1947-11-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALLTNEN VIIKKOLEHTI)
Published and prlnted by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as seconia
cläss matter.
Liekki Ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta alpllta.. •
U L A U S H I N N A ] ! : THDTSVALTOIHIN:
1 vuosikerta . . . . . . — . . $2.50 1 vuosikerta . . . . . . ' . . . . . $3.10
6 kuukautta ,, 1.40 6 kuukautta • . . . . . . . . . . 1.80
3 kuukautta . . . . . .. .75 •
SUOMEEN JA MVUAlXEULKOMAItXE
1 vuosikertaa . . . . . . . . . . .$3.75 6 kuukautta 2.t)0
ILMOltVSHINNAT:
50 senttiä palstatuimialta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
iUiainiehiUe myönnetään 20 prosentin palkkia.
Kaikki Liekille tarkoitetut raaksuosoitukset ön ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Ldmited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
10U-lt)2 Elin Street West, Sudbmy, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö. -
Liekkiin aiotut lurjoltukset osoitettava:
F. O. BOX 69 LIE KK I SUDBUBY. ONT.
- Voi surtin paikka! Ja juuri nyt, kun eräs ystävämme
ehti jo meitä kiittää lehden reunan leikkaamisesta, etteijtänen
enää tarvitse sitä sormin repiä tai etsiä sukkatikkua. Mutta
kun Mary pörpafii: "Ei tule mitään, ei tule mitään! Se tuo-leikattu
reuna trupcltaä tässä uudessa postituskoneessa niin,
että osoitetta ei fide tai tidee. miten sattuu. Pois se puukko
piiää sieltä ottaa!" — Ja niin se täytyi tehdä. Ixikanneeko
se uusi koje sitten paremmin, kun se jolloinkin käyttöön ehtii.
Niin että pidä vain ystävä Elli Maria se sukkatikku
saapuvilla, pistä se vaikka seinänrakoon, siihen ikkunanpieleen,
josta tiedät sen kaapata heti kun Liekki saapuu. Toistai'
seksi.
« * * .
Paljof, on taito ja kone kehittynyt siitä lähtien kun Aa^
tami Kärki lurkutti riihitansseja sillä yksirivisellään, jonka
toisessa päässä olevat tahtibassot — tai miksi niitä hanurikie'
lessiS sanottanee— hokivat yksitoikkoisesti yhtämittaa rump-rump,
rump-rump. Tuo tuli inielecn kuunnellessamme tässä
muutamana iltana Onni Laihasen soittoa haalillamme.
Niin, Onni Laihanen, Suomen. harnwnikkamestari, poikkesi
konserttimatkallaan täälläkin ja huoneentäyteinen yleisö
sai todeta, että kyllä "haitaristakin'*, siitä Suomessa vai-mistetusta
kromaattisesta harmonikasta,. lähtee taiturin kä'
sissä sekä teknillisesti että taiteellisesti kauniita säveliiä, vaikeitakin
sävellyksiä, tavalla, jota monikaan ei ole ennen kuullut.
Ohjelmaa täydensi vielä soittajan toveriksi New Yorkista
lähtenyt toinen taiteilija, Lauri Jjiine, lauluillaan ja hauskoilla
esittely- ja väliaika jutuillaan,.joten illasta muodostui erikoisen
mielenkiintoinen ja hauska. Yleensä oltiin hyvin tyytyväisiä
ja tuumittiin, että jos ttuteilijat tulisivat toistekin, niin var-masti
kuulemaan tultaisiin.
Kiitos vain, ja onnea Onnille matkaan sinne kotimaahan,
sen nuoren oman kullan luo, minne kuului kiire olevan —'
jouluksi,
* * *•
.V. S. naimailmoitukset eivät suinkaan ole mitään uutuuksia,
niitä on nähty lehdissä niin kauan kuin kukin muistanee.
Ja mitäs pahaa siinä on, jos joku yksinäinen yrittää näinkin
etsiä toveria ja ystävää itselleen. Ja moni on siinä onnistunut,
jos ei oikein hyvin »niin huonommin, aivan samalla tavalla
kuin mmUcnkin onnistiUaan täällä "vapailla markkinoilla".
Kirjavia ilmoitukset ovat, joskus suoria, joskus kieriä. Mutta
väli niillä sittenkin on.
Äskettäin oli eräässä lehdessä seuraava ilmoitus:
''Suomalainen 36 v. liikemies haluaisi tutustua yksinäiseen
suomalais-amerikkalaiseen neitoseen tai vapaaseen rouvaan
tositarkoituksella. Joutunut juuri tulemaan Suomesta
irykyoiosukteiden takia. Arvoisat vastaukset mieluiten valo'
kuvan ja taalan kera, osoitteella: FRANS."
Eräässä toisessa lehdessä joku koskettelee tuohon merkilliseen
ilmoitukseen: Ei sano välittävänsä ilmoituksen laillisuudesta
tai laittomuudesta, vaan häntä kiinnostaa jokin muu
puolL *'Tämä *Frans' alkaa rennosii Amerikassa. Hän tarjoaa
itseään, mutta vaatii etukäteen taalaa: Hänestä tulee eräänlainen
sonninäyttelyi", kän tuumi, ja huonmutettuaan jotal^pt
erikoisesti New Yorkin suomalaisille tytöille hän jatkaa: **Mit-kä
"nykyolosuhteet^ ovat ajaneet iaalanmetsästäjän kotimaastaan?
Ja miksi se taala on liitettävä mukaan? Onko tämä
'liikemies' lähtenyt matkatun arvellen että... ?"
No, mitäpä tuosta jatkamaan ja kysdemäärr. Onhan sei' -
väS, että taata on taala^ ja jos niitä sattuu tulemaau esim ^
s^ta^.imn se on satatadaa, joUavoi elellä jonkun viikon ja
ottaa vSlUlä naukuni^, SHuaJkau ön jo *'4ositarköitmiif*^, ellei.
satu vklaf^emmalle pääsemään, — AP.
Pitkä leipä
Kahvileipää. ^
Viinerleipää.
Pikkuleipää. .
V Syö, kansakoulunapcttaja.
Olet joskus nähnyt.nälkää.
Rasvan käry.
Sikapaistinkäry.
Ihana lemu luokallasi
nälkäisten oppilaittesi.
nuuskittavaksi.
Olet porvari. -
Olet kohonnut keskiluokkaan.
Palkkaa 1250: — kuukaudessa
monine lisäkkeineen. ^
Kiiltävät huonekalut
ja Iso Tietosdnakirja x
vähiitäismaksulla.
Uudet tapetit
ja korkkitnaiot.
Johtokunta on ne laittanut.
Toisinsanoen:
Viihtyisä koti
ja pitkä leipä. '
Henkesi ei enää-^
kärsi nälkää.
Olet jo puni^at^ täyteen. .
SieUtiasi ei viluta:
. Siellähän on
korkeita aatteita,
ihanneita, ^
edesvastuuta,
nuorten sielujen
raskas paino.
Nosta rintaasi, •
kansakoulunopettaja,
sinä olet kylän ainoa
kcrmaläikkä.
Hymyile alentuvasti
ja silitä likaisten
lapsukaisten päitä.
Monet tärkeät tehtävät
odotfavat sinua.
Olet napa.
Aurinko kiertää sinua:
Mökin muijat
hyppäävät korkealle,
kun suvaitset astua
pihtipielensä lomitse. . . ""v
Olet kovin yksin
kansakoulunopettaja.
Mutta kaikki
suuret ihmiset ^
ovat olleet kovin yksinäisiä.
VIENO HÄMÄRÄ.
Mallineitojen koulu
New Yorkin keskustassa, sen kaikkein
hienoimmassa osassa, aivan vastapäätä
Plaza-hotellia sijaitsee eräässä
Victorian aikakauden tyylisessä rakennuksessa
muotineitojen koulu, jossa he
saavat tipsutella askeleitaan maksamalla"
175 dollaria lyhyestä kurssista. Koulussa
valmistetaan malleja muotilehdille,
liikelaitoksille j a valokuvaajille, ja op^
pilaille opetaan kaikki hienon kauneus-hoidon
"makeupin" salaisuudet. Kaupungin
ulkopuolelta tulevat voivat
in3-öskin saada koulussa asunnon maksamalla
60 dollaria kuukaudessa, mutta
ala on vaikea,-sangen houkutteleva-kyliäkin
j a epäonnistumisen vaara aina
olemassa, kun kerran on vain kysymyksessä,
kasvot, ruumis ja. niiden sopusuhtainen
kauneus. Moni neitonen sanoo
koulussa oppineensa — ''hyvän niaalaus-taidon",
mutU työpaikkojen saaminen
on vaikeampaa silläkin alalla, sillä työntekijöitä
olisi paljon, mutta eloa on vähän.
K I R J E E N V A I H T O A
Hautalan Jakki, Naapurukset, Isoäiti,
Martti Vuon, Elli Maria, Vienonen, Hilda
L.,JCQukajoen Jmakko, Ulla, P. J.
M., Kiitos lähctyksistännc.
Tuttavani sanoi miilulle, että miksi en ole tilannut i-
- sellehiLiekkiäV Kysyin; että^^^^n^ se sellainen "Liekki" sit
ten ön, joka olisi niin tarpeellinen saada ? Siitä hän ai\^
hänunästyi, että en edes tiedä mikä on Liekki. "Sehän o
canadalainen viikkolditi ja se on lehtien joukossa niiv.
aarre", hjin sanoi.
Päätin tilata sen aivan heti, ja kun kuulin että seilmes-tj'y-
Sudbuiy-nimisessäjpaikassa, jossa on paljon kurikkalai-
: sfa kuten olen ftsekin, him tuli mieleeni Kurikka kaikessa
kauneudessaan; ja sen noidat j a trullit ja myöskin se aarre
Siellä Miedon latvakylässä, jossa ensimmäisiä suuria
viisauksia päähäni paukutettiin, opin myöskin sen suuren taidon,
miten voi aarteen niaasta nostaa. Se se kysyykin ribauf.
tä ja taitoa, että voLseö tehdä. Muistan sen syksvisen illan,
kun naapurin Jussin kanssa kyläilimme Karjanmaan Fiian
mökillä; Fiia olf suuri taikoien tekijä ja puhui meille ihmeellisistä
näkemyksistään ja aaveista ja kummituksista,
joita uteliaana fcuuntelimnie. Minulle se synnytti suurta
pelkoa,- jota kuitenkaan en tahtonut Jussille tunnustaa.
Olifnmesieirä n i i a myöhäiseen että yön varjot oli\-at jo
levittäneet käikldalle synkän pimeyden, ja kun mielemme oli
täynnä kummitusjuttuja, tuntui pimeys pelottavalta. Tul-
. iuanrime ulos emme Voineet nafidä muuta kuin heikon siner-
'tävän liekin,' joka vähän heijasti kylän toiselta
laidalta mäen rinteestä. Katselimme sitä \^hän aikaa, ja
vaikka pelkäsimme kunimituksia, halusimme kuitenkin niitä
nähdä ja kuulla. Menimme takaisin Fiian mökille ja sa-noirame,
että sfeltä mäenrinteestä näkyy sinertävä Liekki.
Fiia tuli ulos katsomaan j a huudahti: *'Voi taivaan teki-
. jä, siellä palaa aarrel" Heti-hän meni kiireesti sisälle ja mc
seurasimme häntä. Nyt F i i a alkoi tehdä temppujaan. Hän
luki loitsuja ja manasi henkiä taikakaluja esiinottaessaan.
Viimein hän otti keritsimet ja ison puukon ja sanoi: ;^"Siinä
pitää olla kaksi teräsesinettä, jotka on sysättävä siihen liekkiin
niin syx^lle kuin käsi ulottuu, muuten ei reikä jää auki
ja aarre ilman sitä vajoaa saavuttamattomiin."
^ Minuii ja J i ^ i r i piti seurata mukana ja katsoa yhtämittaisesti
siihen liekkiin,, koska ne olivat meidän silmät, jotka
sen ensiksi näktvät.v. F i i a n : poika Matti sai seurata jälesä.
Vään kun oli vähän matkaa rnenty, niin Matti sanoi, ettei hän
uskalla tulla edemmäs, ja niin palasi takaisin mökille. Fiia
sanoi, että '"'Masa-pojan housut on foorattu jäniksen nahalla".
Kun viimein pääsimme perille, niin Fiia sysäsi kerito-met
ja puukon siihen liekkiin kaikella voimallaan. Mutta voi
armias minkä äläkän hän samalla päästi kurkustaan: "Tämähän
ön-kuumaa, eikä aarteen liekki ole kuumaa!"
Saatuattime tulen lyhtyyn, joka oli mukanamme, vaan
- johon emme voineet-ennemmin panna tulta että näemme sen
liekin, huomasimme että se olikin vain suuri muurahaispesä,
jonka pprkaviikarit olivat panneet palamaan. Pesän sisällä
oleva pihka paloi peitettynä vain sinertävällä liekillä, jossa
Fiia poltti kätensä, aika pahasti. Kyllähän Fiia olisi aarteen
ylös nostanut vaikka siellä olisi ollut montakin arkulHsta kalleuksia,
mutta eihän se ollut Fiian syy ettei siellä aarretta
.ollut.
Minun pitikin nyt vain tervehtiä niitä Canadan kurikkalaisia.
Onkin kulunut kohta puoli vuosisataa kuin olen nähnyt
ainuttakaan heistä. Muistattehan tekin vielä ne hauskat
ajat, kun me sitä rahtia ajettiin Kristiinaan ja kaikissa syöttöpaikoissa
meidät aina tunnettiin 'kurikkalaisiksi'. Kun
kerran kysyin teuvalaiselta, että olemmeko me kurikkalaiset
niin paljon komeampia poikia kuin muut. että te tunnette
meidät siitä, niin hän vastasi: " E i sinne päinkään, \'aan me
tunnemme kurikkalaiset siitä, kun heillä on hameesta takm
foori ja kropsua eväänä." .
No niin, vaikka me olemmekin niin hyviä ihmiiiä.
emme me pruukaa siitä kovin^aljon trossata.
Kesäisin tervehdyksin tääUä aina vihreästä W3shii5g-tohista
—
, V I L L E - S E T X.
Jos epäilet, onko työväen järjestäytymisellä mim ^_
kitystä, niin kysypä sitä vanhalta mainarilta, ^J!!^^
vanhalta metsätyöläiseltä. Juuri häneltä kysy, "^"^
olivat esim. kämppäolot neljä-, viisikymmentä vuotta
Onko tnitään muutosta tapahtunut?
Yhtä et enää koskaan näe etkä tavota, ^'^'^^
päys sitten se oli juuri tuossa. Se oli — ohitse vilahtartu
ki. Minkä arvoisia ne ovatkaan?
Uuden yhteiskunnan päätehtäviä täytyy olla suure^ ^
huomion omistaminen tulevalle sukupolvelle, laps'"^- ^
bel.
Viisaan, elämä, vast4kMana tyhmän elämälle, on
ta ajattelua.
SIVU 2
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 29, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-11-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471129 |
Description
| Title | 1947-11-29-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALLTNEN VIIKKOLEHTI) Published and prlnted by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as seconia cläss matter. Liekki Ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta alpllta.. • U L A U S H I N N A ] ! : THDTSVALTOIHIN: 1 vuosikerta . . . . . . — . . $2.50 1 vuosikerta . . . . . . ' . . . . . $3.10 6 kuukautta ,, 1.40 6 kuukautta • . . . . . . . . . . 1.80 3 kuukautta . . . . . .. .75 • SUOMEEN JA MVUAlXEULKOMAItXE 1 vuosikertaa . . . . . . . . . . .$3.75 6 kuukautta 2.t)0 ILMOltVSHINNAT: 50 senttiä palstatuimialta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. iUiainiehiUe myönnetään 20 prosentin palkkia. Kaikki Liekille tarkoitetut raaksuosoitukset ön ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Ldmited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 10U-lt)2 Elin Street West, Sudbmy, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. - Liekkiin aiotut lurjoltukset osoitettava: F. O. BOX 69 LIE KK I SUDBUBY. ONT. - Voi surtin paikka! Ja juuri nyt, kun eräs ystävämme ehti jo meitä kiittää lehden reunan leikkaamisesta, etteijtänen enää tarvitse sitä sormin repiä tai etsiä sukkatikkua. Mutta kun Mary pörpafii: "Ei tule mitään, ei tule mitään! Se tuo-leikattu reuna trupcltaä tässä uudessa postituskoneessa niin, että osoitetta ei fide tai tidee. miten sattuu. Pois se puukko piiää sieltä ottaa!" — Ja niin se täytyi tehdä. Ixikanneeko se uusi koje sitten paremmin, kun se jolloinkin käyttöön ehtii. Niin että pidä vain ystävä Elli Maria se sukkatikku saapuvilla, pistä se vaikka seinänrakoon, siihen ikkunanpieleen, josta tiedät sen kaapata heti kun Liekki saapuu. Toistai' seksi. « * * . Paljof, on taito ja kone kehittynyt siitä lähtien kun Aa^ tami Kärki lurkutti riihitansseja sillä yksirivisellään, jonka toisessa päässä olevat tahtibassot — tai miksi niitä hanurikie' lessiS sanottanee— hokivat yksitoikkoisesti yhtämittaa rump-rump, rump-rump. Tuo tuli inielecn kuunnellessamme tässä muutamana iltana Onni Laihasen soittoa haalillamme. Niin, Onni Laihanen, Suomen. harnwnikkamestari, poikkesi konserttimatkallaan täälläkin ja huoneentäyteinen yleisö sai todeta, että kyllä "haitaristakin'*, siitä Suomessa vai-mistetusta kromaattisesta harmonikasta,. lähtee taiturin kä' sissä sekä teknillisesti että taiteellisesti kauniita säveliiä, vaikeitakin sävellyksiä, tavalla, jota monikaan ei ole ennen kuullut. Ohjelmaa täydensi vielä soittajan toveriksi New Yorkista lähtenyt toinen taiteilija, Lauri Jjiine, lauluillaan ja hauskoilla esittely- ja väliaika jutuillaan,.joten illasta muodostui erikoisen mielenkiintoinen ja hauska. Yleensä oltiin hyvin tyytyväisiä ja tuumittiin, että jos ttuteilijat tulisivat toistekin, niin var-masti kuulemaan tultaisiin. Kiitos vain, ja onnea Onnille matkaan sinne kotimaahan, sen nuoren oman kullan luo, minne kuului kiire olevan —' jouluksi, * * *• .V. S. naimailmoitukset eivät suinkaan ole mitään uutuuksia, niitä on nähty lehdissä niin kauan kuin kukin muistanee. Ja mitäs pahaa siinä on, jos joku yksinäinen yrittää näinkin etsiä toveria ja ystävää itselleen. Ja moni on siinä onnistunut, jos ei oikein hyvin »niin huonommin, aivan samalla tavalla kuin mmUcnkin onnistiUaan täällä "vapailla markkinoilla". Kirjavia ilmoitukset ovat, joskus suoria, joskus kieriä. Mutta väli niillä sittenkin on. Äskettäin oli eräässä lehdessä seuraava ilmoitus: ''Suomalainen 36 v. liikemies haluaisi tutustua yksinäiseen suomalais-amerikkalaiseen neitoseen tai vapaaseen rouvaan tositarkoituksella. Joutunut juuri tulemaan Suomesta irykyoiosukteiden takia. Arvoisat vastaukset mieluiten valo' kuvan ja taalan kera, osoitteella: FRANS." Eräässä toisessa lehdessä joku koskettelee tuohon merkilliseen ilmoitukseen: Ei sano välittävänsä ilmoituksen laillisuudesta tai laittomuudesta, vaan häntä kiinnostaa jokin muu puolL *'Tämä *Frans' alkaa rennosii Amerikassa. Hän tarjoaa itseään, mutta vaatii etukäteen taalaa: Hänestä tulee eräänlainen sonninäyttelyi", kän tuumi, ja huonmutettuaan jotal^pt erikoisesti New Yorkin suomalaisille tytöille hän jatkaa: **Mit-kä "nykyolosuhteet^ ovat ajaneet iaalanmetsästäjän kotimaastaan? Ja miksi se taala on liitettävä mukaan? Onko tämä 'liikemies' lähtenyt matkatun arvellen että... ?" No, mitäpä tuosta jatkamaan ja kysdemäärr. Onhan sei' - väS, että taata on taala^ ja jos niitä sattuu tulemaau esim ^ s^ta^.imn se on satatadaa, joUavoi elellä jonkun viikon ja ottaa vSlUlä naukuni^, SHuaJkau ön jo *'4ositarköitmiif*^, ellei. satu vklaf^emmalle pääsemään, — AP. Pitkä leipä Kahvileipää. ^ Viinerleipää. Pikkuleipää. . V Syö, kansakoulunapcttaja. Olet joskus nähnyt.nälkää. Rasvan käry. Sikapaistinkäry. Ihana lemu luokallasi nälkäisten oppilaittesi. nuuskittavaksi. Olet porvari. - Olet kohonnut keskiluokkaan. Palkkaa 1250: — kuukaudessa monine lisäkkeineen. ^ Kiiltävät huonekalut ja Iso Tietosdnakirja x vähiitäismaksulla. Uudet tapetit ja korkkitnaiot. Johtokunta on ne laittanut. Toisinsanoen: Viihtyisä koti ja pitkä leipä. ' Henkesi ei enää-^ kärsi nälkää. Olet jo puni^at^ täyteen. . SieUtiasi ei viluta: . Siellähän on korkeita aatteita, ihanneita, ^ edesvastuuta, nuorten sielujen raskas paino. Nosta rintaasi, • kansakoulunopettaja, sinä olet kylän ainoa kcrmaläikkä. Hymyile alentuvasti ja silitä likaisten lapsukaisten päitä. Monet tärkeät tehtävät odotfavat sinua. Olet napa. Aurinko kiertää sinua: Mökin muijat hyppäävät korkealle, kun suvaitset astua pihtipielensä lomitse. . . ""v Olet kovin yksin kansakoulunopettaja. Mutta kaikki suuret ihmiset ^ ovat olleet kovin yksinäisiä. VIENO HÄMÄRÄ. Mallineitojen koulu New Yorkin keskustassa, sen kaikkein hienoimmassa osassa, aivan vastapäätä Plaza-hotellia sijaitsee eräässä Victorian aikakauden tyylisessä rakennuksessa muotineitojen koulu, jossa he saavat tipsutella askeleitaan maksamalla" 175 dollaria lyhyestä kurssista. Koulussa valmistetaan malleja muotilehdille, liikelaitoksille j a valokuvaajille, ja op^ pilaille opetaan kaikki hienon kauneus-hoidon "makeupin" salaisuudet. Kaupungin ulkopuolelta tulevat voivat in3-öskin saada koulussa asunnon maksamalla 60 dollaria kuukaudessa, mutta ala on vaikea,-sangen houkutteleva-kyliäkin j a epäonnistumisen vaara aina olemassa, kun kerran on vain kysymyksessä, kasvot, ruumis ja. niiden sopusuhtainen kauneus. Moni neitonen sanoo koulussa oppineensa — ''hyvän niaalaus-taidon", mutU työpaikkojen saaminen on vaikeampaa silläkin alalla, sillä työntekijöitä olisi paljon, mutta eloa on vähän. K I R J E E N V A I H T O A Hautalan Jakki, Naapurukset, Isoäiti, Martti Vuon, Elli Maria, Vienonen, Hilda L.,JCQukajoen Jmakko, Ulla, P. J. M., Kiitos lähctyksistännc. Tuttavani sanoi miilulle, että miksi en ole tilannut i- - sellehiLiekkiäV Kysyin; että^^^^n^ se sellainen "Liekki" sit ten ön, joka olisi niin tarpeellinen saada ? Siitä hän ai\^ hänunästyi, että en edes tiedä mikä on Liekki. "Sehän o canadalainen viikkolditi ja se on lehtien joukossa niiv. aarre", hjin sanoi. Päätin tilata sen aivan heti, ja kun kuulin että seilmes-tj'y- Sudbuiy-nimisessäjpaikassa, jossa on paljon kurikkalai- : sfa kuten olen ftsekin, him tuli mieleeni Kurikka kaikessa kauneudessaan; ja sen noidat j a trullit ja myöskin se aarre Siellä Miedon latvakylässä, jossa ensimmäisiä suuria viisauksia päähäni paukutettiin, opin myöskin sen suuren taidon, miten voi aarteen niaasta nostaa. Se se kysyykin ribauf. tä ja taitoa, että voLseö tehdä. Muistan sen syksvisen illan, kun naapurin Jussin kanssa kyläilimme Karjanmaan Fiian mökillä; Fiia olf suuri taikoien tekijä ja puhui meille ihmeellisistä näkemyksistään ja aaveista ja kummituksista, joita uteliaana fcuuntelimnie. Minulle se synnytti suurta pelkoa,- jota kuitenkaan en tahtonut Jussille tunnustaa. Olifnmesieirä n i i a myöhäiseen että yön varjot oli\-at jo levittäneet käikldalle synkän pimeyden, ja kun mielemme oli täynnä kummitusjuttuja, tuntui pimeys pelottavalta. Tul- . iuanrime ulos emme Voineet nafidä muuta kuin heikon siner- 'tävän liekin,' joka vähän heijasti kylän toiselta laidalta mäen rinteestä. Katselimme sitä \^hän aikaa, ja vaikka pelkäsimme kunimituksia, halusimme kuitenkin niitä nähdä ja kuulla. Menimme takaisin Fiian mökille ja sa-noirame, että sfeltä mäenrinteestä näkyy sinertävä Liekki. Fiia tuli ulos katsomaan j a huudahti: *'Voi taivaan teki- . jä, siellä palaa aarrel" Heti-hän meni kiireesti sisälle ja mc seurasimme häntä. Nyt F i i a alkoi tehdä temppujaan. Hän luki loitsuja ja manasi henkiä taikakaluja esiinottaessaan. Viimein hän otti keritsimet ja ison puukon ja sanoi: ;^"Siinä pitää olla kaksi teräsesinettä, jotka on sysättävä siihen liekkiin niin syx^lle kuin käsi ulottuu, muuten ei reikä jää auki ja aarre ilman sitä vajoaa saavuttamattomiin." ^ Minuii ja J i ^ i r i piti seurata mukana ja katsoa yhtämittaisesti siihen liekkiin,, koska ne olivat meidän silmät, jotka sen ensiksi näktvät.v. F i i a n : poika Matti sai seurata jälesä. Vään kun oli vähän matkaa rnenty, niin Matti sanoi, ettei hän uskalla tulla edemmäs, ja niin palasi takaisin mökille. Fiia sanoi, että '"'Masa-pojan housut on foorattu jäniksen nahalla". Kun viimein pääsimme perille, niin Fiia sysäsi kerito-met ja puukon siihen liekkiin kaikella voimallaan. Mutta voi armias minkä äläkän hän samalla päästi kurkustaan: "Tämähän ön-kuumaa, eikä aarteen liekki ole kuumaa!" Saatuattime tulen lyhtyyn, joka oli mukanamme, vaan - johon emme voineet-ennemmin panna tulta että näemme sen liekin, huomasimme että se olikin vain suuri muurahaispesä, jonka pprkaviikarit olivat panneet palamaan. Pesän sisällä oleva pihka paloi peitettynä vain sinertävällä liekillä, jossa Fiia poltti kätensä, aika pahasti. Kyllähän Fiia olisi aarteen ylös nostanut vaikka siellä olisi ollut montakin arkulHsta kalleuksia, mutta eihän se ollut Fiian syy ettei siellä aarretta .ollut. Minun pitikin nyt vain tervehtiä niitä Canadan kurikkalaisia. Onkin kulunut kohta puoli vuosisataa kuin olen nähnyt ainuttakaan heistä. Muistattehan tekin vielä ne hauskat ajat, kun me sitä rahtia ajettiin Kristiinaan ja kaikissa syöttöpaikoissa meidät aina tunnettiin 'kurikkalaisiksi'. Kun kerran kysyin teuvalaiselta, että olemmeko me kurikkalaiset niin paljon komeampia poikia kuin muut. että te tunnette meidät siitä, niin hän vastasi: " E i sinne päinkään, \'aan me tunnemme kurikkalaiset siitä, kun heillä on hameesta takm foori ja kropsua eväänä." . No niin, vaikka me olemmekin niin hyviä ihmiiiä. emme me pruukaa siitä kovin^aljon trossata. Kesäisin tervehdyksin tääUä aina vihreästä W3shii5g-tohista — , V I L L E - S E T X. Jos epäilet, onko työväen järjestäytymisellä mim ^_ kitystä, niin kysypä sitä vanhalta mainarilta, ^J!!^^ vanhalta metsätyöläiseltä. Juuri häneltä kysy, "^"^ olivat esim. kämppäolot neljä-, viisikymmentä vuotta Onko tnitään muutosta tapahtunut? Yhtä et enää koskaan näe etkä tavota, ^'^'^^ päys sitten se oli juuri tuossa. Se oli — ohitse vilahtartu ki. Minkä arvoisia ne ovatkaan? Uuden yhteiskunnan päätehtäviä täytyy olla suure^ ^ huomion omistaminen tulevalle sukupolvelle, laps'"^- ^ bel. Viisaan, elämä, vast4kMana tyhmän elämälle, on ta ajattelua. SIVU 2 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-11-29-02
