1949-08-20-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. Esther M. Dpughty SARA Leckie seisoi epäröiden oven takana. Ovella oli kirjoitus: "Miss AVilloughby — morsianten neuvonantaj a . " / X Sara oli pienikokoinen tyttö, jolla olivat lapsennäköiset;kasyot ja tummat, •isot silmät. Hänen käsivartensa tuskin ulottuivat sen ison valkean laatikon yli, joka oli hänen kainalossaan. Laatikon yläkulmassa^oHvat saB3t* "Gar-son's, Morsianten Palvelu." Laatikossa oli Saran hiaäleninki — tai oikeammin se oli ollut hääleninki, mutta liyt se oli vain ikävä muistutus, kallis muistutus siitä, ettei h'än imenisi-kään naimisiin. Kaikki oli lopussa hänen ja Philinvälillä. Hän katsahti miss WiUoughbyn oven yläpuolella olevaa 'kdloa. Kolmenkymmenen minuutin perästä hänen täytjrisi mennä tiskinsä taakse myymälän sukka-jaostolle. Hän koputti arasti ovelle ja astui sitten morsianten neuvojan toimistoon. Miss Willoughbyn silmät iskeytyivät, heti valkeaan laatikkoon Saran kainalossa. Kylmältä kuulostavalla äänellä hän sanoi odottavasti: Niin? Miss Willoughby työskenteli samassa Garson'sin liikkeessä kuin Sarakin, anut-ta hän näytti aina niin ylhäisen tärkeäl- Xjtä, ettei Saran mieleenkään koskaan jyo-ahtanut asettaa kyseelliseksi hänen auktoriteettiaan. "Minä olen Sara Leckie", aloitti tyttö arasti. "Te autoitte minua valitsemaan hääleninkiäni. , ." . "Ellei se sovi teille", sanoi miss Will-oughby hyvin välinpitämättömällä äänellä, "niin te voitte viedä sen korjaus-osastolle. Kuten tiedätte, Tilinä vain autan häiden suunnittelua." "Se sopii imainiostj, miss AVilloughby", vastasi Sara nopeasti. "Se on juuri sellainen mitä minä olen uneksinut koko elämäni. Miitta — mutta, minä en tarvitse sitä nyt. Minä ja Phil emme ifieri^kään naimisiin. Ehkä tunnettekin "hänet, Phil Hayden, huonekalusosaston tavaranhankkija." Sara oli tottunut siihen, että hän halusi puhua jokaisen kanssa Philistä, vieläpä miss \Villoughbyn kanssakin. Sara uskoi miss Willoughbyn olevan hyvin pahoillaan, rnutta tällä ei tuntunut olevan minkään vertaa mielikuvitusta. "Tietysti minä tunnen Phil Hayde-nin", sanoi morsianten neuvonantaja, jatkaen terävällä äänellä: "Näinä päi- ' vinä mies haluaa vaimokseen nÄisen, joka voi vetää hänet esiin maailmassa." Hänen silmänsä mittavasivat Saraa armottomasti. '*Phil ei ole sellainen ollenkaan, miss Willoughby. Meille tuli kina ja juuri tämänlaisesta ieningistä. Kiin oHn ostanut sen, ei Phil halunnut, että olisin pukenut sen paSJleni." ^'^Ei halumtut teidän pukeutuvan si^ henl Mutta niiksi ei?" Morsianten neuvoja tuli Saran luo, tenipasi laatikon •häjaen kainalostaan,^^ repi auki rillä olevat narut ja veti leningin esim. *'Mutta tämähän on ehdottomasti kaunis ja sen valinta osoittaa erittäin hienoa makua." "Minä tiedän sen. Se ei oifc^taan ollut leninki, miss "U^iHoughby. Leninki bn-ihana. Phil ei sitä todellisuudessa nähnytkään. Asia on seHainen, että Phil ajattelee naimisiin «menon hääleninkei-neen ja morsiusneitoineen olex^an aivan kuin haluttaisiin näyttää ulospäin paljon isommalta kuin mita todellisuudessa ollaan . . ." Saran kurkkuun nousi pala, kun 1^ muisti PhSin sanat: 'IVihkiminen on nainiisiininenOT.^> ^ meinen aste — ja sen pitää sitten näyttää kaikUle." « "Öh, niinkö", sanoi miss WilIoughby ja hän näytti jkäyystyneeltä. "EWiä ei Phil halunnut todellisuudessa menuakaan naimisin. Miehet eivät halqa olla rehellisiä naisille, tiedättehän sen." "Kyllä Phil on rehellinen, miss Will-oughby. Minä oikeastaan pakotin hänet lähtemään. Sanoin hänelle, että en halua nähdä häntä enää koskaan . . ." Morsianten neuvoja sytytti savukkeen ja veteli savuja hiljalleen ja vaiti. "Phil Hayden on ollut ostomatkalla mikäli, tiedän ja hän on kai nyt jo palannut takaisin. Minusta tuntuu, että jos hän todella halusi mennä kanssanne nfaimisiin, niin häntä ei olisi voinut niin vähällä työntää luotaan." "Phil rakasti-minua", sanoi Sara uh-maa: vasti. "Minä tiedän, että hän rakasti . . Sara näytti hätääntjmeeltä. Miss Willoughbyn kasvoilla näkyi ikä-vystynjrt ilme. Hän tofvoi, ettei Sara olisi tullut ollenkaan hänen pulleilleen. "Älkää todellakaan näyttäkö tuollaiselta, miss Leckie, tehän melkein itkette. Siis te olette menettänyt miehen. Mitä sen suhteen voitaisiin tehdä? Liike ei voi ottaa leninkiä takaisina enkä minä voi antaa teille neu\'oa rakkausasioissa." Sara näytti loukkaantuneelta. "Minä en haluaakan teiltä sellaisia neuvoja, miss Willoughby. Minä tiedän myöskin, ettei liike ota leninkrä takaisin. Mutta minä ajattelin, että te ehkä voisitte neuvoa .minua miten saisin hääle-ningistä sellaisen, että voisin sitä käyttää tavallisena-leninkinä." Miss Willoughby punastui. "No, pankaa se sitten päällenne, katsotaan initä voidiaan tehdä", hän virkkoi. Saran mieli tuli entistä ^eantmaksi nähdessään peili5tä,r kuinka hyvi leninki s<^.Jiänelle. Miss: ^Uou^iby katseli lemnkiävasetti su^^ mitr taili Ja san(M asitten: i'Väijäjrttäkää^ - 5^ Lyhentäniallä ja pikku muutofesiHa saatte siitä Jijrvin kauniin leningin. Voitte käyttää sitä inennessänne ulos nuorten miesten kanssa. Tietysti seurustelette poikieii kahsSa?": Kilr j . Kaarina Nissinen Sara ei ollut huomannut aikaisemmin, kuinka teräviltä morsianten neuvonantajan hampaat näyttivät, ennenkuin tämä veti suunsa nauruum "Kiitos^ neiti TOloughby" sanoi Sara, haluten pian päästä pois morsianten neuvojan konttprisjta. **Minä muistan: \^jäytän sen tinnmansinise^ nytän ja teetän siSien pikku muutoksia, niin .isäan ^iitä^: idosniencäeningin." Siinä hän seisoi nojaten kylmään porraskäytävän seinään katsellen pihalle. Oliko siitä kulunut vain lyhyt tuokio vai useita tunter ja, sitä hän ei tiennyt, kun hän raskain askelin oli laskeutunut portaat neljännestä kerroksesta. Siellä oli lasiaukkoinen ovi, jonka läpi paistoi sähkölampun kelmeä valo päivälläkin. Siitä ovesta hän o l i t u l lut, kiinnipainaessaan koneellisesti lukenut: Lääkäri, keuhkosairauksia, vastaanotto klo 10—12. Sen oven takana hän oli kuullut tuomionsa, hän nuori väsynyt ihminen. — Parvekkeella nuori nainen hakkasi mattoja hitain voimakkain iskuin, joiden synnyttämä ääni ka- * jähteli vielä kauan ilmassa ja talojen korkeissa seinämissä kertautuen moninkertaiseksi. Hän huomasi naisen olevan paljain käsivarsin. Päästyään ulos Miss Willoughbyn toimistosta riensi Sara liikkeen henkilökunnan hissille. Hissi oli juuri tulossa ylös. Kun ovi avautui, oli Sara hämmästyksellä lyöty, sillä hän seisoi vastatusten Phil Haydenin kanssa. "Sara!" huudahti poika. "Minä olen etsinyt sinua!" Sitten Phil sanoi toisella äänellä, hellällä äänellä: ^Sara?" "Hallo, Phil!" tervehti Sara niin levollisella äänellä kuin suinkin voi. "Minä palasin juuri takaism", kertoi Phil. Hän katseli valkoista laatikkoa, joka oli Saran kainalossa. "Mitä sinulla ön siinä laatikossa?" Sara nosti päänsä ja toivoi, etteivät hänen huulensa värisi. "Vain leninki, sellainen, jota minä toivon voivani käyttää hyvin, hyvin kauan", sanoi hän. "Mutta Sara, minun mielestäni on paikallaan, että morsian pitää hääleninki-ään vain yhden kerran", sanoi Phil sovitteleva sävy äänessään. "Mutta luonnollisesti sinä itse ratkaiset sen asian. Ja myöskin sinun päätettäväksesi jää, minkälaiset häät haluat. Minä toivon, että. saan olla sulhasena," kun vietät häitäsi. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä silloin sinulle sanoin . . . " "Minä olen myöskin pahoillani, hyvin pahoillani", sopersi Sara. Phil katsahti ympärilleen ja laski sitten toisen "kätensä Saran vyötäisille ja toisen valkean laatikon päälle. "Haluatko, että suutelen sinua nyt, juuri nyt?"^kysyihän. " E i , ei, M / e i kaikkien^^^^a^^^^ nähden", sanoi Sara silmiensä loistaessa. "Minä tiedän rauhallisen paikan rappusten puolivälit", sanoi Phil hymyillen. "Minä luäen sinne minuutissa", lupasi Sara. "Puolessa (minuutissa . . ." C Saran täytyi yksinkertaisesti jupsta takaism Miss WiHoughbyTn luo ilmoitta-- maan tälle iloisen uutisen. Hän juok^; minkä Jaksoi morsiaiUenneuvonantajan^^ toimistoon. Hän oK niin toidnia täynnä, ettei hän edes kiduttanutkaan ovelle, vaan ryntäsi huoneeseen, huutia: /'Oh, miss Willoughby! Maailman onnellisin käänne tapahtui! Minqn ei tarvitsekaan . . Sara pysähtyi suu auki. Peilin edes-'" sä seisoi miss Willou^by yllään hääle-ninki, melkein samanlainen kuin Sarankin leninki oli. Morsianten neuvojan poskille valui kyjmeleitä, ne valuivat leningille saakka. Leninki oli nuppineuloina rypytetty ja laskostettu., Kun se olisi värjätty tummansiniseksi, lyhen netty Ja tehty pikkumutoksia^nim siitä olisi saanut mainion ulosmenoleningih/ todella mainion^. . . V , ; tämän kasvot vs^n punoittivat, eikä kylmä kevättalyen i l i n a näyttänyt ollenkaan haittaavan hänen tvö-tään. Terve J h ^ ^ Hän muisti taas oman tuomionsa Ja yhdessä hetkessä k a i l d d i h n i i s e t tuntuivat siirtyvän Mlonietrien, peninkulmien päähän, vaikka hän näkikin heidän pyörivän j a hyörivän arkiaskareissaan, p i i k u i n hän piisi katsellut lasiseinän läpi tpisten elämään ja hetki hetl^elta muuttunut yhä väUnpitärnättömäinmälssi kaikelle sille. Vieraat ihmiset. Mitä hän välitti heistä j a he hänestä. Tuli hukuttava ajatus: Oliko hän sitr tenkin ainoa ihrninen maailrnassa, yksin ja hylätty, j u u r i äsken tuomionsa kuullut? Mihdn^^^ h menisi, jolla, o l i sairas ruumis? P i i k o hän tunteilut mitään oireita aikaisemmin? Sitä hän ei oikein muistanut enää, mutta hämärä pelko oli kuitenkin asustanut tajunnassa, vaikka hän olikin koettanut karkoittaa sitä. Eilen i l l a l l a o l i hänellä ollut hauskaa, eikä häh muistanut koskaan ennen iloinneensa ja nauraneensa niin paljon. Taikauskoisena Hän o l i k i n odottanut jotain pahaa kuin kostona liiallisesta ilonpidosta. Sekin i l ta o l i loppunut, niinkuin kaikki muutkin. Hän jäi yöllä katsomaan portaille saattajansa, poistumista. Mennyt! Jotain hellää ja kipeää liikahti hänen mielessään pienen tuokion nähdessään menijän häipyvän kadun pimeään. Mennyt! Sen .hetken hän nautti tietoisesti omasta alakuloisuudestaan. Hän oli loikonut vuoteessaan kädet pään alla ja katsellut pihalampun valon häilyntää - pienen s huoneen seinillä,; ja ajatukset kertailivat kaiken illan kuluessa tapahtuneen pienimpiä piirteitä myöten. Siinä joukossa olivat silmät, joihin hän varoi kat-; somasta, mutta joiden kiinteän; tarkkaava ilme lohdutti häntä niin ihmeellisesti. Mennyt! Hänkin. Äkkiä hänen siinä maatessaan oli rinnassa tuntunut n i in merkilliseltä. Hän nieleksi ja jjainoi kasvonsa pielukseen, mutta se ei auttanut. • Hänen täytyi nousta istumaan hämärässä, j a silloin se sai vallan — hän yski niin, että luuU tukehtu-vansa, ja k u n se meni ohi, hän makasi vuoteellaan uupuneena, silmät jäykkinä tuijottaen valokehää. Aamulla oli lumen kirkastamassa valossa peitteellä veritäpliä, jotka aivan huusivat hänelle: katso —! -4< Ripustaessaah takkiaan lääkärin odotushuoneen naulaan hän ehti ihmetellä, kuirtkä hänellä todeUa oH rohkeutta Tiittänyt^iiHa tänne asti, sillä miUdeh'täJ>aaä häh pelkäsi totuutta; Hänestä tuntui, että eilis-iUan vihertävä silmäpari katsoi tiukkana Ja yaötivana: mene -^i Naulakossa öli vain yksi ^a^» niiehen komiea sahti kevyt sifeaarin lemu- Häh istahti nojatuoliui, veti jalat tuolin alle j a rist^ kätensä. Tohtorin py-heesta kuulqi katkelmia, ja häntä alkoi sen vuoksi hermostuttaa, niinkuin odQtushuonessa tavallisesti- Kädet hikosivat ja hän pelkäsi unohtavansa kalkki, minkä aikoi selitykseksi sanoa. Rauhoittuak-seen hän suuntasi katseensa ulos- Siellä näkyi kappale taivasta ]? huurteinen koivu läheisessä p i n^ sa. Jossakin imiei^dessä oU myös tehtaan piippo, josta tumma savu tosqesteetinisen-veri^aan kierteli SIVU^
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 20, 1949 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1949-08-20 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki490820 |
Description
Title | 1949-08-20-08 |
OCR text | Kirj. Esther M. Dpughty SARA Leckie seisoi epäröiden oven takana. Ovella oli kirjoitus: "Miss AVilloughby — morsianten neuvonantaj a . " / X Sara oli pienikokoinen tyttö, jolla olivat lapsennäköiset;kasyot ja tummat, •isot silmät. Hänen käsivartensa tuskin ulottuivat sen ison valkean laatikon yli, joka oli hänen kainalossaan. Laatikon yläkulmassa^oHvat saB3t* "Gar-son's, Morsianten Palvelu." Laatikossa oli Saran hiaäleninki — tai oikeammin se oli ollut hääleninki, mutta liyt se oli vain ikävä muistutus, kallis muistutus siitä, ettei h'än imenisi-kään naimisiin. Kaikki oli lopussa hänen ja Philinvälillä. Hän katsahti miss WiUoughbyn oven yläpuolella olevaa 'kdloa. Kolmenkymmenen minuutin perästä hänen täytjrisi mennä tiskinsä taakse myymälän sukka-jaostolle. Hän koputti arasti ovelle ja astui sitten morsianten neuvojan toimistoon. Miss Willoughbyn silmät iskeytyivät, heti valkeaan laatikkoon Saran kainalossa. Kylmältä kuulostavalla äänellä hän sanoi odottavasti: Niin? Miss Willoughby työskenteli samassa Garson'sin liikkeessä kuin Sarakin, anut-ta hän näytti aina niin ylhäisen tärkeäl- Xjtä, ettei Saran mieleenkään koskaan jyo-ahtanut asettaa kyseelliseksi hänen auktoriteettiaan. "Minä olen Sara Leckie", aloitti tyttö arasti. "Te autoitte minua valitsemaan hääleninkiäni. , ." . "Ellei se sovi teille", sanoi miss Will-oughby hyvin välinpitämättömällä äänellä, "niin te voitte viedä sen korjaus-osastolle. Kuten tiedätte, Tilinä vain autan häiden suunnittelua." "Se sopii imainiostj, miss AVilloughby", vastasi Sara nopeasti. "Se on juuri sellainen mitä minä olen uneksinut koko elämäni. Miitta — mutta, minä en tarvitse sitä nyt. Minä ja Phil emme ifieri^kään naimisiin. Ehkä tunnettekin "hänet, Phil Hayden, huonekalusosaston tavaranhankkija." Sara oli tottunut siihen, että hän halusi puhua jokaisen kanssa Philistä, vieläpä miss \Villoughbyn kanssakin. Sara uskoi miss Willoughbyn olevan hyvin pahoillaan, rnutta tällä ei tuntunut olevan minkään vertaa mielikuvitusta. "Tietysti minä tunnen Phil Hayde-nin", sanoi morsianten neuvonantaja, jatkaen terävällä äänellä: "Näinä päi- ' vinä mies haluaa vaimokseen nÄisen, joka voi vetää hänet esiin maailmassa." Hänen silmänsä mittavasivat Saraa armottomasti. '*Phil ei ole sellainen ollenkaan, miss Willoughby. Meille tuli kina ja juuri tämänlaisesta ieningistä. Kiin oHn ostanut sen, ei Phil halunnut, että olisin pukenut sen paSJleni." ^'^Ei halumtut teidän pukeutuvan si^ henl Mutta niiksi ei?" Morsianten neuvoja tuli Saran luo, tenipasi laatikon •häjaen kainalostaan,^^ repi auki rillä olevat narut ja veti leningin esim. *'Mutta tämähän on ehdottomasti kaunis ja sen valinta osoittaa erittäin hienoa makua." "Minä tiedän sen. Se ei oifc^taan ollut leninki, miss "U^iHoughby. Leninki bn-ihana. Phil ei sitä todellisuudessa nähnytkään. Asia on seHainen, että Phil ajattelee naimisiin «menon hääleninkei-neen ja morsiusneitoineen olex^an aivan kuin haluttaisiin näyttää ulospäin paljon isommalta kuin mita todellisuudessa ollaan . . ." Saran kurkkuun nousi pala, kun 1^ muisti PhSin sanat: 'IVihkiminen on nainiisiininenOT.^> ^ meinen aste — ja sen pitää sitten näyttää kaikUle." « "Öh, niinkö", sanoi miss WilIoughby ja hän näytti jkäyystyneeltä. "EWiä ei Phil halunnut todellisuudessa menuakaan naimisin. Miehet eivät halqa olla rehellisiä naisille, tiedättehän sen." "Kyllä Phil on rehellinen, miss Will-oughby. Minä oikeastaan pakotin hänet lähtemään. Sanoin hänelle, että en halua nähdä häntä enää koskaan . . ." Morsianten neuvoja sytytti savukkeen ja veteli savuja hiljalleen ja vaiti. "Phil Hayden on ollut ostomatkalla mikäli, tiedän ja hän on kai nyt jo palannut takaisin. Minusta tuntuu, että jos hän todella halusi mennä kanssanne nfaimisiin, niin häntä ei olisi voinut niin vähällä työntää luotaan." "Phil rakasti-minua", sanoi Sara uh-maa: vasti. "Minä tiedän, että hän rakasti . . Sara näytti hätääntjmeeltä. Miss Willoughbyn kasvoilla näkyi ikä-vystynjrt ilme. Hän tofvoi, ettei Sara olisi tullut ollenkaan hänen pulleilleen. "Älkää todellakaan näyttäkö tuollaiselta, miss Leckie, tehän melkein itkette. Siis te olette menettänyt miehen. Mitä sen suhteen voitaisiin tehdä? Liike ei voi ottaa leninkiä takaisina enkä minä voi antaa teille neu\'oa rakkausasioissa." Sara näytti loukkaantuneelta. "Minä en haluaakan teiltä sellaisia neuvoja, miss Willoughby. Minä tiedän myöskin, ettei liike ota leninkrä takaisin. Mutta minä ajattelin, että te ehkä voisitte neuvoa .minua miten saisin hääle-ningistä sellaisen, että voisin sitä käyttää tavallisena-leninkinä." Miss Willoughby punastui. "No, pankaa se sitten päällenne, katsotaan initä voidiaan tehdä", hän virkkoi. Saran mieli tuli entistä ^eantmaksi nähdessään peili5tä,r kuinka hyvi leninki s<^.Jiänelle. Miss: ^Uou^iby katseli lemnkiävasetti su^^ mitr taili Ja san(M asitten: i'Väijäjrttäkää^ - 5^ Lyhentäniallä ja pikku muutofesiHa saatte siitä Jijrvin kauniin leningin. Voitte käyttää sitä inennessänne ulos nuorten miesten kanssa. Tietysti seurustelette poikieii kahsSa?": Kilr j . Kaarina Nissinen Sara ei ollut huomannut aikaisemmin, kuinka teräviltä morsianten neuvonantajan hampaat näyttivät, ennenkuin tämä veti suunsa nauruum "Kiitos^ neiti TOloughby" sanoi Sara, haluten pian päästä pois morsianten neuvojan konttprisjta. **Minä muistan: \^jäytän sen tinnmansinise^ nytän ja teetän siSien pikku muutoksia, niin .isäan ^iitä^: idosniencäeningin." Siinä hän seisoi nojaten kylmään porraskäytävän seinään katsellen pihalle. Oliko siitä kulunut vain lyhyt tuokio vai useita tunter ja, sitä hän ei tiennyt, kun hän raskain askelin oli laskeutunut portaat neljännestä kerroksesta. Siellä oli lasiaukkoinen ovi, jonka läpi paistoi sähkölampun kelmeä valo päivälläkin. Siitä ovesta hän o l i t u l lut, kiinnipainaessaan koneellisesti lukenut: Lääkäri, keuhkosairauksia, vastaanotto klo 10—12. Sen oven takana hän oli kuullut tuomionsa, hän nuori väsynyt ihminen. — Parvekkeella nuori nainen hakkasi mattoja hitain voimakkain iskuin, joiden synnyttämä ääni ka- * jähteli vielä kauan ilmassa ja talojen korkeissa seinämissä kertautuen moninkertaiseksi. Hän huomasi naisen olevan paljain käsivarsin. Päästyään ulos Miss Willoughbyn toimistosta riensi Sara liikkeen henkilökunnan hissille. Hissi oli juuri tulossa ylös. Kun ovi avautui, oli Sara hämmästyksellä lyöty, sillä hän seisoi vastatusten Phil Haydenin kanssa. "Sara!" huudahti poika. "Minä olen etsinyt sinua!" Sitten Phil sanoi toisella äänellä, hellällä äänellä: ^Sara?" "Hallo, Phil!" tervehti Sara niin levollisella äänellä kuin suinkin voi. "Minä palasin juuri takaism", kertoi Phil. Hän katseli valkoista laatikkoa, joka oli Saran kainalossa. "Mitä sinulla ön siinä laatikossa?" Sara nosti päänsä ja toivoi, etteivät hänen huulensa värisi. "Vain leninki, sellainen, jota minä toivon voivani käyttää hyvin, hyvin kauan", sanoi hän. "Mutta Sara, minun mielestäni on paikallaan, että morsian pitää hääleninki-ään vain yhden kerran", sanoi Phil sovitteleva sävy äänessään. "Mutta luonnollisesti sinä itse ratkaiset sen asian. Ja myöskin sinun päätettäväksesi jää, minkälaiset häät haluat. Minä toivon, että. saan olla sulhasena," kun vietät häitäsi. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä silloin sinulle sanoin . . . " "Minä olen myöskin pahoillani, hyvin pahoillani", sopersi Sara. Phil katsahti ympärilleen ja laski sitten toisen "kätensä Saran vyötäisille ja toisen valkean laatikon päälle. "Haluatko, että suutelen sinua nyt, juuri nyt?"^kysyihän. " E i , ei, M / e i kaikkien^^^^a^^^^ nähden", sanoi Sara silmiensä loistaessa. "Minä tiedän rauhallisen paikan rappusten puolivälit", sanoi Phil hymyillen. "Minä luäen sinne minuutissa", lupasi Sara. "Puolessa (minuutissa . . ." C Saran täytyi yksinkertaisesti jupsta takaism Miss WiHoughbyTn luo ilmoitta-- maan tälle iloisen uutisen. Hän juok^; minkä Jaksoi morsiaiUenneuvonantajan^^ toimistoon. Hän oK niin toidnia täynnä, ettei hän edes kiduttanutkaan ovelle, vaan ryntäsi huoneeseen, huutia: /'Oh, miss Willoughby! Maailman onnellisin käänne tapahtui! Minqn ei tarvitsekaan . . Sara pysähtyi suu auki. Peilin edes-'" sä seisoi miss Willou^by yllään hääle-ninki, melkein samanlainen kuin Sarankin leninki oli. Morsianten neuvojan poskille valui kyjmeleitä, ne valuivat leningille saakka. Leninki oli nuppineuloina rypytetty ja laskostettu., Kun se olisi värjätty tummansiniseksi, lyhen netty Ja tehty pikkumutoksia^nim siitä olisi saanut mainion ulosmenoleningih/ todella mainion^. . . V , ; tämän kasvot vs^n punoittivat, eikä kylmä kevättalyen i l i n a näyttänyt ollenkaan haittaavan hänen tvö-tään. Terve J h ^ ^ Hän muisti taas oman tuomionsa Ja yhdessä hetkessä k a i l d d i h n i i s e t tuntuivat siirtyvän Mlonietrien, peninkulmien päähän, vaikka hän näkikin heidän pyörivän j a hyörivän arkiaskareissaan, p i i k u i n hän piisi katsellut lasiseinän läpi tpisten elämään ja hetki hetl^elta muuttunut yhä väUnpitärnättömäinmälssi kaikelle sille. Vieraat ihmiset. Mitä hän välitti heistä j a he hänestä. Tuli hukuttava ajatus: Oliko hän sitr tenkin ainoa ihrninen maailrnassa, yksin ja hylätty, j u u r i äsken tuomionsa kuullut? Mihdn^^^ h menisi, jolla, o l i sairas ruumis? P i i k o hän tunteilut mitään oireita aikaisemmin? Sitä hän ei oikein muistanut enää, mutta hämärä pelko oli kuitenkin asustanut tajunnassa, vaikka hän olikin koettanut karkoittaa sitä. Eilen i l l a l l a o l i hänellä ollut hauskaa, eikä häh muistanut koskaan ennen iloinneensa ja nauraneensa niin paljon. Taikauskoisena Hän o l i k i n odottanut jotain pahaa kuin kostona liiallisesta ilonpidosta. Sekin i l ta o l i loppunut, niinkuin kaikki muutkin. Hän jäi yöllä katsomaan portaille saattajansa, poistumista. Mennyt! Jotain hellää ja kipeää liikahti hänen mielessään pienen tuokion nähdessään menijän häipyvän kadun pimeään. Mennyt! Sen .hetken hän nautti tietoisesti omasta alakuloisuudestaan. Hän oli loikonut vuoteessaan kädet pään alla ja katsellut pihalampun valon häilyntää - pienen s huoneen seinillä,; ja ajatukset kertailivat kaiken illan kuluessa tapahtuneen pienimpiä piirteitä myöten. Siinä joukossa olivat silmät, joihin hän varoi kat-; somasta, mutta joiden kiinteän; tarkkaava ilme lohdutti häntä niin ihmeellisesti. Mennyt! Hänkin. Äkkiä hänen siinä maatessaan oli rinnassa tuntunut n i in merkilliseltä. Hän nieleksi ja jjainoi kasvonsa pielukseen, mutta se ei auttanut. • Hänen täytyi nousta istumaan hämärässä, j a silloin se sai vallan — hän yski niin, että luuU tukehtu-vansa, ja k u n se meni ohi, hän makasi vuoteellaan uupuneena, silmät jäykkinä tuijottaen valokehää. Aamulla oli lumen kirkastamassa valossa peitteellä veritäpliä, jotka aivan huusivat hänelle: katso —! -4< Ripustaessaah takkiaan lääkärin odotushuoneen naulaan hän ehti ihmetellä, kuirtkä hänellä todeUa oH rohkeutta Tiittänyt^iiHa tänne asti, sillä miUdeh'täJ>aaä häh pelkäsi totuutta; Hänestä tuntui, että eilis-iUan vihertävä silmäpari katsoi tiukkana Ja yaötivana: mene -^i Naulakossa öli vain yksi ^a^» niiehen komiea sahti kevyt sifeaarin lemu- Häh istahti nojatuoliui, veti jalat tuolin alle j a rist^ kätensä. Tohtorin py-heesta kuulqi katkelmia, ja häntä alkoi sen vuoksi hermostuttaa, niinkuin odQtushuonessa tavallisesti- Kädet hikosivat ja hän pelkäsi unohtavansa kalkki, minkä aikoi selitykseksi sanoa. Rauhoittuak-seen hän suuntasi katseensa ulos- Siellä näkyi kappale taivasta ]? huurteinen koivu läheisessä p i n^ sa. Jossakin imiei^dessä oU myös tehtaan piippo, josta tumma savu tosqesteetinisen-veri^aan kierteli SIVU^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-08-20-08