1951-10-20-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
.i' n i i i i i i lf
I r *
iti;?'!::
:'IIV
Sh
.vi-
Pats d ptihtinut sanaakaan. Hänen
sydämensä olä aiolissut kurkkuun, sIlE
Mntafdfn Ejähtdykdstä päätien luuli
M n mokmpien iniesten kolhivan toisi-aaii
kauheasti.
Toinen erä alkoi aivan samalla ta^^lla
kuin ensimmäinenkin. McCarty johtr
kieltämättä koko ajan. Paul väisteli isr
•kuja ja näytti nyt^kfiile^n vain puolus-tCiksekseen.
«Hänen entinen kiihkonsa,
joka ennen vanhaan oli pannut Rotun-»
pnustajat huutamaasi riemusta, pii
poissa. Erän loputtua kuului salista
Siaista mutinaa ja moitteita.
— iLiiän voimakas; sanoi Doug pu-
, distaen päätään;
Kolmhnessa erässä kävi Pau^
tustaja iuöttävi&emmaksi jä siis joh*
donmiikaisesti ^hieman huolettjömäksi-
Mn. Monissa tiföiiteissa pani "Paul häi
net iskemääh pahasti häihaaii ja- kerrah
Vastasi Icätmiilla';!^^
, joka. päni '|lcGartjTr '^^^
YldsÖ alkoi kiljua
kieli hänräräsö^lalfesid^
kään saamaatisk etua hjKräkseeh. ITieisö
vaikeroi ja'4itteh'kuuk!iri;-^
sin jyKse^^äaöy^l^iMä^^
— Rohkeutta väin, Paul! Olen lyö-nyt
vietoa kjmima^^^
Silkim Ä ^ a r t j^
suuremmilla yoimillaän Pa^in köysiin
jä iskiien h*änta nioleinm^^
Ja jäjjeeh Paurvain "v^isteK
nen vastustajansa paljasti itänsä; aiy^n
kokonaan Kyökkäyi^ensä w^
— Iske nyt! Iske iiyt! Iske ti^^
huusivat katselijat. — Nyt on sinun vuorosi
Paul! Iske nyt! Tällaisia huutoja
kuului kaikkialta.
Meluaminen oli aivan luryittä^ä.^
Doug kiemurteli istuBmellaanJj^ |oos!e-ikin
huusL Kiihko oli niin tarttuvaa^ et«
ta Patshuoma|i I takeensa jaloilla
lattiaa> ja €unSi selvää, että^Mc€arty
alkoi väsyä, {Miinnahti hän jaloilleen ja
huusi juuri sillä hetkellä, jolloin meluaminen
hetkeksi lakkasi:
— Käy vain päälle, Paul! Iske hänet
maahan, Pauli huusi häh niin kovasti
kuin,vain;jaksoi.::
P ^ säp^ti huomattavastL Hän
käänsi päätään ja näki Pätsin, jonka
valkoinen iho ja> vaalea ^^^^^t
voimaklcaassa valossa. (Hetkisen hän
tuijotti hämmästynein kalpein kasvoin,
mutta silloin sattuikin M c ^ r t } ^ nyrkki
hirvittävällä^ v o i m ^ häntä leukaan^
Katsomosta kohosi ilmoille piskävetei^
neii vaikeroiminen kun Paul kaatui suulleen
matolle. Sitten, syvän hiljaisuuden
vallitessa; alkoi tuoniari laskea haöet ,
voitetuksi.;-• ' ..'••i
Viiden sekunnih kuluttua liikahti Paul ^
hieman.- Ibi|uden^ekunnink^
hotti M l i päätääii tuuman verran t ^ '
•niille «niÄin; tuijottaen jälteeEfP^ts^
Seitseniäh iekuniiin h u t t u a hymyili';
hän Patsöle j ä ^ t s h ^
kaisin. Kahdeksan sekunn
painui Mn&k pääÄ^ jälleen^^^
mutta i^äeksinkun^]^^
hän jälkeen salsiilmnno^^^ ja alko^ ^
tapella kum tiikeri. Todeli&eh Mu;^
ryöppy piainoi MiCartyn köliin. Hän
yritti l^j^Öl^i^ \^s^an, i;iwtm .
hästyi; aina jonkunverr^
hyökkäsi jä ^ k o i t u i , häne^
paljasti itsensä kokonaan ja saa? .
tu^an sarjan kovia 9ikean ja vasemman
käden koukkuja herpaiitui hän ja k ^ ,
raskaasti kehän lattialle.. ^
Ka^ojat huusivat erotuomarin kiiruhtaessa
lähemmäksi ja vaikka hänen kä- :
'Sivaftaasa nutiinkin kohoavan ja laskevan,,
.ei mnjqat^uaan_lukua,:yoltu;kuulfe-.
melun keskdtäv^^^^,Ä l»hoiti M n
Päulm oikean^'kädenhänea- .{mnsä • y^*":' •
puolel!e.^-|s^r ilmeltli.:: häneö: voittaneen; ot*»:: ;
. 'Ävijst^i^ty jav toiraaheÄIot: iaySkkasi*-,:';
vat,kelÄöfpiiri4tieis'Paulin: salin,, etter
häats^ÄikjpirtiSkyjnyt -
— Herätkää jb! huudahti Joosie ponnahtaen
jaloilleen.
,1 y a l k ^ k ^ h e sitä jiimittäyät, jos vain
haluajt puhutella häntä] Täällä sinulla
ei ole j5uh<ffl ^inkäanlaiste tila^
J a s2yiS^,minuU;^^^n sinuUe, hyvä
. neity^fihblhäin Pätsin korvajin, heidän
kiin^ta^saan lUoskäyt^ —
ettäl^uji minä joskus vielä vien sinut kat-
. somaan jotakin nyrkkeilyottelua, v^arusr
tan.piinä .sinut
sinä siitä pitään, että sinä käyttäytymir
seliäsi oUt meikein saattama mie-litie^
llesi .Myiön? - ^
T-T Ä sins,ivPristele asioita^
Paltfv—Minähäh päinvastoin panin hänet
vpittsmaan ottelun?
'He odottivat jonkun aikaa kärsivällisesti
Rotundan likaisien varäuloskäytä-yän
edustalla, kunnes P a i i l v i^
tuh kaduQ& " ^ j a tdsteri yllään ja pieni
matkalaukku ^&ääei5sääÄ. ^^^^^^^ ^^^^^ y
^Pauil^huudator^^^^ lä^
; henunSksi ]ä b j e h i a ^ :^
Paul ei vastannut mitään, katsoi vain
häntä sihniin j a ta^tttii häheh käteensä.
— Ah, Päid, s ^ i^ts hellästi;^
kaikki on johtunut vain hirmuisesta
erehdyksestä! Olen kohdellut smua
kuin pieni ilkimys, tiedän sen, mutta
todellisuudessa en minä ole sitä tarkoittanut;
En VQi selittää sitä nyt, ahuttä
jos vain annat mintille ^teeksi; koetan
houkutella sinut kuvittelemaan, ettei sen
jälkeen kuin asuimme yhdessä Brenna-
^ i n vuokrakasarmissa kauan aikaa sitten
ole mitään sen kummempaa tapahtunut.
Voitkö suostua pyyhtööni?
^ yarmästil huudahti Paul välähtävin
silmin.Olen^^jo kuvitellut sitä siitä
alkaen, kun näih sinut tuolla salissa.
Mutta keitäinämä toverisi ovat?
— Minä esittefön sinut heille. Tämä
on Joosie—neiti Brent, mutta minä luulen
sinun tuntevan hänet jo vanhastaan.
Ja tämä herra on JDoug •—
— f Hurja Paul Martindale; sanoi
Doug, tullen Memmäksi. — Olenkmil-lut
puhuttavan miin pialjoi| teistä^ että
olen oikein iloinen saadakseni tutustua
teihin. Sanokaa, öhkö noissa puheissa
laisinkaan perää, «tta kun te olitte Oxfordissa,
ottelitte, te — ^
— Me«rime voi k^ustella täällä, sanoi
Päul, katsahtaen heidän ympä^
kokoontthraah 'meliaaseen ihmisjoukkoon.
jElmmi^öÄ
illalliselie jbhonkin? Johonkin rauhalliseen-
paip:^,:'^",'^
Min^ä tiedän, sanoi Boug. —
Ettekö te kaikki voisi tiillajerm
dunM^rr^la s y ä i ^^
' Olen ^okran^^
ta/jösira saa ihitä^ y^ tuossa
. tuokiossa.. _
--^ Mitfa inäim^^ ! huiidsäi-
Joo«e.'
kev^t*sanat, jo@^apIet jäi-keeh
kuin tutustuimme toisiimme..Läh-detäänjheti
h^ei^^^
jeroiyn-kad^^^ varrella sijaitsevassa
Dqugin hiipnei^ he heidän
isäntäjc^ tilaaman herkullisen illallisen
ääre^säiv^.-K^|| :9Uyat hyvin hilpeitä,
eritt^z^n.jJoosie. Heti kun ateria oli
loppunut, suuntasi hän katseensa huo-neei^.
nurka^ oleyaa pianoa kohti.
~ Tu^i^nt y^^tustamatt<^^ laula-mitaliin
saayau»,minut- nyt valtaansa!
'hu^d^t|;hlnc.-hT BIMun-täytyy- laulaa..
D o u ^ liule sinä ^ääntelmään nuotti
tiä-mlnulk, nUn oIet'':kiltti' poika. :'!Hän
meni pianoa luo ja ©mig "aurasi häntä.
• :Pieöi';k<^s|»aei8 ^'raiffl^* kuinasi Joo-sie:-..
iii^llei: i^aill^saan"' nuottieja.;
Hoilla•'.fe2hde!ll!^^:tHi^!iyt.•^^
nomistai • " • " -
— Käskystä, päällikkö! vastasi Doug
hym3dllen.
Joosie lauloi kolme laulua ja soitti
neljä vaikeanlaista kappaletta, kääntyen
sitten vasta toisessa nurkassa seisovan
parin puoleen.
~ Kuulkaahan nyt, te kaksi siellä
nurkassa, sanoi hän, oletteko te jo lakanneet
uskoutumasta toisillenne, vai
soitanko minä vielä teille jotakin haikeaa
J a sydämeen käypää?
— Älkp Herran nimessä, sillä kaikki
on jo päätetty. Kiitoksia vain, Joosie,
vastasi Paul.
— Mikä on päätetty?
— Pats ja minä aiomme mennä naimisiin.
~— Kuinka ihanaa! huudahti Joosie,
kiird&ti Pätsin luo, suIteU häntä helläsU
ja puristi sitten hänet kovasti rintaansa
vasten,. /-
— OnnHtelen, sanoi I^ug,. kiiruhtaen
myi^54^en»häksi.f,?r-^ .Pääsej^ ^minä.^
ensimmäiseksi suihaspojaksi? ~ > ^ ^
r— Minä myös, sanoi Joosie. — Tarkoitan;
että piäsenkö minä enslmmäisek-~
si morsiuneiddtsi?
— Sekin on jo päätetty asia, vastasi
Pats....
—Te kullanmurut! huudahti hänen
ystäväni. — Milloin vietätte häänne?
— Niin pian kuin suinkin, vastasi
Paul. — Kuinka erityislupa 'hankitaan?
— En tiedä, sanoi Doug, — mutta
minä saan sen selville viidessä minuutissa.
Meidän ovenvartijamme on kuin
mikäkin kävelevä tietosanakirja. Mutta
kai me sentään juodaan onnenmalja.
Hae lasit-feille, Joosie.
— Tässä ne ovat. Täytä ne heti,
Dougll
Huvila kylpi suloisessa auringonpaisteessa,
puutarha oä kirjava kukista ja
muutamasta avonaisesta ikkunasta kuului
viulunsoittoa.
Ovi aukeni ja Pats ja Paul tulivat
ulos ja lähtivät kävelemään käsikädessä
käytävää pitkin.
r— Vain viikko enää, sanoi Pats, huokaisten
hiljaa, — ja sitten on minun jo
pakko matkustaa takaism kaupunkiin.
•Herra Barnard kirjoittaa, etteivät he
enää mitenkään voi lykätä uuden elokuvansa
valokuvaamisen aloittamista tuonnemmaksi.
V
>- No niin, minunkin pitää piakkoin
ottaa haltuuni tuo ostamani moottoriliike,
sanoi P ^
allekirjoitettiin eilen. Slutta mehän
voimme aina siiloin palata tänne takaisin,
kultaseni, kun voimme hankkia itsellemme
muutamia vapaita päiviä.
— Joutuukö huoneistomme kaupungissa
valmiiksi ajoissa?
— Kyilä ja siitä tuleekin hi^i^. Kaikki
pn pantu kimtoon aivan sinun ehdotuksesi
mukaisestiy vastasi Paul.
Pats tarttui hänen käsivarteensa ja
vilkaia kädes^n olevaan postikorttim
— Tuletko kanssani tuonne postilaatikon
luo?
^ T i e t y s t i . , Mutta mitä smulla on
postitettavaa? ,
— Aion järkyttää isääsi vielä kerran.
r—^Niinkö?
Sinä kai muistat, että Barbara kirjoitti
meille Sveitsista, jossa hän ja
Geoffrey viettävät kuherruskuukauttaan,'
ja ilmoitti lähettäneesi isällesi hyviä
uutisia. Se oli ensimmäinen jäirky-
:tys..;-::.. .•
— Niin ja ttiil;^ on toinen?
r— Tämä. Pats ojensi häneEe postikortin,
jonka toiselle puolelle olr kifvat*
tuna räikein väitin muuan itsetyytyröi-nmpaiis&
un^, joka käv«U pitkin
l^^äytäväa koiifetti- • jai keokäsat^n
^ ke^älä,-.. ^ToisdlepiiöMneöli'"ra^uistel- .,:
'.tui-huoissÄ'-kääalalla:"'
mk
..: ./.*Ruiisi&m^..Near,Fri
• ' '••RakasTta|a:Äitir ^-
Paul ja minä menimme naimisiia "
me sunnuntaina. Nyt me vietämme Kö,
herruskuukauttamme yläpuolella olevaj
sa paikassa.
Hyrää vointia jä sydämeUisiä terv-ei-siä
toivottaa teille molemmille rakastava
tyttärenne
Pats."
— Sinä ikäänkuin hierot tämän heihin
ja luulet sen auttavan, huomautti PauJ
nauraen.
— Tämä onkin viimeinen kerta.
— Tiedäi^^^ tekee saatuaan
tämän? Hän Miruhtaa tänne kuin hur
jimus ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
" •••• ' . • •
Sitä minä juuri haluankia. Silloin
hän n^ee, että Leila Navarre ja Pats
Goodwin on sama henkilö. Kun näytän
hänelle nuo hiustupsut, jotka silloin
l;oristivat phimöitani, tuntee hän itsensä
seUaiseksi hölmöksi, että hän antaa meille
ante^si.
— Isä kulta! Kun vain opit hänet oi-
'keihtöntemaah, tulet sinä pitämään hä-nestä.--",----
Z^-
— Luulen sinun olevan oikeassa, mutta
hän oli kunnon l^ytyksen tarpeessa.
Hänellä on (muuan vika, joka näyttää
olevan perinnäinen koko Martindalen.
perheessä. Hän on its^ihtaisen sekau-tumishaluinen.
— Perinnäisvikako perheessämme?
— Niin juuri, Pats katsoi häneen vakavasti.
— Sinä itsekin tiedät, ettet sinäkään-
ole aivan vapaa siitä.
Paul näytti hämmentyneeltä.
— Tiedän sen, kultaseni, vastasi hän,
— mutta minä lupaan, etten tee sitä
enää mUloinkaan.
- r - Sinä et tiile saamaan siihen tilaisuuttakaan.
Nyt, kun olemme naimisissa,
pitää sinun tehdä aivan niinkuin
minä sanon eikä mitään miiujta. Ymmärrätkö?
y ; „. ... ; .
—- Yimmärrän, prinsessa. Teidän nöyrin
palvelijanne koettaa täyttää pienim-mänkitt
toiveenne. Mitä minun, esimerkiksi,
pitää nyt tehdä?
. Pats mietti hetkisen ja katsoi sitten
hymyillen Paulia silmiin.
— Sinun pitää suudella minua, sanoi
hän.
Loppu.
Jatkoa 1. sivulta
van ynnä voimalaitosten rakentaminen
on todellakin jättiTäisnaäinen suunnitelma,
jonka toteuttaminen on mahdollista
nykyisin käytettävissä olevin teknim-sin
keinoin. Mutta kyseenfilaista on,
onko se pdSittisesti toteutettavissa heti,
kun tarvittava pääoma on saatu kokoon?
Samoin kuin Särgel haluaisi muuttaa
Afrikan ilmaston valkoisille siedettävämmäksi,
pyrkii Neuyostoliitto parantamaan
Siperian ilmaston. Lähdetään
siitä, että Japatim meressä kuKeva kylmä
merivirta, Limanvirta,ön lähellä Si-nsai
rannikkoa, kim taas lämmin T^usi-mari^
rta kulkee lähellä Japanin rannikkoa.
I&urauk^na on, että Siperian rannikko
ön suurhnman osan vuotta jään
peitossa, kun taas Japanissa on hyvin
miellyttävä ilmasto.
Yhdysvaltain säätieteellisen toimistop
johtaja, prof. Charles F . Talman lausuu,
että kylmä merivirta lähtee Ohotan merestä
ja kulkee Sahalinin saaren ja mannermaan
välissä olevan kapean salmen
kalitta. Erääsi kohdassa salmi on niin
kapea, että venäläisten asiantuntijain
lausummn: mukaan ei tuottaisi vaikeuksia
^annostella virran kulku patolait-tenavulja-
•
Täöä tav>in ei kyhnaä vettä enaa
virtaisi Ohotan meiltä Japanin mereen.
Pälol^tleäs >irulla-saatai^ •
• n Ä ' ''^de^vämisS^-- ihassm^' -niin - että *•
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 20, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-10-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511020 |
Description
| Title | 1951-10-20-08 |
| OCR text |
.i' n i i i i i i lf
I r *
iti;?'!::
:'IIV
Sh
.vi-
Pats d ptihtinut sanaakaan. Hänen
sydämensä olä aiolissut kurkkuun, sIlE
Mntafdfn Ejähtdykdstä päätien luuli
M n mokmpien iniesten kolhivan toisi-aaii
kauheasti.
Toinen erä alkoi aivan samalla ta^^lla
kuin ensimmäinenkin. McCarty johtr
kieltämättä koko ajan. Paul väisteli isr
•kuja ja näytti nyt^kfiile^n vain puolus-tCiksekseen.
«Hänen entinen kiihkonsa,
joka ennen vanhaan oli pannut Rotun-»
pnustajat huutamaasi riemusta, pii
poissa. Erän loputtua kuului salista
Siaista mutinaa ja moitteita.
— iLiiän voimakas; sanoi Doug pu-
, distaen päätään;
Kolmhnessa erässä kävi Pau^
tustaja iuöttävi&emmaksi jä siis joh*
donmiikaisesti ^hieman huolettjömäksi-
Mn. Monissa tiföiiteissa pani "Paul häi
net iskemääh pahasti häihaaii ja- kerrah
Vastasi Icätmiilla';!^^
, joka. päni '|lcGartjTr '^^^
YldsÖ alkoi kiljua
kieli hänräräsö^lalfesid^
kään saamaatisk etua hjKräkseeh. ITieisö
vaikeroi ja'4itteh'kuuk!iri;-^
sin jyKse^^äaöy^l^iMä^^
— Rohkeutta väin, Paul! Olen lyö-nyt
vietoa kjmima^^^
Silkim Ä ^ a r t j^
suuremmilla yoimillaän Pa^in köysiin
jä iskiien h*änta nioleinm^^
Ja jäjjeeh Paurvain "v^isteK
nen vastustajansa paljasti itänsä; aiy^n
kokonaan Kyökkäyi^ensä w^
— Iske nyt! Iske iiyt! Iske ti^^
huusivat katselijat. — Nyt on sinun vuorosi
Paul! Iske nyt! Tällaisia huutoja
kuului kaikkialta.
Meluaminen oli aivan luryittä^ä.^
Doug kiemurteli istuBmellaanJj^ |oos!e-ikin
huusL Kiihko oli niin tarttuvaa^ et«
ta Patshuoma|i I takeensa jaloilla
lattiaa> ja €unSi selvää, että^Mc€arty
alkoi väsyä, {Miinnahti hän jaloilleen ja
huusi juuri sillä hetkellä, jolloin meluaminen
hetkeksi lakkasi:
— Käy vain päälle, Paul! Iske hänet
maahan, Pauli huusi häh niin kovasti
kuin,vain;jaksoi.::
P ^ säp^ti huomattavastL Hän
käänsi päätään ja näki Pätsin, jonka
valkoinen iho ja> vaalea ^^^^^t
voimaklcaassa valossa. (Hetkisen hän
tuijotti hämmästynein kalpein kasvoin,
mutta silloin sattuikin M c ^ r t } ^ nyrkki
hirvittävällä^ v o i m ^ häntä leukaan^
Katsomosta kohosi ilmoille piskävetei^
neii vaikeroiminen kun Paul kaatui suulleen
matolle. Sitten, syvän hiljaisuuden
vallitessa; alkoi tuoniari laskea haöet ,
voitetuksi.;-• ' ..'••i
Viiden sekunnih kuluttua liikahti Paul ^
hieman.- Ibi|uden^ekunnink^
hotti M l i päätääii tuuman verran t ^ '
•niille «niÄin; tuijottaen jälteeEfP^ts^
Seitseniäh iekuniiin h u t t u a hymyili';
hän Patsöle j ä ^ t s h ^
kaisin. Kahdeksan sekunn
painui Mn&k pääÄ^ jälleen^^^
mutta i^äeksinkun^]^^
hän jälkeen salsiilmnno^^^ ja alko^ ^
tapella kum tiikeri. Todeli&eh Mu;^
ryöppy piainoi MiCartyn köliin. Hän
yritti l^j^Öl^i^ \^s^an, i;iwtm .
hästyi; aina jonkunverr^
hyökkäsi jä ^ k o i t u i , häne^
paljasti itsensä kokonaan ja saa? .
tu^an sarjan kovia 9ikean ja vasemman
käden koukkuja herpaiitui hän ja k ^ ,
raskaasti kehän lattialle.. ^
Ka^ojat huusivat erotuomarin kiiruhtaessa
lähemmäksi ja vaikka hänen kä- :
'Sivaftaasa nutiinkin kohoavan ja laskevan,,
.ei mnjqat^uaan_lukua,:yoltu;kuulfe-.
melun keskdtäv^^^^,Ä l»hoiti M n
Päulm oikean^'kädenhänea- .{mnsä • y^*":' •
puolel!e.^-|s^r ilmeltli.:: häneö: voittaneen; ot*»:: ;
. 'Ävijst^i^ty jav toiraaheÄIot: iaySkkasi*-,:';
vat,kelÄöfpiiri4tieis'Paulin: salin,, etter
häats^ÄikjpirtiSkyjnyt -
— Herätkää jb! huudahti Joosie ponnahtaen
jaloilleen.
,1 y a l k ^ k ^ h e sitä jiimittäyät, jos vain
haluajt puhutella häntä] Täällä sinulla
ei ole j5uh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-10-20-08
