Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 11, 1944

              Sivu 4
TAUANT.^ESTA. MAALISKUUN 11 PÄIVÄNÄ
(Jatkoa)
Oli ikävä jättää tämä -kaikki, ki^n
hän syyskuussa - Jahti animattiinsa.
Mutta sittepkin 'häniä veti pupleensa
' se- tieto,'että tapaisi t a a s s i d l ä Pe­terin.!
Se ajatus länumt
Sairaalassa.hän johtui Mtiyö\^P-rolle.
SehhäanäU
saapui osastolleen. Häii ei pitänyt
yövuorotyöstäpsurantplassa, sillä mel­kein
.ama, sdlai§eit,,JQte
tivät voivan, jotenkin hl^
voivat c^r ömen^^ aamua kuolleina.
Yötuntien aikana oli,keuhkotautisten
ihmisten elinvoimat k^iikkein.heikom­millaan
ja viikatemies niitti siiloin
saalistaan useimmin.
•Bäfl[-,miu|sti^polja.as9^^
toksessa, kuinka hqltajfttt^^^
heikommat pptaaat .ppis jyleiseltä o-sastolta
jovÄ^^j »Pi^^P^
usein tuo|.u ta^aian.;, oli; md^^
maa että se pHiÄLdäi\ v^
kansa.
IMxUtta Ast^ ei aptanjit iiedön
•lannistaa itfipääfl, vaan te^ t^t^-'
viinsä niinkuin vain tervje^^ j a täydelli­sesti
levännyt ihniinen voi tehdä.
Hän oli fäynnätanno^, jonka näki
sivullinenkin hänen loistavista silmis­tään
ja ruskettuneista kasvpifitaan..
Asta* tapasi lääkäri Hagenin h^ti
ensimmäisenä iltanai, kun tämä jpalasi
viimeiseltä kierrpkseltaan ja, Asta pii
saanut yöhoitajan tehtävät 'käsiinsä.
Hän oli juuri saanut mitatuksi poti­laittensa
kuumemäärät ja merkkaili
niitä lomakkeihin kun (Peter astui
huoneeseen. Hän oli hämmästynyt
nähdessään edessään istuvan tytön.
•'Mutta-. . . raifcen sinäkin olet
täällä?'' huudahti hän ijimeissään.
"Aivan samoin kuiri sinäkin", vas­tasi
Asta hymyillen.
Peter katsoi häneen pitkään ja tut-kivasti,
muuttuen aivan totiseksi
kuultuaan tytön vastauksen. Asta ei
ymmärtänyt miten hän pii tuon muu­toksen
saanut aikaan,^ mutta ennen­kuin
:hän ehti tointua Jiämmästykses-tään,
oli mies jo mennyt.
Seurustelu heidän välillään taas al-koi
uudelleen. Mutta usein, kun he
tapasivat ulkopuolella . parantolan,
huomasi Asta Peterin kasvoilla tuon
,saman .qiäröinpin, jonka oli huoman­nut
tuona ensimmäisenä iltana.
Mikä mahtoi olla sitten niiehen sy­dämellä,
jota ei ollut uskaltanut hä­nelle
sanoa, sUlä tyttö olioisein tavan­nut
tämän tarkastelevan häntä, ai-
,vankuin itsekseen arvaillen voisiko
tälle sanoa salaisuutensa, joka näytti
olevan epämiellyttävä kerrottava.
iMutta aina kun tyttö luuli tulleen
tuon ajan, tapahtui aina jotain joka
esti tämän* pääsemästä alkuun.
Näin oli kulunut kuukausia ja hä­nen
vuoronsa oli taas tullut olla yö­vuorolla.
Taas istui hän pöytänsä ta­kana
merkkaillen lomakkeita, kun Pe­ter
astui sisään huolestunut ilme kas­voillaan.
*'Tuo tyttö, huone numero kolman­nessa,
pn kovin sairas, niinkuin näet
hänen lomakkeestaan. Kuume 103.
Se on aivan liian korkealla hiinen ti­lassa^".
Asta nyökkäsi myöntymykseksi.
Jlän tiesi asian .olevan niin, olihan
.him JM«ri hetkeä aikaisemmin, tullut
tUrnän huor^eesta. Tyttö oli tuotu
-sen teinxpfie, sillä hänen esityksensä
^tvthe -varmaan tyydyttämään jokais­ta.
.
^e^tsokaa ilmoitusta tästä lehdes­pä.
- ~ ' T . S .
parantolaan tänä aamuna kovin sair
. raana ja lääkärit olivat huolestuneita
, hänen suhiteens^^ - ;
Tytön nimi pU,t^^.i^^
malliselta kuulo -3Pytl;ö'Pli
.^ielä ^ p ^ tesel^^
: mutta imt^ivpiit^^^ jpu^u|iut luohpn
^tilaan: kaikkien -njulden.vaslustöisa
. kukkurak^? ;^J^seli >Asta its^se^,
mutta ei, lausunut; ajatustaan ilmi.
Seurasi sarja onäärlö^ksiä jä-Asta •
tiesi ettei ÄraaWyä; tulisi oleman
helppo Jiänelleenemn^än kuin lääkä-reillekääri.
. Hetkeä inyöhemmin pbktui iHagen
•somille teilleen j a M n meni potilaan
luo tuossa;rnainitussaliuonfiessa.3ään
- kateeli'^a*lan .yaljiija;^^
. punertavat täplät paloivat tt^#en itä­män
.min madonnan ^näköiseksi j a sa-
'.miSlla^ilmaisivat- kuumeen^olevaBLkör-kealfe..
C<temuyöstä, kun iumjuoi^ <tili :al-fcanut
^häihfciia, iälkoi ;iyttö Amiraillä.
JHän lausiu l^3ein iriimfin^nrf^
inaBit^man .menneen miecillK JKada
-ihouraili^orenssin klikistä j a :raorsius-
- hunnusta ?aina .lEtaihutm asti, jolloin
kuume Itaas laski, jonka «jokeenihan
lepäsi-heikkonajmohta.päivää. Vain
- vaivalcnnen hengitys ja heikko valti­mon
lyönti, ilmaisi, «ttä elämä ioli
- vielä tuossa hennossa.ruiimiissa.
-'Mutta kun viikko oli.kuhmut, al­koi
t y t tö Jvoimistiia jä.Asta alkoi toi­voa
hänen .paranevan.
sKun Karia o l i pahimman läpäissyt,
• kertoi Mn. Astalle, että hän oli ollut
•tässä parantolassa ennenkin. "Noin
vuosi sit Le:!-hänet oli .päästetty kotiin.
'Vähän myöhemmin hän oli ^tutustu­nut-
Victoriin.
Noin neljä kuukautta sitten.olivat
he menneet aviohittoon hänen cvan-hemmiltaan.
salaa —josta hänen isän­sä
oli tullut tietämään vähän myö-
:hemmin, iKun Karia ei ollut c\?ielä
täysi-ikäinen; purki isä avioliiton i l ­man
muita-.mutkia.
- Victor .oli merimies ja tälläkertaa
-oli hän jossain •Kiinan vesistöllä, jo­ten
ei saanut; tietää Karlan hiiolista
ja vastoinkäymisistä .ennenkuin pal­jon
myöhemmin, .eikä voinut tehdä
- tämän rpuolesta mitään.
Asiain:käännyttyä ; näin huonosti,
.-sairastui tyttö, taas uudelleen j a vä­hän
myöhemmin joutui takaisin ;pä-
-rantolaan. Vasta täällä :huoraattiip
- tytön Taskeudentila:ja lääkärit.pelkä­sivät
pahinta, vaikka :tuo seikka pi­dettiin
visusti salassa tytöltä itsel­tään,
joka odptti hartaasti Victorin
kotiin paluuta ja lapsen tuloa.
Asta ymmärsi tytön puolen asiasta,
olihan hän itsekin rakastunut ja tiesi
-kuinka raskasta hänelle itselleen olisi
ero Peteristä. He olivat salakihlois-sa,
vaikka vihkipäivää ei .vieE oltu­kaan
päätetty, ja hän .valmisteli ka-pioitaan
vapaa-aikoinaan työnsä lo­massa.
Hänellä .olikin jo pieni ko­koelma
kaikenlaista tavaraa omaa ko­tia
varten lukuunottamatta ,ihanaa
vihkileninkiä ja huntua, jotka hän oli
teettänyt eräällä ompelijattarella.
Kun hän katseli noita kalleuksiaan
huoneensa yksiniiisyydessä, tarvitsi
hänen vain ummistaa silmänsä j a hän
kuuli mielikuvituksissaan urkujen hy­minän
niiden soidessa häämarssia.
Mutta vain huoneensa yksinäisyydes­sä
an,toi hän haaveilulleen vallan, .ul­kopuolella
hän oli vain valkoisiin puet
tu sairaanhoitajatar, jonka.ajatusten
täytyi ipysyä työssä mitä kulloinkin
teki, eikä harhailla tekemässä tuulen­tupia.
Astan ajatukset olivaikin usein
iKarlassa,joka oli juuri sivuuttanut
kuudennen kuukautensa odotusajas-saan.
Hän toivoi ettei tapalhtuisi mi­tään
noiden jälellä' olevain kolnien'
kuukauden aikana, joka järkyttäisi
tämän mieltä.
TusHn oK hän saaniit ajatelluksi
asian loppuun, kun tuona päivänä
saapui tytön äiti tätä tervehtimään.
: T ^ t ö n i s ä | tÄ
kaan.
Kun vierailutunnit olivat ohi, me-
Tii häh t5rttpä katsomaan, nihikävvai-icutuksen
lie olivat saaneet äiiaän^^
^össä ~ K ^ l a - oli -iloinen- aähde^än.-
Äsiaii ja körtc» täHe ^Victorin p^luus-i
a . Victor saapuisi seuraava^
Tiuntainä jä^eidäj vftittäisiin ;uuäel-
>leeri/avadliit
nyt tällä \-väIin kähdeksannentPista
•ikavuötehsa j a niin ollen.ei 'isä ypisi
sHä^sföä -f-iei^
^uiw>iiitm^^ ^iä^ä j a saisi
heti kunniallisen nimen. Tyttö odot­ti
j ä l j i t y k s e l l ä tuota hetkeä,; matta
Asta^^^ili, -öHko nPin suttri jänriitj^
tCTVe^lKstä^Hhä^tilassaan. .SHäactili
aiähriyt "niin TnapnetilaiiSia kään
•potilaissaan, mu ei^vomut rmmita
•l£unH#vp^ pftra^fei'
iSaapiii -viimein tuo odotettu sun­nuntai
>ja Karia l ) ' y ^ i Astaa piike-
-rrtaah ^hänet silkkisieen yöpaitaan ja
"untuvan pehmoiseen vuodekolttiin.
Tyttö näyttifcin ihanalta pukeutunee­na
oniiin vaatteisiinsa. -Hänen tuk-
•;kansa aivan 'kiilsi siikimisesta ja sil-mäni^
ä loistivat innostuksesta.
Mutt kun • vierailutunnit • olivat ohi
eikä Victor ollut vieläkään ^saapunut,
oli tyttö väsynyt ja pettynyt odotuk­seen.
Kun Asta avasi huoneen oven,
löysi tämä potilaansa hiljaa nyyhkyt­tämässä.
IKn" koetti lohduttaa itke­vää
tyttöä, mutta tänrä, oli täydPlli-sesti
-kadottanut toivonsa j a epäili et­tä
Victorkin -oli hyljännyt hänet,
kuultuaan hänen uudelleen -sairastu-
• misestaan. Eikä tyttö kuunnellut
hänen iPhdutusyrityksiään lainkaan.
Jo samana iltana kuume nousi as­teittain
ja; tyttö houraili taas hunnus-
- ta ja- oranssin kukista. Tyttö rukoili
lioureissaan pukemaan hänet morsius-
-pukuun, sillä "Victor odotti häntä.alt­tarilla.
Asta lupasi täyttää tytön
•py3niriön ja lääkärit kehoittivat hän-
-tä tekemään niin, että saivat tämän
ty3mtymään.
Lääkärit tekivät parhaansa tytön
hyväksi, mutta lapsi syntyi sittenkin
vielä samana yönä ennen aikaansa ja
Karia kuoli näkemättä sitä. Kaksi­kymmentä
minuuttia myöhemmin
seurasi lapsi äitiään. ^
Lääkäri Hagen todisti kuoleman ja
kirjoitti todistuksen, jonka jälkeen
Asta erään toisen hoitajattaren kans­sa
valmisti ruumiin rautaantoimitta-jaa
varten. Mutta kun hän laski
'tuon pienen vauvan äitinsä vierelle
parantolan alakerrassa olevalle mar­morilaatalle,
hänessä itsessään tapah­tui
muutos. Hänen mieleensä tuli
erään ylilääkärin sanat, kun tämä oli
luennomut keuhkotuberkelin vaaras­ta:
"Avioliiton tuottama edesvastuu
ja rasitus on vaarallisinta sellaisille
henkilöille joissa on ollut vika keuh­koissa.
Siksi kielletäänkin sellaisia
menemästä avioliittoon . . . " Nuo
kohtalokkaat sanat kaikuivat hänen*
mielessään kun hän palasi yläkertaan,
•missä hänen täytyi askarrellapotiläit-tensa
parissa. Yhdeil ihmisen kuole­ma
tai syntymä,ei tehnyt suurtakaan
:muutpsta parantolaelämässä. Mutta
tämän tytön kuolema teki häneen sel­laisen
vaikutuksen, ettei hän voinut
sitä unohtaa, kuten monet muut en­nen
tätä. Hänen itsensäkin keuh­koissa-
oHoUut vikaa, .vaikka lääkärit
~ olivat hänet tpdenneet täysin paran,
tuneek^.; ollut oikeutta
sitoa I^ter:iä,;i]^^ eikä tuottaa Ij,
sää niurhettä maailmaan. Hän näki
itsensä mielikuvituksissaan marmori,
laatalla j a kukaties heidän pieni vau­vansa;
jiäri^U:^^ hänen ja Pe.
tirnn. Se- ei >fsiaisi tapahtua. Hän
päätti ptirk^a kihlauksensa aivan tä.
j i ä iltana, j ; ^ ä % p^
roltaj ÄaävöUsi hänen vapaailtansa
j a heillä oli ^pimus tavata toisiaan.
IJetdf^^vdlr iu^ya^
jnatkaÖB —r.siis se muodostuisi hei-
: (dM ram^ Hän.
^äviäigri^eteianfilmnästä ja tämä 1%.
täisi -lerveenj tytön, joka tekisi liänet
onneUisekai. .Vaäika hänen .sjolä-
.mensä /muiistutlaisi Äänelle, ,että lää-karit
<€lUva;t- todenneet hänet moneen
IceEtaan täjpsin imantuneeksi, .sai ^sit-tenkim-
kylniä jätki >vällan yli sydämen
äänen. ^ y ;
K u n Karlan sulhanen saapui vuo-
•Yökauden myöhästyneenä, sai hän
kuulla'tytön kuplemasta. Asta kertoi
surunmurtamalle nuorukaiselle, 'fcuJH-
%a^häi fl>E;;luvaBhi<t^^K^
pi&unsa, i#llä se p^^ viimainen
.pyjmto.
teensä kauniisti pakattuna silkkipa-pereihin
laatikossaan ja antoi -aea
iriiehelle, 'joka lupasi sen toimittaa
hautaantpirnittajälle, joka pukisi sen
Karlan ylle.
Kun Asta meni tapaamaan Peteriä
tuona 'iltana^ oli hän väsynyt Ja ala­kuloinen.
Hän ei tiennyt kuinka oli­si
ilmoittanut päätöksensä miehelle.
Peterkin näytti vähäsanaiselta tänä
iltana j a se ei auttanut häntä alkuun.
Viimein, kun he olivat tulleet ulos
kaupungista ja auto liukui hitaasti
metsätiellä, otti Asta sormuksen ,sor-'
mestaan j a sanoi va.pisevin huulin:
"J?eter. En voi . . . enää kantaa
sormustasi . . .se olisi väärin .että si­toisin
sinut itseeni. Viime yön tapah­tumat
— Karlan kuPlema sai minun
järkeni toimimaan. Olen antanut
rakkauden sokaista itseni . . . liian
kauan, IVIinulla ei ole oikeutta men­nä
avioliitt;oon . . . §iis on paras että
eroamme ystävinä. Tässä on sor­muksesi
takaisin . . ."
Nyt se oli viimeinkin sanottu. Mut­ta
se. oli vaatinut viimeisenkin gram­man
hänen tahdonlujuudesta. Vaan
hän uei • ollut odottanut vastausta jon­ka
sai:
*^01etoikeasas,;rakkaani. Sinä olet •
voinut tehdä sen, jota minä en ok
voinut tehdä. Minullakin on "varjo"
. keuhkoissani, tuberkeli alussa, mut­ta
hoidon avulla pysäytettynä. OIoi
monta kertaa aikonut puhua siitä si­nulle,
mutta-rakastan sinua niin suun­nattomasti,
etten ole voinut sanoa si­tä,
pelkäsin menettäväni sinut. Mut­ta
pidä sormus;muistona minusta...
ja joskus kun,olen parantunut, jos
•vielä haluat. . . Mutta ei puhuta nyt
siitä. Kukaan muu tyttö ei tule sor­musta
sormeensa pudottamaan — ra­kastan
vain sinua, Asta . . • voimme­han
sentään olla .ystäviä . . . okrrir
mehaii kohtalotovereita."
"?En voi tavata sinua vain ystä\-a-
•nä, on tapahtunut liian paljon välil­lämme,
että se olisi mahdollista tä­män
jälkeen . . ."
Asta^eioUut huomannut että auto
oli pysähtynyt tienviereen, ennenkuin
hän tunsi miehen käsivarren kierty­vän
vyötärölleen. Vasta kun tämä
suutdi häntä, huomasi hän auton ole­van
paikallaan.
Hän.antöirnliehen suudella itseään
tartunnan uhallakin, ja mies aivaa-kuinaFvaten
tytön ajatukset sanoi;
'^En olisi seurustellut kanssasi «afl»
avoimesti Jos olisin epäillyt
saavan tartunnan. Koelaatat otat