Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 4, 1946

              Sivu 4
LAUANTAINA, TOUKOKUU 4 PÄIVÄNÄ
jnnnt
mnmn iiunmi uiiiiun-iuuiutimiraimmm nqnni
"MJNÄ PÄÄSIN ELÄVÄNÄ
OSWIECIMIN LEIRISTÄ"
15-vuotias Paul Hodess-ni-minm
juutalainen nuom-kainen
kertoo otostaan nat­sien
keskitysleirissä.
Minä olen syntynyt Puolassa, Lod-zin
kaupungissa. Olen nyt 15 vuo­den
ikäinen. 9-vuotiaana minut tel­jettiin
ghettoon vanliempTeafianssa.
Me näimme puutetta ja nälkää. Ih-imiijet'ipöiiÄtyivar"
lä"Cuöri^^^ V.'
1943 saksalaiset kuljettivat 3iaik3ci
lapset 10 ikävuoteen saakka pois.
Minun nuorin veljeni oli 7 vuoden
van^a. Me olimme (hänen kanssaan
piilossa asuntomme ullakolla ilman
vettä ja ruokaa.
Sitten tilanne muuttui. Saksalai­set
myrslkyjoukkolaiset rupesivat
käymään talosta taloon, etsien heik-
Ikoja ja sairaita ihmisiä. Minä olin
piilossa toisten perheeni jäsenten
kanssa ja l a ^ n laukai&sia. Isäni
meni muiden miesten kanssa prhalle
taTkastusta varten, kääntääkseen
saksalaisten huotniori pois vainiois­taan
ja lapsistaan. Voitte kuvitella,
miltä tuntui sydämissämme, kun
rakkaamme olivat vaarassa tulla am­mutuksi
tai poiskuljjetetuksi mJkä
hetki"'hyvänsä ja" k u i^
iiomme^ kun I s ä ' palää "lucÄknime.
Hänellä oli pahoja uutisia: saksalai­set
oivat taas vieneet joukon lapsia
ja ampuneet Iheidän äitinsä.
Me olimme turvassa jonkin aikaa.
Koko p€!rheerome yhdessäolo antoi
meille kaikille voimaa. Silloin —
lapsi kun olin — en vielä ymmärtä­nyt
-perheen merkitystä, mitä mer­kitsee
olla isän ja äidin kanssa yh­dessä.
Tänään, jolloin olen ilman
ainoatakaan omaista, vasta jmunär-rän
sen täydellisesti.
V. 1944 kesällä meidät lähetettim.
Oswiecimiin. Kuinka sydäntäsarke-vän
näyn tarjosikaan se, kun saksa*
laiset riistivät vaimot miehistään ja
lapset äideistään, kun meidät otet­tiin
poK «junasta. Sydäntäsärfce>^
itkua ja mieltäliikuttavia hyvästi-jättäjä.
Minä olin pulassa. Äitini
käski minun olla isäni kanssa *ja Isäni
taas äitmi kanssa. Äitini piti nuo­rinta
veljeäni kädestä sanoessaan
• isäsi kanssa." En tiennyt mitä teh­dä.
Mutta silloin tuK vatmtjjensii-vojana
toimiva juutalainen mies
luokseni ja kuiskasi, että minun on
parasta mennä isäni kanssa miesten
joukkoon. Suurella vaivalla löysin
ihmistungoksessa isäni, joka seisoi
rivissä toisten miesteitt kanssa. Sak­salainen
upseeri valitsi rivistä voi­makkaimmat
miehet ja määräsi hei­koimmat
ja sairaat tapettaviksi las-iMMunu
i
5
=
I
I
j
=
3
i
i
miilqtnmnf^iMimiiimimitfmiMnn«HiiiiiiiniiiiitiiniiHiMniliuillluillllttim
Toronton kuoron ionset^tissa huhtik., 28 p:nä
Täällä kuoromme iltaa nyt vietätte,
vaikka sanomatta kyllä sen tiedätte.
Siitä puhuttu on totta ja Jonia,
kuukausia viikkoja monia.
Tiukasti siinä on tehtynä tytä,
monta on vietetty iltaa ja yötä.
Nyt niitä lauluja kuulette,
en tiedä että mitä niistä luulette.
Johtaja meille on tullu uus,
on kaikille tunnettu kuuluisuus.
Pianolla hän kauniisti soittelee,
ja laulajan ääniä koittelee.
Miehetkin kuoroon nyt laulamaan joutaa,
kun neitosen kädet heille tahtia soutaa.
Ja mistä jos kuuluupi väärä ään*,
hän sinne vaan näyttä&pi hymy ään.
Oli entinen mies kyllä oikia,
vaan hän johtaa nyt soittaja-poikia.
Ei hänkään vieV laiskaksi herkru, „
vaan kaikkeen ei kerralla kerkiä.
Siinä on -mies kun on soittoa luonut,
monelle hän onkin sen oppinsa suonut.
Joskus hän näyttääpi sormdlaan,
ja heiluttaa tahtia torvellaan.
Jiättes jos menee laulatssa mistihin,
niin johtaja kädet lyopi ristikin.
Jos yritetään kuinka me halusta,
niin taas saadaan läliteä alnsfa.
Kun seisoa saa siinä tuntia kaksi,
niin monelle jo tuoli käy rakkaammaksi.
Ki-'isfää se veikkoja armaita^
mintfn selkää ja naisilla varpaita.
Se on Sudbury sivistyksen tuojana,
ja suurien asioiden luojana.
Sieliä nyt on juuri ensim^isen vuorolla.
Laulujuhlat meidän suomalaisten kuoroilla.
Soittajat myös panee torvensa soimaan,
saa urheilla myös, jos on miehessä voimaa.
Ja illalla tanssit on talolla,
saa koreasti pistellä jaloilla.
Suomalaiset jos täälläkin yhteen tois,
siitä molemmille ,hyötyä paljon ois.
Ja ne loisivat taulun mahtia,
jossa yhdessä lyötäisi tahtia.
Kahtehen leiriin On laulajat tullu,
ja **ki^iset*' nauraa se kansa on kuUu.
Ei menneitä kannata parsia,
eikä laulella sotaisia marssia.
Me kun. aina on toisia vierottu,
mutta nyt on jo sovintoa hierottu.
Ne kutsuttu kaikki oV yhteJien,
sitomahan yhteisen lyhtehen.
Sudburyyn kaikille kutsumus kmdtiin,
ensin se meilläkin leikiksi luultiin.
Yhteys-silta siellä tehtiin niin,
ja Suomelle pussimme avattiin..
Keskviikkona on Vapun^päivä myös,
ennen Suomessa, silloin ei oltu työs.
Ptmalippttja kaduilla kannettiin,
ja kaikkien nähdä se annettiift^
Siellä jo. köyhälle^päiväkin paistoi,
vaan herrat sen itselle vaaraksi haistoi.
Työväki lyötihin hajalle,
ja hyökättiin vieraalle rajalle.
Nyt ne Suomessa työläiset heräsi,
ja voimansa yhtehen keräsi.
Kun ei pystyhyn saaneet he kotia,
kun herrat vaan tahtoivat sotia.
Siitä ne työläiset huonoa tykkäs,
ja suurimmat herrat ne linnahan lykkäs.
Ne muistella siellä saa työtänsä,
ja lyhennellä hiukan saa vyötänsä.
Nyt se taantumus taas otti vuoronsa,
ja laulamaan laittoi ne kuoronsa.
Työläisten maa niitä kaivelee,
kun ne rauhassa töitänsä painelee.
Churchiin kuoronsa ensiksi tuotti,
ja niillä on lauluissa entinen nuotti.
Niille ei tule siinä toppia,
kun uusia ei tarvi oppia.
Yksi laulu on niilläkin uusi kai,
sen nimi on englanniksi spy.
Sitä kaikille koittaa ne opettaa,
ja iHttolais-suhteita lopettaa.
Ne luulevat heillä on parempi se onni,
jos heillä on yksin se atomien pommi.
Vaan jos se on valmiina toisella,
niin sitte ei kannata koitella.
Nyt Sudburyn reisua hommataan,
siihen matkalle markkoja pommataan.
On kahvia joukolla juotu vaan,
kun kovempaa ei ryypätä suotukaan.
Siellä ne lauluja kuulee ja tutkii,
jos huonosti menee, sitte selkäämme hutkii.
Sitte sc tuntuupi somalle,
kun päästetään taas kesälomalle
M. VUORI.
i I
1
3
=
S
S =
1
S
5
1
IIs==
I
=
S
1
=
i
5
S
3
HaS
1
tcn kanssa. Mmä sanoin olevani 17-
" vuotias, sillä olen isonki^oinen. iv
seeri lähetti minut yhdessä isäni
kanssa kahden päivän Oswiecimissa
olomme .jälkeen Kaufbaumissa ole-yäia
» tyoieiriin.
SieU^ 'kaikkiaan 600.
Aikafein aamuBs^ meidät lähetettiiij
työhön. Työskemiehyämme kak^
päivää metsässä, sairastui isäni feeuh.
kokuumeeseen. Minä kävin ty«ssä
niin raskaita kuin se voimillem oli.
kin ja alituiseen minua piestHn Vii-mutta
hän oli liian heikko voidak-seen
ryhtyä työhön. Hänet vietjja
sairaalaan, jossa olot olivat kurjat
Kaksi lyövää sairaalassa oltuaan hän
kuoli. 'Minä olin yksin maailmassa,
sillä olin varma, miten äidilleni ja
pikku veljelleni oli käynyt.
Päivä päivältä kasvoi kuolevien
ihmisten luku. Pian oli leirin 600
juutalaisesta ainoastaan 320 jäljelli
Viikon perästä meitä oli enää vab
125 heikkoa ja sairasta jälellä ja
meidät 'lälhetettiin Dachaun leiriin.
..40. rjfieistä? juiiassa .matkallapa .
.i^ielkein loput myöhemmin. . Alinä
jouduin sairaalaan. Kun olin nuöri
ja isonkokoinen, sain vähän parem­paa
ruokaa ja kahden viikon kulut­tua
olin taas voimissani. Sairaalan
lääkäri oli ran«^alainen sotavanki ja
häntä säälitti kohtaloni. Hän järjes­ti
minulle kevjrttä työtä sairaalassa.
Huhtikuun 25 p:nä saksalaiset kerä­sivät
kaikki juutalaiset lähetettäväk­si
TyroKin. Ranskalainen lääikäri
halusi pelastaa minut ja määräsi mi­nut
vuoteeseen, vaikka olin ihan ter­ve.
Hän asetti yhtä hyvin minun
kuin oman elämänsäkin vaaralle alt­tiiksi,
mutta kun transportti lähti,
jäin minä sairaalaan.
Huhtikuun 28 p:nä amerikalaiset
saapuivat leiriin. .Aivankuin uudel­leen
elämään aJkaneet tuhannet van­git
riensivät tervehtimään vapautta-jiaan.
Myrskyjoukkolaiset kävelivät
kädet ylhäällä. Uutinen vapautuk­sestamme
ei tehnyt ensin minuun mi-tääii
sanottavaa vaikutusta. Vasta
pitkän ajan perästä minulle selvisi,
että olin vapaa kaikesta piinaukses-
^ta, kurjuudesta ja nälästä. Mutta
minä olin yksin, ainoa elossa oleva
koko perheestämme. Oli aikoja,
jolloin valitin kohtaloani, että olin
vielä (hengissä.
Nyt olen päässyt kouluun ja elän
koettaen täyttää sen toivomuksen,
minkä isäni lausui kuolim-uoteellaan.
Hän sanoi:
"Potkani, minä olen jo 43 vuoden
ikäinen, enkä minä kestä elämää täs­sä
helvetissä. Mutta sinä olet nuori.
Koeta elää, ettei nimeämme re^-äis-täisi
pois maailman kirjan sivuilta."
Nämä kuolleen isäni sanat antavat
minulle voimaa ja minä elän toivos­sa,
että huominen päivä tuo muka­naan
meille kaikille paremman maail­man.
Tyito löysi metsään
kätketyn aarteen
Nuori, Prince Albertista Sask.
mailin päässä kaakkoon olevalla inti-aanireservillä
asuva tyttö kompastui
metsässä aarteeseen, joka sisälsi w
me syyskuussa eräästä jalokivftau-pasta
varastettuja jalokiviä ja mui»
alan tavaroita.
Varasto on kaikesta .päättäen ollu^
metsässä koko talven. Nyt ^
poliisin hallussa.
OMAISENNE Suomessa dtstvf
varmaankin mielissään, saadessas
Uekin lafijananne.
^