Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 12, 1957

              Arthurin Smlumisia
On vanha vuosi vaihanccn
jo pore s häipynyt
ja uusin toivein uusi vuosi
esiin astunut.
On sairasteltu kohmelo i
^vatsan vaivoja,
niin monen iasku tyhjänä
\— siis ala uudestaan^
•^Vanhan vuoden peijalsia
haalilla vietettiin,
tanssin jyskein, syömingcin
uus vastaan otettiin.
Oli siellä iloa
sen kaikki todistaa
ja juhlaa tämän tapaista
taas moni odottaa.
Sieir halailtiin ja pussailtiin,
ken tielle sattuikaan, -
kainoimmatkin tuntea sai
hitulet huulillaan.
Näytelmästä Missourin varrella
aika paljon pidettiin,
uusintaa lähiaikoina
siitä vielä toivottiin.
Uus' vuoden uuden tullessa
taas alkaa toiminta,
ja kevään toivo-mielessä
suo uutta intoa.
' < f.
Kuusamon kuiskeita
Xo, kuinka se joulu on teillä men-n
vietosta
nyt? kysyy pyylevä rouvasihminen va­kavalta
jä hiljaiselta työläisvaimolta.
— Mennähän sen on täytynyt, vaik­ka
ei niin loistavasti kuin monilta muil­ta.
• ' . ; . ... ..
— Missä kävitte joulupäivällisellä Ja
oliko kalliskin?
— Eihän me missään ulkona käyty,
mehän syödään kotona, mutt* tyytyväi­siä
siihenkin oltiin.
— Pyh, olipas ^ekin joulunviettoa!
— Mitä siinä sitten on ihmettelemis­tä,
jos puolisen kotonaan syö?
— Minä en vain olisi siihen ollut tyy­tyväinen
ja sillehän olisi nauraneet nau-rismaan
aidatkin. Minua ainakin sei ko­toinen
ruoka rupee ällöttämään, jos
ajattelenkin sitä varsinkin näin jouluna.
Arkipäivinä se ön mukiinmenevää.
Meillä kyllä oh' hyvä keittäjä, joka osaa
ruoat valmistaa —- mutta hyi, ei sen­tään
jouluna . . . Mitä te sitten kotona
söitte? Kuka teille joulupäivällisen
valmisti? Onko erityinen keittäjä?
-—Jiihän.meillä keittäjää muuta, me
vain äijän kanssa keitämme kumpi sat­tuu.
Äijä onkin hyvä keittäjä, keittää
leipäressunkin, ettei koko Floridassa pa-
Korkean iän samuttän^sesia r
Liekin joulunumerossa olleen J. Saik- jatkaja, niin minun mielestäni Ämeri-kosen
kirjoilus, jossa kerrottiin siitä 167
vuotta vanhasta miehestä, toi mieleeni
erään kuulemani kertomuksen Setä Sa­mulin
maassa olevan pienen kylän asuk­kaista,
jotka eivät kuulu kuolevan juu-kan
Faarilla on hyvät edellytykset pit­kään
ikään, sillä jo pitkän ajan hänen
kirjoituksissaan on ilmennyt kiihkeä
rakkaus naisia kohtaan. Erittäinkin
näitä'Canadan tyttöjä kohtaan hänen.
ri lainkaan. Mikäli he joskus kuolevat, sydämensä taitaa olla kuuma ja pehmeä
tapahtuu se vasta sitten, kiin ovat jo kuin vastikään keitetty lanttu. ^
äärettömän vanhoja. Tähän kylään oli
pitänyt tuoda eräs mies toisesta kylästä
kuolemaan, jotta saivat perustetuksi
hautausmaan.
Toinen seikka, joka myöskin osaltaan
tukee väitettä tuon kylän väestöii pitkä­ikäisyydestä,
on seuraava kuulemani
asia. Jokin vieraspaikkakuntalainen oli
kävelyllä ollessaan k.o. kylän raitilla
tavannut noin 95-vuotiaan miehen taka'
pakaroitaäfh pidellen itkemässä kätke- hauskoja jiittujä.f
rasti kuin pienen lapsen. Hän kysyi
silloin:.
^ M i t ä sinä itket? ' /'
— Sitä, kun isä antoi ininulle sel-A
kaan. ^
— Vai niin . . . Mistä syystä hän
sen teki? '
— Minä heitin häntä kivellä.
— Ja sinä otit sovinnolla selkääsi
Tosin kyllä ei aivan hiljattain öle
Liekissä näkynyt oikein silmiin pistävää
rakkauskirjettä Paarilta, on tainnut
saada koirannuuskaa Kyyhky Iän tädil­tä
ja hän jouiiiu kirjeenvaihto-y.m. sel­laiset
hommat tekemään salateitse.
En kirjoita tätä mustasukkaisuudes­ta,
siUä päinvastoin toivon lykkyä tykö
ja monia vuoisikymmeniä elonaikaa^ että
saadaan edelleenkin lukea niitä Paarin
J.
}fiikon kuulumisia
nikkelikylästä
vanhalta mieheltä.
— En ottanut. Yritin ensin juosta
pakoon, mutta vaikka minulla oli hyvä
etumatka, niin saavutti hän minut tuos-
. sa tuokiossa, laski housut nilkkoihini ja
antoi koivun oksilla niin että mongoolit
soivat. Yritin tehdä vastarintaakin,
mutta koska hän on minua paljon van­hempi
ja niin ollen myöskin paljon v<j^-
makkaampi, niin ei auttanut kuin ottaa
; vastaan mitä . annettiin. Niin kertoi
vanha mies vieraalle.
Ylläolevaa ei tietenkään kukaan us­ko
todeksi, enkä uskoisi itsekään jos en
olisi kuullut, ettei siinä kylässä ole vii­meiseen
puoleen sataan vuoteen muita
asukkaita kuin nuo kaksi vanhaa mies­tä
— isä ja poika.
Saavuttivatko he korkean ikänsä kah­vin,
tupakan vaiko rakkauden voimal­la,
siitä kertoja ei mainitse mitään.
(Mutia jos rakkaus on pettämätön iän
laittomaksi, sota-aseet taotaan auroiksi
ym. JQ^tya tuottaviksi esineiksi. Riip­puu
siitä, miten pian kanisat itse nou­sevat'estänaäan
sodat. ;
Kirj. SUDBURYN FUKKA
Viisi vuosi aloitettu
on taas toivein hyvin:
Säil^* rauha maailmassa
se on tatilo'syvin.
C. /*v R:n rautatiellä
on nyt täysLlakko.
Lämmittäjät siihen lähti,
toisten oli pakko. ,
Lumivaippa valkoinen nyt -
peittää kaiken siellä,
tiedä sitten kauanko, se
lakko kestää vielä,
lVilie sekä Emppu tä'ällä
ehti ikään miehen, #
monet jälet jättäneet he
ovatkin jo tiehen.
Haalillamme hauskasti
silloin juhlittlhin,
iloisen näit naaman aina,
katsoit vaikka mihin.
*'Pohjalmstt^nJ^^^
taä^jyliaSi pmtkaa,
tusl^n sielfä Mut ykiSän
me
rempaa ressun keittäjää, vaikka eihän
me nyt jouluna sitä syöty. Olimme
jouluaattona ostoksilla kuten kaikki
muutkin ja äijä sitten jouluaamuna
keitti hyvän hämmin- jonka ostimme.
— Siinäkö kaikki, yksi hämmi?
— No älähän nyt hätäile^ ennenkuin
kerkiän sanomaan. Me ostimme omenia
ja appelsiineja ja niiden lisäksi meillä
oli vielä äijän onkimia kaloja. Lisäksi _
oli muuta pienempää. " Vanhanpojan-kändiä''
ostimme mausteeksi ja vähän
muuta samanlaista. —
Rouvan hieman niipahtanut nenä al­kaa
vaimQp selitystä kuunnellessa käy­dä
valkoisemmaksi, josta jpäätellen hän
öH yskän ymmärtänyt. Se niipahtanut
nenä vähän nytkähti ylöspäm, kun hän
painokkaaisti sanoi:
— No, olipahah sekin joulupäivälli-hen,
oli! Melkeinpä olisin ollut kiitol­linen,
jos olisin saanut istua samaan
herkkup^öytääh, vaikka leipäressu puut­tuikin
. . . Niii», eipä parempaa nauru-pilleriä
olisi jouluksi voinut löytää-kään.
Mutta älä nyt vain moiti, leik­kiähän
tämä on. Naukkasitteko sen
hämmin päälle palanpainimiksi vähän-parempaakin?
Kielen klenkutusta, tar­koitan.
— Ei, eihän nieillä sellaista ollut.
— Meillä taas oli tuttavia paljon
mukana, kun mentiin parhaaseen hotel­liin
joulupäivälliselle ja minä maksoin
kaikki laskut. Se oli komea ja kallis
ateria. Kun tultiin kotiin^ niin sitten
se vasta jouluilo alkoi. Miehet kallis­telivat
laseja hiin tiheään, että sai aina
olla niitä täyttämässä. Voi kun olisit
nähnyt,'kuinka iloisiksi he lopulta tuli­vat!
Ne lautoivotkin niin kauniita rak-kauslauliya,
että m/d naiset ihan itkim
me. Jä sitten ne vielä sen laulun aikana
halailivat ja sumpittelivat meitä naisia.
Olisi pitänyt olla luonto teräksestä, jöa
niitä tunteita olisi voinut vastustaa.
—- Mutta nyt minä jo rohkenen sanoa
sinulle suoran totuuden, että sellainen
iloliemen k ^ t t ö ei öle toiikään sivistyk­sen
symbooli, enempää kiiin ^e hehkuva
intohimoisuuskaan. : Sehän vie sivis­tystä
satoja Vuosia taaksepäin, samaa
sivistystä jota rehelKseh kansanryhmät
yrittävät kynsut-^uuripäin v^^^ä eteen­päin.
Se diemua nostattava: mökäöljy
on suurin sivistyksen ahdistaja. Häpeän
siitä puhuakaan,^ saatikka Mtjten 1xa.vX»
se m m
moraalikysymys
Koska mmimerkki Hilda oh
nut miniit ystävien pakinoissa, nSö'
sapuolisuuden nimessä olen hänelle
tauksen velkaa. Pahoittelen vain
^ kun Hilda ei suvainnut panna ni'
kirjoituksensa alle, että olisin voinut
hettää hänelle henkilökohtaisen
toivotuksen. Kukapa mies ei olisi äl­lissään
sellaisesta, ^ u n oikein
tunnustamana pääsee miehisen riii
kirjoihin. Kyllä-se on totta, ni
Hilda sen sanoo, olen iloisten iiaistei
ihailija, joiden moraali ei ole "kovin*
korkealla, mutta samalla myös korkea
' moraalistenkin naisten, ihailija. Kunoj.
oitukseni naisia kohtaan bn aivan taia^
puolinen. Hyvin tiedän, sen, että koN
kean moraalin omaavia naisia on, jc^
kaan ei niitä minun kohdalleni olisi w
lä sattunut, mikä johtunee siitä, että
en ole vielä elänyt kyllin J^uan. Elämä
näyttää olevan sellainen, että se anoa
ensin huonoa ja sitten hyvät viimeksi,
niinkun jälkiruoaksi. Oma ajatukseä
on, että, ihmisten moraali pysyy kor^
kealla vain niin kauan, kunnes sattua
tarpeeksi hyvä houkutus, johon voi lan.
geta.
Kun tässä tuli käsiteltyä niinkin ar:
kaa asiaa kuin ihmisten moraalia, niin
lienee hyvä muistaa sen vanhani ison
kirjan tapausta. Siinähän kerrotaan^
suuren kansajoukon kokoontuneen la­vi
ttämään kuoliaaksi huono moraalista
naista. Tapauksessa läsnä ollut Natsa-retin
karpenteri oli tälläkin kertaa, niin
kuin aina, sötretun puolella. Hän sa­noi
kivittäjille: "Heittäköön se ensim­mäisen
kiven, joka tuntee ole viansa syy­tön."
Koko suuressa ItafÄähjoiikossa
ei ollut ainoatakaan, .jpnk%o^
olisi vapauttanut ^ ^net syyttömänä,
heittämään ensimmäisellä kivellä. Luu-leni
että meidän päivinäiiime olisi' asia
aivan sainanlainen. ^j^os^t^ltkhnme tunv
nossamme ensin itsemmej niin tuskim-pa
pystyisimme kivittämään lähimmäis^
tämnie. - ' < ? -
Tässä olisi pieni vitsi, joka on tarkoi­tettu
kuvailemaan miesten moraalia ja
omantunnon herkkyyttä: Erään kirkon
pappi saarnatessaan huomasi sanankuu­lijoita
olevan erittäin väharf: Hän K -
sitti, ettei kirkon kolehtr.sälä kertaa tu­lisi
tuottamaan paljon mitään. Niiö|»
pappi muuttikin saarnan'aihetta ja sa^
noi: "Sänankuulijain joukossa näyttää
olevan yksi mies, jokä4 on harjoittJäiut
luvatonta 3^hteyttä toisen miehen' vihi-
,ifyn vaiihon kaiisisa. Jollei >tämä mxi
pane viitosta kirkon kolehtiin, niin minä
ilmoitan Bänön jiimenSä julkisesti."
tia. Olen työläinen ja ne vähäiset pen­Kun
sitten koottiin kolehti, löytyi siel-ningit
mitkä^ työlKm^^s^^^ pie^ tä"22'^d^nTollarin"r^"aI'j
n"en' ^va'a tinaattoi"h^ hyväksi, kaksi dollarisia, joihin oli liitetty valkoi­Toista
se on teidän, jotka työtätekevien
kustannuksella elätte ja sivistyksen jal-ikainne
alle tallaatte. Rehellinen rak­kaus
kuuluu niille, jotka avoimesti ja
rehellisessä naielessä sen, toisilleen tun­nustavat.
Se ei kuulu alkoholm nostat­tamille
intohimoille.'
Rouva keskeytti nyt toisen:
—T Voi kuinka kaukana jälessä sinä
olet nykyajasta, kuljet, vieliä vanhan
testamehtm ajoissa, jolloin vain miehil­lä
oli oikeuksia rakasteiuuukin, vaikka
satojen naister^ kanssa. Mutta sinä et
näy sitä tietävän, että naiset ovat tällä
pitkällä taipaleella kohonneet miesten
tasolle, että he vaativat samat oikeudet.
Joko ymmärrät?
Mutta johan sanoin, että nykyään
nen paperi ja siinä kirjoitus :^''Ei ollut
rahaa mukana enempää, suostun mak­samaan
lopun huomenna.^^ -
. Tähän ei Ole muuta lisättävää, kuin
se, että sinne se meni minunkin viito-"
senij vaikka ohkin viiiheinen, minä läk-sinkiii
sitten pois sieltä, miettien mieles­säni
sitä laulua, jonka loppusanat kuu­luu:
"Samanlainen olin kuin toiset-
.kin,".- •:,
J. SAIKK<>NEN,
«•Li
on kaikissa maissa suuria ihmisryhmiä,
jotka uhraavat kaiken aikansa edist^k-'
sen ja sivistyksen hyväksi. Te vain ha­luaisitte
puskea ./maailman takaisin
vanhan testamentin aikaiseen siveettö­myyteen.
.Multa oiihaajd^tt.vain ke^
vuodessa^ ja saahan .dtä*iinoin.^^]iän
^ ^äpqlmnckia astua.^ r :
— Lienevätköhähhaiset itse koskaai
panneet merkille, että jos naimisissa ole­va
nainen ryhtyy vakituisesti käyttä­mään
pitkiä housuja, niin hänen mie­hensä
alkaa ennenpitkää katsella mulu
hameniekkoja. :
astua minkä tieh syrjään^ tälmhsa, si^
loin kun: tuimette aiheh vaati^
Itse en tule sellaiseen miUoinkaan lan-^
keamaan. , ' -
r ~ Cffet vidÄ nuori, joteiTa^ ^1
nuA . v'-;Hyi^ti!;V.
, ;;Hyvasti.-vainl>-^;.v^^
Sirut