1951-06-30-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ii illoiksi ja p
ja mies >ite J
;ien keväinen v-
»Jemmaksi ja v
;i ^^Ui toive, m.,?
mielensä ^'
a vastaan, y
•akemtaa onseaj
kauden penistai:'
Ylänen oma Wi
^^arsiensyleOj^''
i^ien suudekci
niinkuia)
^'Öunissa ik-esj
Judelraa voF of
1 ole ennoi t^
t>H ihmettelyä]
'Unelmoivana ij
uin silmin penil
!e luvallista, är
t^ytön ääni \ ^
"den unelmat e!
iksi hetkeksi ^
tava rakkaus t
:arakkaud€n Iq
iti kohtalon C
le tavanneet e*
rome molemr
ja omistaar
1 toiselle, mutt
ulle. Meitä t:
omaksi ellea p:
mssa. Minäc'
, mutta njirJ
lus, olen tiemijl
itä saakka, kq'
sissä illatsuis^
itä vastaan, K
n ennenkuin s;
imaansa, rmi
etten koshäj,
ttäpy>'dän.^
t lupauksestsj
nmärtävän etli
innallani onis!
ajatukseni OIE
Betty."
lutuivatiiras^
.hän-Bautffi^
iraästä iar3£:|
sen. mieleä::
lisi yksinä:.<
aipaleelle
änen tanim
nennälkäL^,
ipaamaan .t^,
tyy asia ns^,^
a. Palaan p:
n sinusta tii*
uiskasi t}lt5|
Jaavana olss:
Iliailta oliiiCi
kkaan •iatsefi
Uut
1 ...
J-doHanD^'*.;
suutani'^''!
ttäinasecslj
(Hänen ja
Ltua-.-asiJa:'!
tari .U^ol^
uotta vani^l»
i koska ffjl
äkään, j^/i
liren
y on työijf
Liveri»:->||
että te ' ^ l^
nsa. niiityjl
että sui::>'J|
;i tehdä- 'I
rl m
jnn
ASIANOMAISEN LVVALL,i KIRJOITTANUT FAARi
• Juttelen täältä Intolan tienvarrelta,
ten joka lähtee Port Arthurista länteen
päin' jatkuen Winnipegim sekä aina ää-
J^seen länteen saakka. Tätä tietä
cn päällystetty kymmenen mailia Port
•Atfliurista ja koska minäkin olen täälTä
puolisoni kanssa niinkuin kesälomalla,
piin ajattelin vähän pakista tässä muistellessa
menneitä aikoja.
Ihmiset yleensä kaipaavat luonnon
ihanuutta kesän aikana, (Kaikki joiUa
on \^nkin tilaisuutta sekä mahdolK-suutta,
rakentavat kesäasuntoja maalle
ja järvenrantoihin, joissa käyvät töittensä
lomassa nauttimassa kesän ihanuudesta,
sillä pieninkin hetki virkistää
ihmismieltä kun pääsee pois kaupungin
pölystä ja autojen kärystä. Niinpä mekin
olemme jo useampana kesänä kampanneet
sekä vähän farmanneet täällä
Intolan tienvarrella. On suuri nautinto
asua joskus metsän keskellä kun on kesän
kaunein aika, silloin kun on metsä
viheriäinen ja maassa kaikenvärisiä kukkia.
Metsässä kuulee luonnon musiikkia
ja kaikenlaista ääntä, vallankin näin ke-väälTäkun
linnut rakentavat kesäasunto-jaan
nekin jatkaakseen elämää.
Katselen 'ropeniliiitua", joka tuohon
kuusen oksalle tekee pesäänsä. Visertäen
se sinne menee pudotellen kuusesta
hakoneuloja kahvipöydällemme ikäänkuin
häiriten meidän nautinnoll-sta kahvinjuontiamme.
Olen sille puhellut, että
laita vaan se kesäasuntosi niin vankalle
perusteelle ettet vain koko perheesi
kanssa putoa sieltä meidän kahvipöydällemme.
'Ropeni" minulle vain visertää,
että turhia varoituksia, asuntoni
tuJee niin luja ettei sitä voi särkeä atomipommikaan.
Nyt on harvinaisen aikainen kesä
täälläkin. On täysi lehti puissa ja sireenit
kukkivat. Toukokuussa oli läm-pöisä
päiviä ja siksi kasvillisuus pääsi
hyvään alkuun, mutta tämä kesäkuun-alku
on ollut taas kylmää, öillä ollut
pakkasta joka on mpistell3rt jossain paikoin
perunan varaa ja kasviksia joita
o ••o
Usein kuulee nuorempien ihmisten puhuvan
vähän niin kuin huononlaisesti
vanhemmista ihmisstä; varsinkin nuorempien
naisten vanhemmista naisista.
Sanotaan, esimerkiksi "oo, se on vain
vaidiojen akkain puhetta" tai "mitä niistä
vanhojen akkain juoruista" jne.
'Mmä kuulin kerran erään viisaan
miehen vastaavan tällaisiin arvostelui-
•hm näin: "Mistäs ne vanhat ja pahat
akat tulevat, jos ne nuorina ovat hyviä?"
Myöskin olen katsellut vähän epäilevästi
ihmisiin jotka puhuvat pahoista
anopeista ja pahosta niiniöistä. Olen
lukenut hyvin paljon tämän aiheisia tarinoita.
Ja jotkut ovat sanoneet kertovansa
aivan tosiperäisiä asioita tältä
alalta. Mutta minä ihmettelen miksi
moppien pitäisi olla pahoja m*niöilleen
ja päinvastoin. Eikö jokainen anoppi
toivo poikansa parasta silloin kun hän
ottaa vaimon itselleen ja alkaa oman elämänsä?
Ja eikö hän myös purista lämpimästi
miniänsä kättä ja toivota tervetulleeksi
tyttärekscen? Minä ainakin
uskon niin*
Totta on, että tytöt ov^t aina lä- ^
hempänä omaa äitiään ja ^dit joilla on
vain poikia tai poika, vaaihemmiksi tultuaan
ajattelevat, että olisi saanut olla
tj^tökin, sillä juuri vanhempina he kaipaavat
nuoremman naisen hellyyttä.
Minä huomasin sen erikoisesti juuri äskettäin.
Eräänä sunnuntaina m^nut vietiin
farmille miniäni kotiin. Lapset
lämmittivä.t saunan — niinpä tietenkin
sillä sehän on ensimmäinen asia maalla.
Min a puikahti metsään ja taittoi
NYT yksin istun ja aattelen
ja menneitä aikoja muisteJen,
kun olin vielä sorja,
poikanen kiltti, norja.
Kun rakastuin nunä uhhuhhmi,
neitoseen sorjaan simasuu,
minä annoin hälh suuta,
se oli omaa kylkiluuta.
Me riijattiin ja rallmiin,
yhdessä tansseissa kuljettiin,
ja lysti oli aina,
eikä surut npeltä paina.
Näin riijuuvuodct pitkistyi,
välimme piintyi, sitkistyi,
tuli laittaa uusi puku,
kun täysi oli kupu.
Rvjuu jatkui aina vain,
kunnes vihdoin pappilaan
tuli papilta jo käsky,
se oli testamentin läksy.
Tunsin hirttosulmukan kaulassa,
kun kuulutettiin kirkossa,
sen toinen poikakin kuuli,
jcka omaksccn^sen luuli.
Mcmn neidon kdnssa vihrlle,
siiteu viimeiselk tiMc
jota aina vaaditahQn,
sormus sormeen paaseiahan,
* •
Kun kirkolta kotiin paliJttiiti,
me pussailtim ja halatti^fif
ja oil4i oli lysH
kun ei tarvinmt olla yksin.
Ktiukauäai perästä hils jo lapsi
ja kaikeksi onmksi itilikm kaksi,
silloin nmimm jo imasi:
olis joufaiiui itslh edes ^k^^
Mamtm oli ottamt ohjakset käsim,
ja kämmemt (äi^kähii isän pläsiin,
se oU aivan tiutta,
jo aamulla eimcu kuMta.
Välilkmme tuli jo silloin kamM,
kun hiivatin suuri kersalauma
riehkas sekä meikkas,
sitä mammakin jo heiitas.
Vuosio on vierinyt monta,
laihaa, luihua, onnetonta,
imnä mieron tielle lähdin,
min mammalle selkäni käänsin.
Nyt yksin istun ja haaveilen
ja menneitä aikoja muistelen,
ja sitä minä aina mietin,
kun mä mammani yksin heitin.
R E X :
sattui olemaan päällä. Mutta toivottaa se siltä, koska juuri hän sen teki. Hyvä
vasti ilma taas lämpiää. . . kuitenkin oli, että oltiin saunassa, jossa
Kun muistelee noin neljäkj^nmentä muutenkin höyryää ja tppuu vettä,.ettei
vuotta taaksepäin tätäkin tietä ja Into- pidetty lukua, vaikka sitä silmistäkin
lan perukkaa niin huomaa suuren muu- olisi tippunut.
A rK.\,\NPA sai lievää suurempaa
•^-^ kohua Noronotkolan kylässä paikallisen
raittiusseuran jäsenistön keskuudessa
Noronotkolan Sanomissa sivul-pehmeitä
ja tuoksuvia koivunoksia vih- ^ oleva lausunto, joka oli itsensä si-daksi
tai vastaksi, komensi minut saa- kalasen raittiusseuran perustajan ja punaan,
hautoi vihdan ja sanoi: «Kylve h«enjohtajan, raittiusasianajaja Timo-nyt
ensin hyvin ja sitten itiinä tulen pe- ^eus Sebastian Alamäen allekirjoittama,
semään selkäsi.» Minua vähän nolotti ^ohu yltyi myrskyksi saaden mitta-sellainen
passaileminen, mutta en sano- mittasuhteet katsoen siihen, että tanut
vastaan. Tuoreet koivunoksat ai- «^än jalon asian alkuunpanijan ja pää-van
hyväilivät ihoa ja miniän selänpesu edustajan moinen julkisanaisesti painet-ihan
notkisti vanhaa selkää^ tai tuntuiko
saatuaan tomaatin irti ja sijoitettuaan
sen kuistinsa rappusille. Nytkään hän
ei ehtinyt sanoa enempää, sillä eräs toi-nej
»' erikoisraivostunut sinkautti käsistään
perunan, jonka Alamäki kuitenkin
entisenä pesäpallojoukkueen siepparina
otti lennosta näppärästi kiinni ja asetti
tomaatin viereen.
— . . . syytön! — sai Alamäki viimein
loppuunsanotuksi.
— KansankiihoittajaI Villitsijäl E-tu
lausunto paikkakunnan sanomalehdessä
oli omiaan kuivuttamaan tätä ihmisten
sivuharrastusta ja nostattamaan
vihaa kaikkien kesken, lukuunottamatta
pätodellinen turska! — oikaisi yleisaloit-teentekijä
Hiiliharppu, ja olisi paiskannut
Alamäkeä Atmo Sukuruoman tavoin
tomaatilla, mutta koska hän tiesi Alamäen
tuntevan vastenmielisyyttä to-maanviljelijän
serkkua, Aatami Sapus- maatteja kohtaan, niin hän paiskasikin
kaa, jolla oli oma viinakeittiö naapuri- vain kananmunalla.
Ja miniähän se kiikutti minulle niin
kaunista äitienpä'yän kukkaa ja syntymäpäivänäni,
joka oli kohta sen jälkeen
kimpun Iriksiä.
Vieläkö nyt sanotaan ettei ole hyviä
miniöitä? Minulla ainakin on. Minkälainen
anoppi m'nä olen, sitä saatte kysyä
minun miniältäni.
pitäjän kirkolta noin 2$ kilometriä ta-kaisinpän
olevassa navetassaan. Tämä
samainen Aatami rupesi .mielessään Ti-moteus
Seb. Alamäen ystäväksi numero
Raivostunut kansanjoukko kokoontui
Tim. Seb. Alamäen asunnon eteen vaa-
Kiitän vieE tässä siitä onnittelusäh- tien tämän tilinteolle -aita, jotta onkoy ja
keestä jonka sain
Armstrongista.
Saunaterveisin, IRIS.
-tokse^, ei luulisi enää samaksi paikaksi.
Ajatella, mitä ihmiskädet saavat aikaan,
kuinka rumasta saadaan kaunista ja
tiionosta hyvää. Tämäkin paikka oh
emen synkkänä metsänä rapainen, ka-
P«a kärrytie oU kaupungista Intolaan,
Otettuina sitä joskus hevonen jä lähdet-
^ ajelemaan lystiä Intolaan saakka.
Jungissa pidettun siihen aikaan heisiä,
eihän siUom oUut vielä "kaaroja",
^utta hevoskyytikin oU hauskaa kun
1 * metsään ajelemaan.
»jri^ ""^^^^ olevan kaaraliikettä
taliakin tiellä, vallankin lauantai-Htoina
Japyhisin kun ihmi^t kulkevat kcsaa-
^unniiUaan. Vieläpä isot tavaratrokit
t^'' ^'^«H^egiinsekä monet muut
Posit Uusia s i e v ^ i , maalatulta talo- on ylistetty siitä, että he ovat uskalta-f
onmolemminpuoUntietäjamelkempä neet asettua synkeimpUnkin metsiin ko-
J^a talossa on.auto.taitrokj. Mutta tiaan rakentamaan sekä «maata peHoM kun suuaukkoon y h t ^ i ä pysäköi 28
on haukifctava muualta elatukr muokkaamaan. Muistan kumka täällä markan hmtainen tomaatti. Tämän ni-
^ ja he käyvät töissä kaupungissa Intolan farmareilla ohennen komea, jou-seka
talvella met^töissä. Ehkä ioOlain- hiorkesteri jonka Ville Airola perusti,
fermareilla on
Jotkut Ditävät — . 7 johtajana. Se olikin juhlallista kun he
vasi sekä ensimmäiset asuntonsa rakensi,
alkaen elämänsä synkän metsän kes-keUä.
Onhan siitä ollut joskus kirjoituksia
lehdissäkin kuinka suomalaisia
syntymäpäivänäni jos on, niin mikä, aiheuttanut sellaisen
äkk.pikaisen ja epähäpeällisen mielenmuutoksen
raittiusasiainhoidannollises-ta
älyperäisyydestä siihen skandalisti-seen
ja tosiasidliseen tapahtumaan, joka
oli tapahtunut tosiasia — nimittäin juuri
tuo kyseessä <rfeva lausimto,
—Minä . . . ~ sanoi Alamäki, ja
enempää hän ei sanonutkaan, sillä onhan
tunnetusti vaikeata puhua jotakin.
EhkäjoUlain
vielä vähin metsääkin:
pitävät maStotaloutta toiset smi-ja
toiset pienemmässä määrin,
3°^ain oma pasteeraisskonekin.
Tm^r^ vanhemmasta polvesta ja
«tolan alkuasukkaista muuttanut ma-pajoille.
Muun annassa Ville Airo-
' jo^ oh tunnettu musiikkimiehenä ja
^>-telmien johtajana. Se oli sitä van-
^Paa kaartia, jotka nämä metsät rai-soitella
kajauttivat sitten Port Arthurin
Isolla haalilla ja olipa sen soiton tahdissa
mukava pyörähdelläkin, joka oli samalla
erikoisen juhlallista.
Olen tässä täällä luonnon helmassa
huomioinut näitä vanhoja muistoja tältä
paikkakunnalta miten kaikki on näiden
neljänkymmenen vuoden aikana
mittain lennätti entinen tarick^ampuja-pataljoonalainen
Aimo Sukurmina, joka
tälla hetkellä omasi arvonimen erkois^
raivostunut.
. — . , . olen . . . — jatkoi Alamälci
Norxmnotkolan kylän ripeäotteinen
poliisikunta saapui kesken kaiken paikalle
alkaakseen häiritä tätä yhtä ri-peäotteista
joukkoa, ja Itäski kutakin
hajoittautumaan omiin oloihinsa, samalla
luvaten ottaa asiankulusta tarkan selon.
Mikäkö sitten oli se pahennusta hereille
saattava lausunto Noronotkolan
Sanomissa sivulla 7? Se oli se, jota
liisipäällysmies parhaillaan luki Alamäen
kamarissa. Kuuluen tämä tältä kohdal'
taan täten:
. . sUlä nämä virnistä ja ohiesta juopuneet
ihmiset kertoivat rasta nyt päässeensä
paljon parempaan ja onnellisempaan
olotilaan; sellaiseen, jota he ennen
eivät olleet tunteneet. Uskon ja
Vannoneetta tämä on aivan oikeaan osunut
väite, ja kehoitankio ka&kia seuraa^
maan esimerkkiäl
T. Seb. Alamäiki, puheenj."
— Mitä tämä merkitsee? — kysyi po*
muuttunut. .
Toivotan kaikille hauskaa kesää sekä
lämpöisiä uinti-ilmoja. Nauttikaamme
kesän kauniista luonnosta mikäli on
mahdollista.
OLCA.
lisipäällysmies. — Tämähän on . . .
En yhtään ihmettele kyläl^ten raivoa!
Kuinka Te raittiussseuran puheenjohtajana
voitte kirjoittaa jotakin tuollaista! ?
Mikä tähän asiaan oikein kyt- ja kätkeytyy?
—
— Jaha! Vai niin! — naurahti po-liisipäälysmies.
Alamäen selitettyä asi-
Lauanlaina. kesalruiin 30 päivänä. 1951. " Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 30, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-06-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510630 |
Description
| Title | 1951-06-30-07 |
| OCR text |
ii illoiksi ja p
ja mies >ite J
;ien keväinen v-
»Jemmaksi ja v
;i ^^Ui toive, m.,?
mielensä ^'
a vastaan, y
•akemtaa onseaj
kauden penistai:'
Ylänen oma Wi
^^arsiensyleOj^''
i^ien suudekci
niinkuia)
^'Öunissa ik-esj
Judelraa voF of
1 ole ennoi t^
t>H ihmettelyä]
'Unelmoivana ij
uin silmin penil
!e luvallista, är
t^ytön ääni \ ^
"den unelmat e!
iksi hetkeksi ^
tava rakkaus t
:arakkaud€n Iq
iti kohtalon C
le tavanneet e*
rome molemr
ja omistaar
1 toiselle, mutt
ulle. Meitä t:
omaksi ellea p:
mssa. Minäc'
, mutta njirJ
lus, olen tiemijl
itä saakka, kq'
sissä illatsuis^
itä vastaan, K
n ennenkuin s;
imaansa, rmi
etten koshäj,
ttäpy>'dän.^
t lupauksestsj
nmärtävän etli
innallani onis!
ajatukseni OIE
Betty."
lutuivatiiras^
.hän-Bautffi^
iraästä iar3£:|
sen. mieleä::
lisi yksinä:.<
aipaleelle
änen tanim
nennälkäL^,
ipaamaan .t^,
tyy asia ns^,^
a. Palaan p:
n sinusta tii*
uiskasi t}lt5|
Jaavana olss:
Iliailta oliiiCi
kkaan •iatsefi
Uut
1 ...
J-doHanD^'*.;
suutani'^''!
ttäinasecslj
(Hänen ja
Ltua-.-asiJa:'!
tari .U^ol^
uotta vani^l»
i koska ffjl
äkään, j^/i
liren
y on työijf
Liveri»:->||
että te ' ^ l^
nsa. niiityjl
että sui::>'J|
;i tehdä- 'I
rl m
jnn
ASIANOMAISEN LVVALL,i KIRJOITTANUT FAARi
• Juttelen täältä Intolan tienvarrelta,
ten joka lähtee Port Arthurista länteen
päin' jatkuen Winnipegim sekä aina ää-
J^seen länteen saakka. Tätä tietä
cn päällystetty kymmenen mailia Port
•Atfliurista ja koska minäkin olen täälTä
puolisoni kanssa niinkuin kesälomalla,
piin ajattelin vähän pakista tässä muistellessa
menneitä aikoja.
Ihmiset yleensä kaipaavat luonnon
ihanuutta kesän aikana, (Kaikki joiUa
on \^nkin tilaisuutta sekä mahdolK-suutta,
rakentavat kesäasuntoja maalle
ja järvenrantoihin, joissa käyvät töittensä
lomassa nauttimassa kesän ihanuudesta,
sillä pieninkin hetki virkistää
ihmismieltä kun pääsee pois kaupungin
pölystä ja autojen kärystä. Niinpä mekin
olemme jo useampana kesänä kampanneet
sekä vähän farmanneet täällä
Intolan tienvarrella. On suuri nautinto
asua joskus metsän keskellä kun on kesän
kaunein aika, silloin kun on metsä
viheriäinen ja maassa kaikenvärisiä kukkia.
Metsässä kuulee luonnon musiikkia
ja kaikenlaista ääntä, vallankin näin ke-väälTäkun
linnut rakentavat kesäasunto-jaan
nekin jatkaakseen elämää.
Katselen 'ropeniliiitua", joka tuohon
kuusen oksalle tekee pesäänsä. Visertäen
se sinne menee pudotellen kuusesta
hakoneuloja kahvipöydällemme ikäänkuin
häiriten meidän nautinnoll-sta kahvinjuontiamme.
Olen sille puhellut, että
laita vaan se kesäasuntosi niin vankalle
perusteelle ettet vain koko perheesi
kanssa putoa sieltä meidän kahvipöydällemme.
'Ropeni" minulle vain visertää,
että turhia varoituksia, asuntoni
tuJee niin luja ettei sitä voi särkeä atomipommikaan.
Nyt on harvinaisen aikainen kesä
täälläkin. On täysi lehti puissa ja sireenit
kukkivat. Toukokuussa oli läm-pöisä
päiviä ja siksi kasvillisuus pääsi
hyvään alkuun, mutta tämä kesäkuun-alku
on ollut taas kylmää, öillä ollut
pakkasta joka on mpistell3rt jossain paikoin
perunan varaa ja kasviksia joita
o ••o
Usein kuulee nuorempien ihmisten puhuvan
vähän niin kuin huononlaisesti
vanhemmista ihmisstä; varsinkin nuorempien
naisten vanhemmista naisista.
Sanotaan, esimerkiksi "oo, se on vain
vaidiojen akkain puhetta" tai "mitä niistä
vanhojen akkain juoruista" jne.
'Mmä kuulin kerran erään viisaan
miehen vastaavan tällaisiin arvostelui-
•hm näin: "Mistäs ne vanhat ja pahat
akat tulevat, jos ne nuorina ovat hyviä?"
Myöskin olen katsellut vähän epäilevästi
ihmisiin jotka puhuvat pahoista
anopeista ja pahosta niiniöistä. Olen
lukenut hyvin paljon tämän aiheisia tarinoita.
Ja jotkut ovat sanoneet kertovansa
aivan tosiperäisiä asioita tältä
alalta. Mutta minä ihmettelen miksi
moppien pitäisi olla pahoja m*niöilleen
ja päinvastoin. Eikö jokainen anoppi
toivo poikansa parasta silloin kun hän
ottaa vaimon itselleen ja alkaa oman elämänsä?
Ja eikö hän myös purista lämpimästi
miniänsä kättä ja toivota tervetulleeksi
tyttärekscen? Minä ainakin
uskon niin*
Totta on, että tytöt ov^t aina lä- ^
hempänä omaa äitiään ja ^dit joilla on
vain poikia tai poika, vaaihemmiksi tultuaan
ajattelevat, että olisi saanut olla
tj^tökin, sillä juuri vanhempina he kaipaavat
nuoremman naisen hellyyttä.
Minä huomasin sen erikoisesti juuri äskettäin.
Eräänä sunnuntaina m^nut vietiin
farmille miniäni kotiin. Lapset
lämmittivä.t saunan — niinpä tietenkin
sillä sehän on ensimmäinen asia maalla.
Min a puikahti metsään ja taittoi
NYT yksin istun ja aattelen
ja menneitä aikoja muisteJen,
kun olin vielä sorja,
poikanen kiltti, norja.
Kun rakastuin nunä uhhuhhmi,
neitoseen sorjaan simasuu,
minä annoin hälh suuta,
se oli omaa kylkiluuta.
Me riijattiin ja rallmiin,
yhdessä tansseissa kuljettiin,
ja lysti oli aina,
eikä surut npeltä paina.
Näin riijuuvuodct pitkistyi,
välimme piintyi, sitkistyi,
tuli laittaa uusi puku,
kun täysi oli kupu.
Rvjuu jatkui aina vain,
kunnes vihdoin pappilaan
tuli papilta jo käsky,
se oli testamentin läksy.
Tunsin hirttosulmukan kaulassa,
kun kuulutettiin kirkossa,
sen toinen poikakin kuuli,
jcka omaksccn^sen luuli.
Mcmn neidon kdnssa vihrlle,
siiteu viimeiselk tiMc
jota aina vaaditahQn,
sormus sormeen paaseiahan,
* •
Kun kirkolta kotiin paliJttiiti,
me pussailtim ja halatti^fif
ja oil4i oli lysH
kun ei tarvinmt olla yksin.
Ktiukauäai perästä hils jo lapsi
ja kaikeksi onmksi itilikm kaksi,
silloin nmimm jo imasi:
olis joufaiiui itslh edes ^k^^
Mamtm oli ottamt ohjakset käsim,
ja kämmemt (äi^kähii isän pläsiin,
se oU aivan tiutta,
jo aamulla eimcu kuMta.
Välilkmme tuli jo silloin kamM,
kun hiivatin suuri kersalauma
riehkas sekä meikkas,
sitä mammakin jo heiitas.
Vuosio on vierinyt monta,
laihaa, luihua, onnetonta,
imnä mieron tielle lähdin,
min mammalle selkäni käänsin.
Nyt yksin istun ja haaveilen
ja menneitä aikoja muistelen,
ja sitä minä aina mietin,
kun mä mammani yksin heitin.
R E X :
sattui olemaan päällä. Mutta toivottaa se siltä, koska juuri hän sen teki. Hyvä
vasti ilma taas lämpiää. . . kuitenkin oli, että oltiin saunassa, jossa
Kun muistelee noin neljäkj^nmentä muutenkin höyryää ja tppuu vettä,.ettei
vuotta taaksepäin tätäkin tietä ja Into- pidetty lukua, vaikka sitä silmistäkin
lan perukkaa niin huomaa suuren muu- olisi tippunut.
A rK.\,\NPA sai lievää suurempaa
•^-^ kohua Noronotkolan kylässä paikallisen
raittiusseuran jäsenistön keskuudessa
Noronotkolan Sanomissa sivul-pehmeitä
ja tuoksuvia koivunoksia vih- ^ oleva lausunto, joka oli itsensä si-daksi
tai vastaksi, komensi minut saa- kalasen raittiusseuran perustajan ja punaan,
hautoi vihdan ja sanoi: «Kylve h«enjohtajan, raittiusasianajaja Timo-nyt
ensin hyvin ja sitten itiinä tulen pe- ^eus Sebastian Alamäen allekirjoittama,
semään selkäsi.» Minua vähän nolotti ^ohu yltyi myrskyksi saaden mitta-sellainen
passaileminen, mutta en sano- mittasuhteet katsoen siihen, että tanut
vastaan. Tuoreet koivunoksat ai- «^än jalon asian alkuunpanijan ja pää-van
hyväilivät ihoa ja miniän selänpesu edustajan moinen julkisanaisesti painet-ihan
notkisti vanhaa selkää^ tai tuntuiko
saatuaan tomaatin irti ja sijoitettuaan
sen kuistinsa rappusille. Nytkään hän
ei ehtinyt sanoa enempää, sillä eräs toi-nej
»' erikoisraivostunut sinkautti käsistään
perunan, jonka Alamäki kuitenkin
entisenä pesäpallojoukkueen siepparina
otti lennosta näppärästi kiinni ja asetti
tomaatin viereen.
— . . . syytön! — sai Alamäki viimein
loppuunsanotuksi.
— KansankiihoittajaI Villitsijäl E-tu
lausunto paikkakunnan sanomalehdessä
oli omiaan kuivuttamaan tätä ihmisten
sivuharrastusta ja nostattamaan
vihaa kaikkien kesken, lukuunottamatta
pätodellinen turska! — oikaisi yleisaloit-teentekijä
Hiiliharppu, ja olisi paiskannut
Alamäkeä Atmo Sukuruoman tavoin
tomaatilla, mutta koska hän tiesi Alamäen
tuntevan vastenmielisyyttä to-maanviljelijän
serkkua, Aatami Sapus- maatteja kohtaan, niin hän paiskasikin
kaa, jolla oli oma viinakeittiö naapuri- vain kananmunalla.
Ja miniähän se kiikutti minulle niin
kaunista äitienpä'yän kukkaa ja syntymäpäivänäni,
joka oli kohta sen jälkeen
kimpun Iriksiä.
Vieläkö nyt sanotaan ettei ole hyviä
miniöitä? Minulla ainakin on. Minkälainen
anoppi m'nä olen, sitä saatte kysyä
minun miniältäni.
pitäjän kirkolta noin 2$ kilometriä ta-kaisinpän
olevassa navetassaan. Tämä
samainen Aatami rupesi .mielessään Ti-moteus
Seb. Alamäen ystäväksi numero
Raivostunut kansanjoukko kokoontui
Tim. Seb. Alamäen asunnon eteen vaa-
Kiitän vieE tässä siitä onnittelusäh- tien tämän tilinteolle -aita, jotta onkoy ja
keestä jonka sain
Armstrongista.
Saunaterveisin, IRIS.
-tokse^, ei luulisi enää samaksi paikaksi.
Ajatella, mitä ihmiskädet saavat aikaan,
kuinka rumasta saadaan kaunista ja
tiionosta hyvää. Tämäkin paikka oh
emen synkkänä metsänä rapainen, ka-
P«a kärrytie oU kaupungista Intolaan,
Otettuina sitä joskus hevonen jä lähdet-
^ ajelemaan lystiä Intolaan saakka.
Jungissa pidettun siihen aikaan heisiä,
eihän siUom oUut vielä "kaaroja",
^utta hevoskyytikin oU hauskaa kun
1 * metsään ajelemaan.
»jri^ ""^^^^ olevan kaaraliikettä
taliakin tiellä, vallankin lauantai-Htoina
Japyhisin kun ihmi^t kulkevat kcsaa-
^unniiUaan. Vieläpä isot tavaratrokit
t^'' ^'^«H^egiinsekä monet muut
Posit Uusia s i e v ^ i , maalatulta talo- on ylistetty siitä, että he ovat uskalta-f
onmolemminpuoUntietäjamelkempä neet asettua synkeimpUnkin metsiin ko-
J^a talossa on.auto.taitrokj. Mutta tiaan rakentamaan sekä «maata peHoM kun suuaukkoon y h t ^ i ä pysäköi 28
on haukifctava muualta elatukr muokkaamaan. Muistan kumka täällä markan hmtainen tomaatti. Tämän ni-
^ ja he käyvät töissä kaupungissa Intolan farmareilla ohennen komea, jou-seka
talvella met^töissä. Ehkä ioOlain- hiorkesteri jonka Ville Airola perusti,
fermareilla on
Jotkut Ditävät — . 7 johtajana. Se olikin juhlallista kun he
vasi sekä ensimmäiset asuntonsa rakensi,
alkaen elämänsä synkän metsän kes-keUä.
Onhan siitä ollut joskus kirjoituksia
lehdissäkin kuinka suomalaisia
syntymäpäivänäni jos on, niin mikä, aiheuttanut sellaisen
äkk.pikaisen ja epähäpeällisen mielenmuutoksen
raittiusasiainhoidannollises-ta
älyperäisyydestä siihen skandalisti-seen
ja tosiasidliseen tapahtumaan, joka
oli tapahtunut tosiasia — nimittäin juuri
tuo kyseessä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-06-30-07
