1957-08-31-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
residentti kau«
okuvauskoneen
Ivaamaan junia
ruvettiin ot-;
;i, joka oli.hyr'
, että hän ha-rtaansa.
Hän
J \ N T U O L E I S E T Yukonm vuorten
rinteet, jäätiköt ja feuiput, loistelivat
llvinä. Etelässä Kalliovuorten kor-birnniat
huiput kohosivat yukonilaisia
ijippuja korkeammalle. Korkeimmat
niput olivat kylinyyden sekä, myrs^
ainaisia alttareita. Ikinen lumi ja
^ painoi niiden liartibit^.Lukematjto-
£ vuosituhansia nuo yamhat jäätikkö
Ittiläiset olivat taistelleet ^^illä^^^
aistelivat yhä. Eivät jäätikköhaarnis*
jisa niin vain luovuttaneet. Aina
uhosivat kylmiä henkäisyjä metsäi-j]
e Tinteille, harjanteilla, laaksoUiin
jEtäällä etelässä aurinko katseli jätti-jätiköitä
uhmaten. Odottakaapas tuo-
|o! Xousen korkeamme
Itä tulisesti, lämpimästi!; Henittelen;
-vneleet vuotamaan! Ammun tul^^
iiolet rintaanne. Vielä saatte taii
arniskanne hikihelmiin saakka. Tais-i]
u välillämme tulee aina jatkumaan
Kirj. AGRICOLA r
Suloinen, ihana pohjolan kesä.
Samöileva^eränkävijä, erakko, häh oli
ollut kymmenen pitkää vuotta. Kesäaikoina
oli etsinyt kultaa, huuhdellutkin
sikja^ Mukan Joy tänytkin^— hiutaleita.
Talvisin polkenut turkispyy-dystäjän
polkuja. Ponnistellut ja saa^
iiiit useinkin tyhjäii, jos toisinaan ansaitunkin
hyvit|;kseri.
mailla oli useampia. Rantamilla luu-heat
kuusimetsät. Muualla laakscäsa
harvinaisen vartevaa koivu- ja haapa-metsää.
Metsänriistaa : peuroja, cari-boita,
muusia ja turkiseläimiä tarkkaili*
jän huomion mukaan oli runsaasti. Ja lanteeseen soveltuva, mutta myöskin so-rahia^
linnakkm rakentaja nqierteU
jokiträmpistä löytämistäätl laudoista.
Vuoteen pohjan hän kutoi joustamista
näreistä. Pari muu^nnahkaa toimi
patjana.
Linnakkeen kalusto ei upeillut moni*
puolisuudellaan, mutta oli se loistoka*
lusto emännättömän erakon kämpälVä.
OrK)iT.^L\TaNTA
Johnsonin linnake oli ei ainoastaan ti-
\ielä lisäfei ylempänä mäen männikössä
oli puolahyarpuja, laaksossa vaatain-pensaita
ja riritieellä mansikkaa. Elka
Sillä tavalla Johnsonin miehuusvuo- kauppa-asemakaan ollut kaukana. A:no-dei
öHvatvubsajorlvääi^ kymmenkunnan mailin päässä
ma katsella. Se oji kuin herrashuvila,
jollaisia jossain rauhaisan j&rven ran*
nalla.tapaa olla.' Seinät vallLoset^ tuohinen
katto tumihalta kullalta uutuuttaan
hohti. Sirosti sekä tiiviisti sovitiitut
neet. 9än oli nuoruusvuosistaan saäk- Nelsoh^joteri rannalla öli Hudson Bayn> seinähirret «lukkönurkkineen'* ilmaisi
[jstellä ^ «Utit ömä itsei^ VainnÖutuiaUtr vi- kauppa, turkisten ostopaikka.
Päivä päivältä päivänpyörä nousi
brkeammalle. Valoi ^Sulattavia sätd-jäätiköiden
nntavanistuksille, ikr-
Qteille, laaksoihin ja syyenapiin rot-^
bihinkin. Tuhahti keyättuiden hen-pys^
Rinteet muuttuivat turkoosini sb
fertäväksi, kevään airiieet tanssivat
agella. Lumet tupsahtelivat oksilta
as, vesinoro ilmestyi räystäälle, kAyil-
|sekä mättäille. Metsä vihert^yi. Vpi-
Qriemuisesti kevät soitteli kanneltaan
Tahi oli ollut pitkä, luinineri ja kyl-
^. Kylmyys kuusi-seitsemänkynunen-astetta
alapuolella nollan monet yii*
bt. Yukonin talvista, ankarampia,
purat, cariboot, tuskin jäkälään saak-voivat
lunta kaivaa. Oravakin har-lin
oksalla surrasi, pysytteli pesässään
Iin munkki luostarissa. Pikimmiltään
Ipyläjällään käväisi. Rifikko pensai-pstaan
tuskin liikkui, koko talvena,
prat ja muusit piiloittelivat rotkojen
bsikoissa, jöiäsa harihäasusi heitä Sa-
(llisena vaaniskeli. Turkisriistan vai-
Jainen sekä pyydystäjien veriviholli-
1, ahma, liikkui vähemmin pillojaan
emässä. Pysytteli kuusikoissa ja ka-
^i susien tappamien muusien ja peuro-luita.
Uistapolulla kulkevalle talvi oli niukan
timistaan. Pyydykset eivät pysy-et
kunnossa. Lunta, lunta, aina vain
3ta. I^^dykset hautaantuivat lumeen.
Jimikengillä liikkuminen oli raskasta,
livallöista. Jokaisella pyydyskierrok-fla
lumi oli taittanut näreitä polulle
Jeeksi, "lumituohia'*' putoili niskaan.
|lvi oli kurjimpia erämiehielle.
(Mutta nyt! Talven linnakkeet ke-taikavoima
taittoi: Kevät oli tuo-auringon
pohjolaan, joka luuti lumi-ität
puhtaaksi, vapautti joet sekä
[rot vuolaina virtaamaan, järvenkin
apinnan lakkapäissä lainehtimaan^
^Döh rantahiekalle solutti soittamaan,
^evään ja kesän saapuminen pohjo-asukkaille
on aina riemastuttavaa
Se on kuin tytön kui^:aus epä-
Svoiselle nuorukaiselle: minä rakastan
my Ankaran, pitkää kyhnän talven
se on enempiMn. Se on kuin
3en ruokaa' iiäilkäisdle, suloinen
vesi janbiiseTle, tai faiin
sairaalle. Se on uudelleen
a^^misen riemuista luomisen aikaa
b Karl Jolmson istui piippiiaan
skellen majansa cu&otäppusillr. OK
aenes kevät hänen' <f>ränTfliahaTi tu-i
jälkeen. Taasenkin Saapui kevät, ,
I hän pian matkalla Vancouveriin.^
oli suuri, kun hän saapui perille
ipian sitten vihittiin Nancy ja Char-
Pa^*. Sen jälkeen alkoi työ,*kir-
'^"^ kirjoittammen.
^ j o j ^ kautta Presidentti ja Ve-järvet
Canadan ihmisten se^dä-hollinen
kiihkoisen elämän rallattavalle
menolle. Hän oli erakkoluonne,-yksinäisyyden
mies. Erämaan äärillä samoilu
häntä viihdytti. Monet olivat hänen
ei^äaskeltensa mailit ennen pysyväisen
linnakkeensa rakentamista.
Erärniehemme oli samoillut lukemattomien
jokien ja purojen latvoilla, alkulähteillä,
Kalliovuorten rinteillä. Tutki-
Kauppa-asemalla sanottiin, ettei siellä
öle montaakaan valkoista miestä nähty.
H^^^^^ ympäristöllä oli tur-kispyydystäjänä
ainuttakaan. Niin sanottiin.
Erakko oli kuulemisimsa tyytyväinen.
Hyvä! hän tiiumi. Savua
naapurin savupiipusta ei tarvitse minun
kämpälleni näkyä. Intiaaneja kylläkin
-sanottiin ympäristöllä harhailevan. Painut
vuorten kuiluja ja rotkoja, hftuhdel- kallaan pys3rviä pyydystäjiä tuskin oli-lut
soraa ja hakullaan nakuttanut kiviä, vat ja vaikka olisivatkin, kyllä heidän
Johnsonin mielteenä oli ollut tunkeutua
mahdollisimman etäälle ihmismuu-rahaispesistä.
"Valheellisen kulttuurin'*
parista, kuten hän kulttuuria iroonisesti
nimitti. Jota etempänä naapurista, sitä
jtäreriipr, oli hänen sanontansa.
Erakko, ei ainoastaan luonteeltaan,
mutta myöskin, fyysillisesti, soveltui
eränkävij^i. Pituutta sukkasillaan oli
kuusi jalkaa ja kaksi tuumaa, hyvä> terveys,
sopusuhtainen ruumiirfrakenne kä-kanssaan
toimeen tulee, oli tied«jstelijan
mielipide.
Oli kevät. Johnson kyhäsi tilapäissuojan
itselleen. Hänellä oli kylläkin
pieni teltta, mutta liian pieni "taloksi".
Hän alkoi rakentaa pysyväistä
linnaketta tulevien vuosien varalle. Oikeaa
"herrashuvilaa" kontioitten asuin-maille'
jollaista ei ollut satojen matPon
säteellä.
Ensinnä oli kaivettava kuoppa —
velemään pitempiäkin matkoja ja kan- kellari — säilytyskomeroksi. Vintillä
tamaan uskomattoman raskaita taakko-ja.
[ Liekö perinne tai oliko luonto lahjoittanut
hänelle iierkuleen voimat, tahdonlujuuden,
päättäväisyyden ja pyrkimyksen
peräänantamattoihuuden. Hänen
siniset silmänsä säteilivät hyväntahtoisuutta
vastustenkin kohdatessa. Hän
oli mukautunut kuten intiaani eräasuk-kaaksi.
Kävelikin kuin eräintiaani kävelee
hiukan hiipimällä, mutta vaivatta,
joustavasti.
Kiveliönkäyijän tapaan erämiehemme
oli ennen rakentanut häthätää jonkunlaisia
korsuja useampaankin paikkaan
talvisuojakseen.' Taasen lähtei^yt ja
jättänyt korsunsa karhujen nuuskittavaksi.
Sellaiset seudut eivät hänen mielestään
edellyttäneet pysyväistä kotia.
Mutta harhailujen jälkeen löytyi ihastuttava
paikka, miellyttävä seutu ja
kauniit näköalat.
Harhaillessaan eränkävijän tapaan
Nelson-joen laaksoalueelle, osui hän
erään pienehkön ylemmältä järveltä
alemmalle järvelle virtaavan puron san-tapohjäiselle
rannalle. Puro ei ollut valtavan
suiiri, vain puunnikoa myöten vahakynttilät, fyöreinä ne sopivat sei-voi
säilyttää turkikset, kellarissa kyl-mänarkaa
ainesta. Cache — pylvästen
nokkaan aitta — oli Rakennettava lihojen
säilyttämistä varten^— ahman ulottuvilta
pois.
Mäkiriiiteessä oli laakakiveä, vaikka
olisi mimrannut Pietarin kirkon^ Puro-leikkauksessa
oli savea, mutkapolvek-keessa
santaa. Haavat olivat suoria ja
soreita kuin pampuruokot. Helppo niis-niistä
oli linnake rakentaa. Tuohta,
menneitten aikojen suomalaisten pirtti-kulttuurin
kattopäreitä, voipi nylkeä
vaikka olisi kattanut.suuremmankin, hovin.
Luonnon tarjoamaa omavaraisuut*
ta oli riittämiin. Eikä "sivistyksen''
siknä sitä kadehdi, himoitse, kuten o a
laita "sivistyneitten" elämän kilpakentillä.
Ei verokyttä häiritse, eikä kymmenyksiä
tarvitse antaa sielujen laot-saajalle,
tuumi rakennuksellaan touhuava
erakko itselleen.
Hirsikerta toinen toisensa jälkeen kohosi
kaksihuoneisen linnakkeen seinälle,
parin jalan korkuisen kivijalan päälle.
Hirret olivat valkoisia ja suoria kuin
ylitettävä.
Johnson mielistyi virtaavaan puroon,
puron tasaiseen rfkasmultaiseen ranta^
penkereeseeuj 3mipärillä olevaan koivikko-
ja haavikkometsääri, kauniiseen silmiä
ruokkivaan ympäristöön.
Ympäristö silmän kantamiin oli maalauksellisen
kaunis. Etelään avartui
laaja metsäinen laako. Taaempana kohosi
Kalliovuorten etuvarustukset, n:i-den
takana ikuiset lumipeitteiset vuoret
Lännesisä Yukpnin vuorten jylhyys katsojan
kahlehti. Pohjoispuolella pohjatuulen
vihuria vastaan suojeli parisataa
jalkaa korkea metsäinen rinne. Tasanteella
olevasta järvestä virttyä puro^oH
kaivanut kuilun, joka oU helposti taiti-mettavissa.
— Vaikkapa laittaisi vesinään
kuin räätälimestarin tekemä puku
herraspojalle. Tuohikattoinen ulkoneva
veranta somisti eteläistä sivuseinää^
kuin taiteellinen julkisivu taidekalle-rlaa.
Ikkunoita erakkomme laittoi linnakkeeseensa
kohneen. saakka ja ne olivat
lasia. Erämiehen korsussa ikkuna
on vain pieni luukku, johon pannaan
liinavaate tai ohueksi vuoltu vohlannah-ka
auringonsäteitä siivilöimään.
. Keitto- ja länunitysuimi on probleemi
sinänsä sydänmaan asujalle. Sekin kysymys
sentään selveni tarvitsijansa nerokkuudella.
Nelson-joen eräässä mutkassa
aikoinaan haaksirikkoutunut
Hudson Bayn "jokiträmppi", siipirikko,
oli vuosia hylkynä lojunuti Hylystä
"löytyi" ruosteen - purema kdttouuni.
rattaan hiomaan sähköä pikkutarpe.ta Sen päällyskai^ oK kylläkin halki, mut-varten,
Johnson tuumi itsekseen kuilua
tarkastaessaan.
Erakkomme teki tarkastusmatkoja
•ympäristölle, ylätasantcene, laaksoon,
itään ja länteen. Kalaisia järviä lähi-ta
käyttökelpoinen. Erämiehemme muurasi
laakakivistä siron hellamuurin, joka
oli lämpöpatterina että kdttouunina.
"Antiikkisen" huonekaluston, vuöteep,.
pq/dän kumpaankin huoneeseen ja pari
LanaAfalsa. elolniia 31 i^äliri]^
tekijän taitoa. Soliseva kirkas pur6
edustalla. Monivärinen aallonpohjamai*
nen laakso, väreiltään muistuttaen ara*
bmlaista mattoa, levittäytyi laajana
eteen. Ja taaenpana jylhä luonnon pd*
noraamä, kuin jonkun'oopperan näyttä*
mön esirippu silmän kantamattomiin,
.Kuherruskiiukausiaan viettävät nuorikot
olisivat onnellisia saadessaan «kotiutua
tähän eränkävijän linnakkeeseen»
Oli syksyinen ihana päivä. Aurinko
valoi kultiaan täydellä terällä prkkukip*
rakan pakkasyön jälkeen. Pakkasyö puri
pensasta, puuta ja päivänpyörä kuivasi
lehdet lentämään varisemaan.
Karl Johnson istui piippuaan imeskellen
verantansa rappusilla. Tähyili vuorten
etuvarustusten tuhatvärisille rinteille.
— Mikä värien hurmaava loisto taiteei-lijan
siveltimelle? erakkomme hymähti.
Halpoja koviin kansiin sidottuja
K I R J O J A
V&INd IJNNA. "Tuntemattoman
sotUaan" maailmankuulu kirjoit- :
taja on uusinut vuonna 1948 en- '
simmäisenä painoksena ihnesty-neen
teoksenpa
MUSTA RAKKAUS
212 sivua — Hinta sid,.... $3.00
"Musta rakkaus" on romaani euu- - /
resta. tuhoavasta intohimosta,
työläiskorttelissa tapahtuva Ot-hellon-
tarina. Kirjan päähenkilöinä
ovat leskeksi Jääneen työläisen
ainoa tytär Marjatta Ja varaton
tekniikan opiskelija Pauli, jotka
sattumalta tutustuttuaan rakastuvat,
toisiinsa sokeasti.
Eino Koivistoinen:
MEREN TYTÄR
Kertomus valtameriltä.
253 sivua — Hinta sid..... $1,S0
Gunvor FV>ssum:
PELOTON TYTTÖ
Aurinkoinen Ja reipas kirja.
231 sivua — Hinta sid $1.75
I Gunvor Fossum:
HYMYSUU
181 sivua — Hinta sid..... $1.75
l^Tämän aurinkoisen kertomuksen.
tapahtumat liikkuvat norjalaisessa
pikkukaupungissa ja sen lähim-:
•mässä ympäristössä. Päähenkilöinä
on veikeä, hyväntuuUnen kou-
;iutyttö, "Hymysuu**, joka virkein
silmin seuraa aikuisten edesottamuksia
ja lausuu heistä huvitta-'
ivan namia arvostelujaan.
Elsa Carlsson:
PITKÄ PÄIVÄTYÖ
Kiehtova romaani —-.
^ naisiUe Ja nuorille tytöille. ,
^pl sivua-^Mintd sid. ..^$1-50'
1'Plerre Andrezel:
, KOSTON TIB
Tämä romaani jpenistua
tosItäpi^itumjuuD.
285 sivuaHirn sid. f l JO
ILOISEN LAULAIAN KIR/Ä:
258 siimaHinta sid. - - f^^-
m laulua ovat kalkki aakkosjär-*
jestykscsaä ja varustettu ykalää-'
nisin nuotein.
Tilatkaa osoitteena:
VAPAUS
poBLisHniG CO. x m
Box 69« StuUmry/ Ontario
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 31, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-08-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570831 |
Description
| Title | 1957-08-31-09 |
| OCR text |
residentti kau«
okuvauskoneen
Ivaamaan junia
ruvettiin ot-;
;i, joka oli.hyr'
, että hän ha-rtaansa.
Hän
J \ N T U O L E I S E T Yukonm vuorten
rinteet, jäätiköt ja feuiput, loistelivat
llvinä. Etelässä Kalliovuorten kor-birnniat
huiput kohosivat yukonilaisia
ijippuja korkeammalle. Korkeimmat
niput olivat kylinyyden sekä, myrs^
ainaisia alttareita. Ikinen lumi ja
^ painoi niiden liartibit^.Lukematjto-
£ vuosituhansia nuo yamhat jäätikkö
Ittiläiset olivat taistelleet ^^illä^^^
aistelivat yhä. Eivät jäätikköhaarnis*
jisa niin vain luovuttaneet. Aina
uhosivat kylmiä henkäisyjä metsäi-j]
e Tinteille, harjanteilla, laaksoUiin
jEtäällä etelässä aurinko katseli jätti-jätiköitä
uhmaten. Odottakaapas tuo-
|o! Xousen korkeamme
Itä tulisesti, lämpimästi!; Henittelen;
-vneleet vuotamaan! Ammun tul^^
iiolet rintaanne. Vielä saatte taii
arniskanne hikihelmiin saakka. Tais-i]
u välillämme tulee aina jatkumaan
Kirj. AGRICOLA r
Suloinen, ihana pohjolan kesä.
Samöileva^eränkävijä, erakko, häh oli
ollut kymmenen pitkää vuotta. Kesäaikoina
oli etsinyt kultaa, huuhdellutkin
sikja^ Mukan Joy tänytkin^— hiutaleita.
Talvisin polkenut turkispyy-dystäjän
polkuja. Ponnistellut ja saa^
iiiit useinkin tyhjäii, jos toisinaan ansaitunkin
hyvit|;kseri.
mailla oli useampia. Rantamilla luu-heat
kuusimetsät. Muualla laakscäsa
harvinaisen vartevaa koivu- ja haapa-metsää.
Metsänriistaa : peuroja, cari-boita,
muusia ja turkiseläimiä tarkkaili*
jän huomion mukaan oli runsaasti. Ja lanteeseen soveltuva, mutta myöskin so-rahia^
linnakkm rakentaja nqierteU
jokiträmpistä löytämistäätl laudoista.
Vuoteen pohjan hän kutoi joustamista
näreistä. Pari muu^nnahkaa toimi
patjana.
Linnakkeen kalusto ei upeillut moni*
puolisuudellaan, mutta oli se loistoka*
lusto emännättömän erakon kämpälVä.
OrK)iT.^L\TaNTA
Johnsonin linnake oli ei ainoastaan ti-
\ielä lisäfei ylempänä mäen männikössä
oli puolahyarpuja, laaksossa vaatain-pensaita
ja riritieellä mansikkaa. Elka
Sillä tavalla Johnsonin miehuusvuo- kauppa-asemakaan ollut kaukana. A:no-dei
öHvatvubsajorlvääi^ kymmenkunnan mailin päässä
ma katsella. Se oji kuin herrashuvila,
jollaisia jossain rauhaisan j&rven ran*
nalla.tapaa olla.' Seinät vallLoset^ tuohinen
katto tumihalta kullalta uutuuttaan
hohti. Sirosti sekä tiiviisti sovitiitut
neet. 9än oli nuoruusvuosistaan saäk- Nelsoh^joteri rannalla öli Hudson Bayn> seinähirret «lukkönurkkineen'* ilmaisi
[jstellä ^ «Utit ömä itsei^ VainnÖutuiaUtr vi- kauppa, turkisten ostopaikka.
Päivä päivältä päivänpyörä nousi
brkeammalle. Valoi ^Sulattavia sätd-jäätiköiden
nntavanistuksille, ikr-
Qteille, laaksoihin ja syyenapiin rot-^
bihinkin. Tuhahti keyättuiden hen-pys^
Rinteet muuttuivat turkoosini sb
fertäväksi, kevään airiieet tanssivat
agella. Lumet tupsahtelivat oksilta
as, vesinoro ilmestyi räystäälle, kAyil-
|sekä mättäille. Metsä vihert^yi. Vpi-
Qriemuisesti kevät soitteli kanneltaan
Tahi oli ollut pitkä, luinineri ja kyl-
^. Kylmyys kuusi-seitsemänkynunen-astetta
alapuolella nollan monet yii*
bt. Yukonin talvista, ankarampia,
purat, cariboot, tuskin jäkälään saak-voivat
lunta kaivaa. Oravakin har-lin
oksalla surrasi, pysytteli pesässään
Iin munkki luostarissa. Pikimmiltään
Ipyläjällään käväisi. Rifikko pensai-pstaan
tuskin liikkui, koko talvena,
prat ja muusit piiloittelivat rotkojen
bsikoissa, jöiäsa harihäasusi heitä Sa-
(llisena vaaniskeli. Turkisriistan vai-
Jainen sekä pyydystäjien veriviholli-
1, ahma, liikkui vähemmin pillojaan
emässä. Pysytteli kuusikoissa ja ka-
^i susien tappamien muusien ja peuro-luita.
Uistapolulla kulkevalle talvi oli niukan
timistaan. Pyydykset eivät pysy-et
kunnossa. Lunta, lunta, aina vain
3ta. I^^dykset hautaantuivat lumeen.
Jimikengillä liikkuminen oli raskasta,
livallöista. Jokaisella pyydyskierrok-fla
lumi oli taittanut näreitä polulle
Jeeksi, "lumituohia'*' putoili niskaan.
|lvi oli kurjimpia erämiehielle.
(Mutta nyt! Talven linnakkeet ke-taikavoima
taittoi: Kevät oli tuo-auringon
pohjolaan, joka luuti lumi-ität
puhtaaksi, vapautti joet sekä
[rot vuolaina virtaamaan, järvenkin
apinnan lakkapäissä lainehtimaan^
^Döh rantahiekalle solutti soittamaan,
^evään ja kesän saapuminen pohjo-asukkaille
on aina riemastuttavaa
Se on kuin tytön kui^:aus epä-
Svoiselle nuorukaiselle: minä rakastan
my Ankaran, pitkää kyhnän talven
se on enempiMn. Se on kuin
3en ruokaa' iiäilkäisdle, suloinen
vesi janbiiseTle, tai faiin
sairaalle. Se on uudelleen
a^^misen riemuista luomisen aikaa
b Karl Jolmson istui piippiiaan
skellen majansa cu&otäppusillr. OK
aenes kevät hänen' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-08-31-09
