Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 23, 1939

              1935
«kaa
aa.
a.
^ukkuisenahua.
•
an piikkilankaa!
lista!
aista?
«utjTi poikki ja
Särkevät, jMälle
mpeiUessään:
n mies. .Sanon
nä sitä ;rastaaa
en.
kö. ihmiset- saa
ikkilankaari*ni-n
hukkuu. Ih-idän
maille saa
illei puuaita ja
'kulkea,
ittomien kanssa.
ninuUa onVaate.
Istä. .Josf !sais
orras aidan yli,
sen kiva aate!
kiusantekijöille,
apa varsin,
tähden?!
aiailma hivenen
itaa.
lenlaisia", sanoi
I kysymyks^n-
Eenokki puhisi
Ja n>'t minä
as. Seutukunta
i kiroile. Eikä
kasvaa enempi
ta.
tä lukija huo­misissa
maail-a.
Sillä, eikös
ukin suurtiloil-pitää
yllä: vi-metsän
kat­koisella
"maa-
:in on eristet-
,'alaise\'asta, li-i
heh^tin tun-istä:
^ENTYNYT
u ihmisen «lin-miehemkeii-oka
on
ita .vuotta-sit-
19.60 pitönpi
). Jos yftai-rpäin
teneminen^e-miehen;
J^
ja naisei56.6
neiti;Autwoa
yrsäsi Kaariua.
ä huona^"^
annan kyJ^'
i pqn*
ahaikea^*-
ttedliiiKP'^
i ä k ä ä n Ä -
akasti. • ^
idi, kuin e*»»
l i ä s i * ^
jnitaäi^^
n rnylJ^
LAUANTAINA, SYYSKUUN 23 PÄIVÄNÄ
Kirj. Paul Kjercelf
ONKO Pauli jo tullut?"
Avoniie heitti käsilaukkunsa
tuolille ja katsoi kysyvästi Baptis-tea.
joka järjesteli pöydällä olevia la­seja
ja pulloja.
Pienen apachikahvilan pieni ja l i ­kainen
omistaja vastasi päätään
iiääntäniättä:
'•Hän on tuolla takahuoneessa."
'•Yksinkö?"
Baptiste siristi"^ silmiään,
"\'iulunsoittajani tuntuu kiinnos-ta\^
sinua aika tavalla, Yvonne."
Toinen keikautti ylpeästi päätään.
'•Älä pistä nokkaasi toisten asioi­hin."
Hän tilasi cocktailin, mutta huo­masi
samassa pitkän,^ iiuoren miehen
ilmestvmeen huoneeseen. Hän pu­nastui,
hypähti alas korkealta baari­tuolilta
ja juoksi tulijaa vastaan.
:'Bon jour, Paulil^"
''Oletko jo ehtinyt tännej Yvon­ne.'
• Mies nipisti häntä leikillisesti
korvasta. Tytön silmät, jotka fcatse-lirat
miestä," loistivat kuin kak^i
tähteä. Xe kuvastivat pohjatonta
rakkautta. Ja i ä n rakastikinnaiestä
koko nuoreUa s3rdäniielBän.^^^ M
hettä luulla, että — ^ - tarkoi-tan,
että
"Et olekaan. Sinähän elät j^ksin-omaan
musiikillesi, joten sinulta ei
voi vaatiakaan, että huomaisit mi­tään
muuta."
Baptiste hymyili Paulin hämmäs­tykselle.
Hän piti hy\nh paljon ihio-resta
suomalaisesta viuluniekasta, jo­ta
kaikki hänen kahvilavieraansa pi­tivät
epäjumalanaan.
. Pauli oli aivan pyörällä päästään.
Ajatuksiinsa vaipuneena hän nousi
orkesterikorokkeelle. Hänen paras
j^tävänsä^ nuori amerikkalainen pia-^^.
nisti, Reginald Baxter,; katsoi häntä ;
ihmetellen.
''Hei, Pauli! Miksi olet noih
synkkä?^':v;v.;V ;
Pauli hymyili. / ;
" E i sjEf-initään. merkits^. Ajatte­lin
vain hiukan erästä asiaa, siiöä
;kaikki.'^:: :-S^iS'";--;^
Hän tarttui viuluunsa^ ja piaii hi­velevät
välssinsäveleiet täytti\'ät pie­nen
kahvilan. Orkesteriin kuului
vain Viisi soittajaa mutta he. osa­sivat
soittaa.
Ensimmäisellä väliajalla sanoiTie-miehen
rauhaUisista, harmaista sil- gi„ald _ eli Reggi, kuten hänen ys-mistä
hän ei löytänyt kultienkaan si­tä,
mitä niistä etsi-—vastarakkaut­ta.
Yvonne huokasi. Pauli katseli hän­tä
kysyvästi.;
"Mikä sinua vaivaa, lemmikkini?
Olet niin surullisen näköinen, että
pelkään sydämesr pakahtuvan.V
Tyttö väitteli Mhen katsettaan.
"Ei mikään", vastasi hän hitaas­ti.
"Sydän.\äka", huomautti Baptiste
pisJsliäästi.
Yvonne punastui raivosta. Hän
oli helposti kiivastuva nainen.
"Idiootti:" kiljaisi hän Baptistelle
ja juoksi toiseen- kerrokseen.-
Pauli katseli hänen jälkeensä. Hä-^
nen kasvonsa olivat muuttuneet va­kaviksi.
Hän meni isännän luo.
"Sanohan, Baptiste, mikä Yvon-nea
vaivaa."
Baptiste kohautti olkapäitään ja
jatkoi lasien kiilloittamista.,,
'Rakastunut", vastasi hän lyhy­esti.
• ^ -
'Vai niin! Ja keneen?^'
"Sinuun!"
'•Mitä?" Mies tuijotti häntä häm­mästyneenä.
"Minuui&o? Hy^^
isä: Enhän ole antanut hänelle ai-tävänsä
häntä puhuttelivat, — Pau­lille:
'TCuulelian, soitetaanpa tämän
jälkeen 'Rakastelua'."
'Rakastelua' oli Paulin uusin sä-
. vellys, jonka he olivat aikoneet esit­tää
tänä ihana ensimmäisen kerran
yleisölle.
Mutta Pauli pudisti päätään.
"En ole tänään sellaisessa tunnel­massa.
'Rakastelua' täytyy soittaa
tunteellisesti, enkä minä siihen nyt
pysty." '
Reggi katseli häntä jälleen.kysy­västi.
-
"Rakkausasiatko?"
Pauli' katsahti häneen kylmästi ja
meni baariin sekä tilasi cocktailin.
Reggi pudisti päätään ja aikoi lähteä
hänen jälkeensä, kun • hän; huomasi
iloisen seurueen tulevan sisään. Sii­hen
kuului kaksi moitteettomiin
frakkeihin pukeutunutta herraa sekä
kaksi iltapukuista naista. Tällaista
tapahtui hyvin harvoin niin pienessä
Canadan hallitusmiehistä nuorin, ^askatchewan maakunnan
sihteeri E. M. Culliton, astelemassa alas rappuja eräästä kirkosta,
missä hänet oli vihitty entisen Miss Katherine Hectorin kanssa.
maan.
Reggi hymyili, ja niin he astuivat
orkesterikorokkeelle. Pauli tarttui
viuluunsa. Seurue istui tuskin yii-den
metrin päässä korokkeesta, jo­ten
hän saattoi hyvin seurata tytön
kasvonilmeitä. S i l m ä n räpäyksen
ajaksi heidän katseensa yhtyivät.
Tyttö huomasi jotakin erikoista
Paulin harmaissa silmissä ja hän pu­nastui,
käänsi katseensa poispäin ja
alkoi keskustella seuralaisensa kans­sa.
\^lot' sammuivat hiljalleen huo­neessa,
' ja vain pehmeänpunainen
valo valaisi orkesteria. Muuosahiio-neesta
oli puolihämärässä.
Ensimmäiset säveleet alkoivat hil­jalleen
kaikua. Orkesteri soitti alku­soittoa.
Sitten tuli kertaus, jonka
Pauli soitti viulullaan. Hän laskeutui
korokkeelta ja lähestyi ^ita pöytää,
kahvilassa kuin tämäkin olL Bäp- jossa seurue istui. Hän ei nähnyt
tisti rkiiruhti S3rväan kumarrellen seu­ruetta
vastaan, sillä hän toivoi saa­vansa
heistä hj^än linnun kynittä-väkseen.
Seurue tilasi samppanjaa,
ja Baptiste kiiruhti täyttämään hei­dän
pyyntöään.
Reggi, joka: oli tarkkäavaiKsti seu­rannut
asioideö kehitystä, meni baa^
riim
^^Kerrankm hienoja vieraita^ hiio- -
mautti*hän.
Pationi vastannat.^Reggikäts^
häneen tarkenflmin ja huomasi hänen '
tarkastelevan seuruetta suurella mie-lenkiinnoUä.
Äkkiä hän tarttui Rcg-gin
käsivarteen.
"Reggi", kuiskasi hm kiivaasti,
'/oletko • koskaan ennen nähnyt noin •
ihanaa naista?"
R^vhätkShti. Todellakin! Nuo^
r i naineuy joka istui kasvot heihin
pain ikääimettynä^ oU t o d d l ^ äa-rettömän
kaunis. Hänen kauäfeimr-
^'hdysvaUasn postlkonHardssa tdaa kasvojaan ynijinn vaa^
^^•'^« nyt postimerkkejä^ jotkit haia ti&ka. Pitkät • tummat sama-mitään
muuta kuin tytön, joka kat-seK
kuin lumottuna hänen silmiinsä.
Soitto loppui. Pienessä kahvilassa
oli kuolemanhiljaista, mutta sitten
puhkesi suosionosoitusten myrsky.
Paiili kumartdi kuin ^ unissaan, sillä
hänen silmänsä olivat lakkaamatta
suunnatut tyttööni Tyttö hymyili,
ja-hänen sihniensälänitöini loiste sai v
Paulin sydämen sykkimään taval­lista
kiivaammin.
\'ihdoin tyttö «anoi jotakin seu- sävellyksiäni. Minulla ei ole nimeä.
kuin tytön nimen. Tyttö ojensi hä­nelle
valkoisen kätensä.
"Herra Koskela — neiti Viiri."
Pauli säpsähti tahtomattaankin.
Olikohan tyttö suomalainen? Hän
ei puhunut kuitenkaan mitään, vaan
kumarsi "ja istuutui sitten pöytään.
Richter tilasi lisää samppanjaa: Hän
näytti kärtyisältä.
Neiti Viiri katseli Paulia ihmeel­lisillä
silmillään.
"Herra Koskela, tuo oli kaunis,
ihana valssi! Se oli jiimalainen! Ja
te soititte sen ihmeellisesti!"
Pauli punastui kuin koulupoika.
"Olen hyvin iloinen, neiti, että pi­ditte
valssista. On vaikea luoda sel­laista,
josta ihmiset pitävät."
Nainen katsoi häntä hämmästy­neenä.
"Tarkoitatteko ?" -
"Valssi on minun säveltämäni."
Kaikki katsoivat häntä ihaillen ja
ihmetellen, vieläpä Richterkin.
"Tehän olette todellineri suuri tai­teilija",
sahoi vihdoin toinen her­roista.
"Sen sävel oli erikoinen."
Pauli hymyili hämillään, sillä hän
ei ollut tottunut kuulemaan tällai­sia
ylistyssanöja.
"Olcttekosen jo painattanut?" ky­syi
sama herrasmies.
"En. Ei kukaan kustantaja huoli
ralaiselleen,' joka nousi ja ^lähestyi
hieman kylmästi hymyillen orkeste^
rikoröketta. Pauli' kämarsi kohte­liaasti.
Mies «sitli itsensä luuföantti
RichteriksI; .
"Pyydän saada knttää' 'teitä seu­rueeni-
puolesta' ihanasta soitostan­ne.
Olfeimme hyvin iloisia, jos joi^
sitte kans^anme Jasin' tai^ pari."
"Laupias taiväsi He ovat aaseja
joka amoa!'^
Mies näytti todellakin = vihaiselta.
"Mikä teidän vakanne nimi on?"
kySj^ neiti Viiri.
" 'Rakastelua*."
Pauli ei'uskaltanut katsoa t3rttöä
SI
"Olette^ varmaankin rakastunut.
Patdi kmnarsi. HMnen ^rdämen^ Jokainen sävel ilmaisi sen kylliksi
wv
painettu kirjapainon 300-^otss
^i^istoksi Amerikassa. Postimerkissä
l^hdään kuva ditä yksinkertaisesta
^'^^^painokoneesta, jolla Stephen
^oritti ensimmäiset painotyöt
sa Siirtokunnissa v. 1639.
ripset varjostivat syvänanisiä • sil­miä,
jotka knvastivat äidillistä lem­peyttä.-
; - •
"Reggi, nyt soitamme "Rakaste­lua
»," jatkoi Pauli. "Tuo nainen
on saattanut minut oikeaan tunnel-hakkasi
kSvaasti. Tyttö «is tahtoi =
häntä tavata.
"Tulen hyvin mideBäni'*, vastasi
M n ' niin lauhallisesti kiim
kehoitettuaan orkesteria soittamaan
jonkun aikaa, ilman Jmntä meni hän
seurueen pöytään. Richter esitti hä­net
seurueelle, mutta Pabli ei kuul­lut
eikä tahtonutkaan kuuSä muiden
sdvasti. Mutta onhan aivan tavaU
lista'V3ätk<ri^i^^^^ ''et­tä;
naiset innoittavat taiteilijoita luo­maan
suuria;^
; "Suokaa anteeksi, neiti Viiri",
vastasi Paiili katsellen tyttöä suo­raan
silmiin, "rakkaus naiseen ei ole
innoittanut hiOinaan 'Rakastelua'.
Sen teki rakkaus musiikkini, säve-
11
;..i.:.:.i,t.^,~*..rr;>.