Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1953

              itissa Liekin täm jouluna. • • :t
ky tuo sydätiieni saa rik^aam^
lliekiti kortti rninun koidum^^; ^
jkuin tietäjiä Itämaan'
tavat tähdet laivaa satamaan,
ijakka on'kuin äidin^yään helläy
seilaan, laivalla, on toivo sydämellä:
\maan ni-atkani nyt onnistuu,
äidin sydän valvoo!
Uiminen ci itsensä petä
Liekin kortti neuvoo vaikka ketä.
aanäntainaL joutukuun i 29 >^iväji
; iltana tuli surusanoma, v«ttä toveri, ys­tävä
j a perheen isä, AVäinö Toikko-on
jättänyt maattisen vaelluksensa ja
• muuttanut pois keskuudestamme sinne,
mistä ei koskaan takaisin tulla.
Ennen joulua, sunnuntaina, oli meir
tä joukko ystäviä hänen kotonaan vie­raisilla,
olimme joulupukkina heille ja
taas jouluaattoina olin heillä vieraana
ja tällöin \\^inö oli kovin toivorikkaa­na
siitä, että vaikka hän on sairastanut
jo y l i kaksi vuotta vakavasti, niin ehkä
L usko, toivo, rakkaus^ suuri aivan tästä vielä selvitään kun nyt taas pää-kuvatuksi
tähdet, majakan ja
pienen laivan,
hticn rakkaus — tulla katsomaan
usko annetahän toivojaan,
ioa tiiopi äiti lapselleen,
m luopi torni laivalleen,
\a sydänyössä joskus kallistuu,
znpäin pyrkii, kyntää merten kalvoo.
see tämän talven yii, joka ol^ pahin v i ­hollinen
tässä hänen taudissaan, sillä
kylmän saantia on vältettävä sikäli kuin
se on mahdollista.
N i i n mekin luulimme ja samalla toi­voimme,
mutta sitten tauti saikin anka-ran^
käänteen äkkiä. Maanantaina siir.r
rettiin AVäinö sairaalaan, mutta häh
kuoli melkein heti sinne päästyään.
\kin kortti kietoo meil^^^ Se oli raskas isku vainiolleen Hiljal-ikapa
joskus merten aäUot pauhaa le, kadxdelle pienokaiselleen ja siskoille
ikuiii nyt pauhaa sota Korean,
\ttam ihmisMe-tuskan^ fmoleman.
\kuuiet sanan **Sota*\ ja sivuutat
seti itiin, ; :
\ttä pysähdyhän hetkeksi ihmisten
kyyneliin,
^kka onkin iho keltainen Korean
ihmisien,-- > ; . : /
knm lohdutusta, patoa kyynelteni
\ksesi huöiiuiat kuinka sydämesi ;
uudistuu, . •. - • :
[läkimnmdään m
palvoo, ' • ^ - • - •
• " * • ' * - ' * •
m tähden taä^a^täämntaUe. - ,
tseesi heitä iMOJan taivaltäUjel-
\tso tulevmsUuteenl. ^ - - -
tsö aikaan uuteeni ~~ • • :
m jo kaikki kansat mpee yktyyn,
tseensä-rakkäus suuntaa'VarHjqan, ;
lyhtyyn, :,:>\J:''-:.,^..
samaär v(döa näyttMr
imet tahtoo rauhtdla-täyttää.
\ko, toivo, rtikkaus--r-titnnus^ on jalo:
on tähdet, latva, fnajakka:—
täällä on valot
[tellyt, jos^to«iP^aa^ on p^taa.
en jpnjin aJM> ;p« :
|a olrhuuliparte .ja:i^^ .kiia^
[aihett" .kiyn-s^ld^^ja fcii^^ •
aivan bernK»sairaak^
Jitten yiimeise^ävillanä:*^
btöäni näin: ;taas :p3?^^ mi^dien.
tikutin kyytiä puskin b|ilgok$etf JSlpi •
[niin otin sdvän, että kumpi noista
adesta huuliparcan fconieaste^^^^^^
|ta on Faaji ja se;^lkisi siinä^^^
[teeksipyyBtö = oU «dessä toiseUe par-sovittiin,
mutta kyUä-mi-.
[.sitä oikeaa Faaria sitten ^lalysoin
silmäni :tapiöa, että en (yarmaan-enää
erdhdy toista kertaa, ellei
satuta tekemään-muutoksia
roissa, niinkuin näis^amerikkaläi-gängstereissä
(face liftihg). Kun -
ovat ryöstäneet isomman apajan,
auttavat ne kiireellä ulkomuotoaan,
ei kukaan entinen tuttavakaan, heitä
ja niin uhinkin pds^tin^t kiiimi
Istumasta.
te vain Faari-kulta aja sitä partaasi
pis, ellei se ympärilläsi hääräävä näis-ole
sattunut sitä jo repimään. •
jyhkylän täti, pidä sma jöötä jou­tessa.
Minä haluan /\^elä kerran, tans-
Faarin kanssa Ja vdssia, ettei se
*^to'!-huuto AJ» heti loppua. Vahin-ettfin
i»äse Floridaan tänä talvena^
sekä veljille. Tuonen viikatemies ei ky-sele>
oletkö valmis lähtemään vaan se
tulee tyynesti lausuen, sun tähän jät­tää
pitää kesken kaiken, jättää työsi j a ;
jättää omaiset, rakkaat toverit ja ystä­vät.
Niin täytti W^öbkin jättää kaikki
liian nuorena, sillä hän oli vasta 47 vuo­den
ikHiii^en, siis parhaassa miehuuden
iässä, j a perheen isänä, hänellä olisi ol-itrt
paljoö tehtäviä kasvattaa Bill ja
Irene,; olla heiUe:^ neuvonantaja elon
kamppailuja vaataan käydessään. / N y t
tuo tehtävä siiftyi "yksmaidaie, ja vielä
lisäksi taistele jokapäiväisen leivän han­kinnassa,
* sOlä työmies tus^ koskaan
voi hankkia itselleen rikkau^ia ja etu­käteen
taata perheelleen hyvää tolmeen-tuloa.
Wäinö kuului aikoinaan C S J i n P b r t
Arthurin osastoon ja ;utten siirryttyään
asumaan :X^ral^^^^ hän o l i siellä sen
osaston jäsen, toimi vointinsa mukaan
järjestön; hyväksi, myöskin hän kuului
sen paikallisen International
Mrs. James Houston, joka on fniehensä kanssa Bajfiit-maallä
opdtamassa eskimoUle käsitöitä, sai umpisuolentulehduksen
ja hänet kuljetettiin iOÖ maUin matka koiravaljakolla Cape
DorsetOn, jossa on lääkeasema. Sieltä Hänet tuotUn ilnutvoimien
kntokoneella Montrealiin,missätehtiinletkkaus, Mrs, Houston
aikoo heti tervehäyHyMnpakita takaisin eskimojett pariin, sillä
hän pitää pohjolasta ja työsketUelystäan sieUä.
Stores ittd :n johtokimtaaaija ^pyymälä-komileaan.
Wäinö ^wmin^yösto Va-.
pauden ja Liekih asiaroi^enä^ Väinöl­lä
oli kuitenkin jö viiosia huono terveySj
joten hän ei vomut-sen takia olla ak-
UMnen toimitsija^ njutta koko sielul­taan
oli kuitenkin ipukana ja olisl^ha-lunniit:^
imhdä ajan jolkMn häiieit lap­sensa
olisivat saaneet nähdä paremman
»yhteiskunnan; jolloin ei enää ole, sotia,
ei ivfi^öja ja työläisetkin ovat ihmisiä.
Tammikuun 2 päivänä; saatettiin
Wäinö viimeiseen lepoon suuren <«nais-ten,
ystävien ja toverijoukon ollessa te­kemässä
viimeisen palveluksen paljon
kärsineelle toverille. Paljon kauniita
kukkia laskettiin haudalle ja pastori
Piden piti käunim puheen, Alli Pajunen
lauloi kaunin ja mieliin painuvan lau­lun,
sekä T. Siilman lausui vainajan
muistolle sepittämänsa muistosanat.
Haudalta kokoonnuttiin ^ C S J : n Port
Arthurin osaston haalille, jossa tarjot­tiin
suruväelle kahvit vainajan siskon
ja veljen perheen järjestämänä.
Jää hyvästi Wäinö, sinua muistamme
yhtenä parhaimmistamme.
TYYNE ALE^A.
silmät o\'at vihasta harmaat. Voi"'Faa-ri-
kulta, koko naama oli harmaana; niis­sä
kuv-issa^ joita otettiin Liekin toimit­tajan
pihassa j a aivan surusta, ettei toi­mittaja
voinut niitä Liekkiinkään Joan­na.
Kyllä Har^kakin oli "niin pyntät-t>
Tiä, eUa takkikin oli niiii läpinäkyvä
kuin ivanhanniaan kuppisarven kalvo.
Koetinhan minäkin panna helmet kau­laani,
.että tarkenisi Faariri kanssa' ju­tella,
kun oli niin kylmän kolea ja vä­hän,
satoikin. Mutta eipäs pyntätä.enää
Faarin takia. Nyt hän ^tten vain Lan-tanassa
laulelee, että olemme kuin kar­pin
terin kiipeily tikat. Phö; Fäärin käy­tävät
ei\'ät niitä tikkasi^ astele, sanon
minä.
Olin sairasta katsomassa, sellaista
sairJasta, joka on ollut-30 vaotta sairaa­na
nivelreutnatismin takia. Hän^ pn
mrs. Niemi Naughtonissa. Siitä on pit­kä
aika, kun näin haki^ kävd^evän kai­nalosauvojen
vaiassa> sitten, rullatuolis­sa.-
ja nyt hän on ollut vuoteen omania
^ vwtta.- ihme, että ihminen py3yy
niin hilpeällä mielellä ja seuraa maail­man
tapahtumia. Ifön on kova luke­maan
ja seuraa poliittisiakin asibite^^
Toivon Vjain kestävyyttä siöulle, EIs-si
j a myöskin sinulle,-Rauha, joka ih­mettelit,
että minä vielä elän, Nythäii
M
Ruoka on ostettava niin kaupungissa
kuin maallakin ja aina ostoksia tehdes­sämme
koetamme katsoa, mistä saisim­me
parasta halvemmalla. Useinkin ka­tukauppiailta
saa jonkin sentin halvem­malla
ja siinä on se hjryä puoli, että ta­varat
saa kotiin, eikä niitä tarvitse siis
kant^a.^.', •:.,-.v
-Eräänä päivänä tuli 'Marin ovelle
kaupustelija, kaupaten perunoita; ,Ne
olivat komeita, eikä hintakaan ollut
paha. Mari osti yhden bushelin, kaup­pias'kantoi
ne kellariin ja pani ne övi-pieleen.
Hetken kuluttua -Mari meni
myöskin kellariin ja huomasi, että
kauppias oli Jättänyt perunat aivan
oven eteen ja ne olevat siinä tiellä. Hän
siirsi *'bäskettiä", huomaten samalla,
että ise oli paljon kevyempi kuin hän
otsdcsui bushelin olevan ja kun vieressä
s a i ^ i oletnaan ^iijä pyykkibäsketti,
kaatoi Mari peruUat siihen. Voi kau-lustus!
Eihän se tullut perunoista muu­ta
kuin puolilleen; Kauppiaan bäske-tissä
oli pohjalla tyhjiä perunapusseja.
^läri lähti juoksemaan alas katua j a ta­pasi
kauppiaan, jolle selitti, että bäske-tissä^
li perunoita vain puolillaan j a el­lei
kauppias korjaa sellaista vääryjrttä,
sitä sopii elääkin, kun he kovat työt hiin hän kutsuu poliisin. Mies näki, et^
av:at jääneet muinaismuistoihin. Pistä-päs
pieni kirje minulle, olisi hauska
kuulla, mitä sinulle kuuluu siellä Rau-hanlaaksossa.
Olisi toivottavaa, että kökö maailma'
tä Mari oli tosissaan. Hän sanoi, ettei
puhuta asiasta sen enempää, hän tuo f i - '
sää perunoita ja niin myös toi.
Oli onni, että Mari meni ajoissa ka t-soniaan
ostamiaan perunoita. Muuten'
olisi Rauhanlaakso, että äidit yoisivät • kaupungissa pettyy usein, jos kaupuste-
Smrästm lorvia
Oictteko raOckaat Liekin ystävät kos­kaan
sairastaneet lorvitautia? Minä
olen ja se on sitten ihmeellinen tauti,
sille fcivätTMilaäkäri^ä^
o pitää odottaa ehkä: ensi talveen-- sen voi pa-
^Cauadassatavata^nsi kesäiiä.^oi-« rantaa. Siispä nunäkin yritän antaa
» sitä.- Kdä itsesi !änipimäiiä,Faa^^ siUe^dflle ensiavun näissäjLiekin pa-p
saadaan s i t t e n - p a k i ^ k i n o i s s a .
f™*31ista^«ttä se täti . ^.ualeni.että-se Amerikan Faa^^^^^
Nkossasi,-^_^tei saa - kalidcnlasiist^- - tauOinbasaiit tänne kylvi «illoin laulu-
N^aainissään, - , ^. - ja:spiittojuWa|i aikai^ii.siUä^^i^
^^o niin, ifoistatjdMCtt lirffc^ poiss^temfaestaan,
lapsiaan kasvattaa hyÖdyUisem^iin tdi>
miin kuin sotatantereelle. Kuinka mo­nen
äidin poika vietti joulunsa sodah
melskeessä Koreassa. . E i pidä paik-kaansa"^
raamatun sanat,^ että rauha
maassa; ja ihmisillä hyv^t^
pitäisi kaikkien olla mukana rakentaa
massa maailman rauhäav^^-ISillä pöimnit
putoavat samalla tavalla rauhan vastus­tajien
kuin rauhaa rakastavienkin nis-kaan.
\ .-;.. ^
Toivokaamme, että tämä vuosi 1953
olisi rauhan vuosi, joka toisi ibmisUle
rauhan ja b^vim lehdon ^maailnkä^
Rauhan teiveism
5^ANi>X^UORI,
Iijoilta ostaa iltahämyssä, sillä silloin
Voi saada puolipHaantunutta tavaraa.
Kaupustelijat selittävät usein, että heil­lä
on vain vähän tavaraa jäljellä ja he
tahtovat saada kaikki myydyksi, en­nenkuin
palaavat kotiin. Aina siis saa
pitää varanäa, teki kuinka pientä kaup­paa
tahansa.
AINO.
Kävdemioen yiSkttiaajii
k i n vaatii enemmän energiaa kuin isobr
koff'puun sahaaminen.
4* E i ahk^rJiätään ^ d u , ehtii^Juiifti
Iäkäs mies tuli Isaksi
kobnamientoista kerraii
loivvan vahian pääkaupungissa Des
Moinesissa on 93-vuotia5 Luis Carriza-les
tullut isäksi kolmannenrtpista kerran.
Hänen 2^vuotias - vaimonsa: synnytti
fntnitpln äsketföin terveen tyttcSapsen.
.Pariskunnalla, joka «(dmi aividiiitoa
v. 1945, on nyt kuusi fasta^ Oirrizale-silla^
joka korkeasta iästään huolimatta
^. toinMi :vielä erään maatsdousdconeliik-
; k m edustajana, on sit${^
lasta ayipliitogftaan.
Hi? 4
S h f i i ?