Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 5, 1957

              kirkkaus, vaan viidakon vihreä hämä­ryys
hyvä lee silmää. Sen saavat ai­kaan
tuuheat vaahterat tien varsilla.
Ke muodostavat holvikaaren yllemme,
Xyt loppui tie. Tulla töksähdämme
jar\;en rantaan, "Copper Harboriin"'.
Tämän edemmäksi emme pääse, eikä
tarvitsekaan, sillä olemme luonnoniha-nassa
pu.stjssa, missä kauniit pöydät
istu'mineep kehoittavat väsynyttä mat­kaajaa
levähtämään. Valitsemme pöy­dän
suuren vaahteran alla, käyden ate­rialle.
Mutta mitä ihmettä! Tädin eväs-kori
ei ollutkaan liian suuri... Miten
jaksoimme syödä noin paljon? Kai se
johtui seudun puhtaasta ja raikkaasta
ilmasta, mikä on niin helppoa hengit­tää.
Mutta ajatelkaas miten suuri onkaan
tämä Superior-järvi. Olemme nyt kier­täneet
sen rantoja yli 500 mailia ja näh­neet
siitä vasta pienen osan. Ja mikä
kummallisinta, kun tästä suoraan jär­ven
yli on kotiin matkaa va?n 100 mai­lia.
Ei näy laivaa rannalla, enkä uiden
viitsi yrittää, kun ei koti-ikävä vielä
tuntoani kaivele. Mutta paluumatkalle
on lähdettävä, vakka mieli tekisi vii­pyä
vielä hetkinen.
Nyt valitsemme tien, mitä kulkien
tulemme kiertämään tämän saaren ym­päri.
Kas mikä tuolla on! "DeviFs
washtub'\ sanotaan merkkipaalussa.
Käydään katsomassa, jos vaikka näki­simme
itsensä sarvipään ja pitkähän-tä'sen
pirun siellä altaassaan. Kummal­linen
kallion onkalo, kuin suuren suuri
pesuallas. Jokin salaperäinen käytävä
johtaa siihen järven laineet, saaden ne
altaassa pärskymään ja poreilemaan,
kuin jos itse paholainen siellä poikuet­taan
kylvettäisi. Huh, m*ten ihan pää­täni
huimaa ja vähällä jo piti, etten
langennut minäkin sinne paholaisen
pyykkiin.. Turvaa etsien tartuin puoli­soni
käsipuoleen ja kiireesti pakenimme
Chevin suojaan-
Tuskin ehdimme kunnollisesti pai­koillemme,
kun Chevi jo mennä huristi
tiellä hirmuvauhtia. Mikä ki're sille
iiyt'tuli? Sitä piruako se noiii säikäh­ti?
Ei suinkaan, sillä enhän minäkään
sitä nähnyt, vaikka oin ihan vieressä
katsomassa. Mutta Chevi vain kirii
vauhtia, kunnes kärsivällisyyteni lop­puu.
— Noin kiirettä meillä ei sentään
ole, enkä halua lähteä Kuparisaarelta,
'os en saa edes kuparisia korvarenkai­ta
itselleni muistoksi täältä.
Sain ne lopulta, kun oikein nalkutin
ja vielä ehdin pysähtyä Hancockissa
yhteen musiikkikauppaan ostaakseni
jonkin suomalaisen levyn, mutta en saa­nut
levyä mtä etsin. Ja sitten yli sil­lan,
nyt jo tuttuja teitä, kunnes illan­suussa
olimme tädin portaan edessä.
Juomme lähtökahvit ja kiitollisina,
joskin haikein mielin, hyvästelemme
kultaiset omaisemme. Sinne jäävät täti
ja setä portaalle katsomaan jälkeemme
ja mieli tekisi kääntyä takaisin, viipyä
luonaan edes huomiseen. Mutta se ei
käy, sillä tie kotiin on pitkä ja mat­kassa
monta mutkaa.
Suunnittelimme yöpyä Ironwoodissa
ja vasta aamulla ajaa Duluthiin.'Olen
jo hyvilläni tuosta —- saanpa kerran­kin
tilaisuuden rauhassa katsella ympä­rilleni.
:Mutta ei p*täisi nuolaista en­nenkuin
tipahtaa. Ironwoodissa poikke­simme
samaan ravintolaan kuin men-nessäkin
ja minä vielä nieleskelin vii­meistä
suupalaa, kun Chevi oli jo täy­dessä
lennossa.
Kellon viisarit hipoivat puoliyötä,
:kun olimme Ouluthissa, meille jo en-iiestään
tutussa hotellissa. Hyvä näin­kin,
nyt^saa aamuOa nukkua rauhassa-jaon
kaksi pä»rää aikaa suorittaa os>
"U^csiani. Tarkkaan tuon ajan tarvitsin^
ja juosta sain sittenkin, ennoikuin kaik­ki
asiat olivat järjestyksessä. ICiin päi­vän
kestäneen maratonin jälkeen vielä
illalla poikkesinime yoklubiin ja tapa­simme
siellä kotoisia tuttavia, oli ilom­me
niin suuri, että pistimme tanssiksi.
Viikm kmlnm
Isoäidm pakima Sointuhsta
Niin. nyt olisi äänestettävä niistä kT-pakirjoituksista,
mutta minun täytyy
tunnustaa, että en ole siihen lainkaan
valmistautunut, enkä pidä itseäni päte­vänä
arvostelemaan.
Paljon nissä on hyviä, joten ajatte­lin,
että tuota äänestäisin ja taas on
tullut toinen, josta ajattelin samoin. Ja
kun tässä itsekin olen aina arvostelun
kohteena, niin jätän tehtävän lukijoil­le.'/
••• • .•,-':-':r::\:::::Z^
Paukkus Setä vastaa niin kauniisti
Kustaavalle. Sis siinäkin asiassa oli
erehdys syynä, eikä sitäkään voi ihme­tellä
jos markat muuttuvat dollareiksi,
s'llä dollarien maassahan sitä nyt ol­laan.
500 markkaa vastasi vain puolet
osaketta. Paukkus"iSetä siinä muistaa
minuakin tervehtineensä kädestä. Ellen
väärin muista, niin hän oikein halasi
minua si'nä kaiken haaliväen keskellä ja
mrs, Paukkusen naureskellessa vierellä.
Kyllähän minä sen muistan, kun sellais­ta
niin harvoin tapahtuu. Luettuani
sen sedän kirjoituksen otin peilin ja olin
näkevinäni sieltä vanhan ryppyisen naa­man.
Niin päättelin vaan, että nykyi­sissä
peileissä se vika on. Senhän nyt
Paukkus Setäkin todistaa.
Sinne Aberdeeniin tulon siirrän ke­vääseen.
Sitten vo*n olla siellä kau­emmin.
Ei ole niin suurta huolta koti­mökistä,
kuin nyt olisi syksyn sateiden
aikana. Kyllä he tuovat minut Pauk­kus
Setää katsomaan. Sitten annamme
kielen laulaa, me kun olemme kumpi­kin
n'itä, joiden pitää kaiken tietonsa
maailmalle julistaa.
iSain tässä iloisen yllätyksen. Sain
postista paketin ja ihmettelin ja käänte­lin
ajatellen niistä se voisi olla. Kun
aukaisin n'in näin siellä olevan kallis­arvoisen
Koru Kalevalan ja sisälle kat-.
sottuäni näin siellä 15 nimeä. Se oli
lahja "Beaver .Laken Liekin lukijoilta".
Olin niin onnellinen, että ke'tin siinä
ensin vähän hiirille viinaa. Sehän on
terveellistä ilossa ja surussa. En tiedä
kuinka teitä kiittäisin. Sehän on tun­nustus
minun vaatimattomista kyhäyk-sistäni
Liekkiin ja olisiko voinut parem­paa
lahjaa keksiä kuin syntymämaani
eepos, joka on täynnä esi-isiemme iki­vanhaa
viisautta ja niin kauniisti sidot­tu
ja joka sivu taitelijan koristama.
Kirjat ovat kalliimpia aarteitani ja
niitä on-minulla aika paljon. Paketin
oli pannut postiin Antti Ranta. He kir­joittivat,
että heidän oli määrä tuoda se
minulle, .mutta eivät voineetkaan. Hän
hääiiiatka hänet hy­vin
kaksi vuotta ^itte^^^^ hän kävi
m"nulie sanomassa beäverlakelaisten
Liekin lukijain terveiset ja tilasi Vapau­den
ja pani Vapauden haasteeseen. Har­vinainen
nuorimies, oli kiinnostunut
kaikesta työväen toiminnasta. Me pu­helimme
kuin vanhat ystävät. Kiitän
häntä lähetyksestä ja toivon onnea hei­dän
ysteiselämälleen. Rakkaushan on
kuin arka kukka, jota pitää hoitaa: ja
kasvattaa läpi idämän;^YS^ ^täisi kes­tää
elämm arkipäivänkö Ihmi­nen
on vain ihmmen vikoineen J3^^h3rvei*
neen eikä aina voi säilyttää sulhas- ja
morsiushyveitään, eikä aina hokea:
"Minä rakastan sinua", mutta tulee
työskeimeUä toistensa onneksi ja ym­märtää
toisiaan. Kiitän teitä kaikkia
Liekin lukijoita. Jospa voisin tehdä sen
oikein kädestä pitäen.
Lehtik-rjeenvaihtajan polku on usein
hyvin ohdakkeinen, etenkin näin koulu­tietoja
vailla olevalle, mutta ajan mit­taan
pitää,oppia ja aina olen sitä miel­tä,
että jokaisella lukijalla on oikeus ar­vostella
hyvästi tai huonosti ja siitä ot­taa
oppia. Ja minulla on ollut halu kir­joittaa
ja kun tiedän, että meidän leh­temme
tarvitsevat avustajia pysyäkseen
pystyssä, niin teen sen ilolla. Lukijat
ovat kohdelleet minun sepustuksiani
suurella myötätunnolla ja toivon vaan
Liekille yhä uusia avustajia. > Kirjoitus­kilpailu
osoitti taas, että sille tulee yhä
uusia. '
Siis vuosi vuodelta Liekki yhteisvoi-mi
yhä paremmaksi ja pirteämmäksi.
ISOÄITI.
'Varpaani kyllä napisivat, vaatien lopet­tamaan
sekä maratonit että tanssit.
Molemmat lopetin aikanaan, vaan en
varpaitteni vaatmuksesta.
Sunnuntaiaamuna jätimme Duluthin
ja mitä kauemmaksi etenimme tuosta
hupaisesta, tutusta kaupungista, sitä
apeammaksi kävi mieleni. Mutta sittien
minä muistin ja siitä oli heti kerrot­tava
myöskin toverilleni. Aloitin hyvin
varovaisesti: — Tiedätkö, kultaseni,
kun minä unhoitin ^rahakukkaroni sin­ne
hotelliin ja siinä oUv^i ne minun
uudet kupariset korvarenkaani.
-— Mikset ripustanut ni'tä korviisi,
ei niiden tähden kannata enää takaisin
kääntyä.
^ 'Mutta kun siinä pussissa oli myös
minun autonajokorttini ja meidän ko­ko
pikku omaisuutenune Canadan ra­hassa.
— Voi perr...
Chevi pyörähti kannoillaan ja lähti
pikavaulitiä lakaisin Dtiluthiin, sinne
hotellin eteen^ mistä vasta .tunti toista
stten lälH^ttim. Sieltä, löytyivätkorva-.
i%i)|caanr ja kaikki jnuukin kama. Kiltti
si*voojatäti oli: ne rföytän}^ ja vienyt
tafelle.-
JCiitoRisena jätin JiäneDe jonkun JCa«.
nadan- demarin .mu>stdksi,telieSi^>^^
tään. la me; tyytyväisinä itseei^^
maailm^ hyvyyteen, ^ teimme . uuden
3rril;>icsen kotia.kohti ~ ja tällä.ker­taa
onnistuimme.. Kotiuduimme • ilman ^
pahempia kominenuksia ja kun toppu
on hjrvin niin kaikki on hyvin.
Arthurin kmlumsia
Nyt on aika riistan pyyntiin,
metsissä pyssyt paukkaa,
lykkyä ei kalkitta,
vain joku paistit naukkaa,
Farmarit ne pelloillansa
alikerina häärii,
lantut, kaalit, perunat
he talven varaksi käärii.
t
Farmitöitä suosinut
on kaufiis ilma täällä,
kohta saadaan odotella
kurJanhusta säätä.
Naisten kerho kokoontui
ja päätöksiä teki:
rauhantyöhön doUareita
lähetämme heti.
Sanatorion potHaiiu
pääteitOn taäs^.-. muistaa. -
Aikaa vielä jouiu&tm,
vuo» pmitt^ tämän-km^utiL y jr
T^kääyimÄeai^lensswfki» -
saaka otteen^vdiavamma» .
Osuusliikkeen-miitiM&il^::r
lähteä nyi pitää,
jääköö» siksi huuhmiset —
tpiseUaJkertaalisaä.'
KIRI; SUDBURYX
jflka varmaan olhu oU
ansaittu ja soma.
Tahtipuikkoa taas Raufn
heiluttaa ja huiskii,
harvoin sentään kiukkupa
oppilailleen tuiskii./
Näyttämöä kiusannut oti
p(thoinlunssa täällä •
kunpa siitä selviitätsiin i
r ^ hyvällä jo säällä. ^^^^
' "Heittiöltä" harjoitukset
monet menneet myttyyn,
mutta meiningeitä sentään
vieW ei lyödä lyttyyn.
Monet viikonlopun päivät
juoksi .pyiden perään,]
~ toiset taasen souti raastoi
' . sorsiakin kerään
Pyssyt monin paakömkovh
tussahteli, paukkui, •
mutta silti tyhjää varmaan
moni koira haukkui.
Pian alkaa peuroin kanssa
kuuma kilpajuoksu,
nyt jö monen jutteluissa
ttfntuu ruudin tuoksu. ^
Tämä mamma on tänä kesänä
nut kaksi eri lomaa. Eikö oleki
vaa ? Ensimmäinen kesti vain kaksi
yääj,; mutta se oli erikoisen hauskaj
sain käydä tapaamassa entisiä tutt
ni, jotka olen timtenut aivan lap
saakka. Heillä kummallakin oli fe
koti ja he ottivat minut ilomielin
taan. Siitä heille suuri kutos!
moin kiitos naapurin perheelle, joka
matkan järjesti ja mrs. Mäelle, joki
ti siksi aikaa tyttäreni huoltaaksecD
Sitten otin pitemmän loman ja mi
tyttäreni ja vävyni luokse. Väki
heinäpellolla, kun saavuin perille,^
yksi tytöistä oli kotona. Katselin;
parilleni, että mitä tässä ensiksi ryh
sin tekemään. Löytyihän sitä ty
kun puulaatikko oli aivan tyhjä.,
töki saha ja rankakasa, joten aloin
hata puita . . . Sitten alkoi jo saa]
talonväkikin iltatöille.
Vähän aikaa puhuttuaan hyppää:
vypoika kärryille ja lähti niin että ta
pöllysi: Kun kysyin, että mihin s
nyt niin kiire oli, niin vastasi tyttait
että s^n tietää jo vanhastaan, kuniP
ma tulee vieraaksi, niin pitää hai
kahvia, jotta on anopilla mistä IpJ
teliä. Yhtään ei hän napissut, vai^
ei itse juokaan kahvia. IloisestiJ
vieläkhi laulamaan, kun lähdin kotia
Tämä loma kyllä kesti kohnatta.TBl
koa. En Uedä, josko sitä nyt voiai«
lomaksi sanoa, kun yritin laittaajj»
kaa lO-henkiselle perheeUe, pestä 0
kiä; pp-mia marjoja, sahata-RuUa, ^
kksikcga
päivä ibeinäpdiol^ . ^•
N i i n i t t ä d P ^ ^
jos.onkikenMs^
lwa,vseiliuit^ "
olluiiftli^ kol^
1Ms«Snrh^
Siytt S ..Ijmiantateia,
tr'1 .5
huomaapMötaf^
ta putoilemaan;- Pakkaa-«i/»^
oHut, jmntta.pian kai^^aadaait^
tuntea.-j^^
terve syksyi. sutoinen!. . .