Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 28, 1946

              « ' 1 1 1 1 1 * 1 1 1 — " " " " > — ^ ™ ' ' ' * ' ' " ' ' ' ' n w « i i i i i i i M i l i i l i i i i i i i i i i ( M i i i i i i i i i i i i i r ' i 11 ' • " • •- • ••••'^•1:'^'^^^^
I-, kuten hyvää'|>äi^^
^ ^ riisiä mateita perunoja, ba-
2*,^^^^ saada enemm^^Hhaa.
S! minään muuna arkana, sflla mie-
S^r^t väsyit varmasti leiril-
^^SLniseen ja niin lähtevät
lataamaan vilUsrkoja Ja peuroja.
Eräänä päivänä tällaisella sika-
' metsästysretkellä eräs tuntemani
drak poika oli vähällä joutua iJfythön
i ^ e e n saaliksi. Hänen koiransa,
j jotka kiihkeästi ajoivat takaa vim-t
j^ua, nähtävästi olivat saaneet Sfen,
tiinni 'lahdessa ja hän juoksi läpi
metsän sille suunnalle mistä haukku­minen
kuului. Sitä tehdessään hän
luonnollisesti seurasi viliisaioien te­kemiä
po^a joiden vierillä python
käärmeet väijyivät saalistaan. Juos­tessaan
pitkin pientä rotkoa python
hyökkäsi hänen kimppuunsa. Onnek­si
poika kyyrisityi niin matalalle, et­tä
käärme ei saanut häntä ihampaisin-
S3. vaan iski poikaa ikaulallaan. Se
heitti pojan kuin keilan menemään,
mutta hän pääsi jaloilleen ja pakeni.
Hän palasi leirille niin kauibeasti pe­loissaan,
että sairastui kuumeeseen
useiksi päiviksi. Kuume oli rrtala-riaa,
mitä ilmenee melkein kaikissa
EDGAR WALLACE
"Tahdottekö luvata minulle, et-
'tette kerro siitä enää kenellekään, ei
ainakaan valokuvasta?"
"Tietysti, Thalia'V vastasi Jack.
"Voinhan lähettää sen teillekin, jos
vain haluatte."
" E i , älkää tehkö sitä missään ta­pauksessa",
sanoi tyttö lopettaen
sitten äkkiä keskustelun.
Hän istuutui paikoilleen muuta­miksi
minuuteiksi ja hengitti nope­asti
nousten vihdoin selsoalleen. Saa­tuaan
hatun päähänsä hän lukitsi
konttorin oven ja meni väliaterialle.
X X X V
'Kuukauden neljäs päivä oli ohi ja
Derrick Yale oli vielä hengissä. Hän
mainitsi siitä tullessaan konttoriin,
malaijilaisissa ja dyakeissa tässä o- jossa hän ja komisario Parr yhdessä
sassa Borneota, joskin ainoastaan työskentelivät.
sOloin, kun heidän elimistönsä on
jollain tavoin heikentynyt, kuten uu­pumuksesta
tai louikkaantumisesta.
Tällä kertaa se oli henkistä laatua.
Hän ei tahtonut mennä viidakkoon
ollenkaan vaan oleskeli leirillä viet­täen
enimmän osan aikaansa van-henipiensa
majassa. Myöhemmin
näin hänet keräämässä rottinkia-joi­denkin
kylän miehen seurassa; Tämä
mtli minusta siltä, että hän oli toi­pumassa;
hän voisi mennä viidak­koon,
mutta ei yksin. -Näihin aikoi­hin
minä muutin toiselle leirille enkä
nähny-t poikaa enää. Mahdollisesti
tällaiset kokemukset kuin tämän
nuorukaisen, panivat viidakoissa elä­vät
dyakit ja malaijit aina kullje-maan
a,seistettuina.
En koskaan tullut tietämään, että
pytSionit olisivat todella tappaneet
Jhmistä. Tietysti malaijit kertoivat
njonia tarinoita pythonien syömistä
Hiausistä ja ei ole syytä ejräillä, et­teikö
suuri python vöisi nieHä pienen
ifamisen, sellaisen kuin malajit. Toi- tinkinipun ja sanoi, ettei siellä näkjr-senävuotena
ollessani Bomeossa, mi- nyt merkkiäkään, että seuralaisensa
nnn inukanani oli hyvin Syvä banja- olisi sen luona ollut. Silloin he o-reselainen
malaiji, joka oli asunut taksuhrat, että bän on sairastunut ja
Bonieon itärannikolla monia vuosia, mennyt takaisin kirille. Hän ei ollut
Hän oli usein ollut retkikunftien mu- siellä ja he huutelivat ja etsivät hän­tänä
viidakoissa rottinkia keräämäs- tä myöhään iltapäivään saakka.
5ä. Hän kertoi, että yhdellä tällai- Hukkaantunut mies tunsi seudun pa-seHa
retkellä hän ja kolme tai neljä remmin kuin kukaan beistä. Hän oli
seuralaistaan viettivät useita viik- kuljeksinut sen ympäriinsä joka päi-yhdellä
paHckakunnana rottin- vä viikkokausia. Oli mahdotonta us-keräten.
Heillä oli vain yksi lei- koa, että hän olisi eksynyt kävelles-ioko
aikana, mutta be kuljeskeli- sään puoli mailia alueella jonka txin-
^at siitä noin mailin tai pitemmän si niin hyvin. Jos hän olisi sattunut
"Minun oli pakko tämän satunnai­suuden
vuoksi luopua kalastusmat­kastani",
sanoi hän.
Parr murahti jotakin vastaiikseksi.
"Teidän [>akollinen luopumisenne
siitä oli kuitenkin parempi kuin se,
että me olisimme menettäneet teidät
kokonaan", sanoi hän. "Olen nimit­täin
aivan varma siitä, ettette te olisi
milloinkaan palannut, jos vain olisit­te
lähtenyt tuolle huviretkelle." •
Yale nauroi.
"Teidän luottamuksenne Punai­seen
Ympyrään ja heidän taitoonsa
pysyä lupauksissaan on hirvittävä."
"Niiii se onkin erääseen varmaan
pisteeseen saakka", sanoi komisario
kohottamatta katsettaan kirjeestä,
jota hän juuri kirjoitti.
"Kuulin Brabazonin luovuttaneen
selostuksensa poliisille", sanoi Yale
hetkisen kuluttua.
'TCyllä", vastasi komisario. "Se
ei ole kuitenkaan niin erittäin valai­seva,
onpahan vain jonkinlainen se­lostus.
Hän on myöntänyt vaihta­neensa
pitkän aikaa niitä rahoja, joi­ta
Punainen Ympyrä oli kiristänyt
uhreiltaan, vaikka hän ei sitä tien­nytkään.
Hän kertoo myös sen,
kuinka hän tuli liittyneeksi järjes-töön,
minkä jälkeen hän tietysti toi­mi
valtuutettuna välittäjänä."
"Aiotteko s>^ttää häntä ]Marlin
murhasta?"
Komisario Parr pudisti päätään.
"Meillä ei ole rittäviä todistuksia
siihen", sanoi hän, kuivasi kirjeen­sä,
taittoi sen ja pisti sen kuoreen.
"Mitä te saitte selville Ranskassa?
En ole saanut tilaisuutta keskustel-"
la siitä kanssanne", sanoi Yale;.
.Parr nojautui taaksepäin tuolis­saan,
kaivoi piipun taskustaan ja sy­tytti
sen ennen vastaamistaan.
"Melkein yhtä paljon kuin vanha eikä poistunut talosta."
bäntä pyydetty mukaan; Ifianellä oli:
paljon hommaa näinä ^ivina^w
miesten valitsemisessa, joista hän ai­koi
järjestää henkivartiost<)h halli­tuksella
ja bänelläoU varaa sellais-
Ien kutsujen hylkäämiseen, jotka ta­vallisesti
ikävystyttivät häntä, •
Nyt sattuikin niin, että hänen seu­ransa
olisikin aiheuttanut suurta
hämminkiä, koska Valella oli jotakin
neuvoteltavaa ylikomisarion kanssa,
jotakin sellaista, mitä komisario Par-rin
ei tarvinnut kuulla. Mutta hän
pudotti pomminsa vasta aterian lo­pulla
ja sen vaikutus oli niin tehoi-sa,
etta ylikomisario retkahti taakse- •
päin tuolissaan ja,huohotti,
"Jokuko poliisin päämajasta?" sa­noi
hän epäillen. "Mutta sehän on
aivan mahdotonta, mr. Yale."
Derrick Yale pudisti päätään.
"En tahtoisi väittää mitään mah­dottomaksi,
sir", sanoi hän, "mutia
eikö teistäkin näytä aivan siltä, ett-i
kaikki todistukset tukeyat osaltaaa
sellaista otaksumaa? Jokainen pon­nistus,
jonka me teemme Punaisen
Ympyrän toiminnan lopettamiseksi,
tiedetään edeltäpäin. Joku pääsee
Sibl>Ti koppiinkin ja tappaa hänet.
Sellaiseen ei kykene muu kuin joku
päämajan valtuuttama henkilö. Ja
muistelkaamme esimerkiksi Froyan- ^
tin kuolemaa. Talon ympärillä ja
sen sisällä oli paljon etsiviä eijjä ke­tään
outoa henkilöä mennvt sisään
i i i '--nk
Froyant raukkakin", sanoi hän.
"Seurasin todellisuudessa melko tar­kasti
samaa suuntaa kuin hänkin.
Tein matkani etupäässä ja pääasialli­sesti
Marlin ja hänen rikokslensa
vuoksi. Tehän tiedätte hänen kuu­luneen
erääseen rikolliseen järjestöön
Ranskassa ja olette kai kuullut pu- voi kuvitella Parrin omaavan ainoa-huttavan
siitäkin, että hän ja hänen takaan rikollista vaistoa. Mutta jos
toverinsa Lightman — miehen nimi tahdotte ajatella asiaa perinpohjin",
oli muistaakseni sellainen — tuomit- hän kumartui pöydän yli hiljentäen
tiin kuolemaan. Lightmannin olisi . ääntään, "ja tutkia Punaisen Ympy-ainakin
pitänyt kuolla, mutta pyöveli rän tekemien rikosten kaikkia yksi-yiikomisario
oli tyynempi nyt.
"Puhiltaan nyt suoraan tästä asi­asta,
Yale", sanoi hän. "Aiotteka
syyttää Parria?"
Derrick Yale* nauroi pudistaen
päätään.
"En tietystikään", sanoi hän. "En
P="»^lle. Vihdoin he lopettivat rot- dollisuutta ei ollut. Auringon pian
^'ngin keruun ja valmistuivat palaa- laskiessa he sontivat pitkin rannik-
^aan kotiin. Aamulla kun piti' läh- koa sinne mrssä tapasivat malaijilai-
^«a kotimatkalle, yksi seurueesta
jnuisti, että hänen on noudettava vie-
[^vksi rottinkinippu veneeseen. Siis*
kehoitti toIsia^ lastaamaan ve-
5,11a aikaa kun hän hakee ni-
P""- Hc suorittivat lähtövalmistuk-
; ' """^^^ "^'es joka lähti hakemaan
«^»inkinippua, ei tullutkaan. He
""^«livat. mutta hän ei vastannut.
sia merenkulkijoita. Heidän kans­saan
miehet palasivat seuraavana
päivänä takaisin ja etsivät miestä,
mutta eivät löytäneet pienintäkään
vihjettä siitä mitä seuralaiselleen on
tapahtunut. He tekivät sellaisen
johtopäätöksen, että "hantu" (haa-
'mu) tai "Sawa" (python) on siepan­nut
hänet. Se on viidakon salaisuus
toimitti asiansa huonosti ja hänet lä­hetettiin
Pirunsaarelle tahi Cayen-neen
tahi jonnekin muuhun ranska­laiseen
siirtomaahan pakkotyöhön ja
siellä hän kuoli."
"Hän pääsi pakoon", sanoi Yale
ty>'nesti.
"Kaikkea muuta!" Parr katsoi hä­neen.
"En ollut. henkilökohtaisesti
niin kiinnostunut Lightmaniin kuin
Marliin."
"Puhutteko te ranskankieltä,
Parr?" kysyi Yale äkkiä.
"Sujuvasti", kuului vastaus ja ko­misario
kohotti katsettaan. "Mutta
miksi te sitä kysytte?"'•
"En minkään vuoksi, siksi vain,
että ihmettelin, kuinka te voitte toi­mittaa
tiedustelunne."
"Puhun ranskankieltä melko hy­vin",
sanoi Parr ja olisi mielellään
halunnut vaihtaa puheenaihetta.
"Ja Lightman pakeni", sanoi Yale
hiljaa. "Ihmettelenpä, missä hän
nyt on?"
"Sillä kysymj^ksellä en minä mil­loinkaan
ole vaivaimut päätäni." Ko­misarion
ääni kuulosti hieman kärsi­mättömältä.
"Te ette luullakseni ole ollut ai­noa
Marliin kiinnostunut henkilö.
Näin nuoren Beardmoren lähettämän
kirjeen pöydällänne, jossa sanotaan
hänen löytäneen muutamia Felix vai­najaa
koskevia papereita. Hänen
Hän
tyiskohtia, ette voi olla kiinnittämät­tä
huomiotanne siihen tosiseikkaan,
että niiden takalistolla on koko ajan
liehunut jokin vaikutusvaltainen
henkilö.*'
"Parrko?" kysyi ylikomisario.
"En tahdo ajatella Parria", sanoi
hän, "Tahtoisin mieluummin aja­tella
sitä, että jokin hänen apulaisen­sa,
johon hän luottaa, on pettänyt
faänet. Tehän 3nnmärrätte aivan hy­vin",
lisäsi hän äkkiä, "etten epäröi­si
lainkaan syyttää Parria, jos vain
tekemäni huomiot veisivät minut sil­le
suunnalle. En vapauttaisi teitä­kään
sir, epäluuloista, jos te vain an­taisitte
minulle aiheen siihen."
Ylikomisario näytti vaivautuneel­ta.
"Voin vannoa teille, etten tiedä
mitään ratkaisevaa koko Punaisesta
Ympyrästä", sanoi hän töykeästi,
mutta todettuaan väitteensä hullun-kurisuuden
hän nauroi.
"Kuka tuo tuolla istuva tyttö on?"
Hän viittasi erääseen pariin, joka a-terioi
suuren ravintolan eräässä nur­kassa.
"Hän katsoo vähän väliä
teihin." ,
• "Tuo tyttö", sanoi Yale huoletto­masti,
"on muudan Thalia rum-mond-
niminen nuori neiti ja hänen
toverinsa, ellen nyt suuresti erehdy,
on hänen ylhäifij*ytensä Raphael
AVillings, muudan hallituksen jäsen
isänsäkin oli siis toimittanut kysely- ja niihin miehiin, kuuluva, joita Pu-jä
miehestä. -Sellainen oli tietysti nainen Ympyrä on uhannut."
James
^ftettuaan hetken'aikla,'ykli" m7 jonka "Allah sadja yeng tahu" (Al-
^'^^tselemaan häntä. Etsijä toi rot- lah yksin tietää.)
Beardmoren tapaista,
oli varovainen mies."
Parr kuuli hänen lähtevän väli-aterialle
ylikomisarion kanssa louk­kaantumatta
lainkaan siitä, ette:
"Thaliä Drummondko?" Ylikomi­sario
vihelsi. "Eikö hän ole sama
nuori henkilö, joka joutui vakavaan
selkkaukseen tässä joku aika sitten?
Hänhän oli Froyan tin sihteerinäkin,
A-T