1940-11-23-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, MARRASKUUN 23 PÄIVÄNÄ Sivu 3
T rruuRi
Oli kerran Saksfi, jossa ääneenkin
icnoitiin sukkeluuksia ja niille myös
gneen naurettiin. Niiltä ajoilta monet
vieläkin muistavat sanaleikin:
^WasberifhigtdieNervent
— N m ' '
\--iVas. beunruhigt sie?:
: — Egonerwin.<^^. i-y -
filikä rauhoittaa kermoja? ~ Ner-yiff^—
r Mikä tekee kermpt rauhatto-fniksi?
— EgonerwiT^J y,.^^
Uitäscon? . . ;^ ;. ^ "
• K^ervin: siwsiftu hei^mblääke, jota
epäilemättä ei ole julistettu pannaan
kolmannessakäan valtakunnassa.
• Egonerivin: suosittuiitrfailija ja re-
; pörtteri, joka on jidistettu pannaan
kolmannessa valtäkuiiriassä. Egon
Emn Kisch, joka eräänä helfnikuun
yönä vuonna 1933 myös komennettiin
vuöieesfädn ja kaalattiin telkien
täche "syytettynä' vältiopäivätalon
murhapoltosta". Egon Envin Kisch,
jonka teokset saman vuoden toukokuussa
myös kasattiin polttoroviolle
keskiaikaan lavastetulla torilla Berlinin
oopperan vieressä' ja yliopistoa
'mtapäutä. Egon Erwhi Kisch, jolle
uuden- valtakunnan "-vieraanvaraisuus
kuitenkaan ei merkinnyt kuoleman
tJt pitkällisten kärsimysten tietä keskitysleirissä
kuten Erich MUhsamille,
Carl von Ossietzkylle ja monille muille
kirjailijoille ja sanomalehtimiehille.
Egon Eriifin Kisch, maailmankansalainen,
joka vuosia oli. pitänyt Berli-niä.
kotikaupunkinaan ja Saksaa kotimaanaan,
ei ollutkaan saksalainen,
vaikka saksalaiset kustantajat olivat
kilpailleet hänen saksaksi kirjoitettujen
teostensa ja artikkelisarjojensa jul^
käisemisesta: Hän oH Tshekkoslovakian
kansalainen, ja siksi supistui täysihoito
Spandaun vankilassa neljään
kuukauteen. Aika oli suhteettoman
lyhyt Egoner-ivinin aikaansaamaan
hermoärsytykseen verrattuna.
Kischillä on tapana sanoa: Jos joskus
kirjoitan omaelämäkerran, panen
sen nimeksi "Erinnerung eines linken
Fliigelmannes". " ("Vasenlaitahyök-kääjän
muistelmat".) Vasemmalla laidalla
jalkapallojoukkueessa aloitti näet
kerran hyökkäämisen poikanen E-gon
Frivin, ja vasenlaitahyökkääjän
paikan otti viimein itselleen samanni-mnai
aikamies yhteiskunnan pelikentällä.
•
B kuitenkaan suoralta kädeltä,
luonnostaan lankeavana.
Prahassa syntynyt Egon Envin
Kisch on jo kauan sitten lakannut, o-l^
msta poikanen. Hän täytti vitsi-
KAISU-MIRJAMI RYDBERG:
:rwin MKr:s cn
reportääshin mestari
kymmentä vuotta huhtikuun 29: nte-nä
1935. Varakkaan porvarisperheen
lapsi antautui opintonsa päätettyään
, sanomalehtialalle. Hänen elämänkulkunsa
tuskin olisi viitoittunut sen
kummenmmaksi kuin monen muunkaan
lahjakkaan porvarillisen sanomalehtimiehen,
ellei vuotta 1914 olisi
merkitty maailmansodan alkamisvuodeksi
Euroopan historiassa. Itävalta-
Unkarin, keisarilliskuninkaallisen armeijan.
Kunnon Sotamies Shvejkin
kaikiksi ajoiksi ikuistaman armeijojen
armeijan mukana komennettiin
Kisch Serbian rintamalle. Siitä alkoi
elämänkäsityksen muuttuminen. Alkoivat
eetilliset kysymykset, joihin
oli pakko vastata, ja jos mieli vastata
perusteellisesti ja rehellisesti, oli myös
pakko tunkeutua yhä syvemmälle sen
yhteiskunnan olemukseen, jonka historiassa
vuodesta 1914 alkaen vuosilukuja
merkittiin verenpunaiseUa.
Itärintaman juoksuhaudoissa ja
saastaisissa kenttäsairaaloissa nämä
kysymykset ttdivat nuoren Kischin
luokse toisilla rintamilla ja toisten
rintamien takana. Hänen luokseen tulivat
myös hänen toverinsa, rintamasotilaat,
ja sanoivat: Scftretb* das au f,
Kisch! (Kirjoita tämä muistiin,
Kisch!). "Lyijykynä vapisi ja sydän
vapisi kirjoittaessani käsikirjoitusta,
joka sinulla nyt on luettavanasi" . . .
sanoo Kisch sotapäiväkirjansa alkulauseessa.
Niin syntyi muuan järkyt-tävimmistä
itärintaman maailmanso-takuvauksista,
josta sähialla tuli
Kischin reportaashikirjojen esikoinen.
Sodan loputtua Kisch jälleen antautui
sanomalehti alalle ja alkoi pian
herättää huomiota Saksassa nokkeluudellaan,
älykkyydellään, kyvyllään
tehdä loistoreportaashia asioista,
joista toiset saivat irti vain vanhoja
fraaseja. Suurlehdet ja suurkustantajat
lähettivät hänet kirjeenvaihto
jakseen vieraisiin maihin ja maanosiin.
Der rasende Reporter, riehuva
reportteri, kiitävä reportteri ehti aina
kuin lennossa sinne, missä tuntui palaneen
käryä, missä tuntui olevan hyvä
jälki vainuttavana.
"Siihen aikaan" — kertoo Riehuva
Kohtaus lentokentällä
Englantilaiset ennätyslentäjät Amy
Jol-.ns ja Jim MoUison olivat, kuten
vielä muistettanee, kerran naimisissa
keskenään — vaikka heidän avioliit-toaan
ei kestänytkään kovin kauan,
tuskin vain tavallisen nykyaikaisen
filmitähtiavioliiton ajan. Nykyisin
palvelevat he molemmat Englannin
ilmavoimissa — Jim taistelulentäjänä
ja Amy ''Auxiliary Air Forcen" riveissä.
Ranskan vielä taistellessa
kuljetti Amy matkustajalentokonetta
Lontoon ja Parisin välillä, vaikkakin
hänen suuri unelmansa on päästä
pommikoneen kuljettajaksi.
Eräänä päivänä jokin aika sitten
puuhaili Jim eräällä Englannin lentokentällä
hävittäjäkoneensa moottorin
kimpussa, kun eräs toinen lentokone
laskeutui kentälle aivan hänen
läheisyyteensä. Maahanlasku tapahtui
niin hienosti että Jim unohti hetkiseksi
työnsä ja ryhtyi uteliaana
tarkastelemaan mainion laskun tehnyttä
lentäjää. Kun tämä hyppäsi
ulos koneestaan, huomasi Jim hämmästyksekseen,
että lentäjän puvun
alta kuoriutui hänen entinen vaimonsa.
Amy tunsi myös heti Jimin, ja
muutaman hetken tuijottivat he toinen
toistaan kuin "lehmä uutta konttia".
Mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä
kääntyivät molemmat
kuin yhdestä komennuksesta selin
toisiinsa, veivasivat kumpikin lentokoneensa
moottorin käyntiin ja lensivät
kiireen vilkkaa eri tahoille. Tämän
kohtaamisen seurauksena ei siis
tapahtunutkaan mitään hellää sovintoa
oikeaan tosikertomustyyliin.
Reportteri — "minua ajoi jo uusi levottomuus,
uust uteliaisuus, anta-kaamme
sille laatusana yhteiskunnain
Unen". Päästyään riippumattoman
reportaäshikirjailijan asemaan Kisch
saattoi lähteä yhä laajemmille löytöretkille
tämän uuden levottomuuden
ja uteliaisuuden ruokkimiseksi, ja niin
tulivat muutamina tärkeinä vuosina
injlation ja maailmanpidan välillä hänelle
vastaukset viimeisiinkin yhteiskunnan
olemustai talousjärjestelmää^
ihmisen yhteiskunnallista kärsimystä
ja ihmisen yhteiskunnallista taistelua
koskeviin kysymyksiin. Kysymysten
ja vastausten sarja maailmansodasta
maailmanpulaan ja uuden maailmn*
sodan uhkaan oli johdonmukainen ja
kiinteä. Niin myös Kisch johdonmukaisesti
ja kiinteästi otti miehen paikan
vasenlaitahyökkääjänä.
Mutta ei koskaan niin, että hän
ikävystyttävästi saarnaisi ja tyrkyttäisi
väkipakolla omaa elämänkokemustaan.
Vain niin, että hän yhä varmemmin
liittää jokaisen yksityistapauksen
sen oikeaan elimelliseen yhteyteen:
yhteiskunnan kehykseen,
yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen.
Hän esittää tosiasioita tilastotieteilijän
tarkkuudella ja valikoi ainehis-tonsa
nerokkaan sanomalehtimiehen
vaistolla. Hän kirjoittaa polttavampia
rivejä kuin moni runoilija, hän ky^
kcnce kirjailijan ja sanomalehtimiehen
keinoin aikaansaamaan silmänrä-päyskuvia,
joita paraskin kameramies
kadehtisi. Hän on kyennyt — niin on
sanottu — kohottamaan taiteeksi reportääshin,
niinkuin Alfred Kerr etisi-mäisenä
kohotti taiteeksi taidearvostelun.
Kischin laaja tuotanto kertoo kaikista
maanosista ja hänen tuotteitaan
luetaan kaikissa maanosissa. Jo useita
vuosia sitten kerrottiin, että hänen
teoksiaan oli käännetty kahdellekym-menellekolmelle
vieraalle kielelle, join
suomenkieli tuskin enää on kahdes-kymmnesneljäs.
Kun Kisch-repörtaashien julkaiseminen
kirjamjiodossa on käynyt mahdolliseksi
suomenkielelläkin, on valitr
tn novelleja sekä vanhemmasta että
uudemmasta tuotannosta. Painatus-
' vuosi ilmoittaa kunkin novellin ilmes-tymisajan
ja osoittaa samalla, miten
vähän ajankohtaisia päivän kysymyksiä
käsittelevä reportaashi myöhemminkään
kadottaa nautittavuudestaan
silloin, kun sen on kirjoittanut älykäs
ihminen ja taiteilija.
että talonpojat - monilla seuduilla paettavat
naiset myöskin pitkäUe ke-hitt\
Tieen raskaudentilan vallitessa
suorittamaan kovin raskasta maalais-työtä
peUoilla ja karjanhoidossa/niin
että serbialainen talonpoikaisnainen
"'^^M-iJ^kiJtetaan synnyttämään lap-sen.^
a kaukana vainioilla ilman asiantuntevaa
apua, saaden sitten Jaahau-kotiin
vastasyntyneen lapsen
^_^^3a) täytyen jo heti seuraavana
P«* "änä miehen vaatimuksesta men-takaisin
työhön. Tärkeintä on,
että nainen voi työskennellä ja synnyttää
lapsia maailmaan. Eräiden
vuosikymmenien takaiselta ajalta ker-fotrian,
että nainen saattoi säästyä ri-
Koksensa rankaisulta, jos joku mies
suostui naimaan hänet. Eräässä tuomioistuimessa
oli kerran ollut tuo-
•^'ttavana hyvin kaunis nuori lapsen-
»»iurhaaja. Hän oli ^oUut tekonsa
vuoksi murtunut ja peloissaan, ja kun
hän oli kaunis, nuori kaiken lisäksi,
sääli poliisimestari häntä ja otti hänet
vaimokseen. Näin hän säästyi rangaistusvangin
käsi- ja jalkakahleista.
Mielenkiintoisena tosiasiana on vielä
mainittava, että ulkomaalaisetkin
— myöskin ranskalaiset ja saksalaiset,
jotka oleskelevat pitempiä aikoja
Jugoslaviassa, omaksuvat itselleen
näitä merkillisiä tapoja. Eivät myöskään
juutalaiset, jotka elävät maassa,
ole sen ystävällisempiä vaimoilleen.
Samoin espanjalaiset juutalaiset —
he eivät salli naisen puhua silloin kuin
mies puhuu, hän ei saa vapaasti istua
temppelissä, vaan hänen täytyy istua
ristikon takana suojattuna vierailta
katseilta, nainen ei saa edes seurata
miestään hautaan. Spaniolin, espanjalaisen
juutalaisen vaimo Balkanilla,
astuu aina muutaman askeleen
herraansa jälempänä.
Ja talonpoikain köyhyyden vuoksi
on valtio pakoitettu vielä tänä päivänä
suvaitsemaan sellaista, että serbia-lais-
islamilaiset vuoristotalonpojat
myyvät kaksitoista-, neljätoistavuotiaita
tyttäriään albanialaisille, joilla
on puutetta naisista ja jotka maksavat
$10.00 voimakkaasta tytöstä. Nämä
ostajat menevät avioliittoon aivan
heti lähimmässä Jugoslavian kaupungissa,
jotta eivät joutuisi ristiriitoihin
poliisin kanssa. Sitten he voivat vielä
— koska Jugoslaviassa sallitaan mu
hammedilaisten säilyttää vanhat oikeutensa
— rauhassa ottaa itselleen
vaimon, jos vain rahat antavat myöten.
Jos he tähän pystyvät, on heidän
tulevaisuutensa turvattu, sillä
naiset vetävät vieläpä auraa, ja naiset
ovat suostuvaisempia ja kestävämpiä
työeläimiä kum kalliit härät.
Maailma on mielenkiintoisempi
kuin paras romaani: keskellä Euroo-paa
elää Muhammed profeetta, ja
painostaa ja sortaa laeillaan ja mielipiteillään
kymmeniätuhansia järkeviä,
lahjakkaita, työteliäitä tyttöjä ja
äitejä, sortaa muhammedilaisia, kristittyjä
ja juutalaisia. Puolet kansasta
saa kantaa raskaan osan nykyaikaisen
vltion määrätyissä osissa. Jugoslaviassa
seisoo suloisesti hymyilevän
ja somistetun fasadin takana naisten
armeija, joka radion aikakaudella tekee
työtä kuin vetojuhta, ilman vapaa-
aikaa — hääpäivästä hamaaa
kuolemaan saakka.
LILLI PESONEN.
— oOo
On yhtä helppo pettää itseään huomaamattaan,
kuin on vaikeata pettää
toisia niin, etteivät nämä sitä huomai-st.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 23, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-11-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401123 |
Description
| Title | 1940-11-23-03 |
| OCR text | LAUANTAINA, MARRASKUUN 23 PÄIVÄNÄ Sivu 3 T rruuRi Oli kerran Saksfi, jossa ääneenkin icnoitiin sukkeluuksia ja niille myös gneen naurettiin. Niiltä ajoilta monet vieläkin muistavat sanaleikin: ^WasberifhigtdieNervent — N m ' ' \--iVas. beunruhigt sie?: : — Egonerwin.<^^. i-y - filikä rauhoittaa kermoja? ~ Ner-yiff^— r Mikä tekee kermpt rauhatto-fniksi? — EgonerwiT^J y,.^^ Uitäscon? . . ;^ ;. ^ " • K^ervin: siwsiftu hei^mblääke, jota epäilemättä ei ole julistettu pannaan kolmannessakäan valtakunnassa. • Egonerivin: suosittuiitrfailija ja re- ; pörtteri, joka on jidistettu pannaan kolmannessa valtäkuiiriassä. Egon Emn Kisch, joka eräänä helfnikuun yönä vuonna 1933 myös komennettiin vuöieesfädn ja kaalattiin telkien täche "syytettynä' vältiopäivätalon murhapoltosta". Egon Envin Kisch, jonka teokset saman vuoden toukokuussa myös kasattiin polttoroviolle keskiaikaan lavastetulla torilla Berlinin oopperan vieressä' ja yliopistoa 'mtapäutä. Egon Erwhi Kisch, jolle uuden- valtakunnan "-vieraanvaraisuus kuitenkaan ei merkinnyt kuoleman tJt pitkällisten kärsimysten tietä keskitysleirissä kuten Erich MUhsamille, Carl von Ossietzkylle ja monille muille kirjailijoille ja sanomalehtimiehille. Egon Eriifin Kisch, maailmankansalainen, joka vuosia oli. pitänyt Berli-niä. kotikaupunkinaan ja Saksaa kotimaanaan, ei ollutkaan saksalainen, vaikka saksalaiset kustantajat olivat kilpailleet hänen saksaksi kirjoitettujen teostensa ja artikkelisarjojensa jul^ käisemisesta: Hän oH Tshekkoslovakian kansalainen, ja siksi supistui täysihoito Spandaun vankilassa neljään kuukauteen. Aika oli suhteettoman lyhyt Egoner-ivinin aikaansaamaan hermoärsytykseen verrattuna. Kischillä on tapana sanoa: Jos joskus kirjoitan omaelämäkerran, panen sen nimeksi "Erinnerung eines linken Fliigelmannes". " ("Vasenlaitahyök-kääjän muistelmat".) Vasemmalla laidalla jalkapallojoukkueessa aloitti näet kerran hyökkäämisen poikanen E-gon Frivin, ja vasenlaitahyökkääjän paikan otti viimein itselleen samanni-mnai aikamies yhteiskunnan pelikentällä. • B kuitenkaan suoralta kädeltä, luonnostaan lankeavana. Prahassa syntynyt Egon Envin Kisch on jo kauan sitten lakannut, o-l^ msta poikanen. Hän täytti vitsi- KAISU-MIRJAMI RYDBERG: :rwin MKr:s cn reportääshin mestari kymmentä vuotta huhtikuun 29: nte-nä 1935. Varakkaan porvarisperheen lapsi antautui opintonsa päätettyään , sanomalehtialalle. Hänen elämänkulkunsa tuskin olisi viitoittunut sen kummenmmaksi kuin monen muunkaan lahjakkaan porvarillisen sanomalehtimiehen, ellei vuotta 1914 olisi merkitty maailmansodan alkamisvuodeksi Euroopan historiassa. Itävalta- Unkarin, keisarilliskuninkaallisen armeijan. Kunnon Sotamies Shvejkin kaikiksi ajoiksi ikuistaman armeijojen armeijan mukana komennettiin Kisch Serbian rintamalle. Siitä alkoi elämänkäsityksen muuttuminen. Alkoivat eetilliset kysymykset, joihin oli pakko vastata, ja jos mieli vastata perusteellisesti ja rehellisesti, oli myös pakko tunkeutua yhä syvemmälle sen yhteiskunnan olemukseen, jonka historiassa vuodesta 1914 alkaen vuosilukuja merkittiin verenpunaiseUa. Itärintaman juoksuhaudoissa ja saastaisissa kenttäsairaaloissa nämä kysymykset ttdivat nuoren Kischin luokse toisilla rintamilla ja toisten rintamien takana. Hänen luokseen tulivat myös hänen toverinsa, rintamasotilaat, ja sanoivat: Scftretb* das au f, Kisch! (Kirjoita tämä muistiin, Kisch!). "Lyijykynä vapisi ja sydän vapisi kirjoittaessani käsikirjoitusta, joka sinulla nyt on luettavanasi" . . . sanoo Kisch sotapäiväkirjansa alkulauseessa. Niin syntyi muuan järkyt-tävimmistä itärintaman maailmanso-takuvauksista, josta sähialla tuli Kischin reportaashikirjojen esikoinen. Sodan loputtua Kisch jälleen antautui sanomalehti alalle ja alkoi pian herättää huomiota Saksassa nokkeluudellaan, älykkyydellään, kyvyllään tehdä loistoreportaashia asioista, joista toiset saivat irti vain vanhoja fraaseja. Suurlehdet ja suurkustantajat lähettivät hänet kirjeenvaihto jakseen vieraisiin maihin ja maanosiin. Der rasende Reporter, riehuva reportteri, kiitävä reportteri ehti aina kuin lennossa sinne, missä tuntui palaneen käryä, missä tuntui olevan hyvä jälki vainuttavana. "Siihen aikaan" — kertoo Riehuva Kohtaus lentokentällä Englantilaiset ennätyslentäjät Amy Jol-.ns ja Jim MoUison olivat, kuten vielä muistettanee, kerran naimisissa keskenään — vaikka heidän avioliit-toaan ei kestänytkään kovin kauan, tuskin vain tavallisen nykyaikaisen filmitähtiavioliiton ajan. Nykyisin palvelevat he molemmat Englannin ilmavoimissa — Jim taistelulentäjänä ja Amy ''Auxiliary Air Forcen" riveissä. Ranskan vielä taistellessa kuljetti Amy matkustajalentokonetta Lontoon ja Parisin välillä, vaikkakin hänen suuri unelmansa on päästä pommikoneen kuljettajaksi. Eräänä päivänä jokin aika sitten puuhaili Jim eräällä Englannin lentokentällä hävittäjäkoneensa moottorin kimpussa, kun eräs toinen lentokone laskeutui kentälle aivan hänen läheisyyteensä. Maahanlasku tapahtui niin hienosti että Jim unohti hetkiseksi työnsä ja ryhtyi uteliaana tarkastelemaan mainion laskun tehnyttä lentäjää. Kun tämä hyppäsi ulos koneestaan, huomasi Jim hämmästyksekseen, että lentäjän puvun alta kuoriutui hänen entinen vaimonsa. Amy tunsi myös heti Jimin, ja muutaman hetken tuijottivat he toinen toistaan kuin "lehmä uutta konttia". Mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä kääntyivät molemmat kuin yhdestä komennuksesta selin toisiinsa, veivasivat kumpikin lentokoneensa moottorin käyntiin ja lensivät kiireen vilkkaa eri tahoille. Tämän kohtaamisen seurauksena ei siis tapahtunutkaan mitään hellää sovintoa oikeaan tosikertomustyyliin. Reportteri — "minua ajoi jo uusi levottomuus, uust uteliaisuus, anta-kaamme sille laatusana yhteiskunnain Unen". Päästyään riippumattoman reportaäshikirjailijan asemaan Kisch saattoi lähteä yhä laajemmille löytöretkille tämän uuden levottomuuden ja uteliaisuuden ruokkimiseksi, ja niin tulivat muutamina tärkeinä vuosina injlation ja maailmanpidan välillä hänelle vastaukset viimeisiinkin yhteiskunnan olemustai talousjärjestelmää^ ihmisen yhteiskunnallista kärsimystä ja ihmisen yhteiskunnallista taistelua koskeviin kysymyksiin. Kysymysten ja vastausten sarja maailmansodasta maailmanpulaan ja uuden maailmn* sodan uhkaan oli johdonmukainen ja kiinteä. Niin myös Kisch johdonmukaisesti ja kiinteästi otti miehen paikan vasenlaitahyökkääjänä. Mutta ei koskaan niin, että hän ikävystyttävästi saarnaisi ja tyrkyttäisi väkipakolla omaa elämänkokemustaan. Vain niin, että hän yhä varmemmin liittää jokaisen yksityistapauksen sen oikeaan elimelliseen yhteyteen: yhteiskunnan kehykseen, yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen. Hän esittää tosiasioita tilastotieteilijän tarkkuudella ja valikoi ainehis-tonsa nerokkaan sanomalehtimiehen vaistolla. Hän kirjoittaa polttavampia rivejä kuin moni runoilija, hän ky^ kcnce kirjailijan ja sanomalehtimiehen keinoin aikaansaamaan silmänrä-päyskuvia, joita paraskin kameramies kadehtisi. Hän on kyennyt — niin on sanottu — kohottamaan taiteeksi reportääshin, niinkuin Alfred Kerr etisi-mäisenä kohotti taiteeksi taidearvostelun. Kischin laaja tuotanto kertoo kaikista maanosista ja hänen tuotteitaan luetaan kaikissa maanosissa. Jo useita vuosia sitten kerrottiin, että hänen teoksiaan oli käännetty kahdellekym-menellekolmelle vieraalle kielelle, join suomenkieli tuskin enää on kahdes-kymmnesneljäs. Kun Kisch-repörtaashien julkaiseminen kirjamjiodossa on käynyt mahdolliseksi suomenkielelläkin, on valitr tn novelleja sekä vanhemmasta että uudemmasta tuotannosta. Painatus- ' vuosi ilmoittaa kunkin novellin ilmes-tymisajan ja osoittaa samalla, miten vähän ajankohtaisia päivän kysymyksiä käsittelevä reportaashi myöhemminkään kadottaa nautittavuudestaan silloin, kun sen on kirjoittanut älykäs ihminen ja taiteilija. että talonpojat - monilla seuduilla paettavat naiset myöskin pitkäUe ke-hitt\ Tieen raskaudentilan vallitessa suorittamaan kovin raskasta maalais-työtä peUoilla ja karjanhoidossa/niin että serbialainen talonpoikaisnainen "'^^M-iJ^kiJtetaan synnyttämään lap-sen.^ a kaukana vainioilla ilman asiantuntevaa apua, saaden sitten Jaahau-kotiin vastasyntyneen lapsen ^_^^3a) täytyen jo heti seuraavana P«* "änä miehen vaatimuksesta men-takaisin työhön. Tärkeintä on, että nainen voi työskennellä ja synnyttää lapsia maailmaan. Eräiden vuosikymmenien takaiselta ajalta ker-fotrian, että nainen saattoi säästyä ri- Koksensa rankaisulta, jos joku mies suostui naimaan hänet. Eräässä tuomioistuimessa oli kerran ollut tuo- •^'ttavana hyvin kaunis nuori lapsen- »»iurhaaja. Hän oli ^oUut tekonsa vuoksi murtunut ja peloissaan, ja kun hän oli kaunis, nuori kaiken lisäksi, sääli poliisimestari häntä ja otti hänet vaimokseen. Näin hän säästyi rangaistusvangin käsi- ja jalkakahleista. Mielenkiintoisena tosiasiana on vielä mainittava, että ulkomaalaisetkin — myöskin ranskalaiset ja saksalaiset, jotka oleskelevat pitempiä aikoja Jugoslaviassa, omaksuvat itselleen näitä merkillisiä tapoja. Eivät myöskään juutalaiset, jotka elävät maassa, ole sen ystävällisempiä vaimoilleen. Samoin espanjalaiset juutalaiset — he eivät salli naisen puhua silloin kuin mies puhuu, hän ei saa vapaasti istua temppelissä, vaan hänen täytyy istua ristikon takana suojattuna vierailta katseilta, nainen ei saa edes seurata miestään hautaan. Spaniolin, espanjalaisen juutalaisen vaimo Balkanilla, astuu aina muutaman askeleen herraansa jälempänä. Ja talonpoikain köyhyyden vuoksi on valtio pakoitettu vielä tänä päivänä suvaitsemaan sellaista, että serbia-lais- islamilaiset vuoristotalonpojat myyvät kaksitoista-, neljätoistavuotiaita tyttäriään albanialaisille, joilla on puutetta naisista ja jotka maksavat $10.00 voimakkaasta tytöstä. Nämä ostajat menevät avioliittoon aivan heti lähimmässä Jugoslavian kaupungissa, jotta eivät joutuisi ristiriitoihin poliisin kanssa. Sitten he voivat vielä — koska Jugoslaviassa sallitaan mu hammedilaisten säilyttää vanhat oikeutensa — rauhassa ottaa itselleen vaimon, jos vain rahat antavat myöten. Jos he tähän pystyvät, on heidän tulevaisuutensa turvattu, sillä naiset vetävät vieläpä auraa, ja naiset ovat suostuvaisempia ja kestävämpiä työeläimiä kum kalliit härät. Maailma on mielenkiintoisempi kuin paras romaani: keskellä Euroo-paa elää Muhammed profeetta, ja painostaa ja sortaa laeillaan ja mielipiteillään kymmeniätuhansia järkeviä, lahjakkaita, työteliäitä tyttöjä ja äitejä, sortaa muhammedilaisia, kristittyjä ja juutalaisia. Puolet kansasta saa kantaa raskaan osan nykyaikaisen vltion määrätyissä osissa. Jugoslaviassa seisoo suloisesti hymyilevän ja somistetun fasadin takana naisten armeija, joka radion aikakaudella tekee työtä kuin vetojuhta, ilman vapaa- aikaa — hääpäivästä hamaaa kuolemaan saakka. LILLI PESONEN. — oOo On yhtä helppo pettää itseään huomaamattaan, kuin on vaikeata pettää toisia niin, etteivät nämä sitä huomai-st. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-11-23-03
