Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 22, 1955

              ' n'
1
f}
Talvijuhla T R I G O T T R \ R D E B E R L E I X:
(KAUNOKIRJALUNEN VlfKKOLEBT!)
1
ItiUaSJSl, the only F i n n i t literary weekly i n Qanada
Puhli9hed md printed t»y the Vapaus Publishing Compai|y
Limited, 100-102 E l m Street Wes^ Sudbury, Ontario
R l ^ t e r e d at the Post Office Department/Ottawa as
second class matter. _ "*
Lielcki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 42 sivuisena,,
sisältäen parasta kaunokirjallista jä tieteellistä luettavaa.
ITHDirSVALTOIBIN:
1. vuosikerta .. . $5.00
6 kin&autta .. ,^. ^.., 2.i5-
TH^AUSHINNAT:
1 vuosikerta .. $4i)0
6 kuukautta 2.25
-8 kis^äutta 1^.50,
l v i l i ( » 9 ^ a .;^V;AVijp.50 -^'^Ö itouk^ v:...:...$3.00
n&BfOITUSHINNAT:
$1.00 palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus. ^4i)0. Kuo-lemanilmoitus
$4.00 j a sen yhteydessä julkaistava jnuisto-värsy
$1.00 ja kiitos $1.75. KirjeenvaihtoiImoitu£kset $2.00
Erikoishinnat. pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmottajen
on lähetettävä otaksu e t i ^ t e e n.
K a i k k i liioille tarkoitetut maksuosoitukset -on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantafja j a painaja: Vapaus Publishing Ck>mpany L i m i ­ted,
100-102 E h n Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: K . Salo.
Asiamiäiille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
F. O. B O X 69
LIEKKI
SUDBUBT, ONTARIO
Kustannusliikkeemme taholta iLiioitettiin juuri äsken,
«f*ä Liekki ilmestyy erikoisena Kalevalan päivän numerona
ihelmikuun 26. pnä. Tarkoituksena on tällä tavoin antaa kun-i\
ia Suomen suuren ja arvokkaau kulttuuriteoksen, verto­jansa'hakevan
kansaneepoksen ilmestymiselle ja sen sisällön
•kerääjälle ja järjestäjälle.
Että tästä .Liekin Kalevala^ päivän numerosta saatair
«iin muodostumaan ja syntymään tarkoitustaan vastaava;
ikehpitainme Liekin ystäviä ja erikoisesti Liekin asiamiehiä
jä -naisia huolehtimaan siitä, että jokaiselta paikkakunnalta
'hankitaan tähän numeroon ainakin kaikkien suomalaisten
liikemievSten '.'Kalevalan päivän ilmoitus" ja että myöskin
'katsotaan, että kaikki työläisten järjestöt, jotka pitävät ar­vossa
kansamme suuria ja rikkaita kulttuuriperinteitä, lähet­tävät
Liekille Kalevalan päivän onnittelunsa. Yhteisvoimin
itöimiea on meillä mahdollisuus saada Liekin Kalevalan päi­v
i n numerosta onnistunut juhlanumero.
Tämän ohella olisi suotavaa, että kirjeenvaihtajamme
ikirjoittaisivat, mikäli aikaa ja mahdollisuuksia on, tähän nu-
' aneroon Suomen kansan kulttuuritoimintaa käsitteleviä kir­joituksia.
E i ole luonnollisestikaan tarpeellista, että ne ov^at
ikalevala-aiheisia, mutta on hyvä jos niissä käsitellään joko
entisaikaisia Suomen kansan kulttuuririentoja tai nykyaikais­ta
kulttuuritoimintaa. Se voidaan tehdä joko pakina- tai ker-tomusmuodossa,
kuinka kitakin huvittaa. Näin menetellen
.saamme Liekille arvokkaan ja hyvän Kalevala-numeron.
» * «
Liekin kilpatehtävä näyttää herättäneen, helppoudestaan
huolimatta, hyvin laajan huomion. Tähän mennessä, tiistai-aia,
on jo saapunut parisen sataa ratkaisua, jotka kuitenkin
tarkastetaan vasta sitten kun ratkaisujen lähettämisaika on
päättynnyt.
•Ratkaisujen ohella on saapunut muutamia uusia kilpa-tehtäviä.
Kun niiden mukana ei kuitenkaan ole saapunut pal-
•kintoja, kuten sointulaisten tehtävän mukana saapui, ertime
(niitä nyt toistaiseksi voi ottaa huomioon, sillä tällaisten teh­tävien
hoitaminen ja käsittely vie paljon aikaa. Vain joissakin
erikoistapauksissa ja silloin kun tehtävän ratkaisua varten
on hankittu palkinnot, voimme ottaa ne huomioon.
Lehtemme viime numerossa julkaistiin tiedoitus kirjoi­tuskilpailun
järjestämisestä ja siitä, että kilpailu virallisesti
alkaa helmikuun 1. pnä. Kehoitamme vieläkin Liekin suurta
'kirjeenvaihtajajoukkoa innolla osallistumaan tähän kilpai­luun.
Jos saamme paljon hyviä kirjoituksia—^ jokäineidian
. pyrkii kilpakirjoituksensa kirjoittamaan m^dollisiniman hy­vin
—- silloin nieille riittää julkaistavaksi hyviä, kirjoituksia
pidemmän ajan.
Tosin asia on niin, että Liekin monet uskolliset kirjeen­vaihtajat
aina ja jatkuvasti huolehtivat siitä, että Liekissät-^
riittää hyviä ja kansan jokapäiväistä elämää, toiveita ja pyr­kimyksiä
käsitteleviä kirjoituksia. Siitä huolimatta toivomme
kirjoituskilpailun tuovan lisää vauhtia kirjallisiin ponniste-
(luihin ja mahdollisesti myöskin uusia kynäilijöitä Liekin suu­reen
kirjeenvaihtajapiiriin.
* * *
Kulttuuritoimintakausi on nyt parhaillaan. KUn me Lie­kin
perhekunnan jäsenet kuulumme kulttuuri-ihihisiin, niin
kehoitammekin kaikkia parhaansa mukaan olemaan apuna
Tahi on tullut
ja pakkanen paukkaa,
pohjoisen vihuri
vinhasti Mukkaa
- \ tuiskuten metsi^^
kiitäen jäällä, pehmeä
peitteisten peltojen päällä.
Ilmatar huntunsa
harsoja heittää,
timanttivälkkeellä
hankia peittää,
Aurinko kirjiasia
kultaansa tuhlaa, _
haltiat viettävät
tahista juhlaa,
, Juhlien- alkamishetki v J
..jo koipaa, iifqlssia . ui
ilniojenkantelo soittaa.
Timlosen tahdissa
keijtket sievät
iloiten impensä
tanssikin vievät
Hauska on kar-kelo, ~.
kUhtyvi tahti,
valtava tuulien
soittajan maltti.
Tanssijat imrmiohuutc0in
ryhtyy, taivas ja
maaetno harsoissa yhtyy.
Tuulella soittoa,
tahtia riittää,
talvista riemua
keijuset kiittää.
. Ihminen kuule ei
sojitoa tuota,
eikä hän satujen
henkihin. luota.
Hän yhä pyryä, pakasta
pelkää, viima nHnviiUävi
luita ja selkää.
Leikkihin talven
ei lähteä saata,
vanhuksen onni
on pankolla maata.
Nuoriso suistavi
suksilla ladun,
lumoissa talvisen
valkean sadun.
Lapsista leikki on
hauskinta työtä, tanhuta
tuiskussa keijujen myötä.
Oi, sitä huutoa,
riemua rinnan
välkkeessä hankien
untuvapinnan.
ELINA ETELÄPERÄ.
— Pyrkimys hyvään, parempaan, tuo
suuria arvoja mukanaan.
KIKIEa:NVAIBPrOA
A. K., Schreiher. —Kiitos leik­keleestä.
Pannaan talteen vastaisen
varalle.
O. P., Munsing, Mich. — Se oli
sama juttu kuin edellämainitussa
leikkeleessä. Kiitos kuitenkin.
AS ARI AS — Saapunut on ja
odottelee vain vuoroaan.
HILDA T. —
tähän numeroon.
Ei saatu vielä
AKU. — Todennäköisesti se jul­kaistaan
tarpeellisin korjauksin.
KEE HARBOR. — Se toinen
värssy ei ole Liekkiin soveltuvaa
tavarani, joten pistämme sinne suu­reen
koriin,
siinä, että kaikenlaiset edistysmieliset
kulttuuritoiminnat menestyisivät mah­dollisimman
hyvin. Jo järjestettyihin
kulttuuritilaisuuksiin osallistuminenkin
antaa rohkaisua ja intoa työn tekijöille
ja tuo nautintoa itselle.
Talvisin terveisin!
K. S.
SAK0TA. \ 3C, että evankeliumin rauha ei ole sama rau-
, ha, johoji rauhaöliike pyrkii. Kristitylle se merkitsee
rauhaa, jonka Jumjila sdrnii yksityi ihmisen kanssa.
Kun kristityllä ihmisellä on sisäinen sfelunrauhä,
jolla ei ole mitään tekemistä ulkonaisen rauhan kanssa,
voi hän kestää kaikki tämän elänen vaivat ja kärsimyk­set,
myöskin sodan koettelemuksen s|ihä uskossa, että hä­nellä
on turva Jumalassa. Jumalan armon kokeminen on
vapauttanut kristityn kuoleman valtakunnastsi jä siirtänyt
hänet iankaikkiseen maailmaan. Sodat ja sodan kärsimyk­set
ovat koettelemuksia, joilla Jumala rankaisee syntistä
maailmaa. Kristityn täytj^ taipua nöyrästi Jumalan tah­toon,
mutta hän ei voi mitään tehdä näitä koettelemuksia
vastaan. .
'•'"''•''••^'^Öii äihä 5oieihassa Mistitt^^ä, J b t K l "M
pQis'^^^^^ ja- yästiiun1^hiwftä;' tätä määii-
Tnaa kohtaan, jonrie heidät on pantu eläniään, paeten si­säiseen
Jumpan maailmaan, "sielun ^ rauhaari Jumalan
kanssa**. Moni teologi tahtoisi kääntyä pois kaikesta, mitä
maailmassa tapahtuu, koska hän ei voi sitä hyväksyä. Eräs
teologian professorr selitti äskettäin:
tahdo tietää mitään näistä smuUisisia asteista, vain
uskoni yksin varjelee minua, siitä, etten jottdtt epätoivoon sen
pahan vuoksi, joka meitä ympäröi kaikkialla.**
Eikö ole enemmän lyiih kyseenalaista, voivatko kristityt
säilyttää hyvän omantunnon ja/ Jumalassa lepäävän sielun­rauhansa,
kun kaupungit ja kylät tuhoutuvaf tomuksi ja tuh-,
kaksi, kun kukoistava maa tulee kuoleman vyöhykkeeksi ja
harvat eloonjääneet näkevät vain kuolleita ja raunioita? Voi­vatko
kristityt siiloin vielä paeta maailmasta pois kääntynee­seen
itsetyytyväiseen sisäisen sielunrauhan piiriin, jonka he
uskovat voivansa säilyttää keskellä, kaikkia onnettomukksia?
Eikö heidän sydäntään ja omaatuntoaan tule silloin ras­kaana
päinaf&aan se, että he ovat laiminlyöneet kristillisen
velvdlisuutensa rakentaa rauhaa, niin kauan kuin vielä oli
aikaa, että he eivät tehneet kaikkea, mitä olisivat voineet
tehdä torjuakseen kauhean onnettomuuden?
'Kaikille kristityille pitäisi olla selvää, että evankeliumi
rauhansanomallaan ei tarkoita vain sisäistä rauhaa Jumalan
kanssa ja rauhan valmiutta yksityisessä ihmisessä, vaan
mitä läheisimmässä yhteydessä sen kanssa rauhaa kanojen
kesken, ulkoista rauhaa maan päällä. 'Kristityllä on vastuun­sa
siinä imaailmassa, jossa hän elää, lähimmäisiään ja kan­saansa
Ivohtaan, hänen on annettava voimansa raphan ja yan-hurskauden
valtakunnan puolesta maan päällä. ^
Piispa D. Dibelius sanoi kerran saarnassaan:
"Evankelista Luukas on julistamtt rauhaa ja tarkoit­tanut
ennen kaikkea sitä, mitä mekin nykyään ymmärrämme"
rauhalla. On siis niin, että ulkoinen rauha on evankeliutnin
elänfän ilfnaa."
Mutta kristityt eivät saa piiloutua enää kekseliäiden pu­heiden
taakse sanoen, .että ensin on imuka*^ todettava, onko
rauha, jota he tarkoittavat, yhdenmukainen sen rauhan kans­sa,
jota maailman rauhanliike edustaa. Heidän tulee tietää,
että tämä hetla vaatii kaikkia hyväntahdon ihmisiä samalla
lailla: me tahdomme estää uhkaavan sodan!
Rukoilla rauhan puolesta!
Eräs pastori sanoi kerran keskustelussa: "Kristus on
meidän rauhamme. Me voitnme vain rtikoilla** On vastuun
välttämistä, jos kristityt väittävät, että he voivat tehdä vain
yhtä, nimittäin rukoilla rauhan puolesta. Ratkaisuhan on
Jumalan kädessä. Siitä huolimatta kuitenkin täytyy talon­pojankin
tehdä paljon työtä käsillään muokatakseen peltoaan
sadon toivossa ja korjatakseen satoaan maan päällä. Van­hassa
kristillisessä sananlaskussa sanotaan:
"Rukoile ja tee työtä! Äläkä vain rukoile.'*
Rauha maan päällä on nykyään jokaiselle kristitylle vel­voittava
tehtävä, ^Hän ei saa pysähtyä vain yleiseen rauhan
tunnelmaan ja rauhanrakkauteen, sillä kaikki ihmisethän ha­luavat
rauhaa. Yleiset rauhan vakuutukset eivät 1-iitä, sillä
historia <^ttaa, että myös hyökkääjä oh piiloutunut rauhan
sanojen ja rauhan vakuutusten taäksei
Ei myöskään riitä toive "ikuisesta rauhasta^', V^^^^
Kanth kirjoitti. Kysymys on siitä, että estetään meitä uh­kaava
kolmas.maailmansota:"/«wri/a«Ä5öteö teidän on vas­tustettava^
jos vilpittömästi'olette jokaista sotaa vastaan!'*
julisti apotti Boulier kristityille.
Vuonna 1949 Pariisissa annetussa vetoomuksessa kristi­tyille
sanotaan:-"/Mwaifl»vwfl^flife?m/« on rauhan valtakunta.
Kristitty ei voi rukoilla seH tulemista, jos hän ei valmis
työskentelemään sen puolesta siinä maailmassa, jossa hän
elää:*
Vetomus loppuu varoittaviin sanoihin:
"Hirvittävää .rikosta valmistellaan ja kristikunnan pi­täisi
se hyväksyä. Meidän velvollisuutemme on torjtia se . • •
meidän velvoUisutttemme on sodan kauhuihin väsyneessä ih-miskummssä
julistaa eroituksetta kaikille ihmisille hyvää sa­nomaa,
toivon ja rattltan sandtnaa.**
^ ^ ^ ^
Köyhästä kun tulee rikas, niin hänestä tulee viisas, mut­ta
kun rikkaasta tulee köyhä, niin hänestä tulee höperö.
Sivu 2 lAuantainau tammikuun 22 päivänä 1955