1938-04-23-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
wmmmmm
s t ^
mmi
i
Sivu 4 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ
9 ®
Ö ] / ^ L i eräs huhtikuinen päivä.
Ilma oli sumuinen j a tihkui
vähän vettäkin.' ;Vaikka i l m a , e i o l lutkaan
mikään niin kaunis, kuin
usein näin keväällä on, niin stitä huolimatta
se ei paljoakaan vaikuttanut
suurkaupungin elämään. Ihmistungos
keskikaupungilla o l i yhtä vilkas
kuin muulloinkin. •. , .
Ihmistungoksessa sattuivat silmäni
erääseen pariskuntaan, joka
muiden mukana k u l k i eteenpäin. E s i -
•'täh heidät heti lukijalle: M n ja
Mrs. Pat Jones. Miksi huomioni
ensin kiintyi heihin, johtui siitä, k un
Pat kulki jalkakäytävän sisäpuolta,
joka ei ole oikein modernista, koska
yleisen tavan mukaan tässä maassa
mies kulkee aina jalkakäytävän u l koreunaa.
Pian kuitenkin keksin
syyn siihenkin.
Aina kun he sivuuttivat naisten
vaatetusliikkeen, käänsi Pat nopeasti
sateenvarjonsa näyteikkunaan päin,
ettei Evelyn (Mrs. Jones) huomaisi
ikkunalla olevia tavaroita. Jos hän
he huomasi, merkitsisi se aina pysähtymistä
ikkunan eteen. Silloin
Evelyn himoitsisi sitä tai tätä vaatekappaletta,
eikä saisi rauhaa, ennenkuin
se olisi käyty ostamassa.
M u t t a sitten t u l i yhtäkkiä kuin salaman
leimaus taivaalta, mitä Pat
oli pahimmin viime aikoina pelännyt.
"Kuulehan. Pat'-, sanoi Evelyn
pysähtyen. "Nyt minä muistan!
Minähän tarvitsen uuden kevätha-
• t u n ! " •
P a t i n harmiksi heidän edessään o li
j u u r i naisten hattukauppa.
" A i saak . . . "
" M i t ä ? " tiuskaisi Evelyn.
" A i o i n sanoa, että eikö meidän
pitänyt mennä sinne teatteriin", sanoi
Pat, koettaen kääntää Evelynin
ajatuksia muualle.
" A i v a n oikein, kello onkin viittä
vaille yksi", simoi Evelyn katsottuaan
kelloaan. '^Meidän on siis p i dettävä
kiirettä, että ehdimme ensi
näytännön alkuun. Mutta minä ha- ,
luan uuden keväthatun ja eihän
' meillä ole o l l u t mitään puhetta teatteriin
menosta. Vai enkö minä taas- .
kaan saisi uutta hattua? Mrs. B i n g -
hamilla on uusi hattu, M r s . Pattersonilla
o n . . v V j a niin edelleen hän
luetteli, jatkaen: "Pitääkö minun
sitten aina olla tällä vanhalla talvi-hatturesulla?"
;
" T i e t y s t i sinun pitää hattu saada,
mutta ei nyt sovi; sillä , m u t i s i
• ' P a t . " ; , •
" E i mitään muttia, minä haluan
sen heti r' tiuskaisi Evelyn. ^
" M u t t a minä vain . . y r i t t i Pat
uudelleen. "Jätetään se lauantaihin, '
kun silloin on tilipäiväni. Tiedäthän,
että nyt ei liikene rahaa, kun pitää
maksaa kuukausimaksu radiosta ja
p y y k k i k o n e e s t a . . . "
" N o , odotetaan sitfen lauantaita.
Tuon hatun tuolta minä haluan. E i kö
se olekin nätti?" sanoi Evelyn
osoittaen sprniellaah hattua ikkunalla.
**Mutta kyllä se on k a l i . . . ei k u in
kaunis", sanoi Pat; ollessaan viihiltä
lausua tyhmyyksiä. N y t ei ollut hjrvä
suututtaa Evelyniä, joka sentään
antoi niin paljon periksi, että suostui
odottamaan uutta hattua lauantaihin.
Aina ennen hän o l i ajanut tahtonsa
läpi siinä paikassa kuin hän
oli jotain halunnut.
Juuri kun he olivat aikeissa poistua
ikkunan luota, saapui siihen hei-
K l r j . U . W .
dän naapurinsa M r . j a M r s . A d am
Scott. Tervehdittyään saiioi Scott;
"Teidän emännällä näyttää olevan
samaa asiaa kuin meidänkin, että p i täisi
saada uusi hattu, vai arvasinkp
oikein?" ,
" A i v a n oikein, A-iam", sanoi Pat.
" A n t a a heidän mennä kauppaan
tekemään valintansa", sanoi M r .
Scott. "Eivät k a i he siellä kauaa
viivy. Mennään me sillä aikaa pelaamaan
joku pallopeH Perkyn pallp-s
a l i i n ."
"Joo", mieltyi Pat, "minä käyn
saman tien siellä radioliikkeessäkin."
"Jos emme ole täällä enää k un
tulette takaisin", sanoi M r s . Adeline
Scott, "niin tulkaa *Coco Nut In-
Kirj. E. .
O] "TOSKUS mieli- palaa pien n ei ttcn vuosien taa,
J ikimuistoista etsien — rakkaita seutuja seuraa,
löytäe?i kätköistä särkevän sydämen . . .
lapsuusvuosien ihanteellisen kauneuden,
nuoruusajan puhtoisen lemmen . . .
Hänet — ainoan sydämeni valtiaan,
jolle ikuinen kohtalo luki lakejaan
silmät ummessa vannoen:
''Sun oätteesi elää vaikka itsesi sullon
maan matosten ruuaksi,
punaruusustcn tMÖksuksi..
Ilkkuen, itkien, palan maastamme
veljeshaudaksi kaivoi... '
Vaivoin tuskani salata voin oudon hyrnyn taa,
jota ymmärrä ei vieras... syömmeeni nähdä saa
ei edes isä ankaralla kurillaan,
ei siskot joutavilla kyselyillään,
ei äitini lempeät silmätkään, .
joita jo kyynelkosteus himmentää...
Sillä ajan myrskyiset aallot löivät
myöskin kotirantamaan vaahtoaan . . .
eroittiii jo korviimme kaukainen ryske,
tuhoavan salaman isku,
pakenevien joukkojen itku...
johon sulatitui tuo äänetön valitus... suru,
vierelläni seisovien omaisten kauhu...
Kauhu, joka oli aivan vieras omille tunteilleni,
menetetylle armaalleni, jota he eivät itke,
eivät omista hänelle ajatustakaan . . .
koska ''hänenlaisiaan" ei kannata siirrä
jotka jättävät*jälkecnsä hiiltyneet rauniot,
nälän ja — oman kotini viimeisen tuomion,
jonka täytäntöönpanoa odotimme nyt
jokainen jännittyneenä,
joka hermosäie kiristettynä .
kaikki aistit äärimmilleen kehitettynä...
nojautuneina toisiini mc vasten kivistä portinpidtä.
— Kuitenkaan en tunne pelkoa, tuska^^
ilomielin tervehtäisin kuolemaa...
Silloin eroittuu jo läheltämme askeleet, huudot,
nuolena kiirii sanat: "Valkoiset joukot!
Nyt kotikontukin säästyi!"
Ilon välkkeen kaikkien silmistä nään:
tuo äskeinen tuska ja kauhu,
mikä painoi jo alas pään... se laantuu,
hermot laueten kajahti itkua, naurua . . .
Mä itsekin nauran: hah, hah, haa —
vaan oudon kumma tunne valtaa sieluni...
on kuin siellä sammumaton tulivuori pttrkautuisi...
Hehkuva laava polttaa huuliltani hymyn häiveen . . .
Uuden aamun valjetessa kidjin outona omaisteni parissa
vilusta väristen.... vihasta vaikertaen . . .
Nyt kun veriin taas vaipuu vuosisataiset maat,
tämä mieliin saa . \ .uutta intoa'sielussa ailahtaa . . .
Esiin pyrkivät jo kuoUehct muistot,
herättäen uskon jo vihdoinkin haudastaan:
''Huomenaamulla veljinä tavataan,
ja verellämme lunastamme maan!"
Tämä lupaus mielissä, hymy huulilla asustaa
ja kaikki me seuraamme nyt samaa astuntaa . . .
samassa tahdissa opimme taitomme,
meitä ohjaa vain oikeuden vaistp — se on:
Ihmisyyden, veljeyden, vapauden taisto,
siinä henkii ikuisesti elävä voima
mm meita noutamaan, meneii^Qi.-
Sitten smne juomaan lasililset Pa-^'
Coia^:' ' ; •
"Älä ole: kauaa pallohuoneessa
P a i " , .varoitti Evelyn ja niin he ero'
,\ sivat. '•
Patoja A d am lähtivät pallolmouet.
ta kohti.
" M u t t a eikös poiketa hotellissa ot-tamassa
pullot olutta?" sanoi Adam i
: " E n tiedä, miten tuo o l i s i . . s , , -
noi Pat.
• "Mitä, et kai. sinä akkaasi pelkää \
vai mitä! Onhan sinulle ennail;iii|
olut kelvannut."
^'Niin, mutta asia qn sellainen, että
kun pääsee alkuun ryyppäämise?
• sä, e i . t a h d o tulla lakatuksi. Mutta
olkoon. menneeksi, yhdet pullolfeet
voimme kyllä ottaa."
"Kuulehan Pat. ethän sinä vain |
ole. akkasi tohvelin alla?'" kysjil
Adam, kaataen hotellissa Patin la-1
siin olutta.
"Enhän minä", vastasi Pat epäröi-1
den.
" N o sitähän minäkin."
"Se minua nyt kaivelee, kun pitäisij
• Evelynille ostaa uusi hattu ja Kv|
neliä on niitä hattuja ennestään kuk
a määrän tietää."
"Älä muuta, samat sanat sam
minäkin. Siksi juuri ehdotin, ettal
lähtisimme pallohuoneeseen, silla on|
n i in ikävää olla akkaväen kanssal
hattua valitsemassa. Ei .nyt pid&-|
täkään mitään kiirettä takaisinpaluun]
kanssa."
" M u t t a vaarinhan se'on sekin",}
tuumi Pat.
"Eikö mitä! Mutta sinä taidali
sittenkin pelätä akkaasi. Kun
aikansa odottavat meitä siellä Cocoj
' Nut; Innissä, niin kyllästyvät ja 1*1
tevät k o t i i n ."
"Enhän minä muuta, mutta«
ne kuukausimaksut ensin käytäj
maksanjässa, sillä pelkään, että n?|
tulee pian juoduksi ja silloin ola
myyty mies . . . "
" K e l l o on jo neljä", sanoi Evelyn
kärsimättömänä. ^'hiissä ihmeesä
ne ukot nahjustelevat?"
^'Ovat kai innostuneet pelaaniaaa
- p a l l o a , etteivät muista lähteä poiskaan.
Se on niin Adamin tapaistaj
kun kaverin saa."
" M u t t a jos he ovat menneei
t e l l i in ja istuvat siellä juopi^t
massa.
^'Sitä minä en oikein usko".^s«Sj
Adeline, "sillä Adam ei mm n
taakseni koskaan käy h o t eM
Hän tietää, mikä ripitys silta
AifanVio^ika her
taih!! mieleen kääi
v;^!rwo.ien^a lu()k5(
Hoiellin .oluttu'
•^..•;\(iamin; kovaa
•• •'Hik,' tuota.: k^
iainonA;u:imi..et
matfle, hik
, "r.n'minäkään
. hiv Kylij niinä..
\o<y:<vl olen vieia.
••):!ii^tiv•U t.oisiens
<en paäne t:t;i> nai
-'iiitta -:!:imar
••}iennään
ikoilie ;ne ntuiet h
.rahaa p lu^uoa: j
. " | . M Q , emniehän^
ak;tumiehia fiia l
Vihan tuoni nikeii
• kn;'ir, .eitä meidän
iln;an Ulilta hattua
Niin hd nieniv
hi;ipp.ue;i. • .
."Kas. eiviiLtiäa r
b:-r-'\ saiioi Adair
''Hiit" vieköön,
:i!'i i-ar. i\aäQtyei
:i;in sanoi:
. ''0>tik.i mei(
hn'!:!], [u^it.i . ;.. m
niinii sei! nyi mak
seii laskuun.'
Kaupan oniistajs
"Tehän olette h
• tiitte p t T i u karkeac
.effa oleitc ^iivomn
liittyy kutsua polii
"iNu .saatanhan
^'kiir. sanoi. pat. .
minuiie sitim se k'
!i;Utii sie-ru näytei
se ciikkop^iiväliä n
Pat paai rahat ti
: "TiioUt -oin hil
eiii^oileni samanlai
•Jitille ti:'e.-iiiaa"\:s
.myöski;: nihansa p
.Hetki^Li niyöhen-
^imrkaopa^ta uk
J^tikoira/
_.'%;tt. i -poiketaa
V"^lä V k-i. i-yyppy ei
^^'"i.V. ehdotti
"Jo vai-i", suosti
nidditn;k>;a.akin.n
.o^Motain c-;omi3taki
i ^^"ttuixijn -hienn
^'i-^:i:se;naan loiseen
sa .tano;:r;;;, naisil
'^'in trXi^xi :iövdäs:
""^-•w..:..ä väl
^ * f ; - - i ' Pat ja
'^^^telia...:: hattuaa
hU oi^o'; .
toille.
.Siina
t-sivat tv-i;
i,vsyer
Kelpas
raisr."
"Patiin ei ole yhtään luott^ai-*^^
kun minun silmäni vain välttää.
"Minä käyn vilkaisemassa
kyn pallohuoneen ovelta, jos he M
vielä siellä", sanoi Adeline. Han«
kuitenkin melkein heti ts^n
sanoi, ettei ollut siellä nähn}r^i
koja, ,.^ij},!
"Kyllä he ovat varmasti Uo^-
sa", vakuutti Evelyn. . . ^
"En vieläkään oikein sitausKi,-
lä Adam' ei uskaltaisi. Lafi^;
kotiin, ei viitsitä enää odott^-J
. "Voi W,.Pat,ky«^.^^J
kunniasi kuulet, ^im tulet K-J
sanPi Ex^elyn puristaen katensa.
kiin.
Niihin aikoihin kuin ^^^.^j
Adeline lähtivät kotiin ky«^ -1
odottamaan miehiään,
sia - ' • - l i j a.
neotk::a:
" ' P , 1)2
:a toist
o: in ja
i^esivat
iMiehet
tytöt
•'-v -u-nat;
: i p!Sti\
l;iiyd.
i:'i;va
•• -poika,
' i" H i i n,
^ - - i n n y t ]
• - --en seu
^'^f'--'- kerto
, -^^ P^i^Kasta juol
ia kertoi
, ^'•'•'lä voi oU
A'Wh,e. - K u
ainakin s;
:::?..•« " A a en ei
r::*" niin o l ij
iai.i^";r.'^"^ " " 5^
^'->i.vtystä ei .
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 23, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-04-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380423 |
Description
| Title | 1938-04-23-04 |
| OCR text |
wmmmmm
s t ^
mmi
i
Sivu 4 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ
9 ®
Ö ] / ^ L i eräs huhtikuinen päivä.
Ilma oli sumuinen j a tihkui
vähän vettäkin.' ;Vaikka i l m a , e i o l lutkaan
mikään niin kaunis, kuin
usein näin keväällä on, niin stitä huolimatta
se ei paljoakaan vaikuttanut
suurkaupungin elämään. Ihmistungos
keskikaupungilla o l i yhtä vilkas
kuin muulloinkin. •. , .
Ihmistungoksessa sattuivat silmäni
erääseen pariskuntaan, joka
muiden mukana k u l k i eteenpäin. E s i -
•'täh heidät heti lukijalle: M n ja
Mrs. Pat Jones. Miksi huomioni
ensin kiintyi heihin, johtui siitä, k un
Pat kulki jalkakäytävän sisäpuolta,
joka ei ole oikein modernista, koska
yleisen tavan mukaan tässä maassa
mies kulkee aina jalkakäytävän u l koreunaa.
Pian kuitenkin keksin
syyn siihenkin.
Aina kun he sivuuttivat naisten
vaatetusliikkeen, käänsi Pat nopeasti
sateenvarjonsa näyteikkunaan päin,
ettei Evelyn (Mrs. Jones) huomaisi
ikkunalla olevia tavaroita. Jos hän
he huomasi, merkitsisi se aina pysähtymistä
ikkunan eteen. Silloin
Evelyn himoitsisi sitä tai tätä vaatekappaletta,
eikä saisi rauhaa, ennenkuin
se olisi käyty ostamassa.
M u t t a sitten t u l i yhtäkkiä kuin salaman
leimaus taivaalta, mitä Pat
oli pahimmin viime aikoina pelännyt.
"Kuulehan. Pat'-, sanoi Evelyn
pysähtyen. "Nyt minä muistan!
Minähän tarvitsen uuden kevätha-
• t u n ! " •
P a t i n harmiksi heidän edessään o li
j u u r i naisten hattukauppa.
" A i saak . . . "
" M i t ä ? " tiuskaisi Evelyn.
" A i o i n sanoa, että eikö meidän
pitänyt mennä sinne teatteriin", sanoi
Pat, koettaen kääntää Evelynin
ajatuksia muualle.
" A i v a n oikein, kello onkin viittä
vaille yksi", simoi Evelyn katsottuaan
kelloaan. '^Meidän on siis p i dettävä
kiirettä, että ehdimme ensi
näytännön alkuun. Mutta minä ha- ,
luan uuden keväthatun ja eihän
' meillä ole o l l u t mitään puhetta teatteriin
menosta. Vai enkö minä taas- .
kaan saisi uutta hattua? Mrs. B i n g -
hamilla on uusi hattu, M r s . Pattersonilla
o n . . v V j a niin edelleen hän
luetteli, jatkaen: "Pitääkö minun
sitten aina olla tällä vanhalla talvi-hatturesulla?"
;
" T i e t y s t i sinun pitää hattu saada,
mutta ei nyt sovi; sillä , m u t i s i
• ' P a t . " ; , •
" E i mitään muttia, minä haluan
sen heti r' tiuskaisi Evelyn. ^
" M u t t a minä vain . . y r i t t i Pat
uudelleen. "Jätetään se lauantaihin, '
kun silloin on tilipäiväni. Tiedäthän,
että nyt ei liikene rahaa, kun pitää
maksaa kuukausimaksu radiosta ja
p y y k k i k o n e e s t a . . . "
" N o , odotetaan sitfen lauantaita.
Tuon hatun tuolta minä haluan. E i kö
se olekin nätti?" sanoi Evelyn
osoittaen sprniellaah hattua ikkunalla.
**Mutta kyllä se on k a l i . . . ei k u in
kaunis", sanoi Pat; ollessaan viihiltä
lausua tyhmyyksiä. N y t ei ollut hjrvä
suututtaa Evelyniä, joka sentään
antoi niin paljon periksi, että suostui
odottamaan uutta hattua lauantaihin.
Aina ennen hän o l i ajanut tahtonsa
läpi siinä paikassa kuin hän
oli jotain halunnut.
Juuri kun he olivat aikeissa poistua
ikkunan luota, saapui siihen hei-
K l r j . U . W .
dän naapurinsa M r . j a M r s . A d am
Scott. Tervehdittyään saiioi Scott;
"Teidän emännällä näyttää olevan
samaa asiaa kuin meidänkin, että p i täisi
saada uusi hattu, vai arvasinkp
oikein?" ,
" A i v a n oikein, A-iam", sanoi Pat.
" A n t a a heidän mennä kauppaan
tekemään valintansa", sanoi M r .
Scott. "Eivät k a i he siellä kauaa
viivy. Mennään me sillä aikaa pelaamaan
joku pallopeH Perkyn pallp-s
a l i i n ."
"Joo", mieltyi Pat, "minä käyn
saman tien siellä radioliikkeessäkin."
"Jos emme ole täällä enää k un
tulette takaisin", sanoi M r s . Adeline
Scott, "niin tulkaa *Coco Nut In-
Kirj. E. .
O] "TOSKUS mieli- palaa pien n ei ttcn vuosien taa,
J ikimuistoista etsien — rakkaita seutuja seuraa,
löytäe?i kätköistä särkevän sydämen . . .
lapsuusvuosien ihanteellisen kauneuden,
nuoruusajan puhtoisen lemmen . . .
Hänet — ainoan sydämeni valtiaan,
jolle ikuinen kohtalo luki lakejaan
silmät ummessa vannoen:
''Sun oätteesi elää vaikka itsesi sullon
maan matosten ruuaksi,
punaruusustcn tMÖksuksi..
Ilkkuen, itkien, palan maastamme
veljeshaudaksi kaivoi... '
Vaivoin tuskani salata voin oudon hyrnyn taa,
jota ymmärrä ei vieras... syömmeeni nähdä saa
ei edes isä ankaralla kurillaan,
ei siskot joutavilla kyselyillään,
ei äitini lempeät silmätkään, .
joita jo kyynelkosteus himmentää...
Sillä ajan myrskyiset aallot löivät
myöskin kotirantamaan vaahtoaan . . .
eroittiii jo korviimme kaukainen ryske,
tuhoavan salaman isku,
pakenevien joukkojen itku...
johon sulatitui tuo äänetön valitus... suru,
vierelläni seisovien omaisten kauhu...
Kauhu, joka oli aivan vieras omille tunteilleni,
menetetylle armaalleni, jota he eivät itke,
eivät omista hänelle ajatustakaan . . .
koska ''hänenlaisiaan" ei kannata siirrä
jotka jättävät*jälkecnsä hiiltyneet rauniot,
nälän ja — oman kotini viimeisen tuomion,
jonka täytäntöönpanoa odotimme nyt
jokainen jännittyneenä,
joka hermosäie kiristettynä .
kaikki aistit äärimmilleen kehitettynä...
nojautuneina toisiini mc vasten kivistä portinpidtä.
— Kuitenkaan en tunne pelkoa, tuska^^
ilomielin tervehtäisin kuolemaa...
Silloin eroittuu jo läheltämme askeleet, huudot,
nuolena kiirii sanat: "Valkoiset joukot!
Nyt kotikontukin säästyi!"
Ilon välkkeen kaikkien silmistä nään:
tuo äskeinen tuska ja kauhu,
mikä painoi jo alas pään... se laantuu,
hermot laueten kajahti itkua, naurua . . .
Mä itsekin nauran: hah, hah, haa —
vaan oudon kumma tunne valtaa sieluni...
on kuin siellä sammumaton tulivuori pttrkautuisi...
Hehkuva laava polttaa huuliltani hymyn häiveen . . .
Uuden aamun valjetessa kidjin outona omaisteni parissa
vilusta väristen.... vihasta vaikertaen . . .
Nyt kun veriin taas vaipuu vuosisataiset maat,
tämä mieliin saa . \ .uutta intoa'sielussa ailahtaa . . .
Esiin pyrkivät jo kuoUehct muistot,
herättäen uskon jo vihdoinkin haudastaan:
''Huomenaamulla veljinä tavataan,
ja verellämme lunastamme maan!"
Tämä lupaus mielissä, hymy huulilla asustaa
ja kaikki me seuraamme nyt samaa astuntaa . . .
samassa tahdissa opimme taitomme,
meitä ohjaa vain oikeuden vaistp — se on:
Ihmisyyden, veljeyden, vapauden taisto,
siinä henkii ikuisesti elävä voima
mm meita noutamaan, meneii^Qi.-
Sitten smne juomaan lasililset Pa-^'
Coia^:' ' ; •
"Älä ole: kauaa pallohuoneessa
P a i " , .varoitti Evelyn ja niin he ero'
,\ sivat. '•
Patoja A d am lähtivät pallolmouet.
ta kohti.
" M u t t a eikös poiketa hotellissa ot-tamassa
pullot olutta?" sanoi Adam i
: " E n tiedä, miten tuo o l i s i . . s , , -
noi Pat.
• "Mitä, et kai. sinä akkaasi pelkää \
vai mitä! Onhan sinulle ennail;iii|
olut kelvannut."
^'Niin, mutta asia qn sellainen, että
kun pääsee alkuun ryyppäämise?
• sä, e i . t a h d o tulla lakatuksi. Mutta
olkoon. menneeksi, yhdet pullolfeet
voimme kyllä ottaa."
"Kuulehan Pat. ethän sinä vain |
ole. akkasi tohvelin alla?'" kysjil
Adam, kaataen hotellissa Patin la-1
siin olutta.
"Enhän minä", vastasi Pat epäröi-1
den.
" N o sitähän minäkin."
"Se minua nyt kaivelee, kun pitäisij
• Evelynille ostaa uusi hattu ja Kv|
neliä on niitä hattuja ennestään kuk
a määrän tietää."
"Älä muuta, samat sanat sam
minäkin. Siksi juuri ehdotin, ettal
lähtisimme pallohuoneeseen, silla on|
n i in ikävää olla akkaväen kanssal
hattua valitsemassa. Ei .nyt pid&-|
täkään mitään kiirettä takaisinpaluun]
kanssa."
" M u t t a vaarinhan se'on sekin",}
tuumi Pat.
"Eikö mitä! Mutta sinä taidali
sittenkin pelätä akkaasi. Kun
aikansa odottavat meitä siellä Cocoj
' Nut; Innissä, niin kyllästyvät ja 1*1
tevät k o t i i n ."
"Enhän minä muuta, mutta«
ne kuukausimaksut ensin käytäj
maksanjässa, sillä pelkään, että n?|
tulee pian juoduksi ja silloin ola
myyty mies . . . "
" K e l l o on jo neljä", sanoi Evelyn
kärsimättömänä. ^'hiissä ihmeesä
ne ukot nahjustelevat?"
^'Ovat kai innostuneet pelaaniaaa
- p a l l o a , etteivät muista lähteä poiskaan.
Se on niin Adamin tapaistaj
kun kaverin saa."
" M u t t a jos he ovat menneei
t e l l i in ja istuvat siellä juopi^t
massa.
^'Sitä minä en oikein usko".^s«Sj
Adeline, "sillä Adam ei mm n
taakseni koskaan käy h o t eM
Hän tietää, mikä ripitys silta
AifanVio^ika her
taih!! mieleen kääi
v;^!rwo.ien^a lu()k5(
Hoiellin .oluttu'
•^..•;\(iamin; kovaa
•• •'Hik,' tuota.: k^
iainonA;u:imi..et
matfle, hik
, "r.n'minäkään
. hiv Kylij niinä..
\o |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-04-23-04
