1947-04-05-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
luimmuM
m m m . m w i i m i J s n m i n o i m H n i t » i i i i . t i « n J i i i « « u^
LAUANTAINA HUHTIKUUN 5 PÄIVÄNÄ
^H,ff^^m.n..m.tiin.|~««m«nMai».iimuiijiniiinimuiiiiiiiiiiniiiiiiimiinniinniumimii
1947
»iinttitnniim«!i««
{Canadan suomalaisten viikkoUhti)
PubUshed and printed by the Vapaus
I»ubllsblng Company Limited, 100-102
©m Street West, Sudbury, Ontario.
RegJstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vuosikerta .....h- -$2.50
6 kuukautta 1-40
3 kuukautta • -"5
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta — . . . . . . $3.10
6 kuukautta 1.80
8a(uiie«n Ja muualle nlkomafllr»:
1 vuosikerta •. .$3.75 •
6 kuukautta . . . . . ... -. 2.00
laekkl Ilmestyy Jokaisen viikon lau*
ahtaina 12-slvulsena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloll-u.
Aalamlehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineltä Jo tänään.
nAfOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
50 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
A ) senttiä Joitaiselta mulstovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikolshiniiat pyssrvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaiklci Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited. 100-102 Elm
dtreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Uekkiin aijotut khrjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O. Box es - - Sudbury, Ont
Toimituksen kulmasta
Saloina tekee Liekin toimitukselle
seuraavan uutukaisen esityksen:
''Mitähän jos julkaisisitte isot Liekin
kirjoitustalkoot, johon kaikki voisivat
ottaa osaa. Nekin, jotka eivät
kirjoita, saisivat haastaa mieleisensä
henkilön kirjoittamaan, kun maksaisivat
vapaaehtoisen summan kilpai-lurahastoon.
Ja ne, jotka aluksi itse
kirjoittaisivat, samalla haastaisivat
jonkun kirjoittamaan, ja jos haasteen
saanut ei kirjoittaisi, saisi hän
maksaa haasteen. Olisi ehkä mukavinta,
ettei summaa määrättäisi, vaan
kukin saisi huolehtia haasteesta vointinsa
ja tuntonsa mukaan. Esimerkiksi
jos minä haastaisin Jjtssi-sedän
kirjoittamaan ja hän kirjoittaisi, niin
pääsisi sillä, kun haastaisi jonkun
toisen jatkamaan, tahi, jos hän ci kirjoittaisi,
niin maksaisi haasteen.
Minusta tuntuu, että tällä tavalla
voisj Liekin palstoille ilmaantua sellaisiakin
kykyjä joita ei ole ennen
nähty, sillä kukinhan tuntee lähimmäisensä
ja ystäväns'J kvvyt ja pyrkii
tietysti haastamaan sellaisen jolla on
kirjoitusedeilytyksiä tahi ainakin
asianharrastusta edustaa tätä asiaa
pienellä rovolla.
Xäin karttuisi kilpailurahasto sa
maila kun jatkuisi ehkä hyvinkin
mielenkiintoiset kirjoitukset niin kauan
kuin talkoo kestää. Sen päätyttyä
voitaisiin parhaille kirjoittajille
maksaa palkinnot.
Elsit in tämän päähänpistoni, jota
voisitte siellä toimituksessa vicPJ
pohtia ja asettaa oikeille raiteille, että
asia pääsisi alkuun. Xäin äkkiä
ajatellen en ehkä huomannut kaikkia
hyviä puolia, mutta pohtiessa ne
selvenevät. Liekillä on paljon avusr
tajia ja ystäviä, joiden uskoisin tätä
esitystäni ilomielin kannattavan.
Mutta ilmaiskaa ajatuksenne.
Jos kaikkia kirjoituksia ci voitaisi
julkaista, pitäisiköhän sille keksii:
oma Pykälänsä.^ Tahi taitaa se Pykälä
olla jo olemassakin, nimittäin
toimituksen oikeus hyväksyä tahi
kyisiä. Ja haasteet voisivat kulkea
omalla palstallaan.
Gloria Garcia sytyttää isoisoisänsä Jesus Andasolan sikaaria
hänen 110 syntymäpäivänään San Josessä, Calij. Pappa on syn-syntynyt
v. 1837.
Kirje Kainuun pääkaupungista
Xiin, tervehdys taas täältäkin
• ••Kainuun pääkaupungista" Liekin
lukijoille, kirjoittajille ja ennenkaikkea
Liekin lähettäjälle.
On tuntunut hyvin mukavalta saada
tutustua tähän lehteen ja jo nyt,
vajaan vuoden ajan sitä luettuani
olen oppinut siitä pitämään ja te
kaikki Ystävien pakinoihin kirjoittajat
olette tulleet ikäänkuin jo läheisiksi
tuttaviksi. Useat teistä. — Näen
sieluni silmillä esim. Isoäidin, su-kankudin
kädessään (vai koneellako
hän kutoo) muistelemassa menneitä
aikojaan, lapsuusaikoja omassa
synnyimaassaan. Nythän ne muistot
joutavat tulla nun elävänä eteen,
kun ei enään ole nuoruusajan elämän-syke
niin voimakkaana elettävänä
kuin ennen. Varmaan muistuu monta
hupaistakin kokemusta niiltä ajoilta
ja silloin tulee voimakkaana tarvis
lähteä synnyinsijoilla edes kerran
vielii käymään. Tutulta jo hää-
Jään asiaan innostuneena odottamaan
mitä kuuluu. — Salama."
Saloma/i esitys on aika mukava eikä
suinkaan mahdoton käytännössä
toteuttaa' Emme nyt kuitenkaan
ryhdy i^hnan suhteen tarkempia päätöksiä
tekemään ainakaan cnnep
kuin kuulemme lehtemme ystäviltä
"vihjauksia" ,kannatcttaisiinko sitä,
innostaisiko se. Kaikissa tapauksissa
tämä johtaa ajatuksen jonkinlaisen
kirjoituskilpailun järjestämiseen
sillä ymfttärryksellä, että sen tarkoitus
on kirjallisessa, kaunokirjallisessa
mielessä pakinajuttuja laajempi.
— AP.
oOo
K I R J E E N V A I H T O . \
Farmari Kossu, Tyyne, Helmi L.,
Meri, Kapteeni, Eetu ja Elin: Täällä
kirjoituksenne ovat.
möittää edessäni Paarikin. Samoin
monet muut nimimerkit. Monta kertaa
olen yksinäisessä boksissani iltaa
viettäessäni Liekin ansiosta saanut
hilpeän mielen. — Ihan joskus
on täytynyt nauraakin niille huu-morinhöysteisille
kirjoituksille. Esimerkiksi
silloin kun luin niistä vanhenemisen
merkeistä. Totesin, etten
ole vielä alkanut vanheta, sillä en
ole huomannut itsessäni niitä ominaisuuksia
että alkaisin nuoria sii-kailla
••sillä silmällä", vaikka tässä
on tullut oltua jo liki kymmenen
vuotta yksin. — Se oli kyllä sattuvasti
sanottu merkki ja olen joissakin
miehissä joskus havainnut niitä oireita.
iNIuuten olen pannut merkille sen,
että taitavat nuo kirjoittajat olla
suurelta osalta siinä Isoäidin ja Paarin
ikäasteella eläjiä. Onko se niin,
että siellä, rapakon sillä puolen syntyneet
ovat jo saaneet niin sen toisen
kielen ja mielen, ettei heillä ole
harrastusta näihin vanhempiensa äänenkannattajiin.
Eikähän tuo ole
ihmekään, jos niinkin on. Heillähän
siellä on oma synnyinmaansa.
Mutta mitenkäs näiden lehtien sitten
käy, kun teistä aika jättää? . . .
Ettekö ole pystynyt istuttamaan lapsiinne
rakkautta TEID.\N synnyinmaatanne
kohtaan ja myös kieleenne,
jotta he jatkaisivat suomenkieli- .
siä lehtiä sittenTcin kun vanha polvi
haudassa maatuu? Vastatkaapa Isoäiti
tähän.
Ja sitten, koska (eillä tuntuu siellä
olevan nykyisin Suomi-kuume ja aiotte,
pakinoista päätellen lähteä suurella
joukolla matkalle, niin pistäytykää
silloin täällä Kajaanissa ja tervetuloa
meillekin- Yllätys olisi suurenmoinen.
Siskoni Brooklynista lupaa tulla
jo alusta kesän. On se hänellekin
elämys nähdä kotimaata neljänkymmenen
\-uoden perästä — ja kun lähtiessään
täältä oli melkein lapsi vielä,
joten muistot supistuvat hyvin vähiin.
Mutta hänpä aikookm viipyä
M^isi kuukautta täällä ja katsella koko
maan mahdollisimman tärkklan.
Ei se kannatakaan pistäytymällä
käydä, sillä kyllä; ne matkat ma--sa-vat.
... ; •
Eipä sitien muuta. Kevätaurinko
jo kirkkaana paistaa, mutta palika-nen
paukkuu riurkissa ja puhelinian-gat
vonkuvat huurteen alla vielo. tänä
Laskiaistiistaina. Kaksi tar.-.mi-kuun
Liekkiä olen vasta saanut, niin
hidasta oh postinkulku vielä.
AINO R. T .
Vedän repustani esiin papereita,
joihin olen vuosia sitten kirjoittanut
näin:
Sirpa-serkku antoi tässä lehdt^ssä
haasteen: ottaa kynä käteen, alkaa
miettiä kysymystä ''miksi elän? ja
kirjoittaa tulos Liekin käytettäviksi.
Onpa totisesti kiperä kysymys.
Kun alkaa sitä miettiä, niin aivot lyö
aivan "sentneriin". Vaan kun sitä
päiviä ja väliin öitäkin miettii, niin
tulee aina jonkinlaisia älynvälähdyk-siä.
Ensimmäinen vastaus minulle
selvitä töksäshti tällaisena: Siksi
elän, kun olen syntynyt, ja Luontoäiti
hellii, enkä ole luontoa vastaan
niin paljon rikkonut että olisin saanut
kuolemantuomion.
Niin, luonto-äiti meitä kaikkia iiel-lii
ja vaalii, joskin se meitä myös
rankaisee, jos rikomme sen lakeja.
Onhan se minuakin rangaissut, väliin
ankarastikin, esimerkiksi pitkän
juopottelun jälkeen kovalla kohnie-loUa.
Ja kohmelolta on ollut >iitä
monta kuin juontiakin, vaikka joihinkin
on kohmaryyppy Vähän tut-tanut.
Lukija nyt varmaan ajattelet, että
olen aivan hupsu, kun en ole i.eit-tänyt
juontia pois, vaikka siitii on
seurannut kärsimyksiä, ja sehär. minä
tietysti olenkin.
Eräänä keväänä, juopoteltuani kolme
viikkoa, menin uittoon- Sain von-kapaikan
suurelta koskelta. Kui. lii-hestyin
koskea, sen mahtavaa i-suhinaa,
tunsin itseni pieneksi. Päätäni
repi ja tuntui .kuin koski olisi
minua syyttänyt ja vaatinut i^.yp-päämään
sinne pauhinan sekaar. —
Nyt lukija arvelee, että minussi on
heikkojärkisen oireita, ja mikst. se
sitä ollutkin. — Mutta kun olin ..estänyt
joitakin päiviä, alkoi kohi-.eio
hälvetä ja sain rohkeuteni t:ika.^:n.
Uskalsin jo seistä aivan kosken iyr-källä
reunalla, ja nyt se ikäär v^:n
varoitti: älä tule liian lähelle.
Siinä seisoessani aloin en5ik«? in
kuulla luonnon ääntä ja nähdii .^^n
kauneutta. Kosken pauhinasta setvisi
sanat, se lauloi: Luonto, sur. äitisi
hellä on ja ankara myös. A^los
sitä vastaan käy taistelemaan., niin
se vaalii sinua hellien . . .
Onko juomarin elämä elämisen arvoista?
Jatkaako sitä vai kuulla luonnon
ääntä ja varoitusta — nähdii
sen kauneutta ja viihtyä sen heinias-sä,
nähtä lintusej^rusorinnat valla-lonna
lentelevän. . .
Kysyn itseltäni, olenko lenunyt
luonnosta niin kauas, että voi paista
takaisin? Vain järkeni sanoo: 'ken
luonnosta paljon pois poikkeaa, on
sinne palattava. Onneton vair. se.
joka palaa liian myöhään.
Sodan aikana on vaikea asemaa
kysymystä: Miksi elän? HirvittaviiJi
suuri on se nuorison ja ihmisten joiri^-
ko, jotka ovat saaneet uhrata elämiinsä
ja toiveensa sodan moolokille tii^-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 5, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-04-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470405 |
Description
| Title | 1947-04-05-02 |
| OCR text | Sivu 2 luimmuM m m m . m w i i m i J s n m i n o i m H n i t » i i i i . t i « n J i i i « « u^ LAUANTAINA HUHTIKUUN 5 PÄIVÄNÄ ^H,ff^^m.n..m.tiin.|~««m«nMai».iimuiijiniiinimuiiiiiiiiiiniiiiiiimiinniinniumimii 1947 »iinttitnniim«!i«« {Canadan suomalaisten viikkoUhti) PubUshed and printed by the Vapaus I»ubllsblng Company Limited, 100-102 ©m Street West, Sudbury, Ontario. RegJstered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vuosikerta .....h- -$2.50 6 kuukautta 1-40 3 kuukautta • -"5 Yhdysvaltoihin: 1 vuosikerta — . . . . . . $3.10 6 kuukautta 1.80 8a(uiie«n Ja muualle nlkomafllr»: 1 vuosikerta •. .$3.75 • 6 kuukautta . . . . . ... -. 2.00 laekkl Ilmestyy Jokaisen viikon lau* ahtaina 12-slvulsena. sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloll-u. Aalamlehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineltä Jo tänään. nAfOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 50 senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä A ) senttiä Joitaiselta mulstovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikolshiniiat pyssrvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaiklci Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 Elm dtreet West, Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviö. Uekkiin aijotut khrjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O. Box es - - Sudbury, Ont Toimituksen kulmasta Saloina tekee Liekin toimitukselle seuraavan uutukaisen esityksen: ''Mitähän jos julkaisisitte isot Liekin kirjoitustalkoot, johon kaikki voisivat ottaa osaa. Nekin, jotka eivät kirjoita, saisivat haastaa mieleisensä henkilön kirjoittamaan, kun maksaisivat vapaaehtoisen summan kilpai-lurahastoon. Ja ne, jotka aluksi itse kirjoittaisivat, samalla haastaisivat jonkun kirjoittamaan, ja jos haasteen saanut ei kirjoittaisi, saisi hän maksaa haasteen. Olisi ehkä mukavinta, ettei summaa määrättäisi, vaan kukin saisi huolehtia haasteesta vointinsa ja tuntonsa mukaan. Esimerkiksi jos minä haastaisin Jjtssi-sedän kirjoittamaan ja hän kirjoittaisi, niin pääsisi sillä, kun haastaisi jonkun toisen jatkamaan, tahi, jos hän ci kirjoittaisi, niin maksaisi haasteen. Minusta tuntuu, että tällä tavalla voisj Liekin palstoille ilmaantua sellaisiakin kykyjä joita ei ole ennen nähty, sillä kukinhan tuntee lähimmäisensä ja ystäväns'J kvvyt ja pyrkii tietysti haastamaan sellaisen jolla on kirjoitusedeilytyksiä tahi ainakin asianharrastusta edustaa tätä asiaa pienellä rovolla. Xäin karttuisi kilpailurahasto sa maila kun jatkuisi ehkä hyvinkin mielenkiintoiset kirjoitukset niin kauan kuin talkoo kestää. Sen päätyttyä voitaisiin parhaille kirjoittajille maksaa palkinnot. Elsit in tämän päähänpistoni, jota voisitte siellä toimituksessa vicPJ pohtia ja asettaa oikeille raiteille, että asia pääsisi alkuun. Xäin äkkiä ajatellen en ehkä huomannut kaikkia hyviä puolia, mutta pohtiessa ne selvenevät. Liekillä on paljon avusr tajia ja ystäviä, joiden uskoisin tätä esitystäni ilomielin kannattavan. Mutta ilmaiskaa ajatuksenne. Jos kaikkia kirjoituksia ci voitaisi julkaista, pitäisiköhän sille keksii: oma Pykälänsä.^ Tahi taitaa se Pykälä olla jo olemassakin, nimittäin toimituksen oikeus hyväksyä tahi kyisiä. Ja haasteet voisivat kulkea omalla palstallaan. Gloria Garcia sytyttää isoisoisänsä Jesus Andasolan sikaaria hänen 110 syntymäpäivänään San Josessä, Calij. Pappa on syn-syntynyt v. 1837. Kirje Kainuun pääkaupungista Xiin, tervehdys taas täältäkin • ••Kainuun pääkaupungista" Liekin lukijoille, kirjoittajille ja ennenkaikkea Liekin lähettäjälle. On tuntunut hyvin mukavalta saada tutustua tähän lehteen ja jo nyt, vajaan vuoden ajan sitä luettuani olen oppinut siitä pitämään ja te kaikki Ystävien pakinoihin kirjoittajat olette tulleet ikäänkuin jo läheisiksi tuttaviksi. Useat teistä. — Näen sieluni silmillä esim. Isoäidin, su-kankudin kädessään (vai koneellako hän kutoo) muistelemassa menneitä aikojaan, lapsuusaikoja omassa synnyimaassaan. Nythän ne muistot joutavat tulla nun elävänä eteen, kun ei enään ole nuoruusajan elämän-syke niin voimakkaana elettävänä kuin ennen. Varmaan muistuu monta hupaistakin kokemusta niiltä ajoilta ja silloin tulee voimakkaana tarvis lähteä synnyinsijoilla edes kerran vielii käymään. Tutulta jo hää- Jään asiaan innostuneena odottamaan mitä kuuluu. — Salama." Saloma/i esitys on aika mukava eikä suinkaan mahdoton käytännössä toteuttaa' Emme nyt kuitenkaan ryhdy i^hnan suhteen tarkempia päätöksiä tekemään ainakaan cnnep kuin kuulemme lehtemme ystäviltä "vihjauksia" ,kannatcttaisiinko sitä, innostaisiko se. Kaikissa tapauksissa tämä johtaa ajatuksen jonkinlaisen kirjoituskilpailun järjestämiseen sillä ymfttärryksellä, että sen tarkoitus on kirjallisessa, kaunokirjallisessa mielessä pakinajuttuja laajempi. — AP. oOo K I R J E E N V A I H T O . \ Farmari Kossu, Tyyne, Helmi L., Meri, Kapteeni, Eetu ja Elin: Täällä kirjoituksenne ovat. möittää edessäni Paarikin. Samoin monet muut nimimerkit. Monta kertaa olen yksinäisessä boksissani iltaa viettäessäni Liekin ansiosta saanut hilpeän mielen. — Ihan joskus on täytynyt nauraakin niille huu-morinhöysteisille kirjoituksille. Esimerkiksi silloin kun luin niistä vanhenemisen merkeistä. Totesin, etten ole vielä alkanut vanheta, sillä en ole huomannut itsessäni niitä ominaisuuksia että alkaisin nuoria sii-kailla ••sillä silmällä", vaikka tässä on tullut oltua jo liki kymmenen vuotta yksin. — Se oli kyllä sattuvasti sanottu merkki ja olen joissakin miehissä joskus havainnut niitä oireita. iNIuuten olen pannut merkille sen, että taitavat nuo kirjoittajat olla suurelta osalta siinä Isoäidin ja Paarin ikäasteella eläjiä. Onko se niin, että siellä, rapakon sillä puolen syntyneet ovat jo saaneet niin sen toisen kielen ja mielen, ettei heillä ole harrastusta näihin vanhempiensa äänenkannattajiin. Eikähän tuo ole ihmekään, jos niinkin on. Heillähän siellä on oma synnyinmaansa. Mutta mitenkäs näiden lehtien sitten käy, kun teistä aika jättää? . . . Ettekö ole pystynyt istuttamaan lapsiinne rakkautta TEID.\N synnyinmaatanne kohtaan ja myös kieleenne, jotta he jatkaisivat suomenkieli- . siä lehtiä sittenTcin kun vanha polvi haudassa maatuu? Vastatkaapa Isoäiti tähän. Ja sitten, koska (eillä tuntuu siellä olevan nykyisin Suomi-kuume ja aiotte, pakinoista päätellen lähteä suurella joukolla matkalle, niin pistäytykää silloin täällä Kajaanissa ja tervetuloa meillekin- Yllätys olisi suurenmoinen. Siskoni Brooklynista lupaa tulla jo alusta kesän. On se hänellekin elämys nähdä kotimaata neljänkymmenen \-uoden perästä — ja kun lähtiessään täältä oli melkein lapsi vielä, joten muistot supistuvat hyvin vähiin. Mutta hänpä aikookm viipyä M^isi kuukautta täällä ja katsella koko maan mahdollisimman tärkklan. Ei se kannatakaan pistäytymällä käydä, sillä kyllä; ne matkat ma--sa-vat. ... ; • Eipä sitien muuta. Kevätaurinko jo kirkkaana paistaa, mutta palika-nen paukkuu riurkissa ja puhelinian-gat vonkuvat huurteen alla vielo. tänä Laskiaistiistaina. Kaksi tar.-.mi-kuun Liekkiä olen vasta saanut, niin hidasta oh postinkulku vielä. AINO R. T . Vedän repustani esiin papereita, joihin olen vuosia sitten kirjoittanut näin: Sirpa-serkku antoi tässä lehdt^ssä haasteen: ottaa kynä käteen, alkaa miettiä kysymystä ''miksi elän? ja kirjoittaa tulos Liekin käytettäviksi. Onpa totisesti kiperä kysymys. Kun alkaa sitä miettiä, niin aivot lyö aivan "sentneriin". Vaan kun sitä päiviä ja väliin öitäkin miettii, niin tulee aina jonkinlaisia älynvälähdyk-siä. Ensimmäinen vastaus minulle selvitä töksäshti tällaisena: Siksi elän, kun olen syntynyt, ja Luontoäiti hellii, enkä ole luontoa vastaan niin paljon rikkonut että olisin saanut kuolemantuomion. Niin, luonto-äiti meitä kaikkia iiel-lii ja vaalii, joskin se meitä myös rankaisee, jos rikomme sen lakeja. Onhan se minuakin rangaissut, väliin ankarastikin, esimerkiksi pitkän juopottelun jälkeen kovalla kohnie-loUa. Ja kohmelolta on ollut >iitä monta kuin juontiakin, vaikka joihinkin on kohmaryyppy Vähän tut-tanut. Lukija nyt varmaan ajattelet, että olen aivan hupsu, kun en ole i.eit-tänyt juontia pois, vaikka siitii on seurannut kärsimyksiä, ja sehär. minä tietysti olenkin. Eräänä keväänä, juopoteltuani kolme viikkoa, menin uittoon- Sain von-kapaikan suurelta koskelta. Kui. lii-hestyin koskea, sen mahtavaa i-suhinaa, tunsin itseni pieneksi. Päätäni repi ja tuntui .kuin koski olisi minua syyttänyt ja vaatinut i^.yp-päämään sinne pauhinan sekaar. — Nyt lukija arvelee, että minussi on heikkojärkisen oireita, ja mikst. se sitä ollutkin. — Mutta kun olin ..estänyt joitakin päiviä, alkoi kohi-.eio hälvetä ja sain rohkeuteni t:ika.^:n. Uskalsin jo seistä aivan kosken iyr-källä reunalla, ja nyt se ikäär v^:n varoitti: älä tule liian lähelle. Siinä seisoessani aloin en5ik«? in kuulla luonnon ääntä ja nähdii .^^n kauneutta. Kosken pauhinasta setvisi sanat, se lauloi: Luonto, sur. äitisi hellä on ja ankara myös. A^los sitä vastaan käy taistelemaan., niin se vaalii sinua hellien . . . Onko juomarin elämä elämisen arvoista? Jatkaako sitä vai kuulla luonnon ääntä ja varoitusta — nähdii sen kauneutta ja viihtyä sen heinias-sä, nähtä lintusej^rusorinnat valla-lonna lentelevän. . . Kysyn itseltäni, olenko lenunyt luonnosta niin kauas, että voi paista takaisin? Vain järkeni sanoo: 'ken luonnosta paljon pois poikkeaa, on sinne palattava. Onneton vair. se. joka palaa liian myöhään. Sodan aikana on vaikea asemaa kysymystä: Miksi elän? HirvittaviiJi suuri on se nuorison ja ihmisten joiri^- ko, jotka ovat saaneet uhrata elämiinsä ja toiveensa sodan moolokille tii^- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-04-05-02
