Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1947

              Hcdän saa\'uttuaan Autiolinnaan
kantoi Helmi ^ahvharjottimen si-sään,
Elmira-neiti istui nojatuolis­saan
takan edessä, toiset istuutuivat
mikä minnekin. Helmi tarjoili ludi-
\ia, kermaa, sokeria^ leivoksia ja
poistiji liiljaa keittiöön.
"Missä on «nfc?" tiedusteli Tmila.
^-atjTuulaseni!" kuiskasi Elmira^
neiti. "Miää^ linHen, «tta Eri^
syventynyt — todella, syventynyt
lyöhön.' Kaväisifr äsken Mnen oven­sa
takana eikä iuöneesta kuulunut
• • miräan."'. • .''v:
•Hän luultavasti niikkui:^, sanoi
Tu^Ia iealistisena. "Mutta olisi suu-rennttoista,
jos hän tosiaankin olisi
syvent>*nyt työhön."
-Minulla oh syj^tä uskoa niin, sil­lä
hän sulkeutui huoneeseensa heti
lähdet t>'änne. Sanaakaan sanomatta,
poi5saole\*an näköisenä, tiedäthän?
Antakaamme siis hänen olla rau­hassa!"^
•
-Kenen? Minunko?^' Erik tuh*
eteishalliin, nosti käsivartensa kouk­kuun
ja venytteli hartaasti.
"Siis nukuit. Sen arva^nkin", sa-no^
Tuula.
' E i , kultaseni, en nukkunut. Mie-lihyväksesi
saan ilmoittaa, että kir­joitin
kokonaisen Juvtm sillä aikaa,
kun sinä juoksentelit ^tsimässä luu­rankoja.
Hietalanunen luolasta. Toi­vottavasti
tuloksellisesti." ^ .
"Kokonaisen luvun? Erik, kuinka
haaskaa!" h>wi^i Elmira-neiti.
Erik otti kahvikupin tarjottimel­ta,
istuutui pöydän ääreen, nosti pit­kät
jalkansa toiselle tuolille ja kat-sahti
ympärilleen.
• Minusta tuntuu", hänen hymvTi-
5j^ l i lievästi sardoninen, ''kuin toi­voisitte
sen olleen viimeisen luvun,
mutta ikäväksenne tulette jälleen
pettymään neroni suhteen,"
"'Erik, älä ole ilkeä!" sanoi Tuula.
"Tiedät h\-\in, ettei kukaan ajattele­kaan
sellaista. Olemme vain iloisia,
että sait rauhassa kirjoittaa."
'"Kiitos, kultaseni^ Mutta nyt en
halua lainkaan olla rauhassa, vaan
kuulla siitä jännittävästä tutkimus-retkcstä,
jolta juuri olette palanneet,
\*ksi, kaksi, kolme, neljä. Olette siis
kaikki vielä hengissä. Esterkin!"
"Minä en ole sen iiuonompi kum
toisetkaan", sirkutti rouva Lager­bom,
'.S*aikka pelästyinkin inhotta­vaa
sammakkoa, ja ^tapoin sen, kim
se loikkasi jalkani ylitse.*^
"Luultavasti pdastuaiseen joutu­masta
sen alle. Sääli pientä, viaton­ta
däroläl.En uskonut, etta oll^t
niin raaka", huomautti Erik..
''En voi siet^ saminakoita", när­kästyi
rom-a lagerbom.
''Monet ihraiset ovat midestäni
ehdottomasti xiiiieramätj siedettäviä
kuin sanimaköt. Loysittekö mitään
kiinnostavampaa?"
"Emme kerrassaan mitään", sanoi
Tuula, ''Luola oli aivan entisellään,
yhtä pimeä ja tunkkainen kuin en-'
nenkin."
, ''Kiainka i k ä \ ^ ! " Erik loi kat­seensa
Otsoon. **Herra Hallalle se
varmaankin oli suuri pettym>"s,"
" E i . ollenkaan", \-astasi tämä.
"VaHckei se N-astannulkaan odotuk-siani,
on se tavallaan mielttikiintoi-nen^^
Koetimme Icotimalkalla keksiä
sy^tä sen olemassaoloon. Onko teil­lä
kenties jokin teoria siitä?"
"Oletteko ajat^lleH, että ^"tä mui­noin
fcä\tettiin ehkä rikollisten sai-lytyspaikkana?*'
***>Iairiöta:" innostui herra Kero­nen.
"Se on yksinkertaisin jä loogil­lisin
otaksuma, eikö totta? Vahdin
ollessa aukolla ei siehä olisi milEan
päässyt pakenemaan. Sksi ovat an-
Vanhanmaan... Mitä meistä ort Janottu
. * Jatkua l:seltä slvulta>
— Pelastus mistä? kysyi eno- ennen jtHJinorn m.
— Koko jumalattomasta sekamels­kasta,
ilmoitti ukkeli. Olen matkus­tellut.
Minä tiedän mistä piÄun,'
, "Sun setä, sanoi «ioni. *^
-.^ Älkäämme sanoko enennä sii-
. tä asiasta^ sanoi enoni eno,
----.Niin eno,-lausui enoni.
— ^Hy^ämme puhelko asiasta uu­delleen;
san<H i&ko. CMen lopussa.
Minutia on seitsemän lasta. Elämä­ni
on ollut täysi ja oikeamielinen. Äl­käämme
antako mietteilleni muita
ajatuksia.- Minulla on maataj viiniä,
puita, karjaa ja rahaa. — paitsi ^äi-vä
pari kerralla.
— Kj^llä enoni, sanoi minun enoni.
—- Kun palaat paikallesi takaisin
Tuokailuvaunusta kuljet tupaldcahuo-neeseen.
Siellä on korttipeli täydes­sä
menossa. Pelaajat ovat kaikki
keski-Ikäisiä miehiä ja heillä on kal-liiltanäyttäviä
sormuksia sormissaan.
He tulevat nyökkäämään sinuHe ys­tävällisesti
ja kutsumaan sinua yh­tymään
peliin. Sano heille: En pu­hu
englantia, I do not speak Eng-lish."
— Aivan niin, sir, sanoi enoni.
— Siinä kaikki, sanoi arvokas van­hus.
— Kiitoksia hyvin, hyvm* paljon,
sanoi enoni.
— Vielä asia, lausui vanhus. Kun
menet vuoteeseesi yöllä, otä kaikki
rahasi taskuistasi ja rahapussistasi ja
pistä ne kenkääsi. 'Pane sitten ken­kä
korvakkeesi alle, ja pidg, pääsi
tyynyllä visusti koko yön. .\läkä
nuku koko yönä!
— Kyllä, kyllä, lausui ^noni va­kavana..
— Siinä kaikki, sanoi vanha mies.
* - *' - *
Vanhus lähti kotiinsa ja seuraa\'a-na
päivänä matkusti enoni Melik
suoraan Amerikan läpi New Yorkiin.
Ne kaksi miestä eivät olleet pettu­reita;
nuorta miestä huumaavine sa-vukkemeen
ei saapunut -^^eikä tuota
kotkin rintiaikain,"
"Miksi, herrani, täytyy siinä olla
kaksi aukkoa? Ja käytävää? Eikö
yksi kumpijfckin olisi nittän>-t?" ky­syi
Erik hieman pilkallisesti..
Herra. Keronen näytti ^suuresti
älKstyneeltä. Taula nousL
"Tule, Otso, teemme pienen kä­velylenkin!
J ä ä ^ te toiset ra&ai-semaan
hiolan salaisuutta!"
"Kultaseni, minusta näyttää,: että .
olet ^ k i ä ihmeellisessä määrin ru-
\^nut harrastamaan kävelyä", huo­mautti
Erik.
"Sinun kielesi pistavj-yteen väsj-n
minarin, saatikka sitten vieras."
Tuubi ja Otso kävelivät pitkin sa­maa
hiekkakäytävää kuin aamulla­kin.
"Erik on tänään mahdoton, mutta
Ehnira-täti ja Ester pitävät hänestä
paljon", sanoi Tuula.
"Ja anä, Tunla? Mitä sinä hä­nestä
ajattelet?"
*^h, minäkin pidän hänestä."
Tuulan posket punoittivat, 'Hän
saattaa olla maailman rakastettavin
ihminen, jos hän haluaa. Et ehkä
usko sitä, sUlä olet nähnyt vain yh­den
puolen hänen luonteestaan. Kat­sos,
epioanistmniiien on tehnyt hä­nestä,
vähän katkeran ja kyynillisen.
mutta jos häh onnistuu . . . Voi, toi-von
niin sydänjestäni hänen tällä
kertaa onnlsiavanl^'
(Jatkuu)
Jo kuuluisa Rooman ja Kreikan
historioitsija Herodotos, joka vaikut­ti
viidennellä vuosisadalla - ennen
Kristusta, puhuu ihaunäräpeiaisi^^
suomensukui^sta karasoista j a : mai^
nitsee lieidän merkillisstä elintavois­taan.
Tämä Menekin ensimm^n
kerta, kun suomalaisia on mainittiin
historiassa- ' ^
M\"öhäisempi historiankirjoittaja
Pyteas Massilialaineii kertoo matka­kuvauksissaan
"thuleista".
K i i ^ . ARNE^•K<>SKI^^^y^ •
Ne ^ t ^ ^ j n y ^ i ^ ^ leposijoja.
Näin Jie: i j ^ t ^ ^ okmsa autoaam.
m ^ ^ ^ l i p p ^ raatamisenkin
jiudnibid*^
nuäP: huolettom^
toisista^ml^ista: ei koyi^^i^
desihän i a r v i t ä ^ p d a t ä jumalien ia-teuttä
tai-vihöÖbtöi 'ryöstöhahia. He
voivat^iiotetta tekÄ
tahansa - tarvitscniatta luvata juma-lflle-
uhi^^i:^^^^-,y^^^^^^
Sen ajsm^oomalaiset eivät siis saa-
^än sanoo asuvan hyytyvän veden- j j g ^ t ^ ^ ^ jjo^in mai-ympäröimällä
saarfella. Maan. asUk- rittelevaa kuvaa,, jos nimittäin us-kaatovat
pienikasvuisia jä vihaisia, koivat^imtäT^tos meistä kh^
He hyökkäävät ulos luolistaan ja
ajavat riistaa kuin pedot, 'Tällä
Massilialaisen kuvauksella on arvel­tu
tarkoitetun Suomea ja suomalai-
, sia.--.
Omalaatuisen kuvauksen antaa
"fenneistä" Rooman tunnettu histo-rioitsija
ComeliusTacitus. Mainiossa
teoksessaan "Gefmania'* hän k ^ a i -
lee Saksan valtakuntaa ja saksalai­sia,
mutta kiinnittää myös erikoista
huomlola germaanien naapureihin
"fenneihin". Hän kirjoittaa seuraa­vaan
tapaan: "Pennien rakkaus on
ihmeteltävä, köyhyjs kauhistuttava.
Heilipä ei ole aseita, ei hevosia, ei
kotia, ei jumalia. Ruokana heillä
on petojen Kha ja vaatteina raa'at
vuodat Makuusijana on paljas maa.'
.\inoa toivo heillä oji nuolissaan, joi­den
kärjet he raudan puutteessa va­rustavat
luupalasilla. Metsästys elät­tää
samoin miehet kuin vaimotkin.
Suurina laumoina he harhaöevat ym­päri
maata ja saatuaan suuren saa­liin
jakavat sen tasan: Lapsilla ^ i ole
muuta suojaa myrskyä ja rankkasa- ,
detta vastaan kuin heikot risurnajat.
hurmaavaa kaunotarta näkynyt ruo­kailuhuoneen
pöydän toisella puolel­la,
Mkään korttipeliä ^ i ollut me­nossa
tupafckasalongissa,. Enoni pis­ti
rahansa kenkäänsä, asetti kengän..
päänahdcsensa aBe eikä nukkunut kor
ko ensimmäisenä yönä,-mutta -seu­raavana-
yooä hän hylkäsi koko ritu-.
aalin. -
si savukkeen eraälle toisdle nuorelle
nÄhelle,.5ota otti sen vastaan mieli­hyvin.
Päivällisen aikana käveli hän
istunoaM suoraan vastapa erästä
•kaunista'nuorta nmsta. Hän aloiiti '
pokkerin pdin itse tupakkasalongissa
ja ennenkub juna saapui New Yor­kiin
tunsi setäni jokaisen junassa ja
5okainen tunsi iänet.
Kun juna kiiteli kautta (Aion au-keain
lakeiiksien setäni ja tuo nuori
mies, joka oli uskaltanut ottaa sa-viÄkeen.
enoltani sekä kaksi nuorta
naisÄ muodostivat kvartetin ja lau­loivat
laulun "The \Vabash Blues."
"Matka oli erittäm miellvttävä.
* * *
Kun setä ^lelik palasi takaisin
Xew Yorkista pistä>'tyi hänen vanha
enonsa. Garro taas \ieraisilla enoni
luona.
— Xäen että voit hyviir,
Tacituks«i tiedotA-ahvistaa oikeik­si
satakiinta vuotta m y o h ^ elä­nyt
^ ^ ^ d r i ä l a i n e n maantieteilijä
ja fiistori^tsljä Ptolemaios, jonka se-litys
^ inaailniankaikkeudesta pysyi
- voimassa ainäKotpem^uksen päiviin
saakka,-
Pj(olenmiöksen . haälimottelemassa
kartassa: esiintyy "itinnien" asuma
maahäihäiarajalsena saarena jääm^
ren keitellä. L ^ naapureina
ovat Neigon 'ja kastui, tarkoittaöi
Norjaa ja Siiomttilähden toisella
rannalla _asuvia kansoja. Sanasta
"eastui" orvat eestiläiset luultavasti
saaneet nimensä,
*
Ptolemaioksen mukaan oli maam­me
autio ja karu jääerämaa, jossa
rannikkoseuduilla asui puolivillejä
metsäläisiä ja joiden elintavat olivat
juuri sellaisia kuin Tacitus oli ku­vaillut.
- Vuoien 550 paikkeilla jälkeen
- Kristuksen esiintyy muuan Jordanos-niminen
historioitsija ja maantietei­lijä,
j ^ a pifliuu suuresta Thuleyn
saaresta. Tämä saari on 10 kertaa
suurempi kuin Englanti ja saarella
asuu kolmetoista eri kansaa. Eraat
tutkijat ovat tulkinneet Thuleyn saa­ren
tarkoittavan Skandlnaviaa,^^-siis
etupäässä: Ruotsia j a Norjaa. Toiset
taas ovat siö; mieltä^ että myös Suo­mi
kuiiiuu: .Hioleyn saareen.
Kuyat^saaQ.. saaren asukkäidöi
e l S n S maiiäteee p H t i ^ että asÄ-taatislälä^
övat kuin -vrHipetoja^ H«
s j w ä t lÄMi rasäana heilS^ole
mfnkäatflatga
ö n i u i t a i i a n .otaisuttavaaj ette
taia T l n ^ l e ^ saaiefiä ole mitäatt t^
kemiitä s u ^ n i ^ i ^ n kanssa, silla
, sanoi
\-anha, hyxm A*atiha setä, ja seurasit­ko
kaikkia neuvojani?
— Kyllä, varmasti eno Garro.
Vanhus katseli etäisiin avaruuk-siin.
— Olen t>yt>-väinen, eitä joku on
saanut voittoa kokemuksistani, hän
sanoi
historian j ^ u i t J i ^ i W o s siinä'Sc^
zasta, jökk .|to<lömä^^ tarkoittaa
Skandinaviaiv s^ardla eli pk-V.
miniällä asuu; k^denlaista kansaa:
sivetan^kansia .ja finnit, jotka
hyvin lempeältiontoisia. He asiiyat
hirsimajöissa, metsästdevät ja kajas­televat.
He eivät käy ryöstöretkiflä
ja ovat hyvin siveitä... :'
Siis^ jo hiukan - paremmin sanoja-
Mutta katsokaamraeVmillaisU pa-,
jtfköyttä^ inaailmalle on syöttan}-t
Kaarto Suuren hovissa elänyt maan­tieteilijä
Paulus Diaconus. Hän ker
too, että kaukana pohjoisessa asuu
kansa,* v i l l i , : raaka faarba^riheiir»,'
jotika miehet hyppdemällä aja^^
otuksia takaa. Samassa maassa
suuri kallio, jonka, uumenissa sdt^
män mfestaon hukkunut hirveän P^;
kän -ajan, Diacoiauksen mukaan tm-kuvat
mfehet yhär edelleenkin, to^^^
joskus i w U | b i ; h d ^ herätä ja siHö»
tapahtua jotaltin enfeoista.
Tämä ttiaaniididö^ asettaa siis