Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1954

              Right^Around HOME iviOt MYRTLE
SPBiO EVc??y VvEirK ShlO sioacMEO^
•M IPUT CHAlf? —Tv^lhaK A6AIM/
NOT OiLV Q O w e l^4:lfe^iO TO
HAVE SOME FLOVVEl? 9E0S TVllS
SuAAMcJ? - BUT VVE^E A L S O
pEOOED TCLHAVE S O A A ^ /
SO SuPPOSEVDU LEAPOUTTHEfee
ANO -reorovER T K « IA^KI wnH
THiS WEEO »OLLEP \VHILE
WE CAM STILL S E T
S O M E LAVVM /
TME PPECEÖEINIT ;
Tr^iS iS T ^ E ENJO VOU 6RA6
HOLO O P / B-8-
B-SOT-BUT:
SUSIE '
r ALWAVS
<5ET ,
I WAMT YOU
_ LlSTEhJ TO
EVEI?VWO(?DOF
ThIiS, Af?^40LD,
BBTAUSE NOlJ'l?E
JUST UKE R?E00iE^
' ^ ' ÄNIOILL <4
FffEDOlE
HAS MO ,
AAUSTACHE/
^—^OUf? WE\V MESr/ / C T
/
T
7
. \ OONlT KMOW
W«VAW?S;SMAIJZ ,
IS KAGSIKKS AffNOLO?
WE JUST 0U5 UP
ALL HER aOWEI?
BEOS ihJiS
MOJeMlNS
A^AVBE
SHE HAOKT
aANMEO ON
JUST PLAMTJM6
BONES'
iV^AKE SLU6 HELP
HJM.^TOSETHEf?
^ ÖOSrt.
SÄ^APS0^4/ WE
C W T LAV OUT Th4E
BASES roC OUR BALL
OlAMOJOTiLL RDP
BEOS'
, WEVE TRJEO
Tf<EV COULO MAKE/ W r . BOT FT ALWA/S
TK«S>Ä1?0A r^TAKES WEAA TWlCE
1?BGt».Ae ^ AS L0M6 T^IÄT WAV
SHOVS/PLACE/7 BECAUSETi4EyOUAl?l?EL,
SO-£]VEf? W/MOS DOtKiS
^THE MOST WOi?K.
WE MIÄHT WIN0
UP Wm4 PETyNlATvI
ON T*4lR0 BATME/
eas\o&, jF WE
AAADEA SMOW PLACE,
CAPS WOULD ÄLWAVS 8E
OPiViNG BY, CAUSIN6 A
LOT OF C?UST AMO
^ -s^f^^^y^jj—y^yne JUST GET OUP
WIVES (?ESt6NE0
J0"PIA1N >ACOS* SOS
fVjeOB ilB \ NA/EU. HAVE "PME Z y f S TAe f\ FOR AM OCCASJONAL
» S - r a X A » . JROUNO OF SaF-AMO
, SE6 Y { SOfAE SMAJ?T 6UY WMArDlOI ) COME5 AL0^4S ANO
Tv<Et?ES
ONE IM
EVEF?V
NEISH60P-HOOO.
TEIL VOU ?y spais EVEf?vwiNS
. BV GOiNkS
A L L O UT
FOR POSIES
Q1
OUSHT TO PLANT
AFEW AAORE
•n?EES/ A (3tf?L
.V\V A6E SMOULDMT
HAVE TO SPPl^JT
CLEAl? Acra^SS THE
TAPD TO S E T
AWAV F R O \ \ A
pACK O F o n iv
k
NOW MV
OL' WOMANI
VVONT SETTIE
FOR LESS THAM
AM a3CM\0
PATCU /
TALOKiUN'I ATMN'
LETS
JUMP,
MlM/
'A
WM1LE H E S
iPs-j-> PLANTlhJcS- I
L VV.SH.HEO TH(?0W
^ ) V ^ A FERKl i!sl
A\V UPM
Xi D06S/ o o
O
'CO
4-4
Perheen poika ja tyctö leikkh-at. Tyttö
h i i u s i k u i n vietä\-ä. mutta poika sitävas­t
o i n oli ajvan hiljaa. Äiti ihmetteli ja
k y s y i :
— Toini, miksi sinä huudat n i i n h i r -
vrästi? Ätksi CH voi olla yhtä h i l j a a k u in
Jussikin?
— Minun huutamiseni kuuluu asiaan.
Me leikimme äitiä ja isää j a minä huudan
samalla tavalla k u i n äitikin, k u n isä tulee
>^llä k o t i i n.
K A R A J I L L . \
Eräässä ruotsalaisessa pitäjässä tapah­t
u i kerran seuraa\'aa: Pappi erehtyi saar­nansa
sanoissa näin:
— Hän ruokki viisi miestä viidellätuhan-n
e l l a leivällä j a kahdella kalalla.
L.asse Efraimson nousi silloin per.kis-tiiän
ja sanoi;
— Se ei ole kcnsti eikä mikään. minS-k
i n p}>~;y:&in sen tekemään.
Hänet haastettiin käräjiin ja tucnnittiin
sakkoon kirkkorauhan häiritsemisestst.
Seuraa\-ana %-u:nnÄ pastori saamasi sa­masta
aiheesta mutta el tehnyt sanoissaan
samanlaista virhettä kuin aikaisemmin,
— No. Efraimson, tekisittekö t e k i n sen?
k3rsyi pastori. \
— E n . minä ruokin heidät ^iime vuonna,
joten pastori saa sen nyt tehdä itse.
Hänet haastettiin taas käräjille, mmta
hän pääsi sako:ta koska hän oli vastan­nut
vain hänelle tehtyyn kj-sjTnykseen.
VÄHÄN S A M A N X A I S TA
Muuan amerikkalaisissa miehitysjou-kcissa
Japanissa palveleva sotilas meni
n a i m i s i i n japanilaisen naisen kanssa. K u n
sotilas palasi -»aimonsa kanssa Amerik­kaan,
Detrolttm. sanoi vaimo:
— Täällä <yn melkein samanhiista k u in
Japanissa, m u t U täällä ei ole n i i n paljon
amerikkalaisia sotilaita kxiin Teriössä.
V >VAI1^NSA K L I X A K IN
i t a k s i . pikkB5H<kaa juUeli elämän ^-ai-keuksista-
Toinen ei ollut oikein tyytyväi­nen
vanhnnpiinsa. vaan valitteli:
— Ett'tn<b!tlakaaini tiedä, mitä m i n u n p l -
tÄisi teiidä. Jos olen liikkeellä saan n u h ­teita
ja j o s taas istun paikallani, m i t a t a an
m i n u l t a kirume.
K O R I S T U S
P i k k u MSatti oli saanut pienen veljen.
Eräänä päivänä kun v a s t a ^ n t y n y t nuk­kuu,
kieltää äiti M a t t i a menemästä vau­v
a n lähelle, ettei tämä häiriytyisi. Mut­t
a OVtatti halusi leikkiä velipojan kanssa,
eikä välittänyt kiellosta. Saatuaan nuh­t
e i ta kysyi M a t t i totisena:
— Äiti, onko p i k k u veli meUlä v a i n ko­ristuksena?
K O U L U S S A
Koulussa o l i ensi kertaa lääkärintarkas­tus.
Eräs pikkupojista meni ensimmäisenä
sisään. Tultuaan ulos tarkastushuone^s-ta.
kysyivä.t toiset pikkupojat:
— Mitä se tohtori sanoi?
— Joo. sanoi pcika topakasti. K5n katsoi
kurkkuani ja sanoi, että m i n u l l a o n l i k a i ­set
j a l a t . ..
v.^Rorm
Muuan kuuluisa filmisankarl — voihan
se olla vaikka Tauno Palo — i s t u i r a v i n ­tolassa.
Hänen pöytänsä luo t u l i eräs mies
j a sanoi:
— Anteeksi. rmj/OA muistatteko sen l U -
anin, jossa m i r h a a j a l i l i pi
veitsi kädessä j a te käännyitte : ^
nopeasti ympäri j a ammuitte mi^«^j
— Kyllä, san^i sankari, kylläöic
sen muistan.
— O n parasta, että varotte sitä
sillä hän elää vielä. Näin hänet
toisessa filmissä tänään.
S A I T A R P E E K SI
Äidin syntymäpäivän takia. »'
p i k k u tytär o l l a vähän kauomniin y-^
lä. Mutta kellon l&hetessa yhdexs»»
l a l l a . oli hän väsynyt ja .<=anoi:
— Äiti. minä olen jo saantit tarpe*
tästä yöelämästä.
J U K U R A I S E N MIFTTFIT^
— E n n e n muinoin nair.e:. mu^
hensä ensimmäisen s u u d e l n r n kot
sä. Nykyisin on paljon n.^i!= - .
n a p i n muistavat ensimniai?t:. m»
T O D E L L .4
M i s i s : — J a s k a , sanohan tnt
sen pi^elinnimieTO. jonka niniea JOi^
koskaan muista!
S i n i 12 Lauantaina^ maaliskuun 27 p ä i T i n ä * 1354