Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 9, 1946

              Sivu 2 LAUAXTAHXA, HEmilKUUN 9 PÄIVÄNÄ
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and prlnted by the Vapaus
l>Ubllshing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
' Äeglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
•1 vk $2.00
6 Idc. «*««•••• • • 1»X0
. 3 Ickf «••••*>•'••••>••»•*••• «60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ....$2.50
6*^Ic]c> •««,.••••«••••••••«••• 1«^0
- Suomeen ja. nrauaHe
1 vk. . . . . . . . . . . —........$3.00
6 £kb>» ••••«•••'•••••••••«•>• X«€5
Uekkl Ilmestyy jokainen viikon lau­antaina
12-sivui5Äna-, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloil­ta.
XLMOtTUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
60 senttiä jokaiselta miuistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista:. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen;
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing.
Company Limited, 100-102 Ehn
Street West, Sudbury, Ontario :
Toimittaja A. Päiviä
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sndbnry, Ont.
Toimituksen kulmasta
Lehtemme levikki kokosi jonkun
verran tamrnikmdlakin, vaikka Mary
pelotteli, kuinka "/lirvcJsti" hi\i on
' katkonut tilauksia. Mutia pareinpi
saisi vauhti olla, että pääsisimme pi-
. kemmin seuraavaan päämäärään, sii­hen
kuuteen tuhanteen.
Mitähän jos lehtemme ystävät ko-\
ko laajuudellaan silmäisivät ympäril-leenniJkyisikö
tJhettyvillä Liekin ti­laa
jaksi sopivaa ihmistä tahi sellaista
Uunista, joka kyllä Liekistä niin pal­jon
tykkää että sitä lueskelee, mutta
ei ole tullut sitä tilanneeksi. 'Olisihan
se niin selvää ja varmaa, kun sen sai­si
aina säännöllisesti omiin käsiin, ja'
sitä paitsi niiUä lanteilla on merkitys­tä
täällä pajassa, missä se maailmal­le
muokataan.
Uusille tilaajille olisi nyt eräiden
seikkojen johdosta eduUinen aika.
Ensiftnäkin he saisivat yltäen taval­lista
isomman lehden, nimittäin kym-menvuotismtmerofJ;
joka varmasti
iuleci vaikka myöhästyneenä — ja
juuri siksi tämä tilaisuus sattuu tar-joutumaankin.
Olemme jc huomaut­tanut
myöskin eräästä uudesta jatko^
kertomuksesta, joka silhin alkaa.
Mutta sen lisäksi alkaa aivan seuraa­vissa
numeroissa eräs tavallisesta
poikkeava jatkqiertomuSj nimittäin
uusi operetti, jonka tekijä cn julkaisr^
tavaksemme vapaasti tarjonnut ja
joka on jo hallussammis. Tämän suh­teen
on sanottava lisäksi jotakin,
nmt td teeemme sen silloin- kitn sen-julkaisemisen
alamme: Jd kun mäi*
den lisäksi tässä hitonmaisen yskän
kourissa koetamme keräillä sekä vi­tamiineja
että atomeja", ettei lehti
pääsisi entisestään huonontumaan,
niin levitetään sHä sitten taas tuollai­sella
yleisellä ja yhteisellä pikku ot­teella.
— Niin tyytymättömiä me
täällä olemme, mutta onneksi sen^
tään hyvään paini
Ystävien pakinoita pyrkii kasaan­tumaan,
sellaisiakin, joita jonkinlai­nen
aikamäät^ olisi kiirehiinyt. KoU
mattakymmeniämOtä nyi on täiSlä
vumoaanodottfamastai^ Mutta älkää*
Jkim ystävä» rväsykb, kolaan nHtä
seumaoisMjnumtroissa pMna vähän
Tänään: on ollut Sadetta. Vielä
hetliisen myrsikyilee, ennertkuin
"Vihreän Waähingtonin" kesä 'lyÖ
sadetta selkään, sanoen: Nyt minä
"taas tulin ruusuineni ja kevätkukk^i-
• neni. Iloitkaa ihmiset! ___
Mutta nyt on tammikuurr 23 päi­vä.
Odotan siis sädeäijaii poismenoa
— ja sen aikaa muistelen menneitä.
Täsmälleen seitsemän; vuotta sit­ten,
samaan aikaän^istuirierääB^^^
vin histori^llisdla paikalla. Istuin
marmorisella penkillä Ja ajatuksissa­ni
turjotm patsasta} joka-oli Ameri­kan
suomalaisten yhteistoiminnalla
pystytetty Ohtesterjin, Pennsylvani­aan^
, ^v'^.;.^;..:,'\-
' Muutamia kuukausia aikaisemmin
sajmalla' paikalla suurenmpisesti. juh­littiin
suomalaisen kansan 30Ö-vuo-tista
oleskelua Afmerikassa. Nevv*
Yorkistakin/jossa noina aikoina olin,
lähdettiin vallan junalastittain niihin
muistojuhliin, _Monen muun pois­jääneen
kanssa kuuntelin ihastunei­ta
kertomittcsia juhlissa, olijoilta..
Mutta sitten sattui niin, että myö­hemmin
minun oli viioro liikkua niil*-
1 ä suomalaisten esi-isiemme asuinsi­joilla.
Silloin siellä, tammikuun
kirkkaana pakkaspäivänä, ei ollut
mitään juhlan hilkettä. Patsas i -
käänkuin yksinäisyydessä ihmetteli,
että ''tässä minä nyt sitten olen!"
Meitä oli-vain kolme ihmistä siinä
autossa, joka sinne silloin pysähtyi.
Toiset olivat olleet siellä ennenkin,
kun olivat lähimailta, mutta minä
olin kuin pyhiinvaeltaja, joka ensim­mäisen
hartautensa harjoittaa pyhäl­lä
paikalla.
Katselin patsasta ja sen ympäris­töä,
kyllin kauan, että muistan sen
nytkin kuin olisin eilen sen nähnyl.
Mutta yhä muistan nekin omituiset
mielikuvani tuolla paikalla.
Delavvare-juhlien edellä ja sen ai-
Tcana innostuin lukemaan tietoija
niistä Suomen kö\'hi5tä ihmisistä,
jotka siirtyivät ensin Ruotsin met­siin
ja sieltä sitten tulivat monien
vaikeuksien perästä- Pennsylvaniaan.
(Nuo ihmiset ikäänkuin elivät mie-
Ukuvi^sanr. Heitä >,pli juuri juhlittu,
vedetty heitä haudoista. Kunniaa
suitsutettiin sentään etupäässä sen-kinr
ajan mahtJher&ilöille ja ne köy­hät
"Mullikka-Matit" saivat osaa
kunnian rippeistä.
alutta-I>elawaren, juhlien aikainen
suomalaistan yhteistormi«ia oli vain
hetikisen^ kukassa. Y^iteistSminnan
saraaat kovin paäiaslti ruostuivat, kun
sieMä DeTawaren suomalaisten alku-
X)eräisellä lähtöpaikalla alkoi tappen»
lun kahinat.
'Un<ybtuivat Dela^aren juhlat ja
muistopatsaat. Ja esi-isien hengfet
taas jäivät Ohesterissä entiseen hil­jaisuuteen.
Monia err vaiheita on käyty tämän
seitäeroän vuoden aikana Emxiopas-sa
ja tässä maassa. Suomen kansaa
knfkftdtiin ja kruunattiin, sitten sää-liteliiitl
— Ja niin huovattiin Ja sou­dettiin
yhtäälle Ja toisaalle^ Suun-tauturnnen
on riippunut aina siitä,
missä asenteessa Suonien niemi on ol­lut
maailman' vallanpit^in*
Slnä^ taimnftluun knldttona päi­vänä,
joltein- IM»mte^tsasU-klit^
seliii,^ licOiiii sieia ^colsölaina^ uutena
ja puhtaana Suomen .siniristi-lippu.
Mutta sitten vuosia jälkeenpäin, kun
Suomi sotki itsensä vaaralliseen pe­liin
natsien kanssa, kerrottiin jossa­kin
uutisessa, että Chesterin kaupun­gin
herrat olivat nykäi5>ltän'eet lipun
pois -r-- jotta mitä sillä siellä^' tekee
huis/kimassa iimäa, kun ovat,Suomes­sa
menneeL.rDsvoJen kanssa samaan
ruuheen! " ^ • _ ;.
Taas; On maailmassa asiat suuresti
muutt^meet. Suörpenjulkuripäät so­taherrat
vihdoinkin saagat tuntea,
'initen tulee olla ja elää^ Ja kun mi­nä;
jälleen mu^istissani istun siellä
Pelaware^atsaan luona, niin aivan
kuin siellä ne köv^hän" Mullikka-
Matit" mihulle hymyilisivät. Aivan
kuin ne sanoisivat: Jo/ko nyt vihdoin
Rautalammin perukoillakin- rauhas­sa
biMTäan-^eiäinään? Ojentakaa' kä-teiinekm^
älle pohjolalla känsälle, te
suuren kansan mukana elävät De-lavrareh
esi-isien jälkeläiset, ja oppi­kaa
tdkin lähestymään toisianne. A l ­kakaa
tekin alusta!
Ja. Mirilikka-IMatit painuvat jäl­leen
silmieni edestä hiljaisuuteen . . .
Mutta kauempana ^lainehtii suuri
järvi ja kuuluu suuren maan koihina.
Rautaiset hevoset nopeasti liikkuvat,
ilmassa surisevat lentokoneet, 'laivat-liikkuvat
lastattuina
Ja minä Aerään ajatuksissani, sa­teen
edelleen "rapistessa katolla.
Herään todellisuuteen. Mutta toi­von,
että joskus kauniina kesäpäivä­nä
jälleen voisin istua muistopatsaan
luona, kun aurinko nousee idästä ja
tuuli vienosti hulmuttaa Suomen
kansan siniristi-lippua . . .
Ja kerran taas, kun vihan arvet o-vat
tyyten pois kuluneet, käyvät
Suomen onnellisemman kansan jäi*-
keliset • YHDESSÄ muistojuhlissa
Delavtraren suomalaisten uranuurta­jien
patsaalla^,
H E L M I ' D . M .
Riimi lastuja
Niin se meni taasen Heikki
huomaamatta näköjänsä,
vaikka taittui talven selkä,
karhu käänsi kylkeänsä.
Tai ei selfzl taittunutkaan
jäykevtmäks vain taisi tulla,
taitiuneeko enää lainkaan —
jliiollainen on tiinne mulla.
Mutta olkoon. Meillä on nyt
miitita jännitystä taätiä —
kovat luistin-koittelukset,
tuimat: tJ^^^ jäällä.
Nekin melkein voittaa kohu
ktiningatar-ehdokkaiden,
jaissa',: löytyy sirusia
kaunokeista erimaiden.
Mulle jntmten hyvä vaikka
joka päähän kruunun paammc,
mutta suomalaisen sisuin
kuroiteleh kunniaamme.
Siispj Hillevimme saapi
sata hyvää ääntä multa.
Toivon eitä vähintäcnkin
satuan verran saa hän siilUh
• SALA
esitettiin kerran, näytelmä ••\'arch3
pommia!" Siinä oli vain niie5\\-'r:rä
ja he, ottaessaan sen esittääkseen,
kerskuivat .että "nyt sitä näyteiläa.i.
kun ei ole hameväkeä!" Siinii kyilä
oli useampi näyttelijä ajVan er.siL^r-taa
laavalla....
,: Jännityksellä ^odotin esiripun nea-
, sija,, Xousihan se viimein ja aua
meni joten. Sitten tuotiin pöydlae
se paketti, joka joukolla^ pÄätelmc
pommiksi ja alettiin pelätä., föi
meni pöydän alle. Eräs pöydän ti-kana
istuja pyöritteli prcukaloitaia
ja mitä nauravimmalla naamalia sa­noi:
' ' A i a i ! " Yksi käveli lattiilia
edestakaisin eikä muistanut mitä piii
Kim. me näytte^
TejrVe, Ensolainen, ja kiitos haas­teesta.
Kyllä sitä tässäkin kylässä ennen
näyteltiin melkeinpä joka viikko, ja
parin viikon päästä piti aina olla
•vähän isompi kappale. Ja silloin, sitä
tuli rahaakin. Lahjoitettiin usein
uloskin päin kaikkiin työväenliikettä
edistäviin tarkoituksiin; Eipä mitään
sivuutettu. Räfkennettiin haalit, os­tettiin
koneet, juostiin Ja touhfuttiin.
Nyt meillä on elokuvat Jofea lauan­tai.
Ei ole muuta oihjehnaa; ei lau­leta,
ei puhuta. Ja tanssisoittolkin on
niin'Ja nain.. Mutta ei sitä tule ra-haalkaan.
Haalit rapistuvat maalin
puutteessa uHcoa, sisältä seinät mus­tat.
Veroistakin on suuri huoHi.
Mutta eipä * sitä kukaan viitsikään
niin juosta Ja touhuta. Näin on help­po
lökötellä ja joskus ottaa tuJkku..
Menköön maaiiraa syteen tai saveen.
Poikkesinpa asiasta. Eihän ipi-nua
haastettu kirjoittamaan meidän
taantumisestamme^ vaan niistä kom-imclliftsista
mitä pMyttämöllä sat­tuu.
Kylfalhän niitäpikku 4iommd- -
lukijia sattuu itsekulk&hi, etenkin
Jos ro<rfinsa luli^ -hatarasti, mfkS jo
sinään ^ tcfkee' esityksen eparvaraiaksi^
Kerronpa nyt siitä, kun meillä ^
sanoa, ei. millään. Vieressäni istui
hyvin sääliväinen misis, joka e: us­kaltanut
katsoa lavalle, vaan kuiski:
"Voi, voi, ekö se vieläkään mursta'"
Sanoin hänell^, että olen aina luullut
että tuolla lavaMa on kovaa, mutta
kovaa on täällä katsomossakin.
Vihdoin eräs, myös ensikertalai­nen,
huomasi kulissien takana, ettri
lavalta kuulu hiiren hiiskausta. Hiin
luuli, että häntä siellä nyt kaiva­taan.
Tempaisi oven auki ja a fe
lasketella kuin isäineitää. Kuisiian
kääntää kuin tuskassa lehtiä ja e:-
sii, että missä sitä. nyt mer.naän.
Toistakymmentä sivua oli h}'patty
eikä 5ille enää mitään voinut. EI
vinnyi mikä se pöydällä oleva käaro
oli. Yksi esittäjä jäi kuin jäikin 5ir-ne
pöydän alle. Esirippu laski ylei­sen
sekasorron vallitessa.
Kappale oli. huvinäytelmä ja tuh­kin,
millekään näytelmälle on "»äure.-
tu niin paljon vielä jälkeenkin pä-n.
Sehän siis oli niinkuin pitikin.
Siitä on kulunut paTrk>-mmen:3
vuotta-Ja niistä henkilöistä on joita­kin
jo kuolluDkin, joten ei kai se nv-tään
haittaa, jos tämän nyt kerrc.--
kin.
Kaikesta huolimatta ne ajat ou-vat,
minulle ainakin, elämäni pa^'
hainu aikaa. Mitä olisi elämä ollat
täällä yksinäisessä^ saaressa. jo5
olisi .'oUut.työtä Ja touhua vhteL^»^
asiain.eteen. Ihmettdenvain, kui^--
ka nykyisin ihmisten -aika kuluun-man-
sellaisia-hanastifcsia. '
ISOÄITI-