Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 28, 1939

              Nykyajan alkemiaa Liian suuri mies
Ooltako kuullu kuinka karnalasli
yks huuritocm kauppamatkustaja-venkaie
» on pui jannu ja pulivd\'annu
yhtä kevarin i ^ t ä ä —n pitäjas?
Siitä kevarist' on matkusta\^alla
yleesöM sdlaane kokemus, jotta
kaikki siaJi on huiskin häiskin, paltti
yks kiulu, joka seisoo aina keskellä
porstuan lattiaa. Hevoosta siält'ei
tahro saara millää. Orottaa pitää ai- •
na monta tiimaa ja ku \-iimmee on
porraspääs se kar^^ootoon kaakki, jo­ka
siinä kev-aris hoitaa he\^sen vir­i
ä ä , niin «aa reissaavaane panna pit-käilensä
\'iälä kahreksi tiimaksi, en-nenku
ruvethan lähtemhä.
Ja se meno ja faartti on sitte sd-laasta,
että ainakt par*'kolme heik-kohermoosinl"
on siliä ke\'arin\^illä
tuUu hulluksi. Kaikki laulut on saa-nu
kolmehe kertaha laulaa läpitte,
muistdla koko dämänsä prikusta
prikkuhu, räknätä tulonsa ja menon­sa
koko xoiardta, puhua suunsa kui­vaksi,
käännellä päänsä kankiaksi,
kattella silmänsä harmaaksi, hauk­kua
ittensä tyhjäksi ja ku kaikki
täm'on tehty ja valmista, nii on pääs­ty
N^asta vähä toista tolpan\'äliä.
Matkaa on 28 km.
Joko käsitättä, että siinä tordlakin
w i i tulla hulluksi?
Mutta sitte tuli se junkkari-kaup­pamatkustaja
ja siir oli jutku miäles.
Se tdefoonas jo kaukaa kevarin l i -
killä ole\'ahan kauppxapuarihin jotta
— Halloo! Viäkää sahaa sinne
ke\*arihi, että täält' on tulos Vaasan
läänin kuvernööri tarkastusmatkalle.
Sille pitää olla kolmen tiiman päästä
he\-oone aisoos, )otta se pääsöö heti
jatkamha matkaa.
Siitä tuli ke\-arihi touhu! Jaa-ah,
sanon mä. Sellaasta tuhannenmoos-ta
poukett ei siinä taloos oo enne
ollu, eikä suinkaa tuu koskaa tulem-hankaa.
Emäntä sitoo hamhensa pualisää-rihi
ja piika poukkooli \-ain aluus-hämhes.
Siinä pesthin ja siiN-othi,
n'otta ovet paukkuu ja klasit täräji.
Emäntä heitteli vettä puusangoosta
laattialle ja piika rarsiluuralla kra-pas
ja huitoo n'otta piänimmät ka­karat
lenteli\'ät pesuN^eren kans por-raspäähä.
Isäntä lipitti peltoja pitki toisehe
kylähä laihnaamha pitäjän parahan
orihi ja Tuuloksen mallisen lohnan.
Ja justhin ku piika paiskas lat-tiankui\
w)trasut porstuan ovesta pi­halle,
nii — silloo se tuli!
Ja isäntä pukkas ja rykii ja emän­tä
niiaali ja piika siunaali ja ettii
hamestansa ja kakarat luurasivat
ovisängyTi alta.
— Ja-hah — sanoo se lurjus.
— Ja^iiah — pääsi isannältäki,
— No, onha tämä kevari kunnos
ku hevoonenki näyttää jo seisoN^an
valmisna — puhuu lurjus. — Jos
lähretääs?
Isäntä toi orhin porraspäähä ja
kylFolis kuvernöörin passaannu siihe
istua. Ku lohnan pohjalle oli pantu
taloon paras höyhenpolsteri, tuli­terä
pitkäkar\'aaset fäll3rt ja kaksi lu­mi
valkoosta franssulakanaa välihi.
Kyllä passas lurjuksen istua!
Ja isäntä istuu ku^pukille ja niin
sitä lährettihin n otta pyry nousi. E i
kestäny täyttä tiimaakaa ku oltihin
perillä. Isänt' ei uskaltanu päätänsä
kääntää, ei rykäästäkkää. Istuu ku
tuamittu käret oikoosna.
— No, mitäs k\'ytti maksaa? —
kysjy lurjus ku perille päästihin.
— Mitä se ny maksaas?! Ei mi-tää,
hyvä \^in ku herra tuli!
Eik' ottanu isäntä maksua. Kiirus
oli kupemööristä päästä. Ja niin läh­ti
kotiappäi.
Em mä viitti enää sanuakkaa, mi­tä
isäntä sanoo, ku sitten sai kuulla,
ettei se kupernööri oUukkaa. Mutta
sen s oli kevari luvannu, jotta jos se
lurjus viälä joskus noukkansa sinne
pistää, nii niskat nurin N^äantää ja
kruuN-aamalla pään krupista irti ny-kääsöö.
ennen maatamenoaan (Gnat oli ai­noa
palkkalainen, jonka N^aatteet
pestiin) ja sitten käellä kaksi mäi­hä
postikonttoriin panemaan kirjeen­sä
postiin. Palattuaan kävelyltään
hän tapasi lörpötdlä yli puolenyön
kenen kanssa hyv^an^, jonka hänAx)!
pitää x^aipumasta uneen. Ja huoU-matta
ihme€^isestä väsymättömyy>
destään, hän huoahti minuQe ker­ran,
"Mistään ei ole paljoa apua.
N\t minä vierin jutkin vuodetta l i ­hani
kuin kliivaripuomi."
kiilloin hän vain kykeni, hän raa­hasi
minut sunnunt^usin kaupunkiin,
missä hän kävi pesäpallon pduuseen
joidenkin farmarinpoikien kanssa re-hukaupan
takana tai t ^ heidän
kanssaan koiranleikkiä ja kertoi hdl>
le senoritoista, jotka olivat suloisia
ja karvaita kuin Cantonin inkiv^ääri.
Sdlaisten kertomusten jälkeen han
kävi ivallisek^, koska be olivat niin
tyhmiä ^jestdmän suhteen, p k a
pani h d d ä t t i ^ e n m n työtä härkien
tavoin ja sai jotkut heistä hyppde-nrään
kuin o l ^ hdllä ollut taula
hännän alla. Eräänä aamuna kirkon
ohi kulkiessamme, hän räjähti ^tti*
läiscxitapaiseen nauruun ja v«ti minut
sisään perässään. Saaman jälkeen
hän puhui pastorille ja jätti tämän
m>iustyned:si sanomalla, ^^Hyva
mies» tarvitset ^iampun tyd^ennd^
l e s ^ tuollaisessa tnmeyiks^"
H d k tultuanmie hän sanoi, '*Kylla
se Jesus Kristus ansaitsee tunnus­tuksen.
Hän d antanut ravmtoa per­heelleen
tai naisille ja purjehti luo-
\imatta eteenjmin ihannettaan kohti
h>^^lä itsekurilla. Oletko koskaan
luköiut sitä ranskalaista Barbusse-ta?"
Liha\'a emäntä luuli hänen osoit-ta\-
an kiinnostusta häneen, koska
Lehmä oli pessyt ja kuivannut astiat
händle pari kertaa, ja kerran kun
hän ei ollut ter\'e, sotkenut taiki­nankin
ja leiponut puoli tusinaa lei­piä.
Mutta mies selitti minulle, että
hän suoritti perinpohjaista farmiolo-jen
tutkimista ja lisäsi, että oli hy\'ää
itsdvuria hänenkaltaisdleen miehelle
maissia sdlaisen uhkean lihamassan
ympärillä.
Eräänä kuumana aamuna isännän
ajettua maitoauton meijerille, Leh­mä
ja minä nienimme heddmätar-haan
poimimaäii muutamia mehuk­kaita
omenia, joita hän \-oi syödä lit­rakaupalla.
Kuulimme kuiskintaa
heddmätarhan >4iteydessä olevalta
maapalalta. Hiivimme lähdle. Sid-lä
makasi lihava nainen kokonaan le-
\ ^ l ä a n kuin pdto kaksine rintasuo-vineen.
Ldimä jäykistyi ja tuijotti mi­nuun.
*^*Tuo on N-anha juttua kuiskasin.
"Ja hän — hän sallii vaimonsa
käyttäytyvän tuolIata\x>in?"
(Jatkuu.)
Atomisydämen suhde koko atomiin
on suunnilleen sama kuin nuppineu­lan
pään suhde yhden perheen huvi­laan,
kirjoittaa ruotsalainen profes­sori
Manne Siegbahn eräässä ruotsa­laisessa
tietedlisessä kuukausijulkai­sussa
tehdessään selkoa Ruotsin tie­deakatemian
uudesta kokeellisen fy­siikan
tutkimuslaitoksesta. Tuollai­nen
atomisydän ön tavattoman pie­ni.
Esim. heiliumatomin sydämen
läpimitta on vain o'.000,000,000,004
mm. Sydäntä ympäröi elektronijouk-jo,
joka suojelee valtiastaan viholli­sen
hyökkäyksiltä. Kemialliset ai­neet
vaikuttavat vain ulompiin dek-troneihin
eivätkä pääse tunkeutu­maan
sydämeen asti. Senpävuoksi
alkemistitkin epäonmstui\'at yrittäes­sään
muuttaa \'ähempiarvoisia aineita
kullaksi. Jos halutaan saada aikaan
n.s. transmutatio, jonka alkuaineen
muuttamiseksi toiseksi, on päästävä
juuri atomisydämeen, ja siihen vaa­ditaan
suunnattomia energiamääriä.
.\lkemia on siis nykyään korvattu
atomisydänkemialla. Laite, jonka
avulla tosiaankin pystytään valmista­maan
kultaa, joskin hyvin pienissä
määrin, on ns. syklotrom, jollainen
on sijoitettu mainitun tutkimuslaitok­sen
kellarikerrokseen. Se on jonkin­lainen
atomitykki, jonka teho on suo­rastaan
yliluonnollinen. Sen avulla
voidaan m.m. aikaansaada säteily,
joka vastaa monen radiumikilon sä­teilyä.
On muistettava, ettei koko
maailman kaikissa sairaaloissa ja la­boratorioissa
ole kaiken kaikkiaan
yhtäkään kiloa radiumia. Henkilö­kunnan
suojelemiseksi oh syklotroni
sijoitettu maanalaiseen kammioon,
jonka katolla on 1,5 m. syvä vesiallas.
Vesi on näet tehokkaampi suojelu-aine
kuin lyijy tai panssarile\'y. Lai­toksessa
on lisäksi spektroskooppi,
jolla voidaan tehdä havaintoja bak­teereista
ja itiöistä, joita ei eroita
ta\^llisella mikroskoopilla, sekä usei­ta
muita nerokkaita laitteita. Nämä
kaikki ovat jokseenkin yksinomaan
laitoksen omien mekaanisten, optil-listen
ja sähkötyöpäjojen valmistei­ta.
Suuressa sähköhallissa kokeil­laan
parhaillaan tasavirtalaitteita,
jossa jännitys on kokonaista 2 milj.
\-ohtia.
— —oOo -
L.\MP.AIT.\ käjnetään useUla len­tokentillä
jopa kaupunkien puistois­sakin
huolehtimassa siitä, ettei ruoho
kas\-a liian pitkäksi. Kuuluisassa
Lontoon Hyde Parkissakin lampaat
lekeviit tämän tehtävän.
———oOe —
Napaseutuihin kiinty­mys
lisääntyy
Viimeisten kuukausien aikana AT-gentinan
kiintymys kaukaisiin etdäi-siin
seutuihinsa on lisääntynyt — Pa-tagonian
lammastenkas\^tusalueisiin
ja vidä sen takaisiinkin maihin, mis­sä
.\ndes \-uoret saaNiittavat viimeiset -
huippunsa Tierra dd Fuegossa, Tuli-maassa,
ja sen jälkeen vajoavat me­reen
sumussa ja lumessa. Samalla
aikaa kun Chile valmistdee uutta Ien-tolinjaa
Santiagosta etdään Magella-nesiin
(Punta .\rena), maailman ete-läisimpään
kaupunkiin, .Argentinassa
suunnitdlaan lentolinjaa Buenos . \ i .
resista Patagoniaän.
Mutta Argentinan kiintymykset
dN-ät rajoitu yksistään manermaalle.
Hallitus äsken antoi tietää, ellä se
on valmistautunut \'aatimaan .\rgen-tinalle
seitsemättä osaa eldänapasai.
duista, jääkentistä ia lumen pdttä.
N . Y i n ylioikeuden käsiteltävänä
on hiukan harvinainen a\ioerojuttu
Sidney Brown, 300 paunan painoi­nen
mies, oli meimyt naimisiin kau­niin
ja solakan 110 paunan painoisen
muotipukumallin Miss Sarin kan^;
Mutta onni pian ärkyi — ja y a i i
siksi, että he olivat niin eripainoiset
Sari selitti oikeudessa: "Kyllähän si­tä
koetettiin tulla toimeen, mutta
kun minua hävetti kulkea hänen rin­nallaan,
kun tuttavatkin vähän vir­nuilivat,
niin k a r k i n ja nvt minä
haluan laillisen eron."
:—oDo———
' ' B I LL SUNDAYN" TÄYTYI
KUOLLA
Los .Angelesin Lincoln Parkin
eläintarhassa on ollut entinen sirkus-defantti,
6,000 patman painoinen ja
35 vuoden ikäinen "vanhapoika",
joka kantoi nimeä " B i l l Sunday" —
lieneekö sillä sitten ollut joitakin tuon
saarnaaja Sundayn ominaisuuksia.
Tämä Bill oli esiintynyt miljoonille
katsojille, mutta viimeaikoina oli tul­lut
niin ärräksi ja äikkäpäiseksi että
sitä oli oli mahdoton hallita. Siitä
syystä se viimdn sai kuolemantuomi­on,
joka pantiiiatä3rtäntöön myrkyllä
ja kuulilla.
oOo— —
Kiväärin historiaa
Kivääriä alettiin käyttää 13Ö0-lu-viiUa.
Ne olivat aluksi suuria ja ou­don
näköisiä tuliasdta, joiden käyt­tämiseen
tarvittiin kaksi tai kolme
miestä. Niitä kutsuttiin hakapys-syiksi
ja saxnoinkuin senaikuiset ty­kitkin
ne olivat takaaladattavia.
1400-luvun loK)upuolella siiryttiin
suustaladattaviin kivääreihin. Täl­löin
ne myös kevenivät niin, sttä yk­sikin
henkilö kykeni jo niillä ampu­maan.
1500-luvulla tapahtui muu­tos.
Hakapyssy sai väistyä musket-tipyssjTi
tieltä, joka painoi enäii 'vain'
S kg. Musketupyssyjenkin tukemi­seksi
tar\ittiin kuitenkin ^ielä eri­koinen
"haarukka", johon piippua
voitiin ammuttafösa tukea. Kustaa
II .\dolfin joukoilla oli vielä kevyem­piä
muskettipys^jä, sellaisia joilla
voitiin ampua ilman tukeakin.
17-luMilla kdisittiin sitten pisti­met
jä silloin kivääri heti tuli ylei­semmin
käytäntöön. Nopeuskin li­sääntyi—
aina 7 anunukkeeseen mi­nuutissa.
\ ^ t a 1848 konstruoitiin
nykyaikainen takaaladattava kivaan.
Kuuluisa saksalainen mauserkivään,
jota nykyään käytetään sotilasaseena
ympäri maailman, konstruoitiin 90-
luMiUa.
mistä vuorista, joista ndjättii osaa
Yhdysvallat alustavasti vaatii itsel­leen,
.\rgentinan vaatimuksiin si­s
ä l t y v ä t myös saaret, joita EnglanU
on k a u ^ pitänyt itseUeen kuulu\Tia
— Etdäiset Oikaeyt, Etdä-Geor-giän,
Etelä Shetlannm, Graham maan
ja kaikki muut saaret Wedddl meren
lähettyvillä^ mikä on Argentinan
puoldla etdäisdlä napa-alueella. Ar-gentina
perustelee adaansa sillä sei­kalla,
että Canada, Venäjä, Norja ja
.Alaska (Yhdysvaltain kautta)
täx^ät itsdleen kuuluviksi kaikki
alueet, mitkä ovat niiden rajojen ja
pohjoisnavan väUllä.
.\rkentinan vaatimuksia ei ole \-iela
virallisJBSti esitetty, mutta v-ihjatta
on, että Argötttinan edustajat tolevast
esittämään ne naq[)a^eutujai tutkijain
kansainväUselle kcmferifflsälle, mikä
kokoontuu Bejr««nBffl, NöT}^
loinkin ^msl talvena. :