1954-11-06-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
— eika oUsi tottu- ja ktrfoktu kfireesti osoitteen miiis*
niin nun se kivi. Ömu t—an -. -. -. nfadto t—äymty^y ^kiometmtaj, i »kjiii--
niin meni Onnio Tapsikin reBtiE töitä puodin sulkemisen j^een,
koko elämäni onni . . . 'että pääsisi hetkeksi pujahtamaan ulos
^ minua ihmetyttää, että mikä ja etsimään tuoU taloa, Puistokatu 18.
^rlvvTiä. että nainen aina asete- Tässä täytyy nyt yrittää, ei auU
ujostella. Juoksujalkaa hän kiiruhtaa
nuo monet korttelin välit. Vastaantulevat
ihmiset jäävät hetkeksi katsomaan
kiurehtivän tytön jälkeen. Lääkäriä
kait menee hakemaan jos lienee joku
loukkaantunut,, puheele eräskin vaimo
toiselle, he eivät ole tottuneet näkemään
ison tytön juoksemista keskeHä kaupunkia,
alutta kun Sadun elämä olikin ollut
melkein pelkkää juoksua, niin hän ei
^ut poskensa vierustoverinsa har- ymmärtänyt tässä olevan mitään outoa,
-vasten ja siinä hän nyt nyyhkytti Hän harppoi nuo viimeiset metrit niin
- - i w - ^ - ^ kiireesti, että olipa mennä sivu oven.
Nähtyään Kosken nimen ovella pamppaili
hänen sydämensä niin kovasti, että
pakostakin oli pysähdyttävä hetkeksi
oven taakse henkeä tasoittamaan ennenkuin
hän uskalsi soittaa ovikelloa.
Vihdoin arka kosketus kellon pyörään,
niin arka se oli, että tuskin kilahdus
kuului talon hiljaiseen olohuoneeseen,
jossa rouva Koski yksinään istui.
* Ä n k i l l e , e i useinkaan vä-
- mitään miehen syyhsyydesta.
nunäkin olen työn orjana ilotonU
viettänyt. Ellei noita saariret-
^ oHut, niin voisin olla kunnon
.i-n puoliso ja lasten äiti.
u^ia on katkoellen kertonut ela-
ITtragediaa, väliin nieleskeHen ja
-Sän pyyhkiellen kuin tuntui oikein
ott^-an kertominen. Satu oli
i « j a . K u . : - M i n ä e n o t e v i d ä k e -
-löän täällä — enkä muuallakaan
onut nain paljon elämästäni. Mut-slnuBe
kerron, kun tiedän että joudut
_ ti kiusaukseen, että osaisit varoa
rnkoiBä Jumalaa suojelemaan sinua
edes viettelyksiä ilmantuisikaan,
uhan olisi helpompaa. Varo mie-
= (Jlinä uskon, ettei minua sitten-olisi
voitettu, ellei olisi ollut sitä
ttua viinipulloa, josta hän sai mi- ipian aukeni eteisen ovi ja Satu arvasi.
ttin maistamaan . . . Se vei ruumiin
sielun voimat . . .
Seläntakaa kuulu nyt nyyhkytyksen
»sta:
- Rakastitko häntä ja rakastatko
'eläkin?
— Sepä se olikin ensivuosina aivan
ppaa, kun siihen oli niin kiintynyt,
iä olin hulluksi tulla. Mutta vähitel-ihmisen
on totuttva jopa suruunsa-m.
Mutta niin kiinni olen pysyn}^
M ensilemmessä, etten ole toisia tar-bia
vastaanottanut. Sano sitä sit-että
hänen edessään seisoi talon rouva.
Palvelija ei voi olla noin hienon ja hillityn
näköinen kuin tämä nainen näytti
olevan. Satu niijasi sy\'ään hyvää iltaa
toivottaen. Nyt-olivat ainakin lastenkodin
johtajattaren ankarat opetukset
käyttäytymisessä hyvään tarpeeseen.
Peltolassa niistä ei välitetty. Alkuaikoina
kun hän tapansa mukaan kaikista
saamastaan esineestä niijaten kiitti, sai
hän osakseen pilkallisen naurun ja niin
hänen oli jätettävä pois nuo herraskaiset
tavat — mitäpä niitä tuhlaamaan
eksi nimittää. Minusta on tullut se
likä nvt olen, äreä vanhapiika —-suovat
toki sellaisen nimen, kun se lapsikin
kuoli niin kohta alkuunsa, etteivät nämä
nuoremmat edes tiedä sitä olleenkaan.
.Mutta nukutaan nyt edes hetkinen, että
jatkat sitten matkustaa sinne uuteen
paikkaasi. Ikävä minun tulee sinua,
olet ollut kuin holhokkini, kuin lapseni.
Vaikka en ole uskaltanut sinulle hellempiä
tunteitani näyttää, etten elämääsi
olisi tehnyt vielä sietämättömäksi.
Hnää yötä lapsi . . .
Pian alkoikin jo Maijan hengitys
käydä korsausrytmiin. Mutta Satu käpristyi
hänen selkänsä suojassa t u in pieni
lapsi äidin turviin . . .
• • •
Oinosen leipomoliikkeessäjoutui Satu
jälleen jokaisen käskettäväksi. Rouva,
tjtär, keittäjä, kahvilan tarjoilijat, lei-
Pont, kaikilla heillä oli teetettävää, jo-
^ H a kiire. Pian alkoi Satu tarkas-
^ iehti-ilmoituksia, jos sattuisi olemaan
sopivaa paikkaa avoinna, johon
yrittäisi helpompaan palvelukseen,
«ttei tarvitsisi aina juosta jokaisen hoputtamana.
Tämä leskirouva Oksa oli*aikoinaan
^^keksi jäätyään vuokrannut Oinosen
ifpomohikkeen kahviloineen ja sama
kyltti nimineen kiikkui vieläkin
mm oven yläpuolella. Vuokraliike,
"'^^^Pä nimeä muuttamaan. Oli
olevT ^^^^ ^ ' ' " ^ "^
^'f^assa talossa, kun eräänä aamuna
tapansa mukaan vilkaisi lehden
l^^^^^ivulla olevat ilmoitukset. - Voi,
"^^"ulle sopiva paikka, ihan
mmun on p ä ä s t ä v ä sitä yrittä-
Han etsii paperilapun ja kynän
ta nyt vaisto sanoi, että edessä oli hieno
nainen, jolle sopi tehdä oikein hovinii-jaus.
— Olen nähnyt lehti-ilmoituksenne
ja nyt tulen kysymään vieläkö paikka
on täyttämättä?
Heleä puna väritti juosseen tytön
kasvoja ja suuret kirkkaat silmät katsoivat
suoraan rouvan silmiin ja rouva
luki siitä katseesta pyynnön:
Voi ota minut luoksesi ja suojele
minua. Niin pyytävä tuo katse oli.
— Ei paikka ole vielä täytetty, parikin
tyttöä on käynyt päivällä mutta
mitään varmaa sopimusta ei oltu tehty,
koska heillä ei ollut mitään suosituksia
ja noin — rouva epäröi, mutta sitten
hän äkkiä sanoi:
— He eivät minu miellyttäneet.
•— Voi, mutta minullakaan ei ole suosituksia,
koska en ole sellaisia koskaan
pyytänyt, mutta uskon, että nykyinen
emäntäni minulle jonkunlaisen antaa
kun pyydän.
Rouva Koski kehoitti Satua istumaan
ja kertomaan lyhyesti elämänsä vaiheista.
Satu kertoi olinpaikastaan, missä
oli kasvanut ja mitä töitä tehnyt ja
pyysi, että jos rouva nyt ottaisi kokeeksi
hänet kun hän ei itsekään tdedä, voisiko
hän talon vaatimuksia täyttää,
mutta ainakin hän yrittäisi kaikella tarmollaan
tehdä niin kuin vain rouva toivoa
— ja rouva Oksaltahan rouva Koski
tiedustella mitä muuta haluaisi
SA!L.\NIME.K O. Heniy käytti ame-rikkalainen
novellisti, jonka oilEea nimi
oli \Villiam Sidney Porter, iUn syntyi
Greensborossa Pohjois^Karolinassa v.
1862 ja kuoli New Yorkissa I9l0. Hänen
isänsä oli lääkäri, joka kumminkin
löi tehtävänsä laimin, minkä takia perheen
uloudellinen asema oli huono. Pojan
kasvaiukfesta ei huolehdittu^ hän
Siinäpä se vika onkin, etten ole
VOlSi
tietää.
den
Aivan niin, kyllä minä otan yhtey-rouva
Oksaan, samallahan saan
kuulla, jos hän haluaa laskea palveluksestaan
neitiä. Luulisin, että hän mielellään
pitäisi teidät kahvilassaan.
EINO SALON
MUISTOLLE
Kuoli marraskuun 4 päivä 1952.
Vuotta jo kaksi Eino siellä
ikuisia unta nukkuu.
Muistosi säilyy kauniina,
useih kyyneleikin hukkuu.
Sanni.
missään vakinainen, minua juoksutetaan
joka suunnalle. Joskus sanotaan: —
•Satu mene joutuin Allin tilaile kahvi*
lan puolelle, hänen täytyi memiä sinne,
tai tänne—- tahi auta teipomossa siliän
siellä on tulinen kiire', ja keittiössä pitäisi
aina olla hämnjentämässä. Minä
teen mielellään työtä, mutta minä haluaisin
rauhallisemman olinpaikaan kun
tuo liike-elämä on, jossa tuskin yölläkään
on rauhaa.
— Toivotaan nyt, että rouva Oksa
laskee teidät irti, että pääsette yrittämään
meillä. Sittenpä nähdään, josko
teitä miellyttää näin hiljainen elämä
kuin meillä on sen ainaisen hälinän jälkeen,
jossa tunnutte tähänastisen elämänne
viettäneen.
Jatkuu.
kävi v » a 1^1^ ajan yksityläkoiilua j»
iiänen tiytyi ruveta jo IS-vno^aana an*
saitsemaan Idpiinsä. Hänen elämänurastaan
tuli itirjava ja mutkikas.
Ensin hän valmistautui larmaseutiksi
erään sukulaisen apteekissa, mutta
vuotiaana hän muutti terveyssyistä
Texasiin. Hädpen äitinsäsukua vaivasi
perinnöllinen taipumus tuberkuloosiin,
ja tuo Uuti^^ibeuttt myös hänen kuolemansa.
Texasissa hän oleskeli pari
vuotta eräällä maatiklla oppien tuntemaan
tuon ympäristön ja siinä elävät
kovapintaiset ratsastavat karjapaimenet;-"
• ^ ^ '• •
Sen jälk€<m \\lUlam Porterin eläihäs-sä
seurasi rauhallisempi ja järjestyneem-pi
vaihe, jolloin hän asusti .\ustinin
kaupungissa Texasissa, toimien valtion
niaanviljelyshallinnon virkamiehenä ja
erään pankin kassanho'r^jana. Siellä
hän joutui esittämään seurapiirileijonan
ja myöhemmin qiyös perheenisän osaa.
Hän meni naimisiin ja sai tyttären. Sitä
paitsi hänelle tarjoutui aineistoa tutkia
pienehkön amerikkalaisen kaupungin
elää ja ihmisiä, ympäristön, joka hää-möittää
usein hänen noveljeistaan. Tuo
rauhallinen vaihe päättyi kuitenkin kauheaan
romahdukseen, hän men*tti |>ank-fninmtiiiinmiiiiiiniiiiiiimmHiiiiii
vaikka vihaksi jollet halua rakkau-, henkilöille, joille eivät kelvanneet. Mut- |
SYDÄMELLISET ONNITTELUMME
ALEX KOSKELALLE
hänen TO-vuotissyntjrmäpäivänsä johdosta
i
i
Hilja Koskela
Laila, Wilho ja Jackie Sivunen
Viljo Koskela
Hulda ja Elmer iSivimen
Lillian ja K. A. Marikallio
Martha ja John Saloranta
Allan, Aino ja Otto Korkola
Netta Tanner
Hilma Waldon
Katherine, Marietta ja
Franklin (Mäki
Jenny ja Pran4c Mäki
Lempi Johnson^
Sudbury, Ont.
Anna ja K. Sorjonen
Ker.ttu ja Taisto Länsi,
Lockertoy, Ont.
Lempi ja Oscar Simola
Anna Kinnunen
Mary ja Kalle Laine
Taimi, Mauno ja <5erry Forsell
Oiva W&is6nen
Anni ja Niilo Aho
Martha ja Joe E>ereskevlcius
A. Erickson, Anita, Eric ja Jack
Eileen ja Ida Rintala
Aino Walve
Aili ja V. Koski
Anni Salo
Kay, Jemity ja Eero Kallio
Lillian ja Matti Tyynelä
Toini ja Lauri Salo, Dianne ja
Arvo
Fiina ja John West
Hilda ja Kangasniemi
Mrs. Ellen Halonen
Alma ja Ed. Aho
Martha ja Hu«ro Ekholm
Mrs. Mary Hill
Jenny ja Väinö Laine
Toivo Sistonen
Linnea Ja Jallu Korrl
Hanna ja A. Mftld
Kirsti ja Toivo VirtaiMn
Helmi Ja J. l^to
Saimi I«ehto
eaiml Ja K. Hefhämäki ja lapset
Hulda Sundquist
Olga Kodcela
William' Wäiaänen
Jalmari KtUtunen
Tyjme Ja O. Hinkkm-i
Helmi Ja Airi «emo
Jalmari Kiviranta
Miina Viitasaari
Linda, Sirkka Ja Pentti Tyynelä,
Sault Ste. Marie, Ont.
Umi Ja Olavi Kauhala ja tytöt
Ivar Tynjälä
Elsa ja Leo Laakso
Salme, Tyyne Ja Jcltiia. Salonen
John, Jesmy Ja pojat
•Maija ja N. Riiliinen
Esteri Ja K. Mftki
Vieno, Geo. Ja Anna-Liisa Oja
Bertha Ja Ous. Rantala ja pojat
HUda IMiettmen
Hilda Paukkunen
Ivzne ja Väinö Kivi
Toini Ja Kauko Salminen ^
Elsa ja Arvo Virkkala
Laina ja Mauno Honkala
Hulda Leino ja VUJo
Toini ja Don Warrell
Laimi Ja Kusti Lof
Leslie. NeUie ja H. Raketti
SähköaaBomaoimitielaJa:
Ilmari Tolmunen, Sudbury, Ont.
Maiju, Katri Ja Jack Laitinen.
Detroit, USA.
CSJ.n Timminsin osaston haalHla, lokakuun 17 pnä 1954
K I I T O S
Sydämellinen kiitos sukulaisUle Ja ystävilleni, ^un järjestitte niin mieltä
liikuttavan illan CSJ:n Timminsin osaston haaUlle 17 päivä lokakuuta 1954,
täyttäessäni 70 vuotta.
Kiitos arvokkaista lahjoista Ja kauniista kahvipöydästä.
Kiitos homman alkajille Ainolle. BCarylle Ja TalmlUe.
Kiitos Ainolle runosta. K. A. Merikalliolle puheesta, mrs. Wilkinsllle soitos^
ta Ja Lailalle lauluista, sekä Laaksoille kauniista kukkasista.
Kiitos kahvitarjoilusta Taimille, Marthalle, Amolle, Hilmalle, Huldalle
ja Netalle.
Kiitos niille jotka ottivat "osaa lahjoihin, vaan eiv&f voineet saapua.
Teitft kaiklOA kmomaO^atilft mtiist«eli.
AL£1t KDSKELX
TIMMINS ONTABIO
SlTV
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-11-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541106 |
Description
| Title | 1954-11-06-05 |
| OCR text |
— eika oUsi tottu- ja ktrfoktu kfireesti osoitteen miiis*
niin nun se kivi. Ömu t—an -. -. -. nfadto t—äymty^y ^kiometmtaj, i »kjiii--
niin meni Onnio Tapsikin reBtiE töitä puodin sulkemisen j^een,
koko elämäni onni . . . 'että pääsisi hetkeksi pujahtamaan ulos
^ minua ihmetyttää, että mikä ja etsimään tuoU taloa, Puistokatu 18.
^rlvvTiä. että nainen aina asete- Tässä täytyy nyt yrittää, ei auU
ujostella. Juoksujalkaa hän kiiruhtaa
nuo monet korttelin välit. Vastaantulevat
ihmiset jäävät hetkeksi katsomaan
kiurehtivän tytön jälkeen. Lääkäriä
kait menee hakemaan jos lienee joku
loukkaantunut,, puheele eräskin vaimo
toiselle, he eivät ole tottuneet näkemään
ison tytön juoksemista keskeHä kaupunkia,
alutta kun Sadun elämä olikin ollut
melkein pelkkää juoksua, niin hän ei
^ut poskensa vierustoverinsa har- ymmärtänyt tässä olevan mitään outoa,
-vasten ja siinä hän nyt nyyhkytti Hän harppoi nuo viimeiset metrit niin
- - i w - ^ - ^ kiireesti, että olipa mennä sivu oven.
Nähtyään Kosken nimen ovella pamppaili
hänen sydämensä niin kovasti, että
pakostakin oli pysähdyttävä hetkeksi
oven taakse henkeä tasoittamaan ennenkuin
hän uskalsi soittaa ovikelloa.
Vihdoin arka kosketus kellon pyörään,
niin arka se oli, että tuskin kilahdus
kuului talon hiljaiseen olohuoneeseen,
jossa rouva Koski yksinään istui.
* Ä n k i l l e , e i useinkaan vä-
- mitään miehen syyhsyydesta.
nunäkin olen työn orjana ilotonU
viettänyt. Ellei noita saariret-
^ oHut, niin voisin olla kunnon
.i-n puoliso ja lasten äiti.
u^ia on katkoellen kertonut ela-
ITtragediaa, väliin nieleskeHen ja
-Sän pyyhkiellen kuin tuntui oikein
ott^-an kertominen. Satu oli
i « j a . K u . : - M i n ä e n o t e v i d ä k e -
-löän täällä — enkä muuallakaan
onut nain paljon elämästäni. Mut-slnuBe
kerron, kun tiedän että joudut
_ ti kiusaukseen, että osaisit varoa
rnkoiBä Jumalaa suojelemaan sinua
edes viettelyksiä ilmantuisikaan,
uhan olisi helpompaa. Varo mie-
= (Jlinä uskon, ettei minua sitten-olisi
voitettu, ellei olisi ollut sitä
ttua viinipulloa, josta hän sai mi- ipian aukeni eteisen ovi ja Satu arvasi.
ttin maistamaan . . . Se vei ruumiin
sielun voimat . . .
Seläntakaa kuulu nyt nyyhkytyksen
»sta:
- Rakastitko häntä ja rakastatko
'eläkin?
— Sepä se olikin ensivuosina aivan
ppaa, kun siihen oli niin kiintynyt,
iä olin hulluksi tulla. Mutta vähitel-ihmisen
on totuttva jopa suruunsa-m.
Mutta niin kiinni olen pysyn}^
M ensilemmessä, etten ole toisia tar-bia
vastaanottanut. Sano sitä sit-että
hänen edessään seisoi talon rouva.
Palvelija ei voi olla noin hienon ja hillityn
näköinen kuin tämä nainen näytti
olevan. Satu niijasi sy\'ään hyvää iltaa
toivottaen. Nyt-olivat ainakin lastenkodin
johtajattaren ankarat opetukset
käyttäytymisessä hyvään tarpeeseen.
Peltolassa niistä ei välitetty. Alkuaikoina
kun hän tapansa mukaan kaikista
saamastaan esineestä niijaten kiitti, sai
hän osakseen pilkallisen naurun ja niin
hänen oli jätettävä pois nuo herraskaiset
tavat — mitäpä niitä tuhlaamaan
eksi nimittää. Minusta on tullut se
likä nvt olen, äreä vanhapiika —-suovat
toki sellaisen nimen, kun se lapsikin
kuoli niin kohta alkuunsa, etteivät nämä
nuoremmat edes tiedä sitä olleenkaan.
.Mutta nukutaan nyt edes hetkinen, että
jatkat sitten matkustaa sinne uuteen
paikkaasi. Ikävä minun tulee sinua,
olet ollut kuin holhokkini, kuin lapseni.
Vaikka en ole uskaltanut sinulle hellempiä
tunteitani näyttää, etten elämääsi
olisi tehnyt vielä sietämättömäksi.
Hnää yötä lapsi . . .
Pian alkoikin jo Maijan hengitys
käydä korsausrytmiin. Mutta Satu käpristyi
hänen selkänsä suojassa t u in pieni
lapsi äidin turviin . . .
• • •
Oinosen leipomoliikkeessäjoutui Satu
jälleen jokaisen käskettäväksi. Rouva,
tjtär, keittäjä, kahvilan tarjoilijat, lei-
Pont, kaikilla heillä oli teetettävää, jo-
^ H a kiire. Pian alkoi Satu tarkas-
^ iehti-ilmoituksia, jos sattuisi olemaan
sopivaa paikkaa avoinna, johon
yrittäisi helpompaan palvelukseen,
«ttei tarvitsisi aina juosta jokaisen hoputtamana.
Tämä leskirouva Oksa oli*aikoinaan
^^keksi jäätyään vuokrannut Oinosen
ifpomohikkeen kahviloineen ja sama
kyltti nimineen kiikkui vieläkin
mm oven yläpuolella. Vuokraliike,
"'^^^Pä nimeä muuttamaan. Oli
olevT ^^^^ ^ ' ' " ^ "^
^'f^assa talossa, kun eräänä aamuna
tapansa mukaan vilkaisi lehden
l^^^^^ivulla olevat ilmoitukset. - Voi,
"^^"ulle sopiva paikka, ihan
mmun on p ä ä s t ä v ä sitä yrittä-
Han etsii paperilapun ja kynän
ta nyt vaisto sanoi, että edessä oli hieno
nainen, jolle sopi tehdä oikein hovinii-jaus.
— Olen nähnyt lehti-ilmoituksenne
ja nyt tulen kysymään vieläkö paikka
on täyttämättä?
Heleä puna väritti juosseen tytön
kasvoja ja suuret kirkkaat silmät katsoivat
suoraan rouvan silmiin ja rouva
luki siitä katseesta pyynnön:
Voi ota minut luoksesi ja suojele
minua. Niin pyytävä tuo katse oli.
— Ei paikka ole vielä täytetty, parikin
tyttöä on käynyt päivällä mutta
mitään varmaa sopimusta ei oltu tehty,
koska heillä ei ollut mitään suosituksia
ja noin — rouva epäröi, mutta sitten
hän äkkiä sanoi:
— He eivät minu miellyttäneet.
•— Voi, mutta minullakaan ei ole suosituksia,
koska en ole sellaisia koskaan
pyytänyt, mutta uskon, että nykyinen
emäntäni minulle jonkunlaisen antaa
kun pyydän.
Rouva Koski kehoitti Satua istumaan
ja kertomaan lyhyesti elämänsä vaiheista.
Satu kertoi olinpaikastaan, missä
oli kasvanut ja mitä töitä tehnyt ja
pyysi, että jos rouva nyt ottaisi kokeeksi
hänet kun hän ei itsekään tdedä, voisiko
hän talon vaatimuksia täyttää,
mutta ainakin hän yrittäisi kaikella tarmollaan
tehdä niin kuin vain rouva toivoa
— ja rouva Oksaltahan rouva Koski
tiedustella mitä muuta haluaisi
SA!L.\NIME.K O. Heniy käytti ame-rikkalainen
novellisti, jonka oilEea nimi
oli \Villiam Sidney Porter, iUn syntyi
Greensborossa Pohjois^Karolinassa v.
1862 ja kuoli New Yorkissa I9l0. Hänen
isänsä oli lääkäri, joka kumminkin
löi tehtävänsä laimin, minkä takia perheen
uloudellinen asema oli huono. Pojan
kasvaiukfesta ei huolehdittu^ hän
Siinäpä se vika onkin, etten ole
VOlSi
tietää.
den
Aivan niin, kyllä minä otan yhtey-rouva
Oksaan, samallahan saan
kuulla, jos hän haluaa laskea palveluksestaan
neitiä. Luulisin, että hän mielellään
pitäisi teidät kahvilassaan.
EINO SALON
MUISTOLLE
Kuoli marraskuun 4 päivä 1952.
Vuotta jo kaksi Eino siellä
ikuisia unta nukkuu.
Muistosi säilyy kauniina,
useih kyyneleikin hukkuu.
Sanni.
missään vakinainen, minua juoksutetaan
joka suunnalle. Joskus sanotaan: —
•Satu mene joutuin Allin tilaile kahvi*
lan puolelle, hänen täytyi memiä sinne,
tai tänne—- tahi auta teipomossa siliän
siellä on tulinen kiire', ja keittiössä pitäisi
aina olla hämnjentämässä. Minä
teen mielellään työtä, mutta minä haluaisin
rauhallisemman olinpaikaan kun
tuo liike-elämä on, jossa tuskin yölläkään
on rauhaa.
— Toivotaan nyt, että rouva Oksa
laskee teidät irti, että pääsette yrittämään
meillä. Sittenpä nähdään, josko
teitä miellyttää näin hiljainen elämä
kuin meillä on sen ainaisen hälinän jälkeen,
jossa tunnutte tähänastisen elämänne
viettäneen.
Jatkuu.
kävi v » a 1^1^ ajan yksityläkoiilua j»
iiänen tiytyi ruveta jo IS-vno^aana an*
saitsemaan Idpiinsä. Hänen elämänurastaan
tuli itirjava ja mutkikas.
Ensin hän valmistautui larmaseutiksi
erään sukulaisen apteekissa, mutta
vuotiaana hän muutti terveyssyistä
Texasiin. Hädpen äitinsäsukua vaivasi
perinnöllinen taipumus tuberkuloosiin,
ja tuo Uuti^^ibeuttt myös hänen kuolemansa.
Texasissa hän oleskeli pari
vuotta eräällä maatiklla oppien tuntemaan
tuon ympäristön ja siinä elävät
kovapintaiset ratsastavat karjapaimenet;-"
• ^ ^ '• •
Sen jälk€ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-11-06-05
