Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 21, 1950

              mc ,^ Kirj. George -HaroM
•
TJ^IEXEK JA sievältä näyttävän ke:t-tiön
slhkökello osoitti viittä. He-läniän
pikku talouden nuori ja sievä
*„sntä hääräili illaliisen laitossa, kun
»aiioi isä
lervo oli
% matka-avo
tar-ella
ute-iylvi.
ihan tuo
iihemmin
vilja, Ve­rnaksi,
aavo-vel-
;a pojan
)äälleni",
otuöa.
2n f>ul5e-
, minkä-i
j - . -
iiTeller-äisen
le-
, 'huulet
\ -3ta astui sisään ^'eikko Salo, paris-rm
inenissäviislssä oleva reipas säh-frci.
yöanies. Iloisena hän veti vaimonsa
ärlsvään syleilyynsä.
Tiedätkö mitä, pielen, niinä olen
' . iipissut erään pikku pulman." Vei-
Jct/fea silmäkulmassaan hän lisäsi: ''Pui-
;'j,uii, jonka poistaminen saattaa meidän
liu^^^uselämämme lupaavaksi ja samalla
. .-aa aneidän tulevaisuuttamme."
•|'Men, joka oli vähän huonolla tuu­l
i s i , sanoi-trteliaana: •
An^xiahaii kuulua, tmitä sillä tarkoi-tn"!
31
M iel elläni sel^ teen, inutta se käy
i >u' 'miten ry<jli:^ikana,: kpi:..ei* tarvitse
: r öhtiä,-ja;. ennäiJtää
I>4. ^Nlinä. i?esfy^d^v-'ensipi.-viÄ
'kh saTnalla,..irähäp'vT-^;-isiMiä
päivä.; täaääss-.!*-. ,'.• , - • . •
kattaes^n-i^ruolapö^^ vkioetti • -Her-.
'^arvailla»-•mitä:-'Ve&olla:-©lsr"iB^
,BerUnUähmi WiUl W^ndler vahnhti ylläolevan pietien autoii, joka Oii kaildn pmlin oikean auton
:kaUp:lnen-kmeineeii ja muine komnieyvenkkeimen, Anto on tarkoitettu erikoisesti lapsille ja se ^«Z-Mel^
maiBfitBitmopetidella, - ' - , - '
riuliekin. On' ihml$iä," jotlca .eivät ed?s
miljoQnlensa' te
t o l s e i l ä ä s löytävät riis^auteaisa piiut-.
; " t - ^ c V a ^ i ^ t ; ^ - . V-.,,, .'Toivolsiii meidän.
1^5
l i
6 0
vät kat-rettömän
kity-niin!
He•:oli¥äti 'olleet' -oieetvfnai-:
^l|f;sa, .viisi-. vuott%:.:!VMsi'?^onn€ii: :Vtiiottaj»:.
|ot.|;i. olivat.;im^'imeet-fcul%'--sw
tae h ja, :-tänisn:)\m4eH:;,vuod:&q,';;meF^^^
|3äi||i. olisi- parin>päivän kuluttua:: Mitä- •
fciiif silloin-lulisi -tspafetMaaBi^ ;V^ils3cQ
nä5l|ii;niin-il<HSfltav*^%JS%fl^'hä!n ^kä;;
yliittää. .minua :ehkä..osfeam3lla.sein -kau-: •
siiift-kaulakory|t..:'Rubinst>?i -jaJokiyir.
k ä i i f a s t a ? . . Tai.el;sentään,> ^jeil^äa.se
tesli ^maksa^ kuin ^siinä:. $7S.' Olisikohanv
Se ä ? Onhan Yeävko joskus puhunut:
sh:?' ä.väisyydestäk-iu..--.;Oh,.,€ihän se•.si<••
' ^ ' • i=\ ]ne?.^' ^
* I ^,onial^saan- Helenini. .ölf\^ aja-litaa
olla - '^^ insa, vaipuneena^ .katkaisi'
M'-' *,suuden. . , - • .
:yt, rakas; -ilelen; aloitetaan^ illalli-aeife
sillä minulla on Jiirmuineii nälkä
Ja, 13'ön vaikka, linnun kieliä." ,
.^^ 1^ äänettömyydenijälikeen anauU
-Bit-sl \^eikko:,työmaalla- tapaMuneists
mfeteinvi?ähennyk
, •^;4miistatkp.^.^ Aimas.-;J^ ,,..
. : jjlluistarf tQki|i miksi; sitä k ^
s y t ? ' ' \ . .- .-^. . . . ' . ' : •
*'I3än sai määrattönjän loman työn:
.\:äfef:yden V-.uol^i,. .inuka...;_SeA<4ihä3ie%
pÄäMsku-tänä aikan kun hänen.vai-
•pioiiskkin odot;t^a^
"He on ikä\-ää — entäs saatko sinä
oRä.edelleen-töissä?"
jä jos:on
ä kasvan
ku pääl-ja
sanoi:
ran kuin
In valles-aan
vielä
i : '-'Kun-
/atsästasi
ivan kat-naan
ha­utta
Tel­ien
sano-sanomaan
saamaan
OS, mutta
buomaut-
;kon suu-kusi
jää-
': \a.'kesta päättäen saan olla niin
k-iiun. kuin Jhaluan.". .
* Ijsinä lupasit Jiertoa jotain erikoista/
;ssa tuli
mtukseen
ari ja sa-a
kannat-i,
että hä-
9 paunaa
n \iioden
nidenvuo-a
samoin
V. 1948.
tä Mario-tkuin
liän
•jestelyl-^i
kaksi en-en
m-uins
" A i \ an ollein,' Heleri. Olen monasti
• j4uikseni ajatelliit, ja laske'lmoiiiut,, et-
I r neidän' tulisi ryhtyä tästä Ä t i en
sirL^initelmaliisesti. säästänääa^ Ajat­telit
r; että Jos jokaTsesfemindh til^^
'/ , anisirnme säästöön vaikfcaj)ä 25^d^^^
ly s ly näh se teki>iv vuodessa osapuilleen
o / dollaria ottaen huomioon, pakplilr
Sf li poissaolot/* ;
• .'elen näytti, sängen pettyneeltä.
'^Sitäkö se vain olildn ja minä. kun
ocklin, että valmistat minulle jonkin yl-
'kivksen, sillä onhan jmeidän viisivuo-
: "^hääpäivämme jonkin päivän kulut­un.
Olisin halunnut järjestää vähän,
ii.inmmat kahviaiset j a odotin jotain
iirtökasta lahjaakin . .. , " , . , - -
. •^'•.Teiki-io nousi; pöydästä lireman pa-
^vn^asin ja yritti -väräjävin-äämnselviy-
IIkävästä-.pulmasta,-
•, j^t^ahtoism: teh^ä. vaikka, Jiulnka.p?l-;^
ji«®^,liy:\'äks€si^.i.alstP|sw elämäsi
.|Äf|lla .Oc^;:.;M;.::naMtif«^Äs!f:.-te^^ -mk^-:
.vaia-jälkiinniälsiä.- ;0!eri-'ko$ttamit.p •.
haani,:enka'.eneai|>ää.'¥öl. •; Ajattelin,' et-'. •
tä.-. meidän., olisi.., |oftal\i.n. . ^ ^ e n m i än
välttjiintÖDtä.jiit^^ ' jpstäim.kkltäy-.
L.dytt.ävä,..Öleä-,a^^ oli-;
- 'si.'saatava itsellemme: pieni ja' sievä ,'ko-.
ti, jossa olisimme vapaita^ jaJtsenäisiä.
pieimne asuneet tässä vuokratalossa
lähes viisi vaotta ja antaneet, näilk
omista|ille lähes kolmetuhatta dolla-
^•riayV-"^,' ^.'^ '' ,
. "Veikko, älä viitsi enää. fatkag, .
tarkoitan, että koetan ymmärtää."
Arvasinhan sinpn. .ymnjäirtavän."
Mutte-katker oK syöpynyt
Heleniin, ei niin /vaia ottanut lähteäk-
• .seen.... V , - • . ' . , . V:.
, "^finä-lupasin tänään IrensUe, että
jmenemme, viikon kuluttua EIlvMubin
järjestämiin erikoistanssiaisiin ja mi-
: nun täytyy siksi saada oiusi^tanssipuku,
koska/ kerran kalkilla.^ toisillalc-n . on."
*/Hden, onko,se .niin välttämätöntä
olla, jätteen u-usipxil^u? . Sinä piet ihas- -
tuttavan sievä missä vain entisessä tans-sipuyussasi,
joita on ainakin viisi. Ja.
siksi toiseksi, ei siellä kaikilla ole jojca
kertgi i4uttä -—väip ani, harvalla, jolla
on tuhlata, rallaa .määrättömästi; jVlutta .
, jättäkäämme, tämä ikävä keskustelu.
Autan .sinua, astiain pesussa ja sitten
'^Sitten pue yllesi toiset vaatteet,
olen kiiteunut täisi iUaksi Vienon ja H-märiny
tahdoii edes vähäsen Juhlia." -
"''Veikko pidättyi sahpinastä mitään, ,
sUlä mainitut henkilöt eivät häntä miel-lyltänfeet.
Jos kukaan, iiiin" juuri Vie­no
j ä i l r n ä r i oli\'at 'henkilöitä, jotka ei­vät
ahtaneet rahalle jnitään arvoa. D- .
mari <di erään suuryhtyraän kiertävä
asipitsija, joka huomattavalla esMntj^-
miseUääiE rahan käytössä oli voittanut
herliät naissydämet puoleensa. Vieno
taas oli erään pienen muotiliikkeen
edustava malli, Helenin paras ystävä
kouluvuosilta.
^'Älkäämme kinastelko, siellä se tekee
kotimme ilmapiirin niin raskaaksi", sa­noi
Veikko. "Ja kun kerran olet iieidät
kutsunut, niin se olkoon hyvä. Muuten
en pidä Ilmari Angervosta, jok*a. lieha­koi
nuoria tyttöfä ja toisten miesten
vaimoja silloin kuin hänen oma vaimon­sa
ja viattomat lapsensa odottelevat,
isäänsä kiertomatkoiltaan . . . Mokoma­kin-'
asioitsi ja!"" ••. <•'•
:^.Viirneiset lausset -oli..-.I-Ieleji.-.kuunne!-.-.
lut.. -ijyjvän.-Mmmästyfes-en --•:vallas?a..-- ja'.-,.
m
Kirj. SAVON-FLliaCA
'IJIST-\N sen talvipäivän— olin
silloin 5 vuotta täyttänyt — jol­loin
meidät muutettiin syntymäkodista-ni
'savutorppaan, sisäänlämpiävään tu­paan.
En lapsen aivoillani vielä käsit­tänyt,
miksi meidän piti lähteä kotoa,
sillä olihan sirflä paljon tilaa. Talo oli
konsa-, Ihdottomasti paras aviomies ja
.hän . . .•.niin, eihän hän itsekään .vielä
. "Veikko hyvä, mistä tuon kaiken
olet kutiliut ja onko siinä paljonkin pe­rää?
Häpeän äskeistä käyttäyt^mistä-ni.
"Älä ole mMrasrkään, mutta kaildci on
kuitenkin totta; . Sen kaiken kuulia tä­nään
ja varmalta henkilöltä."
•• -Hetkisen:hiljaisuuden, katkaisi puhe-littien'
terävä soitto.
-"Annahan minä menen puhelimeen,
eipä tiedä, vaikka langan päässä olisi
se naishurmuri."
Helenin mennessä puhelimeen, asette­li
Veikko astioita omiin, lokeroihinsa.
"_I|aUoo . . . ,-Oo, sehän pB Vieno . . .
;Vai-niin, vai .-min siinä, kävikin. I^o,.
älä ole pahoillasi, vaildia hän menikin.
Kun ensi kerran tulet meille, niin kerron
simtlle jotain hänestä, joka sinua ehkä
kinpostaa vaikka e! miellyttäisikään . , .
Miten vain sinulle sopii, vaikkapa huo-men'Itana
. . , kyllä, hyvä on. Vieno. Nä­kemiin."
Veildco oH jälleen mitä parhaimmalla
tuulella kj^yessään Heleniltä:
"Oliko herra aviomies Angervo näyt­tänyt
oikean karvansa?"
"Niin, kyllä hän oli. Ensin Vieno oli
nähnyt hänet kaupungilla erään huoma­tun
rouvashenkilön seurassa ja hetkisen
kuluttua oli Visnoile soitettu, että I l ­mari
joutuu lähtemään kaupungista p i ­kaisesti
erään tärkeän liikeasian vuoksi.
Minä olen varma, että se matka on vain
tekaistu peli, taikka sitten . , ."
Helenin kääntäessä katseensa miehen­sä
nauraviin silmiin katkesi hänen lau­seensa
kesken ja vain hetkinen, niin hän
kietoi kätensä Veikon kaulaan.
"Sup 'minulle anteeksi ymmärtämättö­myyteni-".--.
, . —
•. ."SLaiklsi. pn.-hyvin, Helen. .Oletko nyt
ka:B^^i5.aniaa-n2i£]|ä, siinä,-että meidän -
..tulee'--pt&altas--;yh.te£3i.liiil€eii?^^ ••--. •
iso Ja isäkin oli talon poika. IMyöhemmisi
vartuttuani isommaksi, sain selvän sii­henkin
kysymykseen. Isä oli menettä­nyt
osuutensa ja isoisä möi talonsa vie­raalle,
mutta oli hänellä niin paljon sy­däntä;
ettei meitä taivasalie häätänyt,
vaan antoi meille sen torpan ja eläimiä­kin
sekä kaikkea tarpeellista^ että pää­simme
akkuun. 'IMeitä pii neljä lasta,
joista minä olin nuorin.
X i i n meni epmä savutuvassa ensiia
äidin hellässä hoivassa. Siihen aikaaE
ei maaseuduilla tiedetty vielä mitään
työväenliikkeestä, ei ollut kouluja, vaan
äiti opetti ensiaakkoset. Pyhäkoulu oli
kylässämme ja siellä kävimme. Kun
kasvoin isommaksi, pidettiin kiertokou­lua
aina joka vuosi kaksi j a toisinaaB
kolme viilikoa vuodessa. Siellä sain
_ minäkin käydä ja sain siellä kirjoitus- Ja
vähän laskuoppia. Lukemista ei ollut
muuta kuin raamatun historia ja kate­kismus.
Iso raamattu oli ainakin py­hät
kotona pöydällä samoinkuin virsi-kijakin.
Niitä, saimme käyttää ja yh­dessä
vanhempiemme kanssa veisata.
jMuistan vieläkin monta virrenvärsyäj
joita äidin ja isän kanssa yhdessä veisa­simme.
Nuoruuden aikani meni niin, että en
edes oppinut tanssimaan. Vanhemmat
siskoni kävivät salaa tansseissa. Sitten
kun tulin aikuiseksi ja menin naimisiin,
tutustuin työväenliikkeeseen. Asuimme
tehdaskylässä ja mieheni oli tehtaalla
työssä. Hän kuului työväenyhdistyk­seen
ja minä naisosastoon, jossa opin
paljon asioita työväen elämästä.
Suurlakon aikana olivat herratkin
työläisten kanssa yksimielisiä. Mieheni
kulki kaiket yöt asemalla vahdissa,
odottivat nimitläJn, jos rikkurijuna tu­lee,
niin katkaisisivat siltä tien. Junaa
ei kuitenkaan tullut.
Myöhsmjnin imeDivät tehtaan metal-limiehet
laldtaon ja herrat vastasivat
siihen sululla. "Kaikki pyörät pantiin
seisomaan ja rikkurien a\'Olla pidettiin
koneita kunnossa. -Se oli muistaakseni
syksytalvi. Rehelliset työläiset pantiin
mustallelistalle, etteivät saaneet muil­takaan
tehtailta työtä.
Niin meni talvi, tehdas pantiin uudel­leen
käyntiin ja miehenikin pääsi enti­seen
työhönsä, työskennellen toista
vuotta, kunnes hänelle tuli n.s. Ameri­kan
kuume. Hän lähti tähän maahan ja
minä lasten kanssa äidin ja veljeni per­heen
luo. Siellä asuin siksi, kunnes
mieheni kutsui meidät tänne Canadaan. -
Kauan ei kuitenkaan saatu täällä yh-
.dessä viettää, sillä-hän.-poistiii tapaturr ..
maisen; kuolemaB- .kautta, pois. joukos­tamme.-.
;Nyt-olep-yksin l o p p u e l ä m ä n i . ' ' . •