1948-01-24-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
"Hyvä emäntä on talon Mss aurinko"
Näin haastelevat Aleksis Kiven
^Seitsemässä veljeksessä*' veljekset:
Aapo: . . . EnTännätön isännyys on
huoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan
)lulla astelevaa emäntää . . .
Timo': On niinkuin suden pesä ilman
larassutta, tai saapas ilman toista saa-ista:
totisesti ontuupa se, niinkuin
tapb sanoi. ^ ,
Aapo: Talo ilman aitan polulla astele-'
la emäntää on niinkuin pilvinen päi-fe,
ja sen perheenpöydän päässä asuu
tävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta
vä emäntä on talon kirkas aurinko,
>ka valaisee ja lämmittää. — Katso,
jsimmäisenä jättää hän aamulla vuo-len,
sotkee taikinansa, rakentaa miehelänsä
suurusta pöytään, evästää heidän
jetsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kousa
tarhaan, lypsämään ku-javan karinsa.
Nyt faäjg leipoo, hyörii ja pyö-nyt
on hän pöj^dän ääressä, nyt
jikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä
ipä kämmenillä, ja nyt Iän pyrynä
jhentelee uunia, joka:ammentaa hoh-
|yasta kidastansa tulta ja savua. Nyt.
in, leipäin noustessa, yiimein itsekin,
>si rinnoilla, einehtii, syo kimi)aleen
ipää, paistetun silakan ja ryyppää
irikosta piimää päälle. Mutta eipä
lohda hän halliakaan, talon uskollista
rtijaa portaalla, eikä kissaa, joka uni-uuninpäältä
killistellen katselee. —
nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kään-ja
keikkuu, sotkee vielä toisen tai-lan
kaukaloonsa nousemaan, leipoo
leiväksi ja paistaa, ja virtana juok-hiki
hänen otsaltansa. Mutta katäo:
iivän laskiessa on hänellä leivät kasa,
varras ladottuna vartaaseen, jois-raitis
elämä liehahtaa alas. Ja sil-inpa
miesten tullessa metsästä, vartoo
titä hyöryävä illallinen pestyllä pöy-lUä.
Mutta missä on emäntä itse?
luolia hän pihalla taasen lypsää väärä-irvia
nautojansa, ja kiulussa heiluu
iskan sOhiseva, vaahtoinen harja. —'
[iin hän hyörii ja pyörii, niin hän
iäntyy ja keikkuu; ja vasta koska
^iset jyräävät jo sikeimmässä unessa,
allistuu hän siunaten vuoteellensa,
[utta eihän vieläkään ole työnsä ja
Sirnensa- kaikki. Tuskittelematta hän
in kuluessa nousee sijaltansa hetket-isin,
tunnittaisin nousee viihdyttäjän
pienoista lastaan, joka tuossa it-hyyryttelee
kehdossansa. —Tämä
lljet, on oivallinen emäntä."
) * • *
^Näin on kansallisrunoilijamme ylis-lyt
ahkeran emännän merkitystä. Ja
stapainoksi työlle ja touhulle hän luo
»emme pirtin surinuntai-illan raiJias-
* Kerranpa kesällä, eräänä Sunnuntai-ina,
koska aurinko kallistui luotee-sn
ja tyyni oli ilma ja metsä, istui hän
äin lapsensa kanssa, istui rallilla pöy-
^n päässä.
. . . Oli nyt ihana rauha sekä ulko-että
sisällä torpan sunnuntai-lakeas-tuvassa
ja lehditettynä lattia hymysi.
rauha ja hiljaisuus; ainoastaan tuol-tällöin
kuuhii karjankellon kau-inen
kilkahdus koivuiselta mäeltä.
. Siinä hän istui, ja poski, päivän
Iltama, painui vasten lapsen ohausta,
itta siniset silmät ylös sinisijn ava-csiin
katsoivat, ja rauhasta välkehti
>>
lykyaika on kiireinen ja täynnä huol-
Ija murhetta, sanotaan. Aili saa tehdä
ccästi perheensä puolesta. Lepoa ja
ci uskalla ajatellakaan. Ja kulikin,
Sekin on yhtä välttämätön kuin
capäiväinen leipä.
Nykyaika on arkinen, sanotaan. Sc
myöskin asiallinen, se on ryht>'nyt
perheen emännän askeleita
||MÄssyt Mnumstyttävään tulokseen,
licn kaomctricn taival kertyy
näistä askeleista päivän mittaan. Perheen
äidin tulee valloittaa itselleen lepo-hetkiä.
On monia teitä, joita voidaan
oikaista ja lyhentää. On hylättävä vanhaa
ja omaksuttava uutta, rohkeasti,
Ennakkoluulottomasti.
Lepohetki vie meidät "sinisiin avaruuksiin",
hengen uudistumiseen. Se on
parhain hermolääke väsyneille hermoillemme.
Sen voi käyttää omiin harrastuksiin,
tai myöskin toisten perheenjäsenten
harrastusten tutkimiseen. Ehkä
siten /iöjntää" jtiett'h^iW^
ei vain );)erhesiteitten, vaan henkisten
yhtymäkohtien kautta. Silloin äiti ei ole
vain koäin orja, työmuurahainen; hän
on Yllyttänyt ruumiin ja sielun voimat
ja on aina elänyt myöskin itselleen, eikä
hänen-ole tarvinnut tulla N^äsyheeksi
ja katkeraksi. Niin voimmekin lopettaa
Jukolan poikien aatoksilla avioliitosta:
"Sillä se on täällä meidän tärkein as-keleemmme;
se joko saattaa pään harmaaksi
ennen aikojaan tai tuo meille
elämän poudan ja päättää viimein päivämme
illan kultaruskoon."-— Uusi
Nainen.
Palaiiiatcai vuodepatjst
Ke^italven: huönekalunäyttelyssä
Chicagossa on - näytteellä erään tehtaan
valmistama patja, jonka sanotaan poistavan
tulipalonvaaran vaikka vuoteessa
olija sattuisi nukahtamaan palava
savuke kädessään. Patja, sen päällyskin,
on valmistettu lasikuiduista ja lasivillasta
niin hyvin että se vastaa kaikin päin
tavallista patjaa. Tämän uuden tulokkaan
uskotaan saavan hyvän menekin
tulenartvojen ihmisten keskuudessa.
Mukava munakaupptas
Vanhaan hyvään aikaan, jolloin munat
maksoivat 15 penniä pari, oli Helsingissä
munakauppias Elikko Andrejev
eli asiakkaittensa keskn "muna-Mikoksi"
sanottu. Hän oli niin rehellinen ja
asiakkaitaan palveleva kuin munakauppias
saattaa olla. Hän tunsi asiakkaansa
yhtä hyvin kuin munansa ja l i säksi
hän tiesi heidän perhesuhteensa
— niin, koko •'k;ptiölörisäi Hänellä' bli
tapana äma kauppaa t^iidessään keskustella
asiakkaansa kanssa kaikenmaailman
asioista. Mielellään hän kyseli
rouvilta myöskin heidän omaistensa
vointia ja osoitti siten mielenkiinoa heidän
kotihu(diaan kohtaan, mutta samalla
hän tahtoi nä3^tää sivullisille, ett^
hän oli niin läheinen tuttu asianomaisen,
hienon asiakkaansa perheessä. Sehän
herätti aina luottamusta muissa
ihmisissä, eikä ollut epäilystäkään hänen
rehellisyydestään kaupanteossa
Hän työnsi munia pienillä käsirattail-la.
Torille päästyään ja kauppansa ase-teltuaan
hän tavallisesti huusi: hyvä
toore muna, ostaka! ostaka! Hän puhui
hieman huonoa suomea, mutta kuitenkin
hyvin ymmärrettävästi.
Päivänä muutamana hän oli taas. tapansa
mukaan miinia myymässä. Vanha
uskollinen asiakas, ••pykmestarinna"
saapuu ostamaan Mikolta. •
— No hyve päive, Mikko. Teillä olla
tänääntuore muna, eikö niin? "
— Päivää, päiväii, vastaa Mikko ja
jatkaa, oi, rouvaseni, minulla olla aina
tuore muna. Olen juuri saanut, ne ovat
melkein lämpimät vielä!
— Ovatko ne isoja? kysäsee rouva.
— Ovat ja muuten komeita, vastaa
Mikko.
.— No latokaa tähän koppaan viisi
liuta, pyytää rouva.
— -Kyllä,, kyllä hyvä rouva! Alkaa
lukea 1, 2, 3, 4. 5, 6, 7, S, 9, 10. Voitte
olla varma siitä; että ne ovat tuoreita
, . . Miten nuori Jierra <tarkoittaa
rouvan poikaa) nyt jaksaa? Hänestä on
kasvanut jo iso mies, luulen.
— Onpa kyllä, Elikko. Poikani on saanut
jo paikan Kansallis-Osake-Pankis-sa.
— Kuinka vanha hän nyt onkaan
kysäsee Mikko.
— Kahdeksantoista.
Vai niin vanha jo. Jatkaa munien
Inskemlsta: 18, 19, 20, 21 ,22, 23, 24, 25
. . . ja mften mahtaa voida nuori fröö-kynä,
niin hän oli niin herttainen pienenä!
— Hän on jo ollut toista vuotta naimisissa.
— Kuinka vanha hän nyt sitten onkaan?
— Kolmckymmentäkolme.
—Niin ne ajat menevät, ajatella,
kolmckymmentäkolme v\iotta. Jatkaa
taas: 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39 40, 41,
42, 43 . . . Kuka saattaisi usloa, että
rouvalla on niin isoja lapsia, te kun
itse näytätte vielä niin nuorelta,
— Mitä sc Mikko siinä nyt latelee,
huomautti rouva. Minähän tulen jo viidenkymmenenkahden
Ikäiseksi.
— Viidenkymmenenkahden ja niin
nuoren näköinen, toistaa taas Mikko ja
jatkaa laskmistaan: 53, 54, 55 56, 57,
. . .Mutta olette kai rouvaseni seurannut,
että lasken oikein, kun tulee tässä
lörpöteltyä välillä? —- 59,60, 61, 62, 63,
64 . . . Kylläpä se onkin tänään hellettä,
ukkosta ilmassa, luulen. Tässä
alkaa jo tuntea vuosien painon harteil-lj(
in. Eiliene enää möntä vuotta jäljellä,
mutta teillä rouva, on vielä elämä
edessänne, olettehan' pte^rhieestä, jonka
jäsenet ovat eläneet vanhoiksi. Kyllä
kai isänne oli yli seitsemänkymmentä
kuollessaan?
— Olipa seitsemänkymentäkaksi, vastaa
rouva.
. — Jaa, jaa, on siinä ikää. Jatkaa
taas:
72, 73, 74, 75, 76, 77, 78, 79 . . .
Ja äitinne, vanhako hän oli, tuo kaunotar,
jota aina ihailin vanhanakin, lienee
/ ennättänyt jo sataan.
— Ei Mikko, ei sentään, neljä vuotta
siitä vielä puuttui.
— Eipä olisi uskonut, kylläpä hän oli
pirteä vielä viimeisinä elinvuosinaan.
Jötkaa: 96, 97, 98, 99,' 100 . . . Kas
kun ovat isoja, eikö saisi olla vielä puoli
tiuta, kun ovat noin suuria ja koriinne
mahtuisi vielä. Kuka tietää onnistunko
saamaan teille ensikerralla näin isoja
munia. Olen aina koettanut hankkia
rouvalle parhaat munat, sillä ostatte minulta
niin paljon.
— No eihän ne hukassa ole, kunhan
vain säilyisivät näin kuumalla aikaa.
— Ei rouva huoli surra, kyllä ne
säilyvät, nehän ovat niin tuoreita, että
lämpimillä vielä kourassa tuntuu. Hyvä
muna, hyvä muna . . . laskee taas:
1,2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10!
— Siinä on nyt säntilleen viisi ja puo- •
li tiuta, se tahtoo sanoa 110 munaa!
Eikö totta! Ja jos olisi sattunut laskemisessa
tulemaan erehdys, niin panen tuosta
noin komean munan kaupanpäällisiksi,
rouvan koriin!
Parin päivän perästä istui "pykmes-tarinna"
hyvin myrtyneen näköisenä
päivällispöydässä. Pykmestari ihmetteli
mistäi tämä huono "humööri" ja kysä-si
syytä. Rouva puhkesi valittamaan
Mandan epärehellis>'yttä.
— Luulen, että meidän on sanottava
iManda irti ja hankittava uusi palvelija.
Sillä minä olen varma, että hän —
varastaa. Sen olen havainnut maidosta
ja munista. Toissa päivänä ostin Mikolta
munia viisi ja puoli tiuta ja nyt
niistä on tuskin puolia jälellä, laskin'
ne tänään. Vanha Mikko kyllä laski ne
oikein siitä olen varma, sillä seisoin itse
vieressä kun hän laski. Panipa Mikko
munan vielä kaupanpäällisiksi!
Ja niin sai !Manda rangaistuksen Mikon
synneistä.
Tupakka — Naisten tupakoinnin johdosta
on .savukkeiden kulutus kohonnut
Canadassa keskimäärin 341 savukkeesta
henkeä kohden v. 1926 yli kolminkertaiseksi
cli 1,029 savukkeeseen'
194^.
Nopea "juna"
Northrop Aircraft Co. Californiassa
on suorittanut kokeiluja, joiden yhteydessä
kiskoilla rakettivoimalla kulkeva
vaunu saavutti 1,019 maih*n tuntinopeuden.
Vaunu kulki tavallisia normaali-raiteista
rautatietä 2,000 jalan matkan
vajaassa kahdessa sekunnissa. Vaunu
oli noin 15 jalkaa pitkä, alumiinista
valmistettu ja varustettu magnesiumi-akseleilla.
•
Kaksoset, mutta •—
Kun Readingissa, Pa.j^valmistaudit-tiin-
viettämään kaupungin 200-vuotis-juhlaa
ja Albright College oli ilmoitla-
• nut; * -ettU ^ensknmäisellfe ^'lapselle, joka
syntyy kaupungissa vuoden 1948 alussa,
myönnetään $200:n vapaa opetus neljän
vuoden aikana, niin tämän ta voittajaksi
ilmeni Mrs. Kenneth Houck.
Hän synnytti pojan uudenvuoden yönä
vähää ennen kello 12, mutta — sitten
syntyi vielä toinen poika vähän yli kello
12. Nyt nousi kysyniys tuosta Collegen
lahjasta, joka oli luvattu vain yhdelle.
Eräs juvelikauppias ratkaisi kysymyksen
siten, että hän maksaa toiselle
pojalle saman summan kuin Collegekin.
Pojat, Thomas Penn ja Richard Penn,
saivat kunnianimekseen "Bicentenial
Tvvins".
Varasti ruumisvaunun
huviajoHe
Kun paarien kantajat veivät erään
naisen ruumiin Ne\v Yorkissa First Baptiste
kirkkoon jossa valmistauduttiin
hautajaisten viettoon, niin sillä ajalla
oli ruumisvaunu kadonnut. Hautaantoi-mittaja
hätääntyi ja soitti poliiseille,
jctka antoivat hälyytyksen. Radiopolii-sit
huomasivat juumisvaunun menevän
pitkin New York bulevardia Jamaicas-sa
ja kun se seisahtui punaiselle valolle,
niin nappasivat sen kiinni. .Ajuri Wm.
Weaver poliisiasemalla selosti, että hän
on entinen ruumisvaunun ajuri ja sai
äkillisen halun ajella vielä sellaista kärryä,
joten hän käytti tilaisuutta hyväkseen.
Poliisit eivät ymmärtäneet leikkiä,
vaan asettivat miehen syytteeseen
varkaudesta.
Suomen pankin setelipaino
työskentelee yhtämittaa 16 tuntia päivässä
kahdella rotatiolla, tiedottaa Suomi-
Seura. Nyt siellä painetaan mm. uusia
5,000 markan seteleitä, jotka ovat
värilltään vaaleansinisiä ja paljon yksinkertaisempia
kuin moniväriset "Snell-mannit".
Tarkoitus ei ole näitä seteleitä
laskea lii)ikeclle toistaiseksi, vaan niitä
aiotaan pitää jonkinlaisena hätävarana
siltä varalta, että inflalion vauhti
kiihtyy niin, ettei setelien tarvetta voida
muuten tyydyttää.
Sekavaa rakkautta
Brooklyniläincn Morris Vogel oli
mennyt naimisiin neljännen kerran, ja
sitten — lähtenyt tämän neljännen vaimonsa
rahoilla ($2,000) kolnlannen
vaimonsa kanssa huviretkelle, Floridaan
"lepäämään". Nyt neljäs vaimo vaatii
takaisin — ei miestään, vaan rahojaan
ja Vogel on asetettu .syytteeseen kavalluksesta
ja moniavioisuudesta.
I^AiniOTAINA^TAMMIKUUN 24 PÄIVÄNÄ, 1048 Sivu 11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-01-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480124 |
Description
| Title | 1948-01-24-11 |
| OCR text |
"Hyvä emäntä on talon Mss aurinko"
Näin haastelevat Aleksis Kiven
^Seitsemässä veljeksessä*' veljekset:
Aapo: . . . EnTännätön isännyys on
huoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan
)lulla astelevaa emäntää . . .
Timo': On niinkuin suden pesä ilman
larassutta, tai saapas ilman toista saa-ista:
totisesti ontuupa se, niinkuin
tapb sanoi. ^ ,
Aapo: Talo ilman aitan polulla astele-'
la emäntää on niinkuin pilvinen päi-fe,
ja sen perheenpöydän päässä asuu
tävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta
vä emäntä on talon kirkas aurinko,
>ka valaisee ja lämmittää. — Katso,
jsimmäisenä jättää hän aamulla vuo-len,
sotkee taikinansa, rakentaa miehelänsä
suurusta pöytään, evästää heidän
jetsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kousa
tarhaan, lypsämään ku-javan karinsa.
Nyt faäjg leipoo, hyörii ja pyö-nyt
on hän pöj^dän ääressä, nyt
jikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä
ipä kämmenillä, ja nyt Iän pyrynä
jhentelee uunia, joka:ammentaa hoh-
|yasta kidastansa tulta ja savua. Nyt.
in, leipäin noustessa, yiimein itsekin,
>si rinnoilla, einehtii, syo kimi)aleen
ipää, paistetun silakan ja ryyppää
irikosta piimää päälle. Mutta eipä
lohda hän halliakaan, talon uskollista
rtijaa portaalla, eikä kissaa, joka uni-uuninpäältä
killistellen katselee. —
nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kään-ja
keikkuu, sotkee vielä toisen tai-lan
kaukaloonsa nousemaan, leipoo
leiväksi ja paistaa, ja virtana juok-hiki
hänen otsaltansa. Mutta katäo:
iivän laskiessa on hänellä leivät kasa,
varras ladottuna vartaaseen, jois-raitis
elämä liehahtaa alas. Ja sil-inpa
miesten tullessa metsästä, vartoo
titä hyöryävä illallinen pestyllä pöy-lUä.
Mutta missä on emäntä itse?
luolia hän pihalla taasen lypsää väärä-irvia
nautojansa, ja kiulussa heiluu
iskan sOhiseva, vaahtoinen harja. —'
[iin hän hyörii ja pyörii, niin hän
iäntyy ja keikkuu; ja vasta koska
^iset jyräävät jo sikeimmässä unessa,
allistuu hän siunaten vuoteellensa,
[utta eihän vieläkään ole työnsä ja
Sirnensa- kaikki. Tuskittelematta hän
in kuluessa nousee sijaltansa hetket-isin,
tunnittaisin nousee viihdyttäjän
pienoista lastaan, joka tuossa it-hyyryttelee
kehdossansa. —Tämä
lljet, on oivallinen emäntä."
) * • *
^Näin on kansallisrunoilijamme ylis-lyt
ahkeran emännän merkitystä. Ja
stapainoksi työlle ja touhulle hän luo
»emme pirtin surinuntai-illan raiJias-
* Kerranpa kesällä, eräänä Sunnuntai-ina,
koska aurinko kallistui luotee-sn
ja tyyni oli ilma ja metsä, istui hän
äin lapsensa kanssa, istui rallilla pöy-
^n päässä.
. . . Oli nyt ihana rauha sekä ulko-että
sisällä torpan sunnuntai-lakeas-tuvassa
ja lehditettynä lattia hymysi.
rauha ja hiljaisuus; ainoastaan tuol-tällöin
kuuhii karjankellon kau-inen
kilkahdus koivuiselta mäeltä.
. Siinä hän istui, ja poski, päivän
Iltama, painui vasten lapsen ohausta,
itta siniset silmät ylös sinisijn ava-csiin
katsoivat, ja rauhasta välkehti
>>
lykyaika on kiireinen ja täynnä huol-
Ija murhetta, sanotaan. Aili saa tehdä
ccästi perheensä puolesta. Lepoa ja
ci uskalla ajatellakaan. Ja kulikin,
Sekin on yhtä välttämätön kuin
capäiväinen leipä.
Nykyaika on arkinen, sanotaan. Sc
myöskin asiallinen, se on ryht>'nyt
perheen emännän askeleita
||MÄssyt Mnumstyttävään tulokseen,
licn kaomctricn taival kertyy
näistä askeleista päivän mittaan. Perheen
äidin tulee valloittaa itselleen lepo-hetkiä.
On monia teitä, joita voidaan
oikaista ja lyhentää. On hylättävä vanhaa
ja omaksuttava uutta, rohkeasti,
Ennakkoluulottomasti.
Lepohetki vie meidät "sinisiin avaruuksiin",
hengen uudistumiseen. Se on
parhain hermolääke väsyneille hermoillemme.
Sen voi käyttää omiin harrastuksiin,
tai myöskin toisten perheenjäsenten
harrastusten tutkimiseen. Ehkä
siten /iöjntää" jtiett'h^iW^
ei vain );)erhesiteitten, vaan henkisten
yhtymäkohtien kautta. Silloin äiti ei ole
vain koäin orja, työmuurahainen; hän
on Yllyttänyt ruumiin ja sielun voimat
ja on aina elänyt myöskin itselleen, eikä
hänen-ole tarvinnut tulla N^äsyheeksi
ja katkeraksi. Niin voimmekin lopettaa
Jukolan poikien aatoksilla avioliitosta:
"Sillä se on täällä meidän tärkein as-keleemmme;
se joko saattaa pään harmaaksi
ennen aikojaan tai tuo meille
elämän poudan ja päättää viimein päivämme
illan kultaruskoon."-— Uusi
Nainen.
Palaiiiatcai vuodepatjst
Ke^italven: huönekalunäyttelyssä
Chicagossa on - näytteellä erään tehtaan
valmistama patja, jonka sanotaan poistavan
tulipalonvaaran vaikka vuoteessa
olija sattuisi nukahtamaan palava
savuke kädessään. Patja, sen päällyskin,
on valmistettu lasikuiduista ja lasivillasta
niin hyvin että se vastaa kaikin päin
tavallista patjaa. Tämän uuden tulokkaan
uskotaan saavan hyvän menekin
tulenartvojen ihmisten keskuudessa.
Mukava munakaupptas
Vanhaan hyvään aikaan, jolloin munat
maksoivat 15 penniä pari, oli Helsingissä
munakauppias Elikko Andrejev
eli asiakkaittensa keskn "muna-Mikoksi"
sanottu. Hän oli niin rehellinen ja
asiakkaitaan palveleva kuin munakauppias
saattaa olla. Hän tunsi asiakkaansa
yhtä hyvin kuin munansa ja l i säksi
hän tiesi heidän perhesuhteensa
— niin, koko •'k;ptiölörisäi Hänellä' bli
tapana äma kauppaa t^iidessään keskustella
asiakkaansa kanssa kaikenmaailman
asioista. Mielellään hän kyseli
rouvilta myöskin heidän omaistensa
vointia ja osoitti siten mielenkiinoa heidän
kotihu(diaan kohtaan, mutta samalla
hän tahtoi nä3^tää sivullisille, ett^
hän oli niin läheinen tuttu asianomaisen,
hienon asiakkaansa perheessä. Sehän
herätti aina luottamusta muissa
ihmisissä, eikä ollut epäilystäkään hänen
rehellisyydestään kaupanteossa
Hän työnsi munia pienillä käsirattail-la.
Torille päästyään ja kauppansa ase-teltuaan
hän tavallisesti huusi: hyvä
toore muna, ostaka! ostaka! Hän puhui
hieman huonoa suomea, mutta kuitenkin
hyvin ymmärrettävästi.
Päivänä muutamana hän oli taas. tapansa
mukaan miinia myymässä. Vanha
uskollinen asiakas, ••pykmestarinna"
saapuu ostamaan Mikolta. •
— No hyve päive, Mikko. Teillä olla
tänääntuore muna, eikö niin? "
— Päivää, päiväii, vastaa Mikko ja
jatkaa, oi, rouvaseni, minulla olla aina
tuore muna. Olen juuri saanut, ne ovat
melkein lämpimät vielä!
— Ovatko ne isoja? kysäsee rouva.
— Ovat ja muuten komeita, vastaa
Mikko.
.— No latokaa tähän koppaan viisi
liuta, pyytää rouva.
— -Kyllä,, kyllä hyvä rouva! Alkaa
lukea 1, 2, 3, 4. 5, 6, 7, S, 9, 10. Voitte
olla varma siitä; että ne ovat tuoreita
, . . Miten nuori Jierra |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-01-24-11
