Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1954

              AIKO RAAPPANA:
Tummanpunaiset
ruusut
suus kätketty vaatimattomiea pehmois­ten
lehtit^tujen suojaan. fCokenut,
maailman ja ihmisdämiia tunteneen
rouvan tai^ika siknä tämän kaiken huo­masi
— samaKa itsekkäästi ajatteli:
Hänestä saan hyvän vetosyötin kahvi­laani
kunhan vain saisin jollain tavalla
- kitketyksi tuon jurouden ja arkuuden
pois ja esiin tulemaan hjmiyn, joka ei
vannastikaan hullummalta näyttäisi
noilta huulilta.
Sadun/l^umartaessa juuri rikkalapioon
lakaisemaan roskia havahtui hän miet­teissään
ja ponnahti kuin sähköi^un
saaneena aivan suoraksi ja tarkkaavai­seksi,
sillä isannäu ääni pöydän päästä
sattui hänen korvaansa uutena iskuna:
" E i sinun tyttöressukka tarvitse noin
murheelliselta näjrttää. Jollet halua­kaan
lähteä sinne maailman turuille niin
onhan toki työtä ja leipää vielä Pelto­lassa
sinun osaksesi, että sano vain jol­let
halua lähteä niin ei talonväen vUok«ii
tarvitse.
— Voi haluanhan minä toki lähtea
tuin sieniä sateella. Nykyisin niitä on enkä ole yhtään siitä pahoillani, sie tuli
jo toistasataa. tuo tieto vain niin äkkiä, etten ymmär-
Tänä muutosten aikana brittiläinen tänyt sitä todeksikaan, sanoi Satu hä-vuoristokiipeily
säilytti oman yksilölli- täisellä äänellä kuin peljäten, että nyt
sen luonteenpiirteensä. Ranskassa Pierre ne peruvat ja hän ei pääsekään irti
Dallozin oppilaat löysivät vuorikiipei- tästä tämän kylän «lämsta joka sentän
Jatkoa
TTÄMÄNSUUNTAISET ajatukset
riehuivat nu<H:en tytön aivoissa yh­tenä
myHäkkänä ja kun roskakasa en­nätti
ovenpieleen saakka ei hiin ollut
kertaakaan vilkaissut sivulleen, eikä
huomannut sitäkään, miten tuvassa oli­jat
olivat vaiti oSen seuranneet hänen
liikkeitään ja kukin omalla tavallaan
ajatellut tytön omituista äänettömyyttä
- r - mjstä se johtui. Vieras rouva taval­laan
mielih3rvää tuntien katseli reipasta
notkeata vartaloa ja kaunista ulkomuo­toa.
Vartalon muodot olivat kehitty­neet
jo somiksi, vaikka ei vielä erikoisen
silmiin pistäviksi. Tässä tytössä oli jo
(jotain enenomän kuin pelkkä kevättä,
siinä oli salattujen vielä täyteen käk­ikään
puhkeamattomien kukkien salai-
100 Tuolta Tuoricioidlpeilyä
Jatkoa a. «ivulta
pikemmin kuin Alppikerhon miesten ur­heilu,
ja kiipeilykerhoja alkoi syntyä
dat i>yhiUä sitdlla toisiinmir äiiisacsl
aloik» . . . JKatoo* Satu piMi, TSaA
isamaoiata «uime oli minidla a&a|iin-nassani,
sen oli jollain tavaila äitini mi­nuun
istuttanut, että kun viettelijä lä-hest3ri
mesimarja kieleilään, houkutteli
avioUiton iupauksillaan — papin poika
— minä papilan4>ikkHpiika, punaposki
naurusuu. Voi niitä aikoja. Kukaan ei
varoittanut — annettiin vain mennä
kalastajalla SQUtajaS^ ja kalamajaan
keittäjäksi, seksenulntoistavuotiaan . . .
Mutta oisko jos haluat — ei tämä herra
saanut minulta ensimmäisenä, kesänä
kuin jonkun ryöstetjm suukon . . . Seu­raava
kesä cAi pahempi, maaperä oli jo
muok^u niin paljon, että jopa alkoi
uskoa, e^tä tosi tuolla taitaa olla mie­lessä
kun lupasi pian agronoomikst val­mistuttuaan
ostaa talon ja viedä sinne
emännäksi. . . Mutta ryöstämällä hän
ensikerran minut valtasi. Ja sittenhän
senjälkeen ei enää ollut väliä kuinka
elettiin . . . Joo, joo, hurma kai se sai
minutkin valtaansa . . . Mikäpäs mi­näkään
olin muuta kuin nuori verevä
nainen — juuri kukkaan puhjennut.
Mutta kukasta tavaillisesti kehittyy he­delmä.
Voi, voi, onpa kuin eUinen
päivä muistissa se synkkä syksyinen
aamu, jolloin Onni lähti tavalliset hy-västft
heittäen, sisäpiiallekin, kalaka­verille.
Eipä tainnut edes havaita niitä
•karvaita karpaloita, joita piikaseq pos­kilta
alas vieri — ja jos havaitsi, paa­dutti
sydämensä. Hän kyllä tiesi tila­ni,
vaikka sitä ehkä eivät vielä toiset
havainneet . . .
Huistaii myös yhtä selvästi sea
Mftmm piivln, joUoin ruustinna \
InoksMn huoneeseensa. Kysdija
lusteU tarkoin kohtaloani ja kenen.
ta alan näyttää oudolta, nuoreksi ti
si sopimattomalu. Kerroin säälin
kaiken mitä hänen poikansa oli h
nut. Hän kauhistui. — ^linunko
kani oma <>ini poikani? Ej^ |.
Maija erehtyy! Ehkä sjyllinen ,
kipoika Simo? Minäpä kerron roi
tille että hän ottaa puheekseen Sin
kanssajeidän pikaisen naimisiin men
ne, saatte vaikka takamailta torpan i
kan. Poikani ei saa tästä mitään tiet
etbim hänen lukujaan saa häiritä 4
hän nyt qpiskelee Saksassa. Kuuote
tuota kaikkea vapisevin sydämin ja p,
vin ja siinä paikassa syntyi päätökse
. valmifksi. Koska minut on heittefl
heitetty, niin en ainakaan syytöntä s
maan kuiluun vedä. Seuraavana a^au
na, joka oli loppiaisen aatto, hävi
myttyineni kireään pakkasilmaan j
painuin korpipoluHe, joka johti metä
mökkiin, jossa vanhempani asuivai
Äiti sitten toimitti minut tähän talooi
ruokapalkalla töitä puskemaan. Tämi
emäntä kun on jonkunverran snbia äi
dilleni. No tämä talo on toisessa pitä.
jässä kuin se pappila ja kotini. Ja m-nä
halusin piQoutua tuttavilta. Olinhan
tehnyt suuren rikoksen, häväissyt papin
pojan maineen jos jlmi tulisi. Hyi kuin­ka
vieläkin puistattaa. Huhtikuussa
sjmtyi sitten kuollut tyttö. Sanovat
ne siinä oHeen vähän henkeä vielä, mut­ta
kun se oli niin pitkäveteistä ja vai-lystä
ammatin, joka salli heidän ''mäis<
taa sankarillisen elämän huumaavia
nautintoja". Italiassa myöniiettiin ur­heilun
rohkeusmitali "vuoristokiipeili­jöille,
jotka valloittavat vuoria.uusia,
kuudennen standardin nousuja käyttä­mällä".
Saksassa ja Venäjällä menes­tyksellisen
kiipeilijän asema puolueessa
kohosi heti. Vain britit jatkoivat itsepäi­sesti
kiipeilyä yksinomaan siksi, että se
oli heistä hauskaa.
oli jo pitemmn aikaa ollut hänen ainoa­na
haaveenaan, että ulos avarampaan
maailmaan.
Satu sai havaita viimeisen yön aikana,
että oli sentään ollut eräs ihminen täs­säkin
talossa, joka oli häntä säälinyt.
iMaija, nelissäkymmenissä oleva palve­lija,
joka oli itse saanut kokea kaiken
sen kurjuuden ^ k ä köyhän osaksi tässä
maailmassa tulee, hän se n^t yhteisellä
vuoteella maatessa koeiti antaa ohjeita
Vaikka brittiläiset vuorikiipeilijät ja neuvoja nuorelle vasta-alkavalle:
kieltäytyivät sinnikkäästi näkemästä — Viettdyksiä on mailma täynnä ja
vuorikiipeilyä samassa valossa kuin hei- ne ovat niin moninaiset, ettei viaton
dän mannermaalaiset toverinsa, heidän ihminen millään niitä osaa erottaa pa-
. osalleen tuli monta menestystä ja monta hoiksi, eltei aina ole varuillaan. Ennen
valloitusta. Himalajalla pienet ryhmät kaikkea, varo ottamasta väkijuomia —
aM>usivat Kametin ja Nanda Devin hui- niitäkin kyllä tarjotan naispekin ja jos
puille. Afrikassa noustiin Mount Ken- ottaa ensimmäisen kerran voi helposti
. yan molemmille huipuille. Brittejä k i i - ottaa toisen ja kolmannenkin ja kun on
pefli varovasti ja harkiten useimmUie kerran näin käynyt, onkin nuoren ihmi-maailman
vähemmän korkeista vuoren- sen elämä jo pilalla — siitä voi sitten
iiuipuista ja Alpeilla heidän maineensa seurata mitä vain. Kuule smä Satu
oli melkein yhtä suuri kuin sikäläisten sinulla on outo nimi ja sinulla^on outo
^omien" vuoriensa keskeUä asuvien k i i - syntyperä, elämäsi alku hämärän pei-peilijöiden.
Ja itse Englannin vuorilla tossa, mutta tulevaisuutesi on yhtä hä-keksittiin
jatkuvasti yhä valkeampia märä ja kun tiedämme, että jokainen
nousuteitä jo valloitetuilleAuipuiHe. vain yhden elämän ja jokamen
Nämä huolettomat päivät loppuivat eletty päivä, viikkoja vuosi jotka eläm-sodan
mukana. VuorikiipeiUjät mobi- me eivät koskaan palaa, nutä emme saa
PEARL S. BUCKIN kmluisat
ROMAANIUUTUUDET
NYT SAATAVANA!
P E A R L S. B U C K:
NAISTEN PIHA
174 stwa Hinta sid. $3.00
Rikkaan kiinalaisen kauppiaskodin muurien 3rmpäröimä maailma
on täynnä kiihkeitä tapahtiunia, sillä kuusikynxmenpäisen perheen
piirissä.elämä kouhuu rehevänä ja värikkäänä. Tämän pienolsyh-teiskunnan
valtiatar on viisas, lumoava rouva W u — niitä harvinaisia
ihmisiä, Joiden yiehäitys pmxstuu älyn ja sydämen tasapainoon.
Tämän naisen elämänongelmiä — ja samalla jokaisen naisen ongel­mia
— kuvaa Buckin "Naisten piha" — romaani, jossa välähtelee
b:oko maailman naisellinen viisaus
PEARL S BUCK:
274 sivua.
ÄITI
Hinta sid. $Z.15
Pearl Buckin " A i t i " kuuluu parhaimpaan, mitä tämä Nobelin palkin­non
saanut kuuluisa amerikkalainen kertoja on kiinalaisesta aihe-
.:»iiristään kirjoittanut 8e on xomaaiU yksinkertaisesta, uljaasta
talonpoikaisvaimosta, joka jää mi^ensä l^lkäämänä yksin huoleh-
>imaan lapsistaan, mutta J<Äa ylpeydessään salaa tappionsa uteliail­ta
kyläläisiltä ja ryhtyy hiljaiseen taisteluun elämänsä ja lastensa
•Ulevaisuuden puolesta.
R. D. BliACKMORiE:
ROSVOLAAKSON TYTÄR
lisoitiin armeijaan opettejtksi ja asian­tuntijoiksi
erikoisjoukkoihin. Mutta rau-
Ikao mukana alkoi vuorikiipeilyharrastus
kasvaa suunnattomasti. NNykyisin tus-eUiä
uudeHeen vaikka ne olisivat olleet
kuinka mieluisia ja haluttuja päviä, eikä
niitä myöskään saa poistetuksi olemat­tomiin
vaikka ne olisivat olleet kuinka
kin on enää yhtään suurempaa kaupun- ikäviä, inhoittavia ja ne mielellään
kia, jossa ei olisi omaa ryhmäänsä vuori- pyyhkäisisi pois elämänsä kirjasU. Siel-kiipcUy-
intoilijoita. Tuhannet kiirehti- lä ne vain mukana roikkuvat niin huo­vat
kuuntelemaan luentoja \'uoristokii- not kuin mieleisetkin eletyt hetket. Sik-peilystä,
alokkaille järjestetään harjoi- sipä ihmisen tulisi kaikella voimallaan
tusohjdmia, ja koko tämä urheilumuoto koettaa karttaa sellaista, josta jää sie-näyttää
^*järjestäyt>Tän'' aivan uudella luntahroja ja koko iän kestäviä ikäviä
tavalla. muistoja. Yksi elämä elettynä puh-
Ja kuitenkin vuorikiipeily on yhä ur- taasti tuottaa lopullisen rauhan siu-heilumuodoista
kaikkein yksilöllisin ja nauksen, siihen kannattaa pyrkiä. Varo
vähiten -suunniteltu". Henkilökohtai- vietteleviä miehiä, heUIä ei ole sääliä
«ien maku ja henkilökohtainen aloiteky- jättää viatonta kaunista tyttöä heitteil-ky
näyttelee siinä yhä tärkeintä osaa. le sitten kun ovat saaneet omat viettin-
'^lount Everestin valloitus, joka tapah­tui
likipitäen tämän urheHun lOO-vuo-tigjuhian
aikoihin, oli tässä suhteessa pi­kemmin
poUtkeus kuin sääntö. Sillä
«seimmille vuorikiipeilystä lumoutuneil­le
miehUle vuoristokiipeily ei merkitse
huolellisesti järjestettyjä retkiä, vaan
niinkuin .Alfred VVillstlle sata vuotta
6itten — vaeltelua korkeissa paikoissa.
*moni5sa vaikeuksissa ja vaaroissakin".
sä suurien lupauksin tyydytetyksi.
Muista aina sanoa houkuttelijoille, joil­la
on jos minkälaiset keinot kiehtoakseen
uhrin pauloihinsa, niin muista nämä
sanat: Jos sinä ystävä rakastat todella
minua ja tahdot mennä kanssani naimi­siin,
niin täyty>^hän meillä olla varat­tuna
jotain uutta kokematonta toki hää­päiväämme
varten ja pitää olla niin
kaunista ja pyhää, että se voi sitoa mei-
486 sivua Hinto sid. $2.50
lomaani vie lukijan Stuart-kuninkaiden Encrlantiin. Exmoorin
mmunella, jylhän vuorilinnoituksen sulkemassa laaksossa, on lain-iuojattoman
Doonen. suvun rosvokylä, jota koko seutukunta pelkää
ja kammoaa. Doon^t ovat hurjia, väkeviä miehiä, eikä kukaan ole
turvassa heidän liikkuessaan ryöstöretkillään maanteillä ja karta-
QOissa.
•
FEI.TX DAHN:
TAISTELU ROOMASTA
SHsirns Hinta sid. $2.50
Pelix Dafanin "Taistelu Roomasta" on mahtava kuvaus ajalta, jol­loin
^nsainvaelluksen jättiläisaalto vyöryi yli ikuisen Rooman ja
sen raunioille kohosi Ivhyeksi kukoistuksen tuokiofcsi coottien maail­manvalta.
Historiallisiin tapahttunUn ja henkilöihin kutoutuen
poiveievat romaanin juonisäikeet niin jännittävinä ja dramaattisina,
että salapoliisiromaanien ahmijallakaan ei ole syytä valittaa tämän
klassikon ääressä.
Kuuluisan amerikkalaisen kirjailijan ja sanomalehtimieljten
AUBERT E. K A H N I N teos
KUOLEMAN LEIKKI
2*6 sivua Hinta sid. $3.00
"Kuoleman leikki" on voimakas, hehkuva taistelukirja lasten oi­keuksien
puolesta. Siinä esitetään pelkkiä tosiasioita. Mutta sitä
lukee ahmien kuin parhaita jännitysromaania, sillä Kahnilla on Ih­meteltävä
taito esittää kylmät, lahjomattomat tosiasiat elävästi mu­kaansatempaavasti,
vaikuttavasti. Se harras vakavuus ja inhimilli­nen
lämpö, jolla Kahn ajaa tässä teokessa "häiden pienimpien" —
sota- ja rotukiitikon. raakojen sarjakuvien ja gangsterifilmien, mie-lipideterrorin
ja poliittisen koston urheScsi joutuneiden lasten —
asiaa, ei voi jättää välingpitämättömäksi amoatakaan ."inhimillistä
ihmistä*.
miatkaa osoitteella:
VAPAUS PUBUSHiNG CO. LTD.
BOX 69 SUDBURY. ONTARIO