1954-03-27-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
päivänä. Espanjan kansa tulee vielä
puhumaan puolestaan, ja tällä kertaa
mies painostaa sanojaan kiihkeällä
kunnioituksella maataan kohtaan —
Espanjan koskaan lannistumattoman
rohkeuden äänellä — tällä kertaa sen
kohtalon \-uoksi ei tulla \-uodattamaan
säälin ky>-neliä, sen sanon.
Mies vaikenee näiden sanojen jälkeen.
Minä myös, sillä en osaa lisätä mitään,
mikä ei tuntuisi banaanilta tämän tyynen
rohkeuden ja toivon tunnustuksen
rinnalla. Vasta erotessamme, kun mat-
(ka on t^hty, vaihdamme lujan kädenpuristuksen
täynnä sanattomia onnentoivotuksia
rauhan ja vapauden tulevaisuudelle
Espanjan ihanan taivaan alla.
Tyhjäsilmäinefi Lissabon
Gibraltariin asti meri oli niin rauhallinen,
meidän mielestämme» niin tyynen
lenipeä, että Italian kirkkainkin sää olisi
siinä tullut kateudesta hulluksi. Mutta
sivuutettuamme salmen, kompassin
näyttäessä suuntaa Lissaboniin ,alkoi
laiva aaltojen "atlantilaisen" vihan
kourissa natista jokaista ruuviaan myöten.
Ja meritauti alkoi myös järjestää
jonoon uhrejaan, joiden luku lisääntyi
aina siihen saakka, kunnes päästiin
Portugalin lujalle kamaralle. Tuntikausia
laiva kiersi ympyrää kuin valkoinen
aavemainen hyrrä sataman suulla odottaen
luotsia, joka ei voinut, suureen vaaraan
antautumatta saapua sitä vastaan.
Vasta iltapäivällä auringon pilkahduksen
menen* aiheuttaman tyvenen tuokion
ansiosta hän saattoi lähestyä. Ja
on jo yö, kun pääsy kaupunkiin meille
vihdoin aukeaa. Tullessamme laskuportaita
meitä varoitetaan, että laivaa palaa
merelle vasta seuraavan päivän iltana
rajuilman aiheuttaman ajanhukan takia.
Iloitsen suuresti tästä päätöksestä, sillä
halusin käydä tervehtimässä erästä
nuorta portugalilaista kirjailijaystävää-ni,
josta en moniin kuukausiin ollut
kuullut uutisia. Minulla oli nyt toiveita
saada viettää kokonaisen päivän hänen
seurassaan. Kutsun ensimmäisen
näkvviin osuvan vuokra-auton ja joitakin
minuutteja myöhemmin se jättää
minut toverini osoitteeseen, erääseen
Lissabonm rauhalliseen kortteliin. Kun
en löydä talon ovenvartijaa, kysyn sisäänkäytävän
edessä seisovalta nuorelta
mieheltä, voiko hän osoittaa minulle M .
X : n huoneiston. Hän viivyttelee kauan
vastaustaan, niin että alan luulla, ettei
hän >Tnmärrä ranskaa. Toistan nimen
uudelleen niin selvästi kuin osaan.
— Se on neljännessä kerroksessa,
nuori mies sanoo minulle erinomaisella
ranskalla.
Ja ennenkuin ehdin äännähtää tavuakaan
kiitokseksi hän katoaa kadun pimeyteen
ammottava-sta portista. Ajattelen
sillä hetkellä, että hänen varuillaanolonsa
on varmasti jossakin yhteydessä
mustaan ihooni. Ei erityisen ihmeellistä,
onhan Portugalilla siirtomaita.
Lähden eteenpäin ja kiiruhdan soittamaan
ystäväni ovikelloa. Kuulen huoneistosta
askeleita, mutta kukaan ei tule
avaamaan. Soitan useita keroja peräkkäin.
Olen jo aikeissa lähteä, kun
naisen, vielä nuoren, levottomuutta
täynnä olevat kasvot näyttäytyvät varovasti
raotetusta ovesta. 'Hän puhuttelee
minua portugalilla, josta en ymmärrä
muuta kuin pahoittelevat korostukset.
— Olen !M. X : n ystävä, sanon ranskaksi.
V
K. \V0OD:
Salametsästäjän kohtalo
IDA HOSTIKAN
MUISTOLLE
Kuoli Port Arthurissa
maaliskuun 28 päivänä 1950.
Neljä vuotta vierähtänyt on siitä,
kun lähdit luotamme pois.
Kauniit muistot meillä säilyy
rakkaudesta minkä meille soit.
Lepää rauhassa, aina muistossamme.
Miehesi Erik ja omaiset.
KIITOS
Sydämellinen kiitoksemme tuttavillemme,
kun tulitte viettämään iltaa
kanssamme Suomeen lähtömme
johdosta mr. ja mrs. Nesteen kodissa.
Yllätyksenä tuli meille saamamme
muistolahjat, josta kaunis kiitos
kaikille osaa ottaneille.
Erikoisesti kiitämme Siiri ja Theodor
Nestettä sekä Taimi ja Onni
Ikosta kaikesta huomaavaisuudesta.
Kiitollisin mielin teitä kaikkia
muistaen,
TAINO POURU
ja
A R V O ROPPONEN
MATKALLu\ SUOMEEN
KIITOS
Sydämellinen kiitos kaikille sukulaisille
ja ystäville siitä suuresta yllätyksestä,
kun tulitte Ritan ja minun uuteen
kotiin niin suurella joukolla, tuoden
mukananne kahvi kullan leivoksineen.
Kiitos kaunis homman aJoittajille.
kerääjille, kahvlrikentäjille ja kaikille
jotka illan kuluessa annoitte apuanne
kahvin UrjoUussa. Oikem suuri kiitos
rahalahjasta ja vielä kiitos niille jotka
ottivat osaa lahjoitukseen vaan eftät
voineet tulla mukaan. Tulen ostamaan
sellaisen lahjan joka tulee aina muis-tutumaan
meille maaliskuun 14 päi\-Ää
« 5 4 .
Yst&vÄUisesU kilttien teitä kaikkia.
RITA JA LEMPI W1IT.\L.%
Bw 147. Sotolala. British Columt»ia
Sivu 10 i » t t
— Ei ole täällä, hän vastaa puhtaasti.
— Olen pahoillani, rouva, että häiritsen
teitä. Olen kauttakulkumatkalla
Lissabonissa ja halusin tiedustella miten
voi ystäväni, johon olen tutustunut
Pariisissa.
— Ei mitään anteeksipyytämistä, hän
vastaa. Ja lähestyen minua hän kuiskaa
korvaani:
'Lähtekää nopeasti, herra, talo on
poliisin vartioima, lähtekää. Ette tiedä
mihin vaaraan antaudutte.'
Ja kun en osaa lähteä, hän jatkaa
vielä matalalla äänellä:
' M . X . . . . hän on poikani. Hänet
pidätettiin joitakin päiviä sitten erään
ilmiannon johdosta. Häntä syytetään,
siitä, että hän ort- esittänyt julkisesti
epäilyksiä täällä viime helmikuussa pidetyn
Atlantin konferenssin onnistumismahdollisuuksien
suhteen. Hänen pi-dätyksensä
jälkeen en ole kuullut hänestä
mitään. Onko hän vangittuna Lissabonissa
vaiko karkoitettu Acorasin leirille?
Kaikki on mahdollista Portugalissa
. . . Mutta lähtekää herra, olisin
onneton jos sattuisi teillekin juttuja poliisin
kanssa. Hyvästi.''
* — Näkemiin, rouva, ja rohkeutta.
Tulen portaita alas neljä askelmaa
kerrallaan ja vakuuttaudun talon ulkopuolelle
päästyäni, etten ole varjostuksen
kohteena.
Useat kulkijat ovat pareja, jotka käsivarret
toistensa ympärillä vaeltavat-kevätylön
raikkaudessa. Nautin kaikessa
kiireessä illalliseksi vehnäsar\-ia maidon
kera autiossa kahvilassa, jossa pyö-rii-
ovet muodon vuoksi kiertävät yhtä
t\hjinä ihmisistä kuin ympärilläni olevat
penkit. Fasismin hengen mukaista
yksinäisyUtä.' Kohtaan sen joka askelellani
Lissabonissa, ja neonvalot, jotka
lähettävät monivärisen virtansa hylätylle
kadulle, amerikkalaiset ITmousinet,
jotka aika ajoin suhahtavat hiljaisuudessa.
i^Kilatsien ja yökapakoitten sisään-käytävien
loiste tuskin voivat korvata
välttämättömien valojen ja ihmisäänten
puuttumista. Fasismin hengen mukaista
yksinäisyyttä.' Se näkyy mielessä,
joka kadun kulmassa ojentaa minua
kohti nälän nöyrmtämät kätensä, se
näkyy tytöissä, jotka sataman lähistöllä
tarjoa\'at jokaiselle ohikulkijalle nälän
riuduttamia h>Tnyjään, se näkyj-kuusikymmenvuotiaassa
neekerinaisessa
PEURA heräsi sinilinnun varoitukseen
ja tiesi, että salametsästäjä oli
taas tullut laaksoon. Peura ei luonnollisestikaan
tiennyt, että kysymyksessä
oli todella salametsästäjä, mutta se tiesi,
että sama mies on samoillut sen oleskelupaikoilla
kahtena viime päivänä.
Eläimellä oli ikäviä muistoja tästä samasta
miehestä jo aikaisemmilta ajoilta.
Peura oli nukkunut juurineen irtautuneen
ison kuusen tyven alla. Se oli
pitänyt tätä laaksoa, jota ympäröivät
kaukana toisistaan olevat farmit, kotipaikkanaan
syntymästään saakka eli jo
neljä vuotta. Paikka oli kuin erämaa,
sitä ympäröivät korkeat kalliot ja se oli
palcsun metsän peittämä. Farmarit eivät
olleet ryhtyneet viljelemään maata
laaksossa, sillä vehnän kasvattaminen
siellä olisi ollut ankaran työn takana.
Toisinaan farmari, joka omisti laakson,
päästi sinne muutamia hevosiaan ja le^h-miään,
mutta enimmäkseen peura sai
olla aivan rauhassa.
arpojen myyjättäressä, joka nälästä käheällä
vanhalla äänellään rukoilee yötä:
"Koettakaa onneanne!" Nousen laivaan
sydän ahdistaen tässä nälän kutomassa
tiheässä verkossa . .". '
Seuraavana päivänä, malttamattomana
näkemään Lissabonin päiväkasvot,
lähden jo aikaisin alukselta. Ohjaan askeleeni
kaupungin keskustaa kohti.
Täällä kukoistaa kevät yhtä tuhlailevana
kuin Barcelonassa. iPuut, taivas, valo
väreilevät yhtenä saman rauhallisen
sulon säveleenä. Mutta vastakohta vuodenajan
lauhan lämmön ja ihmisten alakuloisuuden
välillä pistää silmään vielä
enemmän kuin Espanjassa. Samoin on
täällä vielä järkyttävämpi väestön suuren
enemmistön köyhyys; luulisi olevansa
jossakin latinalaisen Amerikan puoli-siirtomaa-
tasavalloista, jossa suunnaton
ero pukeutumistavassa erottaa yhteiskunnan
eri kerrokset. Näkee naisia, jotka
ryysyissä, paljain jaloin, raskaita
taakkoja päänsä päällä kantaeij sivuuttavat
toisia, Champs-^Elyseen viimeisen
huudon mukaan puettuja. Miehissä
huomaa saman ikävän arvoeron, mutta
yksi yhteinen nimittäjä on lakina kaikilla
Lissabonissa, nimittäin alakuloisuus.
Se on kaupungin todellinen ilmasto
ja saa kevään näyttämään tunkeilijalta;
sen tuhlailevaisuus, sen kuumat
värit ovat kuin alituinen ärsytys. Sala-zarin
maassa hymy. hwä tuuli, elämänilo
ovat rikoksia. Mitä tulee lapsuuteen
täytyy sen olla törkeä rikos. -Ei ole mitään
keinoa kulkea Lissabonissa joutumatta
kestämään onnettoman lapsuuden
katseita, joita vakavat kys>Tnykset synkistävät.
Onnekkaimmat ovat kengän-kiilloittajina;
mutta tuhannet muut,
maleksivat joutilaina ryysyissään auringonpaisteessa,
vatsa onttona väsymystä,
silmät tyhjinä epätoivoa. Heillä on posket
kuopalla, iho kurjuuden kelmeä. He
elävät yleisen hyväntekeväisyyden ja
amerikkalaisten turistien säälin varassa
. . .
Se, että Lissabon valittiin istuntopai-kaksi
helmikuun Atlantin konferenssille,
jossa pantiin kuntoon länsimaiden sotakoneisto,
on tosiasia, jonka tulisi askarruttaa
kaikkia rauhan ystäviä. Jos Sa-lazarin
järjestelmä" on se, mitä kansoille
esitetään, on syytä levottomuuteen.
Minä puolestani kahden Atlantin
sataman jälkeen sain pysv-vän opetuk- .
sen: tämä sana 'atlanlilainen", joka
toistuu niin usein niiden kynässä, jotka
huutavat hallelujaa .\tlantin sopimukselle
(ja kaikelle siihen liitt>'välle), tämä
sana 'atlantilainen ' ei muodosta riimiä
sanojen onni, rauha, ihminen kanssa,
mutta se riimittyy täysin sanoihin
kurjuus, kauhu, alastomuus.
Herättyään unestaan, nosti peur
tään varovasti. Se tajusi salamet*-
jän olevan lähellä isoa kantoa, joi,
rotkossa. Tiheä kuusivesakko ja ]
ruohokasvullisuus esti peuran
t ä miestä, mutta sinilinnun varo'-
ilmaisivat ihmisen olinpaikan, y
askeleet ja risu-jen rasahdukset k
vat jo läheltä ja se saattoi peuraa
temaan rauhattomuutta.
Tuon miehen lähelläolo on aina
kinnyt ikävy>'ksiä. Peura muistaa-
'hen hajun siitä saakka kuin se oli-heikkojalkainen
peuranvasikka. Äiti
eräänä päivänä kadonnut jäljettör
Peura tiesi, että salametsästäjä oli'
lain tavalla yhteydessä äidin kato
seen. Äskettäin sen oma vasikka
myöskin kadonnut eräänä päivänä
loin salametsästäjä oli käyn\t laaki"
Se oli löytänyt verentahraaman pail
metsässä ja oli tuntenut maassa va
kansa hajua, mikä sekoittui ihmen!
juun. Se lähti kiireesti pois paikalta"
huuteli vasikkaansa kaikkialta laaksosti
mutta turhaan.
Salametsästäjä oli taas liikkeellä.P»
ra kuuli hänen askeleensa ja heristi b
viaan. ^lies tuntui menevän poä»^
laaksosta, kallioille päin. Peura ei''
tenkaan voinut karistaa huolet
pois itsestään.
* • •
Toiset ihmiset eivät koskaan
•saaneet peuraa niin rauhattomaksi. T"
sinaan se oli nähnyt jonkun se
Suunnitelkaa syysmatkanne
Suomeen N Y T . Silloin
on runsaasti hyttejä saatavissa.
Käyttäkää hyväksenne
syyskauden alennettuja
hintoja.
Syksyn laivavuorot Ne\v Yorkista
Göteborgiin, josta mukavat yhteydet
eri puolille Suomea:
Stockholm Elok. 28*
Kungsholm Syysk. H
Stockholm Syysk. 21*
Kungsholm Lokak. 23^
Stockholm Marrask 11'
KAKSI SUURTA
LAIVAVUOROA
JOULUKSI:
Kimgsholm Jouluk. 2
Stockholm Jouluk. 8
'^Ilalifaxista. seuraavana päivi»
Matkatavara voidaan lähetti
New Yorkista suoraan Suoni«w>-
Vähimmäishinnat Oöteborgij-
Turistiluok. $195; Ensim. Iit-
Kungsholm hieman kainiin.^i
Tuokaa ystävänne ja sulculai
senne t ä n n e meidän ulkomai^^
ja täällä olevien tä^mains^a.
kokemukseen perustuvaa, fcon
teliasta apua tarjoavien toimistojen
välityksellä
Kääntykää inatka-asianiic»><o*
puoleen tai
Svedish American Lö»
1255 Fhillips Sq^ Montreal 2, Q*-
« • Main St^ Wlnnipe«:.
Untoa Bank BUig^ Culg*ry. ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-03-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540327 |
Description
| Title | 1954-03-27-10 |
| OCR text |
päivänä. Espanjan kansa tulee vielä
puhumaan puolestaan, ja tällä kertaa
mies painostaa sanojaan kiihkeällä
kunnioituksella maataan kohtaan —
Espanjan koskaan lannistumattoman
rohkeuden äänellä — tällä kertaa sen
kohtalon \-uoksi ei tulla \-uodattamaan
säälin ky>-neliä, sen sanon.
Mies vaikenee näiden sanojen jälkeen.
Minä myös, sillä en osaa lisätä mitään,
mikä ei tuntuisi banaanilta tämän tyynen
rohkeuden ja toivon tunnustuksen
rinnalla. Vasta erotessamme, kun mat-
(ka on t^hty, vaihdamme lujan kädenpuristuksen
täynnä sanattomia onnentoivotuksia
rauhan ja vapauden tulevaisuudelle
Espanjan ihanan taivaan alla.
Tyhjäsilmäinefi Lissabon
Gibraltariin asti meri oli niin rauhallinen,
meidän mielestämme» niin tyynen
lenipeä, että Italian kirkkainkin sää olisi
siinä tullut kateudesta hulluksi. Mutta
sivuutettuamme salmen, kompassin
näyttäessä suuntaa Lissaboniin ,alkoi
laiva aaltojen "atlantilaisen" vihan
kourissa natista jokaista ruuviaan myöten.
Ja meritauti alkoi myös järjestää
jonoon uhrejaan, joiden luku lisääntyi
aina siihen saakka, kunnes päästiin
Portugalin lujalle kamaralle. Tuntikausia
laiva kiersi ympyrää kuin valkoinen
aavemainen hyrrä sataman suulla odottaen
luotsia, joka ei voinut, suureen vaaraan
antautumatta saapua sitä vastaan.
Vasta iltapäivällä auringon pilkahduksen
menen* aiheuttaman tyvenen tuokion
ansiosta hän saattoi lähestyä. Ja
on jo yö, kun pääsy kaupunkiin meille
vihdoin aukeaa. Tullessamme laskuportaita
meitä varoitetaan, että laivaa palaa
merelle vasta seuraavan päivän iltana
rajuilman aiheuttaman ajanhukan takia.
Iloitsen suuresti tästä päätöksestä, sillä
halusin käydä tervehtimässä erästä
nuorta portugalilaista kirjailijaystävää-ni,
josta en moniin kuukausiin ollut
kuullut uutisia. Minulla oli nyt toiveita
saada viettää kokonaisen päivän hänen
seurassaan. Kutsun ensimmäisen
näkvviin osuvan vuokra-auton ja joitakin
minuutteja myöhemmin se jättää
minut toverini osoitteeseen, erääseen
Lissabonm rauhalliseen kortteliin. Kun
en löydä talon ovenvartijaa, kysyn sisäänkäytävän
edessä seisovalta nuorelta
mieheltä, voiko hän osoittaa minulle M .
X : n huoneiston. Hän viivyttelee kauan
vastaustaan, niin että alan luulla, ettei
hän >Tnmärrä ranskaa. Toistan nimen
uudelleen niin selvästi kuin osaan.
— Se on neljännessä kerroksessa,
nuori mies sanoo minulle erinomaisella
ranskalla.
Ja ennenkuin ehdin äännähtää tavuakaan
kiitokseksi hän katoaa kadun pimeyteen
ammottava-sta portista. Ajattelen
sillä hetkellä, että hänen varuillaanolonsa
on varmasti jossakin yhteydessä
mustaan ihooni. Ei erityisen ihmeellistä,
onhan Portugalilla siirtomaita.
Lähden eteenpäin ja kiiruhdan soittamaan
ystäväni ovikelloa. Kuulen huoneistosta
askeleita, mutta kukaan ei tule
avaamaan. Soitan useita keroja peräkkäin.
Olen jo aikeissa lähteä, kun
naisen, vielä nuoren, levottomuutta
täynnä olevat kasvot näyttäytyvät varovasti
raotetusta ovesta. 'Hän puhuttelee
minua portugalilla, josta en ymmärrä
muuta kuin pahoittelevat korostukset.
— Olen !M. X : n ystävä, sanon ranskaksi.
V
K. \V0OD:
Salametsästäjän kohtalo
IDA HOSTIKAN
MUISTOLLE
Kuoli Port Arthurissa
maaliskuun 28 päivänä 1950.
Neljä vuotta vierähtänyt on siitä,
kun lähdit luotamme pois.
Kauniit muistot meillä säilyy
rakkaudesta minkä meille soit.
Lepää rauhassa, aina muistossamme.
Miehesi Erik ja omaiset.
KIITOS
Sydämellinen kiitoksemme tuttavillemme,
kun tulitte viettämään iltaa
kanssamme Suomeen lähtömme
johdosta mr. ja mrs. Nesteen kodissa.
Yllätyksenä tuli meille saamamme
muistolahjat, josta kaunis kiitos
kaikille osaa ottaneille.
Erikoisesti kiitämme Siiri ja Theodor
Nestettä sekä Taimi ja Onni
Ikosta kaikesta huomaavaisuudesta.
Kiitollisin mielin teitä kaikkia
muistaen,
TAINO POURU
ja
A R V O ROPPONEN
MATKALLu\ SUOMEEN
KIITOS
Sydämellinen kiitos kaikille sukulaisille
ja ystäville siitä suuresta yllätyksestä,
kun tulitte Ritan ja minun uuteen
kotiin niin suurella joukolla, tuoden
mukananne kahvi kullan leivoksineen.
Kiitos kaunis homman aJoittajille.
kerääjille, kahvlrikentäjille ja kaikille
jotka illan kuluessa annoitte apuanne
kahvin UrjoUussa. Oikem suuri kiitos
rahalahjasta ja vielä kiitos niille jotka
ottivat osaa lahjoitukseen vaan eftät
voineet tulla mukaan. Tulen ostamaan
sellaisen lahjan joka tulee aina muis-tutumaan
meille maaliskuun 14 päi\-Ää
« 5 4 .
Yst&vÄUisesU kilttien teitä kaikkia.
RITA JA LEMPI W1IT.\L.%
Bw 147. Sotolala. British Columt»ia
Sivu 10 i » t t
— Ei ole täällä, hän vastaa puhtaasti.
— Olen pahoillani, rouva, että häiritsen
teitä. Olen kauttakulkumatkalla
Lissabonissa ja halusin tiedustella miten
voi ystäväni, johon olen tutustunut
Pariisissa.
— Ei mitään anteeksipyytämistä, hän
vastaa. Ja lähestyen minua hän kuiskaa
korvaani:
'Lähtekää nopeasti, herra, talo on
poliisin vartioima, lähtekää. Ette tiedä
mihin vaaraan antaudutte.'
Ja kun en osaa lähteä, hän jatkaa
vielä matalalla äänellä:
' M . X . . . . hän on poikani. Hänet
pidätettiin joitakin päiviä sitten erään
ilmiannon johdosta. Häntä syytetään,
siitä, että hän ort- esittänyt julkisesti
epäilyksiä täällä viime helmikuussa pidetyn
Atlantin konferenssin onnistumismahdollisuuksien
suhteen. Hänen pi-dätyksensä
jälkeen en ole kuullut hänestä
mitään. Onko hän vangittuna Lissabonissa
vaiko karkoitettu Acorasin leirille?
Kaikki on mahdollista Portugalissa
. . . Mutta lähtekää herra, olisin
onneton jos sattuisi teillekin juttuja poliisin
kanssa. Hyvästi.''
* — Näkemiin, rouva, ja rohkeutta.
Tulen portaita alas neljä askelmaa
kerrallaan ja vakuuttaudun talon ulkopuolelle
päästyäni, etten ole varjostuksen
kohteena.
Useat kulkijat ovat pareja, jotka käsivarret
toistensa ympärillä vaeltavat-kevätylön
raikkaudessa. Nautin kaikessa
kiireessä illalliseksi vehnäsar\-ia maidon
kera autiossa kahvilassa, jossa pyö-rii-
ovet muodon vuoksi kiertävät yhtä
t\hjinä ihmisistä kuin ympärilläni olevat
penkit. Fasismin hengen mukaista
yksinäisyUtä.' Kohtaan sen joka askelellani
Lissabonissa, ja neonvalot, jotka
lähettävät monivärisen virtansa hylätylle
kadulle, amerikkalaiset ITmousinet,
jotka aika ajoin suhahtavat hiljaisuudessa.
i^Kilatsien ja yökapakoitten sisään-käytävien
loiste tuskin voivat korvata
välttämättömien valojen ja ihmisäänten
puuttumista. Fasismin hengen mukaista
yksinäisyyttä.' Se näkyy mielessä,
joka kadun kulmassa ojentaa minua
kohti nälän nöyrmtämät kätensä, se
näkyy tytöissä, jotka sataman lähistöllä
tarjoa\'at jokaiselle ohikulkijalle nälän
riuduttamia h>Tnyjään, se näkyj-kuusikymmenvuotiaassa
neekerinaisessa
PEURA heräsi sinilinnun varoitukseen
ja tiesi, että salametsästäjä oli
taas tullut laaksoon. Peura ei luonnollisestikaan
tiennyt, että kysymyksessä
oli todella salametsästäjä, mutta se tiesi,
että sama mies on samoillut sen oleskelupaikoilla
kahtena viime päivänä.
Eläimellä oli ikäviä muistoja tästä samasta
miehestä jo aikaisemmilta ajoilta.
Peura oli nukkunut juurineen irtautuneen
ison kuusen tyven alla. Se oli
pitänyt tätä laaksoa, jota ympäröivät
kaukana toisistaan olevat farmit, kotipaikkanaan
syntymästään saakka eli jo
neljä vuotta. Paikka oli kuin erämaa,
sitä ympäröivät korkeat kalliot ja se oli
palcsun metsän peittämä. Farmarit eivät
olleet ryhtyneet viljelemään maata
laaksossa, sillä vehnän kasvattaminen
siellä olisi ollut ankaran työn takana.
Toisinaan farmari, joka omisti laakson,
päästi sinne muutamia hevosiaan ja le^h-miään,
mutta enimmäkseen peura sai
olla aivan rauhassa.
arpojen myyjättäressä, joka nälästä käheällä
vanhalla äänellään rukoilee yötä:
"Koettakaa onneanne!" Nousen laivaan
sydän ahdistaen tässä nälän kutomassa
tiheässä verkossa . .". '
Seuraavana päivänä, malttamattomana
näkemään Lissabonin päiväkasvot,
lähden jo aikaisin alukselta. Ohjaan askeleeni
kaupungin keskustaa kohti.
Täällä kukoistaa kevät yhtä tuhlailevana
kuin Barcelonassa. iPuut, taivas, valo
väreilevät yhtenä saman rauhallisen
sulon säveleenä. Mutta vastakohta vuodenajan
lauhan lämmön ja ihmisten alakuloisuuden
välillä pistää silmään vielä
enemmän kuin Espanjassa. Samoin on
täällä vielä järkyttävämpi väestön suuren
enemmistön köyhyys; luulisi olevansa
jossakin latinalaisen Amerikan puoli-siirtomaa-
tasavalloista, jossa suunnaton
ero pukeutumistavassa erottaa yhteiskunnan
eri kerrokset. Näkee naisia, jotka
ryysyissä, paljain jaloin, raskaita
taakkoja päänsä päällä kantaeij sivuuttavat
toisia, Champs-^Elyseen viimeisen
huudon mukaan puettuja. Miehissä
huomaa saman ikävän arvoeron, mutta
yksi yhteinen nimittäjä on lakina kaikilla
Lissabonissa, nimittäin alakuloisuus.
Se on kaupungin todellinen ilmasto
ja saa kevään näyttämään tunkeilijalta;
sen tuhlailevaisuus, sen kuumat
värit ovat kuin alituinen ärsytys. Sala-zarin
maassa hymy. hwä tuuli, elämänilo
ovat rikoksia. Mitä tulee lapsuuteen
täytyy sen olla törkeä rikos. -Ei ole mitään
keinoa kulkea Lissabonissa joutumatta
kestämään onnettoman lapsuuden
katseita, joita vakavat kys>Tnykset synkistävät.
Onnekkaimmat ovat kengän-kiilloittajina;
mutta tuhannet muut,
maleksivat joutilaina ryysyissään auringonpaisteessa,
vatsa onttona väsymystä,
silmät tyhjinä epätoivoa. Heillä on posket
kuopalla, iho kurjuuden kelmeä. He
elävät yleisen hyväntekeväisyyden ja
amerikkalaisten turistien säälin varassa
. . .
Se, että Lissabon valittiin istuntopai-kaksi
helmikuun Atlantin konferenssille,
jossa pantiin kuntoon länsimaiden sotakoneisto,
on tosiasia, jonka tulisi askarruttaa
kaikkia rauhan ystäviä. Jos Sa-lazarin
järjestelmä" on se, mitä kansoille
esitetään, on syytä levottomuuteen.
Minä puolestani kahden Atlantin
sataman jälkeen sain pysv-vän opetuk- .
sen: tämä sana 'atlanlilainen", joka
toistuu niin usein niiden kynässä, jotka
huutavat hallelujaa .\tlantin sopimukselle
(ja kaikelle siihen liitt>'välle), tämä
sana 'atlantilainen ' ei muodosta riimiä
sanojen onni, rauha, ihminen kanssa,
mutta se riimittyy täysin sanoihin
kurjuus, kauhu, alastomuus.
Herättyään unestaan, nosti peur
tään varovasti. Se tajusi salamet*-
jän olevan lähellä isoa kantoa, joi,
rotkossa. Tiheä kuusivesakko ja ]
ruohokasvullisuus esti peuran
t ä miestä, mutta sinilinnun varo'-
ilmaisivat ihmisen olinpaikan, y
askeleet ja risu-jen rasahdukset k
vat jo läheltä ja se saattoi peuraa
temaan rauhattomuutta.
Tuon miehen lähelläolo on aina
kinnyt ikävy>'ksiä. Peura muistaa-
'hen hajun siitä saakka kuin se oli-heikkojalkainen
peuranvasikka. Äiti
eräänä päivänä kadonnut jäljettör
Peura tiesi, että salametsästäjä oli'
lain tavalla yhteydessä äidin kato
seen. Äskettäin sen oma vasikka
myöskin kadonnut eräänä päivänä
loin salametsästäjä oli käyn\t laaki"
Se oli löytänyt verentahraaman pail
metsässä ja oli tuntenut maassa va
kansa hajua, mikä sekoittui ihmen!
juun. Se lähti kiireesti pois paikalta"
huuteli vasikkaansa kaikkialta laaksosti
mutta turhaan.
Salametsästäjä oli taas liikkeellä.P»
ra kuuli hänen askeleensa ja heristi b
viaan. ^lies tuntui menevän poä»^
laaksosta, kallioille päin. Peura ei''
tenkaan voinut karistaa huolet
pois itsestään.
* • •
Toiset ihmiset eivät koskaan
•saaneet peuraa niin rauhattomaksi. T"
sinaan se oli nähnyt jonkun se
Suunnitelkaa syysmatkanne
Suomeen N Y T . Silloin
on runsaasti hyttejä saatavissa.
Käyttäkää hyväksenne
syyskauden alennettuja
hintoja.
Syksyn laivavuorot Ne\v Yorkista
Göteborgiin, josta mukavat yhteydet
eri puolille Suomea:
Stockholm Elok. 28*
Kungsholm Syysk. H
Stockholm Syysk. 21*
Kungsholm Lokak. 23^
Stockholm Marrask 11'
KAKSI SUURTA
LAIVAVUOROA
JOULUKSI:
Kimgsholm Jouluk. 2
Stockholm Jouluk. 8
'^Ilalifaxista. seuraavana päivi»
Matkatavara voidaan lähetti
New Yorkista suoraan Suoni«w>-
Vähimmäishinnat Oöteborgij-
Turistiluok. $195; Ensim. Iit-
Kungsholm hieman kainiin.^i
Tuokaa ystävänne ja sulculai
senne t ä n n e meidän ulkomai^^
ja täällä olevien tä^mains^a.
kokemukseen perustuvaa, fcon
teliasta apua tarjoavien toimistojen
välityksellä
Kääntykää inatka-asianiic»> |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-03-27-10
