1941-07-05-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu t) HEI^fÄKUUN 5-:PÄIVMÄ_
Hm'
1
S5
Mi
Kirj. ARVO LINDEWALL
INTERMEZZO — kirjoittaja — öU
viisitoistavuotias, kun hänen kotikaupungissaan,
Minnesotassa, suomalaiset
nuoret eräänä kesäisenä sunnuntaina,
suunnittelivat illatsuun menoa,
noin neljän mailin matkan päässä
olevaan naapurikaupunkiini Nykyään
neljä mailia ei ole matka eikä^
mikään, mutta silloin, parikynimentäv
viisi vuotta siten, hevos- ja kärry-aikakaudella,
oli se pitkä taiVal ja
ennenkuin tämänlaisellekaanniätkal-le
lähdettiin, suunniteltiin ja tehtiii^
valmistuksia viikkokausia etukäteen. ^
Tästä huvimatkasta pääte^ttiin: bur
vitoimikunnan kokoukses_sa - kaksi,
viikkoa ennen, eikä ollenkaan^ oltu
liian aikaiseen ryhdytty matkavalrnis-teluun,
kuten Tnyöhenunin huomat-.
tiin. Komitea valittiin ottamaan ni-toiä
matkalle aikovista, että tiedettäisiin
ajoissa tilata tarpeeksi paljon ajoneuvoja
De Pitrultä, joka vuokrasi
hevosia sekä kärryjä.
Kun komitea oli kaikilta mahdollisilta
matkalle aikojilta tiedustellut ja
ottanut turistien nimet kirjoihinsa,
karttui joukkoa lähes kuusikymmentä
henkeä. Kuinka sattuikin, oli
kumpaakin sukupuolta melkein yhtä
monta, tyttöjä yksi enemmän. Aino-niminen
hyvin hiljainen ja ujo neitonen,
oli ilman poikatoveriai
Tämä samainen Aino oli kirjoittii-jan
siskon paras' tj^ötoveri ja kun
sisko kotona ennen matkalle lähtöä
surkutteli ja valiftdi^-Aiiwn kovaa
onnea^ tarttui äitimme asiaan'ja tuumasi
että "VoihanAryo tuöstaiähteä
Ainon seuralaiseksi". . E n \ . . tahtonut'
korviani uskoa, kuullessani äidin
tuollaista ehdottavan. 01in« 'ujoa
ujompi pojannahjus ja nytkö pitäisi
lähteä tytön kanssa huviretkelle.
Ei, vaikka hirtettäisiin, en lähde,
tuumailin, mutta kun äiti vaan yllytti
ja hakipa jo puhtaan, valkoisen paidankin,
tosin vanhemman veljeni ja
niin ollen kaulus niin suuri, että vieläkin
naurattaa, ja myöskin valkoisen,
hyvin pestyn ja silitetyn nenäliinan
pojulleen, niin suostuin viimein.
Heti lähti sisko viemään ilosanomaa
Ainolle ja mennessään varoitti
etten vain myöhästyisi.
Siinä kello kolmen aikaan astelin
kaikessa prameudessani De Pitrun
tallia kohden. Pari kertaa mennessäni
vilkasin, noin niin kuin salavihkaa,
pikkuiseen, siskoltani saamaan taskupeiliin
ja olin muuten mielestäni ' ' a li
right'', paitsi tuo iso paidankaulus
näytti kauhealta. Olisi saanut ainakin
kaksi tuumaa siitä katkaista, eikä*
vieläkään olisi hengittämistä haitannut.
Saapuessani De Pitrun tallin eteen,
oli siinä hyörinää ja pyörinää varmastikin
yhtä pajon kuin Xew Yorkin
satamassa huvilaivan lähtiessä. En-siakin
oli matkalle lähtijöitä lähes
kuusikymmentä ja saattajia ja muuta
uteliasta yleisöä oli saapuvilla ison
joukon kolmatta sataa.
Pihalla oli useampia kärryjä, kahden-^
neljän- ja kahdeksahislutiavna.
Parin kärryn eteen oli hevoset jo valjastettu
ja De Pitrun pojat ja vanha
misiskin hääräsivät toisten hevosten
valjastuksessa. Kun viimeinen polle
oli saatu aisoihin, aletlrin nousta kärryille
ja hyvin olikin" kaikkien istu-m^^
n suunniteltu, jokainen näkyi
istuutuvan omansa viereen, v
Katselin tnink.Ttaisöcri^ -vigikktiriin
Aino nousee ja huomasin-hänen istuvan
neljän hengen kärryillä, yksin
takaistuimella. Hiivin lähemniäksi ja
* olin aikeissa nousta kärryille hänen
viereensä, mutta ei ollut sisua. Hää-räilin
vain lähettyvillä, kunnes kaikki
oli lähtövalmiina ja olisin ehkä jäänyt
koko joukosta pois, ellei joukkomme
johtaja sattumalta olisi huomannut
Ainon yksin istuvan takaistuimella.'
Hän rupeaa kyselemään
ja tiedusfelelmaan, että kuka se Ai-
: non kavaljeeri oh ja kun Aino osoittaa
, sonnellaan miniia,: kohden, huutaa
johtaja: "Nouse; nouse ^xdka rattaille,'
älä--pelkää. Ei sinuJUa henkeä
viedä." Ei henkeä tosin viety, mutta
•kyllä poikaparka sai tuntea inonin
kerroin kovemmat ja ankarammat sieluntuskat.
^
Koko tuon neljän mailin matkalla,
joka kesti hiljaa ajaa lenkutellessa
vähän toista tuntia, ei kumpainen-kaan,
Aino enkä minä, puhunut halaistua
sanaa. Monen monituista
kertaa aukaisin suuni sanoakseni jotakin,
mutta- aikomukse^n se aina
jäi. Meinasin sanoa jotakin ilmasta,
hevosestamme, joka oli villistä kesytetty
vasta vuosi siten, tai tiedustella,
josko Aino luulee, että meillä tulee
-olemaan hauska reissu, mutta aina
takertuivat sanat kitalakeen.
Erään tiellä olevan kuopan takia
teki kärrimmie pahanmoisen- keikauksen
sivullepäin. Tässä keikauksessa
menetti Aino tasapainonsa ja kallistui
,:miBUun päin sen verran, että takamme
: hihat sattuivat "yhteen. Ei
kasyot, ei pdes paljaat kädet, vaan
hihat, - rnutta tamäkös oli - kauheaa
meille. Vedimme suumme hymyyn,
rniitta,kun katseemme kohtasivat punastuimme
ja ainakin minua rupesi
omituisesti puistattamaan, mutta ei
kumpainenkaan sanonut sanaakaan,,
vaikka aivostoissa varmastikin myllersi
mitä erilaisimpia ajatuksia, joita
tuo hihojemme kosketus oli saanut
aikaan.
Nyt jo näkyvät ensimmäiset kaupungin
laidalla olevat rakennukset,
tai paremminkin pienehkö toistakym-
? mentä rakennusta . käsittävä n Jc;
*^mainilukeesi'^ ja voi herra jesta^
minkälaisen helpoStuksen se toi, enää
6—7 minuuttia ja olemme perillä,
nyt käännymme koulun nurkkauksessa
kadulle, jossa suomalainen haali
sijaitsee. Nyt laskeutuvat ensimäiset
matkailijat alas kärryiltä. Tarkastelin
tuota ala^askeutumista ja tein sen
johtopäätöksen, että pojat hyppäsivät
ensin ja auttoivat kädestä tyttö-jään.
Toiset, vanhemmat ja rohkeimmat,
ottivat tyttönsä syliinsä ja
nostivat alas.
H5^päsin myöskin alas ja o|ih vakaassa
aikomuksessa, että käyttäydyn
kuten toisetkm miehet. Olen
gentlemanni ja autan Ainoa kädestä
alas, mutta taasen meni sisu. Sydä-menf
hakkasi vielä sen hihan kosketuksen
johdosta ja.nyt, jos koskettaisin
hänen paljasta kättänsä, niitä-liän
tapahttjisikaaLn?, Rupeisin sen
tähden housuistani ja takkim etumuk-, ,
sista puhdistamaan, olematonta pÖlyä\
ja sitä tehdessä h3?ppäsi Aino kärryiltä
ilman kavaljeerinsa apua. '\ -
Vähän siistittyä ja oijottua; vaatteita
lähdettiin joukolla kaupunkia
katselemaan. Kuljimme peräkkäin
ja parittain, kuin Vilkkilän kissat ja .
minä -aina koetin lyöttyätyä- miessakkiin,
jos suinkin oli mahdollista.
Noin tunnin kaupungilla oloajalla kävelimme
puolitoista katuvalla pitkän
valtakadun päästä päähän ainakin
kuusitoista kertaa. Kun viimein tuollainen
yksitoikkoisuus alkoi pitkästyttää,
vetäydyimme haalille, tosin
pari tuntia ennen ohjelman alkamista.
Mutta siinä se aika kului seurustellessa;
Nyt on haali täyttjmyt ihmisistä.
Ohjelmanesittäjä pyysi yleisöä asettumaan
paikoilleen ja alkoi jakaa laulukirjoja.
Kukin oman kaupungin
poika istuutui tyttönsä viereeii "jä
rohkaisin minäkin itseni ja hissäsin
Ainon vierellä olevalle tyhjälle istuimelle.
Alussa laulettiin useampia lauluja
ja koko illan ohjelma oli mielenkiintoinen.
Kaikki näkyivät nauttivan
täysin siemauksin paitsi minä. En ollenkaan
voinut seurata ohjelman esitystä.
Olin kuin horroksissa ja päässäni
myllersi.
Tähän saakka oli matka ollut jo
tarpeeksi hermoille käypää, mutta mitä
viel^ tuleman pitää, ennea kuia
pilani^tona? Kuinka saataa AJ.
non kotiaan De Pitrun tallilta, johoa
käiT3^^^-^ Mitä puhelea
hänelle siinä käveilessämme? Ötaikön
kädestään kunni ja kotinsa edessä f
erotessa, mitä teen, etten tulisi noia. M
tuksi? Annanko hyvän yön sutid* ^
man, kuten olin kuullut isompien 21
poikiien tekevän, tai niiten eroan
Tuollaiset-asiat ne päässä mylleN ?]
sivät. koko ohjelman esityksen ajaa
ja mitä pitemmälle ilta kuiui, sitä^
tukalaimriaksi tuli oloni. Oh^Imi
loputtua-tanssittiinkin johkua aikaa ! |
ja- hiiomatessani Ainoa haettavaa •
valssiin j se vähän niinkuin selitti { ^ . j
täni; siliä 'jos eivät toiset olisijäiä^
tanssittaneet, olisi se ollut miauajpo-losen
velvoilisuus, joka en koskaaa^^^
erinehoUiit tanssilattialla py^rähdd-
• 'kotiini t^^ samanlaista j ä ' ] !
meiioMnV ainein meille kahddle. EJ
edes ihana -täysikuu ^ saanut tuntö^ ^
tamme yalipilleeh, ei- edes nun pal^
joa, aiigakaan minun, että olisia voinut
sanoa jotakin kaunista, runoJiV'
ta; kertonut jotakin tuosta kuiistet v
ja sen aikaansaamasta huriiiasta,
taikka ottanut hänen kätensä •
omaani. Ei mitään sellaista. Siiiiä *
vain istuin kuin tonttu ja toisinaan
torkahdinkin.
Jo pysähd)mune De Pitraa tallin
eteen ja astumme tai hyppäämme,
kärryiltä ja hajaannumme eri suun»
nille. En koskaan ei|ää haluaisi tuo-.
ta hetkeä ja sitä seuraavaa viittä;
minuuttia elää uudestaan. E-eu.
* Lähti^säni Ainoa saattamaaa tuon . |
katuväliti^ ;joka, oli De Pitruita ha;.:
nen; -kotiaan,- olin - edelleenkin, kuin,
puulla päähän, lyöty. Kävelii](^ tpsin, i
hänen r^npa^iäan, mutta en nun !^;^
hellä, että vaatteemme olisivat ko«-..
kettaneet;;ja kumpainenkaan tji p^-.
hunut. sanaakaan. • „'
' Nyt c sivuutamme poikatalcui
molemmat huomaamme, kuinka poi;'
katalon tiskarin kavaljeeri lähellä
keittiön ovea painaa jäähyväissuu;
delman. armaansa huulille. Minua
rupesi värist5rttäraään kuin kuuniet
taudissa. ••• Ajattelin,, että näinköhän
minunkin pitää tehdä?
Olemme^ Ainon kodin edustalla ja
astumme jx)rtista sisään. Xyt, ml
tulee se kauhea hetki, mitä on mi-
Kaihkicn juutalctsten uudessa Croatian valtiossa, miesten ja naisten, täytvy kantaa vaatteissaan ^
tyisia tnerkkiS osoUtamassa heidän kansallisuuttaan. Sc on keltainen vaatekappale, jossa on "Davidin
-^^•kuvto^ja sen aUa kroatiankielisen -Juutalainen" sanan emi kirjain: Tämä oH k'M^
^tu-eitä takapuoleUe,^ kuten kuvassa Käkyv,
^ «. .* « ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 5, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-07-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410705 |
Description
| Title | 1941-07-05-06 |
| OCR text | Sivu t) HEI^fÄKUUN 5-:PÄIVMÄ_ Hm' 1 S5 Mi Kirj. ARVO LINDEWALL INTERMEZZO — kirjoittaja — öU viisitoistavuotias, kun hänen kotikaupungissaan, Minnesotassa, suomalaiset nuoret eräänä kesäisenä sunnuntaina, suunnittelivat illatsuun menoa, noin neljän mailin matkan päässä olevaan naapurikaupunkiini Nykyään neljä mailia ei ole matka eikä^ mikään, mutta silloin, parikynimentäv viisi vuotta siten, hevos- ja kärry-aikakaudella, oli se pitkä taiVal ja ennenkuin tämänlaisellekaanniätkal-le lähdettiin, suunniteltiin ja tehtiii^ valmistuksia viikkokausia etukäteen. ^ Tästä huvimatkasta pääte^ttiin: bur vitoimikunnan kokoukses_sa - kaksi, viikkoa ennen, eikä ollenkaan^ oltu liian aikaiseen ryhdytty matkavalrnis-teluun, kuten Tnyöhenunin huomat-. tiin. Komitea valittiin ottamaan ni-toiä matkalle aikovista, että tiedettäisiin ajoissa tilata tarpeeksi paljon ajoneuvoja De Pitrultä, joka vuokrasi hevosia sekä kärryjä. Kun komitea oli kaikilta mahdollisilta matkalle aikojilta tiedustellut ja ottanut turistien nimet kirjoihinsa, karttui joukkoa lähes kuusikymmentä henkeä. Kuinka sattuikin, oli kumpaakin sukupuolta melkein yhtä monta, tyttöjä yksi enemmän. Aino-niminen hyvin hiljainen ja ujo neitonen, oli ilman poikatoveriai Tämä samainen Aino oli kirjoittii-jan siskon paras' tj^ötoveri ja kun sisko kotona ennen matkalle lähtöä surkutteli ja valiftdi^-Aiiwn kovaa onnea^ tarttui äitimme asiaan'ja tuumasi että "VoihanAryo tuöstaiähteä Ainon seuralaiseksi". . E n \ . . tahtonut' korviani uskoa, kuullessani äidin tuollaista ehdottavan. 01in« 'ujoa ujompi pojannahjus ja nytkö pitäisi lähteä tytön kanssa huviretkelle. Ei, vaikka hirtettäisiin, en lähde, tuumailin, mutta kun äiti vaan yllytti ja hakipa jo puhtaan, valkoisen paidankin, tosin vanhemman veljeni ja niin ollen kaulus niin suuri, että vieläkin naurattaa, ja myöskin valkoisen, hyvin pestyn ja silitetyn nenäliinan pojulleen, niin suostuin viimein. Heti lähti sisko viemään ilosanomaa Ainolle ja mennessään varoitti etten vain myöhästyisi. Siinä kello kolmen aikaan astelin kaikessa prameudessani De Pitrun tallia kohden. Pari kertaa mennessäni vilkasin, noin niin kuin salavihkaa, pikkuiseen, siskoltani saamaan taskupeiliin ja olin muuten mielestäni ' ' a li right'', paitsi tuo iso paidankaulus näytti kauhealta. Olisi saanut ainakin kaksi tuumaa siitä katkaista, eikä* vieläkään olisi hengittämistä haitannut. Saapuessani De Pitrun tallin eteen, oli siinä hyörinää ja pyörinää varmastikin yhtä pajon kuin Xew Yorkin satamassa huvilaivan lähtiessä. En-siakin oli matkalle lähtijöitä lähes kuusikymmentä ja saattajia ja muuta uteliasta yleisöä oli saapuvilla ison joukon kolmatta sataa. Pihalla oli useampia kärryjä, kahden-^ neljän- ja kahdeksahislutiavna. Parin kärryn eteen oli hevoset jo valjastettu ja De Pitrun pojat ja vanha misiskin hääräsivät toisten hevosten valjastuksessa. Kun viimeinen polle oli saatu aisoihin, aletlrin nousta kärryille ja hyvin olikin" kaikkien istu-m^^ n suunniteltu, jokainen näkyi istuutuvan omansa viereen, v Katselin tnink.Ttaisöcri^ -vigikktiriin Aino nousee ja huomasin-hänen istuvan neljän hengen kärryillä, yksin takaistuimella. Hiivin lähemniäksi ja * olin aikeissa nousta kärryille hänen viereensä, mutta ei ollut sisua. Hää-räilin vain lähettyvillä, kunnes kaikki oli lähtövalmiina ja olisin ehkä jäänyt koko joukosta pois, ellei joukkomme johtaja sattumalta olisi huomannut Ainon yksin istuvan takaistuimella.' Hän rupeaa kyselemään ja tiedusfelelmaan, että kuka se Ai- : non kavaljeeri oh ja kun Aino osoittaa , sonnellaan miniia,: kohden, huutaa johtaja: "Nouse; nouse ^xdka rattaille,' älä--pelkää. Ei sinuJUa henkeä viedä." Ei henkeä tosin viety, mutta •kyllä poikaparka sai tuntea inonin kerroin kovemmat ja ankarammat sieluntuskat. ^ Koko tuon neljän mailin matkalla, joka kesti hiljaa ajaa lenkutellessa vähän toista tuntia, ei kumpainen-kaan, Aino enkä minä, puhunut halaistua sanaa. Monen monituista kertaa aukaisin suuni sanoakseni jotakin, mutta- aikomukse^n se aina jäi. Meinasin sanoa jotakin ilmasta, hevosestamme, joka oli villistä kesytetty vasta vuosi siten, tai tiedustella, josko Aino luulee, että meillä tulee -olemaan hauska reissu, mutta aina takertuivat sanat kitalakeen. Erään tiellä olevan kuopan takia teki kärrimmie pahanmoisen- keikauksen sivullepäin. Tässä keikauksessa menetti Aino tasapainonsa ja kallistui ,:miBUun päin sen verran, että takamme : hihat sattuivat "yhteen. Ei kasyot, ei pdes paljaat kädet, vaan hihat, - rnutta tamäkös oli - kauheaa meille. Vedimme suumme hymyyn, rniitta,kun katseemme kohtasivat punastuimme ja ainakin minua rupesi omituisesti puistattamaan, mutta ei kumpainenkaan sanonut sanaakaan,, vaikka aivostoissa varmastikin myllersi mitä erilaisimpia ajatuksia, joita tuo hihojemme kosketus oli saanut aikaan. Nyt jo näkyvät ensimmäiset kaupungin laidalla olevat rakennukset, tai paremminkin pienehkö toistakym- ? mentä rakennusta . käsittävä n Jc; *^mainilukeesi'^ ja voi herra jesta^ minkälaisen helpoStuksen se toi, enää 6—7 minuuttia ja olemme perillä, nyt käännymme koulun nurkkauksessa kadulle, jossa suomalainen haali sijaitsee. Nyt laskeutuvat ensimäiset matkailijat alas kärryiltä. Tarkastelin tuota ala^askeutumista ja tein sen johtopäätöksen, että pojat hyppäsivät ensin ja auttoivat kädestä tyttö-jään. Toiset, vanhemmat ja rohkeimmat, ottivat tyttönsä syliinsä ja nostivat alas. H5^päsin myöskin alas ja o|ih vakaassa aikomuksessa, että käyttäydyn kuten toisetkm miehet. Olen gentlemanni ja autan Ainoa kädestä alas, mutta taasen meni sisu. Sydä-menf hakkasi vielä sen hihan kosketuksen johdosta ja.nyt, jos koskettaisin hänen paljasta kättänsä, niitä-liän tapahttjisikaaLn?, Rupeisin sen tähden housuistani ja takkim etumuk-, , sista puhdistamaan, olematonta pÖlyä\ ja sitä tehdessä h3?ppäsi Aino kärryiltä ilman kavaljeerinsa apua. '\ - Vähän siistittyä ja oijottua; vaatteita lähdettiin joukolla kaupunkia katselemaan. Kuljimme peräkkäin ja parittain, kuin Vilkkilän kissat ja . minä -aina koetin lyöttyätyä- miessakkiin, jos suinkin oli mahdollista. Noin tunnin kaupungilla oloajalla kävelimme puolitoista katuvalla pitkän valtakadun päästä päähän ainakin kuusitoista kertaa. Kun viimein tuollainen yksitoikkoisuus alkoi pitkästyttää, vetäydyimme haalille, tosin pari tuntia ennen ohjelman alkamista. Mutta siinä se aika kului seurustellessa; Nyt on haali täyttjmyt ihmisistä. Ohjelmanesittäjä pyysi yleisöä asettumaan paikoilleen ja alkoi jakaa laulukirjoja. Kukin oman kaupungin poika istuutui tyttönsä viereeii "jä rohkaisin minäkin itseni ja hissäsin Ainon vierellä olevalle tyhjälle istuimelle. Alussa laulettiin useampia lauluja ja koko illan ohjelma oli mielenkiintoinen. Kaikki näkyivät nauttivan täysin siemauksin paitsi minä. En ollenkaan voinut seurata ohjelman esitystä. Olin kuin horroksissa ja päässäni myllersi. Tähän saakka oli matka ollut jo tarpeeksi hermoille käypää, mutta mitä viel^ tuleman pitää, ennea kuia pilani^tona? Kuinka saataa AJ. non kotiaan De Pitrun tallilta, johoa käiT3^^^-^ Mitä puhelea hänelle siinä käveilessämme? Ötaikön kädestään kunni ja kotinsa edessä f erotessa, mitä teen, etten tulisi noia. M tuksi? Annanko hyvän yön sutid* ^ man, kuten olin kuullut isompien 21 poikiien tekevän, tai niiten eroan Tuollaiset-asiat ne päässä mylleN ?] sivät. koko ohjelman esityksen ajaa ja mitä pitemmälle ilta kuiui, sitä^ tukalaimriaksi tuli oloni. Oh^Imi loputtua-tanssittiinkin johkua aikaa ! | ja- hiiomatessani Ainoa haettavaa • valssiin j se vähän niinkuin selitti { ^ . j täni; siliä 'jos eivät toiset olisijäiä^ tanssittaneet, olisi se ollut miauajpo-losen velvoilisuus, joka en koskaaa^^^ erinehoUiit tanssilattialla py^rähdd- • 'kotiini t^^ samanlaista j ä ' ] ! meiioMnV ainein meille kahddle. EJ edes ihana -täysikuu ^ saanut tuntö^ ^ tamme yalipilleeh, ei- edes nun pal^ joa, aiigakaan minun, että olisia voinut sanoa jotakin kaunista, runoJiV' ta; kertonut jotakin tuosta kuiistet v ja sen aikaansaamasta huriiiasta, taikka ottanut hänen kätensä • omaani. Ei mitään sellaista. Siiiiä * vain istuin kuin tonttu ja toisinaan torkahdinkin. Jo pysähd)mune De Pitraa tallin eteen ja astumme tai hyppäämme, kärryiltä ja hajaannumme eri suun» nille. En koskaan ei|ää haluaisi tuo-. ta hetkeä ja sitä seuraavaa viittä; minuuttia elää uudestaan. E-eu. * Lähti^säni Ainoa saattamaaa tuon . | katuväliti^ ;joka, oli De Pitruita ha;.: nen; -kotiaan,- olin - edelleenkin, kuin, puulla päähän, lyöty. Kävelii](^ tpsin, i hänen r^npa^iäan, mutta en nun !^;^ hellä, että vaatteemme olisivat ko«-.. kettaneet;;ja kumpainenkaan tji p^-. hunut. sanaakaan. • „' ' Nyt c sivuutamme poikatalcui molemmat huomaamme, kuinka poi;' katalon tiskarin kavaljeeri lähellä keittiön ovea painaa jäähyväissuu; delman. armaansa huulille. Minua rupesi värist5rttäraään kuin kuuniet taudissa. ••• Ajattelin,, että näinköhän minunkin pitää tehdä? Olemme^ Ainon kodin edustalla ja astumme jx)rtista sisään. Xyt, ml tulee se kauhea hetki, mitä on mi- Kaihkicn juutalctsten uudessa Croatian valtiossa, miesten ja naisten, täytvy kantaa vaatteissaan ^ tyisia tnerkkiS osoUtamassa heidän kansallisuuttaan. Sc on keltainen vaatekappale, jossa on "Davidin -^^•kuvto^ja sen aUa kroatiankielisen -Juutalainen" sanan emi kirjain: Tämä oH k'M^ ^tu-eitä takapuoleUe,^ kuten kuvassa Käkyv, ^ «. .* « ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-07-05-06
