Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 6, 1954

              Toverin mmstoUe
Kirj. M. S.
(Omistettu Vrjö Passille ja lausuttu
hänen hautaustilaisuudessaan helmik. 14
p:na 1954.J
Pois siirryit joukostivnme,
toveri.
.\yt ikirauha kalmistosi
kuultaa.
l ei kautta myrskyjen sun
clonpurtes,
nyt kääntyi kohti viime
satamaa.
Tää hetki harras suotu
muistollesi
vie meidät kauas, nuoruutesi
aikaan.
Jo varhain dit valmis
aatteellesi
ja oikeuden eteen kaiken
uhraamaan.
Jo silloin tunsit sorron
sorroksi
ja vääryydeksi näit sä
vääryyden. : ,
Maan kauniin tahdoit tehdä
paremmaksi
ja raatajille antaa osan
vnnehen.
^Unelma ylväs, aatos
ihana
ain askeleitasi sun
johdatti.
Se sydämesi täytti
hehkulla
ja perinnöksi jätit
lapsillesi.
Sä hengenvainioilla
ahkeroit
sen rikkautta taiteellekin
annoit.
Työn raadannalla itses
aateloit,
viel riutuissaskin soihtua
sä kannoit.
Työs tehty nyt ja tyhjä
paikkasi,
keskessä rakkaitten ja
tovereiden.
Sen rajan yli vei sun
polkusi,
min yli kerran vain käy
ihminen.
Tyhjiltä sanat kauncimmatkin
tuntuu
edessä kuolon suuren
arvoituksen.
Elämä syttyy, monin muodoin
hehkuu
hetken vain, taas yöhön
sammuu.
Mimin miettein viimelepoon
viemme
kukin rakkaimpamme kukka-kummun
alle.
Hyvästi jättö osa rakas
tiemme.
näin kunniaa kun teemme
poistuvalle.
.\yt sulle työstäsi näin
kiitoksemme
tuoksitiHeen tulkitsevat
hikat ftää.
Vaikkakin poistuit, elät
muistoissamme
Toveri parhain — hyvästi
nyt jää.
tvtkoon "tyttJiä ja iskin koukkuun n^-
nän\-arteni. Siihen nimittäin ka5\x)i sol­mua
muistuttava rusto. Aina kun on ti­laisuus,
tarkastelen salaa kuvastimesta,
mrssä asti se kt:weus menee. SiHoin
mj-öskin muistuu mieleeni se ihana ke-
\'ätpäivä ja Emmi. jonka kasvoja tyk­käsin
katsella kynttilän \'alossa.
Kah-i Puskan muisfolie
Ki ollul vielä kahtakaan. ikävuottasi
täyttänyt, kun vanhempasi muuttivat
tänne Websters' Cornersiin. Teitä oli
parvi pikkuväkeä, sinä pienin joukossa
sillä kertaa. l'ari vuotta myöhemmin
kuoli isäsi ja te jäitte orvoiksi. Luulim­me
silloin kaikki, ettei elämä näin voi­nut
jatkua, mutta eteenpäin se meni
omalla tavallaan. Lapsiparven leikki­essä
oli iloa jos oli itkuakin. Sinun
ääntäsi ei usein kuullut, sillä olit hil­jaisin
joukossa.
Vuodet, vierivät ja sinusta varttui nei­tonen,
vaikkakin hento. Yritit kokeilla
siipiesi kantavuutta ja lähdit kaupun­kiin
työhön kuten. toisetkin. Tapasin
sinut kerran kaupungissa käydessäni ja
kysyin kyinka sinulla on mennyt Sa­noit
että hyvin ja tunnuit olevan elä-mänintoa
Uiynnä- ^Näyttikin siltä, että
kaikki alkaa meinä hyvin, kunnes
. yhtäk^ii tui^tietp^ että olit sairastunut
vakavani . Siipesi eivät kantaneet­kaan.
Se pii kotvi^-lpku omaisillesi, mut­ta
ennenkaikkea sinulle itsellesi. Kuin­ka
lujasti sin^ ponnisteliakaan elämän
säilyttämiseksi, n ^ n sen monasti, mutta
mikään ,€^^ P»ti otteen­sa
ja. kiusasi -sinua 16 pitkää vuotta,
kuinka armoton s^t^akaan luonto olla
lapsilleen toisinaan. 'Avaat elämän por­tit
ja suljet ne samalla. Ei saanut Kat­rikaan
kevätkesän aurinkoisista päivis­tä
nauttia, ne peittyivät synkkiin pil­viin.
Se armahdus, jonka luonto kärsivälle
lapselleen antaa on nyt tapahtunut si­nunkin
kohdallasi. Helmikuun 10 pnä
loppuivat kärsimyksesi ja 15 pnä saa­toimme
sinut viimeiseen lepoon. Rau­hallisena
lepäsit arkussasi, vihneinkin oli
levon aika koittanut. iKuinka kauan si­nä
kestitkään, vaikka olitkin niin pieni
ja hento. Nitkkuos rauhassa, kukka-kumpusi
alla, pikku Katri. - • -
Uinahda sä vieno
nurmen ätia vaan,
siel' on k c j i ^ ^ i J o . -
lapsolbife ieVähläa,
Siellä päättyy tuskat huolet,
sieir on ikirauhaisuus.
Elämässä tuskat huolet
ainiaan vain uusiihtuu.
Emme itke siksi,
e t t ä levon sait,
muistos armas meille
kaihon kyyneleet sai.
Uinuf uinu rauhan, iinta.- . ,
kummun alla kaunihin,
luontoäiti hellin hoivaa,
mitään siellä puutu %i.
MINDA
Ystamä ja menneitä
tapahtumia maistellen
Eikö ihminen olekin kummallinen,
kun se aina ajattelee. Joskus liitävät
ajatuksemnie kauas menneisyyteen. On
hetkiä jolloin nauttivyksinolosta, jolloin
voi muistella ystäviään, jotka on tullut
tuntemaan elämän varrella . . . Toiset
tapaaniiset ovat olleet kuin valopilkku­ja,
tienviittoja elämän ohdakkeisella po­lulla.
On ystäviä jotka pysyvät muis­tossa
läpi elämän.
Sanotaan, että ihmisen ei ole hyvä
yksin olla.i Sen voikin huomata jo pie­nestä
lapsesta lähtien, aina elon .ehtoo-seen
asti. .Aina ihnrinen kaipaa saada
turvautua johonkin läheiseen — ensin
isä ja äiti, veljet ja siskot sekä muut
läheiset omaiset. Sitten tulevat lap­suuden
leikkitoverit, koulukumppanit
. . . Kuinka kauniina säilyykään muis­tossa
herttainen nuoruus. Elämä jat­kuu,
ystäväpiiri laajenee. Toisista tu­lee
tosiystäviä ja tovereita.
Lainaan tähän lauseen eräästä saa­mastani
joulukortista: ihminen ilman
ystäviä on kuin kukkamaa ilman kuk­kia."
Tätä Jausuntoa voi ajatella. Ys­täviä
voi verrata kukkasiin, joita täy­tyy
vaalia ja hoitaa, koska ne kaipaa­vat
lämpöä ja valoa. Mikä onkaan
kukkatarha ilman kukkia . . . Harvoin
tapaa myöskään ihmisiä, joilla ei olisi
jonkinlaisia ystäviä. Toisten ystävä­piiri
ön laajempi toisten suppeampi. Se
riippunee paljon luonteestamme. Kui­tenkin
tulisi osata nauttia ystävyydes­tä,
säiMtää luottamus ja hy\ä toveruus.
Usein muistan teitäkin Liekin ystä-
A-ät, jotka olette käyneet minua terveh­timässä,
^«aurussa suin on silloin kättä
annettu. Olette kj-selleet olenko Salo-ma
ja äMKnkieltämme on puhuttu. Olen
käskenxt sisälle odottamatta saamani
vieraat. Olette kertoneet minulle miten
kauaa olette Liekkiä lukeneet ja kuul­tuanne
minun asuvan täällä kaupungis­sa
olette tulleet minua tervehtimään.
Kolme kertaa täällä ollessani on tämä
pieni vilätys tullut osakseni. Vaikka
kasvoiltanne olittekin tuntemattomia,
toi käyntinne haaskuutta, joten kiitos
siitä-
Terveisiä Floridasta
LieMn lakijmlle
Tervehdys tuttaville ja kaikille Lie­kin
lukijoille täältä lämpimästä Flori­dasta.
Kun lähdin tänne Sault Ste. Ma-riesta
kolme kuukautta sitten, niin lu­pasin
kirjoittaa Liekkiin, mutta näin
**pitkälle se on kuitenkin jäänyt. Ennen­kuin
kuitenkaan ehdin palata kotiin kii­rehdin
nyt vähän kirjoittamaan tämän
seudun oloista.
Tämä Lake \Vorth on ihana paikka
vanhoille ihmisille ja vanhoja täällä nä­keekin
kaikkein eniten. Täällä on kaksi
haalia ja ihmiset näyttävät käyvän mo­lemmissa
ja sopivan yhteen. Olemme
saaneet nauttia tästä Floridan auringos­ta
niin että olemme mustia kuin lämpöi­sen
maan asukkaat. Joka päivä käym­me
myöskin uimassa tuolla suolaisessa
-Atlantin vedessä, Olimme myöskin ka­lastamassa
ja saimme oikein mahtavan
kalan. Se painoi 35 paunaa ja oli noin
neljä jalkaa pitkä. Sitä sanottiin King
fishiksi. Oli hauska saada niin suuri
kala.
Haalitoiminta täällä on oikein vilkas­ta.
Haalilla ollaan kolmena iltana vii­kossa.
Sunnuntaisin on vähän ohjel­maa
ja lopuksi tanssia. Väkeäkin on
toisinaan runsaasti. Kun täällä oli
rniesten iltamat niin myytiin 400 lippua.
Paljon* jäi ulos. kun eivät mahtuneet
haaliin. Kyllä täällä kansaa on ja aina
tulee toisia eri puolilta jos toisia lähtee
pois.
Eläminen täällä ei tule sen kalliim­maksi
kuin muuallakaan. Asunto on
vähän kalliintpi, paha vain on se, että
tänne on niin pitkä matka. Meilläkin
on tänne 2,000 mailin automatka, jo­ten
ehtii siinä saada kyllikseen kyytiä.
Viime pakinassani tem erehdyksen
kun sanoin Quaker Oats box top. Se oli­si
pitänyt olla Robin Hood Quick Oats,
jolla tuli se iso voitto. Viiden lapsen'
äiti, farmarin vaimo, sai sen. Xyt hän
lupaa arka käyttää Robin Hood yhtiön
tuotteita.
Terveiset Alt)ertan Isoäidille. Paljon
hauskoja pakinajxiloja Liekkiin toivoo
SALOMA
Lohdmksi Baarin
tyttöystävälle
Flikat, flikat, eli flikkain pojat, kuji^
mat teistä vain parenunin voivat ~
littäkää häl&a, kununat h^änsä teiiti'
lairälla makaa . . .
Näillä vanhan Härmän krossottelijajj
tunteellisilla huudahtuksilla koetan nj;
näkin saada itseni kuulluksi minuGj
niin rakkaaksi käyneessä tyttöparves^
Haluan sitä siksi, että ette jäisi siii
ahdistavaan epäluuloon, että olisin
Kyyhkylän tädin villitsemäi^ leiciät
konaan unohtanut tai hyijännytu^ Koet-telemukset
kuitenkin ovat; oU^hyvij
ankarat. Voin puhtaalla pr
la mitään peittelemättä s ä ^ ^
kerran totta tarkoittaen^*'^
muuten käsivartensa tädiib
parille koukistaa ja huulihtjl
kettaa, niin pitää mies ollä^pohjoisnaval.
ta (on vain yksi tuhannesta) jtÄLa sitä
samaa käsivartta lemmen tarköitukses.
sa voi toisen tytön kaulan. yinparille
koukistaa.'']!^uUa mmähän olenkp meil.
ja ennen tätiä oilin jo Canadan tyt­töihin
pfhkaantunut siinsi määrin, etten
sitä lemanen sdnraaumpfeett kiskaissut,
jotta se voisi monelta ihuu^ta tädöti
ummessa pysyä.
Olen oMut pitkän aikaa teille Idrja^^
tamatta ja itsekin ajatellut,., jotta tt
vanhenunat eli ikänuoret tyttöj-stäväni
luulette, että ne kaksi punaposkista
tyttöä yksin jäivät Faarin lemmenpau-loihin,
enkä-enää teitä TnuYstaisi.^^TanaT:
nen olettamus johtui pääasiassa siitaj
kun Mandi-*muori eräääsä l^joituksesj
saan sinnepäin vihjaili. 4dl^*kirjoitt|
että ennen kun ei Faarin kanssa tunnet»
tu toisiamme, kirjoitteli hän meille koko
ahkeraan, mutta nyt, kun: siellä Sildbu-ryn
juhlilla tulimeidät oikein persoona-kohtaisesti
tuntemaan ja päki^^-raiä-riinsä,
ei ole enää Canadan tyttöjen la-,
kia kynäänsä mustepulloon kastanut.
(Niin, silloin heti juolahti mieleeni IK.
kaksi puna . . . punapukuista nuorti.
tyttöä ja että Mandi-muori on varmaan­kin
tullut mustankipeäksi. Liekö ollut
liian lähellä näkemässä kun he faarista"
kuvia ottivat, luullen.sen kuherteluksi.
Se on vaarallinen tauti (se mustasukkai­suus),
mutta koetamme vointimme mu­kaan
parantaa sitä. Eikö niin. ^^landi-muori.
Kerron vielä maukkaan jutun . . . Ea
malta olla siitä hiljaa, vaikka se kos­keekin
tädin persoonaa. Kesken kirjoi­tukseni
hän rupesi valmistamaan haalil-le
lähtöä ja sanoi, että lyö nyt tuo ky­näsi
jo, sanonko ma mihin, sillä nyt
nähdemme haalille katsomaan Suomi-fil­miä.
Xo, lähtöhän siitä tuli. kun täti
kerran njkääräyksen antoi. Kun me
päästiin haalille, niin yksi (älkää suut­tuko
Canadan tytöt) faarin lempitytto
oli tullut sinne kuin varas völlä. h
kuten monikin tuntee Faarin kiiltävää
lemmenkatseen. niin se heti väkijoukos­ta
sen silmäruoakseen valitsi.
Xiin että kukako hän sitten oli^ Hän
oli se Kurikan flikka, joka käskee sanöä
karkille vastapelureilleen lämpimät ter­veiset.
Mitä siihen Kyyhkylän täti sa­noi,
kysynee varmaan moni. Ei hän
muuta kuin naureskeli. 'Kun kysyttiir^
häneltä, että kuka se tuo mahtaa olla.
johon faari heti pysähtyi, tuli vas;
taukseksi: Se on vain yksi Faarin ma­kupaloista.
Haalilta kotiin palatessa
hän pisti lauluksikin seuraavaan ta­paan:
Kurikan flikka se kainalokanalleni
silmäänsä vilkutteli,
asioista salaisista kahden kesken
he suhisten vain keskusteli.
FAARI-Olemme
saaneet täällä tutu-iua Paa­riin
ja -Kyyhkylän tätiin. He ovat haus­koja
ihmisiä ja ovat saaneet paljon tut­tavia.
Hauskaa kevättä kaikilleI
. R.
SiTu 6 Lauantaina, maaliskuun S p ä i v ä n i . 19S4