Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 11, 1951

              Toini Virisalo:
(KÄVNOKIRJÄLUNEN VJIKKOLEMTl)
Tf^fl(.B<K^ the only Finnish literary weekly ia Cana^
Published and printed hy the Vapaus Publishing Compaziy
Itoiited, 100-102 EUn Street West. Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter,
Ifiekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 Sivulana,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa-
CTLAUSHINNAT:
1 vuosikerta
6 kuukautta
3 kuukautta
; .$3.50
. . . 1.25
1 vuosikerta
6 kuukautta
. . . . , . . - $ 4.25
. . . . . . . 2.50
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITIJSHINNÄf:
75 senttiä palstatumnalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-
Värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä niaksu etuka,teen.
Aslamishiile w
Kaikki lieklUetsurkoitetutmaksuosoltukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi­ted,
100-102 Elm Street West,vSudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
O 9 i l teem ikiiiiaste-
Muutama päivä sitten ilmoitettiin Torontosta/ että joulu­kuun
alkupuolella — edelljrttäen ettei tule rahavaikeuksia —
rupeaa ilmestymään uusi canadalainen ktilttuuHjulkaisu, jon­ka
nimeksi on alustavasti suunniteltu "iNrew Fröntier".
Tätä julkaisua suunnitteleva ryhmä progressiivisia taiteen
' harrastajia — Margaret Fairley, Frank Park, David ICashtan,
John Stewart ja Hai €rilfin —.viittasi tiedonannossaan Mas-sayn
Kuninkaallisen komitean raporttiin siinä kuinka tärkeätä
on saada kuuluville kansan itsenäinen^^^n^^ kulttuurin eri
aloilta. Ja alustavassa tiedonannossaan tän^än^
tuurljulkaisun perustajat korostavat erikoisesti, että "New
Frontierin" tavoitteeksi tiflee; "Canadan kulttuurin kehittä-'
minen rauhanomaisessa maailmassa^'.
Alullepanevan kimiteah tiedonannossa viitataan maamme
edessä olevaan fasismin ^'a sodajti suureen vaaraan ja selite­tään,
että tämä uusi kulttuurijulkaisu puhuu iiiövan taiteen"
kautta rauhan ja kansallisen itsenäisyyden puolesta. "Se vas­tustaa
sotaista, epäinhimillistä ^jänkkien dollarikulttuuriä*
ja laajentaa ymmärrystä kansamme f'traditiojen suhteen tais­telussa
rauhan sekä sosiaalisen ja taloudellisen vapauden puo­lesta."
- _ y-^'--"
, Julkaisun snunnittelijat kiiimit
män suureen vilkastumiseen ja elpymiseen Neuvostoliitossa,
Kiinan Kansantasavalassa ja kansandemokratian maissa sekä
selittävät, että canadalaiset muusikot, näytelmäkirjailijat ja
muut taiteen harrastajat haluavat olla vuorovaikutuksessa
näiden luovien taiteilijain kanssa, ja että "New Frontier" tu­lee
olemaan välikappaleena tällaisen vuorovaikutuksenkin hy­väksi
Canadan ja uuden maailman vä
Edelleen julkaisun sui^tmittelija' selittävät "New Frontie*
rin^*tawitteito seuraa^
"Monet kirjailijat ,taiteiHjat ja muusikot haluavat meidän
maassamme antaa panoksensa kansan kulttuurin kehittämi-seksi.
Me keholtamme heitä antamaan käsikirjoituksiaan
.julkaista\'aksi. Sisällön suhteen ei ole mitään rajoituksia;
me pyydämme vain>itä, että ne pyrkivät palvelemaan kansan
todellisia etuja. Juikaisutm halutaan kertomuk^a, nmoja,
. kuvaelmia, näytelmiä, artikkeleja, taidearvosteluja, raportte­ja
ja lauluja. Me olemme panneet kirjoitusten mitan rajaksi
J,X)OQ sanaa ymmärryksellä, että poikkeuksia voidaan teh-
;dä...^;" . ;
Ylläoleva selostus lyhykäisyydessään antaa kuvan siitä, nu­hin
"New Frontier"-julkaisu pyrkii. Jokainen ajatteleva
henkilö ja erikoisesti kaikki kansan kulttuurin ystävät ovat
kauan käsittäneet, että Canadan kulttuuri ei koskaan pääse
pois lapsenkengistään, ellei sen hv'\'äksi ryhdytä määrätietoi­seen
työhön ja toimintaan. Tässä mielessä tämä nusi kult-tuurijulkaisuön
lämpimästi tervehdittävä tulokas. Tämä Si­täkin
suuremmalla syyllä kun muistetaan, että rajan eteläpuo­len
"sotakulttuuri'* saippua- jäCöIa-mäiiioksineen estää asial­lisesti
puhuen canadalaisilta kirjailijoilta, taiteilijoilta ja muu­sikoilta
kaikki mahdollisuudet saada tuotteitaan esimerkksi
radio-ohjelmistoon puhumattakaan n}'t elokuvista. Cana­dan
lahjakkalmmatkaan kuittuurikjn-yt eivät voi kehittyä, el­leivät
he saa tuotteitaan esitettä\'aksi ja itselleen omaa, kan­sallista
kuulijakuntaa.
Kun otetaan Äuomioon ne suunnattoman suuret vaikeudet,
jotka ovat canadalaisten kiilttuurityöntekijäin edessä, niin sel­vää
on, että tässä tarvitaan kaikkien hy-v^tarkoittavien ih­misten
tuki»
Tulitikkujen tavaton kulutus kaikki­alla
maailmassa on saanut monen keksi­jän
pohtimaan sellaisen tulitikun ai­kaansaamista,
jonka voisi sytyttää iise-^
ämpia kertoja. Tällainen "ikuisuustuli-tikku"
on teoreettisesti mahdollinen,
mutta toistaiseksi ei ole kyetty löytä­mään
hyvälle idealle käytännöllistä rat-
/ kaisua.:'^ •,
Kiihkeimmin tehdään kokeita van­hassa,
suuressa tulitikkumaassa Ruot­sissa.
Jo joitakin vuosia sitten pantiin
siellä kokeilut alulle maan itärannikon
Väestervikin kaupungin lähettyvillä
Gamlebyssä, jonne on rakennettu erityi­nen
kokeilutehdas. Kokeilut pidetään
kuitenkin niin salaisina, ettei niistä an-
.neta ulkomaailmaan mitään tietoja ja
koko tehdasalue on tiheän piikkilanka-aidan
ympäröimänä. Vieraalla ja asi­aankuulumattomalla
ei ole lähestymistä
paikkaa, jossa yritetään keksiä vehjettä,
joka tulee saattamaan maailman tulitik-kutehtailijat
epätoivoisiksi.
•Kokeilut ovat n j t kestäneet niin kau­an^
että Ruotsissa täydellä syyllä pohdi­taan,
onko odotetta.vissa sensaatio vai
pannukakku. 'Keksintöä ympäröivä sa­laisuus
herättää epäluuloja lehdistössä,
jonka edustajille ei ole suostuttu mitään
kertomaan kokeilujen nykyvaiheesta.
Lähes kaksi miljoonaa kruunua.on tä­hän
mennessä uhrattu kokeiluihin, joi­den
pyrkimyksenä on aikaansaada oikea
jättiläisvientiartikkeli Ruotsille. Tähän
mennessä el ole näht^ minita kuin tila­päinen
tulitikku, jolla voi sytyttää s i -
käarinsa 300 eri kertaa, mutta joka ei
ole vielä se "ikuinen" tulitikku, johon
P3aitään.
o a o
VIELÄ he kulkevat lokduttmnina.
Vielä ke kantavat harmaetaraatajanpäivääfuinetUaan
räuiavanne —oliko sitä?
Oliko sitä, kysyvät kallistuneet Juzutakivet.
Mitä ja miksi, kysyy vastäanttdijan väsynyt katse
Älkää kutitako sanoja vapaudesta ja onnesta,
Oitäkoä aurinko ja keittäkää se^ k
Antakaa keille maan vihreät niityt.
Kerran he heräävät ja tulevat, tekevät koneet orjikseen
ja harmaat päivät pilkkansa kohteiksi.
Voi miten säälimättömästi ke vievät auringon niiltdy
jotka ovat pitäneet ihmisarvoa
välineenä päämäärilleen.
Miten julmasti he tulevat paljastamaan jesuiittatemppunne!
i O Q
Mn FiHliSiiil!!!
Neljä merikarhua istui oluttuvas­sa
ja yritti ylittää toinen toisensa
kerskumisessa.
.—- Kerran Tyynellä merellä,
aloitti yksi, nousi niin kova myrs­ky,
että laivan peräixiiehen tatuoin-tikuvat
lensivät rinnasta "kropan"
läpi selkäpuolelle. Ymmärrätte,
että kaikki kauniit n^enkuvat oli­vat
aika hassun näköisiä, sillä tie­tenkin
ne sen jälkeen näyttivät vain
selkäpuoltaan.
Tuollaista tarinaa ei toinen voi­nut
mitenkään sulattaa, vaan ve­täisi
henkeään ja toi keitokseen
oman mausteensa. \
— Monasti elämässäni olen ollut
kauheissa myrskjrissäi, mutta en
koskaan sellaisessa kuin kerran Tu­limaan
edustalla. Laivakoira sattui
myrskykeskuksen saapuessa hauk­kumaan
kannella ja vihuri käänsi
rakkiparan tUrkin ylösalaisin.
Kolmas merikarhu oli tähän saak­ka
oUut vaiti, mutta nyt hänkin in­nostui.
— Kerran tuuli Biskajanlahdella
niin vietävästi, että nieidäh puku-jemme
kiiltävät ankkurinnapit tu­livat
hetkessä aivan sileiksi.
— Mitäs tuo nyt on, sanoi neljäs,
sivellen leukaansa. Minäpäs olen
ollut sellaisessa myrskyssä, että
aurinkokaan ei pystjmyt laskemaan
kolmeen päivään. Tuuli nimittäin
niin kovasti, että maapallo ei jak-:
sanut pyöriä. Ja me palelimnie
kuin koirat, sillä tuuli puhalsi
Golf-virran takapakkiin.
Sitten merikarhut sulkivat kapa­kan
oven jonkin tulijan jälkeen,
sillä ovesta veti.
Äskettäin julkaisimme Taide- ja kulttuuri-sivulla pa.
lasen suomalaisien laulutaiteilija Oiva Ruhasen, sodalsa
raajarycöksi haavoittuneen nuoren miehen elämästä, hä­nen
sitkeistä ponnistuksistaan päästä laulajaksi. Hän
harjoitteli ennen sotaa viulunsoittoa, mutta haavoitut­tuaan
sodassa ja menetettyään kokonaan näkönsä, ni-pesi
hän harjoittamaan laulua. Tässä hänen vetoomuk­sensa:
'UURI tähän aikaan, jolloin maapalloa ja ihmiskuntaa 03
uhkaamassa uusi maailmanpalo, joka syttyessään mu­sertaisi
kaiken, minkä olenune rakentaneet, on tärkeää pu'>
lustaa rauhaa. Olen 1*00 prosentin invaliidi ja minulla on tuo­reessa
muistissa sodan" tekemät haavat, jotka eivät koskaan
parane. Siksi taisteleminen rauhan puolesta onkin sydämen
asiani-ja sen eteen yritän tehdä; soitavani. Ihmettelen suij-resti
niitä ihmisiä, jotka eivät uskalla kirjoittaa nimeään rau-hanvetoomukseen.
Onhan rauha ihmiskunnalle niin tärkeä,
että sen edestä pitää kaikkien, olivatpa he porvaireita, kommu­nisteja
tai mihin puolueryhmään kuuluvia tahansa, toimia.
Mielestäni ei millään muulla tavalla saada kansojen syvien ri­vien
ääntä kuuluville kuin tämän rauhan vetoomuksen avulla.
Iloitsen suuresti,, että kaikilla rauhaarakastavilla ihmisillä on
tilaisuus äänestää rauhan publesta.
"Hyvin ön mielessäni.se aika, joltain tuli käsky lähtea so­taan.
Sinne tietysti joutui kaikki paras aines. Luvattiin suu­ria.
Nuoruudestani huolimatta tuli ajatuksiini kysymys:
Minkä vuoksi? Olihan tosin kyllä selvitetty uskonnon, kodin
ja isänmaan puolesta. Tiesin, että se oli pelkkää valhetta.
"Sodassa haavoituin kuten monet tovereistanikin. Menetni
näköni kokonaan ja vasemman käteni ranteen alapuolelta, oi­kea
käteni murskautui sellaiseksi, että siihen jäi vain peukalo.
Näköni olen saanut takaisin vasempaan silmääni, mutta oikea
on täysin sokea . . .
"JEi enää tällaisia rampoja! Onhan luonto antanut ihmi­sille
terveyden, miksi ei ihminen saisi pitää sitä. Älkäämine
rakentako maailmaa hornaksi ja kärsimysten tyyssijaksi, vaan
taistelkaamme sotaa vastaan. Näin rakennamme onnellisem­paa
yhteiskuntaa, jossa ihmisten ei tarvitse peljätä kaameita
sodan kauhuja.
" E i uutta sotaa! Haluamme tehdä työtä, rakentaa ja opis­kella
voidaksemme taata kansallemme hj^nvoinnin.'
Jokaisella lapsella, nuorukaisella ja aikuisella on oikeus eba
lauhalUsta, normaalista elämää. Miksi annamme joitten^
sodanlietsojain nostattaa vihaa toista kansaa vastaan? Mr
enune liity kaikin rauhanpuolustajain riveihin ja taistele som
vastaan? Tavalliset ihmiset eivät halua sodan kauhuja ite^*
leen, perheilleen, eivätkä toisille kansoille, jotka muodostuva,
myöskin lapsista, nuorukaisista, aikuisista ja vanhuksista, a-valliset
ihmiset voivat estää sodat. Sodanlietsojat tulevat ja
menevät, mutta tavallisten ihmisten rauhantahto elaa p =v
voimistuu päivä päivältä. Tehkäämme siis jokainen koh ' •
tamme osuutemme sodan vastustamisessa!
Ihmiset, jotka tappavat aikaa, voivat välttää tek^^"^'.^
sen itsepuolustuksena. Mutta loppujen lopuksi aika kuiten
tappaa meidät kaikki.
Montrealin kaduilla nähtiin valot en­si
kerran v. 1815 marraskuussa, kun
joukko asukkaita sjrtytti omilla kustan­nuksillaan
22 lamppua St. Paul-kadulla.
Psykiatrit sanovat, että henkilö, joka puhelee i t s e ^
ei ole mentaalisesti tasapainossa, mutta eikö sekm mer
jotain, mitä tällainen itsekseenpuhelija sanoo?
Miehen, joka haluaa näyttää vaimolleen, kuka on
talossa, tulisi ostaa hänelle peili.
Sivu 2 Lauantaina, elokutm 11 päivänä, 1951