1942-10-31-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
" l i . ' '
s W.j",-.~--(.',,<..y
•A.
•M I
- ^ <
1* t 1
14
\
4
Sivu 2 LAUAXTAIXA, LOKAKUUN 31 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Companj' Limited, 100-102
Elm Street. West, Sudbury, Ontario.
BeglBteiBd at^the Post Office Dept^
3ttawa. as second class matter.
TQanshinnai;
l v t $2.00
8 kk. UO
8 kk. JÖ)
Yhdysvaltoihin:
l vk. $2.50
« k k . . . . . . . . 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk- $3J)0
• Kk. t65
Irtonumerot: 5. sentua
: Liekki Jlmest3ry jakalsen iiTilkon lau-
«ntaina l2-givtilsena, sisältäen, parasta
kkunokirjalUsta luettavaa kaikilta aloU-to.
....
Aslamiehllle myönnetään 20 proseU'
tln palkkio.
• Pl^ytäkää asiamiesvälineitä Jo tä-o&
än.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset
$1-00 kerta. Aviolu'toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
NimenmuuttoilraoitulKet 50c
kert? $L00 kolme kertaa. Syntymä-llmoit"
kset $1X0 kerta, $2.00 kolme ker- -
. taa. S^uolemanilmoitukset $2.00 kerta,
50c Iisär»?*iksu kiitoslaiiseelta tar muisto-värsyltä.
Halutaan tietää-.ja osolteil-.
moitukset "*Gc palstatuuma. — Tilapäis-llmoittajie'>'
on vaadittaessa lähetettävä
Umoitusms^su etukäteen.
'Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu- -
ma. Ilmoitus, joka Julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 30c .• palstatuuma..
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma.
kerta ilmoittaessa.
.Erikoisista-ilmoitushinnoista i'oi tie-,
dustella tämän lehden konttorista.
'Kustantaja ja painaja: Vapaus-Pub-
Ushing-vCompany^ Limited. lQO-102 Elm
Street, West, Sudbiuy. Ontario.
Toimittaja A. Päiviö.
"Tolmitusneuvosxo. J. Jams, Rauha
Mäki. Kiljä Aho. :C. Suksi. : E ^
Kaustinen. Aili. Malm.. Margit. Laakso^.
Yrjö Saivo ja Jalmar Saari.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
:Toiiniti)f(sen Jnitmasta ;
. On hauska nähdä, että tässä meidän
talossa on nyt niin -vilkas Uikc.
Ihmisiä, tuttuja }a tuntemattomia,
-ytlisce yhtenään, tulee ja menee. Ostelevat
kirjakau-passa lehtiä -ja julkaisuja,
kirjoja, kirjoitustarpcita tai
muuta riJtkamaa, tahi iaimitteUzat
kottttoriasioita — lehtitilauksia, il-
Vioituksia, onnitteluja, .painotöitä j.
t}x. Toisilla on asiaa pistäytyä toi-mitushuoneissakin.
Tätä vilkkautta o^at osaltaan li-tännect
äskettäin fohjoisesta saa-ipuneet
kaivosmiehiä, jotka enimmäkseen
ovat tämä;: talon ystäviä,
seka monet pnpäristiHäiset, jotka, äskettäin
erehtyivät vä/ än nHfikuift taloa
karttelemaan, m:ftta lähentyvät
taas ja huomaavat olevan sinne asiaa.
Terve kaikille teilie, reilustlvain!
Niin että täällä valiitsee kas elämä
ja työn tohina. Vapauden toimi-htksessa
^ntnlhten-kiire, ^lä sään-noUisen
t\*ön rinnalla t?» valmistettava
se smtri juhlanumero, joka iU
mestyy ertsi viikolla, luktmnottamat"
ta "/ouluä** ja nndta sivutöitä, jmhin
on huomiota kiinnitettävä. Konttorissa
on-kiire.Osoitfefdett hoitajalla
on kiire. Latomossa ja paino-osastolla
on kiire. Vaikka väkeä on toisille
osastoille tilafmsesti vähän lisättykin,
min päivä ei tahdo riittää, on
jatkettava yöllä,
Masmt:nmme tämän vaan luki^
jäimme iloksi, siliä sitäAan se varmaan
aiheuttaa, kun saa imulla, että
omassa le&tipajassaan käy sellainen
reipas, eteenpätTrrynnistävä työn
tohina ja ympärillä, samoin kuin e-täämpänakin
olevat iMmiset sitä koji^
liattavat. Niinpä nytktakiireJiditään
tämä Liekki '^puitteisiin' vähän ta-
TESTAMENTTI Kevääiii„e„ , ^
Mukaillut AL'R.V.
US
Mulstaakohan lukija,
sm keväällä, hiiren korvien cih^
Lakimies Sirenin kasvoilla leikki
hymy lähestyessään Aatami Blom-min
taloa. Aatami oli kuollut viikko
sitten ja tällä lakimiehellä oli vainajan
testamentti autonsa takaistuimella.
Ajatellessaan tätä testamenttia
hänen hy-mynsä syvenL Hän oli
kyllä pahoillaan että Aatami oli kuollut,
sillä he olivat olleet hy\'ät ystävät
monia vuosia. ^Mutta sitenkin,
Aatamin aika oli tullut. Hän ei voinut
muuta kum rhymyiilä ajatelles-
^an hänen: testamenttiaan.
Lyyli ja Tauno olivat portailla
tämä pieni pj^äiä tässä testamentis--
sa on välttämättä tuotava julkisuuteen,
se on luonnollinen asia,"
Vielä kerran hän hym>ali katsoessaan
heitä kum^paakin, ja kun hän
uudelleen syventyi papereihinsa, oli
hänen vaikea pidättää: nauruaan,
mutta hän tukahdutti sen yskimiseen.
"Hyvä, minun on parasta alkaa.
Minun 5^täväni, teidän isänne kirjoitti
tämän itse kuukausi sitten.
Loppu tässä tesamentissa ei ole määräävä
mitään, mutta se asiallisesti
kuuluu myös tähän."
vaStäa^öftÄMaCä^-i^^
vetulleek-si. >Varfia lakimies ^ loi pikaisen
silmäyksen yli peltojen ja
\-mpäristön. Paikka, oli kaunis ja
h>nin hoidettu. Rehera kasvullisuus
ympärillä kertoi-sitkeästä työstä
ja hy^Tästä huölöipidesta. Tämä
oli todella miellyttävä. paikka ^elää.
''Nyt", sanoi hän Mäntyen. "Te
nuoret tiedätte miksi minä ^ olen tullut.
Teidän, isänne jätti testamentin
ja se on minun velvollisuuteni lukea
teille.'^ "
Lyyli ohjasi heidät oleskeluhuo-neeseen.
Lyyli oli pieni tumma: tyttö, naisellisen
viehättävä kaikin puolin,
mutta- hänen katseensa kätki syvän
surun, kertoen nuoren olemuksen
murhenäytelmästä.
Tauno oli hoikka, ajaaunukainen
kun lakimies aikoi selv^lä äänellä:
^'Minä olen Aatami iBloni'ja tämä
on minun viimeinen tahtoni:
Minä häiuan, että minun vanha
ystäväni lakimies Siren valvoo tämän;
iaiilistuttamisen ja minä pyydän
minun hyvien .ystävieni Ville Simosen
; jä :pentti.jGkelan Olemaan todistajina.
He voivat pitää asian oma-
•na tietonaan ja minä tahdon tämän
pitää salassa .niin kauan kuin aika
on. tullut."
•Lakimies vilkaisi kuulijoihinsa.
Lyyli hymyili ajatellessaan kuinka
sanat-sppifcaan:h^en isänsä, sepittä-
- miksi. "^Tämä tuntuu luonnolliselta",
sanoi Tauno tyynesti.
*^Eyllä, juuri: niinkuin oli isänne
ajatus", vastasi i lakimies kääntäen
nuorukainen, punainen;tukkaajioristi .paperia ja jatkoi: 'fEns-iksi minä jä-kruununa
>:lpeä§ti köhoa\taa .päätä.
Hänen ilmeeseensä oli .tullut rjotakin
katkeraa ja kovaa, ja vanha :^akimies
tiesi, ettei ilme johtunut isän kuolemasta,
vaan siihen oli syvempi syy.
Hän tiesi, että sisar ja veli eivät e-nään
puhele keskenään välttämättömyyden
rajain ulkopuolella olevia
asioita. Hän tiesi, että he olivat rikkoneet
sisarsuhteensa joku aika sitten
ja siksi hän vielä hymyili ajatellessaan
yllätystä^ minkä testamentti
oli tuova näille kahdelle.
L,yyVi istui ikkunan luona ja Tauno
heittäytyi levottomasti nojatuoliin.
Kynä ja muste oli varattu pöydälle
sekäkannu kirnupiimää ja juomalasi.
Tyttö tiesi lakimiehen mielellään
juovan kylmää kirnupiimää. Raataen
piimää lasiin katsoi lakimies
kumpaakin nuorta tutkien.
"Hy\'ä", hän sanoi ystävällisesti.
"Aletaanpa tämä homma nyt." Hän
aukaisi salkkunsa ja veti esille papereita;
pari paperia hän pisti kiireesti
takaisin salkkiransa. Juhlallisin
elein hän rikkoi sinetin testamentista
ja suoristi paperiarkit.
"Ennenkuin alan lukea, on minun
paras selittää teille,' että tämä testamentti
on tehty tavallisesta poikkeava.
Mutta tämä on enempi
huomiota herättävä juuri harvinaisen
sisältönsä-vuoksL Aatami Blom
jätti minulle ominaisen käskyn,- että
tämä on kerrottava meidän sanoma-lehdessämme."
"Tuo kuulostaa oudolta", sanoi
Tauno.
L>yli liikahti istuimellaan. Hän
oli luonteeltaan umpimielinen eikä
hyväksynyt myöskään , asioiden joutumista
julkisuuteen, olivatpa ne mir
tä tahansa.
"Ei tarvitse peljätä", lohdutteli,
lakimies. "Isänne oli viisas nues ja
;tän itämän talon ; peltoineen minun
raklväilleni .Lyylille- ja Taunolle. He
molemmat ovat auttaneet minua val-njistamaan
hyvän kodin. Minä jätän
sen heille kaikkineen' tasapuolisesti
ja toivon että se. tuottaisi heille
rehellistä iloa, mitä se on ollut minulle.
Minä toivon, etä Tauno ei
kaataisi niitä puita harjanteelta
pohjoisen puolelta, hän on ajattelematon
jos niin tekee. Hän voi ostaa
lisää maata naapuri Tuhkaselta, jos
hän haluaa laajentaa peltoa. Mutta
fätä nuo puut kasvamaan. Tämä harjanne
mmitenkin on kivistä ja-kania,
eikä ole hyvää maata viljelykselle,
joten jätä se rauhaan.. Ja sinulle
Lyyli: sinä voit teettää aurinkohuo-neen
eteläpuolelle rakennuksen,^ niinkuin
olet aina toivonut.. Minä ajattelin
sen valmistaa sinulle syntymäpäiväksi,
mutta tuntuu että tämä
vanha ruhoni ei enään- kauan kävele.
Niin että suunnittele työ milloin se
sinulle sopii ja täytä huone kukkasilla,
niinkuin olet aina toivonut, ja
minä uskon että se. näyttää miellyt- ""^"^
tavalle. :Minä luulen että siinä se samalla vilkaisten kuulijoihin. Het-
©maisuus on lueteltu, paitsi ;-että an- ki sitten hän luuli sisaren ja veljen :
Eikö^ Minäpä muistan. Huomaif^
kosiis, et f a minussa on vksi ky-(k-'
nimittäin se, että muistan hip^ukr
ni. Ollakseni rehellinen tävtvvm.-'
taa, etta se keväällinen hpauh,^
oli.kyllä" unholassa, mutta kun '^a,
nyt sattumalta muistin, tänänl
heti tässä kesken makeimmanmtl
On yö. Herään unestani, kan öi.
nen ystäväni hyväilee kasvojani /
hastiin ikihyväksi. En parhanlk tok,
doUanrkaan voi vastustaa veUikkus
silmämirkassaan, ja houkutteleva hy.
mynsä saa pääni täyteen suloisia on.
i\ onsen ylös ja sai-
^...taaiubäntä- ^ ^.MsikMessä vaeUm-"
w;c. läpi hiljaisen,, uinuvan kylm, ko-pcanhohtoiselta
tieltä metsäpohmsi.
laperäiseen, kämdrään. Siinä häm.
rässäkin eroitan ystäväni uskollisä
silmät • katsovan alas, suoraan siimii.
ni ja luulenpa tuntevani simdelmsn
poskellani — vai oliko sc vainyötuu-
Ien kevyt henkäys? . . .
Polkua seuraten astelemme etea-päin,.
aina tuolla kaukana kokoitisii
jyrkänteen laelle asti. Siellä seisom.
me, katsoen. aUamme nukkuvaan h-lään
. . . Kufi kokotan katseemkyliji.
tä ylös ystävääni, väräyttää ihmed-
Unen onni sydäntäni. Katseensa ki-.
kavoima kutsuu minua luokseen lähemmäksi,
yJiä lähetnmäksi, kunnts
olen hänen suuressa, turvallisessa sylissään.
Saau kuulla ihmeellisiä asioi-ta
vmaliisen onnen katoavaismuiesk,
arkisista ihmisistä, jotka elävät elämänsä
tyytyväisinä kun saavat kyllin
syödäkseen ja päivätyönsä päätyi-tyä
saavat nukkua yönsä rMuJiassn.
kaipaamatta sen suurempaa onnea ...
Ja taas . ihmisistä, jotka uhraavat
kaikkensa onnen ja kauneuden etsinnässä.
Heidän taisteluistaan; heidän
riemustaan,, kun onnensa löytävät, ji
tuskasta, kyyneleistään, kun huh-teitu
onni olikin vain utukuva ...
Ystäväni on viisas. Hän näka,
tuntee ja tietää kaikki. Hän on loii-tuna
kärsiville ja ialaa rauhoittam
voimaa epätoivoisille. Hän on yhtä
uskollinen ystävä sekä vihollisille että
rakastuneille, eikä kerro heidän
salaisuuksiaan . . . Minulle hän vain
joskus neuvoo elämän viisautta. Sissi
kai häntä niin rakastan . ..
Kai lukija muistaa, että öinen yltäväni
on Kuu, nuori tai vanha, w-tcn
milloinkin, ja tämä on sepakind-ke,
jonka keväällä lupasin. Siis jon-^
dan nyt jatkamaan untani, .ff)"'^
vötä!
SIRPA-SERKKV.
vallista aikaisemmin, että jäisi väliin
rakoa yhdelle Vapauden juhlanumeron
kahdeksasivuiselle osalle. Emme
siis juttua jatkokaan. — .41P.
takaa se pitkä onkivapa siimoineen
lakimies Sirenille, hän on-aina sanonut
että. se on parempi vapa kuin
hän^ä on, vaikka itse asiassa minä
olen parempi kalamies kuinhan.
Mutta antakaa hänen saada se. Antakaa
todistaja Simoselle kalastusko-ri
jaL Jokelalle verkko, ja minä toivon
että he lopettavat valehtelemisen
suurista kaloista, joita he eivät ole
saaneet milloinkaan. Näin minä tulen
luo\'uttaneeksi kaiken omaisuuden
mitä on ollut minun nimelläni".
Lakimies keske3rtti, kaatoi piimää
lasiin ja joi halukkaasti. Lyylin silmät
oli kyynelkosteat. Tauno hengähti
sy\iiän ja virkkoi: "Se vanha
hyvä sielu. Juuri hänen tapaistaan
käsitellä asioita pienintä myöten."
"Tämä oli siis omaisuuden luovutus
ja sitten luemme lopun", sanoi
lakimies, pyyhkien silmälasiaan ja
Välit lämmenneen kuunnellessaan
isänsä määräyksiä, mutta nyt huomasi
saman sunm Lyylin katseessa ja
Taunon ^välinpitämätön katse tuijotti
jnitään näkemättä. ''Siis jatkaai'
me^ kuten seuraa: "Minä haluan jättää.
pienen nmiston LyyliUe jaT^
nolle. Se on hauska muisto, sillä
ovat olleet hyviä lapsia Ja ant^
toinuUe monta hupaista hetkeä ^
massani. IVKnä'muistan, kun i«
vat pieniä.ja leikkirät yhdessä »o-makoita
minun jaloissani, sifljeo^'
kaan kun minä rakensin ^^^'^^
simmäistä tupaamme. Sitten
tan, kun Tauno alkoi koulun ja^JP
jäminä istuimme vanhan PoUen
ryillä katseUen kun Tauno mem^)^
lös koulun portaita. Lyyl» »tk»
kokoUmatkan. Hän oli nel^ i
nuori alkaakseen koulun. Sitteobia
Tauno tuli kotiin kertoi han IS0
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 31, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-10-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421031 |
Description
| Title | 1942-10-31-02 |
| OCR text | " l i . ' ' s W.j",-.~--(.',,<..y •A. •M I - ^ < 1* t 1 14 \ 4 Sivu 2 LAUAXTAIXA, LOKAKUUN 31 PÄIVÄNÄ (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Companj' Limited, 100-102 Elm Street. West, Sudbury, Ontario. BeglBteiBd at^the Post Office Dept^ 3ttawa. as second class matter. TQanshinnai; l v t $2.00 8 kk. UO 8 kk. JÖ) Yhdysvaltoihin: l vk. $2.50 « k k . . . . . . . . 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk- $3J)0 • Kk. t65 Irtonumerot: 5. sentua : Liekki Jlmest3ry jakalsen iiTilkon lau- «ntaina l2-givtilsena, sisältäen, parasta kkunokirjalUsta luettavaa kaikilta aloU-to. .... Aslamiehllle myönnetään 20 proseU' tln palkkio. • Pl^ytäkää asiamiesvälineitä Jo tä-o& än. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset $1-00 kerta. Aviolu'toon menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma. NimenmuuttoilraoitulKet 50c kert? $L00 kolme kertaa. Syntymä-llmoit" kset $1X0 kerta, $2.00 kolme ker- - . taa. S^uolemanilmoitukset $2.00 kerta, 50c Iisär»?*iksu kiitoslaiiseelta tar muisto-värsyltä. Halutaan tietää-.ja osolteil-. moitukset "*Gc palstatuuma. — Tilapäis-llmoittajie'>' on vaadittaessa lähetettävä Umoitusms^su etukäteen. 'Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu- - ma. Ilmoitus, joka Julkaistaan neljä-kertaa samanlaisena 30c .• palstatuuma.. Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma. kerta ilmoittaessa. .Erikoisista-ilmoitushinnoista i'oi tie-, dustella tämän lehden konttorista. 'Kustantaja ja painaja: Vapaus-Pub- Ushing-vCompany^ Limited. lQO-102 Elm Street, West, Sudbiuy. Ontario. Toimittaja A. Päiviö. "Tolmitusneuvosxo. J. Jams, Rauha Mäki. Kiljä Aho. :C. Suksi. : E ^ Kaustinen. Aili. Malm.. Margit. Laakso^. Yrjö Saivo ja Jalmar Saari. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI :Toiiniti)f(sen Jnitmasta ; . On hauska nähdä, että tässä meidän talossa on nyt niin -vilkas Uikc. Ihmisiä, tuttuja }a tuntemattomia, -ytlisce yhtenään, tulee ja menee. Ostelevat kirjakau-passa lehtiä -ja julkaisuja, kirjoja, kirjoitustarpcita tai muuta riJtkamaa, tahi iaimitteUzat kottttoriasioita — lehtitilauksia, il- Vioituksia, onnitteluja, .painotöitä j. t}x. Toisilla on asiaa pistäytyä toi-mitushuoneissakin. Tätä vilkkautta o^at osaltaan li-tännect äskettäin fohjoisesta saa-ipuneet kaivosmiehiä, jotka enimmäkseen ovat tämä;: talon ystäviä, seka monet pnpäristiHäiset, jotka, äskettäin erehtyivät vä/ än nHfikuift taloa karttelemaan, m:ftta lähentyvät taas ja huomaavat olevan sinne asiaa. Terve kaikille teilie, reilustlvain! Niin että täällä valiitsee kas elämä ja työn tohina. Vapauden toimi-htksessa ^ntnlhten-kiire, ^lä sään-noUisen t\*ön rinnalla t?» valmistettava se smtri juhlanumero, joka iU mestyy ertsi viikolla, luktmnottamat" ta "/ouluä** ja nndta sivutöitä, jmhin on huomiota kiinnitettävä. Konttorissa on-kiire.Osoitfefdett hoitajalla on kiire. Latomossa ja paino-osastolla on kiire. Vaikka väkeä on toisille osastoille tilafmsesti vähän lisättykin, min päivä ei tahdo riittää, on jatkettava yöllä, Masmt:nmme tämän vaan luki^ jäimme iloksi, siliä sitäAan se varmaan aiheuttaa, kun saa imulla, että omassa le&tipajassaan käy sellainen reipas, eteenpätTrrynnistävä työn tohina ja ympärillä, samoin kuin e-täämpänakin olevat iMmiset sitä koji^ liattavat. Niinpä nytktakiireJiditään tämä Liekki '^puitteisiin' vähän ta- TESTAMENTTI Kevääiii„e„ , ^ Mukaillut AL'R.V. US Mulstaakohan lukija, sm keväällä, hiiren korvien cih^ Lakimies Sirenin kasvoilla leikki hymy lähestyessään Aatami Blom-min taloa. Aatami oli kuollut viikko sitten ja tällä lakimiehellä oli vainajan testamentti autonsa takaistuimella. Ajatellessaan tätä testamenttia hänen hy-mynsä syvenL Hän oli kyllä pahoillaan että Aatami oli kuollut, sillä he olivat olleet hy\'ät ystävät monia vuosia. ^Mutta sitenkin, Aatamin aika oli tullut. Hän ei voinut muuta kum rhymyiilä ajatelles- ^an hänen: testamenttiaan. Lyyli ja Tauno olivat portailla tämä pieni pj^äiä tässä testamentis-- sa on välttämättä tuotava julkisuuteen, se on luonnollinen asia," Vielä kerran hän hym>ali katsoessaan heitä kum^paakin, ja kun hän uudelleen syventyi papereihinsa, oli hänen vaikea pidättää: nauruaan, mutta hän tukahdutti sen yskimiseen. "Hyvä, minun on parasta alkaa. Minun 5^täväni, teidän isänne kirjoitti tämän itse kuukausi sitten. Loppu tässä tesamentissa ei ole määräävä mitään, mutta se asiallisesti kuuluu myös tähän." vaStäa^öftÄMaCä^-i^^ vetulleek-si. >Varfia lakimies ^ loi pikaisen silmäyksen yli peltojen ja \-mpäristön. Paikka, oli kaunis ja h>nin hoidettu. Rehera kasvullisuus ympärillä kertoi-sitkeästä työstä ja hy^Tästä huölöipidesta. Tämä oli todella miellyttävä. paikka ^elää. ''Nyt", sanoi hän Mäntyen. "Te nuoret tiedätte miksi minä ^ olen tullut. Teidän, isänne jätti testamentin ja se on minun velvollisuuteni lukea teille.'^ " Lyyli ohjasi heidät oleskeluhuo-neeseen. Lyyli oli pieni tumma: tyttö, naisellisen viehättävä kaikin puolin, mutta- hänen katseensa kätki syvän surun, kertoen nuoren olemuksen murhenäytelmästä. Tauno oli hoikka, ajaaunukainen kun lakimies aikoi selv^lä äänellä: ^'Minä olen Aatami iBloni'ja tämä on minun viimeinen tahtoni: Minä häiuan, että minun vanha ystäväni lakimies Siren valvoo tämän; iaiilistuttamisen ja minä pyydän minun hyvien .ystävieni Ville Simosen ; jä :pentti.jGkelan Olemaan todistajina. He voivat pitää asian oma- •na tietonaan ja minä tahdon tämän pitää salassa .niin kauan kuin aika on. tullut." •Lakimies vilkaisi kuulijoihinsa. Lyyli hymyili ajatellessaan kuinka sanat-sppifcaan:h^en isänsä, sepittä- - miksi. "^Tämä tuntuu luonnolliselta", sanoi Tauno tyynesti. *^Eyllä, juuri: niinkuin oli isänne ajatus", vastasi i lakimies kääntäen nuorukainen, punainen;tukkaajioristi .paperia ja jatkoi: 'fEns-iksi minä jä-kruununa >:lpeä§ti köhoa\taa .päätä. Hänen ilmeeseensä oli .tullut rjotakin katkeraa ja kovaa, ja vanha :^akimies tiesi, ettei ilme johtunut isän kuolemasta, vaan siihen oli syvempi syy. Hän tiesi, että sisar ja veli eivät e-nään puhele keskenään välttämättömyyden rajain ulkopuolella olevia asioita. Hän tiesi, että he olivat rikkoneet sisarsuhteensa joku aika sitten ja siksi hän vielä hymyili ajatellessaan yllätystä^ minkä testamentti oli tuova näille kahdelle. L,yyVi istui ikkunan luona ja Tauno heittäytyi levottomasti nojatuoliin. Kynä ja muste oli varattu pöydälle sekäkannu kirnupiimää ja juomalasi. Tyttö tiesi lakimiehen mielellään juovan kylmää kirnupiimää. Raataen piimää lasiin katsoi lakimies kumpaakin nuorta tutkien. "Hy\'ä", hän sanoi ystävällisesti. "Aletaanpa tämä homma nyt." Hän aukaisi salkkunsa ja veti esille papereita; pari paperia hän pisti kiireesti takaisin salkkiransa. Juhlallisin elein hän rikkoi sinetin testamentista ja suoristi paperiarkit. "Ennenkuin alan lukea, on minun paras selittää teille,' että tämä testamentti on tehty tavallisesta poikkeava. Mutta tämä on enempi huomiota herättävä juuri harvinaisen sisältönsä-vuoksL Aatami Blom jätti minulle ominaisen käskyn,- että tämä on kerrottava meidän sanoma-lehdessämme." "Tuo kuulostaa oudolta", sanoi Tauno. L>yli liikahti istuimellaan. Hän oli luonteeltaan umpimielinen eikä hyväksynyt myöskään , asioiden joutumista julkisuuteen, olivatpa ne mir tä tahansa. "Ei tarvitse peljätä", lohdutteli, lakimies. "Isänne oli viisas nues ja ;tän itämän talon ; peltoineen minun raklväilleni .Lyylille- ja Taunolle. He molemmat ovat auttaneet minua val-njistamaan hyvän kodin. Minä jätän sen heille kaikkineen' tasapuolisesti ja toivon että se. tuottaisi heille rehellistä iloa, mitä se on ollut minulle. Minä toivon, etä Tauno ei kaataisi niitä puita harjanteelta pohjoisen puolelta, hän on ajattelematon jos niin tekee. Hän voi ostaa lisää maata naapuri Tuhkaselta, jos hän haluaa laajentaa peltoa. Mutta fätä nuo puut kasvamaan. Tämä harjanne mmitenkin on kivistä ja-kania, eikä ole hyvää maata viljelykselle, joten jätä se rauhaan.. Ja sinulle Lyyli: sinä voit teettää aurinkohuo-neen eteläpuolelle rakennuksen,^ niinkuin olet aina toivonut.. Minä ajattelin sen valmistaa sinulle syntymäpäiväksi, mutta tuntuu että tämä vanha ruhoni ei enään- kauan kävele. Niin että suunnittele työ milloin se sinulle sopii ja täytä huone kukkasilla, niinkuin olet aina toivonut, ja minä uskon että se. näyttää miellyt- ""^"^ tavalle. :Minä luulen että siinä se samalla vilkaisten kuulijoihin. Het- ©maisuus on lueteltu, paitsi ;-että an- ki sitten hän luuli sisaren ja veljen : Eikö^ Minäpä muistan. Huomaif^ kosiis, et f a minussa on vksi ky-(k-' nimittäin se, että muistan hip^ukr ni. Ollakseni rehellinen tävtvvm.-' taa, etta se keväällinen hpauh,^ oli.kyllä" unholassa, mutta kun '^a, nyt sattumalta muistin, tänänl heti tässä kesken makeimmanmtl On yö. Herään unestani, kan öi. nen ystäväni hyväilee kasvojani / hastiin ikihyväksi. En parhanlk tok, doUanrkaan voi vastustaa veUikkus silmämirkassaan, ja houkutteleva hy. mynsä saa pääni täyteen suloisia on. i\ onsen ylös ja sai- ^...taaiubäntä- ^ ^.MsikMessä vaeUm-" w;c. läpi hiljaisen,, uinuvan kylm, ko-pcanhohtoiselta tieltä metsäpohmsi. laperäiseen, kämdrään. Siinä häm. rässäkin eroitan ystäväni uskollisä silmät • katsovan alas, suoraan siimii. ni ja luulenpa tuntevani simdelmsn poskellani — vai oliko sc vainyötuu- Ien kevyt henkäys? . . . Polkua seuraten astelemme etea-päin,. aina tuolla kaukana kokoitisii jyrkänteen laelle asti. Siellä seisom. me, katsoen. aUamme nukkuvaan h-lään . . . Kufi kokotan katseemkyliji. tä ylös ystävääni, väräyttää ihmed- Unen onni sydäntäni. Katseensa ki-. kavoima kutsuu minua luokseen lähemmäksi, yJiä lähetnmäksi, kunnts olen hänen suuressa, turvallisessa sylissään. Saau kuulla ihmeellisiä asioi-ta vmaliisen onnen katoavaismuiesk, arkisista ihmisistä, jotka elävät elämänsä tyytyväisinä kun saavat kyllin syödäkseen ja päivätyönsä päätyi-tyä saavat nukkua yönsä rMuJiassn. kaipaamatta sen suurempaa onnea ... Ja taas . ihmisistä, jotka uhraavat kaikkensa onnen ja kauneuden etsinnässä. Heidän taisteluistaan; heidän riemustaan,, kun onnensa löytävät, ji tuskasta, kyyneleistään, kun huh-teitu onni olikin vain utukuva ... Ystäväni on viisas. Hän näka, tuntee ja tietää kaikki. Hän on loii-tuna kärsiville ja ialaa rauhoittam voimaa epätoivoisille. Hän on yhtä uskollinen ystävä sekä vihollisille että rakastuneille, eikä kerro heidän salaisuuksiaan . . . Minulle hän vain joskus neuvoo elämän viisautta. Sissi kai häntä niin rakastan . .. Kai lukija muistaa, että öinen yltäväni on Kuu, nuori tai vanha, w-tcn milloinkin, ja tämä on sepakind-ke, jonka keväällä lupasin. Siis jon-^ dan nyt jatkamaan untani, .ff)"'^ vötä! SIRPA-SERKKV. vallista aikaisemmin, että jäisi väliin rakoa yhdelle Vapauden juhlanumeron kahdeksasivuiselle osalle. Emme siis juttua jatkokaan. — .41P. takaa se pitkä onkivapa siimoineen lakimies Sirenille, hän on-aina sanonut että. se on parempi vapa kuin hän^ä on, vaikka itse asiassa minä olen parempi kalamies kuinhan. Mutta antakaa hänen saada se. Antakaa todistaja Simoselle kalastusko-ri jaL Jokelalle verkko, ja minä toivon että he lopettavat valehtelemisen suurista kaloista, joita he eivät ole saaneet milloinkaan. Näin minä tulen luo\'uttaneeksi kaiken omaisuuden mitä on ollut minun nimelläni". Lakimies keske3rtti, kaatoi piimää lasiin ja joi halukkaasti. Lyylin silmät oli kyynelkosteat. Tauno hengähti sy\iiän ja virkkoi: "Se vanha hyvä sielu. Juuri hänen tapaistaan käsitellä asioita pienintä myöten." "Tämä oli siis omaisuuden luovutus ja sitten luemme lopun", sanoi lakimies, pyyhkien silmälasiaan ja Välit lämmenneen kuunnellessaan isänsä määräyksiä, mutta nyt huomasi saman sunm Lyylin katseessa ja Taunon ^välinpitämätön katse tuijotti jnitään näkemättä. ''Siis jatkaai' me^ kuten seuraa: "Minä haluan jättää. pienen nmiston LyyliUe jaT^ nolle. Se on hauska muisto, sillä ovat olleet hyviä lapsia Ja ant^ toinuUe monta hupaista hetkeä ^ massani. IVKnä'muistan, kun i« vat pieniä.ja leikkirät yhdessä »o-makoita minun jaloissani, sifljeo^' kaan kun minä rakensin ^^^'^^ simmäistä tupaamme. Sitten tan, kun Tauno alkoi koulun ja^JP jäminä istuimme vanhan PoUen ryillä katseUen kun Tauno mem^)^ lös koulun portaita. Lyyl» »tk» kokoUmatkan. Hän oli nel^ i nuori alkaakseen koulun. Sitteobia Tauno tuli kotiin kertoi han IS0 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-10-31-02
