n(^stt sentkuulil
Suomalainen ei usko, ennenkuin
koettelee. Tipuli oU suomalainen.
'^Erikil Kuinka, nnten, milloin
okt tänne tuHut? Liisa kertoi sinun
menneen ulkomaille."
"Kuten näet, rakkaani, olen kui­tenkin
tässä."
Erkin äänen sävy sai TipuKn malt-leen
kuin aikoen syödä posUintnkin
voi jättää minua tähän tyydyttämät- T^uUn huulien sijalta, l^atö ei tes^
tömään kaipaukseen! Sinä leikit tänyt tätä. Hän nousi.
kin luokse, jonka läpi kettu uudes­taan
juoksi. Ihmeellisintä tässä oH
se, että kettu ryömi onton tukin läpi*
niin nopeasti, että voitti matkassa
sen tukin mitan. Ja vieiadn ihmeelli­sempää
oli se, että kettu ei näyttänyt tanaaan mieleni. Hän livahti Erkin teUija. Yhden hetken ihailet yhtä,
oDcDkaan väsyvän kun taasjkoira,at^.v käsivarsilta ,pois kuin liukas made ka- toisen toista. Voi, jospa en koskaan
lastajan käsistä.
kanssani!"
"Erkki-parka, tämä on totta. Olen
mielestäsi ja, ikävä kyllä, omast^in
mielestäni sydämetön julmuri. Voi,
Erkki, jospa olisitkin tavallinen mies,
millä riemulla tulisinkaan "omaksesi!
Mutta et ole tavallinen mies. Olet tai­koi
osöttaa ihneisiä väsymyksen.
meFkkejä ja halua erota koko kilpai­lusta.
Gearhart sanoo ryhtyneensä tutki­maan
asiaa lähemmib ja pääsi selvil­le,
että siinä olikin kaksi kettua. Kun
toinen kettu tuli onton tirkin toisesta
'^Miksi olet tyrkännyt veneeni pois
rannasta?" kysyi hän asiallisella ää­nellä,
vaikka sydän oli tukahduttaa.
"Tipuli-kulta, en ole täällä vasta-takseni
turhiin kysjrmyksiin. Sano,
etkö ole iloinen tavatessasi minut?"
olisi päästänyt huuliltani ajattelemat­tomia
sanoja!"
''Tipuli, usko! En ole ketään ra­kastanut
niin kuin sinua."
**Erkki, vie minut pois!"
"Jää luokseni, rakas!-
"En voi. Elä kiusaa!"
"Entä jos pakotan sinut jäämään.^.
**Sinä lupasit viedä minut pois."
"Mitä lupauksista!"
"Erkki", Tipuhn ftionto nousi jäl­leen
lovesta, Harjulan Liisako shnuK
le tämänkin tempun neuvoi?"
'^Entä sitten?"
'^Hyvä. Tätä ei viisas Liisa lienet •
ottanut laskuihinsa?"
Tipulin silmät leinnisivat. Hän
'Noin olet sanonut kymmenelle tempasi pöydältä Erkin viulun ja ko-naiselle
ennen minua ja yhtä monelle
sanot minun jälkeeni."
"Usko, Tipuli "
"Elä, elä puhu! Tunnen sinut liian
hyvin! Jospa en tuntisikaan sinua ja
perhosluonnettasi, voisin vielä taipua!
Ei, minun täytyy olla sinunkin puo-päästä
sisään, toinen samalla sibnan- "Erkki-kulta, en ole täällä vasta-r^
yksdlä hyökk^ toisesta päästä takseni turhiin kysymyksim."
ulos ja jatkoi matkaa ja. johti'koiraa "Tipuli!"
perässään siksi kunnes taas sen vuo- "Puhu, herra, palvelijasi kuulee!"
ro tuli tulla onteloon, jossa toinen "Tipuli, elä kiusaa minua! Sinun
kettu allä aikaa oli levähtänyt ja uu-i kieltosi, sinun itsepäisyytesi tekevät lestasi järkevä nyt kuten ennenkin,
silla voimilla jatkoi fcilpaifoa, kun minusta narrin. En voi ajatella enää Minä en ole sopiva vaimo kaltaisellesi
koira sai juosta yksin koko.matkan, ketään muuta kuin sinua. Jokaises- miehelle."
Kettujenkin : kilpajuoksu kuitenkin sa kohtaamassani naisessa haen yh-päättyi,
sillä 'tiearhart sanoo tukki- dennäköisyyksiä sinun kanssasi. Suu-neensa
onton toisen pään"ja siten saa- ri luoja! Olen pitänyt rakkautta ai­neensa
molemmat-ketut, mutta koi- kamiesten ajanviettona. En ole osan-raila
ne olisivat jääneet saamatta. * nut aavistaa, että se pystyisi mie-
* * • , Ien rauhan viemään. Tipuli, rakas-hotti
sen suoralla kädellä päänsä ylä»
puolelle.
".-Vstu askelkaan, niin kallisarvoi­nen
viulusi on tuhansina sirpaleina."*
Erkinkin silmät loistivat.
"Et sinä jaksa tuntiakaan viulua
tuossa asennossa pitää", virkkoi haa.
kylmästi. "Mutta koska tahdot, että
minun pitää valita viulun ja sinun vä-niin
sinut valitsen. Siis sar-
"En mutta rtaie,k daas,t' a onl estkm. ou as.o piJvTä-a. r 1kv eavi yeytt*ke osi,• ,j.e> vi.;u ,l, u ,! •xI S,- v .t astu, n se.n.. asik eil en, •1 0.-
tekee minut hulluksi."
"Erkki, sanoithan, ettei morsian ole
esteenä toisia naisia suudellessa. En
voi mennä naimisiin tuollaisia peri^
Barold Faut kertoo ihmeellisen ju- tan sinua kuin hullu, mieletön .
tun lehtokurpan lääkäritaidosta. Häh "Jospa rakastaisit minua kuin jär-sanoö
olleensa kalastamassa eräällä kevä mies, niin pian tämä pulma sel-puroDa
Connecticutin valtiossa kun venisi!"
hän huomasi miten lehtokurppa puron
reunalla hoiti jalkaansa. Lintu oli
nokallaan kaivanut pehmeää savea ja
pani sitä jalkansa ympäiille; nokal­laan
kiskoi myöskin pitkiä lujia hei­niä
ja kääri ne lujasti jalkansa ympä-räle
ja aina savea väliin. Täten ja­lan
ympärille tuli. paksu kääle, joka
iilottui varpaista polveen asti. ^ Kun
lintu oU sen saanut tehdyksi, se aset­tui
päivänpaisteeseen kuivaamaan
kipsattua jalkaansa.
Mr. Faut sanoo, että^hänTnyöhem-min
ampui saman kurpan, jolla oH
vielä jalassa kovaksi paahtunut savi-ja
ieinäkääre. Hän myöskin totesi,
että lintu oli taittanut jalkansa, jon-
^ se itse täten oli sitonut ja jalka
oli täysin parantunut yhtä hyvin kuin
joku lääkäri olisi sen sitonut ja pan-lastoihin.
* * *
Katiirine S. Bake "kertoo erään
tekan jutun Canadan tukkiämpäl-ta
oravan älystä. Hän sanoo, olleen­sa
kokkina tukkikämpäHä ja eräänä
Paivanä paistaneensa pannukakkuja.
Joku kakuista oli paistunut vähän lii-ia
hän heitU sen keittiön lähellä
o^^an tukkikasan päälle. Hän näki
•^un orava
takkua.
"Mit«n?"
"Uskoisit, että tarkoitin totta sa­noillani
veljeni lasten kamarissa. Pi­täisit
myös silloin omat sanasi, ettet
naisilta rakkautta kerjää."
aatteita omaavan miehen kanssa.
Olisin ainaisen mustasukkaisuuden
kiduttama. En koskaan voisi luottaa
sinuun. Tekisin sinun ja. oman elä­mäni
helvetiksi. Ja eräänä kauniina
päivänä et enää rakastaisikaan mi­nua.
Hylkäisit minut. Erkki, ym­märrätkö,
sinä hylkäisit minut? Mut­ta
minä en tahdo tulla hylätyksi, en
Se sattui. Erkki veti henkeä, että ennemmin enkä myöhemmin. Siksi
sieraimet soivat,
^^En kerjää, minä otan mitä minulle
kuuluu."
«Mitä sinulle Knuluu?"
"Sinä ja sinun rakkautesi."
"Ehkä rakkaus, sitä on turha kiel­tää,
mutta en niinä."
"Se nähdään."
"Ohoh!"
Erkki tarttui Tipulin olkapäihin.
Ymmärrätkö nyt, miksi tyrkkäsin
veneesi pois rannasta?"
"En."
"He olemme kaiiden täällä.''
"^Mitäpä se haittaa. Olemme olleet
kymmeniä kertoja kahden ennenkin.
Sinusta ei ole roistoksi, Erkki-parka-ni."
"Et tunne minual"
"Paremmin kuin itse tunnet."
•"Sinä et siis halua tulla vaimokse­ni,
vaikka rakastat minua?"
"En."
"Miksi?"
. "Monesta syystä."
"Sano edes yksikin pätevä syy!
"Olen kihloissa."
"Pura, niin tein minäkin!"
. '^Minulta se ei käy niin helposti
kuin sinulta. En ole syntynyt pettä-hylkään
minä nyt sinut, kun se on
minulle mahdollista."
"Tipuli, tuo ei voi olla viimeinen
sanasi!"
"Vannon!"
Erkki ei virkkanut mitään. Hämä­rässä
yössä Tipuli näki, miten kyyne­let
kiertyivät poikaparan silmiin.
Tuska kouri Tipulin omaakin sydän- hikossa, makasi hänen kälynsä suul-ka
viulun tuhoo. Kas näin.'
Viulua ei särjetty. Tipuli ei voi­nut.
Hän sulki sen syliinsä, lysähti
lavitsalle ja alkoi itkeä.
Erkki nosti tytön ja viulun syliinsä.
"Rakkaani, suo anteeksi. Minä olen
kurja raukka. Sinun tahtosi on la­kini.
En voi ottaa sinua vasten tah­toasi.
Tule, vien sinut pois!"
.•\urinko paistoi korkealta puiden
latvojen yläpuolelta. Oli kuudes tun­ti
päivästä. Allan asteli Sompajär-veltä
rautatietä Kullanvaaralle päin.
Kalakontti keinahteli selässään.
Hakaniityn veräjällä istuen hän
laittoi uuden savukkeen palamaan. .
Mitä? Nyyhkyttikö joku, vai sam- .
makkoko se nyt tuolla tavalla kur­nutti?
Allan hypähti takaisin aidan yli ja
meni ääntä kohden.
Kiven kupeella, kastekosteassa ruo- >
tä. Hänen kätensä ko'hosi, hänen
suunsa avautui hyvittämään kaikki
kovat sanat.
Kuiva risu rapsahti varoittavasti
kohoavan käden kultasormukseen.
":Minua eivät miellytä itkevät nai­set.
Itkeviä miehiä inhoan."
Rakastuneimmankin houkkion saa
pilkkasana järkiinsä. Erkin kyynel­lähde
jäätyi heti. Hän heitti ylpe­ästi
päätään taaksepäin.
laan itkien niin haikeasti, että koko,
ruumis vapisi.
"Tipuli!"
Tvttö lakkasi nvvhkimästä. Mut-ta
pää ei kohonnut. Allan kumartui
nostamaan häntä.
"Mitä sinä täällä teet tiihän ai­kaan?"
Tipuli ei virkkanut mitään. Hän
katseli hetken melkein älyttömänä
lankoaan. Puku oli kasteesta märkä.
juoksi ottamaan pannu-mutta
se oli liian suuri ja
raskas poisvietäväksi. Orava yritti
vetää ja puskea sekä vierittää,
f^"tta ei niillä keinoiUa voinut viedä
*^ua mihinkään.
^; kumein orava teki nerokkaan kek-
/^on. Se söi pannukakkuun lähel-
^reunaa reiän ja pisti siitä päänsä sasi kihloissa hänen kanssaan,
joten kakku jäi kaulaan. Nyt minua rakastat-"
pannukakku kaulassa juoksi "Hän tietää sen."
^« ja vei pannukakutt kuuseft ok^aln "Ja ottaa sinut?
*^^een vastaista tarvetta varten. "Niin."
mään."
"Ja kuitenkin petät sulhastasi olles-
"Anteeksi, että näytän sinulle in- Huulet kylmästä siniset,
fioittavaisuuksiani: En kiusaa sinua .Allan kiersi käsivartensa tytön ym-enää
sanoillani. Mitä äsken puhuit parille.
nälästä? Ehkä saan tarjota voileipää "Lapsi-kulta, koetapa nyt rauhoit-ja
teetä kalasaunassa. Vai katsotko tua!"
vien nekin?" Tipuli ei vieläkään virkkanut mi-
'^Haluan pois täältä." tään. Hän nojasi päänsä Allanin ol-
"Tietysti vien sinut heti sen jälkeen kapäähän. Näytti kuin hän olisi rau-pois.
Minulla on vene kätkettynä hoittunut ja nukkunut siihen,
kalasaunan kaislikkoon." "Tipuli, lähdetään kotiin! Jaksat-
Tipuli seurasi Erkkiä kalasaunalle, ko kulkea?"
missä tämä heti ryhtyi teenkeittopuu- Tipulin silmät avautuivat heti.
jjjin "Miksi en jaksaisi! Mutta iskinpä
Tämä koko homma oli Harjun äsken tavattoman makeasti varpaani"
Liisan keksintöä", pakisi Erkki niin kiveen, vielä nytkin pakottaa."
iloisesti ja huolettomasti kuin olisi "Eiköhän siitä riittäne kolotusta
kohtaus rannalla ollut vain ilveily, pidemmäksikin afjaksi", vastasi Allan.