Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 25, 1948

              Viikko maalla
Ihmiset, näin kesän aikana ,kiilkevat
paikasta toiseen huvittelemassa. Toiset
käyvät kalastelemassa, toiset marjastele-n^
assa ja kenen pussi kannattaa teke-vSit
jopa rannasta rantaan turistimatko­ja.
Kaikilla näyttää olevan yhteistä
6e, että pyritään maalle, pois kaupun­gin
kuumasta ja ummehtuneesta ilma­piiristä.
Toiset ohjaavat askeleensa
maalaistuttaviaan tervehtin^än, toiset
rientävät sääskien puresjceltaviksi jär­vien
rannoille jne.
Kesän elämyksistä ja matkoista kir­joitetaan
pakinoita tai Sirpa-serkun sa­nontatavan
mukaan "pakinakkeita" kai­ken
kanaan. luettavaksi ja nautinnoksi.
.Yleensä, se onkin hyvä tapa, sillä har­voinhan
sitä työläiselle sattuu sellaista
onnenpotkausta, että voi irtaantua ar­kisista
jokapäiväisistä erämän kysymyk-tön.
Hänellä on ikävä luonne, tuolla
miehellä, ja , . . Mutta minun täj^yy
nyt sanoa hyvää yötä,"
VII.
Biskrasta e^lään olevalla alueella ei
koskaan ole tyyntä ja rauhallista. Vuo­si
vuodelta lähetetään Biskran keitailta
sotilasretkikuntia joko karavaaniteitä
rrimbuktuun tai pitkin Trans-Saharan
rautatien ehdotettua linjaa Tsad-jär-velle,
ja marssilinjan hiekka värjääntyy
unaiseksi.
Tähän epäilyttävään maailman kolk­kaan
suuntasi Rourke nyt iloisen roh­keana
matkansa, sillä hän rakasti sitä.
Hän oli ennen vainaan taistellut sielFä;
sen hiekan oli tehnyt pyhäksi hänen
toveriensa veri, toverien, joiden rinnalla
taisteleminen ja joiden ystävyys oli ol­lut
hänen ylpeytensä.
Nyt palasi hän sinne, halukkaanmiin
kuin kskaan ennen, koska matkaan liit­tyi
eräänlainen vaara. Hänen tila­naan
hiipivät Des Trebes ja Glynn, nuo
varjo-olennot, joiden kykyä saada ai­kaan
ikävyyksiä hän ei vielä täysin tun­tenut,
mutta joiden ilkeät aikomukset
olivat ilmeiset. Hänen edessään odotti
ierämaa, täynnä vaaroja, salaperäisenä ja
uhkaavana polttavan aurinkonsa alla.
Ja kaukana erämaassa oli ja eli Cham-bret,
muukalaislegioonalainen, kuuluen
rangaistusretkuntaan, joka äskettäin oli
lähetetty Biskiasta tuareggeja vastaan,
muassaan vaikkakaan ei itse tuota kal­lisarvoista
jalokiveä, niin ainakin Tulen­liekin
salaisuus.
Väsyneenä pitkästä rautatiematkasta,
mutta hyväntuulisen rohkeana tietäen
jättäneensä sekä varakreivin että jalo­sukuisen
nir. Glynnin kokonaisen päi­vänmatkan
jälkeensä, käytti Rourke
puolen yötä etsiäkseen kahviloista ja
tanssipaikoista luotettavan ja varman
oppaan — kaikkea muuta kuin helpjx)
tehtä\'ä.
Ranskalainen sota\'äki oli kolme päi­vää
sitten lähtenyt keitaalta, ja koska
se ammattitermin mukaan oli ''lentävä
kolonna", kehitti se luultavasti joka tun­ti
yhä suuremman välimatkan itsensä ja
lähtökohtansa välille, siten noudattaen
tuareggicn taktiikkaa. Jos viimeksi­mainitut
todellakin oli\'at liikkeellä, ei
ainoakaan elävä ihminen, sen paremmin
kuin itsekään, voinut sanai ehtisivätkö
he jonakin määrättynä aikana edelle,
taa.-^kse. sivulle tai u.<M^amp^en satojen
penikulmien etäisyydelle ran.skalaisesta
retkikunnasta. Ja pienen karavaanin,
johon kuuluisi kaksi tai kolme kameelia
ja vain kaksi miestä, sellainen kuin
Rourken kara\'aanin täyiyi oli», oli
fm»hdolonta puolustautua maan oikei­den
omistajien hvökkäykscltä.
Jatkuu
sistä ja heittäytyä huolettomana naut­timaan
auringosta ja kuusta tai ihaile­maan
tuntemattomia näkemyksiä mat­kan
varrella.
Meilläkin, allekirjoittaneella^ sDlä pa-remmal)^
puoliskolla ja naapurin vai­moihmisellä
oli onni päästä viikoksi
maalle. Tuttu farmariperhe lähti Val­toihin
sukulaisiaan tervehtimään ja ha­kivat
meidät siksi ajaksi taloutta, hoita­maan.*
Tämä pakinake ei ole luonteeltaan
mikään. idyllinen matkakertomus, vaan
jokapäiväinen kertomus niistä hommis­ta
missä joudutaan maalaisoloissa aher­tamaan
päivästä toiseen.
Haltiaväki ennen matkalle lähtöään
antoi tarkat ohjeet tehtävistä: "Kanoille
on annettava jyviä kello 6 aamulla, kel­lo
10 mäskiä, kello 2 puuroa ja kello
S ip. jyviä. Kanat saavat kulkea vapaasti
aamupäivän, vaan kymmeneltä pitää
sulkea tarhaan etteivät pääse ympäri
munimaan. Hevoselle pitäisi antaa vä­hän
kauroja aamulla ja illalla. Lehmiä
pitää hoitaa, niin ja niin ja koirillekin
pitäisi antaa ruokaa. Kyllä kai te tulet­te
täällä toimeen, niin että pai pai vaan",
ja auto lähti hyrräämään pihasta kohti
Yhdysvaltain rajaa.
Hyvästi me tulimmekin toimeen, ^e-ti
alkuun sovittiin työnjaosta, .\llekir-joittaneen
huollettavaksi jäi 200-päisen
kanalauman ruokkiminen, naapurinvai-moihmisen
tehtäväksi jäi lehmäosasto ja
parempi puolisko otti emännyyden ja
huoneiden siivoamisen ja siinä sivussa
ylivalvonnan koko huushollin yli. Yli-valvojan
or i<jKiisuu(Hessa allekirjoitta­neelle
määriteltiin lisätehtäviksi saunan
lämmittäminen, hevosen ruokkiminen,
kissoille maidon kuljettaminen ynnä
muita satunnaisia tehtäviä.
Seuraavana aamuna "ininä aloin täs­mälleen
kello kuusi satapäisen karjan
ruokkinusen ohjeiden mukaan, puhdis­tin
yöpuiden alla olevan lavan je erotin
hautovat kanat ranskaisukoppiin ja il­lalla
kokosin päivän tulokset pesistä lä­hetettäväksi
maailman markkinoille.
Toiset luonnollisesti tekivät heille kuu­luvat
tehtävät.
Viikon kuluessa, hääräillessä lauma­ni
ruokkimishommissa, tein omituisia
havainnolta. > Enoksikin koko lauma
Joukolla vaati täsmällisesti ruokansa ai­van
kuin olisi ollut kellovärkki jokaisen
sisällä. Minä ajattelin totuttaa ne aa­muisin
myöhäisennpään ruokkimisaikaan
mutta siitä täytyi luopua, kun yhtenä
aamuna menin .vähän myöhemmin jaka­maan
aamuateriaa :sain sellaisen kiroile-misryöpyn
vastaani, että siitä hommasta
oli luovuttava. Toisaalta taas kun ne
tulivat tuntemaan ruokkijansa olivat ne
aina ympärillä kun jossakin näkivät
liikkuvan.
Toista se on näiden luomakunnan her­rojen,
ihmisten, joukossa. Niiden kes­kuudessa
miljoonaiset ruokkijajoukot
saavat potkuja ja mahdollisimman hal­veksivan
ylenkatseen harvalukuisilta
ruokittavilta. Niiden ruokittavien ruoka­halua
ei saa millään tyydytettyä. Mitä
enemmän niille kokoontuu syötävää, si­tä
suuremmaksi kasvaa niiden ruokaha­lu.
Koskahan koittaa se aika, että
ruokkijat lakkaavat keskenään kiroile­masta
ja alkavat yksimielisinä vaalia
ruokittaviaan tilille. Sietäisi ottaa op­pia
kanalaumasta.
Nyt tiiaskin harhaannuin pois koko
alkuperäisestä ajatuksesta. Jaoteltu­jen
töiden lisäksi emäntäväki ajanku­luksi
kaivoi talon perunat pois ja olipa
aikaa vielä käydä mustikoitakin hake­massa
metsäsiä. Kaksi kertaa lämmi­timme
saunan, mutta kylpy ci tuntunut
sen runollisemmalta ku'n kaupungissa­kaan.
Hih hei! Nyt on käyty siellä kuului­salla
Majavajärvellä, maankielisesU
Beaver Lakella, ^iin kauan kuin olen
tätä mannerta tallannut olen siitä kuul­lut
puhuttavan. Siellä asuvista hyvistä
urheilijoita ja näyttelijöistä ym. Ei
vain ole tullut siellä ennen käydyksi,-
vaikka mieleni on aina tehn3rt. Ja tus­kin
sitä olisi tullut vieläkään tehdyksi
ellei kultainen Helmi olisi tämän Liekin
kautta haastanut. /
Niin se vaan k^vi, että^auto tössähti
Helmin kauniin talon eteen eräänä il­tana
ja minä kömmin ulos. Helmin jo
tullessa vastaanottamaan. Oikein sy­liksi
täytyi pistää, niin mukavalta se
tuntui tavata 20 pitkän vuoden jälkeen.
Ensi liikutuksen hälvettyä silmäsin
ympärilleni.^ Kauniilla mäen törmällä
lehtipuiden jmipärörmänä, melkein pii­lossa
oli talo. Mutta - vielä <n ollut
tyytyväinen, etsin vielä jotakin, kun*
nes kysäsin: "No,'missä se Majava järvi
on?" Olin nrmrttäin kuvitellut sitä niin
suureksi färveksi, että se näkyy kaik»
kialle täällä. "Tai onko sitä olemassa-kaan",
jatkoin vielä.
"On, ön se olemassa, mutta ei se
mikään iso järvi ole, huomenna sen
näet", vastattiin. Tietystihän sen täy­tyi
olla, koska seutu on siitä nimensä
saanut, ajattelin ininäkin.
Mentiin siitä sitten sisälle ,romantti-sen
öljylampun valaisemaan keittiöön.
Siinä tulokahvia juodessa vieläkin ih­mettelin,
että olenko minä nyt Majava-järvellä
ja Helmin luona, kuten ennen
vuosia sitten tarinoimassa. —Anteeksi, .
onhan talossa isäntäkin, yhtä tuttu kuin
Helmikin, ja Matti-poika, jonka muistan
, vain pienenä ressukkana, josta on vu<^
sien varrella tullut pulska mies.
Siinä sitten rupateltiin menneistä ja
uusista tapahtumista yli puolen yon —
ja käväistiinpä siinä "uudessa testamen- .
tissäkin", heidän toisessa, nykyisin
Meidän kesänviettoviikkomme ei siis
ollut järvenrannala loikoilemista, eikä
uusien paikkojen näkemistä. Samat po­lut,
samat tehtävät joka päivä edessä.
Mutta se oli vaihtelua siihen elämään .
mitä tavallisesti. kaupunkipaikoissa ele­tään.
Niinollen siinä dii oma vidiatyk-sensä
ja ennenkaikkea lyhyt kokemus
.-Inaalla elävien tehtävistä.
LOSOJÄTKÄ.
tyhjänä olevassa talossaan joen tois
puoienr •
Seuraavana päjvänä miesten työ
mentyä meillä Helmin kanssa riitti
tua, katseltiin valokuvia ja elettiin m
toissa. Se oli kerrasisaan virkistävä
vä. Illalla kääftnettiin auton no
Sudburya kohti. Tehtiin ihan täysi
pyrä, tahtoivat näyttää minulle vä
enempi tätä seutua ja siellä se si
näkyi Majavajärvikin. Ympärillä s;
täällä iiauskan näköisiä taloja pelt(
ja niittyjen keskdlä, ja miellyttämän
köinen haali. Muistui siinä miel
Suomen maaseutu ja työväen talot
_ Matkalla poikkesimme Copper <
iissä asuvien yhteisten ystäviemme
na. Fanny-emännällä 5i kahvi 1
mana, kuten tavalisesti. Vietimme h
kan tuokion ja kiui teimme lähtöä, e
ti aina leikkisä isäntä meitä sanoma
"Älkää ensi kerralla sanoko taloar
tönöksi." Muistetaan, Kusti, ei sar
Sitten Sudburyyn, Helmin tyttä
Toinin sievään suntoon. Kylläpäs si
ta on kehrttynjrt toimelias emäntä,
ni. Muistan sinut sellaisena t\-tön
pykkänä ja nyt olet Ollut jo 12 vu
naimisissa, Huu, kuinka se aika
nee! Ja ASmon, Helmin nuorim
pojan, olin nähnyt vauvana ja
komea nuori mies.
Siinä sitten jätinkin hyvästit Heli
ja Vernerille täynnä jälleennäkerr
iloa, niutta myöskin eron ikävää,
taasen yhden rikkaan helmen mu
jeni helmihai&aan.
S3^sterveisin — IRI
Ei enää leikkiä, vaan
törkeää ilkeyttä
Joku toistaiseksi tuntematon h(
lö Rockfordissa, 111., teki äskettäin
laisen koirankujeen, että tilasi mj
tylle henkilölle puhelimitse seitsen
liikkeeltä tavaraa ja palvelusta. Ei
si . saapui. hautaantoimittaja haken
ruumista, sitten tulivat maalarit i
laamaan taloa. Verannalle jätettii
laatikkoa limonaadia. Kaupungin
laitoksen mies saapui tarkastamaar
denpainetta. .Kuormavaunu toi tc
koksia. Pihamaita, kaunistavan yi
mies; tuli tajltämään tehtäväänsä
6 aamulla ja terveyslaitoksen kuo
vaunu tumppasi pihalle kuorman
dulta kerättyä lantaa. — Poliisi
taa päästä ilkimyksen Jäljille.
. ERÄS kuiilijusa kokki sanoo, ett
misen äly on suorassa suhteessa b
haluunsa.leikeillä uusia niokalajej
J:
m
Xorma Gamcy näyttää yhtä F. Dumardlin näytteille tuomista
ja ensipalkinnon voittaneista daUia-kukista kansaUisessa näyt­telyssä.
SIVU 6 L.AU.\NT.\INA, SYYSKUUN 25 VATVASA, 1948