Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 23, 1938

              19:3. Sivu 5
^^j^.^.,^. aika hentterissä, eikä heille
t-iih-i mieleenkään lähtea odottavien
Ya!!Woien^a. luokse.. ,
Ho-ellin oluttuvasta kuului Patin
;\;iamin . kovaääninen keskustelu:
' "Hik ru^ita. kyllä minä olen sei-:
; linon Aa f t^^i • ett ii minä en akkani
m:Ufle, hik. "
•'!•!;• ininiikaän sen huonompi, ole,
iqv Ky!i;i niinä, sentään isäntä ta-bv::-
ri olen. vielä, tuossa käsi!" He
.r)t!!-i.^tiva( V.ti.^iensa kättä ja ottivat
ien päälle iau> naukun. ,
,..jimta -aamari vieköön", sanoi-i^
fj;;:,:. Okniiään ja ostetaan nnlle
iki;ii'e ne niuit^t hatut, onhan, meillä
rahaa ja luoUoa: jos tarvitaan, hik,"
.'••MO. emniehän me sen huonompia
abnm.iehiä .'Ha kuin toisetkaan ja
«ii-in iuf-ni oikein; kehtaa katsella-kn;'
i\, että nit-idän akkamme olisivat
iman'uutta hattua;, myöntyi Pat. •'/
• Niin he menivät hattukauppaan
Jii}ipp,uea. • .
"Kas, eiväthän ne elikot täällä olcr
b:;.n"': 5a:vji .Adam.
••Hiitv» vieköön, aivan oikein", sa-^
' aci-Par. ix-aätityen myyjän puoleen
hiin sanoi: ••• •.
"0>tik- .>,'•. tneidän. eukko .täältä
hallin, [ U i t . i . ... minä ajattelin; että
minä sen :H> maksan, jos hän otti
sen lasicuun.' . -
Kalinan l i u i i s t a j a tuli siihen.
"Tehän olette humalassa ja käy-tiitte
perirt karkeaa kieltä. Pyydän,
.effä olette ^iivommin, taikka minun
liiytyy kutsua.pohisi."
•'No -v-atanhan minä siivommin-kiir,
sanoi Pat. "Please, antakaa
minulle sitten se kymmenen dollarin
liaftii siefei näyteikkunalta, sitähän
se eukko päivällä mieli. Ostan sen."
Pat paai rahat tiskille.
"Tuota -oin hik, please, minun^
eiii^olieni samanlainen hattu, ettei
Iitille ti:'e. "iiiaa", sanoi Adarn ja löi
myöski;: t-ahansa pöytään. ,
Hetki^Li nu-öhemmin he sitten as-tmvai
ka;-).i<ta ulos kantaen hattu-'
l^atikoirn.;
"MtitLi [vjiketaan nyt ottamaan
vielä vk^i iyyppy ennenkuin menem-'
"-^^'^J^V. ehdotti Adam. '
'•Jo yau;', suostui Pat. '^Nythän
.niacari-kel-aakin mennä kotiin, kun •
.o« jotain ,-.lomistakin eukoille.".
: phitrapaan-niennessään sattui Pat
visx:,;seniaan loiseen huoneeseen^ jos-
. U n o i k : ; : / naisille olutta. Siellä
- ä ^ ^ s k i .pöydässä kaksi veikeän-n:
ik;;;st:i ,vvi~ta. ' '
•••"}'ä vähän naisseuraan
tct^sa Y<^^ ^jfjj^ he menivät
iiattuaan nostaen nais-kysyen,
saisi vatko tar-
Kelpasihan se olut ty-reista
kuuluu taaskin
. IVhidsorm kerttua ja herttuatar käsiitaä vieraskutsuja ja paojteia,
nähdään ylläolevassa kuvassa, olks- jälkeen tarvitaankin lepoa. Kuinka
saan, ''lomalla" Cap D'Antibesissa, moni meistä saa lepoa ja. lomaa ras-
Ranskassä. • "Raskaan työn", joka kaari työn jälkeen?
KAVALJEEREJA VUOKRATTAVANA!
'TT^ED Peckham qa solakka 23-vuo­tias
amerikkalainen, joka on
kohteli-.,d
'"^^^ pöyt/.,-
jota 01 u';.•.,
toille.'.
:^iina V
.sivat t\:;
"^»^etk:::-::
laatikok-y. '
P^^äbä;;':-,; i
,,.^^'^,;-'-^^\-''-h'''ika, joka kantoi leh-
'•••^tiin, ou oluttuvassa
-ähnyt Patin ja Adamin
- -tcn seurassa, Hän. ei
•a toista turistessa ava-
;-itin ja .Adamin hattu-i.
pesivat ihailem.aan uu-
Miehet eivät huoman-i.
i tytöt vaihtoivat b^at-
: ••mat vanhat hattunsa
i pistivät uudet hatut
'tv-;
hankkinut itselleen hyvän toimeen­tulon
perustamalla "välitystoimis­ton",
joka hankkii seuraa vaille ole­ville
naisille kavaljeereja.
Peckham sai aatteensa pari vuotta
sitten ja perusti heti paikan välitys­toimiston.
Hän otti palvelukseensa
14 yliopistosivistyksen saanutta nuor­ta
miestä sekä päälle päätteeksi yh­den
venäläisen prinssin, joiden a\iiin
hän aloitti liikkeensä. Nyt iiänellä
on seitsemän sihteeriä ja 137 nuorta
kavaljeeria. Hän vastaanottaa 250
tilausta viikossa sekä ansaitsee suun­nilleen
25,00.0 dollaria bruttona vuo­dessa.
Joku aika sitten hän oli Lon­toossa,
niissä hän valitsi 36 Oxfordin
ja Cambridgen yliopistoissa opiskele-'
v'aa amerikkalaista sekä perusti yh-.
dessä heidän kanssaan ysivuliikkeen"
Lontooseen,
Peckham perii n. 200 mk. klo IS—
22 välisen ajan kestävästä •'vuok­rauksesta".
Jos nainen haluaa pitää
kavaljeerinsa puoleenyöhön saakka,
on maksu puolet körkevampi sekä yli
puolenyön menevistä tunneista 100
mk. tunnista. Kun joku nainen ha­luaa
itselleen seuralaisen, hän vain
soittaa puhelimella Peckhamin 'toi­mistoon,
ilmoittaa nnnä aikana hän
seuralaista -haluaa,,' rninkätyyppisen ,
miehen hän tarvitsee ja miten tämän
pitää olla pukeutunut. — Kun ka-
-vu seurassa, tian. ei 'yaljeerl saapuu-Sovittuna aikana, on
i^^aiu.:-;. i;^ kertomatta sitä Eve-b^
Ue, vieie^sään lehteä.
Sillä pai.Kasta juoksi Evel^-n Ade-
'»"itn iun ia kertoi kuulemansa.
"Tämä ei voi olla tottal" huu-naisen
ensiksi annettava hänelle kaksi
kirjekuorta, jossa .toises.sa on mie­hen
palkkio, loises.sa. taasen hänelle
rahaa illan menoja varten.
Kaikki Peckhamin: miehet ovat
eloisia, keskustelevat tottuneesti ja
ovat erinomaisia tanssijoita. Jokai­sen
heistä on seurattava äärimmäisen
tarkoin toimistonsa sääntöjä. He ei-yvät
saa esiintyä liian tuttavallisesti
eivätkä saa juoda itseään humalaan.
— Kavaljeeri ei saa tilata: muuta
/ kuin yhden väkijuoma-annoksen' tun­tia
kohden. Jos^hänen naisensa tulee.,
päihtyneeksi, on kavaljeerin velvolli­suus
jättää hänef hovimestarin hal­tuun
ja marssia itse tiehensä. Hän
ei saa miiiaän ehdolla vierailla nai-
.^ensa asunnossa tai hotellihuoneessa
eikä yieexisä oleskella- hänen kans­saan
niin, ettei toisia ihmisiä ole saa­puvilla.
. . ' ^
Pitkät vaaleat miehet ovat halu­tuimpia..
Aluksi Peckham vahvisti
miestensä ikärajoiksi 21 ja 28 vuotta,
• mutta sittemniin hän on kohottanut
"vanhuusrajan" 36 vuodeksi. —- Hä­nellä
on myöskin mieiliä, jotka otta-v'.
t hoitaakseen, lapsia, käyvät ulko-maaiaisten
tulkkeina, puodeissa, ovat­pa
eräät asiakkaitten seuralaisina ul­komaanmatkoillakin.
Peckham on.saanut useita jäljitte-lijoitä,
mutta hän on kieltämättä vie­lä
alan johtavan mies. Suurin menes­tys
hänellä oli viime uutena vuotena,
jOiloin hänen miehensä olivat jokiki­nen
vuokrattuina.
'DM • '
tin sinuUe sen uuden hatunkin", koet-,
tl Pat sanoa mäirittelevasti,
"Sinä olet ollut hoteUissii oluttu­vassa
naisten kanssa.;." ;
" En, rakas Evelyn, en ole naisia
edes nähnytkään. (3tini; vain yhden
pienen ryypyn, kun Adam osti . . ."
"Vai yhden: pienen ryypyn, häpeä.
Nyt painut kiireesti sängym alle maa­ta,
älä yriräkiiän tulia sänkyyni ja
muistakin olla hiljaa. Mitä taas hat­tuun
tulee, niin en sitä tarvitse, sillä
ostin, sen it.se ja osiinkin sellaisen,
joka tuntuu kuk.karovssasi^ pitkän ai-
: • kaa."
Pat rupesi riisumaan nöyränä.
r:.vciynin uteliaisuus, ei ajitanut pe­riksi,
vaan hän avasi hattulaatikon.
-Mutt:i siiloinko vasta myrsky, nousi.
Hän löi laatikosta ottamansa hatun
Paiin päähän ja huusi;
"Mikäs tämä hattu on.^ Vanha
.yrisa! . Kuinka sinä. kehtaatkin!" •
Luudanvarsi tanssi hetken aikaa
Patin selässä. Nyt Selvisi Patille,
minkä kolttosen tytöt siellä oluttu­vassa
olivat tehneet.
Aan-iuliä sinä viet tämän risan
takaisin mistä olet sen saanut ja viet
sen uuden hatun takaisin kauppaan!
Jä nyt siingyn alle jä heti!"
Seuraavana aamuna asteli Pat ala­kuloisena
ulos hattulaatikko kaina­lossaan.
Hän tapasi Adamin, jolla '
myöskin oli hattulaatikko. Arvaten­kin
samalla asialla kuin hänkin.
"Mitenkäs on sinun laitasi, veli?"
kysyi Pat nähdessään Adamin mus-tansilmän.
"Taisi olla samanlainen
löylytys kuin minullakin viime yö­nä?",
.i -
"Luulenpa vaan. En ole koskaan
nähnyt Adelinea niin hurjana, eikä
hän ole koskaan minua pehmittänyt
niin perusteellisesti."
"Mitä me nyt teemme.^" kysyi Pat.
"Menemme uudelleen oluttupaan,
siinä kaikki." . . :.
"Mutta mitähän naeistä mahtaa
sitten senjälkeen olla jälellä, kun ko­tiin
menemme?" epäröitsi Pat. >
"Mitä vielä! Nyt olemme niin
kauan kotoa poissa kuin akat tule­vat'
hakemaan ja lupaavat olla hak­kaamatta.
Mutta mitä hittoja me
näillä hatuilla teemme?"
"Heitetään ne jokeen, kun tu
lemme sillalle", ehdotti Pat.
Niin he tekivätkin.
Seuraavana aamuna heräsivät y.',-
tävykset Pat ja Adarti kaupungin
poliisiputkasta kovassa kohmelossa,
'•Mikäs nyt tulee neuvoksi?" kysyi
,'Pat.:
"Mikäs hätä meillä on! Tänne ei­vät
eukot ainakaan pääse meitä hauk­kumaan.
Nyt olemme lain ja e.si-vallan
suojissa", lohdutteli Adam.
"Mutta jos minä vielä selviän täs­tä
hattujutusta kunnialla ja ehjin
nahoin Evelynin kynsistä, niin totta
totisesti, koskaiin en häntä .vastusta
hatun ostos.sa. Tämä keväthattu on
tulut minulle jo hyvin Icalliiksi**,
tuskitteli Pat.
-•.Araen", isäe.sti .Adam.
Kullan varastaminen
kukarahr^ista
l^^hii AdcUne. "Kuinka Adam us-
I ••Xlir. ainakin sanomalehtipoika- saliakin
p t o i ja minä en epäile ollenkaan,
l<**ttkÖ asia niin olisi."
"Mutu kyllä min^ sanon, että sd-itiiita
löyiytystä ei Adam ole vielä
koskaan saanut, kun hän selviää ko­tiin.
Minä hakkaan hänet ihan suo­muksille
paljain käsin."
"Kuulehan, Adeline, mennään
kauppaan ja ostetaan ne hatut kiu-
Ehdimme vielä, ennenkuin
ovet suljetaan."
"Niin teemme, lähdetään heti I
lilalla myöhään kompuroivat Adam
ja Pat kotkian kohden. Hattulaati-kot
olivat heidän kainaloissaan ja
niitä he kantoivat hy\'inhellävaroen.
Vaikka Pat koetti tulla sisälle hy­vin
hiljaa, kompastui hän yläkerran
portaissa. Jo alkoi Evelynin ääni
kuulua hirmuisena jyrinänä.
"Sinä sika ja juopporätti..." kuu­lui
aina läimäyksien välistä.
"Älähän nyt, hunajaiseni, minä os-iNiistä
monista menetelmistä, joita
käytetään kullan varastamiseen kul­tarahoista,
on varmaankin seuraava
itämainen menetelmä harvinaisin:
Varas tekee rahaan reiän ja kor­vaa
kullan jollakin kullatulla metal
lilla Ja se tehdään niin taitava.5ti,
että sitä on mahdoton huomata muu­ta
kuin hyvin tarkan tutkimuksen
jälkeen.
'il nj