Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 13, 1947

              Sivu 6 LAUANTAINA SYYSKUUN 13 PÄIVÄNÄ
miniiniuiiimiimtnM»iuiuuiimMiMiMiummiwiiiirtiuniuitiownmimiiimiuuuinuuiiiu 3341
CJatkoa l:stitä sivulta)
(Tämä pakina on- maanut toimi­tuksen
''loorassa" neljä kuukautta.
Mutta ^teiyfaarin 3^
• leen pitkästyisi ja pahastiusr^ vedäm­me
sen sieltä viimeinkin päivänva­loon.)
Niin, joko kaikki- tietävät, että
suosituskirja on saatava kotiinjääväl-t
ä kumppanilta, jolla sellainen on,
silloin kun Suomimatkalle lähdetään.
Tänään ajellessani navetantakaista
pellolle siellä vasta juolahti mielee­ni
lämä niin tositärkeä asia. Ajatte­lin,
että tästä täytyy puhua Tiinal­le,
mutta, vain silloin kun hän on oi­kein
hy\'ällä, tuulella, taikka muuten
hyvä suunnitelma menee plöröksi, ja
se on vielä järkevästi esitettävä, sillä
Tiina ei kuuntele lörpötyksiä.
Tuli kuin tulikin se odottamani
kahvintunnin aika. Juuri kun hiki-hatussa
pisteiin kuusipiikkisellä kuk
kuraisia kuormaan Tiinakin ilmestyi
rappusille isokuvainen puhdas lenin­ki
päällä. "Hu-huu!" huusi hän ta-pansa.
mukaan ja hänen äänessään oli
iloinen ja viehättävän heleä sointu.
Heti tiesin, mitä se huuto tarkoitti,
olinhan sen satoja kertoja ennenkin
kuullut. "Oorait hani!" vastasin par­haan
kykyni mukaan ja lähdin. Si­sälle
päästyäni huomasin ,että nyt
olikin se sopiva hetki, jota olin nave­tan
takana ajatellut — pyytää sitä
suosituskirjaa. Mutta miten sen alot-taisin,
etten saattaisi häntä surulli­seksi,
olenhan aina ollut hoksaama-ton
ja alottanut asian väärästä pääs­tä.
Yhdessä juotiin kahvit, kisailtiin
ja naurettiin. Mutta hetken perästä
oli Tiina kuin ällikällä lyöty, kun
tekeyd3an totiseksi^ aloitin:
"Kuulepas nyt Tiina minulla olisi .
oikein vakava kysymys tai oikeastaan
pyyntö esitettävänä sinulle, mutta
älähän tule murheelliseksi,"
"No sano se, että kuulen", sanoi
. liän.
"Lupaatko ensin?"
Hetken mietittyään sanoi Tiina:
"Olkoon menneeksi, liiinä lupaan,
olkoonpa se sitten mikä tahansa."
"Tuota noin, onpa todellakin kum­mallista
ja miltei uskomatonta, että
siellä Suomessa käki m^kaa mättään
päällä selällään ja kukkuu siinä." .
"Tuollainenko se niin tärkeä esi­tyksesi
olikin?"
" E i , odotahan . . . ja kun minä en
ole käkilinnun laulua kuullut — onpa
siitä jo kulahtanut satojen nuöiten
miesten ikä —- niin minun pitäisi k i i -
Tehtia sitä. Suomimatkaa, että. iriinä-
• k i n . . . " - •'• < ; - ..••..\\-- '
"No tc^isikö sinun mielesi lähteä
sinne heti?" kysyi Tiina katsahtaen
silmiini.
"Tuota, niinhän minä sitä vähän
ajattelin, kun se käkikin. . ."
"Sus siunatkoon!" keskeytti Tii­na.
"Sinullahan on tuo kylänpuolei-nen
osa päätäsi niin navetantakaises-sa,
että mit^n ihraeenlailla näet etee­si.
Ja tuonlaisenako sitten lähtisit
Suomeeni -PyhyhJ Siitä ei tule mi-taa
etta paastaism smut siistimättä
ihatkalle. Tule hopusti pesemään, on­han
tässä kuumaa vettäkin."
sään-maassa, joka ei yaimärtaisi «
tä. VaHtaan nylkm "vähemmän
han tie» -yhteistä vihollista NeuT
toliittoa vastaan. . .
Joko joukossa hihkaisee: -m
taattorincn- hallitusmuoto' Sit5
.taan on sivistynyt maaoit^ ^2
n tvotatek^. vastaan oli viimeinen sotak J
mi..
. ainoastaan $84. Sesonklammattilais-
. Ien (nriuuKurit, rcqpparit, kirvesmie-het
jne.) palkat ovat
.mutta yli J 4 osasi maan rtyötäteke-
.v^stä-liiokasta, :llenkise^t^ voi pätevästi todi^
tääii hällitusrhuotoa, mikä voisi %
- tl
u
siihen luettuna, d ä t t ä ä i i s e n s a . k es
"Älähän i ^ . h ä t ä i l e , enhän _
myöntävää vastaustakaan sii- iäp,ainitun: kurssin : i n u k a ^ , . Ä ^
paikom ön StAdastyöläisten j.^^ ^
aivan uskomattoman .huonot,rmm.,.paljon
Stergl)ergin tupakkatehtaana $35. '^-^muj.
ben k^mykseeni." ^
'Mihin?" kysjri Tiina ihmeissään,
'Niin luota, suosituskirja^an mi­nä
sinulta pj^dän."
"Suosituskirjaa!" jahkaili Tiina.
"Mikä se sellainen on?"
"Etkö nyt ymmärrä, sehän on vain
sellainen todistus vaimdta miehelle
j a tarkoittaa samaa kuin vallesman­nin
passi, jossa selostetaan matkusta­jan
menneisyys ja nykyisyys, kyvyt,
ammatti ym. ja ettei hän ole mikään
kelvoton heittiö, karkuri eikä muu
sellainen. J a sinun tulisi se omakäti-
.sesti kirjoittaa ja sitten todistajat
alle, ja se tulisi varustaa sinun omalla
leimasimellasi ja antaa asianomaisel­le
todistajain läsnäollessa."
"Minunko leimasimellani! Missä
minulla on leima. . .? Hm, onkohan
sinun pääsi sekaisin." Ja Tiina katsoi
minuun h3rvin tutkivasti.
"Älähän nyt, toukuUani minä olen.
Nimikirjoitustahan minä tarkoitan."
"Joo, kyllä minä sen sinulle annan,
mutta minkälaisia suosituksia sinä
siihen haluat?"
"No, siinä ensinnäkin tulisi olla ikä,
rotu, tuntomerkit, pyrkimyskyky ja
tavat, kuten jo sanoin, ja myöskin
mitä kaikkea kelpo matkustajan fulee
tarpeenvaatiessa saada — niin, mikä
vain on yleensä totta ja matkustajalle
edullista."
Mietti\'ä ilme kasvoillaan alkoi T i i ­na
hyräillä hiljaa jotakin. Ja koska
Ällistyen tein mielettömän kysjrmyk-
. sen, millä he elättävät itsensä. "Ruo­kaa
vain syödäksemme. Leipää, pe­runoita
ja s i l a k k a a j a kirnupiimää,
. jos saadaan.; Kahvikupillinen .maitoa
- päiväksi ja kaksi sinistä voileipää!"
(Puoli paunaa voita kuukaudessa.)
Vastauksensa varmuudeksi he pisti­vät
vielä heleästi nauruksi. Lihaa
sanoivat syövänsä . joskus nukkues-saan,^
unessaan.
Keuhkotauti on Suomen kansan
vitsaus. Pietar^aressa on mm. uusi
korkeimman arkkitehtuurin mukaan
rakennettu, virtaviivainen keuhkotau­tiparantola,
joka on-^Viimeistä sijaa
'^myöten täynnä potilaita. (Ymmärret­tävää
kyllä.) Tämän sairaalan pe-räänkatsova
tohtori näyttelee suurel­la
ylpeydellä sen uudempia parannus-laitteita,
mainiten toivorikkaana
odotettavan uutta amerikkalaista
tuberkuloosiseerumia, jonka jälkeen
rakennetaan sairaalasta reumatismi-parantola.-
Huomautan hänelle vaati­mattoman
arveluni, että keuhkotau­tia
olish kai yritettävä vähentää yh­teiskuntaelämän
parantamisella. ''Se­kin
on/ totta", hän myöntää, "mut­ta
siihen ei ole mahdollisuuksia vielä
vuosikymmeniin! Hallitus on avu­ton",
hän arvelee. E i perustele sitä sel­vemmin,
mutta. . .
keskustelu oli noin loppunut, lähdin Junassa joutuu usein keskusteluun
minäkin navetantakaista työtäni jat- poliittisesta maailmankotsomuksesta,
kamaan, ajatellen, että taisipa tuos- ^issä Aiemman tietoinen kansan-takin
hommasta tulla pannukakku.
Mutta iltasella, päästellessäni hevo­sia
valjaista kuulin navetasta Tiinan
surunvoittoisen laulun:
"Eikä mikään oo sen lämpöisee
kun oman kullan sänky. . ."
Silloin käsitin että hän on teh­nyt
myönteisen päätöksen ja niinpä
sisältä löysinkin seuraavan paperin:
Suosituskirja
peet kohoavat huimasti heti kun 0€
vapautuvat säännöstelystä. Lihaa ei
keskinkertainen työläinen kykene os-tamaan,
kuitenkin samaan aikaan
mätänee miljoonia kiloja saippuateh-täisiin..
- Maitoa syötetään eläimille
^maaseuduilla. Kansa ei kertakaikii.
aan kykene niitä ostamaan.
"Suomessa on kuitenkin derao-
: kraattinenhallitus!" Minä myönnän,
että se oli. Me suomalaiset nos­timme
hattuamme ilosta valtameren
takana silloin kun tämä hallitus d^
mokraattisella kansanäänestyksellä
valittiin. SiUoin kun koliiie johtaj-in-ta
puoluetta kirjoitti sopimuksen, et­tä
elinlaipeiden hinnat ei kohoa, pal­kat
pysyy entisellään ja elintarpeet
säännöstellään kansalle parenimm
riittäväksi. Mutta sitten peittyi koko
taivas pilveen kaikkien ihanteiden yli
Suomen kansan elämän jälleen elpy^
misestii. Teidän maala*sliittonne ei
jaksanut demokraatisessa hengessä
kovinkaan kauan rakentaa sen tule­vaa
hyvinvointia. Ensin se aiheutti
hallituspulan, mutta kun ei voinut
paikkaansa jättää, on se .•^enjälkeen
entistä vähemmän suhtautunut denjO- .
kraattiseen yhteistyöhön. Teidän
kaikkien pitäisi tietää, että viljan
hinnan korottaminen on. tälläkertaa
heillä päiväjärjestyksessä, joka, jos
he sa;ivat sen läpi, on isku työtäteke­vän
luokan nälkiinnyttämiseksi ja
sitä seuraa kysymys, jaksaako teolli­suus
"olla vielä käynnissä. Teillä oli
demokraattmen hallitusmuoto, mut­ta
se ei jaksanut johtaa demokraati-aine
paljastaa .sen tietomäärän mitä
vuosikymmenien sotakiihkoinen pro­paganda,
on aäien kasvattanut. Eräs .^sessa-^hengessä kansan hyvinvointia,
kiihkeä Junakokous, missä keskus- vaan johtavat puolueet lälitivät oman
telu virisi Trumannin politiikasta.
Selvittelin heille, että ymmärtääkse­ni
ei Tnimannilla ole omaa politiik­kaanhan
on eneqmiän tai vähemmän
vain "ostettu ja maksettu". Hän aluk­si
yritti elävoityä suuren Rooseveltin
Kantakirjoihin pyrkivä, vaikean ro- politiikkaan, mutta sitten määräsi
motiisin runtelema, maatiaisrotuinen yhdysvaltalainen pääoma hänen po-. . yaunj^sa oyat. kokoontuneet
puolueensa linjalla vetämään en
suuntiin.. Eivät jaksaneet pitää dik­taattorista
hallitusmuotoa kansan hy­väksi-
ja njrt saattaa edessä olla hy-v:
nkin-pian yleinen kaaos ja seksor-to.
-
Kaikki miespuoliset matkustajal
otta­ma
itsekin. Peli on aina minun kä­sissäni,
ja viimeinen nappula on aina
minun. Siksi olet auttamattomasti hä­vinnyt
Tjäder.
. Ja mustat hevoset siirtyrot pelilau­dalla.
. .
mies, jonka ikä on vasta 35 vuotta,
300 kuukautta ja 5S6 päivää, ja jon­ka
ulkopuoliset tuntomerkit ovat:
pruuni, takkuinen, takinkaulukselle
ulottuva tukka, keskipää kristallin-kiiltoinen
(saunasta tultua, johoii hä­net
on tukasta t^utettava), taivaan­siniset
silmät, joiden katse kerkiää
luurata jokaisen salaisimmankin nur­kan,
rometiisi, joka enemmän aras-tuttaa
lontoon puoleista lonkkaa.
Muuten hän yrittää olla keikaileva,
varsinkin yleisillä paikoilla, luulee
olevansa hieno ja on tunkeileva var­sinkin
naisväen seurassa. Sisu hällä
on ennen kuulMmaton. Hän on enem­män
uppuniskainen kuin muu. On
myöskin vähätpinen, mutta syönti-aikoina
miesten parhaita, ja aina väli­tunneillakin
on kahvia tai jotain muu-
. ta inumassa. Ruumiillisen terveytensä
ylläpitämiseksi, reumatismin ym. se­kä
vastahakoisuuden pehmikkeeksi
suosittelen mitä kovakouraisintä ins-piritysh-
erontaa ja tarpeen vaatiessa
hyvä annos koivu juustoa. Hän aikoo
litiikkansa, jota hän sokeasti noudat­taa.
Se on tuo heidän atomihumalan-sa,
mikä on kiihoittanut heidät mää­räämään
maailman teollisuuden tuo­tannon
dollarin hyväksi. Heidän so­tilaalliset-
tukikohdat maailman me­rillä
jo tukee heidän tavotteitaan.
Marshallin avustussuunnitelmat täh­tää
näitä tavotteita. Ei ole olemassa
i h i t i ^ kapHalistijarjestelmää, mis-rtyt
hetimiten sonniratsullaan — jo­ka
tuntee liiimen Moose§ Ananias;
lähteä ratsastamaan Behringin sal­mea
kohti ja sieltä edelleen seuruei­neen
koiravaljakolla Siperian erämai­den
halki suorinta tietä Suomeen, ja
jota matkaa varten tärmä suosituskir­ja-
on sen seurueen pönkämiehelle
Paarille annettu. — Omakätisesti T i i ­na,'!
maan- osäa-tähän keskusteluun, joa-kos.
sa niitäkin, jotka cr.M yhteisji^-
märryksessä kanssani. Todttelen,
heille . "trumannilaista- diktatuuna
kansaa vastaan ja kysyniyi 'iiert)7
aina siihen, tuleeko sota? ''Minäepai-
. Ien sitä vakavasti, sillä tiedän aieres-
-takaisten jkansojen .tuntevan raa<^
rask?^ti. tuon. diktaattorin v
'harteillaan." Atomin voinia-ita hoc*-
: matta oh;kansan voinuv.soda.'isa ^
vättkmätön!".
joku tiedustaa, että ^-'O-^ ^^'"'^T
toliitto lähtee hyökkäämisin?"
.Ien sitä aivan mahdotto-riaksi kan-puolesta
ja kansan h} väk.M. • - >
ku jo koettaa todistella ^er^ja.
hyokka- -tä Suomea v.iitaan! J ^
vLtaukseksi todistan. e!(ä "j^^.
.olisitte saaneet totuuden tuosta
.astasamalla tavalla kum me N ^
Huolellisesti käärin saamani suosi- tietää .sen. yli valtameren. >"'0^^
tuskirjan talteen j a kiirehdin navet- men kansan kär.sim)
taan, jossa Tiina hymysuin lypsinko- mahdollisesti jääneet koivcraatu. ^
. neinccn odotteli lypsäjää.
. . . FAAHI.
lähän oli SiUöin x-äheninii>ton
- taaltoflnen.hallitus kansaa vasM*"