Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 23, 1938

              mm
i i i
r
Sivu 2 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ
(Canadan snomaiaiiten, viikkolehii)-
Registered ät.the Post Office Dept..
Ottawa, as secondclass matt^T,
J vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
THanshlnnat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
$3.00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen -"iikon lau^^
antaina 12-sivulsena, sisältäen parasta
kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.,.
•.•
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
F^täkää asiamiesvälineltä jo tä­nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd..
Toimittaja: J. Saari. .
Toimitusneuvosto: J. Järvls, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen, Aili Malm^ Margit Laakso
ja Yrjö Saivö.
Liekkiin aijotut klrjoituksfet osoi­tettava:
imm
l'.0. Box 69 Sudliury, Onl
TähdeUä p l merkittyjä kirjoituksia
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN TUOLILTA
Taas olemme päässeet siihen ajan­kohtaan,
jolloin työtätekevät ihmiset
kaikkialla viettävät omaa juhlapäi­väänsä,
Vappua. Tämän suuren juh­lapäivän
merkitys tänä vuonna on
arvaamattoman suuri.
Kansainvälinen fasismi uhkaa tänä
päivänä edistystä, vapautta ja kan­sanvaltaa
maailmassa. Sodan palot
ieimuavai tänä päivänä Espanjassa
)a Kiinassa. Viatonta verta on Espan­jan
kamaralla vuotanut jo kohta kaksi
vuotta yhtämittaisesti. Tuhannet
viattomat lapset, naiset ja vanhukset
ovat joutuneet jasistien murhakiih-kon
uhreiksi. Mutta kuitenkin on Es­panjan
kansa käynyt päättävää tais­telua
kansainvälistä fasismia vastaan,
luottaen siihen, etic^ kansanvaltaa ra­kastavat
ihmiset maailmassa eivät
sälli fasismin pääsevän voitolle. Es­panjaa
voidaan tänä päivänä hyvällä
syyllä sanoa maailman kans<invaUan
etuvartioksi. Sen käsittävät ne ihmi­set
eri fTiaissa, jotka ovat tukeneet Es-panjan
kansan taistelua ja erikoises­ti
nc urheat miehet, jotka ovat rientä­neet
ase kädessä puolustamaan edis­ty
siä, vapautta ja ka?isativaltaa Es­panjan
maan kamaralla. , •
Yksi tämän Vapun tunnuksista on
yhtenäisyys, laajojen kamanvaltaa
rakiisiavien kansakerrosten yhtenäi­syys
edistyksen puolesta fasistista
Imr bar ismiä vastaan. Fasismi voi­daan
murskata joukkovoimalla. An­takoot
niiden maiden hallitukset, jot­ka
sanovat olevansa kansafivaltaisia,
aseita Espanjan kansalle, niin Espan­jassa
on fasismin hauta — koko kan­sainvälisen
fasismin hauta. Espanjan
kon^siQ pyytää ostaa aseita, mutta sille
tri myydä niitä. Fasistien, käytettä­vänä
sensijaan ovat nykyisen sotatek-niikan
viimeisimmät välineet. Tehos­takaamme
tänä Vappuna Espanjan
kansan avustanmta ja vaatikaamme
Canadan hallitusta tukemaan Espan­jan
kansaa ja lopettamaan Cham-berlainin
pplitiikafi tukem joka
merkitsee fasismih tukemista, taantu-vmsvoimien
tukemista.
Edistystä, vapmttia ja katisanval-taa
tukevien työtätekevien ja muiden
kansakerroksien rivit yhtenäisiksi tä'
nä Vappuna! — TOIMITTAJA.
EUN matkustaa, rautaleftse Tash-kentiin
jä Samarkandiin, niin
tuJee harvinaisen maan rajalle. Tä­mä
maa on Usbekistan, keltainen hil­jaisuuden
maa, jota ennen kutsuttiin
Turkestaniksi, mutta nykyään se on
tasavalta ja kuuluu Neuvostoliittoon.
Keltaisen hiljaisuuden maa! Kel-
""taiset ovat-sen-ioppumattomat hiekr
ka-aavikot, keltainen sen niukka
kasvullisuus ja siellä täällä olevat
vuoret jä tiet ovat myöskin kellan-hohtavia.
Tämä maa tekee omitui­sen,
miltei tukehduttavan ja kauhua
herättävän vaikutuksen. Täällä ke­hittyy
kuulo ja totutaan kuuntele­maan,
alati kuuntelemaan ja olemaan
varppeilla jokaisesta vähäisimmästä-kin
äänestä, joka jonakin yksinäisenä
hetkenä sattuu kuulumaan ja tulee
jostakin kaukaisuudesta. Tahtomatta
kuunnellaan yhä. tarkemmin tässä
hiljaisuudessa. Mutta ääni ei taas
kuulukaan. Niinjjiyt se taas kuuluu,
lakkaamatta, heikosti rouskuen tässä
säntameressä. Kuunnelkaa nyt tar­koin
hermot täysivireessä! Eikö tun­nu
siltä kuin jokainen pieni hiekka-jyvä
varovasti liikkuisi koettaen pii­loutua?
Mutta samalla tulee hiljai­suus
vielä täydellisemmäksi. Tuntuu
kuin myöskin erämaa pidättäisi hen­keä
ja kuuntelisi ja koettaisi etsiä
ajatuksen kiidon kuuluvat äänet ih­misaivojen
läpi. Se on kauheaa, sie­tämätöntä.
Erämaan ilmakehä kiu-sottaa
ja tekee hermbstuneeksi. Hiek­ka
narisee hampaitten välissä ja ajau­tuu
joSäiseen ihopoimuun. Hiekkaa,
hiekkaa ja aina vain hiekkaa!
Mutta tuossa tuokiossa sukeltautuu
jotakin esiin taivaanrannalla. Kajas­tusko?
Ei, se ei ple mikään harha- '
näky. Siellä on todellakin karavaani
lähestymässä. Kameelit kulkevat juh­lallisen
verkkaan hiekkasärkkien vä­litse.
Ne tulevat suuremmiksi ja suu­remmiksi.
Jo kuuluu ihmisenkin ääni.
Katse kiintyy kiitollisin ilmein usbe-kien
kirjaviin vaatteisiin, sillä ne
ovat juuri tämän maan omaa kansaa,
usbekeia, jotka äkkiä ilmestyvät
kuolleesta keltaisesta erämaasta.
Kuinka kallisarvoinen onkaan ihmi­sen
näkeminen tässä erämaassa.
Vanha usbeki ymmärtää sinun
mielentilasi.
— Ha . . . h a . . .sinä pelkäät mei­dän
maailmaamme.
Hän itse ei pelkää hituistakaan
erämaataan. Hän on seurannui tu­hansia
jäljettömiä teitä, JQtka vain
hän tuntee. Hän tietää, mis^ keitaat
oyat ja missä lähteet sijaitsevat. Hän
oh yhtä erämaan kanssa, hän rakas­taa
sitä koska se^^on antanut hänelle
viisaimmat ajatukset. Kauniimpia
unia ef hänellä koskaan ole ollut kuin
ntukkuessaan karavaaninsa kanssa
Kara-Kumskoen erämaassa.
H^n jatkaa nauramistaan sinulle ja
sanoo:
— Sinä valitat sitä, että hiekka na­risee
hampaittesi välissä. Niin, meillä
on santaa paljon, se on totta, mutta,
meillä on vettä niukalti, sekin on tot­ta.
Mutta tiedätkös, sinä että kun
hiekka narisee meidän sampaittemme
välissä, niin se pitää yllä valppau­temme,
vahtiinpitömme elämälle niin
tärkeän veden suhteen. Paimentolais-kansan
arolla on leiripaikkoja keitai-neen
ja vesilähteineen^ sillä ilman
näitä lähteitä olisi erämaa ikuisesti
kuollut. Missä lähteitä »ei ole, siellä
ei myöskään ,ole ihmisiä, ainoastaan
kuumuutta ja kuolemaa. Hiekka-aa­vikon,
tiettömän keltaisen erämaan
takana levittäytyy viheriöiviä laak­soja
kukoistavine ruusu^ ja manteli-puutarhoineen;
Jolleivät vuoret lähet­täisi
vesivirtojäan laaksoihin, jollei
vettä täällä kpottaisi säiliöön, niin vi­heriöivät
laaksot häviäisivät ja me
olisimme kuolemanomat. Ymmärrät-kös
nyt, miksi meillä ei ole mitään
raskaampaa syntiä kuin viedä pois,
varastaa vettä. Ja me kostamme sen
ja kostarnme niinkuin se voidaan kos­taa
>:aih Aasiassa.
Dervishit ovat opettaneet usbekeil-le
koston. Dervishit pitävät tiukasti
kiinni perinteistä ja laista. Usbekit
tekevät pyhiinvaellusmatkoja Med-
, Nyt se on taas sitten kevät^ se!
"kaistapäiden" aikakausi.
Keväällä on sitten ihmcellinefi voi.
ma. Se saa järkeyänkin ihmisen Jiqi.
keana huokailemaan ja katseleman
kuuta — iltaisin nimittäin. Päh^i^ij^
taas katsellana puhkeavia hiirenkor.
via jä muita kevään nähtävyykia
katsellaan jä huokaillaan ja nmktd.
laan nuoruutta, jökä oli kerran.
Muistamme, kuinka kerran v!m- •
leanvihreässä nuoruudessanimeUMt
sai meidätkin niin valtoihinsa, ctia
erehdyimme oikein runoilemaan. Kir­joitimme
kokonaista kaksikymrnmi
runoa ja kuvittelimme olevamntc täy­si
tekijä siltä alalla. Kun olimme pan-x
nut pisteen viimeisen runomme lap.'
puun, piilotimme koko runopi^km[)
- erääseen laatikkoon.
Mutta senkin kevään perästii tuli
, kevät^ ja syksy ja silloin syksyllä
löysimme ne runot sieltä laatllmta.
Luimme ne kaikki uudelleen jcsitt-en
hyvin halveksivasti hymähtäen hei­timme
tie kaikki tuleen. Tuo'vähäi­nen
järkipahämme toimii parimitm
ainU syksyllä ja siksi runommekiti sai­vat
sellaisen kohtalon. Jos silloin oli­si
ilmestynyt LIEKKI, niin ekm oli-sinime
lähettänyt ne tekeleemme LIE­KIN
paperikoriin, mutta silloin ei
vielä ollut LIEKISTÄ tietpakam.
Olemme koettanut muistelk mti
runojamme, että olisimme voinut Mr-joittaa
niitä uudelleen paperllc ja '\
läheftää sinne paperikoriin — mä­dän
käy se paperikori sääliksi, kun
se saa seistä niin paljon tyhjäm -
mutta emme ole muistanut niisiä yh­tään.
Uusia emme enää kykene ky-^
häämään, sillä olemme jo niitumk, ^'
että kevät ei saa meitä enää siinä tnöä\
rin innostumaan.
Vielä joku sana auringosta. Onko
lukija jo ottanut auringonkyl0f
Jos ei ole, niin muistakaa sitten, kn
alatte niitä ottamaan, että älkää an­tako
auringon polttaa itseänne kj^
peäksi, vaan ottakaa aurinkoa vain
vähän kerrallaan. Me emme ok sitä
hetkkua vielä nauttinut, mutia fian
alamme ja.koetamme ottaa sitä sään­töjen
mukaisesti, että emmepknii'^^
kuin viime keväänä.
No, loppukoon tämä ke^tjum^ -
me tähän. Aurikoisin kevättemim
SIRPA-SERKm.
aasi ly en
Charles A, McLacklen, SS-vuotias käsiinsä ja aikoi lynkata hänet, mut-maalarion
pidätettynä Los Angcle- ta poliisit^ ottivat hänet raivoisalta
stssa ja syytetään: häntä vasemmalla väkijoukoUa pois. Kuvassa hänet:
olevan 7-vuotiaan Jenny Morenon nähdään rukoilemassa pelastumisen^
Piurhasta. Vä^joukko SM, miehen sa jälkeen.
sjidin moskeijaan dervishien juo, jot­ka
ovat tunnettuja ankarina fanaa­tikkoina,
kun ön kysymys lain nou­dattamisesta.
He kykenevät anU-ja
pelon. Islami ei näet ole vain «s- j
maan uskoville uskonnollisen tuskan |
konto vaan myöskin laki, joka suo
dervisheille suuren vallan. Alistuvaj-J
nen rahvas tuokin dervisheille hedel­miä
ia riisiä kiitollisuusuhreina.
Usbekit ovat kuitenkin viime ail«^J^
jakautuneet kahteen leiriirir ^ |
uskolaisiin ja niihin, jotka ovathy^|
neet lait ja perinteet ja Y^^^
taan urtakseiksi, tovereiksi A^;>
heimon vanhin, hallitsija 1^ ^1
hän taistella näitä urtakseja vasw J
jotka eivät usko enään ^ ^ ' ^ l
vaan jotka tietävät, että o n ^ " j |
"älyniekkoja" kuin ^uhanied- _ i
ovat myöskin älynneet, että ö^j
kurjuutensa on oma ^ ^ a ^ l gl
He ovat. käsittäneet, ^ ^ ^ i
ole vain velvollisuuksia, vaanj>|_|
%in oikeuksia- He ovat Uittyöe^;
lektiivebiin ja hankkineet i t ^ . |
laitumia ja peltoja, ^'etta 3^ V ^ ;
ja näin tulee uusia aika ^ " ^ ^
sen» liajaisuuden maahan.
kinaista on jo käynyt k o u l u ^,
vpstoliitöss^ ja. tuhansia . ii^»^ 1
jerome tunsi en(
Da Aatamia kohta
05kaan ennen u
iii;. Mutta hän s
"Se oli osa juom
Lut juonestamme
M näen miten se t
".\atami varmaan
nemmän kuin sinä
"Se tohlo raukka
änellä oli vastassa^
ymmärtänyt, ja
itanut Eevaansa
|in hän olisi kanta:
punan lehtiä."
i Linda; nauroi.
'•'Niinkuin Konfui
vankka pato, jo
1 sortuinasta mie
an,' tai jotain ser
oikeassa, Jerry.
1 kuin hy\'e on m
pn. •. mutta on a
|- Eikä meidän t
kirstuja." ;
p . . . eikä m i t ä ä n 1
'lähti ulos, huoneef
veneeseen ja sit
fJen sanajalkavuoi
oh itselleen lai
Ineeseen. ^-'Hyvää
!•• ja se tarkoittaa
^es, ihmiset, jotka^
Hv\'ää yötä."
"iy\'ää yötä."
hmea oli jatkuva
|etoisuus. että nämä
p t kirstut oli mui
«n verran asiantur
te niiden kaunei
»^aisesineinä. Mutt;
f^Jjon merimies, e