Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 9, 1946

              I'-
U
VV \ '•
Is'.
UM
IV
ti
LAUANTAIINA, HEL^MIKUUN 9 P Ä I V IÄ
Lapset taiteilijoina
1546
y^iEETT'EKO kuullut? Eipä tie-
»V/ teirkään, mistäpä te sen olisitte
kuullut. •Nimittäin sen meidän kau»-
punkimatkan. Olimme näet Lieikissä
nähneet suamalai^sen tanssijattaren
^uvan ja saaneet tietää että hän tu­lee
,esiiritymään_ uu.denvuoden iltar
ha Clinton Ihaalilla — nimittäin
Vancouverin suomalaisella haalilla.
Sitä kuvaa katsellessani tuumin:
*'Mitähäa jos mekin kävisimme si- jo kä\''dä hermoille. Tuskin hän-sen
Vä flifckaa- katsomassa, vaikkapa vain tunnin sisällä pysähtyi sekunniksi-kannatu^
ksen vuoksi. Ei niitä suo-malaisai
taiteilijoita usein tule tän­ne
lännen rannikolle. Ja orihan siitä
jo 'kokonainen vuosi 'kun viimdksi
siellä kävimme. Viime joulunahan
siellä olimme näytösfkappaletta kat­somassa
oikein kutsuvieraina."
•"Miltäs siinä, mennään vain",
tuumi parempi puoliskoni ja asia oli
sillä päätetty.
kilinä eii kyllä itse ymmärfä niistä
taidetanissfeista, haputulcsistjä ja rim­putuksista,
mutta kun päästellään oi­kein
railakasta polkkaa, niin se saa
a long way'V
OTini^le V^^ : suunS lalkm
vääntyä hyrtiyyn. ^^^^^^^^^.^^^^^^^^^ ' >
. : :J5euraaY5in .Lxiumeipn esittäijä .,oH
istune'et fcaliderikesken,puiston pen- : y],ä';jiuorempi;'.ehta' kölroamiella
kiliä. -He kai ajattfeQivat, että tuos- vuodella olexa tyttönen, jota laulaa
sa edessä Istuu riiin. tolilon näköisiä helskytti 1.*:^ Suri 'pappa Ja suri mam-ihmisiä,
etteivät ymmärrä mistä ,on ja'molemmat suri, että minkälai-kysv-
mys, • eivät -ainakaan ymmärrä hulivili, ai ai hulivili" jne. Se lau-engliskaa,
jota ainoastaan. he osasi- sai ^)satseen raJkuvat suosiojiosoi-
" , . . , . . t-ukset ja -.minttivlafi-jufelatuT^öplmani
Kun ofhjeln>a, kuten tavallista,, öK-ftullut Jidkonaanipois peökin alta.
myöhästyi ilmoitetusta ajasta vielä Sama lapsukainen hämmästytti toisr
puoli tuntia, - alkoi naisen puhetulva Ijielisiälkin laulamalla erään englar*
lunlkielil&en laulun. .Taliana istbjat
4h,mett^livät, että kun 1^
si osaa laulaa vjiahdella .kielellä. Oii
kaunista,'että nuoret isät ja.-äidit.o-pettav-
at Japsilleen suoraentielen.
Orihan- se sitä mukavampi, mitäi use­ampia
kieliä taitaa,^ eikä sitä tiedä
minun varpaani naputtamaan tah­dissa
ja takapuoleni kohoamaan pen- hämmästyksekseni haalissa vallitsi
Q;istä. Siltikin, kyllä minä t.vkikään haudanhiljaisuus. Ymmärsin kyllä,
tanssijattaria katsella, ihailla nuor- ettei .monikaan •Suomessa syntynyt
•kaan edes kuulemaan mitä hänen to­verillaan
olisi sanomista. Ajattelin jo,
että lakkaakohan häh olhjelman alet­tuakaan.
Viimein ilmestyi- esiripun takaa
nuori vaaleatirkkainen tjltö ja h\n,'in vaikka siitä olisi .joskus h>:öt3:äk:in.
selvällä , englanninkielellä ilmoitti. Sitten. tuli toinen, piikkutyttö. näy-että
nyt ollaan valmiit ohjelma aika- , toslav^le ja. esitti. hula-liula-tanssia
•maan ja aluksixlaul^^^^^ niin taidokkaasti, että tuskinpa ha-
^'CGanada''.. Esirippu aukesi, ^ vaan Tsaiilaiset itsekään osaisivat sitä,.:sen; •
näytö^layalla ei ^ollut- muyta kuin paremmin. ;En tiedä, oliiko se tanssi
pianonsoittaja. Hän alkoi soittaa ja vai kaöniin lapsen viaton ja suloinen
yleisö nousi seisomaan. Odotin hymy, joka sai yleisön aivan IIUT-haalintäyteisen
yleisön kajauttavan m^anntiksiin. Myöhemmin sama •
mahtavan laulun, mutta suureksi pikkutyttö esitti toisenkin tanssin ja
ten naisten kauniita vartaloita, kun
ne notkeasti liikkuvat ja kauniita
isääriä, jotka niin taidokkaasti kohoi­levat,
heiluvat ja huiskivat.
Päätimme lähteä hyvissä ajoin,
etiä varmasti e(hdimme ohjelman al­kuun,
ja kun ei tiedä mitä matkalla­kin
voi tapailtua — taierikin voi pa­mahtaa
silloin kun sitä Vähimmin o-dottaa.
Olimme valmiit. Pyöräytin "lis-sun"
veivistä. Ensin se äkäisesti
sylkäisi pari kertaa, vaan sitten lälif-ti
rämisten ja paukkuen käymään.
"Totta.vieköön, eipä se ennen ole
niin .helposti; lähtenyt. Taitaa olla
sekin juhlatuulella", tuumin ja ajat­telin,
että kyllä kai se sitten välillä
oikuttelee. ^Mutta -eipäs oikutellut,
vaan käydä hyrrytteli.
Päästyämme 'haalin luo ohjasin
lissun kaikkein vahvimman sähkö­pylvään
viereen ja pysäytin. Otin
auton perältä paksun kettingin, kier­sin
sen toisen pään pylvään ympäril­le
ja toisen pään "lissun" takaja­lan
ympärille ja päät yhdistin suu­rella
munalukölla,
''Lujalle ottaa ennenkuin meidän
li.Äsun vievät, täällä kun kuulutaan
niin paljon autoja varastavan", tuu­mailin
tyytyväisenä katsellessani
kahleita.
"Ki&a nyt tuollaista rämää viit­sii
varastaa", tokasi toverini.
"Kttka sen tietää, vaikka jollalHn
sattuisi . olenäaan sellainen hobby.
KaHvkeMian keräillään. Ja Jos tuo
vietäisiin> niin. pitkä matka olisi kä­veltävänä
ja' kj^ähän lissu sentään
ialkamidien piittaa."
Ohjehnan: alkamiseen oli vielä puoli
tuntia, joten haali oli tyhjä. Siitä oli
se hyöty että sainmie valita istuimet.
Tämä valinta ei kuitenfEaan oikein
hj-vin onnistunut, kuten j^enpian
huomasimme. Siinä odotellessa tuli
meidän taa'kse mies ja nainen, jotka
ehkä olivat iloöljyllä rasvanneet kie­lensä
kantimet ennen lähtöään. Kyl­lä
oli puhelias nainen. Toverilleen
hän kertoi elämäÄcertaansa. Sieltä
tuli esiin hyvin surullisia ja välillä
hyvin iloisia asioita. Sellainenhan se
oikea elämii,kcrta onkin, tilittä­mättä
vähääkään meidän läsnäolos­ta
he puhelivat aivan kuin olisivat
osaa Canadan kansallishymnin sano­ja,
mutta miksi eivät "kielisetkään"
laulaneet, sitä ihmettelin. Kyllä olisi
pitänyt olla yleisön edessä joitakin -
hyviä laulajia johtamassa, tahi olisi
pitänyt ilmoittaa, että ohjelma ale­taan
soittamalla 0'Cänada, niin juh­latunnelma
ei olisi saanut moista ko­lahdusta.
Sitten se sama teihakka tyttö i l ­moitti,
että nyt Eleonora' Rae laulaa
ja tanssii.,
hämmästytti yleisöä notkeudellaan.
Kuka tietää minkälainen taiteiUja
hänestä vielä, tulee, kun kasvaa
isommaksi-.
Nuorilta oli useampia ohjelmanu-ineroita,
jotka kaikki palkittiin ää­nekkäillä
suosionosoituksilla. Yksi
heistä oli nuori haitarinsoittaija,-jo­ka
sai soittaa kolme kertaa peräk­käin
ennenkuin .yleisö oli tyytyväi­nen.
Niin, että on niitä Vancouve­rissa
omiakin taiteilijan alkuja. ' Ja
onhan niitä Vancouverista jo lähte­nytkin
huomiota herättäneitä taitei­lijoita
ja muita. Vancouverista on
•Ahaa! Nyt se alkaa", tuumin it- sekin tyttö,-joka sodan aikana koho-sekseni,
samalla koettaen olla varuil­lani
etten kovin innostuisi. Odotin
näyttämölle tulevan nuoren kauniin
naisen, mutta — no niin, kaunis hän
kyllä oli, mutta ~minun mielestäni
si kirkkaaksi filmitähdeksi. Entä
se suomalainen tyttö,, joka muutamia
vuo^a sitten herätti suurta huomiota
mäenlasku- ,jä hiihtotaidollaan. : Hä-aestä
oli paljoa kuvia ja kirjoituksia
sanomalehdissä ja radiotiedotuksissa
häntä sanottiin "Vancou\'erin osmak-vielä
lasten kirjoissa oleva tyttönen.
'•Täällä taitaa olla kaikki kakaroi­ta,
pahuus kun tuli-ollenkaan lähde- si hiihtokuningattareksi",
tyksi", murisin it^ksen. Mutta kun Mutta n^rthän minä Jahdin hiihte-
' Eleonora lauloi " A little smile goes lemään pois - Clinton' haalilta, jossa
Tätä "roomalaista" näyttää huvittavan olo pcsuammccssa. Aikuiset Ita­liassa
pclkäilvät kovaa talvea ja ruoki avaroidcn sekä. lämmitysaimidcn puu­tetta.
olin .ohjelmaesitystä .seuraamassa.
Eleonora-?.ae .oli tämän illan pääohh
JdmaiXv-esittäjä, toiset esittivät osiaan
cjDiillä^yäliajotilk,,.jol^^^^ hän oli vaih-taimassä
pukua;.Eleonopa^esiintyi mo
nissa erilaisissa puvuissa ja esitti
jnon.tau,«erilaiata. tanssia ~ cowboy,
Minälaist^,. espanjalaista, venäläistä
. y.m. .taussia .asianomaisissa puvuis­saan.
;, Kyllä, tjrttö. osaa tanssia. Oli.
sin 'kuit«»'lvijiJoiv<wiut, että hän olisi- -i
vähän Enemmän hymyillyt, se tekee
edullisen .vaikutuksen. Ja notkea
tyttö hän myöskin on. .Näytti siltä,
ettähän voisi panna-itsensä solmuun,
j6s haluaisi." Kun minä olen joskus
koettanut viahän .voimistella ja yrit­tänyt
vain: S€ai verran taivuttaa ruu-mistaiit^-^
teenpäin että sormenpäät
koskisivat lattiaan, niin selkä on nap­sunut.
>Se'pani minut ajattelemaan,
että jonko. tuossa tytössä luita ollen­kaan,
ja jos on, niin ne ovat var­oinaan'"
r<)pessi'sta". •
:!Peo2io]can tasapainoliikkeet herät­tivät;
myöskin mielenkiintoa. Eräs- '
' täkin temppua,: tai voimisteluliikkei-
- tä, jossa .Eleonoralla oli täysinäinen-vesilasi
otsan päällä, seuxasi yleisö
. henkeään .pidätellen. Takanani ole­va
puhelias nainenkin oli silloin niin
hilja^ .kuKfi hiiri jauhovakassa. Ja
sitten taas paukutettiin käsiä. Minä­kin,
. joka säästän ; käsiäni, koska ne
ovat viimeinen. pari, paukutin niitii
nyt yhteen että-salin seinät tärisivät.
. Kyllä, lapsetkin osaavat hyvin esit­tää
ohjelijiaa, se minun.täytyy myöii
tää. Vielä .nytkin ihmettelen sitä rei­lua
käytöstä, millä nuori ohjelmanil-moittaja
esiintyi näyttämön reunal
la.
Ei sentään ohjelma olTut aivan yk-
• sin lapsilta. Oli siinä välissä .aika-ihmJ^
iltäkin kaunista .laulua ja ^söit-toa,
ja lopuksi lauloi kuoro mahta­vasti
' pari vanhaa suomalaista lau­lua.
Ohjelman-loputtua jäi vielä tunti
aikaa tanssia ja koettelin minäkin
yielä haalin, tuttua lattiaa.
Sinä . tanssin aikana koetin etsiä
vanhoja tuttuja, jiiiltä aijoilta^ jolloin
minäkin otin toimintaan osaa täällä,
mutta.en .monta .löytänyt. Mihin
lienevät joutuneet, ja mistä ovat
kaikki nämä utidet suomalaiset Van-
CQuveriin ilmestyneet. Haali oli
täynnä ihmisiä enkä tuntenut juuri
ketään; ennen tunsiamelkein kaikki.
Tanssin loputtua otin takkiresuni
ja hattureuhkani ja menin katso­maan
onko lissu vielä samassa pai­kassa".
01ihan.se. Mutta .taivaalta
tiili :yettä.kuin.kaatamalla. — Saapa
nähdä lähteekö se nyt liikkeelle, a-jattelin
vähän .uteliaana. Pyöräytin
veivistä,ja.eikös tuo alkanut heti
pöristä. ,KHtos, .ettei tarvinnut sa­teessa
;^%ränkätä". ,Ehkä silläkin
oli koti-ikävä,. kun. niin helposti läh­ti,
jyrisi ja: paiikkui,.että ihmiset let-vottomina
vilkaisivat taivaalle.
Aukaisin; lukon-kettingistä ja nak­kasin
ne. lissun^ perälle että romahti.
Istuimme rattaille ja mennä rytyy-timme
kotiin, tuutien',.että kannatti
käydä. Clinton kaalissa.
TOPIiVS.
•. . L U JA -jiainen, Mrs. John "Gran-ny"
Hill, joka usein sanoi, ettei ole
sairastanut päivääkään koko pitkän
elämänsä aikana, kuoli viime vii­kolla
Atkinsonissa, .\Vis., 107 vuo­den
ikäisenä. Hän oli 15-.lapsisen
perheen kuudes JapsiT syntynyt Plat-tsburgissa,
N . Y . , v, 1838 ja men-ijyt
avioliittoon J6 vuotiaana, josta
liitosta syntynyt 6 lasta, joista vam
kaksi on enää elossa.