1949-01-29-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
WUORENRINNE:
Victor ugo ]d nanen
romädninsd. "Kurjat''
ENESSANSSIN mahtava ja vä- vain hänen teostensa suomenkieli-rikas
aikakausi päättyi 1600- siä nimiä — hänen romanttiset,
vun Ranskassa klassisismiin hehkuvat kauneusnäkynsä puhkea-untaan,
joka pusersi^huipMitues- vat täyteen loistoonsa. Samaa vään
sopusuhtaisen, helleenisen rikylläisyyttä, mielikuvituksen ja
u neudenkaipuun hengettömiin tunteen paloa, osoittavat hänen
uotoihin ja kaavoihin, lyhyesti: myöhemmätkin runokokoelmansa:
ateemiseen kuivuuteen ja pe- Syyslehtiä, Hämärän lauluja, Sä-nttisuuteen,
joka nostatti lopuksi teitä ja varjoja ynnä monet muut,
taansa luonnon ja totuuden vaa- jotka merkitsevät lisäksi oikeastaan
ukset, nostatti nuo iskusanat, ranskalaisen lyriikan ja samalla ko-ka
alkava gallialainen roman- ko ranskan kielen uudistusta. Luka
ja sen suuri johtaja Victor kuisissa aatteellisissa runoelmis-ria
Hugo olivat lippuunsa kir- saan hän julistaa mahtavissa pro-ttaneet.
feetallisissa näyissä milloin vapau-
Ictor Hugo syntyi kenraalin poi- ja demokratian kantavia aat-a
helmikuun 26 p:nä. Besanco- milloin hän taas kahlaa ihmi-sa,
josta perhe siirtyi asumaan syyden ja jum^aluuden, ajan ja ajattomuuden
rannattomilla äärillä.
Victor Hugon dramatiikassa runous
merkitsi myös täydellistä vapautumista
ranskalais-klassillisen suunnan
tunnuksista, jotka seurasivat
orjallisesti Aristoteleen kaavailemaa
näytelmän 3 yhteyttä: ajan,
paikan jä toiminnan yhteyttä. Hän
alkoi päinvastoin noudattaa Wil-toisin
sanoen: hän ei yleensä ryhdy siki tuhannet jataastuhannetmeis*
metsän puiden erityiserittelyyn, ~ tä uppoavat — toiset lain, toiset
mutta piirtää Sitä mahtavampina koko yhteiskunnan upottamina,
ne^ääriviivat, jotka puut taivaan- Ja piinkälainen on se yhteiskun-^
rantaa vastaan muodostavat. ta, joka jäsenensä näin hylkää ja
Tämä tulee mieleen Hugon yh- minkälainen taas se, johon Hugo
teiskunnallisia romaaneja ja en-- tähtää? Tähän saamme selvityksen
nen kaikkea "Kurjia" ajatellessa, siitä kirjeestä, jossa kirjailija vastata
teosta, jossa ei haihatella, vaan
kuvataan järkjrttävin vedoin elävää
elämää, esitetään niitä "sorrettuja
taa runoilija Lamartinelle, tämä
kun moitti "Kurjia" liiaUisesta radikalismista:
"Yhteiskunta, jossa
ja solvaistuja" — käyttääkseni Dos- niin suuri kurjuus on mahdollinen
tojevskin sanontaa — jotka yhteis- ja joka ei kykene hävittämään so-kunnan
varjoissa ja pimennoissa, taa maailmassa, on minun silmis-vaeltavat.
Tämä 10-osainen jätti- säni kulttuurhi alimmilla asteilla
läisromaani, joka ilmestyi 1862 yh- oleva yhteiskunta. Minä pyrin yhtäaikaa
10 kaupungissa eripuolilla teiskuntaan ilman kuningasta enkä
maailmaa, sai myöhemmin kunnia- tahdo tietää mistään inhimillisyy-nimen
"Köyhien evankeliumi". E i - den rajoista. En tahdo lakkauttaa
kä suotta, sillä sen sosiaalinen julis- omistusta, mutta tahdon osaltani
tus on suorastaan vavahduttavaa, vaikuttaa siihen, että jokaisella olisi
Mutta samalla sen lehdiltä puhuu jotakin. Kiroan orjuuden, karkoi-runoilija,
jonka ääni ei ole vuosi- tan kurjuuden, missä vain voin, va-linnoituksiin,
kunnes asettui
lisiin pojan ollessa 9-vuotias.
ka kasvatettiin katolisuuteen ja
ingasmielisyyteen, mutta hä-le
selvisi kiiitenkin jo hyvin var-n—
vaikka häneen muuten juur-atkin
kodista saamansa katsan-^
annat — ettei hän halunnut tul-sadassakaan
heikentynyt. Voitaneenkin
varauksetta yhtyä V. A.
Koskenniemeen, joka sanoo Kurjien
suomennoksen alkulauseessa:
"Se (nim. 'hurjat") kuuluu yhä
edelleen elävään kirjallisuuteenj
run%)uteen, joka löytää yleisönsä
riippumatta päivän makusuunnista.
Sen valtavia, joskus hiukan mahdottomia
mittasuhteita, vastaa jättiläismäinen
mielikuvitus, runoili-sotaherraksi,
vaan runoilijaksi. j.a fantasia, _j onka väkevä voima, sen
unoilija hänestä tulikin, vieläpä Shakespearen väljää tekota- parhaimmillaan ollessa, vangitsee
rta tyyliä: ja 39-vuotiaana hänet vastakohta-asetteluinpen. Siksi
otettiin Ranskan Akatemian jä- ^^^^^ näytelmissään vaihteli näyt-eksi
ja 43-vuitaana antoi Ludvig ^^^^ alinomaa, — kuten Valdemar
p hänelle päätin arvon. Vedel huomauttaa lukematon
utta Victor Hugosta kehittyi
itellen siitä huolimatta, vaikka
lämmitellytkin itseään kunin-lisessa
päivänpaisteessa, kiih-liberaali
— niin, melkeinpä v^-
umouksellinen.*^ Siksi hän asetin
arkailematta vuoden 1848
änkumouksessa k a n sanvallan
lelle. Kolmisen vuotta myö-min
tapahtui kuitenkin valtio-aus,
jolloin Ludvig Napoleon
vallan käsiinsä. Tämä "Napo-pieni",
jota hän vihasi sydä-sä
pohjasta, karkoitti hänet,
ä syystä hän asui parillakin
u Saarella Englannin kanaä-
, kunnes ranskalais-saksalainen
kukisti Napoleon ni:n keisari-n
ja hän pääsi 1870 palaamaan
isiin, missä eli koko loppuikäh-ansansa
syvästi rakastamana ja
emana runoilijana,
ctor Hugo saavutti patriarkaa-iän:
hän kuoli Pariisissa 1885
otiaana. Juuri keva^l>Jtor^
milieen noustessa, toukokuun
:nä hän siirtyi ajasta ajatto- ^^y^y^j^"
teen. Ei ihme, että liput silloin verraten pinnalliseksi,
ta koko sivistyneen maailman ^ Voiniakkaihta kieltä Victor Hugo
uivat puolitankoon, olihan nyt puhuu nykyajalle kuitenkin eppik-myksessä
runoilija ja profeet- kona. Siitä ovat kaunopuheisina
onka ihmisyysjulistus oli suu- todistuksina hänen mahtavat, luke-mitä
siihen asti oli koettu; mattomat romaaninsa, joista maita
suru oli ennen kaikkea myös nitsen vain muutamia: Pariisin
kassa, joka hautasi hänet ker- Nbtre-Dame, Meren työläiset, Nanan
ruhtinaallisin juhlamenqin räva mies, Vuosisadan legenda ja
ennenkaikkea Kurjat (Les Miser-ables),
tämän—kii^jpitelman jpää-kohde.
Nämä teokset osoittavat,
joukko henkilöitä esiintyi, toiminta
ulottui läpi pitkien ajanjaksojen,
kaikenlaista nähtävää silmille esiintyy
näyttämöllä, juhlia, murhia ja
kömediakohtauksia sekä tasaista
arkipakinaa, koomillista iloisuutta
ja groteskimaisia aineksia sekautuu
yhtämittaa traagillisuuteen — kaikki
jyrkästi vastoin klassillisen tragedian
kauneudensääntöjä".
Jo ensimmäisessä, 25-vuotiaana
julkaisemassaan Cromwell näytelmässä
Victor Hugo taistelee itsensä
vapaaksi 'klassillisuuden pakkopaidasta
ja kirjoittaa samalla tähän
kappaleeseen esipuheen, joka muodostui
heti suorastaan romantiikan
uskontunnustukseksi. Hänen monista
draamoistaan rriainitsen enää
vain seuraavat: Hernani, Lucretia
Borgia, Maria Tudor ja Ruy Blas,
elämän sykähdyttävän-juurena vä-rikkäihin
freskoihinsa. Historiaa
ja runoa, mielikuvitusta ja todellisuutta
rinhaÄ toisiinsa kietoutuneina,
kuvastaa Hugon romaanin toisinaan
eepillisesti rauhallinen, toisinaan
draamallisesti kiihtyyä tapahtumien
virta, joka tuntuu alati kiitävän
uusien vaihtelevien maisemien
halki. Jylhästä tragediasta
seikkailu- ja jännitysroma,^niin,
opetusrunoelmasta heleimpään lyriikkaan,
rakkausepisoodeista bar-rikaadeille,
rikkauden loistosta
köyhyyden ja kurjuuden tyyssijoille,
lapsenomaisesta viattomuudesta
sjoikkään rikollisuuteen, mielenrauhasta
ja sankarillisesta uhrimielestä
epätoivoon ulottuu tämän
teoksen asteikko". .
Suorastaan tärisyttävä on se
"kurjien" galleria, joka tässä valta-roitlaänissa
kiitää silmiemme ohi:
näemme turmeltuneen ja kauniin
Fantinen, näemme puhtaan Coset-ten,
näemme kaleerivänki Jean
irsi hänen maallisen majansa
lemattomien" seuraan Pantiin,
missä tämäii maan muut-suuret
pojat ovat viimeisen le-jansa
saaneet. _
go aloitti lyriikasta. Hän kir-aluksi
oodeja jä ballaadejä,
Pä ensimmäisessä kokoelmasi
jonka hän julkaisi 20-vubtiaa-uomattavasti
klassillis-aka^ee-a
sääntöjä noudattaen. Mutta
joissa kaikissa kuohuu renessanssi-ihmisen
kiihkeä verenkäynti jyrk- Valjeanin, joka kohoo lopuksi to-kine
vastakohtineen ja ristiriitoi- delliselle kirkastuksen vuorelle,
neen, hyveineen ja paheineen, mut- näemme nuoren Mariuksen, jossa
ta joiden näyttämöllinen teho jää kirjailija kuvaa varmaan eman ke-ihmiselle
useimmiten väänsä sisäistä kasvua — niin ja
näemme myös piispa Myrielin, jonka
inhimillisyys meitä syvästi lämmittää
"Mutta me näemme lisäksi
poliisipäälikkö Javertin, jona jäätävässä
olemuksessa personoituu koko
vallitseva yhteiskuntamoraali,
personoituu kylmä lainkirjain, jonka
taakse peittyy itse ihminen tunteineen
ja kärsimyksineen:
Romaanissa on monia muita xii-.
paisevia ihmiskohtaloita, vaikka
onkin lopulta niin, ettei yksilö olekaan
siinä pääasia, vaan "tämä kirja
on — kuteii runoilija itse sanoo
— draama, jonka ensimmäinen hfen-
Mlö on äärettömyys. Ihminen oh
minkälaista Hugon romantiikka on.
Se on kaukana niistä makeista ja
ihannoivista aineksista, joita tähän
suuntaan yleensä mahdutetaan.
Lähinnä hänen tekotapansa ön romantikon.
Hän tarkastelee näke-toinen".
Romaanin päähenkilö on Siis elä-miään
ikäänkuin lintuperspektiivis- : mä Sellaisenaan,^ on kaikkeus, on
tä, jolloin hän sivuuttaa monesti . äärettömyys. Me ihmiset ponnis-hän
niistä kuitenkin vapautui: yksityiskohdat, mutta maalaa koko- telemme elämän.rannattomilla ula-dän
lauluissa — käjrttääkseni naiskuvat sitä tartuttavammiksi, , poma, joiden pohjattomiin ^jrvjojc-listan,
missä tapaan tietämättömiä,
tuon sairaille huojennusta, valaisen
yön pimeyttä,' vihaan vihaa. Teokseni
"Kurjat" olen rakentanut vei-»
jeydeirperustalle ja päämäärä, mi-»
hin se pyrkii, on koko maailman,
edistys",
Hugo pitää aikansa yhteiskuntaa,
kurjuuden, orjuuden ja vihan olen*
noitumana. Ja korkeina siinä käyvät
hänen mielestään murjöavat
aallot, joiden "ajeltavaksi joutunut
sielu", huudahtaa runoilija, "voi
pian kuolla'ja kysyy: "kuka on herättävä
hänet henkiin jälleen?""
Vastaus taas on hänelle selviö: vain
inhimillisyyden, veljeyden ja edis-i
tyksen yhteiskunta, johon hän
"Kurjissaan" tähtää, saattaa sen
tehdä. I
• • . •
Erään tähden tarina
Nuoren naisväen luettavaksi, punnittavaksi
ja opittavaksi sopinee seuraava
elokuvatähden elämäkerta. Niinkuini
lukemattomilla muilla nuorilla naisilla
oli Frances Lillian Mary Ridstellä sam-,
muttamaton onnenjano, koreilun, loiston
ja menestyksen ikävöinti. Ja mikäpä
muu kuin rikkaus ja maine olisi
omansa antamaan onnea, johon kuuluu
ennen muuta hienot hepenet ja lakkaamaton
liehuminen imuun maailman huminassa
hienoine aterioineen ja melkein
vielä hienompirie'juomineen. Tällaista
ihmeelli^ä ja ihanaa onnea vaatimattomissa
oloissa syntyneelle ja kasvaneelle
tyttölapselle ei pystyisi toimittamaan
mikään kuu kuin imies — rikas
ja komea mies. Mutta sellaisen saa-dak.
seen täytyi olla tunnettu. Ja kukapa
oli paremmin tunnettu kuin elokuva-tähti.
Tällaisen ajatusrakennelman painosta
Frances Ridstestä tuli elolcuvatäh-^
ti — Carole Landis. Hän oli varattoman
rautatieläisen tytär Califor-niasta.
Jo 12-vuotiaana hän otti osaa
kauneuskilpailuihin ja sai neljännelle
sijalle jouduttuaan palkinnoksi sukka-parin.
15 vuoden vanha hän meni ens?-^
kerran naimisiin Irving VVheelerin
kanssa ja erosi tästä kolmen viikon kuluttua.
Sitten hän otti nimekseen Carole
Landis ja esiintyi hulatanssijatta^-
na San Franciscon kaikkein halvimmissa
yökerhoissa. Saatuaan säästetvksi
sata dollaria hän siirtyi Hollywoodiin
äkseen elokuvamaailman kanssa
losketuksiin. Onni ei näyttänyt olevan
lelle myötämielinen, ateriat olivat
mitä sattui ja yösijat samaten. Tanssi
kuitenkin mitenkuten elätti. Mutta
sitten tapahtui k^nne. Hai Roachin
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 29, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-01-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490129 |
Description
| Title | 1949-01-29-03 |
| OCR text | WUORENRINNE: Victor ugo ]d nanen romädninsd. "Kurjat'' ENESSANSSIN mahtava ja vä- vain hänen teostensa suomenkieli-rikas aikakausi päättyi 1600- siä nimiä — hänen romanttiset, vun Ranskassa klassisismiin hehkuvat kauneusnäkynsä puhkea-untaan, joka pusersi^huipMitues- vat täyteen loistoonsa. Samaa vään sopusuhtaisen, helleenisen rikylläisyyttä, mielikuvituksen ja u neudenkaipuun hengettömiin tunteen paloa, osoittavat hänen uotoihin ja kaavoihin, lyhyesti: myöhemmätkin runokokoelmansa: ateemiseen kuivuuteen ja pe- Syyslehtiä, Hämärän lauluja, Sä-nttisuuteen, joka nostatti lopuksi teitä ja varjoja ynnä monet muut, taansa luonnon ja totuuden vaa- jotka merkitsevät lisäksi oikeastaan ukset, nostatti nuo iskusanat, ranskalaisen lyriikan ja samalla ko-ka alkava gallialainen roman- ko ranskan kielen uudistusta. Luka ja sen suuri johtaja Victor kuisissa aatteellisissa runoelmis-ria Hugo olivat lippuunsa kir- saan hän julistaa mahtavissa pro-ttaneet. feetallisissa näyissä milloin vapau- Ictor Hugo syntyi kenraalin poi- ja demokratian kantavia aat-a helmikuun 26 p:nä. Besanco- milloin hän taas kahlaa ihmi-sa, josta perhe siirtyi asumaan syyden ja jum^aluuden, ajan ja ajattomuuden rannattomilla äärillä. Victor Hugon dramatiikassa runous merkitsi myös täydellistä vapautumista ranskalais-klassillisen suunnan tunnuksista, jotka seurasivat orjallisesti Aristoteleen kaavailemaa näytelmän 3 yhteyttä: ajan, paikan jä toiminnan yhteyttä. Hän alkoi päinvastoin noudattaa Wil-toisin sanoen: hän ei yleensä ryhdy siki tuhannet jataastuhannetmeis* metsän puiden erityiserittelyyn, ~ tä uppoavat — toiset lain, toiset mutta piirtää Sitä mahtavampina koko yhteiskunnan upottamina, ne^ääriviivat, jotka puut taivaan- Ja piinkälainen on se yhteiskun-^ rantaa vastaan muodostavat. ta, joka jäsenensä näin hylkää ja Tämä tulee mieleen Hugon yh- minkälainen taas se, johon Hugo teiskunnallisia romaaneja ja en-- tähtää? Tähän saamme selvityksen nen kaikkea "Kurjia" ajatellessa, siitä kirjeestä, jossa kirjailija vastata teosta, jossa ei haihatella, vaan kuvataan järkjrttävin vedoin elävää elämää, esitetään niitä "sorrettuja taa runoilija Lamartinelle, tämä kun moitti "Kurjia" liiaUisesta radikalismista: "Yhteiskunta, jossa ja solvaistuja" — käyttääkseni Dos- niin suuri kurjuus on mahdollinen tojevskin sanontaa — jotka yhteis- ja joka ei kykene hävittämään so-kunnan varjoissa ja pimennoissa, taa maailmassa, on minun silmis-vaeltavat. Tämä 10-osainen jätti- säni kulttuurhi alimmilla asteilla läisromaani, joka ilmestyi 1862 yh- oleva yhteiskunta. Minä pyrin yhtäaikaa 10 kaupungissa eripuolilla teiskuntaan ilman kuningasta enkä maailmaa, sai myöhemmin kunnia- tahdo tietää mistään inhimillisyy-nimen "Köyhien evankeliumi". E i - den rajoista. En tahdo lakkauttaa kä suotta, sillä sen sosiaalinen julis- omistusta, mutta tahdon osaltani tus on suorastaan vavahduttavaa, vaikuttaa siihen, että jokaisella olisi Mutta samalla sen lehdiltä puhuu jotakin. Kiroan orjuuden, karkoi-runoilija, jonka ääni ei ole vuosi- tan kurjuuden, missä vain voin, va-linnoituksiin, kunnes asettui lisiin pojan ollessa 9-vuotias. ka kasvatettiin katolisuuteen ja ingasmielisyyteen, mutta hä-le selvisi kiiitenkin jo hyvin var-n— vaikka häneen muuten juur-atkin kodista saamansa katsan-^ annat — ettei hän halunnut tul-sadassakaan heikentynyt. Voitaneenkin varauksetta yhtyä V. A. Koskenniemeen, joka sanoo Kurjien suomennoksen alkulauseessa: "Se (nim. 'hurjat") kuuluu yhä edelleen elävään kirjallisuuteenj run%)uteen, joka löytää yleisönsä riippumatta päivän makusuunnista. Sen valtavia, joskus hiukan mahdottomia mittasuhteita, vastaa jättiläismäinen mielikuvitus, runoili-sotaherraksi, vaan runoilijaksi. j.a fantasia, _j onka väkevä voima, sen unoilija hänestä tulikin, vieläpä Shakespearen väljää tekota- parhaimmillaan ollessa, vangitsee rta tyyliä: ja 39-vuotiaana hänet vastakohta-asetteluinpen. Siksi otettiin Ranskan Akatemian jä- ^^^^^ näytelmissään vaihteli näyt-eksi ja 43-vuitaana antoi Ludvig ^^^^ alinomaa, — kuten Valdemar p hänelle päätin arvon. Vedel huomauttaa lukematon utta Victor Hugosta kehittyi itellen siitä huolimatta, vaikka lämmitellytkin itseään kunin-lisessa päivänpaisteessa, kiih-liberaali — niin, melkeinpä v^- umouksellinen.*^ Siksi hän asetin arkailematta vuoden 1848 änkumouksessa k a n sanvallan lelle. Kolmisen vuotta myö-min tapahtui kuitenkin valtio-aus, jolloin Ludvig Napoleon vallan käsiinsä. Tämä "Napo-pieni", jota hän vihasi sydä-sä pohjasta, karkoitti hänet, ä syystä hän asui parillakin u Saarella Englannin kanaä- , kunnes ranskalais-saksalainen kukisti Napoleon ni:n keisari-n ja hän pääsi 1870 palaamaan isiin, missä eli koko loppuikäh-ansansa syvästi rakastamana ja emana runoilijana, ctor Hugo saavutti patriarkaa-iän: hän kuoli Pariisissa 1885 otiaana. Juuri keva^l>Jtor^ milieen noustessa, toukokuun :nä hän siirtyi ajasta ajatto- ^^y^y^j^" teen. Ei ihme, että liput silloin verraten pinnalliseksi, ta koko sivistyneen maailman ^ Voiniakkaihta kieltä Victor Hugo uivat puolitankoon, olihan nyt puhuu nykyajalle kuitenkin eppik-myksessä runoilija ja profeet- kona. Siitä ovat kaunopuheisina onka ihmisyysjulistus oli suu- todistuksina hänen mahtavat, luke-mitä siihen asti oli koettu; mattomat romaaninsa, joista maita suru oli ennen kaikkea myös nitsen vain muutamia: Pariisin kassa, joka hautasi hänet ker- Nbtre-Dame, Meren työläiset, Nanan ruhtinaallisin juhlamenqin räva mies, Vuosisadan legenda ja ennenkaikkea Kurjat (Les Miser-ables), tämän—kii^jpitelman jpää-kohde. Nämä teokset osoittavat, joukko henkilöitä esiintyi, toiminta ulottui läpi pitkien ajanjaksojen, kaikenlaista nähtävää silmille esiintyy näyttämöllä, juhlia, murhia ja kömediakohtauksia sekä tasaista arkipakinaa, koomillista iloisuutta ja groteskimaisia aineksia sekautuu yhtämittaa traagillisuuteen — kaikki jyrkästi vastoin klassillisen tragedian kauneudensääntöjä". Jo ensimmäisessä, 25-vuotiaana julkaisemassaan Cromwell näytelmässä Victor Hugo taistelee itsensä vapaaksi 'klassillisuuden pakkopaidasta ja kirjoittaa samalla tähän kappaleeseen esipuheen, joka muodostui heti suorastaan romantiikan uskontunnustukseksi. Hänen monista draamoistaan rriainitsen enää vain seuraavat: Hernani, Lucretia Borgia, Maria Tudor ja Ruy Blas, elämän sykähdyttävän-juurena vä-rikkäihin freskoihinsa. Historiaa ja runoa, mielikuvitusta ja todellisuutta rinhaÄ toisiinsa kietoutuneina, kuvastaa Hugon romaanin toisinaan eepillisesti rauhallinen, toisinaan draamallisesti kiihtyyä tapahtumien virta, joka tuntuu alati kiitävän uusien vaihtelevien maisemien halki. Jylhästä tragediasta seikkailu- ja jännitysroma,^niin, opetusrunoelmasta heleimpään lyriikkaan, rakkausepisoodeista bar-rikaadeille, rikkauden loistosta köyhyyden ja kurjuuden tyyssijoille, lapsenomaisesta viattomuudesta sjoikkään rikollisuuteen, mielenrauhasta ja sankarillisesta uhrimielestä epätoivoon ulottuu tämän teoksen asteikko". . Suorastaan tärisyttävä on se "kurjien" galleria, joka tässä valta-roitlaänissa kiitää silmiemme ohi: näemme turmeltuneen ja kauniin Fantinen, näemme puhtaan Coset-ten, näemme kaleerivänki Jean irsi hänen maallisen majansa lemattomien" seuraan Pantiin, missä tämäii maan muut-suuret pojat ovat viimeisen le-jansa saaneet. _ go aloitti lyriikasta. Hän kir-aluksi oodeja jä ballaadejä, Pä ensimmäisessä kokoelmasi jonka hän julkaisi 20-vubtiaa-uomattavasti klassillis-aka^ee-a sääntöjä noudattaen. Mutta joissa kaikissa kuohuu renessanssi-ihmisen kiihkeä verenkäynti jyrk- Valjeanin, joka kohoo lopuksi to-kine vastakohtineen ja ristiriitoi- delliselle kirkastuksen vuorelle, neen, hyveineen ja paheineen, mut- näemme nuoren Mariuksen, jossa ta joiden näyttämöllinen teho jää kirjailija kuvaa varmaan eman ke-ihmiselle useimmiten väänsä sisäistä kasvua — niin ja näemme myös piispa Myrielin, jonka inhimillisyys meitä syvästi lämmittää "Mutta me näemme lisäksi poliisipäälikkö Javertin, jona jäätävässä olemuksessa personoituu koko vallitseva yhteiskuntamoraali, personoituu kylmä lainkirjain, jonka taakse peittyy itse ihminen tunteineen ja kärsimyksineen: Romaanissa on monia muita xii-. paisevia ihmiskohtaloita, vaikka onkin lopulta niin, ettei yksilö olekaan siinä pääasia, vaan "tämä kirja on — kuteii runoilija itse sanoo — draama, jonka ensimmäinen hfen- Mlö on äärettömyys. Ihminen oh minkälaista Hugon romantiikka on. Se on kaukana niistä makeista ja ihannoivista aineksista, joita tähän suuntaan yleensä mahdutetaan. Lähinnä hänen tekotapansa ön romantikon. Hän tarkastelee näke-toinen". Romaanin päähenkilö on Siis elä-miään ikäänkuin lintuperspektiivis- : mä Sellaisenaan,^ on kaikkeus, on tä, jolloin hän sivuuttaa monesti . äärettömyys. Me ihmiset ponnis-hän niistä kuitenkin vapautui: yksityiskohdat, mutta maalaa koko- telemme elämän.rannattomilla ula-dän lauluissa — käjrttääkseni naiskuvat sitä tartuttavammiksi, , poma, joiden pohjattomiin ^jrvjojc-listan, missä tapaan tietämättömiä, tuon sairaille huojennusta, valaisen yön pimeyttä,' vihaan vihaa. Teokseni "Kurjat" olen rakentanut vei-» jeydeirperustalle ja päämäärä, mi-» hin se pyrkii, on koko maailman, edistys", Hugo pitää aikansa yhteiskuntaa, kurjuuden, orjuuden ja vihan olen* noitumana. Ja korkeina siinä käyvät hänen mielestään murjöavat aallot, joiden "ajeltavaksi joutunut sielu", huudahtaa runoilija, "voi pian kuolla'ja kysyy: "kuka on herättävä hänet henkiin jälleen?"" Vastaus taas on hänelle selviö: vain inhimillisyyden, veljeyden ja edis-i tyksen yhteiskunta, johon hän "Kurjissaan" tähtää, saattaa sen tehdä. I • • . • Erään tähden tarina Nuoren naisväen luettavaksi, punnittavaksi ja opittavaksi sopinee seuraava elokuvatähden elämäkerta. Niinkuini lukemattomilla muilla nuorilla naisilla oli Frances Lillian Mary Ridstellä sam-, muttamaton onnenjano, koreilun, loiston ja menestyksen ikävöinti. Ja mikäpä muu kuin rikkaus ja maine olisi omansa antamaan onnea, johon kuuluu ennen muuta hienot hepenet ja lakkaamaton liehuminen imuun maailman huminassa hienoine aterioineen ja melkein vielä hienompirie'juomineen. Tällaista ihmeelli^ä ja ihanaa onnea vaatimattomissa oloissa syntyneelle ja kasvaneelle tyttölapselle ei pystyisi toimittamaan mikään kuu kuin imies — rikas ja komea mies. Mutta sellaisen saa-dak. seen täytyi olla tunnettu. Ja kukapa oli paremmin tunnettu kuin elokuva-tähti. Tällaisen ajatusrakennelman painosta Frances Ridstestä tuli elolcuvatäh-^ ti — Carole Landis. Hän oli varattoman rautatieläisen tytär Califor-niasta. Jo 12-vuotiaana hän otti osaa kauneuskilpailuihin ja sai neljännelle sijalle jouduttuaan palkinnoksi sukka-parin. 15 vuoden vanha hän meni ens?-^ kerran naimisiin Irving VVheelerin kanssa ja erosi tästä kolmen viikon kuluttua. Sitten hän otti nimekseen Carole Landis ja esiintyi hulatanssijatta^- na San Franciscon kaikkein halvimmissa yökerhoissa. Saatuaan säästetvksi sata dollaria hän siirtyi Hollywoodiin äkseen elokuvamaailman kanssa losketuksiin. Onni ei näyttänyt olevan lelle myötämielinen, ateriat olivat mitä sattui ja yösijat samaten. Tanssi kuitenkin mitenkuten elätti. Mutta sitten tapahtui k^nne. Hai Roachin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-01-29-03
