Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 12, 1942

              Sivu 8
g" —
LAUANTAINA, JOULUKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1942
VELASCON ravintolan orkesteri
oli vaipunut tunteellisen ja u-neksivan
valssin esitykseen, mutta
siitä hyppäsi tahti yhtäkkiä kirku­vien
saksofonien hurjaan sekamels­kaani
Miesäänet niörisivät: ''Mu­siikki
se kiertää —- kiertää —"
— Katsohan vain, sanoi eräs kan-tavieras.
Katsohan vain! Oggen-heim
nak3ry myös tulleen.
— Tarkoitatteko sitä miljonääri
OggenheimiaV kysyi syvä ääni -hä.-„
nen takanaan.
Kanta vieras kääntyi ja nyökkäsi
kysyjälle. —• Ei ole olemassa muita
kuin yksi Oggenheim. Hän on juuri
tullut saliin.
— En näe häntä, sanoi syvä ääni,
joka kuului tiukkaan iltapukuun
pukeutuneelle, suurikokoiselle mie­helle.
— En minäkään.
— hiistä sitten päättelette, että
hän on tullut tänne? Kantavieras
virnisti. Totta kai minä sen tiedän.
Orkesterihan soitti juuri Oggenhei-min
niielikappaleen. Oggenheim tuh­laa
täällä rahoja kuin mieletön. " M u ­siikki
se kiertää-' on hänen mielisä-velmänsä
ja Velasco on antanut mää­räyksen-,
että orkesterin on heti soi­tettava
se, kun ovenvartija ovelta an­taa
merkin, että suuri Oggenheim on
saapunut — mutta mitä ihmettä?
— ]Mikä nyt on hätänä? kysyi sy­vä
ääni.
— Voi vietjlvä! Nyt sai Velasco-kin
kerran ansioittensa mukaan. Og­genheim
on juuri astunut sisään
Velascon rakkaimman heilan kans­sa.
Kas tuossa — tuolla — tytön
nimi on Biondie Rich.
Syvä-äänininen mies tarkasteli
naista ja päätteli, että kovin oli ko­mea.
Biondie oli nuori, Biondie oli ollut
nuorempikin, miittä sitä oli hänen
näöstään vähän vaikea päätellä. Hä­nen
pukunsa oli musta ja sen leik-kaukseii
mallista saattoi päätellä, mi­ten
kallis se todellisuudessa oli. Kai­ken
tämän yllä oli platinan värinen
tukka.
Tytön Nieressä taapersi miljoona-mies
Oggenheim. Hänen paksut
huulensa hyniyili\'ät rasvaisina ja
hänen paksu kätensä lepäsi ikään
kuin suojelevana Blondieri käsivar­rella,
, Tarkkaajat näkivät Velascon it­sensäkin.
Hän oli tumma mies eikä
hymyillyt nytkään.- Hän kumarsi
vain kohteliaiasti parille.
— Siinä meni Velascon suuri rak­kaus.
Ja tyttö on hyljännyt hänet
Oggenheimin takia, kuiskasi kanta-vieras
kuin jatkoksi. Velasco on ai­van
hullaantunut häneen. Ar\-aten-kin
hän on valmis murhaamaan Og­genheimin.
— Te tunnutte tietävän kaikki
juorut, sanoi s\'^•ä ääni.
— Kyllä Ntiin. Se kuuluu ammat­tiini,
— Vai niin? Oletteko sanomaleh­timies?
— Kyllä vain. Tästä säänkin me­hukkaan
palan palstalleni huomenna.
\'elasco on vain s;ianut syntiensä
rangaistuksen.
— Miten niin? kysjn sj*\'ä äiini.
— Näettekö tuota torvensoittajaa
orkesterin laidalla? Biondie oli ker­ran
hänen katissaan kihloissa. Hänen
nimensä on Jimmy, mutta sukunimeä
en tiedä. Sitten loi Velasco silmän­sä
tyttöön ja Jimmy heitettiin yli lai­dan.
Hän ei kuitenkaan uskaltanut
pyristellä vastaan, sillä hän olisi sii­nä
samassa saanut potkut virastaan.
Ja nyt ei Velasco vuorostaan uskal­la
ryhtyä pyristelemään vastaan,
sillä Oggenheim on tämän ravintolan
parhaiten maksava vieras. IMuussa
tapauksessa hän kadottaisi sekä Og­genheimin
että tämän ystävien käyn­nit.
Lyönpä vetoa, että Velascon si­nuksissa
kiehuu!
Orkesteri soitti jälleen valssia, Sävie-leet
sammuivat ja tanssijat lähtivät
lattialta. Tarjoilijat aikoivat liukua
tanssilattian ääressä olevien pöytien
välissä.
— Rahalla saa mitä tahansa, sa­noi
kantavieras. Mitä tahansa: Og­genheimin
rahojen vaikutuksesta it­se
Velascokin muuttuu palvelemaksi
hengeksi. Katsokaa häntä,
Syvä-ääninen mies katsoi. Oggen­heimin
pöydän ääreen oli työnnetty
päivällisrattaat, joilla ruokaa oli. Ve­lasco
nosteli rattailta omakätisesti
lautasia, jotka kiilsivät kumman
keltaisina lamppujen valossa.
— Voivatko nuo lautaset.olla ktil-taa?
kysyi syvä ääni ikään kuin vas- '
tausta odotellen.
— Kahdeksantoista karaatin kul­taa,
naurahti kantavieras. Ne ovat
Oggenheimin omat lautaset. Niitä
säilytetään täällä hänen tarvettaan
varten.' Voisin jälleen lyödä vetoa
siitä, että Velascon tekisi mieli iskeä
häntä naamaan. Sanovat — tässä
hänen äänensä mataloitui kuiskauk­seksi
— että Velasco oli niin pihkassa
tyttöön, että oli valmis menemään
naimisiinkin tytön kanssa. Ajatel­kaa!
Sitten hän lisäsi: — Huvittaisiko
teitä lähteä lähemmäksi katsele­maan?
S>^'ä ääni nyökkäsi vastaukseksi,
— Voisi olla mielenkiintoista.
He nousivat kumpikin pöydästäänj
jotka olivat aivan vierekkäin, sytytti­vät
savTjkkeensa ja lähtivät pienoi-^
selle kävelylle.
Kiertomatkallaan he saapuivat si­ten
orkesterin luo. Jimmy otti juu­ri
koteloita e«:iin klarinetin. Kanta-deräs
alkoi naivia häntä,
— Tuki kiiotiu suusi! huudahti
torvensoittaja.
—u-Olen kovasti ihmeissäni. Olet­ko
sinäkin, Jimmy?
— En- lainkaan, tiuskasi torven­soittaja.
Sitä paitsi olet-tehnyt ha­vaintosi
liian myöhään. Biondie
jätti Velascon kolme iltaa sitten. Og­genheim
toi hänet tänne eräänä i l ­tana,
jolloin sinunkaltaisiasi pitkä­nokkia
ei täällä näkynj^t.
He lähestyivät hitaasti rahamiehen
pöytää.
— kukaan muu kuin Velasco ei
Sila koskea noihin kultalautasiin, sa­noi
kantavienis uudelle tutulleen.
Hän ottaa ne esille toimistohuoneen­sa
kassakaapista ja asettaa ruoan
niille omakätisesti. Hän palvelee
pöydässä, siivoaa pöydän ja pesee-kin
lautaset omakätisesti.
Miehet seisoivat nyt seinän vieres­sä
ja katselivat tilanteen kehittymis­tä.
— Jospa vain \ elasco menettäisi
itsehillintänsä, toivoi kantavieras
hartjiana. Kimpa hän iskisi tuota li­havaa,
vanhaa lurjusta päin kuonoa.
Miksi ei täällä tapahdu jotakin veris­tä,
niin x-eristä, että siitä saisi hy\dn
uutisen.
Neljä soittajaa — kaksi saksofo­nistia
ja kaksi torvensoittajaa, joista
loisella oli lisäksi klarinetti nauhas-
5
Yksi canadalaisten Merikadettien harjoitus-laiva,
vanka "Vcnetia", jonka monet tneri-väkcen
yhtyneestä' 3,000 pöja:fa,-4-utiH^f
"äitinä \
sa kaulan ympärillä, lähestyi nyt
Oggenheimin pöytää.
— Tuollakin tavalla ne koettavat
mairitella suurta Oggenheimia, huo­kasi
kantavieras.
— Makeasti hymyillen lähestyi
kvartetti pöytää ja soitti tunteelli-sesti
kappaletta "Musiikki se kier­tää
. . . " Saksofonit valittivat, tor­vet
kirkuivat ja sitten tarttui Jimmy
nopeasti klarinettiin miiitten vaie­tessa
hetkeksi. Klarinetin kirkkaat
sävelet täyttivät salin, Jimmy ku­martui
se suussaan pöydän ylle ja
kiersi puhallustahdissa riiumistäan.
Klarinetti oli sunnnattu miljonäärin
puhtaanvalkoista paidanrinnusta
kohden.
Miljonääri hjmiyili suopean nä­köisenä,
lähetti soittajat pois ja jut­teli
sitten hetken vierellään istuvan
tytön kanssa. Sitten hän iski hana­kasti
ruokaan kiinni. Lautasella oli
hedelmiä kermavaahdossa.
Tarkkaiilijat liikkuivat edelleen
pöytien välissä. He pysähtyivät jäl-
• leen orkesterin luona. Valot him­menivät,
valonheittäjä suuntasi pyö­riensä
yksinäiseen pianistiin, joka
lauloi tunteellisella äänellä mikrofo­niin.
Kun valot syttyivät jälleen täyteen
kirkkauteensa, kuului innokasta ta­putusta.
Orkesterin takaa kantautui
joitakin soraääniä tarkkailijoiden
korviin.
Sy\-ä-ääninen mies ia kantavieras
kääntyivät.
"Henkilökunnalle"' merkityn oven
vieressä seisoi tarjoilijoita Täydet
tarjottimet käsissään. Joku sanoi
vihaisena: Keittiön valot ovat sam­muneet.
Sulake on palanut. Siellä
on pimeätä kuin säkissä. E,i näe
edes pestä astioita.
Velasco kiirehti paikalle. Hän hä­visi
.henkilökunnan ovesta, ilmestyi
jälleen näkyviin ja hänen kasvoil­laan
oli kiusaantur^ut ilme. Sitten
hän komensi:
— Pankaa tarjottimet tuohon pöy­dälle
seinän viereen. Odottakaa,
kunnes saamme valot palamaan.
\*alkopäähineinen olento ilmestyi
oven takaa. Ääni sanoi:
— -Anteeksi, mr. Velasco, Sulak­keet
eivät ole palaneet. Joku on ot­tanut
ne kokonaan pois!
— Ottanut ne?
— Niin, sir. Ne on otettu sulal:e-taulusta
tuolta käytävästä. Nostet­tu
suoraan koloistaan. Joku huvitte­lee
meidän kustannuksellamme.
Mutta työ ainakin viivästyy tällä
tavalla —
— Oo — oooh! ' Naisen terävä
kirkaisu katkaisi neuvottelun ovella.
Molemmat miehet kääntyivät no­peasti.
Biondie Rich seisoi miljonäärin
pöydän ääressä. Hän oH painanut
kätensä kaulalleen ja ilmoille kohosi
huuto:
— Hän kuolee — hän kuoleeI
Oggenheimin ruumiissa värisi
puistatus. Sitten hän lipui tuolilta
lattialle.
Meteliä. Hämminkiä. Jokainen
huusi ja koetti tunkeutua lähem-miiksi.
Valesco syöksyi myös pöyi^ä
kohden. Syvä-ääninen mies. ja kan­tavieras
olivat aivan hänen kintereil­lään.
Oggenheim ei enää voinut puhua.
Hänen kasvonsa olivat tuskasta
^'ääntyneet. Otsalle oli kohonnut hi­keä
ja kasvot olivat veripunaiset.
Biondie Rich pyvrtyi ja hänet kan­nettiin
naisten pukeutiimishuon le­seen.
Jollakin tavoin saivat tarjoili­jat
siiriretyksl Oggenheiiiiin ruumiin
\'elascon yksityishuoneeseen. .
— Tuo mies ori myrkyteftty, sanoi
syvä-ääninen mies. Jättäkää a?ia
minun hoitooni,
— Kuka peijakas te sitten olette!
ätjäsi Velasco.
— Olen poliisitarkastaja Marson.
synoi syvä-ääninen mies ja näytti po-liisimcrkkinsä.
Minulla on kahdek­san
miestä mukanani. Minulle on
ilmoitettu, että rikotte anniskelu-säännöksiä
vastaan täällä. Mutta
unohtakaamme se m^. Tämä näyl­tä
i vakavammalta.
Velasco huohotti:
— Ymmärrän kyllä. Mutta mi';-:
sanoitte, että Oggenheim on —
— .Mvan niin. Hänet on myrl y-tetty.
Olen tutkinut m>Tkkyjä pal­jon
elämässäni, sanoi syvä-äänir.cn
mies. Kaikki merkit viittaavat stn'k-niinimyrkytykseen.
Hän tarttui sit­ten
kantavieraan käteen ja tempasi
hänet Oggenheimin ruumiin vieres­tä.
Voimme mahdollisesti vielä pe­lastaa
hänet.