Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 6, 1940

              Kun oikein kovasti kommeltaa
Kirj. MATTI
ISÄN piti tässä muutamia päiviä
sitten matkustaa kello 8.25 aikaan
aamulla lähtevällä junalla joitakin
liikeasioita järjestelemään, jutteli
nuori Jerobeam Hippula hillittyyn
ja asialliseen tapaansa. — Kun isä
tahtoo olla hieman aamu-uninenj
asetti hän herätyskellon soimaan jo
seitsemältä ja ilmoitti samalla, että
jos kello klikkaa ja jos Hilma ei
siinä tapauksessa herätä häntä vii­meistään
kymmentä yli seitsemän,
muuttuu Hilma kolmessa sekunnissa
11.S. rumaksi ruumiiksi ja siirtyy tääl­tä
ajasta erääseen kuumaan paik­kaan,
joutuen kaiken lisäksi kävele­mään
sinne takaperin, sillä isä van­noi
sitä ennen vääntävänsä Hilman
niskat nurin.>, • r
Seuravana aamuna kellp soi.I^ymr
. mentä vailla kahdeksai). I$ä^ k^uprsasi.
silloin vielä ^Uaisella antaumuksella -
ynnä voimalla, että naapurin perhe
_ nosti rähäkän ja väitti,v että meidän ;
. huushollissamme, on alivuokralaisena
norsu, joka aina aamuisin/ja öisiti
opettelee soittamaan torvella. Sitten
isä heräsi kellon kilinään, ryykäsi
unenpöpperössä puhelimeen ja karjui
kuulotorveen, että kuka juuttaan pro­vokaattori
siellä soittaa ihmisille
keskellä yötä. Kun puhelimesta ei
kuulunut vastausta ja kun soitto kuu­lui
edelleenkin, paiskasi isä kuulo-torven
kädestään ja lähti ravaamaan
ulko-cvelle, sillä hän luuli, että se -
olik::vovikello, mikä soi. Mennessään
isä pirliui jotain siihen suuntaan, että
se ovikellon soittaja kuolee pian. Sit­ten
> i tempasi ulko-oven auki; mut­ta
liompastui/samassa kynnykseen
ja nätkähti mahalleen niin, että ko­ko
I? ^rraskäytäva tärähti. Isä he­räsi
sIHoiQ lopullisesti, mutta Huttus-ka,
j ka oli paraillaan menossa kol-linsa
kanssa kermaa ostamaan, sai .
isän nähdes^iän lie>^ huimauskoh-taukircn
sekä lysähti hetkeksi por­taille
istumaan. Puolta sekuntia
myöhemmin kuului porraskäytäväs­sä
t*(plarääkäisy, sillä Huttuska oli
tuivat kuitenkin turhiksi.
Sitä vastoin on jokihaarojen van­hoilta
!elrq>aik<ulta, sieltä, missä riis-
% t a valmistettiia syötäväksi, löydetty
joti^qttain moan ja sen kumpfianus-
.^4«nMa. yusiS^^b^Ui^.v^i^i^^-
..Jkio^Qik^ sjtici|fc§Uii^^|enoPjEtQ^iM
.^uudest»vol<^täaj^e^^^^
^ icokomeii, .^|ka kiyiliiitu. oi]cc:Jmden
\lä|ieÄMaa ^«^lajoen^ka ^i^^^n-
^ suojassa^ on pys^n^ jatkamaan
taistehia olemassaolostaan meidän
päivilnune saakka. Kun suuri osa löy­döistä
on tavattu indkeitt maan pin
naita, on täytynyt tehdä se j o^
IMlätös, dta ne ovat kotoisin vielä vi«
me ajoilta.,
Ennslleenasetetuista täydelliasti
' moan liiurankoloydöistä on -voiti;.
muodostaa tarkka käsitys sen sekä.
suuruiidesta etta ^tavoista. jErittäin
liyya tattailnai o a kokooi:q>aiituna
Christcchufdin museossa, jossa ^ on
nähtävissä erson monlalaisuustaiigon-vTeressu.,
Museossa qn muuten ko­konainen
sarja moan luurankoja, poi­kasesta
aiJDa täysikasvuiseen lintuun
saakka höyhoiineea päivineen, Uhas^
mahan "ciKMmsulatusklvia'' sd^ä mu
nia, sellaiaakin» j(nsta sikiö on^tettt
« r i k ^ n tarkastettavaksi.
vahingossa istuutunut koliinsa pääl­le.
Huttuska virkosi salamannopeas­ti
ja siirtyi lentävällä startilla ala­kertaan,
jonne hän vei myöskin kol­mannessa
kerroksessa kohtaamaansa
talonmiehen rouvan. Myöhemmin
Huttuska väitti nähneensä portaissa
sielunvihollisen, joka oli pukenut yl­leen
yöpaidan ja maskeerannut it­sensä
marakatiksi.
Isä palasi kiireesti sisälle ja vil­kaisi
kelloa. Huomattuaan sen ole­van
jo melkein kahdeksan, mölähti'
hän kuin leijona, joka on kahviplö-rön
sijasta vahingossa ryypännyt lu-teenmyrkkyäj
ja ponnahti sitten kol-meUa
.harppauksella ^sekäjalk^
tartturieen: paperikorin, kera keittiön
,oirelle, jome^ ^p^styääa. h ä a .antoi
JdUmalle -sellaisen jmöljnäherätj^ksen,:
; eUä.lJilma^pöukko^i.^
tyyn ja .muistutti /vähän ^aikaa .papil-'
joiein koristettua ja^hyytelöstä,val-rpistettua
qiallinukkea, joka,, on jöUr
tunut ^maanjäristyksen ja^. pyörre­myrskyn
imliin.
Isä täräytti kinttuunsa tarttuneen
paperikorin keittiön hellalle - ja piö-lähti,
että Hilman 'Yasaadi muuttuu
väriltään kirjavaksi ja maailmankat­somus
synkäksi, ellei parranajovesi
ole kuumana kolmessa sekunnissa.
Sen jälkeen isä porhalsi takaisin ka­mariin
ja ryhtyi pukeutumaan sellai-s^^
lla hopeudeHa, että paikkakunnan
ainoata kapakkaa sammuttamaan
kiiruhtavat palokuntalaiset olisivat
olleet hänen rinnallaan kuin etanoi­ta.
Kuudessa sekunnissa isä veti
housut kolmeen kertaan jalkaansa,
sillä molemmilla ensimmäisillä ker­roilla
ne joutuivat väärinpäin, ja sit* -
. ten hän pisti taskukellonsa kirjahyl-lyn
päälle sekä mörähteli, kun hän
ei millään tahtonut saada suurta he­rätyskelloa
mahtumaan liivintas­kuunsa.
'
Sitten isä lähti painelemaan kylpy-hupneeseen,
jonne Hilma oli jo kii­kuttanut
parranajoveden, mutta hän
kompastui matkalla neljä kertaa, sil­lä
hän pii kiireessä sitonut molem­pien
kenkiensä nauhat yhteen, ja
joutui kulkemaan loppumatkan koht-'
taamalb. Kahdeksan minuutin ajan
kului kylpyhuoneesta sitten 'möHnä,-
allä .isä, oli. hätäpäissään sekaantu­nut
erin,äis|ten.^purkkiei),-s^^ ja
. pessyt h^^aansa äidin käsivoiteella ^
sekä tohrinut laakaansa partavaah-dokkeen
sijasta mustaa kenkäkiillo-ketta,
jota hän sitten koetti pestä
pois reumatismivoiteella, jota hän
luuli kasvovedeksi. Kun i ^ ryykä­si
eteiseen, muistutti hän kalvetus-tautia
potevaa mulattia, ja komensi
minut etukäteen noytamaan^ autoa.
Parin minuutin kuluttua tuli isä
^ itsekin alas ja sitten me ajoimme
laittomalla vauhdilla asemalle. Lip­puluukulla
Isä löi kaikki puhumlsen-nätykset
ja jutteli muutamassa se­kunnissa
niin paljon, että siitä olisi
kertynjrt aineksia yhteen pienoisro-
• maaniin..Lipun saatuaan 'tavasi
.asemalaiturille ja heittäytyi viimein
seen: vaunuun, jonka sillalle minä
paiskasin hänen matkalaukkunsa. Sa­massa
junanlähettäjä antoikin mer­kin
ja veturi alkoi puhista junan
toisen päässä. Isä huiisi minulle,
että käy sulkeittassäykylpyHuoneen
hana, sillä se jäi vuotamaan ja lähet­täkää
postipakettina tomen kalossi,
joka putosi portaissa ja sano Hilmal­le,
että ,han saa kotiin palattuani
muistutuksen, sillä hän toi partave­den
.sijasta minulle jotain tököttiä^
joka mausta päätellen oli lämmitet­tyä
söppaS,
. :P,iaiEL]^KON£EN J ä.h e tUmi.
jipen.ja.^sja^nottajineeakeksi sak-säl..
Pb. Reis v; 1361. ^Keksintöä pa­ranteli
Graham, Bell 1876-ja D. E.
Hughes 1878.
oOo
PANSS.^RILAIV.^ on ruotsalaisen
John Eriessonin keksimä. Ens»nm:
laivan nimenä oli ^*Monitor". Tykit
ohvat kierrettävässä .pianssaritomissa.
^ - ^ O o
. PETROLEUMIVALAiSTUKSEN
keksi Youiig v. 1848.
:—oOo
^ ENSIMMÄISEN ILMALAAAN
rakensiran^cal^^Giffäcd V. ,1852. Se
1 oli: pUQli;^yJdcäa mallia ja sitä kuljet­ti
kolmihevosvoimalhenJiöyrykone 11
km. tunnissa. ^
Isä.aikoi vielä jatkaa, mutta sit­ten
; hän pamautti. leukansa kiinni.
Juna oli jo pitkän matkan päässä,
mutta isän vaunu seisoi yhä paikal­laan,
ei ollut kuulunut koko - ju­naan.
^ ' -
^ Kotiin me palasimme umpinaisesi
autossav sillä vasta ahmalta. lähtiesr
sään isä'huomasi, että hänellä oli yl­lään
Hilman ulsteri ja p ä ^ ä ä n tupr
suUa .rarustettu yömyssy,- jota hän
ei ollut muistanut vaihtaa lähties­sään:-
, ,
nfm'smrte ma amiak^y^n, . . .. ^
. kuin kuUom kohtalo suo^
Turkaottff^nnm ^tkfteUJaoksettsa
On'poissa sen rmtsmltaJuoksunsa,-
vaintuttoa, sortoa nmn,
itata irvisti ymp^min
kun kultien maitta ma kain.
Pois kotmaoMtti'riensin
lapsuuteni rantojen luo,
:: / ' / " / • •'^•Ä/:-/if/'-'-'^/^: ^ € / . - r i / • /"^^/• / ^; ;.
Oon kolmasti Suomeken suuttunut,
kun en voi nanä vOktya siellä^
Vqpautf ihanaista on puuttuma:
^yt vHmeksiiahtiessain
tuli mtini vemehessätn;
läks kanssani lanfehen päin.
Oon sillä reisidia t>/dff«
en Suamehen palajakaan.
'S-Syymyrshyllajqipitmme^
hiirof ,
^^^Jhl^J^e.Chaäa^^s^
\ Olin väkmsa ymykumes mnm ,
^'MJuoni^Jwi^i^:^] . , 7 :
jäävuoret noin syUlyksin,; ' - -
tSSOä* luona hesmsent(ä^en'-~ "
- näin Suomen, kun Sointulan tf&n:
Sa kuumalla tatveä. kuvailet,- % -
taas talvella tahtoisi^:ke5fM-T-
-.^ läpi vuodemiaä^^onJne kumpi^et. .
Vepe^i* ikitunturi-jmt \ . . - ^
falv* itkevi kyyndeitään : ^ ,
joen laaksohan^hymy^evään. - -
TäälP l(ailain laitan Jiyt pesää, ]
myös maihin jo äitini toin. ^ '
Tääir lempeä on kalanmnikkom,
sadat saaret ja salmet huinSaänaan^
Bumu: hemlokin,. suderin^ kuusikkoin
sc mulle on vanha ja itus;-" ^ -
meri kttiskttilten kuin taustiisz - -
"Kas täSläpä on väpausl".
— En^Wtdekään- mmä laivaan,
tääir äiti^ja Suomikin on,
AusrmM,