1942-12-05-12 |
Previous | 12 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 12
OiSS 153
GGTTINO
D O P - C O T T E q j
M O N O T O -
MOUS •
CMU5T
VAIT TILL
I LÄY AAV
HAND9 ON
7 ^ LUMMOX!
DON'T 5T,\NP DECrC
LIICE A L A U O M I NG
SOMETlNö!
Z' HARI HAR! HAWI HAWl ) J ^ ^ i
{ VOT A S P O T ! Q O T S T O O \ ^
X FUNNV T O S P O I L ] H E E '
; i H A W . '
AIVAN VARMA
Oikeudessa oli esillii murhajuttu jn
sen ratkaisu riippui yhdestä seikasta:
ajasta. Ainoa^itaan yksi todistaja, pelokas
pieni mies, oli vielä uudelleen
kuulusteltavana. Puolustajalakimies
nousi ylös. kakisti kurkkunsa ja kohdistaen
sormensa todistajaan alkoi:
"Ajatelkaa tarkoin. Oletteko aivan
varma ettU se oli tarkalleen neljännestä
vailla yhdeksän kun tapasitte syy-tetj-
n?"
"Kyllii, aivan varma", vastasi todistaja.
**MuistÄkaa", sanoi lakimies tuimas-ti
« *^ttä todistuksestaxme saattaa riippua
ihmisen elämä. Tehän sanoitte.
että se oli hiljainen katu. mlssää:i ei ollut
kelloa nähtävillä eikä teillä itsellä
miekään ollut kelloa ja kuitezikin te
tiedätte ajan niin tarkkaan. Mitenkä
tämä on. mahdollista. Sanokaahan.
puhuttelitteko te s\-\tettyä?"
"Kyllä."
"Mitä te hänelle sanoitte?"
"Minä sanoin hänelle: 'Anteeksi, voisitteko
sanoa, mitä kello on?'"
oOo •
"YKSOHEHSYYS"
Hitler tarkasti joukkoja ja pysähtyi
puhmnaan eräälle ri\isotilaalIe.
•«Miten vohte?" hän kysyi.
**Ea voi valittaa", vastasi sotilas.
"Et \-oikaan", päätteU Hitler.
JEUÄILI TOTI UKSIA
Opettaja: "Ihminen on luotu siten,
että jokaisella elimellä on oma tehtävänsä.
Niinpä ÖUU on sj-Ömistä varten,
nenä haistaa. sUmät näkevät, jalat
juoksevat..."
Yksi poika pitää sormeaan yläällä.
Opettaja: "Mitä Aapo tahtoo sanoa?"
Aapo: "Äiti sanoo, että minulla jalat
haisee ja nenä Juoksee."
• oOo ——
EI TAR^TNNXT
Ranskalainen: "Miksi te ette kä\-tä
hajuvettä?"
Saksalainen: "En minä. tarvitse, minä
haisen muutenkin."
SAMALLA TAVALLA
Näyttelijätär: "Mintm oUsi vietettavli
sj-ntj-mäpäivääni — neljättäk}mrr.o:i:a
— mutta voi, mitä minä nyt teen? '
Ystävä: "Pidä se omana salaisuiue-nasi
— kymmenen vuotta."
Näyttelijätär: "Ah, kuinka me aj.K-telimme
niin samalla tavaUa!"
oOo —
PIKKUKAUPUNGISSA
Poliisimestari: "Sellaista huolimattomuutta!
Kuinka Haalari unohti sulkea
putkan oven eills-iltana?"
Haalari: "Siunatkoon! Unohdii^^o
cen? Onko mies kararmut?"
Poliisipäällikkö: "Ei, vaan sinne on
tuUut kaksi miestä lisää."
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 5, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-12-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421205 |
Description
| Title | 1942-12-05-12 |
| OCR text | Sivu 12 OiSS 153 GGTTINO D O P - C O T T E q j M O N O T O - MOUS • CMU5T VAIT TILL I LÄY AAV HAND9 ON 7 ^ LUMMOX! DON'T 5T,\NP DECrC LIICE A L A U O M I NG SOMETlNö! Z' HARI HAR! HAWI HAWl ) J ^ ^ i { VOT A S P O T ! Q O T S T O O \ ^ X FUNNV T O S P O I L ] H E E ' ; i H A W . ' AIVAN VARMA Oikeudessa oli esillii murhajuttu jn sen ratkaisu riippui yhdestä seikasta: ajasta. Ainoa^itaan yksi todistaja, pelokas pieni mies, oli vielä uudelleen kuulusteltavana. Puolustajalakimies nousi ylös. kakisti kurkkunsa ja kohdistaen sormensa todistajaan alkoi: "Ajatelkaa tarkoin. Oletteko aivan varma ettU se oli tarkalleen neljännestä vailla yhdeksän kun tapasitte syy-tetj- n?" "Kyllii, aivan varma", vastasi todistaja. **MuistÄkaa", sanoi lakimies tuimas-ti « *^ttä todistuksestaxme saattaa riippua ihmisen elämä. Tehän sanoitte. että se oli hiljainen katu. mlssää:i ei ollut kelloa nähtävillä eikä teillä itsellä miekään ollut kelloa ja kuitezikin te tiedätte ajan niin tarkkaan. Mitenkä tämä on. mahdollista. Sanokaahan. puhuttelitteko te s\-\tettyä?" "Kyllä." "Mitä te hänelle sanoitte?" "Minä sanoin hänelle: 'Anteeksi, voisitteko sanoa, mitä kello on?'" oOo • "YKSOHEHSYYS" Hitler tarkasti joukkoja ja pysähtyi puhmnaan eräälle ri\isotilaalIe. •«Miten vohte?" hän kysyi. **Ea voi valittaa", vastasi sotilas. "Et \-oikaan", päätteU Hitler. JEUÄILI TOTI UKSIA Opettaja: "Ihminen on luotu siten, että jokaisella elimellä on oma tehtävänsä. Niinpä ÖUU on sj-Ömistä varten, nenä haistaa. sUmät näkevät, jalat juoksevat..." Yksi poika pitää sormeaan yläällä. Opettaja: "Mitä Aapo tahtoo sanoa?" Aapo: "Äiti sanoo, että minulla jalat haisee ja nenä Juoksee." • oOo —— EI TAR^TNNXT Ranskalainen: "Miksi te ette kä\-tä hajuvettä?" Saksalainen: "En minä. tarvitse, minä haisen muutenkin." SAMALLA TAVALLA Näyttelijätär: "Mintm oUsi vietettavli sj-ntj-mäpäivääni — neljättäk}mrr.o:i:a — mutta voi, mitä minä nyt teen? ' Ystävä: "Pidä se omana salaisuiue-nasi — kymmenen vuotta." Näyttelijätär: "Ah, kuinka me aj.K-telimme niin samalla tavaUa!" oOo — PIKKUKAUPUNGISSA Poliisimestari: "Sellaista huolimattomuutta! Kuinka Haalari unohti sulkea putkan oven eills-iltana?" Haalari: "Siunatkoon! Unohdii^^o cen? Onko mies kararmut?" Poliisipäällikkö: "Ei, vaan sinne on tuUut kaksi miestä lisää." |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-12-05-12
